Lumitaidetta ja jäisiä kukkasia

 
Jos on tämä talvi tuonut mukanaan runsaasti lumitöitä, on se myös tarjonnut kaunista katseltavaa. Täällä etelärannikolla on viime vuosina totuttu talvikuukausinakin harmauteen ja vaihteleviin loska- ja jääkeleihin. Vaan nytpä aurinko on paistanut mukavasti lumipyrypäivien välissä. Lämpötila keikkuu muutaman asteen nollan molemmin puolin. Ei siis sään suhteen ainakaan elämä käy liian yksitoikkoiseksi. Vaihtelua riittää joka makuun.

Kuvaaminen on rajoittunut omaan pihaan. Kovasti houkuttelisi lähteä kameran kanssa muuallekin, mutta arki on toistaiseksi niellyt kaiken ylimääräisen ajan. Kunhan sopiva rako tulee eteen, on kävelylenkille otettava mukaan aimo annos sitkeyttä, sillä runsaan lumen ja rajallisen aurauksen vuoksi joutuu paikoin tarpomaan hangessa.

Kesällä ei millään malttaisi lähteä kylille kuvaamaan, kun puutarhassa tapahtuu niin paljon. Talvella tilanne on päinvastainen, kaikenlaista katsottavaa löytyy omistakin nurkista. Luontoäiti on taiteillut lumesta hienoja yksityiskohtia.

Aronia

Rinteen leikkaamattomat aroniapensaat ovat vaipuneet lumihankeen. Sen sijaan leikatut ovat pysyneet  pystyssä. Mustarastaat putsasivat loppusyksyn aikana pensaisiin jättämäni marjat. Vain muutama marja siellä täällä uhmaa talvea ja mustarastaita.

Clematis Purple Dream

Alppi- ja viinikärhöjen sekä lumikärhön versot risteilevät tukirakennelmissaan. Polish Spirit ei ole raaskinut luopua lehdistäänkään. Sen sijaan lumikärhöstä lehdet ovat viimein pudonneet ja peittyneet lumeen. Alapihalle johtavan portin kupeessa kasvava Purple Dream on taitava keräämään huomioni. Sen siemenhahtuvapalluroita olen kuvannut kerta toisensa jälkeen. Jotain kiehtovaa on koko kärhön olemuksessa.

Daucus carota - Koristeporkkana

Innolla ja ilolla odotan taas koristeporkkanan tulevaa kesää. Ensimmäiset daucukseni kylvin kaksi vuotta sitten, kun sitä niin moni oli kehunut. Sepäs tuli ja valloitti sydämeni kertaheitolla. Käsittämätöntä, etten ole tällaista villin riehakasta ja kukkiessaan ihastuttavaa kasvia aiemmin älynnyt puutarhaani kylvää. Tähän saakka koristeporkkana on asunut kasvimaan reunalla. Jatkossa on tarkoitus löytää sille muitakin paikkoja.

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Pikkuinen Musta Rudolf -koristeomena sojottaa koristeltuna kohti taivasta. Keskiviikon vesisade lienee sulattanut ompusta kaiken jäisen jännitteen. Ehkä omppu roikkuu nyt oksalla vettyneenä tai on jo pudonnut maahan. En ole ehtinyt kahlaamaan se luokse tarkastamaan tilannetta.

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

Entäs tulikuusama, mitä hänelle kuuluu? Köynnös ei juuri nyt säkenöi punaisilla kukillaan. Loppusyksyn viileydessä se pukkasi vielä muutamia uusia lehtiä, jotka ovat parhaillaan kylmänkankeita kaunottaria.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Salarakkaani Tuure on kasvattanut itselleen partahaivenia. Toivottavasti ne rapisevat lämpimien säiden saavuttua jälkiä jättämättä tehden tilaa avautuville silmuille.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Syreenit ovat lumisinakin kauniita. Onko kuvan oksa kääriytymässä untuvapeittoon, vai kannatteleeko se omia, höyhenenkeveitä unelmiaan? 

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

Kunnan 2018 puiston puolelle istuttamat mongolianvaahterat ilahduttavat minua suuresti myös talvella. Kaksi kolmesta vaahterasta on selvästi kotiutunut. Tekivät syksyllä jo ensimmäiset "nenänsäkin". Toivon mukaan se kolmaskin virkistyy ja ottaa kaverinsa kasvussa kiinni.

Eräs naispuolinen lumimies, siis luminainen, kahlasi aidan viertä kuvaamaan mongolianvaahterat ja tiirailemaan omaa alapihaa vieraammasta vinkkelistä. Alapihalle kun on nyt hankalampi päästä normireittiä portaiden toimiessa lumenkaatopaikkana.

