Maaliskuun sukat

 

Kutominen on jatkunut maaliskuussakin. Lähinnä iltaisin Ukkokullan seurana telkun äärellä.

Ystäväpariskunnalle kudoin tuliaisiksi villasukat. Miehelle tummanharmaasta 7veikasta raidallisin varsin. Raitoihin sain käytettyä pieni nöttösiä.

Vaimolle taasen Merja Ojanperän HelmiOrvokit viininpunaisesta ja valkoisesta 7veikasta. Unohdin kuvata sukat, joten tämä kuva on kahden vuoden takaa samanlaisista sukista.

HelmiOrvokki on kaunis malli, jota olen kutonut useissa väreissä. Alkuperäisessä mallissa varressa on muutama virkattu kukka. Ne jätän pois kahdesta syystä. Olen huono virkkaaja ja pullottava kukka tekee sukanvarresta liian paksun esimerkiksi saapikkaisiin tai nilkkureihin.

Vihreästä (330) 7veikasta tein vaihteeksi itselleni villasukat. Varteen laitoin kuviota. Kädenjälki on näissä harvinaisen epätasaista. Osittain se johtunee etusormessa olleesta haavasta, johon tökkäsin puikolla monta kertaa, vaikka kuinka yritin varoa.

Ukkokullalle kudoin tummansiniset (170) sukat vaaleansinisillä (103) raidoilla. Hän ei ole vielä näitä sukkia saanut. Maaliskuun sukkapino odottaa edelleen työhuoneen pöydällä siirtymistä joko odottavien laatikkoon tai suunnittelemilleni vastaanottajille.

Tykkään Novitan Nummi-langasta, jossa on seassa sekavärisiä pilkkuja. Etsin lankaa monesta kaupasta sitä löytämättä. Lopulta tilasin muutaman kerän suoraan Novitalta.

Samalla harjoittelin tummaruskealla langalla kirjoneuletta, jotta oppisin pitämään langat riittävän löysinä kiristystä välttääkseni. Lankana on näissä beige Nummi-lanka (947).

Nummi-lankaa on myös vaaleanpunaista (948). Nämä valmistuivat edellisen beigen värisen sukan mallilla.

Matalavarsisukkia on mukava ja nopea kutoa. Tässä ketunruskeat (273) matalavarsisukat 42:n koossa.

Samaan syssyyn tein toisetkin matalavarsisukat. Käytin tummansinistä (170) 7veikkaa. Sukan kooksi tuli 43-44.

Yhtenä iltana kudoin myös kirkkaanpunaisen solmupannan Satun Tuulian blogista löytämälläni ohjeella. Samanlaisia olen kutonut ennenkin. Panta jäi kuvaamatta.

Huhtikuun ensimmäisenä aloitin polvisukat saamastani 7veikan Raitalangasta. Työ on edennyt hitaasti, kun olen viettänyt vapaa-aikaa enemmän pihatöiden parissa. Valmistuvat sitten kun valmistuvat. En pidä niiden kanssa kiirettä.

Koska kukkii -haaste: 1. raportti

Crocus 'King of the Striped'

 

On aika raportoida Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan laittamasta "Koska kukkii" -haasteen tilanteesta, johon tartuin 24.2.2025. Haasteeseen valitsemani kasvit ovat seuraavat:

Crocus 'King of The Striped' - Kevätsahrami, kukkii 12.4.
Puschkinia scilloides - Posliinihyasintti, kukkii 18.4.
Hyacinthus 'Woodstock' ja 'Pink Surprise', kukkii 25.4.
Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus, kukkii 28.4.

Kasvien kukkimisajankohtia valitsessani ajattelin sinne tänne heilahtelevan kevään vaikuttavan enemmänkin kukkimisajankohtaan, mitä sitten on tapahtunut. Loppujen lopuksi kasvien syntymäpäiväajankohta taitaa olla tallennettuna niiden sipuleihin. Näin ne heräävät melko samoihin aikoihin säistä riippumatta. 

