Hiukan vielä messuista

Kellot on käännetty kesäaikaan ja virpojat palkittu suklaamunilla. Aika vähän tänä vuonna virpojia kiersi. Vain yksi vieras porukka ja kaksi kahden lapsen ryhmää, joista kumpikin koostui naapurin lapsenlapsista. Jaksan edelleen muistella sitä muutaman vuoden takaista palmusunnuntaita, jolloin ovikello soi tasaiseen tahtiin. Silloin meillä kävi 19 virpojaryhmää, joissa jokaisessa oli enemmän kuin yksi virpoja.

Palaan vielä hieman perjantaiseen messureissuun. Ostin sieltä viidellä eurolla kolme keltaista hyasinttia. Kukat ovat vielä aivan nuppusillaan, eikä väristä ole häivähdystäkään. Tänään laitoin ne koriin ja sipulien ympärille lecasoraa sekä pari keltaista pääsiäistipua ja höyhenenoksa. Siinä minulle pääsiäisistutus. Odotan kyllä jännityksellä hyasinttien aukeamista.

Ostinpa messuilta myös valkosipulinkynsiä. Olen aivan hullaantunut tällaisiin maustettuihin kynsiin ja taidan haista tiiliseinän läpi naapuriin saakka. Näitähän täytyy napostella lähes joka aterialla. Kaupoissa on ihan hyvät valikoimat eri tavoin marinoituja kynsiä, kaikki tähän mennessä löytämäni tuontitavaraa. Nämä Ruukkikylän herkut ovat kyllä mielestäni ylitse muiden. Aiemmin olen ostanut näitä erilaisilta markkinoilta ja tapahtumista. Kynnet ovat suuria ja maukkaita ja valikoimassa on eri tavoin maustettuja. Tällä kertaa ostin Yrttikynsiä ja Soija-inkiväärikynsiä.

Jotkut messukävijät olivat ihastelleet vaaleanpunaista särkynyttäsydäntä. Niin minäkin. Se näytti ihastuttavalta ja sellaisen saatan vielä jossain vaiheessa puutarhaani hankkia.

Ruosteisen oloinen pöllö eräältä messuosastolta

Pääsiäisen hyasintti-istutusta tehdessäni kävin hakemassa autotallista lecasoraa. Samalla tarkastelin kahden viikon takaisia sipulihankintojani. Laitoin silloin multaan daalioita, liljansipuleita ja pari pionin juurakkoa. Pioneissa oli selvästi eloa, joten autotalli taitaa olla niille hiukan liian lämmin paikka (asteita +9). Tässähän on vielä aikaa, ennenkuin voi ajatellakaan kasvien siirtämistä ulos. Siihen ongelmaan täytyy miettiä ratkaisua. Se, mikä kuitenkin jäi harmittamaan vielä enemmän, olin unohtanut laittaa purkkeihin nimilappuja. Vaivoin muistin, mikä on missäkin purkissa ja suurella todennäköisyydellä jokin menee vikaan. Nyt sitten odottelemaan kevään edistymistä ja aikanaan istutettujen sipulien ja mukuloiden kukkimista. Siihen saakka voin vain arvailla, mikä missäkin kasvaa. Olipa hyvä, että ostin messuilta sen Poropeukalon puutarhakirjan, sillä juuri sellainen kirjan nimen mukainen poropeukalo olen.

Kaunokaisten myötä toivotan kaikille leppoisaa pyhäpäivää ja samalla toivotan lämpimästi tervetulleiksi blogini lukijoiksi:

Annelin Pihakuiskaajan puutarha -blogista

ja

Kurjenkellon Pienen pihan suuria unelmia -blogista.