Aurinkokello odottaa kaivonkannen päällä vähälumisempia aikoja seuranaan nuokkuvat hansa- ja juhannusruusut.

Yksittäinen pupujussi on tehnyt kierroksen alapihalla. Nyt on oltava tarkkana verkotettujen kasvien kanssa, ettei hanki nouse liian korkeaksi ja helpota jänisten pääsyä napostelemaan puita ja pensaita.

Sääennusteita on tullut seurattua intensiivisesti. Tuleeko lisää lunta, vai joko olemassa oleva riittäisi. Lumitouhut ovat vieneet ajan ja huomion monelta muulta asialta. Kalenteria katsoessani totesin, että runsaan kahden viikon päästä alkaakin jo maaliskuu. Silloin ryhdyn kylvämään tomaatteja.

Meillä ei ole paljua, johon pulahtaa tähtitaivasta ihailemaan. Ehkä kaivaudun napaa myöten hankeen, kun kerrankin on lunta riittävästi.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Amaryllis jumppaa

 
Valkoinen amaryllis kukki joulukuussa komeasti kahden vanan voimin. Kolmaskin vana ilmestyi näkyviin, mutta sepä halusi valita itse suuntansa. Olin jo aikeissa heittää koko rylliksen kompostiin. Vana oli kuitenkin tanakka ja terveen vihreä, joten annoin sille mahdollisuuden.

Vana kasvoi pituutta, vaan ei suoristunut. Ehkä se halusi uuden elämän sirkusamarylliksena tai koitti epätoivoisesti saada itsensä totaalisesti solmuun.

Solmuun meno jäi puolitiehen nuppujen alkaessa avautua. Kiemuraisen vanan ponnistelun katsominenkin alkoi jo ottaa voimille. Kuinka rankkaa onkaan ollut työntää energiaa kukkaan mutkaista vartta pitkin.

Aplodien paikka! Kiemuraisen vanan kukkasynnytys on vihdoin ohi. Kaksi kaunista, valkoista kukkaa ihastutti lähes parin viikon ajan.

Nyt hän on kaikkensa antanut, rättiväsynyt. Onneksi en laittanut amaryllista kompostiin, vaan annoin hänelle mahdollisuuden olla erilainen.

Tässä samainen amaryllis kahden ensimmäisen vanan ollessa täysin auki hetkeä ennen kukkien lakastumista. Ehkä tällainen suoraselkäisyys alkoi amaryllista väsyttää tai kyllästyttää. Erilainenkin on kaunista, eikö vain!

Valoisia helmikuun päiviä kaikille!

Mustarastaiden maisteluhetki

 "Mahdatteko arvatakkaan, keitä täällä tuijassa lymyilee?
Talon emäntä on laittanut meille MasterChef -kattauksen tuohon viereen, mutta jäänyt sitten itse kameran kanssa ikkunan taakse tähtäilemään.
Pitää varmistaa, ettei se vaan tule lasin läpi meitä häiritsemään."

"Ei vaaraa, tulkaa vaan kaveritkin maistelemaan.
Minä jo rohkeana poikana lensin nappaamaan mökistä siemenen itselleni.

"Pidetäänpäs hetki tällaista tuijotuskisaa.
Kumpi lannistuu ensin, minä vai objektiivitäti?

"Annoinpa sille ukolle kyytiä, kun jäi itseään ikkunaruudusta ihailemaan.
Tuijotuskisa muka, pyh.
Halusi pitää maistiaismökin hallussaan, mutta nyt on meidän muiden vuoro näyttää, miten siemenet nokkaan napataan."

" Ensin tullaan tähän katon reunalle varmistamaan oikea suunta.
Hyvä on myös tsekata, ettei joku sinitintti satu esteeksi reitille."

"Sitten reipas käännös alas ja oikeaan,
tuhti ote kynsillä mökin reunaan ja nokka kohti siemenvarastoa.
Ainakin toista siipeä on hyvä pitää liikkeessä,
jotta ripeä lähtö on taattu ja maahan putoamisen vaara torjuttu."

"Noin se hoituu ja maha täyttyy.
Ottakaa kaverit opiksi.
Tätä on porukalla harjoiteltu ahkerasti koko talven."

"Ootkos jo saanut tyylinäytteesi esiteltyä?
Maha kurnii siemenkaipuussa. Olisi jo minun maisteluvuoroni."

"Nyt selvisi, mihin kaikki mustiskaverit katosi.
Tuollahan ne jonottaa tuijassa, monessa kerroksessa.
Taidan liittyä seuraan, kunhan pahin ruuhka hälvenee."

Tuleeko lisää lunta?

