Tänään on kiva päivä jälleen

Pienestä sitä ihminen ilahtuu. Sen sain taas tänään ihan omakohtaisesti kokea tullessani aamulla työhuoneeseen. Pelaguu on avannut nuppunsa. Ja mikä parasta, tämä kellarissa talvehtinut pelaguu on viime keväänä ihan itse siemenestä kasvatettu. Ihan en ole vielä varma, mutta luultavasti Pink Inspire. 

Aiemmin olen yrittänyt pelaguiden talvettamista autotallissa, mutta siellä ne paleltuvat järjestään. Nyt vein kahdeksan pelaguuta kylmenevien päivien saavuttua aluksi autotalliin ja pakkasten tultua siirsin ne kellariin. Kellarissamme ei ole ikkunoita, mutta lämpöä paikasta riippuen 12-15 astetta. Nostin pelaguut isoon pahvilaatikkoon pöydälle, joka on lähellä loisteputkivalaisinta. Ajattelin, että saisivat pahvilaatikosta suojaa ulko-ovesta kuljettaessa pöllähtävälle kylmälle vedolle ja edes vähän valoa. Ukkokullan työhuone sijaitsee kellarissa ja niinpä koko kellarissa on usein valot päällä. Kävin kastelemassa pelaguita säännöllisesti, sillä lämmön vuoksi niiden multa kuivui likimain samaan tapaan, kuin huonetilassa olevien ruukkukukkien. 

Toin pelaguut tänne työhuoneeni ikkunalaudalle helmi-maaliskuun vaihteessa. Kolme pelaguuta oli jo silloin kuoleman kielissä ja ne kuihtuivat samantien. Yksi jaksoi vihertää hetken täällä yläkerrassa, mutta siitä ei ollut eläjäksi. Neljälle vaihdoin mullat ja pari viikkoa sitten aloin antaa niille myös lannoitusta. Muutama päivä sitten huomasin pelaguihin ilmestyneet nuput ja tänä aamuna ensimmäiset kukat ilahduttivat minua avautumisellaan.

Tykkään ihan hurjasti saada postia ja selaan kaikki mainoksetkin. Ukkokulta mutisee mainosten turhuudesta, mutta ainakin niiden perusteella voi tehdä summittaista hintavertailua ja haarukoida, mihin täältä pikkutaajamasta kannattaa lähteä kauppaan. Lähikaupasta saa kyllä välttämättömimmän, mutta kaikki muu täytyykin sitten rahdata kauempaa.

Tänään postilaatikossa oli pari kivaa pakettia. Ensimmäisestä löytyi Viherpeukaloilta tilaamani kruunuvuokon mukulat tai miksi noita pieniä ja mustanpuhuvia möykkyjä kutsutaankaan. Olen aiemminkin ostanut kruunuvuokon mukuloita ja tyhmyyksissäni laittanut ne muiden kukkien sekaan penkkiin. Milläs niitä sieltä nostat vahingoittamatta muita kasveja. Seuraavana vuonna on saattanut tulla yksi tai kaksi kukkaa, mutta sitten ei enää mitään. Nyt aion ryhdistäytyä ja laittaa mukulat ruukkuihin, josta ne on helppo syksyllä kaivaa ylös ja siirtää kellariin odottamaan seuraavaa kevättä.

Toinen paketti sisälsi kaulakorun ja korvakorut. Seija Pajassa ja puutarhassa -blogista tekee itse todella kauniita koruja, tarvittaessa toiveidesi mukaisesti. Tarvitsin lilan/syklaamin värisen kaulakorun ja korvakorut kevään juhliin, mutta kauppojen valikoimista en mieleistäni löytänyt. Olin jo aiemmin ihastellut Seijan blogissa hänen esittelemiään koruja ja siksipä tilasin häneltä talvella sukulaiselleni syntymäpäivälahjaksi avainkorun. Päätin nyt kääntyä uudelleen Seijan puoleen. Minusta nämä Seijan korut on hyvin tehtyjä. Niistä puuttuu tyystin kauppojen rihkamakoruille tyypillinen muovinen kertakäyttöilme, eikä tarvitse pelätä, että helmestä lähtee ensimmäisen käytön jälkeen väri laajoina liuskoina. Hinta-laatu -suhde on siis paikallaan ja parasta, että saa juuri sellaisen korun, kuin toivoo ja haluaa. Aikaa tilauksesta käsissä olevaan koruun ei montaa mennyt. 