Arvaukseni näyttävät menevät pieleen ihan kunnolla. Muitakin vastoinkäymisiä tämän haasteen puitteissa olen kokenut.

Crocus 'King of The Striped' Ovaalipenkissä 4.4.

Crocus 'King of The Striped' oli Vasenrinteessä nupulla 31.3. Niistä avautui 1.4. ainoastaan kaksi. Muut söi metsäkauris. Ovaalipenkissä kasvaa samaisia krookuksia, joissa nuput ilmestyivät 4.4. Avautumista hidastaa kylmä sää.  

Arvio 12.4. - toteutunut 1.4.

Puschkinia scilloides - Posliinihyasintti Vattupenkissä 31.3.

 
Kakkokseksi valitsemani Puschkinia scilloides - Posliinihyasintti nousi esiin ja tuli nupulle 4.4. Parissa muussa paikassa se jo kukkii samaisena päivänä. Seurantaan valitsemassani Ruusukolmiossa nuput ovat edelleen hyvin pieniä. Avautuminen saattaa hyvinkin osua veikkaamalleni päivälle 18.4., jos hyytävät säät väistyvät. 

Arvio 18.4. - toteutunut: avoin.

Hyacinthus 'Woodstock' ja 'Pink Surprise' Vasenrinteessä 4.4.

 
Kolmas kukintaveikkaus on Vasenrinteen hyasintit 'Woodstock' ja 'Pink Surprise' 25.4. Kolmea viikkoa näiden nuppujen avautumista tuskin tarvitsee odottaa, vaikka kuinka kylmää pääsiäiseen saakka olisi. Missähän ajatukseni ovat olleet arvauksia tehdessäni?

Arvio 25.4. - toteutunut: todennäköisesti arvausta aiemmin.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus Allaspenkissä 3.4.

 
Pystykiurunkannus 'Beth Evansin' kukkimisajan arvaukseni meni mönkään vielä enemmän, mitä hyasinttien arvaus. Nämä olisivat avanneet nuppunsa ehkä jo pe 4.4., kun arvaamani ajankohta oli 28.4. Metsäkauris kävi popsimassa nämä Allaspenkin kiurunkannukset, kuten myös muihin paikkoihin istuttamani. 

Arvio 28.4. - toteutunut: todennäköisesti arvausta aiemmin.

Pieleen mennyt veikkaus ei harmita, ei sitten yhtään. Paljon enemmän harmittaa menetetyt kasvit. Onneksi sorkkaelukka ei sentään kiskonut näitä irti maasta, kuten se tekee tulppaaneille. Yhden tulppaanin sipulin löysin portailta, jonne se oli Syreenipenkin tulput lyhennettyään ilmeisesti lörppähuulistaan pudottanut. 

Corydalis solida 'Craigton Blue' 5.4. Vattupenkissä

Onneksi muutama pystykiurunkannus saattaa minua kukinnallaan ilahduttaa. Jos vain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu sinikukkainen 'Craigton Blue' selviää näiden päivien kylmyydestä. Myös Pikkupuutarhan purppurainen 'Purple Bird' on jo nupulla ja toistaiseksi ehjänä.

Hyytävän kylmä aamu

Eranthis hyemalis - Italiantalventähti

Aurinkoisten ja lämpimien päivien jälkeen heräsimme lauantaina hyytävän kylmään aamuun. Yön aikana maahan oli satanut untuvaista lunta. Kasvihuoneen mittarin mukaan yöllä oli ulkona ollut alimmillaan -4.5℃. Tämä oli ennusteiden mukaan odotettavissa, mutta lumi ja pakkanen tuntuvat silti ikäviltä. Sama meno jatkunee ainakin viikon verran eteenpäin. Sunnuntaivastaiselle yölle pakkasta on luvassa jopa -7℃ tänne etelään.

Auringonpaiste sulattaa lumet varmasti päivän mittaan kokonaan pois. Tai sitten ei, kun lämpöä ei ole luvassa yhtä astetta enempää. Monet sipulikukat varmaan pärjäävät, kun muutenkin nousevat usein sulavan lumen keskelle. Entä perennat, puut ja pensaat? Tuurenpihlajassa silmut ovat jo avautumassa vihreiksi hiirenkorviksi. Marjapensaista mustaherukassa on jo lehdet.