 
Minkähän niminen lumimyräkkä tuolta lännestä taas on tulossa? Viiden aikaan iltapäivällä pitäisi olla meidän nurkilla. Ainakin tiedän, missä muodossa ulkoilen viikonloppuna. Lumikolaa rattoisasti sinne tänne työntäen ja hikipäässä lapiollisia kinoksen päälle heitellen tietenkin.

Rosa Therese Bugnet - Teresanruusu

Torstaina auringossa kimaltavat hanget loivat satumaisen postikorttimaiseman. Ei vaan ollut aikaa eikä tilaisuutta räpsiä siitä kuvia. Perjantaina oli kiirehdittävä tallentamaan puhtaat hanget ja lumesta notkuvat puut kotipihassa, sillä lauantain plussakelit voivat muuttaa postikorttimaisemat piankin vähemmän satumaisiksi.

Teresanruusu tervehtii minua leikkimökin kulmalla alakuloisen näköisenä. Maassa lötköttävät oksat yleensä nousevat kevään tullen, mutta olen kyllä suunnitellut parin pisimmän ja vanhimman oksan poistamista. Teresanruusun varret punertavat korallikanukan tapaan, ainakin aurinkoisena päivänä.

Tuolla jossain on Pikkupuutarhani

 
Puutarhassa käyskentely vaatii tällä hetkellä aimo annoksen positiivista henkeä ja huumorintajua. Alapihalla kulku myös polvitaipeeseen ulottuvassa lumessa tarpomista. Pikkupuutarhassa en ole vähään aikaan edes käynyt.

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu

Pikkupuutarhan juhannusruusu supattaa jotain mielenkiintoista Ville de Lyon -kärhölle. Sen verran vanhuudenhöperö ruusu jo, ettei tajua kärhön nukkuvan mullan sisällä. Taitaa tuossa samassa kasassa köynnöstukeen nojata myös osa toisen syyshortensian oksista. Aika notkeita ja taipuisia ovat näiden kotipuutarhan puskien selät. Jos itse makaisi viikkotolkulla huonossa asennossa, ei kovin helpolla kevään tullen pystyyn nousisi. Juhannusruusu selviää vuodesta toiseen ilman lihasrelaksantteja.

Kenties menee vielä hetki jos toinenkin, ennenkuin pääsen tässä kohtaa mullasta esiin tunkevia piippoja katselemaan. Makkaripenkkiin tuuli ei ole kinostanut paksua hankea. Emmekä ole siihen lunta kolanneet, koska vähän varjoisempana paikkana sulaminen kestää keväällä pidempään. Vaan mikä ihme Crocus Mi...? Sitten muistinkin sekoittaneeni krookussipuleita ja merkinneeni ne crocus mix-nimellä.

Leikkimökin terassille syksyllä unohtunut puutarhasammakko iskee selvästi minulle silmää. Tai sitten se on niitä lajeja, jotka jähmettyvät ja jäätyvät kauttaaltaan, kunnes kevätaurinko saa niiden elimistön taas heräämään.

Perhe uhkasi joskus vuosia sitten ostaa minulle puutarhatonttuja. Kieltäydyin kunniasta. Ja sain puutarhasammakoita. Niitä taisi jossain vaiheessa olla kolme. Yhdelle kävi köpelösti, kun rikkaruohoja putsatessani nakkasin kiven takaviistoon kuvitellen sen menevän aiemmin aloittamaani kivikasaan. Ei mennyt. Kova kopsahdus ja räsähdys. Yksi puskan alla seisonut puutarhasammakko menetti päänsä.

Ensimmäiset kylvöt on tehty. Jossain vaiheessa tarvitsen muutakin, kuin kylvömultaa. Vein varmuuden vuoksi muutaman säkin syksyllä kellariin. Näistä puuvajan luona seisovista multasäkeistä ei ihan heti apua ole. Syväjäädytettyä multaa, joka onneksi sulaa ja lämpiää kesään mennessä.

Meinasin jo tuskastua, etteivät viikko sitten kylvämäni siemenet jaksa itää ollenkaan. Jaksaahan ne, jos niille antaa riittävästi aikaa ja rauhaa. Paprika California Wonder sieltä jo kurkistaa. Toivon mukaan esimerkillään vetää muutkin ihmisten ilmoille näytille.

Lilium martagon - Varjolilja

Tuulikello kilkattaa tasaiseen tahtiin. Laitanpa takkaan tulen ja villasukat jalkaan.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Talvipoika sipsutteli,
lumivarpain hipsutteli.
Lumivillaa ripsutteli,
haituvia hapsutteli.

Nauroi vitivalkein hampain.
Ratsasteli lumilampain,
puitten ali, puitten yli.
Lunta kukkuroillaan syli.

