Kuusi kuvaa kesästä

Sinivuokko - Anemone hepatica

Sain muutama päivä sitten Mökkipuutarhassa -blogin Pirjolta jo perinteeksi muodostuneen  "Kuusi kuvaa kesästä" -haasteen, johon ehdin nyt vastata. Juuri nyt tällaiset haasteet ovat oivallisia, sillä ainakin minulla on parhaillaan pää ihan tyhjänä kaikista ideoista. Ehkä siihen vaikuttaa osaltaan meneillään oleva vuodenaika. Luminen maisema on muuttunut harmaaksi vesisateeksi ja valon määrä on todella vähäinen.

Omenapuun kukintaa

Kevättä ja kesää odotan joka vuosi yhtä innokkaasti. Kun lumen alta alkaa paljastua yhä enemmän paljasta maata, se onkin sitten yhtä menoa aivan seuraaville talvilumille saakka. Itse asiassa puutarhurin kevät alkaa jo paljon ennen ainuttakaan kevään merkkiä ulkona. Siemenluettelot ilmestyvät pöydännurkalle ja rahisevat siemenpussit vilisevät yöunissakin nostaen mieleen toinen toistaan ihanampia kesäsuunnitelmia. Ikkunalaudat ja kaikki mahdolliset valoisat paikat sisällä alkavat vähitellen täyttyä taimipurkeista ja kellarista valoon kannetuista kesäkukista.

Tulipa Sweet Desiree

  
Sanonnan mukaan Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Puutarhaharrastuksen myötä kesä venyy melkoisesti pidemmäksi, kuin jos vain tyytyisi nautiskelemaan niistä muutamista hellepäivistä. 

Tätä haastetta varten selasin niin viime kuin edellisenkin vuoden kuvia. Oli sitten kesän määritelmä mikä tahansa, minulla se alkaa käytännössä huhtikuussa, jolloin on jo mahdollisuus puuhata ulkona monenlaista. Ja tänä vuonna kesä päättyi lokakuun loppuun, sillä lumi satoi marraskuun alkupäivinä. Minun kesälläni oli siis tänä vuonna mittaa peräti seitsemän kuukautta. Ajanjakso marraskuusta maaliskuun loppuun meikäläisen kalenterissa käsittää siis kaikkinensa syksyn, talven ja kevään. Kaikki muu on kesää. Aika ihanaa, vai mitä!

Poimulehti - Alchemilla

Lumien sulattua sitä alkaa odottaa lämpimiä kelejä. Puutarhakierrokset tihentyvät ja sormet ovat alituiseen mullasta mustina, kun ihan vain ohimennen jokaista vähänkin kohoumalta näyttävää kohtaa maassa täytyy pikkaisen rapsuttaa. Josko sieltä jo vihreitä versoja pilkistäisi.

Vaikka iltapäivälehdet ennustaisivat kylmintä kesää ikipäivinä, sitä toivoo ja uskoo, että lämpöä riittää vähintäänkin heinäkuuksi. Mieluummin koko kesäksi. Ja vaikka kesä olisi millainen tahansa, pian sen mentyä muisti alkaa valikoida päällimmäiseksi ne mukavimmat asiat. Onneksi näin. Mitä sitä ikävyyksillä päätään täyttäisi.

Clematis Nelly Moser

Viime kesänä satoi usein ja kerrallansa aivan valtavasti. Täällä meidän nurkilla siis. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa taasen taisi olla kuivaakin kuivempaa. Kovin paljon niitä hellepäiviäkään ei ollut. Silti juuri nyt tuntuu, että kesä oli ihanan lämmin, eivätkä ne sateet elämää kovin paljon häirinneet.  

Yritän opetella suhtautumaan elämään siten, että se, mille ei mitään voi, sitä on turha jälkikäteen murehtimalla murehtia. Menee vain hukkaan se murehtimisenkin aika, jonka voisi käyttää eteenpäin menemiseen ja elämiseen.   

Kesämalvikki - Lavatera trimestris

Kun valtaosan vapaa-ajastaan viettää omassa pihassa ja omissa nurkissa, saattaa päällimmäisenä ajatuksena olla, ettei mitään ole tehnyt eikä missään käynyt. Listasin kaikki isoimmat kesämenot ja exstraa on minun kesässäni ollut ihan riittävästi. 

