Tämän kauden tomaattini

Tomaatit kukkivat ja varkaitakin pitäisi nyppiä.

Tomaattien, kurkkujen ja chilipaprikoiden taimet odottavat kellarissa innokkaasti pääsyä kasvihuoneeseen. Joka päivä katson sääennusteet, erityisesti yöksi luvatut lämpöasteet. Tähän saakka öisin on ollut koleaa, jopa pakkasia. En ole uskaltanut taimiani kasvariin vielä viedä. Kennokasvari on hatara, eikä valopetroolilla toimiva lämmitin kovin tehokkaasti lämpöä kasveille tarjoa. Joko pian uskaltaisi? Yölämmön pitäisi hissukseen pysytellä +5 asteessa tai lämpimämpänä. 

Ajastan tämän postauksen, joten julkaisun aikaan tomaattini saattavat olla jo kasvarissa.

Kohta syödään kellarissa kasvatettuja kurkkuja.

Tein yhteenvedon tämän vuoden tomaateistani. Joka vuosi on ollut tarkoitus yhteenveto tehdä, mutta tähän saakka toteutus on jäänyt vaillinaiseksi. Lähinnä syksyllä olen kertonut kasvarikasvatuksen tuloksista. 

Lainasin tomaattien, kurkkujen ja Hungarian Blackin kuvat sekä tekstit siemenkauppiaiden sivuilta havainnollisuuden lisäämiseksi.


TOMAATIT

Ensimmäiset tomaatit kylvin 3.3. Itäminen oli hidasta ja niinpä varmistin onnistumista kylvämällä toisen satsin 12.3. ja vielä muutaman lajin 18.3. Jokunen siemen jäi itämättä, mutta jälleen kerran taimia tuli yli oman tarpeen. Parempi niin, kuin ei taimia ollenkaan. Ylimääräisille on jo löytynyt uusi koti.

Päätin keskittyä kirsikkatomaatteihin, sillä ne ehtivät varmimmin kypsyä kennokasvarissa viilempänäkin kesänä. Tietysti toiveissa olisi samanlainen tomaattien unelmakesä, kuin viime vuonna. Pitää kuitenkin olla realisti ja varautua toisenlaisiin olosuhteisiin.

Ahkerasti ammensin teidän kaikkien tomaattiyhteenvedoistanne kokemuksia ja suosituksia. Sungold, Rosella ja Bumble Bee pääsivät kehujen perusteella kokeiltaviksi. Promyk oli myös uutena mukana, mutta se iti huonosti ja vain yksi taimi keikkuu nipinnapin elämän rajamailla. Siksi en laske sen varaan mitään.

Hundreds and Thousands on pikkuinen tomaatti, jota suositellaan mm. amppeleihin. Istutin sen taimet isoon ruukkuun, jonka voi tarvittaessa nostaa vaikka terassin nurkkapöydälle.

Kirsikkatomaatti Sungold, 3 kpl

Monen suosikkikirsikkatomaatti. Kasvutapa vähän ’villi’, siksi tukeminen tärkeää. Viljely kuitenkin kannattaa, koska 10-15 g painavat oranssinpunaiset tomaatit ovat supermakeita. Viljellään joko kasvihuoneessa tai lämpimällä seinustalla. Antaa satoa myöhään syksyyn. 

Kirsikkatomaatti Supersweet, 3 kpl

Erittäin runsassatoinen lajike kasvihuoneeseen, ulkokasvatukseen todella suojaisessa paikassa. Viihtyy ravinteikkaassa ja läpäisevässä maassa. Kastele säännöllisesti. Korjaa satoa vähitellen, hedelmät ovat n.4 cm. 

Kirsikkatomaatti Rosella, 3 kpl

Erikoisen värinen tummanroosa kirsikkatomaatti. Ohutkuorisen, makean hedelmän malto on vihertävä. Satoisa ja viljelyvarma runkotomaatti, soveltuu kasvihuoneeseen, lasitetulle parvekkeelle tai lämpimälle seinustalle.

Kirsikkatomaatti Bumble Bee, 3 kpl

Valtavasti erittäin makeita ja hyvänmakuisia, kullankeltaisia hedelmiä, joissa on oranssinpunaisia raitoja. Halkaisija 2–3 cm. Satoisa. Kasvihuoneeseen tai lämpimälle paikalle ulos. Sido taimet tukeen. 

Kirsikkatomaatti Hundreds and Thousands, 2 kpl

Tällaista kirsikkatomaattia et ole varmasti ennen nähnyt. Nimensä mukaisesti se tuottaa satoja ja jopa tuhansia makeita ja mehukkaita suupaloiksi sopia pikkutomaatteja. Soveltuu amppelikasvatukseen ja ruukkuviljelyyn. Pitkä sadonkorjuuaika. 