Talvi tuli valkein varpain,
huulin huurteisin.
Vilun viitta hartioilla,
hiuksin hileisin.
Peitti pellot nietoksilla,
järvenselät jäällä.
Pupuperhe puikkelehti
talviturkit päällä.

 

Keittiöremontti valmis

Autotalliseinä pe 28.1.2022

 

Keittiöremontti valmistui ajallaan tai itse asiassa suunniteltua nopeammin. Sopimuksessa remontille varattiin kaksi viikkoa aikaa. Kolmannenkin viikon olimme varmuudeksi varautuneet viettämään leirielämää, mikäli esimerkiksi jokin kodinkone olisi myöhästynyt tai remontissa tullut yllätyksiä. Kaikki kodinkoneet saapuivat kaapistojen mukana ti 18.1. ja jälkitoimitukseen jäänyt hanakin samalla viikolla.

Autotalliseinä pe 28.1.2022

Tiistaina 25.1. remppamies teki joitain viimeistelytöitä, irrotti lattiasuojat ja kantoi roskat ja pahvit sekä työvälineet autoonsa. Imuroi vielä lattian. Kaapit ja laatikotkin hän oli imuroinut harjasuuttimella niin siististi, ettei minulle paljon pyyhittävää jäänyt.

Olen aiemmissa postauksissa kertonut, että liesituulettimen putki ei ollut uutta liesituuletinta ajatellen aivan keskellä. Putken olisi voinut siirtää, mutta se olisi vaatinut kömpimistä välikatolle töihin. Remppamiehen ehdotuksesta liesituulettimen yläosaan tuli kotelointi välitilalevystä, jolloin seinän yhtenäisyys säilyy.

Päädyimme rosteriseen liesituulettimeen. Meillä ei ole koneellista ilmanvaihtoa, joten liesituuletin toimii omalla moottorilla. Se on hyvin hiljainen, vaikuttaa varsin tehokkaalta. Suodattimet voi pestä astianpesukoneessa eli ei tarvitse jatkuvasti olla uusia suodattimia ostamassa. Lisäksi liesituulettimessa on hyvä valaistus, mikä on tärkeää lieden äärellä työskennellessä.

Vanha valurautalevyinen liesi vaihtui induktiotasoon ja kiertoilmauuniin. Induktiotason vuoksi ainoastaan yksi kerroskattila ja yksi paistinpannu lähti kiertoon. Kaikki muut soveltuvat hyvin induktiotasolle. Aamupuuron keittäminen vaatii näköjään vähän opettelua, kun induktiotaso on huomattavasti nopeampi.

Kiertoilmauuniakaan meillä ei aiemmin ollut. Uskon tulevani sen kanssa hyvin juttuun. Iloinen yllätys oli, että uunin mukana tuli kolme peltiä. Ritiläkin uunissa on. Ei siis ensimmäisenä tarvitse lähteä kalliita lisätarvikkeita hankkimaan.

Eteisseinä pe 28.1.2022

Eteisseinällä on toinen yksityiskohta, joka jäi myöhemmin tehtäväksi. Välitilalevy oli alunperin mitattu päättyväksi kaapiston päätyyn. Remppamies huomasi, että tällöin valokatkaisija jäisi puoliksi seinän ja välitilan rajakohtaan. Se taas ei tuntunut hyvältä ratkaisulta. Päädyimme pidempään välitilalevyyn, joka saapui ma 31.1. ja tuli asennetuksi ti 1.2.

Kuvassa remppamiehen väliaikaisesti laittama lyhyempi levy, jotta keittiö näyttäisi odotusajan viihtyisämmältä.

Eteisseinä pe 28.1.2022

Yksi onnistuneimpia valintoja on mielestäni valaistu lasiovellinen kaappi. Keittiösuunnitelmassa yksi kaappiovipari oli laitettu lasiovelliseksi. Vanhassa keittiössä oli useampi lasiovellinen kaappi, joihin oli kiva laittaa parempia laseja. Valaistusta vanhoissa kaapeissa ei ollut. Selasin keittiöfirman kuvastoa ja sieltä bongasin yläkaappeja korkeamman version, joka ulottuu pöytätasoon. Otin sen puheeksi keittiösuunnittelijan kanssa, joka muutti suunnitelmaa tältä osin. 

Työpöytään ulottuva lasiovellinen ja valaistu kaappi keventää eteisseinän kokonaisuutta. Saan fiinimmät lasit nätisti esille.

Paraatilasikaapin alaosassa on vetolaatikko, johon voi laittaa vaikka pöytähopeat tai mitä nyt keksiikään. Meillä laatikko on toistaiseksi varattu serveteille.

