Sukkia, sukkia ja vielä kerran sukkia

 
Toiset kutoo komeita villapaitoja, toiset hienoja huiveja ja monet pyöräyttävät puikoilla pipoja päitä lämmittämään. Minä kudon sukkia, sukkia ja vielä kerran sukkia. Erään ihmisen mukaan kudon VAAN sukkia. Lausahdus kaikui korvissani vähättelevänä kommenttina. Miksi pitäisi kutoa jotain sellaista, millä ei itselle ole käyttöä? Sukkien kutominen on mieluisaa, rauhoittavaa toimintaa. Siinä puikkoja kilistellessä ajatukset saavat lentää muille maille. Telkkaristakin voi kutoessa huoletta seurata leffan juonta sotkeutumatta lankoihin.

Tällä hetkellä kutomisen ohessa mietin paljon vakavasti sairasta ystävääni. Hänellä todettiin kesällä pahanlaatuinen aivokasvain, joka leikattiin pian löytymisen jälkeen. Sen jälkeen hän on saanut sekä sädehoitoa että sytostaatteja. Tiistaina hänen aivokuvansa kertoivat, että syöpä on jatkanut kasvuaan. Mitään ei enää ole tehtävissä. Ystävä saa nyt oireenmukaista hoitoa eli hänen kipujaan lääkitään. 

Pari päivää sitten puikoiltani putosi kuvan frillavarsisukat. Halusin niistä viininpunaiset ja marketista löytyi 7veikkaa vastaavaa House Onni -lankaa. Sen koostumus on 70 % villaa, 30 % polyamidia. Langan kuitusäikeet ovat aika löyhästi kierteiset, minkä vuoksi silmukoiden kanssa sai olla tarkkana. Liian helposti tuli puolikkaita silmukoita. Muutaman kerran huomasin puolikkaan silmukan vasta jälkikäteen, joten työtä oli purettava vajaaseen silmukkaan saakka ja kudottava se sitten uudelleen. Vajaan silmukan kohta olisi ollut liian herkkä reiän syntymiselle.

Frillan tekemiseen käytin Merja Ojanperän Juhannustanssi -sukan ohjetta. Juhannustanssi -sukka on tehty 2-2.75 puikoilla, joten olen muokannut ohjeen sopivammaksi 3.5 puikoille.

Tällaiset raitasukat näin somessa. Kutsun näitä viivakoodisukiksi. Taaemmat sukat on kudottu tummanvihreästä ja luonnonvalkoisesta 7veikasta. Etualalla olevat taasen ruskeasta ja luonnonvalkoisesta 7veikasta. Kummassakin on 14 s/puikko. Sukkien koko on 43-44.

Raitasukkia on minusta hauska tehdä. Ne tuntuvat valmistuvan yksivärisiä nopeammin, mikä on todennäköisesti vain illuusio.  

Merja Ojanperän "Kauneimmat Villasukat" -kirjasta löytämäni Helmi-Orvokki -malli on yksi mieluisimpia. Ohje löytyy myös Raverlystä, kuten aiemmin mainitsemaani Juhannustanssi-sukkaankin. 

Olen toteuttanut tämän mallin monissa eri väreissä. Virkatun kukan jätän sukista pois. Nyt ajattelin hempeillä oikein kunnolla tekemällä Helmi-Orvokit vaaleansinisinä ja vaaleanpunaisina 38-39 -kokoisina.

Puikoilla on parhaillaan harmaa-mustasävyiset Körttisukat. Tämän vuoden neuleista teen yhteenvedon myöhemmin.

Naistenpäivän iltana

Lämmin kiitos kaikille kannustavista sanoistanne. Taidan olla luonteeltani aikamoinen murehtija, mutta vähitellen elämän aallokossa olen oppinut jakamaan vaikeita asioita muiden ihmisten kanssa. Vertaistuesta saa paljon voimaa ja perspektiiviä ymmärtää asioita monelta kantilta. Yllättäen löytää samoja kokeneita aivan läheltä ja sen myötä paljon käytännön tietoa, josta on runsaasti hyötyä ihan yksinkertaistenkin ongelmien ratkaisemiseen. 

Arkeen on pakko palata ja itse asiassa tavanomaisen päivän pyörittäminen pitää tehokkaasti ajatukset kurissa ja mittakaavat oikosessa. Nyt eletään jokunen aika kurjassa epätietoisuudessa ja tietenkin myös hoitojen aloittamista odotellessa. Ensipäivien järkytyksen jälkeen tilalle on tullut käytännön asioiden järjesteleminen ja toisaalta myös kova usko vaikeuksien selättämiseen.

Meidän pihalla on vielä runsaasti lunta. Viikko sitten ajelin kunnan eteläosissa ja siellä kevät oli paljon pidemmällä. Kotikunta on pitkä ja me asumme lähes sen pohjoisrajalla. Merenrantaan tulee matkaa 50 km. Näin kerran kartan, jossa meidän kylämme oli merkitty erityisen sateiseksi alueeksi.   

