lauantai 7. tammikuuta 2023

Puutarhavuosi 2022

Soihtunauhus 5.1.2022
 

Kevätkylvöjen vallatessa tilaa puutarhaihmisen päänupissa voi vielä hetkeksi kääntää katseen kohti mennyttä vuotta ja kasvukautta. Uuden vuoden ollessa ensi metreillä on vielä tuoreessa muistissa edellisen vuoden sää, merkittävät tapahtumat ja mitä nyt päällimmäisenä nousee mieleen. Aina voi koittaa parantaa edellisvuoden suorituksia tai jatkaa tyytyväisenä siitä, mihin koki jääneensä.

Kasvihuone 10.1.2022


Lunta oli tammikuussa kohtuullisesti ja pakkanen enimmäkseen muutaman asteen verran. Olipa joukossa muutama plussapäiväkin. Erityisesti kuun viimeisen viikon alussa. Meidän huushollissa elettiin jännittäviä hetkiä, sillä keittiöremontin oli määrä alkaa viikolla 3, kuten sitten tapahtuikin. Työ tehtiin avaimet käteen -periaatteella, joten meidän osuudeksemme jäi lähinnä pysytellä poissa jaloista. Työ eteni onnistuneesti purkamisesta valmistumiseen 10 päivässä. Pian täyttyy vuosi uudessa keittiössä. Olemme edelleen hyvin tyytyväisiä.

Tilasin tammikuussa jonkin verran uusia siemeniä. Ensimmäiset kylvöt tein vasta 27.1., jolloin kylvin keijunmekkoa, kelloköynnöstä, jättiverbenaa ja paprikoita. Verbenoista mainittakoon, että puolet laitoin jääkaappiin, puolet kylvin multaan. Jälkimmäiset itivät kaikki. Kylmäkäsitellyistä ei yksikään.

Alapihan nurkka 19.2.2022


Helmikuusta päällimmäisenä mieleen jäi runsaat vesisateet puolen kuun tienoilla. Vettä satoi useampana päivänä kaatamalla, eikä se tietenkään jäiseen maahan imeytynyt. Plussa-asteet sulattivat vielä luntakin ja seurauksena oli lätäkkömeri kaikkialla puutarhassa. Vähitellen vesisateet muuttuivat lumisateiksi. Pakkaslumi peitti alleen kaikkialla lilluvat lätäköt, joista muodostuikin sitten kammottavan paksuja jäätiköitä. Myöhemmin kävi ilmi, että moni kasvi oli kuollut jään alle.

Aura kotitiellä 27.2.2022


Lumitöitä teimme harva se päivä. Kinokset kohosivat korkeiksi ja kolausmatkat pitenivät. Etenkin kadulta ja jalkakäytävältä sisäänkäyntiimme aurattujen lumivallien poistaminen kysyi fyysistä ja psyykkistä kuntoa. Kyllä potutti, kun kunnon kolaussession päätteeksi totesin ikkunasta katsoessani auran jälleen tunkevan portille 70-senttisiä kokkareita. Pakkohan ne oli käydä putsaamassa, jos aikoi päästä pihasta pois ennen kevättä.

Lumityöt osoittautuivat kuitenkin murheeksi pienemmästä päästä. Uutisista saimme kuulla Venäjän hyökänneen Ukrainaan. On ollut vaikea uskoa, että sivistyneet ihmiset yrittävät ratkoa ongelmia toisiaan ja useimmiten täysin syyttömiä ihmisiä tappamalla. Kunpa voisimme lähettää riitaiset ihmiset autiolle saarelle etsimään keskenään sovintoa.

Krookukset 25.3.2022


Maaliskuussa pääsee täällä etelärannikolla usein jo aktiiviseen piippojahtiin. Maaliskuussa 2022 esiin nousseet piipot olivat melkoisia onnenkantamoisia. Kriikunan alla Fuscotinctus-krookukset olivat pitkän aikaa ensimmäiset ja ainoat piipot. Sää pysyi koleana, eikä lumi meinannut sulaa ollenkaan. Vielä vähemmän ohenivat senttien paksuiset jääkerrokset, joita oli niin lavakauluksissa kuin pihamaan käytävillä. Ukkokulta piikkasi sähköporalla uomia etupihan käytävälle edistääkseen kadulta noruvan sulaveden kulkua.

Taimia kellarissa 7.3.2022
 

25.2. kylvetyt tomaatit itivät vauhdilla ja siirtyivät maaliskuun ensimmäisellä viikolla koulittuina kellarin kasvattamoon. Mustarastaat lurittivat ahkerasti keväisiä säveliään.

30.3. kylvin tuoksuherneet Cecilia Wingårdin oppien mukaan. Hölmöyksissäni laitoin myös osan daalian juurakoista multaan. Liian aikaista, kuten myöhemmin saatoin todeta kalmankalpeita ja ohuen ohuita versoja katsellessani. Selvisivät ankeasta alusta kuitenkin aikanaan ulos ilahduttaen kukinnallaan kiitettävästi pitkälle syksyyn.