Monet osaavat itse tehdä kauniita koruja, minä en. Koska kuitenkin pidän valtavasti koruista ja tykkään niillä itseäni koristaa, on kiva löytää ihminen, jonka puoleen voi tarvitessaan kääntyä.

Vielä ei ole kirsikoiden aika, mutta mustarastaan laulua on ihana kuunnella niin aamun noustessa kuin illan hämärtyessä. Siksipä...

Arvostan enemmän puutarhaani, 

jos siellä on enemmän mustarastaita kuin kirsikoita. 

Luovutan niille mielelläni nuo hedelmät niiden laulua vastaan.

- Joseph Addison -

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

Aamukonsertti

Niin on ollut hoppu, ettei edes pihamaata ole ehtinyt mitata. Aamulla lähtiessä on sentään tullut taivasteltua sitä upeaa konserttia, joka jo varhain on viritetty kuunneltavaksemme. Muuten hiljaisessa maailmassa voisi jopa kuvitella asustavansa jossain ihanassa lintutalossa, sillä pihamaalla raikaa joka suunnasta sellaisia sulosointuja, ettei paremmasta ole väliä. Vaikka varpaita paleltaa ja sormet jäätyvät auton ikkunoita yön pakastamasta huurteesta putsatessa, ei mikään voisi ilahduttaa enempää, kuin kaikki nuo tienoon täyttävät kirkkaat luritukset. On tämä kevät vaan niin ihanaa aikaa!

Ja huomenna toivon mukaan ehdin pihalle tepastelemaan, josko ihan lapioonkin tarttumaan. Voi että, tuntuupa mukavalta jo ajatuksenakin...
 

Helsingin kevätmessut

Tämän kevään puutarhamessut on nyt sitten läpikävelty. Täytyy myöntää, että olen vähän pettynyt. Se taasen saattaa johtua pitkälti Suvikummun Marjan ja Intianmintun esittelemän Tukholman puutarhamessujen jälkimainingeista. Ruotsalaiset yksinkertaisesti osaavat esillelaittamisen taidon ja onhan länsinaapurissa puutarhaharrastuksella huomattavasti pidemmät perinteet. Täytyy ihan vakavasti harkita ensi keväänä matkaa lahden yli ja jättää nämä kotimaiset markkinahumut väliin. 

Helsingin Kevätmessut käsittävät paljon laajemman alueen kuin vain puutarhan kukat ja kasvit. Esillä on niin oman kodin kuin mökinkin rakentamiseen ja remontointiin liittyviä aiheita. Saunoja, vessoja, laitureita, erilaisia energiaratkaisuja, ilmanvaihtolaitteistoja, keittiöitä siivoustarvikkeita ja jopa joitakin paikkakuntia houkuttelemassa uusia kuntalaisia joko vakituisiksi tai loma-asukkaiksi.

Kun yhteen paikkaan täytyy ympätä mahdollisimman paljon, vaikuttaa se väkisinkin yksittäisen alan näkyvyyteen. Pelkästään jo siten, että nähdäkseen haluamansa on kierrettävä paljon sellaista, mikä ei välttämättä kiinnosta laisinkaan. Lisäksi minulle tuli sellainen olo, että tämä paljon puhuttu vaikea taloudellinen tilanne näkyi myös näillä messuilla. Monia kiinnostavia aiempien vuosien osanottajia puuttui tyystin.

Laiturit, saunat ja kiveykset kuuluvat toki puutarhurinkin mielenkiinnon kohteisiin, mutta jäin messuilla kaipaamaan selkeää puutarhaosiota. Siis sellaista aluetta, missä pääasiassa keskityttäisiin siemeniin, sipuleihin, kasveihin, multaan, ruukkuihin. Jotenkin oletin, että löydän kasvit Garden Party - alueen - tuon hallin keskellä olevan yleiskoristelualueen lähettyviltä. Pyörin ja pyörin ja aina törmäsin laitureihin ja saunoihin, vaan en löytänyt taimistoja, puutarhureita, siemenkauppiaita. Nämä minua eniten kiinnostaneet standit löytyivätkin sitten alueen nurkasta (tämä on tietenkin vain minun näkemykseni).