Mustaherukka

Miten käy marja- ja hedelmäsadolle? Viime vuonna sato oli ylitsevuotavan runsasta. Aikooko luonto nyt tasata tilannetta, jotta ehdimme tyhjentää pakastimista sinne säilötyt omenalohkot ja mehut ennen ensi vuoden satoa?

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Minne ovat kömpineet viime päivien leppäkertut ja krookuksilla ahkerasti pörränneet kimalaiset? Toivottavasti niille löytyy lämpimiä paikkoja, joissa odottaa keväisempiä säitä. Erään meteorologin mukaan kylmyys jatkuu, kunnes pääsiäisen jälkeen se muuttuisi lämpimämmäksi. Toivottavasti ei puhu läpiä päähänsä vain miellyttääkseen meitä. Tuskin ammatti-ihminen sellaiseen taipuu.

Taponlehden uudet lehtikääröt valmiina kasvuun.

Perjantaina kiersin puutarhassa katselemassa ja kuvaamassa. Monessa paikassa peurat ja metsäkauriit ovat napostelleet kasvirakkaani tyngiksi. Pikkupuutarha on edelleen verkkoviritelmien suojassa. Päätin, että verkot saavat olla paikallaan läpi kesän. Niitä piti vähän siirtää ja kohentaa, etteivät liikaa haittaisi kasvien elämää.

Helleborus - Jouluruusu

Pikkupuutarhassa kasvaa suurin osa jouluruusuistani. Olen ostanut tämänkin vaalean ihanuuden 'Pretty Ellen Mix' -nimellä. Kuvaamista varten nuokkuva kukka on nostettava hellästi ylöspäin. Saaripalstan Sailan jouluruusukuvia aamulla katsellessani mietin, että pitänee keksiä jokin helposti mukana kulkeva ja kukkia vahingoittamaton väline, jolla kukan asennon saisi hetkeksi nostettua kuvaamista ja yksityiskohtien katselemista varten.

Helleborus - Jouluruusu

Tässä samainen jouluruusu suorilta jaloilta kuvattuna. Selkä on hiukan jäykkänä muista hommista, joista myöhemmin tarkemmin.

Helleborus - Jouluruusu

Tämän Pikkupuutarhan Harkkopenkissä kasvavan jouluruusun olen ostanut ja istuttanut 'Double Elleninä'. Viime kesänä siinä olikin kerrottuja kukkia. Ehkä se on saanut vaikutteita muilta jouluruusuilta ja päättänyt jättää ylimääräiset röyhelöt pois.

Helleborus - Jouluruusu

Tässä kokonaiskuva edellisestä jouluruususta. Osa lehdistä on kärsinyt talvesta. Uusia lehtiä on tulossa tyvestä.

Pikkuinen vaahteravauvakin näkyy (alareunassa) siellä nousevan. Aika monta ipanaa nypin eilen ohi kulkiessani. Yhtä paljon jäi varmasti nyppimättä. Niiden ilmestymiseen sopii hyvin suomalainen sanonta: "Nousee kuin sieniä sateella".  

Tässä syy selkäni jäykkyyteen. Keskiviikkoaamuna saapui Hankkijalta tilaamani lavallinen mustaa multaa. Kuljetusfirman kaveri on tuonut samanlaisen kuorman kahdesti aiemminkin. Nyt hän jo muistaa varoa, ettei anna trukkinsa painua varaparkkipaikan hiekkaan. Tornimainen säkkikasa laskeutui nätisti, joskin varaparkkipaikan käytön kannalta melko keskelle. Niinpä tiedossa oli siirtourakka.

Meillä ei enää ole sopivaa paikkaa avokuorman kippaamiselle. Suursäkkejä tilasin aiemmin, mutta niiden hinnat kuljetuksineen ovat nousseet aika paljon. Lisäksi kuljetuskustannuksissa säästääkseen pitäisi tilata samanaikaisesti useampi suursäkki kerrallaan. 