Päärynätomaatti Yellow pearshaped, 3 kpl

Päärynätomaatti ’Yellow Pearshaped’. Esikasvatettava. Keltaiset, päärynänmuotoiset hedelmät pienehköjä, 2–3 cm läpimitaltaan, makean maukkaita. 
 

Kirsikkatomaatti Gardener’s delight, 3 kpl

Yksi maukkaimmista ja makeimmista kirsikkatomaateista. Kasvuaika n. 68vrk. Pienet, kirkkaanpunaiset tomaatit tertuissa. Paino n. 20-25g/kpl. Kasvutapa rehevä. Kookas, tuettava reilusti. Kasvihuoneeseen tai lämpimälle seinustalle. Huom, siemenet pieniä!

Runkotomaatti Tigerella, 2 kpl

Tunnetaan myös nimellä ’Mr. STRIPEY’. Aikainen englantilainen runkotomaatti kasvihuoneeseen tai lämpimälle ja suojaisalle seinustalle. Kasvuaika n. 70vrk. Hedelmän ulkonäkö erikoisen kaunis: punaisella pohjalla oranssit raidat. Tasakokoisia, painavat n. 80-90 g/kpl. Maku erinomainen. Terve ja suurisatoinen. 
 
KURKUT 

Myös kurkuista tuli viime vuonna aikaisin alkanut ja hyvä sato. Pysyimme koko kesän omissa kurkuissa. Nyt kokeilen uusina Sherpaa ja Cordobaa.

Sherpa, 2 kpl

Partenokarppinen lajike, joka tekee hedelmiä ilman pölytystä ja jolta puuttuvat hedekukat. Aivan sileät, 15-25 cm pitkät hedelmät, joissa on murea malto ja pieni siemenkota. Säilyy hyvin. Erittäin laadukas lajike tuoreena syötäväksi, säilöttäväksi jne. Sopii avomaalle ja kasvihuoneeseen.

Beth Alpha, 3 kpl

Mehukas ja murea lajike. Käytetään tuoreena tai säilöntään. Tummanvihreät, 17-20 cm pitkät hedelmät. Pitkä korjuuaika. Avomaalle tai kasvihuoneeseen. 

Cordoba, 2 kpl

Partenokarppinen (itsepölytteinen) pitkäkurkku kasvihuoneeseen. Mureissa, tummanvihreissä, noin 30 cm pitkissä, hiukan uurteisissa hedelmissä on pienet siemenkodat. Hyvänmakuinen. Aikainen ja satoisa. Erittäin pitkä korjuuaika. Terve ja kasvuvoimainen ammattilaislajike harrastajaviljelyyn. Härmänkestävä.

CHILIPAPRIKA HUNGARIAN BLACK, 4 kpl

Chilipaprika ‘Hungarian Black’ Raikas ja mehukas n. 5 cm pitkä hedelmä. Väri on raakana mustaliila ja kypsänä syvänpunainen. Keskivahva.

Tomaatti kukkii kasvarissa 24.5.2018

Pieni kasvarini täyttyy tomaateista ja kurkuista. Niiden lisäksi kokeilen tänä vuonna chilipaprikaa. Luultavasti kasvariin kulkeutuu kesän mittaan muutakin. Tomaatteja on sen verran paljon, että kokemuksesta tiedän joutuvani niiden sekaan sulloutumaan. Mikäs sen mukavampaa, kuin istua kasvarin rauhassa ja lämmössä varkaita nyppimässä. Sitä jo kovasti odotan.

Puutarhatuliaisia. Ulkomailta ideoita omaan pihaan.

Merja Neroma: Puutarhatuliaisia. Ulkomailta ideoita omaan pihaan.
Reuna Oy, Kouvola. 2019
ISBN 978-952-7221-88-4

Sain Reuna-kustantamolta arvosteltavaksi Merja Naroman kirjan Puutarhatuliaisia. 

Jokainen puutarhasta innostunut ihminen on ulkomailla käydessään pohtinut, voisiko matkakohteessa näkemistään puistoista ja puutarhoista tuoda jotain konkreettisia ideoita omaan puutarhaan. Taiteellinen moniosaaja Merja Norema on tehnyt aiheesta kirjan, jossa kuvin ja sanoin opastetaan, kuinka voi toteuttaa matkalla nähtyjä elementtejä omassa puutarhassa.