Corydalis Beth Evans 11.4.2022


Huhtikuussa saimme edelleen odottaa sään lämpenemistä. Kuun toiseksi viimeinen viikko näytti lupaavalta mittarin noustessa muutaman kerran yli +15 asteen. Lyhytaikainen ilo, sillä lämpö ei tullut jäädäkseen.

Kevät oli ottanut mielessä lujan otteen, eikä paluuta talveen enää ollut. Pihalla saattoi jo tehdä yhtä sun toista. Tyhjensin biokompostorin ja kuuntelin peipposten livertelyä. Sepelkyyhkytkin kuhertelivat vaahteran oksalla. Punarinta keikisteli pensaan juurella ja muutama nokkosperhonenkin liiteli puutarhassa. Levitin tuhkaa nurmelle ja vastaanotin lavallisen multasäkkejä. Kurkut on tässä vaiheessa jo koulittu. Tomaatit ja paprikat olivat venyneet mittaa. Siirsin ne kasvulaatikoihin, joissa jatkoivat myöhemmin kasvuaan kasvarissa.

Esikko Kiemurapenkissä 29.4.2022
 

Valoa huhtikuussa on jo niin paljon, että piha vetää puoleensa vaikka siellä ei olisi mitään tekemistä. Aina jotain rapsutettavaa löytyy. Voihan sitä nojata haravanvarteen ja kuunnella luonnon tarjoamaa konserttia. Ihan vain katsella, ihmetellä ja imeä kevään voimaa itseensä.

Clematis alpina Willy 31.5.2022


Toukokuun alku oli aika kolea. Meinasi jo usko loppua siihen, että lämpöä tulisi. Puolen kuun tienoilla tapahtui muutos. Vihdoin fleecet saivat kyytiä ja t-paidassa pärjäsi pihatöissä hyvin. Olin jo aiemmin virittänyt kasvihuoneeseen tuplaharsoista teltan valmiiksi vastaanottamaan kellarista muuttavat tomaatit. 18.5. siirsin tomaatit, paprikat ja kurkut kellarista kasvariin. Jo oli aikakin, sillä korkeiksi venähtäneiden kasvien siirtäminen tukikeppeineen ei ihan helppoa ollut. Vahingoitta sujui, eikä kasvarissa monena yönä edes lisälämmitystä tarvittu. 

Syksyllä siirretty sinikämmen nousee uudessa paikassa 17.5.2022
 

Toukokuussa tuli istutettua sekä ostettuja että kasvatettuja perennoja ja siirrettyä vanhoja.  Tosin vähemmän, kuin aiempina kesinä. Kesäkukkiakin istutin taas moneen purkkiin. Kastelurakan kannata jälleen kerran liian moniin, enkä useista päätöksistä huolimatta taida tulevinakaan vuosina tässä suhteessa tapojani muuttaa. On niin mahdottoman vaikea sanoa ei lukuisille ihanuuksille.

Tulipa Pink Impression 29.5.2022 - ja pari vanhaa keltaista tulppua.
 

Sipulikukkien kukinta oli tänä keväänä vähäisempää. Paksu jääkerros oli tukehduttanut ja mädättänyt niin vanhoja kuin syksyllä istutettuja sipuleita. Kärhöistä menetin toisen Hagley Hybridin ja toisen Multi Bluen. Muut kärhöt kukkivat kesän mittaan kauniisti. Eniten iloa sain tarhalyhtykärhö Princess Katesta.

Pikkupuutarhaa 5.6.2022


Kesäkuun alussa satoi usein ja runsaasti. Toisesta viikosta lähtien lämpöä riitti siinä määrin, että kasvimaata sai kastella ahkerasti. Juhannusviikolla alkoi helle, jota riitti pari viikkoa eteenpäin. Eikä senkään jälkeen kylmyydestä tarvinnut kärsiä. Kuivuudesta sitäkin enemmän.

Majalispenkki 5.6.2022
 

Kanttasin alapihan istutusalueet ja kunnostin Kriikunapolun. Yläpihan pikkupuutarhassa laitoin Kärhöpolulle uudet reunukset ja lisäsin polun pintaan kivituhkaa.

Kesäkuun alussa vierailin Lappalainen etelässä -blogin Nilan mökillä. Voi, mikä kasvien paljous siellä olikaan. Minä onnellinen pääsin vieläpä niistä osalliseksi, sillä Nila lahjoitti minulle peräkontillisen jakotaimia. 

Koristeomena Aamurusko 5.6.2022
 

Koristeomenapuut kukkivat jälleen kerran runsaina. Vaaleanpunainen Aamurusko, tummempilehtinen Royalty sekä parin vuoden takainen hankinta Makamik laittoivat parastaan. Kriikunapuut olivat aivan valkoisena kukista, eivätkä omenapuut yhtään huonommiksi jääneet. Ruusuorapihlaja ei sekään pettänyt.