Mahdollista on myös multasäkkien kuskaaminen vaikkapa ruokakauppareissuilla takakontissa. Viisi 45 litran säkkiä alkaa olla maksimi, minkä ruokaostosten lisäksi tavalliseen henkilöautoon viitsii pakata. Silloin vielä auton etupyörät pysyvät maassa. Muutaman säkin erissä hankittuna multa on aina lopussa eli pikareissuja mullan hakemiseksi on saanut tehdä erinäisen kerran.

Perjantaina oli sopiva hetki 65 multasäkin siirtämiseen. 13 säkkiä kärräsin alapihalle. Neljä säkkiä kannoin viereiseen Pikkupuutarhaan mm. katemullaksi eli istutusalueilla olevien kuivien lehtien ja muun sälän piilottamiseen. Loput 48 säkkiä pinosin varaparkkipaikan reunaan. Siinä niillä on tilaa olla ja odottaa käyttöä. Loppukesästä vien osan kellariin ja osan alapihalle. Kuinka monta säkkiä sitten onkaan edelleen jäljellä.

Tilasin tämän lavallisen Biolanin Mustaa multaa Hankkijan verkkokaupasta. Lavassa on 65 kpl 45 litran multasäkkiä. Hinta oli 289 € kuljetuskustannuksineen. Eräässä kaupassa sama määrä kuljetuksineen on nyt tarjouksessa 20 euroa edullisemmin. Useimmissa muissa lavan hinta on samalla tasolla tai kalliimpi kuin käyttämässäni yrityksessä. Kannattaa vertailla.

Corydalis solida 'Purple Bird'

Pikkupuutarhaan Eurobulbista 2023 tilattu 'Purple Bird' -pystykiurunkannus oli jo perjantaina valmis avaamaan nuppunsa. Nyt se varmaan kuuraisena pyörtää aikomuksensa.

Corydalis solida 'Beth Evans'

Ilokseni löysin Vasenrinteestä yhden pystykiurunkannus 'Beth Evansin'. Sitä metsäkauris ei ollut huomannut popsia. Suurin osa niin Olopihan Allaspenkissä kuin sisäänkäynnin Bermudassa kasvavista Bethistä on kaluttu surkeiksi.

Dicentra spectabilis' - Särkynytsydän

Sipulikasvien lisäksi monenlaista muutakin kasvia on hyvin heräämässä. Siis olivat eilen. Lauantain kylmyydessä ilman käsineitä kuvaaminen oli niin jäätävää, etten koko kierrosta tarjennut tehdä. Alapihan Kiemurapenkin särkyneetsydämet ovat viime päivinä kasvaneet söpöiksi pinkeiksi hattivateiksi. Särkynyttäsydäntä kasvaa muuallakin puutarhassa. Yhtä paikkaa lukuunottamatta niissäkin on jo eloa näkyvissä. Sen yhden olen unohtanut tsekata.

Anemone nemorosa - Valkovuokko

Valkovuokkojen lehtiä näin jo viikko sitten. Nyt niissä on nuppuja, osa jo avoinna. Ai niin, näilläkin nuput ovat varmasti sulkeutuneet odottamaan säitä lämpimämpiä.

Valkovuokkoja on ilmestynyt viime vuosina marjapensaiden tyvelle, Kiemurapenkkiin ja Metsäpuutarhaan eli talon puistopäätyyn. Metsikön ollessa vielä pystyssä, siellä kasvoi valkovuokkoja runsaasti. Yhtään en ole omatoimisesti pihalleni siirtänyt. Ihan itse ovat tulleet.

En koe valkovuokoista haittaa istutusalueilla. Keväällä nousevat ja kukkivat. Sitten ne katoavat ilmestyäkseen seuraavana keväänä uudestaan.