Merja Noremalla on Rose Factory -niminen yritys, joka on markkinoinnin ja viestinnän johtamisen, suunnittelun ja konsultoinnin asiantuntijayritys, mutta myös paljon muuta. Merja Noreman intohimo on ohjannut hänet opettelemaan piha- ja puutarhasuunnittelun. Rose Factoryn puitteissa hän suunnittelee ja ohjaa projekteja niin yksityisiin, kuin julkisiinkin kohteisiin.

Lisäksi Merja Norema on kuvataiteilija, joka siirtää originaalivalokuvansa canvas-kankaalle käyttäen apuna akryylimaaleja, hiekkaa ja lasimurskaa. Aiheina ovat maisemat, kasvit ja arkkitehtuuri. Noremalla on ollut useita näyttelyitä. Seuraavaksi "Häivähdys purppuraa" -näyttely Kouvolan Poikilo-Galleriassa 7.5.-2.6.2019.

Kirja on helppolukuinen ja siinä on kauniita kuvia ulkomaan kohteista ja vastaavasti kuvia kotimaan puutarhoista, joihin ulkomainen idea on toteutettu suomalaiseen puutarhaan sopivaksi. Kaikki ideat eivät toki ole yksiyhteen omaan käyttöön otettavissa, mutta kirja herättikin ajatuksia ja kysymyksiä, miten joku asia olisi mahdollista tehdä omassa puutarhassa. Parasta minusta onkin se, että kirja avaa silmiä ja laittaa miettimään oman puutarhan yksittäisiä kohtia uudesta näkökulmasta.

Kirjojen ikuisena ystävänä oli mukava yllätys saada puutarhakirjan mukana Bulletin-lehti, joka on Reuna Kustantamo ja kirjakauppa Oy:n tuoteluettelo. Tuorein Bulletin esittelee Reuna-kustantamon kirjasyksyä 2019. Lehdestä luin, että Reuna-kustantamo ja verkkokauppa.reunalla.fi toimivat Kultturitalo Wanhassa Rautakaupassa Kouvolan Myllykoskella. Siinäpä oivallinen kesäkohde kirjojen ystävälle.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Jua pari lasii kuaharii.

Venyttel tualis semmottos

että pää menee taakse ja

kattelet maailmaa ylösalasi.

Hiukka hianon näköst.

Ei iloseks tulemine enemppä tarvitte.

Karoliina Koskinen

Hyvää äitienpäivää!

 

Sunshine Blogger Award

Sain Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokolta tämän tunnustuksen, johon liittyy muutamia kysymyksiä. Olen kovasti iloinen ja otettu tunnustuksesta. Lämmin kiitos Kruunuvuokolle.

Tässä sitten Sunshine Blogger Award'iin liittyvät kysymykset vastauksineen: 

1.MIKÄ ON BLOGISI TARINA JA KUINKA SE ALKOI?

Olin pitkään pohtinut, miten saisin yhdistettyä puutarhapäiväkirjan ja kuvat kukista ja kasveista. Kummitytölläni oli silloin oma lifestyle-blogi ja hän kehotti minua kokeilemaan bloggaamista. Aloitin vähän arkaillen kesäkuussa 2011. Vauhtiinpääsy kesti tovin, mutta kun blogille alkoi tulla lukijoita ja kommentoijia, innostuin ihan uudella tavalla.

Blogielämä on aika koukuttavaa. Talvella ja väsyneenä tulee välillä pohdittua, jaksaako jatkaakaan. Kevään tullen bloggari herää siinä, missä kasvitkin. Lukemalla muiden blogeja ja keskustelemalla omaan blogiin tulleiden kommentoijien kanssa olen oppinut valtavasti kasveista ja kasvattamisesta. Olen tutustunut hienoihin kasveihin ja hienoihin blogi-ihmisiin. Vertaisuus on yksi bloggaamisen parhaista elementeistä.

Bloginimeni Between ehkä monia ihmetyttää. Se on peräisin opiskeluajan hassuttelusta ystäväni kanssa. Kirjoitimme yhdessä tarinoita, joita varten tarvitsimme nimimerkit. Between on väännös eräästä nimestä ja bloginimeä miettiessäni se nousi jostain muistojen syövereistä.

Acer - Vaahtera

2.MITÄ INTOHIMO TARKOITTAA SINULLE?

Intohimo tarkoittaa minulle kokonaisvaltaista heittäytymistä jonkin kiinnostavan asian pariin. Puutarha ja kaikenlainen siihen liittyvä ja sen parissa tapahtuva tekeminen on ykkösintohimoni. Varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn vietän aikaani kaikkein mieluiten puutarhatöiden parissa. Puutarha on kuntosalini, terapeuttini, löytämisen ja ilon loputon lähde.