Ikkunaseinä pe 28.1.2022 - pahoittelut pimeästä kuvasta

Torstaina 27.1. laitoimme Ukkokullan kanssa uuden verhotangon. Siinäpä olikin hetken pähkäilemistä, mikä olisi sopiva korkeus tangolle. Seikkailin netissä, jossa oli lukuisia vinkkejä. Parhaimmaksi koin sen, että tanko laitetaan 5-10 sentin päähän katosta, jolloin syntyy vaikutelma korkeammasta huoneesta, kuin se onkaan. Melkein sydämestä otti, kun Ukkokulta joutui poraamaan vastamaalattuun seinään uusia reikiä.

Vanhat verhot saavat tässä vaiheessa kelvata. Isossa ikkunassa on sälekaihdin, jonka suljen oikeastaan vain joskus pimeän aikaan, koska tieltä näkee suoraan valaistuun keittiöömme. Ison ikkunan kummankin puolen on kapeat tuuletusikkunat, joihin emme ole saaneet hankittua sälekaihtimia. Nyt sellaiset odottavat, kunhan Ukkokulta ehtii ne asentaa.

Voisin olla verhoittakin, mutta kangas pehmentää tunnelmaa ja tarvittaessa niillä saa väriä ja vaihtelua valko-harmaaseen keittiöön.

Uusien keittiökalusteiden myötä pois lähtivät vanhat lattialistat. Vanhan keittiön aikaan listat laitettiin myös kalustesokkeleiden eteen. Enää niin ei tehdä. Ikkunaseinällä lattialista on edelleen paikallaan peittämään parketin ja seinän välistä rajaa. Olimme varautuneet hankkimaan listat itse rempan valmistumisen jälkeen. Olikin yllätys, kun remppamies kysyi, millaiset listan haluaisimme. Olen asiaa joskus pohtinut, sillä koko kodin listojen uusiminen on sekin lähitulevaisuudessa edessä. Remppamies ehdotti valkoista listaa, jonka hyväksyin. Enkä kadu. Hyvältä näyttää.

Olohuoneseinä pe 28.1.2022

Uudet kylmäkalusteet seisovat olohuoneseinällä. Vanhat odottivat autotallissa, kunnes remppamies otti ne kierrätykseen vietäväksi käydessään tiistaina tekemässä sovitut lopputyöt. Jääkaappi varsinkin alkoi olla jo tiensä päässä. Se paukkui välillä omituisesti ja pelkäsimme leirielämän ajan, että se sanoisi sopimuksensa irti ennen uuden keittiön valmistumista. Ei onneksi niin tehnyt.

Uusien kylmäkalusteiden mitat ovat muuttuneet sitten edellisten. Ne ovat hieman matalammat. Myös energiatehokkuus näkyy paksumpina seininä ja pulleampina ovina. Kovin ovat hiljaisia, mikä on tietenkin hyvä asia. Ihminen on kummasti tapojensa orja. Vanha jääkaappi aukesi helposti alareunassa olevalla jalkapolkimella. Aika monta kertaa olen uuden jääkaapin edessä etsinyt poljinta jalallani oven aukaistakseni.

Kylmäkalusteiden viereinen taso, yläpuolella mm. mikrouuni.

Tästä kuvasta näkyy ehkä parhaiten valitsemamme työtason ja välitilalevyn väri. Kummassakin sama harmaa sävy, joka on hieman läiskikäs. Pinta on kuitenkin sileä ja helposti puhtaana pidettävä. 

Pöytä- ja välitilalevyn rajakohta on saumattu niinikään harmaalla, joka tekee minusta onnistuneen kokonaisuuden. Remppamies veti kokeeksi kahta muuta väriä, kunnes tämä kolmas valikoitui käytettäväksi. Saumausaineiden värien demonstraatio oli eräs hyvä esimerkki remppamiehemme ammattitaidosta ja palveluasenteesta. Hänelle oli tärkeää, että lopputulos on meille mieluisaa.

Näitä vetolaatikoita on ihan pakko esitellä ja kehua. Niistä olen erityisen iloinen. Enää ei tarvitse kykkiä polvillaan etsimässä kattilakaapin perukoilta sitä vähemmän käytettyä pataa tai pannua. Iso ja syvä laatikko avautuu herkästi ja siinä kaikki on esillä ja selkä suorana valittavissa. Yhtä helposti laatikko vetää itsensä kiinni.

Myös eniten käytössä olevat lautaset ja mukit saivat paikan isoissa laatikoissa. Kaikilla keittiöfirmalla on runsaasti sisustusratkaisuja laatikoihin ja kaappeihin. Tilasin kaapistojen mukana vain kolme aterinlokerikkoa, sillä etukäteen oli vaikea tietää, mitä mihinkin tarvitsee. Kaappien sisusteita saa halutessaan lisää helposti vaikkapa keittiöfirman nettisivujan kautta tilaamalla. 