Huhtikuussa kävin Helsingin Kevätmessuilla, toukokuussa Türin kukkamarkkinoilla ja Marketanpuiston bloggaajatapaamisessa. Kesäkuussa oli ihana ja hartaasti odotettu puutarhabloggaajien tapaaminen Raumalla. Kesäkuussa kävin myös katsomassa alppiruusujen kukintaa Haagan rhodopuistossa ja teimme veljentytön kanssa perinteisen kesäteatteriretken Suomenlinnaan.

Heinäkuussa olin naapurin Maritin kanssa kiertämässä Loviisan avoimia puutarhoja ja elokuussa taasen valtakunnallisen Avoimien puutarhojen päivänä kierrettiin niinikään Maritin kanssa lohjalaisia puutarhoja. Pojan kanssa teimme kesäretken Turkuun heinäkuussa.

Elokuussa tein sadepäiväretken Helsingin Kansallismuseoon katsomaan Vedenalaiset huoneet -näyttelyä. Huippuna kesässäni oli elokuun lopun viiden päivän matka Berliiniin, jossa kiersin monen monta puutarhaa yli +30 asteen helteessä.   

Eiköhän moisella kesäretkimäärällä elä taas seuraavaan kesään! 

Riippuva begonia

Haasteita liikkuu parhaillaan muitakin, mutta haluan Mökkipuutarhassa Pirjon lailla noudattaa tämän haasteen kohdalla perinteitä ja laitan edellisen vuoden tapaan sen samalle porukalle, kuin viime vuonna

Autuas olo

Kivipellon Saila

Kosmosta ja leijonankitaa

Navettapiian puuhamaa

sekä ylimääräisenä blogille, jossa usein käyn herkuttelemassa ihanilla luonto- ja lintukuvilla

Vikki kuvailee

  
eli tässä teille "Kuusi kuvaa kesäästä" -haaste. Olkaa hyvä.

 

Peuroja siellä ja peuroja täällä

Lauantaiaamuna ukkokulta kutsui minut ennen kahdeksaa katsomaan ulos makkarin ikkunasta. Siinä, ihan muutaman metrin päässä ikkunasta seisoi peura rauhassa napsimassa suuhunsa lumeen painuneita pajuangervoita. Hetken päästä se jatkoi matkaansa pikkupuutarhan ohi ja yli varaparkkipaikan tielle ja sieltä naapurin pihamaan kautta metsään.

Myöhemmin päivällä menin katsomaan, mistä suunnasta peura oli meidän pihalle tullut. Kolatulle käytävälle se oli jättänyt varsin sirot jäljet, jotka paikoin sekoittuivat meidän omiin jälkiimme.

Alapihan lumihangessa peuran sorkat olivat uponneet syvemmälle. Meidän pihalle se oli tullut metsiköstä, mutta siellä oli niin paljon kaikenlaisia jälkiä, etten pystynyt selvittämään, oliko se metsikköön tullut tien yli naapurin takaisesta suuresta metsästä vaiko järven suunnasta ohi runsaan omakotiasutuksen.

Peura oli pyörinyt puutarhassamme tutkimassa ympäriinsä ja mm. komeamaksaruohon se oli kaivanut esiin lumesta ja popsinut niiden kukintoja. Alapihalta eläin oli noussut olopihalle rinteestä aronioiden ja syreenien välistä, lintulaudan alta ja jatkanut siitä talon päädyn ohi matkaansa tien puolen makkarien ikkunoiden alle pysähtyen syömään pajuangervoita. Siinä me sen sitten näimme.

Lauantaina kävimme myös Espoossa juomassa isänpäiväkahvit vanhempieni luona. Vanhalla Turuntiellä Espoon puolella matka keskeytyi hetkeksi, kun tiellä seisoi peuranvasa ja sen emä hieman tien sivussa. Näytti, että kumpikin aikoo jatkaa matkaansa tien yli, mutta suuntasivat kuitenkin takaisin tulosuuntaansa jääden penkalle seisomaan. Varoitimme vastaantulevia autoja, jotka onneksi hidastivat vauhtia. Mutkan vuoksi tielle kenties palanneita peuroja olisi ollut todella vaikeaa ajoissa havaita ja väistää.