Puistopääty 2.7.2022


Heinäkuussa aurinko paistoi päivä toisensa perään lämpimästi. Edelleen oli aika kuivaa, mikä tarkoitti ahkeraa kasvimaan ja ruukkukukkien kastelemista. Suuri apu kasteluun löytyi kahdesta uudesta sadevesitynnyristä, jotka yhdistimme kattoremontin yhteydessä ränneihin asennettuihin rännirosvoihin. Sade täytti tynnyrit nopeasti ääriään myöten.

Fagervik 12.7.2022
 

Kesän aikana tuli tehtyä varsin vähän puutarhavierailuja tai muitakaan retkiä. Kässäryhmän naisten kanssa teimme päiväreissun raaseporilaisiin ruukkikyliin. 

Kesän aikana kävimme Ukkokullan kanssa läpi talon etelänpuolen ikkunat. Siinä riitti hommaa, kun jokaisen ikkuna-aukon kolme pintaa irroitettiin, putsattiin ja kuultomaalattiin uudelleen. Myös ikkunapellit oli tarkoitus uusia, mutta mittakäynnin jälkeen peltimiestä ei soitoista ja lupauksista huolimatta näkynytkään. Kevään tullen on etsittävä luotettavampi peltimies.

Nemo 2.7.2022


Heinäkuulle osui myös kissojen hoitamista. Tyttären Islannin matkan ajan Nemo ja Loki viettivät meillä muutaman päivän. Seuraavaksi veljenvaimon Roope-kissa tuli meille muuttoa pakoon. Tästä kissavierailusta venähtikin dramaattinen, kuusi viikkoa kestävä episodi, kun Roope pääsi yöllä livahtamaan keittiön ikkunasta karkuteille. Etsimistä ja sydäntä riipaisevaa huolta riitti, kunnes vihdoin tapahtui onnellinen käänne. Roope oli ilmestynyt lähellä asuvan perheen pihaan. Kädet ja jalat täristen noudin sieltä laihtuneen ja punkkisen kissan. Muistan varmasti lopun ikääni viikkojen ahdistuksen ja valtavan helpotuksen kissan lopulta löytyessä.

Auringonkukat 30.8.2022


Elokuu oli aurinkoinen, helteinen ja kuiva. Meidän nurkilla toinen samanlainen kesä, jolloin kasvit nääntyivät paahteessa ja sateettomuudessa. Muutaman kerran viritin sadettimen myös muualle, kuin kasvimaalle. Perinteisesti pyrin kastelemaan lähinnä kasvimaan, ruukkukasvit ja tuoreet istutukset. Myös kärhöille kannoin välillä ämpäritolkulla vettä. Muut perennat, köynnökset ja pensaat joutuvat pärjäämään omin voimin, minkä ne pääosin tekevätkin.

 
Elokuussa paransin pikkupuutarhan Bermudapolkua. Edelliskesänä olin tehnyt uusia polkuja, jotta laajemmilla istutusalueilla ei tarvitsisi astua kasvien päälle. Rajasin polun metallireunuksilla ja itse polun katoin kuorikatteella. Katteen alle laittamani sanomalehtikerros oli kuitenkin päästänyt läpi kasvustoa, jota nyt kaivoin pois syvemmältä ja lisäsin katteen alle kankaan.

Pikkupuutarhan oikopolku kohennettuna.
 

Uusien kasvien istutukset ja vanhojen siirrot jatkuivat, joskin aika pienimuotoisesti. Kurkkuja ja tomaatteja kypsyi kasvihuoneessa kiitettävään tahtiin. Lavakauluksista taasen hain retiisiä, yrttejä ja salaattia. Kesäkurpitsakesä ei ollut kummoinen.

Zilga-rypälesato 4.9.2022


Syyskuu oli sään puolesta mukavan aurinkoinen ja lämmin. Kuivuuskin hellitti. Satokaudesta tuli mainio. Keväällä pelkäsin, etteivät omenapuut tuota hedelmää kukinnan aikaan sattuneen kylmän jakson vuoksi. Pörriäisetkin olivat silloin vähissä. Vaan toisin kävi. Omenoita kypsyi runsaasti. Alkuun niissä oli kehrääjäkoita ja monenmoista ötökkää. Muumiotaudistakaan emme näemmä pääse eroon. Tautisten ja tuhoojien valtaamien omppujen pudottua maahan, puihin jäi paljon syömä- ja säilöntäkelpoista hedelmää. Viimeiset omenat keräsin autotalliin, josta söimme niitä vielä marraskuussa.