Laitoin vetolaatikoiden pohjalle ruotsalaisen huonekalujätin keittiöosastolta ostettua muovimattoa, jota olen käyttänyt ennenkin. Se estää astioiden liikkumisen ja on lisäksi helposti pyyhittävissä.

Valtaosa käyttöastioista sijoittui laatikoihin. Vähemmän käytössä olevat laitoin kaappeihin. Monen kaapin ylin hylly on typötyhjä. Tavaraa ei niihin riittänyt. Enkä ilman keittiötikkaita edes yltäisi ylähyllyltä mitään ottamaan. Parempi kuitenkin, että tilaa on yli tarpeen, eikä liian vähän. Ja parempi, että tyhjä tila on ovien takana. En halunnut keittiööni enää avohyllyjä pölyä keräämään.

Näissä aterinlokerikoissa tilaa riittää niissäkin. Paikoin kauhat ja kapustat ovat turhankin väljästi ripoteltu, mutta eiköhän nekin todelliset paikkansa aikaa myöten löydä. Lokerikot ovat harmaata muovia. Niitä on myös puisina ja taisi olla huopaisinakin. Puu olisi kaunista, mutta varsin kallista. Kaikki keittiörempan läpikäyneet tietävät, kuinka kaappien ja laatikoiden sisusteilla saa tehokkaasti hinattua kokonaisuuden hintaa ylöspäin. Huopaisia aterinlokerikkoja en oikein ymmärtänyt. Mitenkähän ne kestävät käyttöä ja miten niitä pitäisi puhtaana? 

Tiskialtaiden alle sijoittuu roskayksikkö. Astioiden määrässä ja sijoittelussa oli erilaisia vaihtoehtoja. Kuvan systeemi sopii meille.

Keittiössämme on tarvetta lähinnä bioroska-astialle ja astialle pienempiä sekajätteitä varten. Nämä on helppo tyhjentää ulkona olevaan sekajäteastiaan ja biokompostoriin. Autotallissa meillä on varsinainen lajittelupiste, jossa on omat laatikot muoville, kartongille, lasille, metallille ja kierrätyspaperille sekä tietenkin tyhjille pulloille. Ne viedään kerran viikossa tai kahdessa viikossa kauppareissun yhteydessä kierrätyspisteeseen. Autotalliin pääsee lämpimän varaston kautta, jolloin lajittelu sujuu helposti, eikä keittiöön kerry isoja määriä roskaa.

Isokokoinen yleiskone on aiemmin ollut alakaapissa, josta koneen mahtumisen vuoksi muut hyllyt on poistettu. Vierelle mahtuivat isokokoiset tarjottimet, mutta muuten kaapin käyttöaste jäi vähäiseksi. Lisäksi yleiskone piti sitä tarvitessa kantaa keittiön toiselle puolelle. Nyt se on omassa laatikossaan työtason lähellä olevassa kaapissa. Sai kaverikseen vedenkeittimen ja tehosekoittimen.

Hanan valitsemisen luulisi olevan yksinkertaista. Kyllä se olikin sitten, kun teki itselleen selväksi, mitä ominaisuuksia hanalta haluaa ja miten paljon on valmis hanasta maksamaan. Valmistajia ja mallivaihtoehtoja riittää. On rosterista, mustaa, kuparin ja kullankin värisiä. On yksiotehanoja ja vanhantyylisiä kahdella ottimella varustettuja. Minulle uutta on se, että perinteisen manuaalisesti käännettävän astianpesukoneliitännän voi korvata pienellä patteritoimisella napilla. Nappia painamalla astianpesukoneen hana aukeaa tietyksi ajaksi ja sulkeutuu itsestään.

Hanan korkealla kaartuva muoto ja yksiotemalli oli lähtökohta. Aluksi harkitsin hanaa, jossa olisi ulosvedettävä juoksutusputki. Kotimaisen hanavalmistajan juoksutusputkella varustetut hanat eivät miellyttäneet silmää. Hyvännäköisissä taasen pohditutti, onko niiden tarjoama hyöty hintaeron veroinen. Patteria vaativat astianpesukoneliitännät hylkäsin saman tien. Yksi vahdittava lisää sekä turhaa ongelmajätettä.

Aika pian päätös oli tehty. Oraksen Safira on sopivan eleetön ja täyttää meidän tarpeemme.