Garden Party -yleiskoristelualue taiteilija Juha Pykäläisen Helge Hirvinen -hirvitorneineen oli jotenkin kovin vaisu. Kantavana teemana on ekologisuus ja alueen rakentamisessa on käytetty kotimaisia puulajeja, käsittelemätöntä puupintaa ja kierrätysmateriaaleja. Kaiken pitäisi kruunata kukkaloisto, joka syntyy lähes 30 000 kukkasipulista. Mutta eikö sipulikukkia ole lukuisia muitakin kuin tulppaanit ja narsissit? Tulppaaneja oli toki valtaisat määrät ja ainahan runsaus on näyttävää. Scillat, helmililjat, krookukset - olisivat varmasti piristäneet.

Mietin tovin, miten ekologista on pumpata puhdasta vettä tuon Garden Party -alueen reunalla olevaan jättimäiseen uima-altaaseen. Ellei sitten vettä käytetä paikalla olevien kasvien kasteluun. Siihen kukaan paikalla olijoista ei osannut antaa vastausta.

Parvekesisustukset olivat vähissä. Äänestyskin muutamasta mallista oli menossa, mutta en jaksanut etsiä hyvin piilotettuja mallien numeroita. Ylipäätään olen alkanut välttää erilaisten lappusten täyttämistä tällaisissa paikoissa, sillä se johtaa valtaisaan sähköpostisumaan ja mahdollisesti myös puhelinmarkkinointiin. Jotta olisi mukana arvonnassa, on yleensä joko puhelinnumero tai sähköpostiosoite ilmoitettava. Olen surkea voittaja kaikenlaisissa arpajaisissa ja näin torppaan ne viimeisetkin mahdollisuudet.

Sekä ylempi että alempi kuva edustavat parhaimmillaan kykyäni haalia samaan kuvaan kaikkea vähemmän kivaa. Yritän karttaa Roundupia omassa puutarhassani ja sitten ryhdyn sitä näin avoimesti esittelemään. No, menköön tuohon alemman kuvan vasemman kulman roskikseen koko mainos. Ja toimikoon nämä kuvat oppimateriaalina siihen, että jälkikäteen voi tietenkin kuvia rajata, ellei sitten jo kuvaustilanteessa...

Onnelin ja Annelin talon puutarhassa on kaikenlaista tavaraa. Itse somistajana olisin jättänyt nuo mustat muoviset taimiruukut pois.

Puutarhamessuilla on jo perinteenä mahtavat määrät sipuleita ja mukuloita. Alla olevat hollantilaiset amarylliksen sipulit olivat aivan valtaisan kokoisia.

Messut ovat tietenkin erinomainen paikka tehdä ostoksia. Myynnissä oli punttitolkulla tulppaaneita, ruusuja, gerberoita, narsisseja, isoja jalohortensioita ja amppeliorvokkeja.

Paikalla oli useita puutarhureille tuttuja siemenkauppiaita ja valikoima parempi kuin useimmissa puutarha-alan kaupoissa. Netissähän ne parhaimmat valikoimat nykyisin taitavat olla. Monet siemenpussit ovat niin kauniita, että niitä voisi lähettää vaikka nimipäivälahjaksi ystäville kortin sijasta. Siemenpussitelineiden edustat olivatkin varsin tehokkaasti kansoitetut, sillä vielä ehtii hyvin monia siemeniä kesäksi kylvää.

Esikoita oli esillä varsin vähän, vaikka ne sopisivat hyvin kevätpuutarhaan. Lajikkeitakin löytyy monia ja siksi olisin toivonut näkeväni runsaammin niin erilaisia värejä kuin muotojakin. Mielessä häämöttää esikoiden lisääminen omassa puutarhassa.

Pelargonien suosio on selvästi nousussa. Messuilla oli esillä englantilaisia pelargonioita ja myynnissä useita erilaisia pelargonian taimia.

Romun ja ruosteen käyttö on sisustus- ja puutarhalehtien perusteella rantautunut voimallisesti myös Suomeen, mutta messuilla suuntaus näkyi varsin vähän. Tiedä sitten, kuinka pitkään sitä jaksaisi isoisän vanhaa fillaria köynnöstukena katsella, mutta ehkä sillä voisi parin kesän ajan koristaa yrttimaan aitaa. 