3.MITÄ TEET RENTOUTUAKSESI?

Luen, teen käsitöitä, vietän vapaa-aikaa Ukkokullan kanssa ja tykkään myös tehdä kävelylenkkejä kyläteillä ja välillä vähän pidemmälläkin silloin, kun puutarhassa ei ole mitään tähdellistä tekemistä. Lämpiminä kesäpäivän hetkinä on mukava istua pergolassa vain katselemassa ja kuuntelemassa, kaikki aistit avoinna.

Prunus padus - Tuomi

4.VIIMEISIN MATKASI?

Vietimme Ukkokullan kanssa joulun Krakovassa. Mieleni on aina tehnyt katsomaan Krakovaa ja nyt toive toteutui. Meillä oli oikein hieno matka. Näimme ja koimme paljon, mutta nautimme myös leppoisaa lomaa.

5. MATKUSTATKO YLEENSÄ YKSIN VAI RYHMÄSSÄ?

Lasten ollessa pieniä teimme perheenä paljon omatoimimatkoja. Muutaman kerran olimme myös valmiiksi järjestetyillä seuramatkoilla. Ennen lapsia teimme Ukkokullan kanssa kaksin omatoimimatkoja ja sellainen oli Krakovan matkakin. Olen matkustanut myös yksin, mutta matkalla on kiva jakaa kokemuksia ja siksi seura on mukava plussa. Laivamatkoja teen yleensä jonkun ystävän kanssa, sillä Ukkokulta ei yhtään tykkää laivalla matkustamisesta. Hän ei saa aikaa kulumaan, vaikka matka olisi lyhytkin. Naisporukassa juttua riittää, joten hetken kelluminen vesillä ei ole pitkästyttävää.

Betula - Koivu

6.UNELMAKOHDE, JOHON OLET AINA HALUNNUT MATKUSTAA?

Venetsia oli pitkään unelmakohteeni. Se on niin poikkeuksellinen ja ainutlaatuinen kaupunki, että halusin sen nähdä. Olen käynyt siellä kahdesti, joten yksi unelma on täytetty. Oikeastaan mikä tahansa matkakohde voi olla unelmakohde.Jokaisesta matkasta riittää muisteltavaa loppuelämäksi. Nautin kaikesta uuden näkemisestä, matkakohteiden historiasta ja viime vuosina myös hienoista puistoista ja puutarhoista. Madeiralle haluaisin mennä. Ehkä se voisi olla unelmakohteeni.

7.MIKÄ ON VIIMEISIN KIRJA, JONKA OLET LUKENUT?

Juuri nyt luen kahta kirjaa, joista ensimmäinen on Merja Naroman "Puutarhatuliaisia, ulkomailta ideoita omaan pihaan" ja toinen Kimmo Takasen "Tunne lukkosi, vapaudu tunteiden vallasta". Sain juuri Donna Leonin viimeisimmän "Maalliset jäänteet" luettua ja dekkareiden välissä maistuu tietokirjallisuus.

Prunus Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma

8. MIKÄ ON LEMPIKIRJALLISUUSLAJISI?

Eniten tulee nykyisin luettua skandinaavisia dekkareita ja kotimaista proosaa. Lukemisen suhteen olen kaikkiruokainen ja tutustun mielelläni vieraisiinkin lajeihin. Sotakirjallisuus ja science fiction taitaa olla ainoat, joita en juurikaan osta tai lainaa. Jos on puutarha intohimoni, niin on sitä lukeminenkin.
 
9.MITÄ TYKKÄÄT JAKAA SOSIAALISESSA MEDIASSA?

Pääpaino taitaa nykyisin olla kasveissa ja kaikessa puutarhaan liittyvässä. Ilo hartaasti odotetusta, mullasta nousevasta perennasta on välillä niin suuri, että se on kirjattava blogiin ja siten jaettava muiden kanssa. Siinä ohessa sitten saattaa kuulla, että muutkin ovat omaa vastaavaa kovasti odottaneet. Miten rauhoittavaa onkaan todeta olevansa samanlainen kasvienkaipaaja muiden joukossa, eikä siis iänikuinen mämmikoura, jolla kaikki menee aina pieleen.

Vuosi sitten jaoin mielelläni kuvia ja tarinoita kissastamme Juusosta. Nyt Juuso köllöttää mirrinminttupusikossa pilvien päällä ja kurnahtelee lempeästi nähdessään naapurin adoptiokissan metsästävän hänen vanhalla reviirillään. Ole rauhassa Juuso, ei mamma sinua unohda.
 