Yläkaapeissa on vielä runsaasti tyhjää tilaa. Osin siksi, että varsinkin jauhot ja muut kuivatarvikkeet etsivät niille sopivaa sijaintia. Laatikot ja hyllyt olin pyyhkinyt jo tiistai-iltana. Putkimiehen lähdettyä keskiviikkona suojasin laatikot muovimatolla ja kaappeihin laitoin hyllypaperia. Pysyvätpä ainakin hetken aika uudenuutukaisina ilman naarmuja ja öljypullonpohjaläiskiä. Seuraavaksi siirsin huonekalut paikoilleen. Se sujui ujuttamalla räsymatto painavampien huonekalujen jalkojen alle. Maton avulla pöydät ja lipastot liikkuvat näppärästi parkettia pitkin paikalleen. Ukkokulta oli mukana isompien ja painavampien huonekalujen siirrossa.

Torstai ja perjantai menivätkin sitten kokonaisuudessaan tavaroiden rahtaamisessa ja sijoittamisessa laatikoihin ja kaappeihin. Joidenkin paikkoja olen jo kertaalleen vaihtanut. Luultavasti muutoksia on odotettavissa jatkossakin. Muutama tavara on ollut hetken aikaa hukassa. Minulle tavaroiden paikat painuivat mieleen niitä kaappeihin laittaessa. Ukkokulta joutuu varmasti etsimään yhtä jos toistakin astiaa. Saapa nähdä, joudunko vielä tekemään hänelle tavarakartan.

 
Paljonko meni remonttiin aikaa?

Remontti alkoi ma 17.1. ja putkimiestä vaille valmista oli ti 25.1. Putkimiehen osuus ke 26.1. kesti ehkä tunnin. Myöhemmäksi jääneet eli uudelleen mitoitetun välitilalevyn vaihto ja liesituulettimen koteloinnin remppamies kävi tekemässä tiistaina 1.2. Työ oli valmis tunnissa.

Varsinainen keittiön purku, pintojen remontointi ja kalusteiden asennus viimeistelytöineen ja loppusiivouksineen kesti 8 päivää, joista yksi oli poikkeuksellisesti lauantai. Aikataulu siis alittui sopimukseen merkitystä ja siitä, mihin olimme ennakolta varautuneet.

Remontin valmisteluun eli huonekalujen siirtämiseen ja keittiön tyhjentämiseen sekä lattioiden suojaamiseen meni ehkä kaksi kokonaista päivää. Niihin käytettyä aikaa on vaikea arvioida, koska aloitin keittiön tyhjentämisen hissukseen heti joulun jälkeen. Remontin jälkeiseen huonekalujen takaisin siirtoon ja keittiön tavaroiden järjestelyyn meni noin kolme päivää. Nopeamminkin olisi selvinnyt, mutta halusin järjestää tavarat ajatuksella. 

Projektin sujuvuus?

Avaimet käteen -malli toteutui kohdallamme kiitettävästi. Remonttimies tiesi tarkalleen, mitä hänen tulee tehdä. Hyvin pian saatoimme todeta saaneemme kunnon ammattimiehen keittiötämme uudistamaan. Työ eteni systemaattisesti ja rivakasti. Remppamies tuli aamulla likimain kellon tarkasti ryhtyen heti hommiin. Päivällä hän kävi syömässä ja palasi pian jatkamaan työtä. Tarjosin kaverille iltapäiväkahvit, jonka puitteissa juttelimme mukavia. Kaverilla ei tainnut kelloa ollakaan, ainakaan en nähnyt hänen aikaa missään vaiheessa vilkuilevan. Kahvit juotuaan hän nousi kiittäen ja lähti takaisin työmaalle. Päivän päätteeksi hän taas huikkasi vievänsä tavaraa kaatopaikalle ja palaavansa jälleen aamulla.

Olohuoneeseen ja eteiseen varastoidut uudet kaapistot oli merkitty ja sijoitettu siten, että remppamies löysi tarvitsemansa kaivamatta ja siirtelemättä. Meidän kulkureittejämme ei missään vaiheessa tukittu, vaan elämän sujuminen rempan keskellä huomioitiin.

Vanhaa keittiötä uudistaessa tulee aina eteen tilanteita, joihin ei ole valmiita ratkaisuja. Näissä kohdissa remonttimies kertoi meille toteutusvaihtoehdot selkeästi. Pidimme lyhyen neuvonpidon. Remppamies kertoi, mikä hänen mielestään olisi toteutuksen kannalta fiksuinta ja miten se vaikuttaa ko. kohdan ulkonäköön/kokonaisuuteen. Kertaakaan ei tullut sellaista tunnetta, että remonttimies tyrkyttäisi omia mielipiteitään. Aina hän kuunteli meitä ja kunnioitti päätöstämme. Joka kerran suorastaan hätkähdin, miten hyviä ja meitä miellyttäviä hänen ratkaisuehdotuksensa olivat.