Vesisateet ovat sulattaneet lunta erinomaisesti, mutta vielä kaivattaisiin jokunen upea aurinkopäivä. Nythän on luvassa erittäin lämpimiä kevätpäiviä. Paikoin sellaista oli kuulemma jo tänään, mutta meillä kyllä pilvet täyttivät taivaan ja ulkona tuuli navakasti. Hiekkakäytävät alkavat pikapuoliin olla paljaina, joskaan eivät kuivina. Lumikelloja meidän pihamaalla on vielä tovin mahdotonta nähdä.

Katsellessani hiukan kateellisena monia ihanan sulaneita pihoja blogeissanne, lohdutan itseäni toteamalla, että kovinhan tämä kevät on varhainen. Tulkoon varhainen kevät, ei siinä mitään. Tosiasia on kuitenkin, että varhaisen kevään nautintoja takuuvarmasti häiritsevät pelko yöpakkasista, sankoista lumisateista ja kunnon takatalviolosuhteista. Kaikista uhkakuvista huolimatta käyn päivittäin levittelemässä yläpihan lumikasoja ja hakkaamassa jäisiä paikkoja avoimiksi. Tähystelen lumesta paljastuneita istutuspaikkoja millimetrin tarkkuudella, josko jotain mielenkiintoista sieltä mullasta pilkistäisi. Naapurit saavat jälleen tiirailla verhojen raosta meikäläisen hullua hommaa. Ei haittaa. Jokavuotista keväthulluuttahan tämä on.

Turvepelletteihin kylvetyt purjot itivät pikavauhtia ja ihan jokainen siemen. Aika vaivatonta noiden turvepellettien kanssa touhuaminen, joten ihan täytyy laittaa vakavaan harkintaan niiden laajempikin käyttö. Melko kalliitahan ne ovat, mutta toisaalta minun taimikasvatukseni ei pyöri kovin suurissa mittakaavoissa, joten pikkurahoista joka tapauksessa on kyse. Pienissä tiloissa mukavuudellakin on oma arvonsa.

Salkoruusuistakin on jo taimia näkyvillä. Samoin yksi Punatähkä, jota pidän ihmeenä. Löytämäni Punatähkien siemenpussin päivämäärä on vuodelta 2006. Viime vuonna ostetut Syyssyrikän siemenet sen sijaan eivät ole osoittaneet elonmerkkejä. Eivät tehneet niin viime vuonnakaan. Peliä ei tietenkään vielä ole menetetty. Jatketaan odottelua.

Kukkien kylvämisen suhteen taidan noudattaa monien blogistien toimintamallia, eli jatkan kasvatusta kesäisissä olosuhteissa kasvarissa ja pihamaalla. Sen sijaan hyötypuolen siemeniä täytyy kylvää tänne sisälle.

Taistelu jouluruusun puolesta jatkuu. Mäntysuopaliuos ja vesisuihkuttelu ei tuottanut surmaa kirvoille vaan ne jatkoivat mellastustaan. Niinpä kävin ostamassa Spruzitia, josta sain useita vinkkejä. Nyt en ole kirvoja löytänyt, mutta tarkkailu jatkuu edelleen. Kukka on kyllä varsin kärsineen näköinen, vaan se ei suuremmin haittaa, koska uusia versoja työntyy mullasta. Ehkä jouluruusua voisi jo totuttaa ulkoilmaan, kun siellä on niin leutoa. Toisaalta haluan käydä tämän kirvasodan loppuun saakka ja ilman muuta voittajana. Siksi kukka pysyköön valvovan silmäni alla toistaiseksi.

Tässäpä päällimmäiset aatokset. Aion kohta sulkea koneeni ja palata perheen pariin. Kaikki kolme poikaani eli Ukkokulta, Peräkamaripoika ja Juuso ovat kokoontuneet olohuoneeseen. Ja siellä odottaa myös sukkapuikot, joilla on meneillään uuden mallineuleen opettelu.

Hyvää Naistenpäivän iltaa kaikille ihanille naisille. Pidetään lippu korkealla!
 

Niin on epäoikeudenmukaista

Elämä on ajoittain todella epäoikeudenmukaista. Eikö ihmiselle riittäisi normaaliin vanhenemiseen liittyvät vaivat, eteisvärinät ja diabetes, vakavasti sairastuneen puolison hoitaminen ja hautaan saattaminen. Onko ihan pakko latoa siihen päälle vielä vakava syöpäsairaus. Ukkokullan äidillä todettiin viime viikolla rintasyöpä. Vielä ei täysin tiedetä, millainen ruljanssi on edessä, mutta arvatenkin raskaita viikkoja on tiedossa.

Onneksi minulle on karttunut runsaasti omaishoidon kokemuksia viimeisen kahden vuoden ajalta auttaessani omia vanhempiani kumpaisenkin sairastaessa. Ehkä tämä kantapään kautta hankittu kokemus ja tietämys pääkaupunkiseudun terveydenhoitosysteemistä, seikkailuista järjenkäytön unohtamassa sairaalabyrokratiassa ja Kelan kummallisuuksista onkin tarkoitus hyödyntää satakymmenprosenttisesti.

En halua ruikuttaa, olenhan itse terve, samoin oma perheeni. Totean vain, että sodan ja puutteen vuodet eläneet, pitkän ja raskaan päivätyön tehneet vanhukset ansaitsisivat rauhallisen ja leppoisan loppuelämän.