Syringa - Syreeni, vaan mikä?

10.MIKÄ ON SUHTEESI ASUINPAIKKAASI?

Tällä tontilla olen luultavasti kaivanut ja kääntänyt kohta jokaisen neliömetrin, osan useampaankin kertaan. Hien lisäksi olen puutarhamme multaan valuttanut sydänvereni, joten rakashan tämä asuinpaikka eittämättä on. 

Asumme mukavassa pientalovaltaisessa kylässä, jossa on hyvä yhteishenki ja riittävät peruspalvelut sekä kohtuulliset liikenneyhteydet isompiin keskuksiin. Olen aina viihtynyt täällä.

Acer - Vaahtera

11.MITÄ HALUAISIT EDISTÄÄ MAAILMASSA?

Rauhaa ja jokaisen ihmisen tasa-arvoista kohtelua. Empatia tuntuu olevan katoava luonnonvara, joten toivoisin enemmän toisen ihmisen asemaan asettautumista ja "minä itse" -asenteen höllentämistä.

Yksi kylän kolmesta järvestä.

Annan SUNSHINE BLOGGER AWARDIN Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnalle. Pienten lasten äitinä hän jaksaa tehdä aktiivisesti mielenkiintoisia postauksia. Yhtä aktiivisesti hän käy kommentoimassa toisten blogeja lämpimin ja ajatuksella kootuin sanoin. Kiitos Minna, tuot aina hyvää tuulta tullessasi!

Prunus sargentii - Rusokirsikka, luulisin. Kylämme keskustassa.

Vuosi aivovamman kaverina

Passiflora caerulea - Kärsimyskukka

Tänään on kulunut vuosi siitä, kun kaaduin kotikeittiössä kolauttaen pääni parkettiin ikävin seurauksin. Takaraivoon tuli kallonmurtuma ja pään iskeytyminen kovaan alustaan heilautti aivot otsalohkoon aiheuttaen kudosvaurioita. Sairaalassa tehtyjen kuvausten ja tutkimusten jälkeen minulla todettiin keskivaikea aivovamma. Olin Töölön neurokirurgisella osastolla seurannassa kuusi päivää ja sen jälkeen Espoon sairaalan neurologisella kuntoutusosastolla viisi päivää. Tämän jälkeen siirryin ensin HUS:n aivovammapoliklinikan potilaaksi ja myöhemmin oman terveyskeskuksen seurantaan.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Helteinen ja kuiva kesä auttoi toipumisessa. Oli helppo lepäillä ja ottaa elämä kevyesti, kun puutarhassakaan ei juuri mitään ollut tehtävissä. Eipä ollut rikkaruohojakaan nypittävänä, kun eivät ilman vettä jaksaneet nekään kasvaa. Autolla ajo kiellettiin heti vähintään kolmeksi kuukaudeksi, joten kotona pysyminen oli siltäkin osalta yksinkertaisin ratkaisu. 

Pahoinvointi helpotti jo sairaalassa, samoin pahin päänsärky. Tosin särkylääkeannos oli niin hulppea, että sillä olisi taatusti lähtenyt moni muukin särky. Sen sijaan huimaus oli melkoista pitkään kotiin pääsyn jälkeenkin, eikä se ole täysin poissa vieläkään.

Iris Katharine Hodgin ja lilat krookukset

Vamman vakavuuteen nähden olen toipunut hyvin. Lääkärin mukaan minulla oli melkoinen onni mukanani, sillä oli hilkulla, etten menettänyt liikuntakykyäni tai näkö- tai kuuloaistiani, puhekyvystä puhumattakaan. Aivovammojen seurauksena on riski saada epilepsia. Siltäkin ilmeisesti olen säästynyt.

Aivovammapoliklinikan jälkitarkastuksessa kävi ilmi, että hajuaistini on mennyt. Itse en ollut kiinnittänyt siihen huomiota. Tulin lääkäriltä kysyneeksi, miksi kummassa nenässäni on kaiken aikaa savun haju. Hän tutki asian ja totesi, etten haista mitään. Savun haju lienee jonkinlainen muisto. Hajuaisti voi palautua tai sitten olla palautumatta. Myös makuaisti on paljon entistä heikompi.

Iris Harmony

Hyvästä tuurista ja ripeästä toipumisesta huolimatta aivovamma jätti myös jälkiä. Osa niistä tulee jäämään seurakseni lopuksi ikää vaikeuttaen arkea ja vaatien säännöllistä panostusta omahoitoon. Osa toivon mukaan jollain aikavälillä poistuu. Normaalia elämää haittaa melkoisesti massiivinen väsymys, joka ei vähene, vaikka nukkuisi ympäri vuorokauden. Kaltaistani toimen ihmistä ärsyttää, kun kunnon yöunienkaan jälkeen olo ei ole pirteä ja tarmokas. 