Syysomena 11.9.2022
 

Puna- ja valkoherukoita tuli niinikään niin paljon, että osan annoin pois. Pergolan seinustalla ja katossa kiipeilevä Zilga-rypäle teki toisen vuoden perättäin hyvän sadon. Keitin rypäleet mehuksi pakkaseen. Ennen joulua tein osasta rypälemehua hyytelöä vaikkapa liharuoan lisukkeeksi.

Kasvihuoneesta sain erittäin hyvän paprikasadon. California Wonderia, Zazua ja Lompardoa sekä pientä tulisempaa chilipaprikaa ei ehtinyt kypsymisen tahtiin syödä. Niinpä tein paprikapikkelssiä, joka maistui tosi hyvältä.

Kurpitsapikkelssi 13.9.2022
 

Kurpitsojakin kypsyi muutama pallura. Niitä syötiin eri tavoin valmistettuna. Pieni osa myös pikkelöitynä.

Kasvimaa kunnostuksen jälkeen 3.9.2022
 

Muutama vuosi sitten uusimme lavakaulukset. Samalla perustin niiden alla olevan alueen kunnolla juuriestekankaalla ja kivituhkalla. Puiston puolelta vyöhyy yhä siellä kasvaneiden puiden vesoja meidän kasvimaalle. Lavakaulusalueen reunistin rempan yhteydessä mustalla muovinauhalla, joka on ruma ja tuppaa repsahtamaan mullan painosta. Nyt poistin muovinauhat vaihtaen ne metallisiin reunuksiin. Paljon siistimpää. Toivottavasti myös pitkäikäisempää.


Elo-syyskuussa kohensin makkarien ja keittiön edustan istutusalueita. Vuoden takaisen kattorempan jäljiltä nämä alueet olivat huonossa hapessa. Jollain aikavälillä poistan kyseiset istutusalueet ehkä kokonaan. Toistaiseksi ulomman reunan täyttäköön varjopaikan kasvit. Istuttamattomat alueet katoin kuorkatteella, jonka päällä astuessani en tallo istutuksia. Eivätkä naapuruston kissat kaiva niin herkästi vessakuoppia, kuten tekivät mullokselle tai kivituhkaan.

Feriolo Maggiore-järven rannalla Pohjois-Italiassa 28.9.


Syyskuussa ystäväni ilahdutti minua ehdotuksella, että lähtisin hänen kanssaan Pohjois-Italiaan, Maggiore-järven rannalla sijaitsevaan Feriolon kylään. Siellä ystävän perheellä on kakkoskoti. Olin tietenkin onnesta sykkyrällä ja heti valmiina matkaan. Lensimme Milanoon, josta ajoimme neljän päivän lyhytlomalle Maggiore-järven maisemiin. Reissun aikana sain mahdollisuuden tutustua viehättävään Stresan kaupunkiin, Maggiore-järven ihastuttaviin puutarhasaariin Isola Bellaan ja Isola Madreen sekä kalastajasaareen Isola Pescatoriin. Tehokkaina tyttöinä kävimme myös Alessin tehtaanmyymälässä ja valtavassa Vicolungon outlet-puistossa.

Tuurenpihlaja 9.10.2022

Lokakuu oli ehkä tavanomaista valoisampi loppusyksyn kuukausi. Syysruska leimusi jo syyskuussa ja värien ilotulitusta jatkui vielä lokakuullekin. Villiviinit, tuurenpihlajat, aroniat, ruusuangervot, purppuraheisiangervot ja monet muut osoittivat, että ruskaväriä tuottaviin kasveihin kannattaa investoida. Haavat olivat upean kullankeltaisia pitkään ennen lehtien varisemista.

Atsalea Ruususen uni 7.10.2022

 
Lokakuussa tuli kätkettyä lukuisa joukko sipuleita maahan. Talvi mädätti kaikki talvivalkosipulit, joten tilasimme uuden satsin Aleksandraa laitettavaksi lavakaulukseen. Jospa tuleva talvi olisi niille hellempi.

Illat pimenevät lokakuussa jo aikaisin. Pihatyötkin vähenevät, kun pudonneet lehdet on rapsutettu pensaiden tyville. Puut ja pensaatkin tuli lokakuun lopussa verkotettua.

Neilikkaruusu 22.11.2022


Marraskuussa mittari pysyi plussalle kolmannelle viikolle saakka. Sen jälkeen alkoivat pikkupakkaset ja ensimmäiset lumihiutaleet satoivat to 17.11. Aloitin lintujen talviruokinnan kuun puolivälissä maan alkaessa jäätyä. Lunta tuli marraskuun viimeisellä viikolla enemmänkin, joten kuntoilu lumitöiden parissa oli taas arkea.

Valkotäpläimikkä 16.11.2022
 

Kuun lopulla virittelin joitakin valosarjoja niin ulos kuin sisällekin. Energian korkean hinnan vuoksi tällä kertaa aiempaa maltillisemmin.