Messuilla ravaamisen jälkeen olo on vähän kuin tällä traktorikuskilla. Jalkoja väsyttää ja silmiä painaa. Mieli tekisi nojata takapyörään ja ottaa pienet torkut. Nälkä kuitenkin kurnii vatsassa, enkä ollut sortunut yhteenkään metrilakuun tai chilillä maustettuun oliiviin. En myöskään raaskinut mennä messuhallin pastapaikkaan tai Fazun kahvilaan, sillä edessä oli junamatka Espooseen, josta hakisin autoni ja jatkaisin kotiin. Kiva on kylille lähteä, mutta vielä mukavampi oman kodin ruokapöydän alle jalat oikaista ja Ukkokullan valmistamalla ruo'lla kroppansa ravita.

Aurinko paistaa tänään ja luvattu on auringonpaistetta myös huomiselle. Nauttikaa viikonlopusta ja keväästä erityisesti.

 

Malttamatonta odotusta

Luontoäiti tuppaa vähän kiusaamaan meitä keväänkaipuisia. Meillä oli viime yönä -6.9 pakkasta, joten aika holakalta tuntui aamusella ulkona kävellä. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta - jonkin aikaa, kunnes taivas vetäytyi paksuun pilveen ja hiljakseen alkoi satamaan kevyitä lumihiutaleita. Se siitä keväästä sitten, tuumasin ja palasin sisähommiin.

Miten minusta tuntuu, ettei lämpimät säät saavu milloinkaan. Eilen taivastelin auringonpaistetta ja tuumasin tuttavalleni, että kunpa osaisimme nauttia näistä päivistä täysillä. Kevät kun on niin nopeasti ohitettu ja niin on kesäkin. Miksi ihmeessä pitää koko ajan tavoitella jotain muuta ja odottaa sitä huomista, jolloin varmasti on muka kaikki paremmin? Miksi kummassa pysähtyminen tähän hetkeen on niin äärettömän vaikeaa?

Joka päivä yritän ehtiä kiertämään pihan ja nähdä kaiken, mitä mullasta kulloinkin esiin työntyy. Sitten tuskastun ja mietin, onko talvi vienyt kaikki kukat mennessään. Voi mahdoton tätä kärsimättömyyttä. Puuttuu enää, että haen kellarista pienen lapion ja alan kaivaa kukkapenkistä kukkia esiin, jotta saisin nähdä kaiken hartaasti odotetun. No, ehkä en sentään ihan noin malttamattomaksi heittäydy.

Syksyisin istutan sipuleita kuin heikkopäinen ja sitten keväällä murehdin, kun ainoa vihertyvä kasvi tuntuu olevan Kevätkaihonkukka, jota meillä on kyllä ihan joka paikassa. Se on niin vähään tyytyväinen ja hyvin menestyvä, että sitä on tullut monistettua milloin mihinkin. Ja näyttää se löytävän tiensi mainiosti itsekin ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Juuso viihtyy nyt ulkona erinomaisesti. Yleensä se köllöttää terassin matolla, mutta toisinaan se saattaa istua tontin laidalla ja tuijottaa metsäkaistaleen läpi naapuriin. Siellä asuu kaunis ja pitkäkarvainen Leevi, jonka kanssa Juuso tuntuu tulevan hyvin juttuun. Ehkä ne viestivät toinen toisilleen siten, ettei ihminen pysty sitä havaitsemaan.

Kunpa oppisin ottamaan elämän yhtä rennosti, kuin Juuso. Painautuisin sen kanssa terassin matolle köllöttämään ja nauttimaan auringonläikästä. Ehkä siten saisin tilaisuuden kuulla, kuinka ruoho kasvaa ja maahan kätketyistä sipuleista pullahtaa pintaan vihreitä piippoja.

*****************************************************

 Voit haudata monia murheita kasvimaan multiin.

  - Tuntematon ajattelija -   

******************************************************

Pikainen pihakierros

Mehitähti

Koko viikon on ollut kerrassaan upeita kevätpäiviä, aurinkoisia ja lämpimiä. Ja vain yhtenä päivänä on ollut aikaa viettää vähän pidempään pihamaalla. Joka päivä ei ole ehtinyt edes tehdä pientä tarkistuskierrosta. Tänäänkin tulin kotiin viiden maissa ja heti vaatteet vaihtoon ja pihalle kameran kanssa. Jotenkin oli niin hermostunut olo, että kuvista tuli yhtä sekamelskaa ja vain harvaan olin sen verran tyytyväinen, että hyväksyin jatkokäyttöön.