Samoin rajoituksia elämään on tuonut syksyllä mielialan romahduttanut masennus. Sekin on yleinen aivovammojen jälkioire. Onnekseni kunnassamme on aivovammoihin erikoistunut psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka ammattitaidolle, empaattiselle työotteelle ja aivan ihanalle persoonalle annan täyden kympin. 

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu

Aluksi kuvittelimme Ukkokullan kanssa, että kaatumiseni aiheutui kompastumisesta mattoon. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ollut. Syytä kaatumiselle on etsitty niin sydämestä kuin päästäkin. Mitään ei ole löytynyt. Tapaus jää arvoitukseksi. Itse en kaatumisesta muista mitään. Aamu oli ihan normaali, kunnes heräsin kipuisena ja pahoinvoivana lattialta.

Papaver orientale - Idänunikko

Olen saanut erinomaista hoitoa. Minua on tutkittu, lääkitty ja terapoitu ruhtinaallisesti. Jos johonkin haluaisin muutosta niin siihen, että aivovammapotilaan hoito ja jälkiseuranta pitäisi olla kattavammin ja pidempään neurologisen osaajan käsissä. Aivovammapolin asiakkuus pitäisi säilyä vähintään vuoden, koska oireet ja ongelmat tulevat selkeämmin esille ajan kanssa. Terveyskeskuksessa ei ole kokonaisvaltaista tietämystä ja tuntuu turhauttavalta jokaisen uuden vaivan kanssa soittaa, odottaa vastaanottoaikaa ja kertoa samat asiat sadannen kerran uudelleen. 

Minulla vaihtui loppuvuodesta pitkäaikainen ja erittäin osaava terveyskeskuslääkäri nuorempaan, uuteen lääkäriin. Hän on varmasti pätevä lääkäri, mutta alkuun tuli hänen kanssaan asioidessa tunne, ettei hän joko usko minua tai tiedä aivovammoista tarpeeksi. Saatuani lähetteen eteenpäin ongelmien taustalta löytyi neurologinen syy eli minun tapauksessani aivovamma. Jos tässä taasen on ollut kyse rahan säästämisestä, sellaista tuskin syntyy potilasta sinne tänne juoksutettaessa ja ongelmien pitkittyessä. Inhimmillistä arvoista puhumattakaan.

Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki?

Toinen korjausta vaativa asia on ihmisten asenteet. Kun sanoo sanan aivovamma, kuulija kavahtaa pari askelta taaksepäin, eikä aina silkasta hämmennyksestä. Aivovamma ymmärretään valitettavan usein henkisenä kyvyttömyytenä ja osaamattomuutena. Kuin ihminen menettäisi aivovamman seurauksena älynsä, tietonsa, taitonsa. Aivovamma voi toki aiheuttaa suuriakin liikunta- ja puhevaikeuksia, mutta ihminen on edelleen sama älykäs itsensä kaikkine elämänsä aikana opittuine asioineen. Ei hänelle tarvitse puhua hitaasti, ei häntä tarvitse hävetä, ei häntä tarvitse pelätä. Aivovamman saanutta ihmistä voi ja tulee kohdella, kuin ketä tahansa ihmistä.

Muscari 'Grape Ice'

Minulla oli onni olkapäilläni kaatuessani vuosi sitten. Tapaturman aiheuttamien vaivojen kanssa pystyn elämään. Joskus mielessä häivähtää uuden kaatumisen pelko, mutta miksi murehtia asiaa, jota ei voi ennakkon tietää, eikä siis sille mitään voi. Tapaturmastani mitään tietämätön ei sitä pysty minut nähdessään ja kanssani jutellessaan mistään päättelemään. Olkapäilläni ei keiku lasipäätä, josta kuka tahansa näkisi, miten hermoradat aivoissani etsivät uusia reittejä ja korjaavat vammoja.

Muscari - Helmililja

En edelleenkään ole entiselläni, enkä ehkä koskaan tulekaan. Olen iloinen ja onnellinen, että pystyn kävelemään, puhumaan, näen ja kuulen. Minulla on edelleen vanhat muistoni ja kyky kokea uusia asioita. Olkaamme iloisia terveydestämme, sitä vaalikaamme ja itsestämme sekä toisistamme huolehtikaamme.  Muistakaamme, ettei terveys ole kenellekään meistä itsestäänselvyys. Hetki tänään tai huomenna voi muuttaa kaiken. 