Tsinniat itää

Huhtikuun ensimmäisenä sunnuntaina kylvin tsinnioita ja kurkkuja. Tsinniat ovat näköjään nopeita itämään. Edellisen satsin jo koulin ja pian pääsen koulimaan nämäkin. Myös kurkuissa on jo muutamia "koukkuja" näkyvissä. 

Pari viikkoa sitten terassille ruukkuun istutettujen hyasinttien kukat ovat kasvaneet. Nämä punaiset ovat taustalle piiloon jääviä sinisiä korkeampia. Hajuaistin menetin keväällä 2018, mutta alttius voimakkaalle tuoksulle saa silmät kirvelemään ja vuotamaan vettä. Sisälle en voi näinollen hyasintteja tuoda joulunakaan. Vaikka minusta ne tuovat joulun tunnelmaa ja lapsuudenmuistoja.

Kukkansa ehti ensimmäisena avata 'Apricot Whirl'

Niinikään pari viikkoa sitten ostin Kraudasta kaksi narsissiruukkua, joista toisessa on valkokeltaisia 'Westward'-narsisseja ja toisessa oransseja 'Apricot Whirl'-narsisseja. Näitä olen ennenkin ostanut ruukuissa ja istuttanut ne myöhemmin maahan. Kuten aion tehdä näidenkin kanssa. 

Kukkatalosta ostin edullisesti tete-narsisseja ja neljä pientä purkillista sinisiä helmililjoja. Kaikille näille löytyi paikka sisäänkäynnin laatikosta ja ruukuista. Nyt mietin, pitäisikö kukille laittaa seuraaviksi öiksi harso pakkasten vuoksi? 

Crocus species 'Fuscotinctus' ja kimalainen 1.4.

Kevään keikkuminen on meidän leveysasteillamme tavallista. Kesäisen lämpimät säät olisivat mukavia näin huhtikuun alussakin. Niin paljon ilmastomuutos ei ole edelleenkään säätämme muuttanut, etteikö takatalvi tähän aikaan vuodesta ole mahdollista. Ulkona sataa parhaillaan lunta tätä juttua kirjoittaessani. Jääköön silmiimme mieluummin kuva kimalaisesta keltaisilla krookuksilla.

Mukavaa viikonloppua! 

Ottaa pattiin oikein kunnolla

Nyt ottaa pattiin oikein kunnolla. Selkeästi sanottuna harmittaa. Naama on harmituksesta rutulla kuin kevääseen heräävällä raparperilla.

Keskiviikkoaamuna pukiessani satuin vilkaisemaan makkarin ikkunasta. Alapihalla näkyi jotain sinne kuulumatonta. Taisi olla metsäkauris, eikä tällä kertaa valkohäntäpeura (jota valkohäntäkauriiksi virallisesti kutsutaan). Onneksi oli jo mekko päällä, ettei tarvinnut yöpaidassa tai alusvaatteissa pihalle rynnätä. Sen nimittäin tein ja vikkelästi liikuinkin. Terassin ovesta käsiä läpsyttäen alapihalle. Sorkkajalka vain seisoi minua tuijottaen, kunnes tajusi minun lähestyvän vähemmän ystävällisellä mielellä. Se otti jalat alleen loikkien alapihan perimmäiseen kulmaan. Ei kuitenkaan edes yrittänyt hypätä aidan yli, vaan vaihtoi suuntaa kohti yläpihaa. Minä perässä edelleen käsiä yhteen paukuttaen ja kiljuen otusta poistumaan vauhdilla pihastamme.

Yläpihalla se hidasti vauhtia. Taisi tuumata, ettei tuo eukko varmaan ihan tosissaan ole. Olin enemmän kuin tosissani ja jatkoin jahtia. Autotallinurkan verkkoviritelmä on ollut pari päivää auki. Tyhmästi kuvittelin, etteivät sorkkajalat varmaan sieltä kulkisi. Talon toisen päädyn verkon olemme toistaiseksi aina kulkiessamme laittaneet takaisin, jotta se olisi edes jonkinlainen este peurojen vierailuille.

Jouluruususta lähti kukat.