Edellisessä peurapostauksessani sain kommentteja, joiden mukaan peurat hyvän paikan löydettyään tapaavat palata sinne yhä uudelleen. Näillä nurkilla peuroja on runsaasti ja varsinkin maanteillä niitä on jo oppinut varomaan. Omassa pihassa peurat ovat vierailleet äärimmäisen harvoin, joten nämä tiuhaan sattuneet viime aikojen kohtaamiset herättävät luonnollisesti huolta. Kesäisissä kotiloissa on ihan riittävästi harmia. Yhtään peuralemmikkiä en pihaani haluaisi verottamaan istutuksiani.

Muutama päivä sitten saapui Kotipellolla - blogissa järjestetyn arvonnan voitto. Kiitos siitä Tannille. Tavallisesti minulla on jo tässä vaiheessa marraskuuta ollut selkeä visio, millaisen joulukortin aion askarrella. Tänä vuonna idea on ollut aika lailla hakusessa, mutta eilen taisin löytää joitakin vinkkejä kahlatessani Pinterestin kuvasatoa. Tannin arvontapalkinto myös auttoi eteenpäin ratkaisun löytämisessä.

Viikko alkaa jännittävissä tunnelmissa, sillä maanantaina menen vanhempieni kanssa kuulemaan isän muistitutkimusten tuloksia. 

Mukavaa viikkoa kaikille!
 

Kömmähdysten lauantai

Kärhö, jonka nimi on epävarma ja joka alkoi kukkimaan vasta syyskuussa.

Viime viikonloppuna meille oli tulossa vieraita ja siksi touhusin keittiössä normaalia enemmän. Aloitin ruokavalmistelut jo perjantai-iltana ottamalla osan aineksista pakastimesta jääkaappiin sulamaan. Lauantaina laitoin uunin päälle heti aamupalan jälkeen aikomuksena leipoa. Taikinaa tehdessä ihmettelin omituista katkua, mutta en siinä tohinassa kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Työntäessäni pullia uuniin huomasin hiilenmustia lerpakkeita uunin seinillä ja pohjalla. Ukkokulta paistoi viikolla pannaria ja se oli tietenkin paisuessaan tarttunut uunin seinämiin ja valunut pohjalle. Pullat oli paistettava, eikä palaneen pannarin haju onneksi niihin tarttunut. Oli kuitenkin selvää, että uuni oli heti sen viilennyttyä pestävä.

Aronia pitää tiukasti kiinni viimeisistä lehdistään.

Saatuani uunin puhtaaksi, avasin jääkaapin. Illalla sinne sulamaan laittamani sienet olivat todellakin sulaneet ja koska olin laittanut jäisen pakastepussin suoraan jääkaapin ylähyllylle, oli sienistä valunut nestettä ensin sinne ylähyllylle ja seinien kautta kaikille alemmillekin hyllyille. Tekemistä olisi ollut muutenkin, mutta niin vain oli tyhjennettävä jääkaappi ja alettava pesuhommiin.

Talvi uuvutti sitkeimmänkin kärhön (Clematis Ville de Lyon)

Sain kuin sainkin suunnitellut ruoat valmistettua. Hieman ennen vieraiden saapumista kurkotin keittiön kaapista keksipaketin, joka kuitenkin luiskahti käsistäni lentäen lattialle. Menomatkalla se kaatoi juuri täytetyn kissan vesikupin. Yritin saada lentävästä keksipaketista toisella kädellä otetta, jolloin astuin latialle levinneeseen vesilätäkköön. Kylläpä muuten villasukat imevät nopeasti ja tehokkaasti vettä. Keksit eivät kastuneet, sillä paketti jatkoi kuppiin osuttuaan matkaansa pöydän alle. Käärekin säilyi ehjänä, ja nyt on keksimurua valmiina vaikka johonkin herkulliseen juustokakkuun.

Kurjenpolvi ennen massiivista lumisadetta

Harvoin tulee ennen vieraiden saapumista niin perusteellisesti keittiötä siivottua, kuin mitä meillä viime lauantaina tehtiin. Uuni on pesty, samoin jääkaappi. Lattiakin tuli luututtua ja aamulla puhtaana laatikosta otetut sukat menivät narulle kuivumaan. Illalla pesulla ollessani huomasin vasemmassa käsivarressa muhkean palovamman, joka oli ilmeisesti tullut uuninpesun yhteydessä. Sen verran oli päivän aikana tuoksinaa, etten edes kipua ollut tuntenut.  