Marraskuun 19. Ukkokullan äiti kuoli. Ikää hänellä oli jo 91 vuotta, mutta hän oli edelleen virkeä ja pärjäsi kotona varsin omatoimisesti. Hän joutui influenssan vuoksi sairaalaan, jossa hän kaatui pahasti. Tästä hän ei enää toipunut.

Piha 17.12.2022


Joulukuu ei ollut kovin kylmä, mutta lunta tuli kahden ensimmäisen viikon aikana valtavat määrät. Ukkokulta mittasi hangen syvyydeksi 60 cm. Harvoin täällä etelärannikolla maisemat ovat kuin pohjoisen postikortissa. Kauniilla maisemalla on kääntöpuolensa. Lumitöitä sai tehdä vähintään joka päivä, usein kahdesti tai kolmesti. Kotikatu kapeni. Muutamina aamuina arvelutti, pääseekö pihasta mihinkään, kun auraa ei kuulunut.

Joulu vietettiin Ukkokullan kanssa kotona. Lapset tulivat yhteisen aattopöydän ääreen. 


Vuosi 2022 päättyi kylällämme valtaisaan ilotulitukseen. Kovin paljon en komeita raketteja nähnyt, vaikka olin pihalla melko pitkään. Sen sijaan meteli oli melkoista.

Tätä postausta tehdessä tuli käytyä mennyttä vuotta läpi tarkastikin. Päällimmäisenä tuntuu, ettei se yhtään hullumpi vuosi ollut, vaikka joitakin asioita olisin toivonut jäävän tapahtumatta. Taas ollaan uuden äärellä, joten ilolla ja innolla eteenpäin.

Pahoittelen, etten kyennyt pysymään kuva per kuukaudessa. Toivottavasti kuvat keventävät pitkiä jorinoitani.

Kerro sinäkin kuvin ja sanoin puutarhavuodestasi 2022!


keskiviikko 4. tammikuuta 2023

Pieniä pihapuuhia ja suuria lumitöitä

Kurkistelin rinnemuurin takaa olopihalle.


Joulun välipäivinä ei pahemmin tarvinnut lumitöitä tehdä. Tammikuun kolmantena sitäkin enemän. Lumisade alkoi jo maanantai-iltana ja jatkui tiistaiaamuun saakka. Loppuvuoden vesisateiden sulattama ja kovien tuulten roskaama piha on taas kuin postikortista.

Kuulin auran kulkevan tiellä aamuyöstä. Kolaushommiin ei kannattanut kiirehtiä, sillä jalkakäytävä aurattiin vasta yhdeksän maissa. Sen jälkeen sisäänkäynti olikin niin ummessa, että sen putsaamiseen meni pitkä tovi. Ei toivoakaan päästä autolla pihasta pois ennen ahkerointia. Lumen kuskaaminen kolalla tuija-aidan toiseen päähän oli hankalaa, kun viimeisellä kierroksella aura levitti jalkakäytävälle hiekkaa.

Toinenkin pihasyreeni murtui lumitaakan alle.

Joulukuun puolella leikkimökin päädyn syreeneistä murtui yksi paksu runko lumen painosta. Ukkokulta sahasi sen tyvestä ja raahasi puuvajan viereen odottamaan kevättä ja haketusta. Joulun välipäivinä huomasin myös pikkupuutarhan kulmauksessa vahingoittuneen syreenin. Änkesin itseni peuraverkkojen ja tuija-aidan välistä sahaamaan murtuneen oksan pois.

Kaikkein lumisimpaan aikaan kävin alapihalla vain kerran. Oli hankalaa kulkea reisiin saakka upottavassa lumessa. Välipäivinä hanki oli vajonnut melkoisesti. Se myös kantoi, joten saatoin tehdä tarkastuskierroksen. Huomasin mustilanhortensiasta yhden ison oksan murtuneen. Se on vieläkin poistamatta, kun en ole ehtinyt toistamiseen alapihakierrokselle.

Myös suuresta rajamännystä on pudonnut iso oksa. Onneksi ei aidan päälle, sillä painava oksa olisi saattanut vaurioittaa aitaa. Ukkokulta pilkkoi ja siivosi oksasta pois sen, mikä ei ollut jäätynyt maahan kiinni. Loppusiivous täytyy tehdä myöhemmin keväällä.

Kaistale aitamme ja pallokentän välissä on kunnan maata. Kunta leikkaa sieltä nurmikon pari kertaa kesässä. Olen ottanut tavaksi huolehtia alueen siisteydestä, osin myös nurmikonleikkuusta muutaman metrin aidastamme pallokenttään päin. 

Oksa oli pudonnut aika ylhäältä.


Uudenvuodenaattona oli kova tuuli. Varsinkin puuskat taivuttivat puut vaakasuoraan. Epäilen kuitenkin männynoksan murtuneen ja pudonneen jo aiemmin. Edellisten lumisateiden jälkeen puu oli täynnä painavan näköistä massaa, kuten kaikki isot ja pienet puut ja pensaat.