Hätistettyäni elukan pois pihaltamme, suljin verkon. Palasin alapihalle katsomaan, löytyykö vaurioita. Ei löytynyt. Enpä tajunnut siinä aamukiireessä sen tarkemmin paikkoja tutkia. Kunnes torstaiaamuna jälleen pukiessani vilkaisin ikkunasta. Mihin ovat kadonneet Syreenipenkin ihanat jouluruusut? Tiistaina niitä vielä kuvasin ja ilahduin löytäessäni lisää avautuneita kukkia.

Syreenipenkin jouluruusu ti 1.4.25

Tässä Syreenipenkin jouluruusut tiistaina. Meidän pihalta eivät peurat ole aiemmin syöneet jouluruusuja. Nyt on sitten sekin harmi koettu.

Eläin on tullut pihallemme samaa reittiä, mitä se poistuikin. Jälkiä tutkiessani se on viettänyt tovin aikaa yläpihan Syreeni- ja Allaspenkeissä. Tulppaaneja on lyhennetty ansiokkaasti laajalti.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Allaspenkin tulppaanien viereen otus jätti keisarinpikarilijat. Eivät varmaan tuoksuneet kovin hyvältä.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Tuho ei jäänyt pelkästään jouluruusuun ja tulppaaneihin. Myös pystykiurunkannus Beth Evansia oli maistettu useista paikoista. Valitsin juuri nämä Allaspenkin Bethit "Koska kukkii haasteeseen". Toivottavasti kukkii peuran mahassa sillä tavoin, että sorkkajalka saa kunnon vatsanväänteet.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Tässä yksi corydalis-mättääni tiistaina ennen peuran vierailua.

Metsäkauris. Kuva netistä.

Yleensä pihallemme tulevat sorkkajalat ovat valkohäntäpeuroja. Niitä täällä on pilvin pimein. Keskiviikkoaamun vieraillija oli kuitenkin selvästi metsäkauris. Sillä oli karvaiset sarvet päässä ja pois loikkiessaan peräpäässä selkeästi valkoinen läiskä. Ei peuroilla näkemääni heiluvaa tai pystyssä sojottavaa häntää.

Valkohäntäpeura. Kuva netistä.

Minun puutarhani kannalta on ihan sama, oliko kyseessä metsäkauris tai valkohäntäpeura. Suren rakkaudella vaalimieni kasvien menettämistä. Ehkä se on pieni murhe maailman murheiden mittakaavassa, mutta turha lisä joka tapauksessa. Kauniiden kukkien menettäminen pilasi päivän niin tehokkaasti, etten kyennyt tarttumaan mihinkään aikomaani tehtävään. 

Verkkoviritelmät on palautettu talviasentoon. Eivät ne mittojensa puolesta sinnikkäitä sorkkajalkojen vierailuja kokonaan estä. Ovatpa kuitenkin kiusa niiden etenemiselle. Toivon, etteivät rauhallisesti kulkiessaan lähde verkkojen yli puutarhaamme loikkimaan, kun suuntaa vaihtamalla pääsevät vapaasti muualle luontoon matkaa jatkamaan. 

Kimalainen ja Iris ret. Katherines Gold

Nyt on TricoGardenia ruiskutettu ympäri puutarhaa. Myös tämän päivän paha mieli on purettu. Jatkakaamme kohti uusia ilonaiheita.

Kimalaiset heränneet

 
Lämpö ja aurinko on herättänyt  myös erilaisia pörriäisiä. Kimalaisia lentää kukasta kukkaan. Krookukset ovat suosittuja. Tämä kaveri ei osannut heti päättää, mikä olisi paras laskeutumispaikka. Lopulta se kävi kaikki kukat kertaalleen läpi. Osan toisenkin kerran.

Viime vuonna blogeissa keskusteltiin, kuinka pörriäiset tykkäävät enemmän sinisistä krookuksista. Minulla on paljon myös keltaisia krookuksia. Jos vain muistan ja ehdin, aion tarkkailla värien suosiota.