Ruusunlehti hangella

Kaikkinensa loppusaldo päivästä meni kuitenkin plussan puolelle. Kaikki valmistamani ruoka onnistui suunnitelmien mukaan ja vieraatkin vaikuttivat ihan tyytyväisiltä. Kiittelin itseäni siitä, että olin varannut valmisteluihin aikaa riittävästi. Vuosien varrella olen myös oppinut jättämään turhat murehtimiset sikseen. Miksi tuhlata energiaa sellaiseen, jolle ei mitään voi tai mikä on jo tapahtunut. Parempi koittaa korjata tilanne ja mennä eteenpäin. Itse asiassa kuivia sukkia kaapista hakiessani hiukan nauratti, kun mietin, millainen katastrofi vielä voisi olla edessä. Ilmeisesti päivän kiintiö oli täynnä, sillä loppupäivä meni rauhallisesti.

Piippuköynnöskin luopui viimein lehdistään.

Kömmähdyksiä tapahtuu meille kaikille. Osa on isoja ja niiden jälkiä saattaa olla vaikea korjata. Useimmat kuitenkin pieniä arjen sattumuksia, joille parhaassa tapauksessa nauretaan jo kohta niiden tapahduttua. Harvoin sentään yhdelle päivälle osuu noin monta kömmähdystä, kuin mitä viime lauantaina minulle sattui. Onneksi niin. 

Mukavaa viikonloppua kaikille, etenkin isäihmisille!

PS. Kaikki kuvat ovat viime maanantailta, jolloin maassa oli jo vähän lunta. Enemmän lunta satoikin sitten keskiviikkona.
 
 

Lunta sataa ja sataa ja sataa....

Lunta on satanut sakeasti aamusta saakka. Yhdet lumityöt jo tänään tehty ja pian saa mennä uudelleen. Sääkartan mukaan pitäisi illan kuluessa laantua. Minulle tämä jo riittäisi. Edelleen jännityksellä seuraan, jääkö tämä lumi maahan vai vieläkö sulaa. Uuttahan ehtii tulla tämän talven aikana monen monta kertaa. Sen verran pakkaslumi on keveää, ettei sen kolaaminen ole äärettömän raskasta.

Lintulaudan päällä on se lumimäärä, mitä yöstä alkaen on satanut. Lisää tämän kuvan ottamisen jälkeen pikkumökin katolle on satanut, mutta alkaa jo olla sen verran hämärää, että taitaa jäädä ennätykseet kuvaamatta. Lähden tästä uusimaan aamullisen lumityöurakan, jotta huomenna pääsee autolla pois pihasta.

3 asiaa puutarhassa -haaste

Koristekirsikka Kevätsuudelma - Prunus Accolade

Törmäsin jossain blogissa (anteeksi, mutta en millään muista, missä) "3 asiaa haasteeseen". Koska näin puutarhabloggarin näkökulmasta aiheet ovat olosuhteista johtuen hiukan vähissä, haasteet ovat hyvä keino katsella kesäisiä kuvia ja suunnata katse joko menneeseen tai tulevaan kesään tai miksei molempiin. Muokkasin haastetta puutarhapainotteiseksi, vastasin kysymyksiin ja päätin samantien laittaa sen kierrokselle. 

Varjolilja - Lilium martagon

3 asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena)

1.  Aurinkoinen ja lämmin syksy, joka venytti kasvukauden lumentuloon saakka.
2. Ankarasta talvesta huolimatta yllättävän moni jo menetetyksi luulemani kasvi nousi sittenkin. Etenkin kärhöt heräsivät myöhään, mutta moni niistä myös kukki ihan pakkasiin saakka.
3. Äitienpäivälahjaksi saamani koristekirsikka Kevätsuudelma oli yksi ihanimpia uusia tulokkaita puutarhassani. Toivotaan, että se selviää talvesta.

Iris sibirica

 3 asiaa, joista en pitänyt viime kesänä

1. Kotiloiden runsaasta määrästä ei voi olla iloinen. Lienevät jatkuva riesa tulevaisuudessakin, joten täytynee löytää jonkinlainen hermoja raastamaton asenne ja suhtautuminen niihin. 
2. Runsaat ja jatkuvat sateet kesä-heinäkuussa eivät mieltä nostaneet.
3. Kasvihuoneen sato oli vähän niin ja näin.