 
Miten maksaa?

Kenellekään ei liene epäselvää, että keittiöremontti on yksi kodin kalleimpia investointeja. Hintaan voi vaikuttaa tekemällä itse niin paljon, kuin osaa ja jaksaa. Me päädyimme avaimet käteen -vaihtoehtoon, jolloin ammattilaiset tekevät kaiken. Tämä vaikutti myös keittiöfirman valintaan, sillä kaikilla kalustemyyjillä ei ole tarjolla avaimet käteen -palvelua. 

Harkitsimme mahdollisuutta, että teettäisimme purku- ja pohjustustyöt jollain yrityksellä ja itse kaapistojen asennuksen tekisi sitten varsinainen kalustetoimittaja. Pyysin muutamia urakkatarjouksia, joiden hintahaitari oli melkoinen. Erään firman tarjous oli ensin 7000 €,  seuraavana päivänä se nousi 10.000 euroon. Tarjoavien yritysten taustoja oli vaikea selvittää ja tarjouksia vielä vaikeampi verrata, vaikka kaikki saivat samansisältöisen tarjouspyynnön. Joku firma oli toiminut vuosia, toinen taas vasta kuukauden.  

Avaimet käteen -sopimukseemme kuului:

- kalusteiden ja kodinkoneiden purku
- välitilalaatan purku
- verholaudan purku
- purkujätteen toimitus kaatopaikalle (sis. kaatopaikkamaksut)
- seinien paikkatasoitus ja maalaus
- katon paikkatasoitus ja maalaus
- vesieritys allaskaapin ja astianpesukoneen alle
- uusien kalusteiden ja kodinkoneiden asennus (sis. led-valaistus)
- asbestianalyysi
- maalit ym. tarvikkeet

LVIS-työt laskutetaan erikseen. Niistä ei isoa summaa pitäisi tulla.

Kuten syksyisessä kattoremontissa, halusimme maksaa vasta työn valmistuttua ja molempien osapuolten sen hyväksyttyä. Ilman muuta myös myyjäpuoli haluaa varmistaa saavansa maksun tekemästään työstä. Kalustetoimittajalla oli tarjota rahoitussopimus, tässä tapauksessa OP Yrityspankin kanssa. Teimme netissä OP:lle rahoitushakemuksen, jonka puitteissa voimme joko maksaa koko summan korottomana ja kuluttomana tai sopia maksuaika.

 
Lopuksi

Iso ja kallis remontti jännitti ja pelotti. Media on täynnä kauhukertomuksia pieleen menneistä remonteista. Varsinkin vanhaa korjatessa riski on aina olemassa. Meidän kohdalla kaikki on mennyt hyvin. Ongelmia ei ole tullut.

Olemme saaneet kaiken tarvitsemamme informaation ja esittämiimme kysymyksiin asialliset vastaukset viipymättä. Asuminen remontin keskellä tuottaa aina hankaluuksia arkeen, mutta mitään ylivoimaista emme siinäkään asiassa kokeneet.  

Postauksissani on jo useampaan kertaan tullut mainituksi tyytyväisyys rempan suorittaneeseen kaveriin, Jasseen. Hän on ammattimies parhaasta päästä, täsmällinen, nopea, luotettava. Palveluasenne hänellä on kohdallaan. Unohtaa ei myöskään sovi sitä, että hän osoittautui todella mukavaksi mieheksi. Hän saa toki maksun työstään, mutta kehut ja kiitoksetkin lämmittävät mieltä. Annoimme hänelle pienen paketin, jonne sujautin myös kutomani villasukat.

Työn jälki on siistiä ja viimeisteltyä. Kaapistojen laatuun olemme niin ikään todella tyytyväisiä. Toistaiseksi ei ole löytynyt mitään huomautettavaa. Jos jotain löytyy, keittiöyritys on luvannut puutteet korjata. Takuukin niillä on. 

Keittiöremontissa toistui sama malli, kuin syksyisessä kattoremontissa. Tämänkin firman konsepti on mietitty alusta loppuun toimivaksi ja kaikkia osapuolia hyödyttäväksi. Kokemuksemme perusteella voin suositella Puustellia (ihan omasta aloitteestani kehun eli ei tule alennusta). Hyvää on helppo kehua ja kiittää.

Nyt sitten ollaan ja eletään uuden keittiön onnellisina omistajina. Yksi pitkäaikaisista haaveistani on vihdoin toteutunut. Hyvältä tuntuu!

Remontin aihemmat vaiheet löytyvät:

Keittiöremontti alkaa (23.1.2022)

Keittiöremontti jatkuu (27.1.2022)