Jokainen vastoinkäyminen toivon mukaan meitä ihmisiä hyvällä tavalla opettaa ja arvojamme syventää. 

Lisätietoa aivovammasta löydät Aivovammaliitto ry:n kotisivuilta. 

Vanha puutarhamyymälä uudella paikalla

Puutarhaihmiset tietävät pääkaupunkiseudulla  toimivan laadukkaan puutarhamyymälä Muhevaisen (Kerava, Helsingissä Pirkkola ja Kontula, Espoossa Suurpelto).  

Espoon myymälä Matinkylässä suljettiin viime syksynä alueella jatkuvien mittavien rakennustöiden vuoksi. Hiukan jo hirvitti, pitääkö jatkossa kasvien perässä ajaa Helsingin puolelle. Vaan ei onneksi, sillä Muhevainen avasi pari viikkoa sitten uuden myymälän Espoon Suurpeltoon. Minulle melkeinpä parempi sijainti, kuin aiemmin Matinkylä.

Sateisena toukokuun ensimmäisenä torstaina suunnistin Suurpeltoon ostoksille ja samalla myös tutustumaan uuteen Muhevaisen myymälään. Kehä II:lta oli helppoa ja kätevää kurvata suoraan myymälän parkkipaikalle. Hiukan jopa jännitti, miten kasvit on saatu ojennukseen ja tilat valmiiksi vastaanottamaan asiakkaita. Ei hätää, hyvin oli kaikki saatu esille ja ajan kanssa alue varmasti vain paranee.

Tietenkin pyörin aluksi hämmentyneenä ja vähän eksyneenä sinne tänne. Aika pian pääsin jyvälle kasvien sijoituslogiikasta. Sitten jo seurasikin hirvittävä ja tuttuakin tutumpi "tuo minun pitää saada ja tuo ja tuo ja tuokin" -kohtaus. Olin laatinut ostoslistan, jossa oli tarkoitus pysytellä, mutta nippa nappa se onnistui. Ihanuuksia oli ympärillä ihan liikaa.

Taimet ovat hyvinvoivia ja vankkoja. Mielestäni valikoimakin on jo näin alkuun laaja. Varmasti vielä paranee, kunhan kausi pääsee kunnolla vauhtiin ja kasvit löytävät paikkansa uudessa myymälässä.

Varsinaisen myymälärakennuksen viereisellä aukiolla ja monien taimihyllyköiden oheen on aseteltu ajankohtaisia kasveja ja houkutuskokoelmia.

Alueelta löytyy myös kasvihuone, jossa nyt oli kesäköynnösten taimia (mm. kelloköynnöstä, mustasilmäsusannaa ja keijunmekkoa) ja runsaasti erilaisia yrttejä ja hyötykasvin taimia.

Kuvan yrttisellerien lisäksi löytyi latva-artisokkaa ja monia muita hyötykasveja, jos omat kylvöt ovat vaikka epäonnistuneet.

Mm. monista kivikko- ja maanpeitekasveista oli koottu houkuttelevia esittelylavoja. Kiva katsella saman kasvityypin eri versioita ja miettiä, mikä niistä sopii omaan pihaan. Vai ottaako jokaista.

Olin enemmän kuin pyörällä päästäni, sillä ostoksiin varaamani aikaa oli aivan liian vähän. Teki mieli hyöriä kuvaamassa, mutta samalla olin kuin kissa pistoksissa kaikkien houkutusten keskellä. Itse asiassa tämä oli kevään ensimmäinen taimimyymäläkokemukseni ja olin talven aikana tyystin unohtanut, miten helposti hurahdan herkkujen keskellä.

  
Tarkoitukseni oli ostaa jalosyreeni Louis Späth (Syringa Vulgaris-Ryhmä ’Louis Späth') ja sen myös ostin. Toisen ostoksen piti olla kevätatsalea, mutta sen sijaan mukaan lähtikin ruskaheisiangervo 'Amber Jubilee'. Huh, kyllä oli vaikeaa valita. Vaan nyt ei kannata murehtia, sillä vastahan kasvukausi on aluillaan ja syksyyn mennessä ehtii monta toivetta toteuttaa.

Pois lähtiessä tajusin, että tarkemminkin myymälän valikoiman olisi voinut kiertää ja katsella. Sisätilojen ruukut ja tarvikkeet unohtuivat kokonaan. Ensimmäinen käynti ei kuitenkaan tule jäämään viimeiseksi, joten seuraavilla kerroilla kierrokset uusiksi.