Siellä täällä on pieniä lumiläjiä ja selvästi näkee, ettei päivälämpö ja yöpakkanen yhdessä vielä kovin paljon edistä kevättä. Maa on paikoitellen jäistä ja koppuraista. Sieltä täältä nousee piippoa ja heleän vihreää lehteä, joista vähitellen kykenee tunnistamaan kasvin. Miten onkin, että näin keväällä joutuu monet nimet kaivamaan jostain takaraivon perukoilta, vaikka syksyllä ne tulevat kuin tykinsuusta. Nuppujakin löysin Kevätkaihonkukista, Kevätkirjotähdistä ja Sinivuokosta, mutta jok'ikinen heilahti kuvatessa siitä paljon puhutusta monopodista huolimatta. Enkä totisesti jaksa enää lähteä pihalle uusimaan kuvauskierrostani, aurinkokin alkaa pian laskea.

Unikko

 

Maksaruoho

 

Kevätkirjotähti

Sormustinkukka

Jänönkakkaa

Aamupuuroa syödessä vilkaisin ikkunasta ulos ja näin valtaisan rusakon kököttämässä marjakuusen alla. Ilmeisesti se oli tutkimassa, josko kohta kannattaisi muuttaa reittiä kulkemaan krookusmaiden halki. Keittiön puoli pihasta on kuitenkin sen verran varjoisampi paikka, että krookuksia saa jänökin vielä tovin odotella. Alapihalla jänöt ovat loikkineet koko talven tavanomaiseen tapaansa ristiin rastiin. Niiden kakkakikkareita on jokaisessa kukkapenkissä ja ovatpa muutaman palleroisen jättäneet rapskulaatallekin kuin tarjolle ikään. Ei taida kovin paljon ravintoarvoa jänönkakassa olla, mutta täytyy ne tuosta käydä lakaisemassa kasvien iloksi kuitenkin.

Ilta-aurinko vetää pitkiä varjojaan Pikkupuutarhaan ja luultavasti yöllä lämpötila laskee jälleen pakkasen puolelle. Eilen illalla oli niin upea tähtitaivas, joskin aika koleaa sitä ohuessa takissa tiirailla. Vai tuntuuko ilma kylmemmältä nyt, kun olemme päässeet nauttimaan auringon ihanasta lämmöstä.

Vaikka viime päivien kiireisyys vähän painaakin päälle ja saa mielen hermostuneeksi, löytyi aamulla iso ilon aihe. Tai pieni asia, joka tuottaa ison ilon. Nimittäin työhuoneen ikkunalaudalla vehreytyvistä pelaguista yhteen on ilmestynyt nuppuja. En kyllä ole täysin perillä, mikä pelaguu tämä on, mutta hartaasti toivon sen olevan itse siemenestä kasvattamani 'Insprie Pink' F1. Puutarhalta ostetuissa ainakin yhdessä on sellainen "sukka" juurella. Pian sen näemme, kunhan nuput tuosta kehittyvät.

Kertokaapa, leikkaatteko talven yli hengissä säilyneitä pelaguita ja missä vaiheessa? Omani olivat aika raaskuja kantaessani ne kellarista sisälle, enkä silloin hennonnut niiden vähäisiä vihreitä versoja ryhtyä katkomaan. Viikko sitten vaihdoin pelaguille uuden mullan ja sen jälkeen pieniä lehtivauvoja on ilmestynyt runsaasti.

Viikonvaihteessa ovat monet käyneet päivittämässä blogejaan ja koneen aukaistessani luettavaa löytyi runsaasti. Kävin läpi alun kolmattakymmentä blogia, mutta antakaatte anteeksi, etten kommentoinut yhtä lukuunottamatta. Kaikilla oli ihania kuvia ja mielenkiintoisia tarinoita, joihin olisi ollut kiva kirjoittaa jotain, mutta aika on nytkin niin kortilla, että kohta on ihan pakko laittaa kone kiinni. Jospa joku keksisi sellaisen ajatuksen voimalla toimivan kirjoittimen eli minä mielessäni sanelen kuvia katsellessani ja ihmevekotin sitten hoitaa käytännön puolen. Sillä tavoin ehtisi kommentoida tuplasti kivoja blogeja.

Mutta nyt siis näkemisiin seuraavaan kertaan. Nauttikaa auringosta ja valoisista aamuista, kesää kohti ollaan edelleen menossa, jihuu!!!