Tämän viimeisimmän lumisateen jälkeen kiersin ravistelemassa pihan puita ja pensaita. Maisema olisi kyllä kaunis lumisine havuineen, mutta en halua enempää vahinkoja. Iso mänty tuskin kärsii yhden oksan menetyksestä. Syreenitkin toipuvat, samoin mustilanhortensia. Vaan mistä sen tietää, mikä puu on seuraavan lumi-iskun kohteena.

Kasvihuoneenkin putsasin lumesta. Erään naapurin syksyllä pystytetty kasvihuone oli hajonnut lumitaakan alla.

Joka talvi kompostori on kovimmilla pakkasilla hetken aikaa unessa. Tänä talvena se on ensimmäisen kerran totaalisesti nollassa. Välipäivinä onnistuin säätämään ilmanvaihtoa pienemmälle. Aiemmin säätönappula oli jäässä sekin. Alaosa oli aivan täynnä, joten tyhjensin sieltä osan vieressä olevaan vanhempaan kompostoriin. Eipä ole mittari sittenkään mihinkään liikkunut. Kokeilin jo viiden litran kuumavesikanisteriakin. Onnksi tilaa on sen verran, että voimme käyttää kompostoria kevättä odotellessa. Tarvittaessa voi biojätettä laittaa vanhaankin kompostoriin.

Biokompostorit lokakuussa 2022
 

Uuden jätehuoltolain mukaan omakotiasukkaidenkin on hankittava oma biokompostori tai  otettava jäteyhtiön tyhjennysastia. Olemme kompostoineet biojätteet vuosikausia, joten meille oli selvää jatkaa samaan tyyliin. Jäteyhtiölle on tehtävä ilmoitus, jos aikoo huolehtia itse kompostoinnista. Se hoitui netissä helposti. Olen nyt virallisesti meidän talouden kompostivastaava. Olen toki ollut sitä aiemmatkin vuodet. Uuden tittelin vuoksi en taida painattaa käyntikortteja.

Tuore lumi on taas peittänyt hetkeksi jänisten jäljet. Ne ovat mellastaneet pihalla ahkerasti. Valkeakuulaan alta oli sormustinkukkien ruusukkeet typistetty tehokkaasti. Kiirekö lie jänikselle tullut, kun suupielistä on silppua pudonnut hangellekin.

Ruusupensaitakin ristihuulet ovat leikanneet. Leuto sää nosti lumeen vajonneet oksat taas pystyyn. Leikkuuhomma jatkunee jälleen, kun uudet lumisateet kaatavat oksia alas.

Joulun alla näin kahdesti valkoisen jäniksen. Yleensä meidän pihalla loikkii rusakoita, jotka ovat ympäri vuoden ruskeita. Varmaan joukossa on metsäjäniksiäkin, mutta talviasuun pukeutuneita en ole nähnyt vuosikausiin.

Tämä stalkkaaja ei ole rusakko eikä metsäjänis. Hän on naapurin Mamis, meidän adoptiokissamme. Ukkokulta vilkaisi uudenvuodenpäivänä takkahuoneen ikkunasta ja huusi minut katsomaan Mamiksen uutta aluevaltausta. Siellä se istuu pergolakatokseen talveksi nostamassani yrttilaatikossa. Korkeammalta on hyvä tiirata, mitä adoptiovanhemmat sisällä touhuavat.


Tämän vuoden joulukukkani ovat aika rentoa porukkaa. Kukka-asetelmaan jouluksi ostamani valkoinen hyasintti oli pakko ottaa pois asetelmasta, kun se makuuasentoon mennessä uhkasi kaataa muutkin kukat. 

Kuvan amaryllis on joukon matalin, mutta tukea sekin kaipaa.
 
Myös amaryllikset ovat venyttäneet vartensa todella pitkiksi, minkä seurauksena jokaiselle on pitänyt laittaa tukikeppi. Yhdestä valkoisesta amarylliksestä varsi oli yön aikana kaatunut niin pahasti, että leikkasin se maljakkoon. Kesti maljakossakin tosi pitkään ja kaikki nuputkin avautuivat.

Lumiset syreenit ovat kauniita.


Postilaatikkoon kolahti kevään ensimmäinen siemenluettelo. Olen kyllä pariinkin kertaan seikkaillut netissä, mutta tilaukset on tekemättä. Tarkoitus oli pärjätä vanhoilla varastoilla, mutta aina puuttuu yksi jos toinenkin. Niitä puuttuvia tilatessa houkutukset voivat osoittautua vastustamattomiksi. 

Maanantain kauppareissulla kylvömulta oli listalla, mutta kaupassa ei ollut pussin pussia. Kellarista löytyi sentään yksi taimimultapussi, jolla pääsee alkuun. Vielä ei ole kiirettä, mutta ainakin paprikat ja kelloköynnökset on laitettava tämän kuun aikana multaan.