Mainittakoon, etten ole sopinut yhteistyöstä Muhevaisen kanssa. Olin vain niin innostunut uudesta puutarhamyymälästä ja edelleen sekaisin keväästä, joten pyysin luvan ottaa kuvia kertoakseni blogissani uudesta myymälästä. 

Hyytävän kylmä perjantai

Valkovuokot lumesta surullisina

Blogipostausten ajastaminen on näppärä ominaisuus ja käytänkin sitä aika paljon. Eilisaamuna huomasin siinä olevan myös huono puolensa. Nimittäin perjantaille ajastamassani postauksessa oli vappupäivänä eli keskiviikkona kuvattuja kukkia. Silloin meillä päin oli vielä kohtalaisen lämmintä ja aurinkoista. Torstain sitten satoikin vettä, mutta sitä en murehtinut. Ihan tarpeeseen kaikki vesi kasveille tuli. Illalla vesisade muuttui vähitellen rännäksi ja mittari laski hurjaa vauhtia.

Vinca minor - Pikkutalvio, lumisena hänkin

Perjantaiaamuna pelkäsin kurkistaa ikkunasta ulos ja luntahan siellä oli. Hui kauhistus, eikä yhtään kivaa. Puutarhuri voi aina laittaa villasukat jalkaan ja takkaan tulen, mutta mitenkä selviävät kevään lämpöön vastikään heränneet kasvit? Vielä aamukymmeneltäkin ilma oli pakkasen puolella ja tuuli taatusti pohjoisesta (en kyllä suuntaa tarkastanut).

Helmililjat ovat sinnikkäitä, mutta scillat selvästi murjottavat.

Pari kovaa kaivuprojektia odottaa pihalla, joten totesin viileän ilman olevan sopiva hikisiin hommiin. Saappaat jalkaan, takki päälle ja kädet kiinni lapion varteen. Autotallin seinustalta on tarkoitus poistaa pitkä ja kapea istutusalue, jotta muutenkin niukan levyinen kulkuväylä avartuisi. Ja siinä istutusalueellakin on kasvanut lähinnä kielojen viidakko. Nättejä kyllä, kunnes loppukesästä ovat yhtä ruskeaa ja epäsiistiä lehtimassaa.

Viikko sitten olin jo kaivuhomman aloittanut ja perjantaina vein sen loppuun. Oli aikamoinen urakka. Oletteko tutustuneet kielon juuriin? Ne ovat vahvoja, niitä on paljon ja ne menevät niin pitkälle kuin syvällekin. Kahdeksan 45 litran multasäkillistä tuli kielojen juurijätettä. Jos siis tykkäätte kielosta, kuten minäkin, älkää istuttako sitä ehdoin tahdoin ihan mihin tahansa. Se leviää, kuin Elanto. Jos muistatte sanonnan. Ja siitä eroon pääseminen on työn takana. Ainakin kaivutyön.

Tulipa 'Persian Pearl' - Tähtitulppaani kyynelehtii kylmyyttä.

Kolmen tunnin urakan jälkeen kielot, muutama vuorenkilpi ja pikkutalvio oli kaivettu pois. Ylimääräiset mullat kärrätty muualle, alue tasattu ja maanrakennuskangas viritetty. Kaivaja oli sen verran nälkäinen ja uupunut, että kivituhkan kärräys jäi toiseen kertaan. Ehkä Ukkokulta avittaa siinä tehtävässä, kunhan kerkiää. Hetken juttelin naapurin kanssa työn päätteeksi ja huomasin varpaiden palelevan saappaissa ja sormien hanskoissa. Sisälle ja suihkuun siis. Perjantain pakolliset työt saivat riittää.

Hyasinthus 'Woodstock' jäähilepuvussaan.

Hyisin kevätpäivä aikoihin on nyt koettu. Elän toivossa, ettei tämän enempää kevätpäivänä voi enää palella. Toivon kaikkien kasvien vain vähän pelästyneen ja toipuvan moisesta lumijärkytyksestä. Jos koska kaikista asioista löytyy aina myös se positiivinen puolensa, olkoon tässä se, etten rahdannut tomaattejani kasvihuoneeseen. Sellainen ajatus nimittäin viikko sitten minulla oli. Kerrankin hitaudesta ja laiskuudesta on hyötyä. Siellä ne asuvat edelleen, kellarissa kasvilampun lämmössä. 

Voikukka vappuna tienposkessa

Sulakoon siis lumet kaikkien puutarhasta ja puhaltakoon lämpimät tuulet meille jokaiselle. Kaikki kukat kukkikoon, voikukatkin.