Jaloängelmä - Thalictrum delavayi

 3 asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi

1. Pergolan rakentaminen alkoi ja ennakkopeloista huolimatta se jopa valmistui. Tästä kunnia kuuluu kokonaan Ukkokullalle. Minä ainoastaan huolehdin henkisestä painostuksesta.
2. Edellisenä kesänä huonosti perustettu Kriikunapolku pääsi sittenkin korjauslistalle ja sain sen loppukesästä kunnostettua.
3. Pitkään suunniteltu norjanangervojen alasleikkaaminenkin tuli vihdoin suoritettua. Nyt ne saavat taas muutaman vuoden kasvaa omassa rauhassaan.

Snivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

3 asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken

1. Olopihan Allaspenkin uudistaminen. Muutaman kasvin sentään siirsin muualle, mutta muuten projekti ei ole edennyt edes kunnon suunnitelmaksi.
2. Useampi kuunlilja on jo jonkin aikaa kaivannut jakamista ja uudelleenistutusta. Kaipaavat sitä edelleen.
3. Aika moni syyskylvö jäi tekemättä, kun talvi yllätti. Vaikka vielähän niitä ehtisi tehdä esimerkiksi ruukkuihin.

Viljaminkeltaruusu - Rosa x harisonii 'William's Double Yellow

3 asiaa, joita stressasin

1. Pergolan valmistuminen oli ajoittain tosi hidasta ja taisin välillä vähän jopa hermostua.
2. Sateisen yön jälkeen aamuisella hiekkakäytävällä lukuisina mönkivät kotilot saivat höyryn nousemaan päästä. Pari kertaa meinasi lähtö viivästyä ihan kunnolla, kun kiersin etikkaliemipurkin kanssa ympäri taloa kotiloita metsästämässä.
3. Alkukesästä pelkäsin menettäneeni enemmänkin kasveja talven ankaruuteen, kuin mitä sitten todellisuudessa menetin. Monen monta kierrosta tein mm. ruusujen kupeessa etsien ja odottaen niihin ilmaantuvia elonmerkkejä.

Punapäivänkakkara - Tanacetum coccineum

3 asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan

1.  Hiirenkorvat koivuissa ja mullasta tunkevat piipot sekä myöhemmin kesällä vasta leikatun ruohon tuoksu.
2.  Mukavat kahvihetket Ukkokullan kanssa pihapöydän ääressä.
3.  Puutarhassa käyskentely ja kasvun tarkkailu, kun päivän työt oli tehty ja suihkupuhtaat hiukset kuivuivat kesäillan lämmössä.

Harakankello - Campanula patula

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä

1. Runsaasti kesäkukkia ja mielellään vähän paremmin suunniteltuina, kuin menneenä kesänä.
2. Vinkkivihkoon tallentuu talven aikana ihanuuksia, joita bongaan muiden blogeista ja joista monista taitaa tulla taas niitä "pitää saada" -hankintoja.
3. Ehkä pari uutta isokokoista piharuukkua.

Norjanruusu - Rosa Hurdal

3 asiaa, joista unelmoin

1. Aikaisesta keväästä ja runsaasta sipulikukkien kukinnasta.
2. Lämpimästä ja aurinkoisesta kesästä, jolloin sateet tulevat pääasiassa öisin ja aamulla nouseva aurinko jo kimaltaa akileijan lehdille jääneissä pisaroissa.
3. Rauhallisista kahvihetkistä Ukkokullan kanssa pergolassa.

Kattomehitähti - Sempervivum tectorum

Tässä haasteessa tehtävänä on vastata kysymyksiin ja laittaa haaste kolmelle valitsemalleen blogille. 

Laitan tämän haasteen ensimmäiseksi kolmelle blogille, joista kaksi on tuoreimpia lukijoitani ja yksi jo pidempään mukana ollut eli haaste menee seuraaville:

Kukka ja kaali

Kukkia ja haaveita

Vaalean vihreää 

Sanottakoon vielä, että haasteeseen vastaaminen on täysin vapaaehtoista, enkä todellakaan loukkaannu, ellei siihen halua ottaa osaa. 

PS.

Olipa muuten ihana katsella kesäisiä kukkakuvia. Sitä pitää harrastaa enemmänkin näin talviseen aikaan, niin mieli pysyy vireänä ja tietää, mitä ihanuuksia on taas odotettavissa.