Lumiset jänisverkot kaunistuvat auringossa.
 

Toivottavasti lunta ei vähään aikaan tulisi yhtään lisää. Tai jos pitää sataa, maltillisempi määrä kerralla riittäisi. Tylsää työntää kolaa harva se päivä tuntitolkulla.

Kannattaa muuten edelleen käydä säännöllisesti tarkastamassa, onko kommentteja mennyt roskapostiin. Sieltä niitä näyttää löytyvän.

Näin se uusi vuosi taas pyörähti käyntiin. Minun aikani kulkee vauhdilla, mikä on ihan hyvä. En kaipaa pysähtyneisyyttä, vaan menen ilolla ja innolla eteenpäin. 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!


sunnuntai 1. tammikuuta 2023

Vuoden 2022 luetut kirjat

Corydalis Beth Evans 1.5.2022
 

Näin tammikuussa on sopiva ajankohta tehdä yhteenvetoja menneen vuoden tekemisistä. Onneksi en tee uudenvuodenlupauksia, koska en niissä kuitenkaan pitäytyisi. Helmetin lukuhaasteeseen lähden joka vuosi innolla mukaan. Enkä sitten muista analysoida ja kirjata lukemiani kirjoja lukuhaasteen otsakkeiden alle. Näin kävi jälleen kerran.

Iris Purple Hill 1.5.2022
 
Lukuhaasteen ideana on lisätä lukuiloa, ei lukustressiä. Kirjat ovat kuuluneet elämääni siitä asti, kun opin lukemaan. Minulle lukeminen on tärkeä ajankulu, oppimisen väylä, keino lisätä tietoa ja tutustua uusiin ja erilaisiin ihmisiin ja asioihin. Aamuisin luen uutiset ja ajankohtaiset asiat useista eri sanomalehdistä. Päivät taasen päättyvät kirjan parissa ennen valojen sammuttamista ja nukahtamista. 

Äänikirjoihin olen tutustunut, mutta toistaiseksi en koe niitä omikseni. Ulkona ollessa haluan näkemisen ohella havainnoida ympäristöä myös korvillani. Käsitöitä tehdessä voisin hyvinkin kuunnella samalla äänikirjaa. Silti valitsen mieluummin hiljaisuuden. Näin on nyt, huomenna ehkä ihan toisin. En aio hirttäytyä loppuiäkseni nykyisiin toimintamalleihin. 

Tarhakylmänkukka 1.5.2022

Pääasia, että ihmiset oppivat lukemaan ja lukevat. Lukutaidottomuus ei ole vain köyhimpien maiden ongelma. Euroopassakin arviolta 73 miljoonalla aikuisella on heikko lukutaito. Suomalaisista aikuista 11 %:lla. Vaikka ei olisi täysin lukutaidoton, voi nykyisin olla vaikea pärjätä ilman riittävän hyvää lukutaitoa. 

Erityisesti suomalaisten nuorten lukutaito on heikentynyt selvästi 2000-luvulla. Vuoden 2018 Pisa-tulosten mukaan lähes 14 prosentilla suomalaisnuorista on riittämätön lukutaito arjen tilanteissa selviämiseen.

Mustaherukka Pohjanjätti 4.5.2022


Täältä löydät Helmet-lukuhaasteen 2022 ja täältä taasen vuoden 2023 Helmet-lukuhaasteen.

Seuraavassa 2022 kuukausittain lukemani kirjat sivumäärineen. Yhteensä luin kannesta kanteen 65 kirjaa. Listan ulkopuolelle jäävät kirjat, joita olen selannut sieltä täältä tai lukenut osittain. Tällaisia ovat erilaiset tieto- ja harrastuskirjat (käsityö, puutarha, matkakirjat).


Tammikuu 2022, luettuja kirjoja 4 kpl, sivuja 1174

Cleeves Ann; Kuolemanhiljaisuus,  338
Puikkonen Emma: Musta peili, 287
Putkonen Liina; Jäätynyt tyttö, 311
Snellman Anja: Kaikki minun isäni, 238

Helmikuu 2022, luettuja kirjoja 4 kpl, sivuja 1747

Adolfsson Maria; Juokse tai kuole, 411
Cleeves Ann; Kuolemankukkia, 347
Holt Anne: Kuolematon kunnia, 499 
Läckberg Camilla: Jääprinsessa, 490

Varjolilja 4.5.2022

Maaliskuu 2022, luettuja kirjoja 4 kpl, sivuja 1776
 
Larsson Åsa: Isien pahat teot, 566
Manner Max: K18, 441
Manner Max: 72h, 436
Pulkkinen JP: Sinisiipi, 333

Huhtikuu 2022, luettuja kirjoja 6 kpl, sivuja 2342

Fitzek Sebastian: Ikkunapaikka 7A, 412
Frennstedt Tina: Palava kosto, 412
Hämeen-Anttila Virpi: Juhannustyön painajainen, 345
Manner Max: Jääkyynel, 387
Manner Max: 13. huone, 519
Manninen Laura: Viimeinen sulkee verhot, 267 

Sinivuokko 4.5.2022

Toukokuu 2022, luettuja kirjoja 5 kpl, sivuja 1628

Jansson Anna: Varjo kannoillasi, 427
Leon Donna: Pimeillä vesillä, 331
Laine Eija: Kivun alla, 121
Manner Max: Matador, 334
Manner Max: Kipuraja, 415
 
Kesäkuu 2022, luettuja kirjoja 5 kpl, sivuja 2091

Alakoski Susanna: Lontoon tyttö, 368
Sarenbrant Sofie: Valheenpunoja, 461
Sarenbrant Sofie: Avoimet ovet, 434
Sarenbrant Sofie: Osasto 73, 397
Tremayne S.K.: Ennen kuolemaani, 431

Tuomi 6.5.2022
 
Heinäkuu 2022
, luettuja kirjoja 7 kpl, sivuja 2788

Holt Anne: Jäinen painajainen, 525
Katz Krefeld Michael: Langenneet, 352
Patrakka Anu: Katumuksen kallio, 289
Sarenbrant Sofie: Kerjäläinen, 404
Sarenbrant Sofie: Kuoleman kintereillä, 354
Sarenbrant Sofie: Syntipukki, 419
Sarenbrant Sofie: Häpeänurkka, 445

Elokuu 2022, luettuja kirjoja 5 kpl, sivuja 1877

Ekberg Anna: Kadotettu nainen, 389
Ekberg Anna: Uskottu nainen, 416 
Gads Tomas:Pirulainen, 333
Katz Krefeld Michael: Kadonneet, 400
Malmstedt Tuire: Lasitarha, 361

Valkovuokot 6.5.2022
 

Syyskuu 2022, luettuja kirjoja 4 kpl, sivuja 1397

Frantz Eva: Kahdeksas neito, 343
Gads Tomas: Luopiot, 313
Gads Tomas: Hymytyttö, 320
Ohlsson Kristina: Korkein tarjous kuolemasta, 421

Lokakuu 2022, luettuja kirjoja 8 kpl, sivuja 2705

Adler-Olsen Jussi: Natriumkloridi, 495 
Backmann Elina: Ennen kuin tulee pimeää, 416
Ernaux Annie: Isästä, äidistä, 152
Hotakainen Kari: Opetuslapsi, 271
Kinnunen Tommi: Pimeät kuut, 284
Malmstedt Tuire: Lumihauta, 301
Rönnbacka Christian: Rakennus 31, 355
Sarenbrandt Sofie: Suojelusenkeli, 431

Leppäkerttu 7.5.2022
 

Marraskuu 2022, luettuja kirjoja 9 kpl, sivuja 2880

Adolfsson Maria: Syöksyvirtaus, 374
Alanko Teija: Daalia ja pelakuu, 264
Grebe Camilla: Ajasta ikuisuuteen, 457
Jalonen Riitta: Omat kuvat, 164 
Katz Krefeld Michael: Syvyyteen, 373 
Puonti Kale: Saarni, 286
Puonti Kale: Aribo, 287
Tammi Kaisa: Naisvankilan pomo, 274
Tuominen Arttu: Vaiettu, 401

Joulukuu 2022, luettuja kirjoja 4 kpl, sivuja 1608

Lapidus Jens: Paratiisikaupunki, 448
Lemaitre Pierre: Kyykäärme, 286
Nylander Olli: Lauttasaaresta sotemaailmaan, 516
Seeck Max: Loukko, 358

Aronia 11.5.2022
 

Uusi lukuvuosi on alkanut. Aloitin uudenvuoden aatonaattona Leena Lumin "Vuoden kauneimmat kirjan kannet" -arvonnassa voittamani Håkan Nesserin Kirjailijan viimeiset päivät -teoksen. Seuraavaksi onkin käytävä kirjastossa hakemassa luettavaa yöpöydälle. Oman kirjahyllyn anti on tältä erää luettu.

Nautinnollisia lukuhetkiä kaikille alkavalle vuodelle!

"Jos sinulla on puutarha ja kirjasto, niin sinulla on kaikki, mitä tarvitset."
- Marcus Tullius Cicero - 

PS.
Postauksen kuvat vuoden 2022 toukokuun alusta.


lauantai 31. joulukuuta 2022

Onnellista Uutta Vuotta 2023!


Talvi on vain valepuku
yllä kesän maan.
lumipeitteen alta vielä
noustaan kukkimaan.

Lempeä on lepo
alla hangen hohtavan.
Kevään herkkään valoon tiedän
polun johtavan.

Vielä hetken aikaa.
Sitten kaikki toisin on.
Sydämessä aavistus on
kesän auringon.

- Anna-Mari Kaskinen -