Leppäkerttujakin näkyy jo siellä täällä mönkimässä. Vaikka ovia ja ikkunoita ei vielä suuressa määrin pidetä talossa auki, myös lattioilla vipeltää silloin tällöin hämähäkkejä. En kärsi araknofobiasta (hämähäkkien pelko), mutta silti saisivat pysytellä mieluummin ulkosalla.

Vasenrinteessä on jo kivasti väriä ja vasta krookukset ja irikset kukkivat. Muutama kirjokevättähti ja idänsinililja on jo avannut nuppunsa. Pian koko rinne on täynnä niiden sinisiä kukkia. Hyasintitkin ovat hyvässä kasvussa.

Kurgaanissa hallitsevat kevätkurjenmiekat. Näkymättömiin jää kuvan oikealla puolella kasvavat Clairettet. Taustallakin pilkottaa hieman alemman kuvan Rejoicet.

Iris ret. 'Rejoice'

Istuttaessani syyssipuleita ja kasveja, yritän kirjata kasviluetteloon kasvien sijainnin mahdollisimman tarkasti. Toisinaan laitan istutettaville nimilaputkin, mutta eivät ne välttämättä vuosikausia paikoillaan pysy. Kuvia nimetessäni joudun seikkailemaan netissä, jotta nimet osuisivat kullekin kasville oikein. Usein kasvit näyttävät hyvin samanlaisilta ja vain pieni yksityiskohta erottaa ne toisistaan.

Iris ret. 'Pauline'   - Pahoittelut huonosta kuvasta.

Rejoice ja Pauline ovat pääväriltään aika samanlaisia. Terälehden kärjissä Paulinella ei ole keltaista. Ja onhan tuo kuviokin erilainen. Nyt huomaan myös terälehtien kärkien erilaisen muodon.

Enkä yhtään loukkaannu, vaikka joku korjaa virheitäni. Tykkään tietää kasvieni nimet, mutta erehdykset eivät niiden kauneutta himmennä. On täysin mahdollista, että olen sekoittanut nämäkin kaksi iristä totaalisesti.

Nämä Vasenrinteen krookusten viereen nousevat irikset olen istuttanut Harmony-nimisinä syksyllä 2019. Sittemmin nälkä on kasvanut syödessä eli tänä päivänä haluan yhä uusia ja erilaisia iriksiä. Vanhojen lisäksi. En harrasta oikeastaan minkään keräilyä, mutta kasvien suhteen joudun tekemään poikkeuksen. Yhden kasviryhmän löytäessäni, herää nopeasti halu istuttaa muitakin ryhmään kuuluvia. Kunnes löytyy jokin uusi kiinnostava kasvikohde.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Pikkuisia karvakavereita on alkanut nousta mullasta. Tarhakylmänkukat kuuluvat suosikkeihini. Olen siis iloinen jokaisen heräämisestä. Pikkupuutarhassa ei vielä maanantaina näkynyt eloa pulsatilloissa. Seuraavalla kierroksella voivat jo hyvinkin olla hereillä.

Syreenipenkin tulppaanit.

Syreenipenkin muutosta lopputalven kohmeisesta värittömyydestä päivä päivältä vihertyvään ja värittyvään kukkamereen on joka vuosi yhtä kiva seurata. Ennen tulppaanien kukkimista kaikki kolot täyttyvät sinisillä scilloilla. Vielä ei  kannata multaa rapsuttaa siinä toivossa, että löytäisi pionien punaisia piippoja. Sekin päivä koittaa ajallaan.

Chionodoxa siehei - Kirjokevättähti

Ensimmäiset kirjokevättähdet ovat avautuneet. Pian niitä on kaikkialla. Jopa kulkuväylien kivituhkasta näitä nousee. Sellaista paikkaa ei olekaan, missä ne häiritsisivät minua. 

Scilla siberica - Idänsinililja

Aiemmin kutsuin sekä kirjokevättähtiä että idänsinililjoja scilloiksi. Sitten minua valistettiin ja neuvottiin tunnistamisessa, että idänsinililjan kukka nuokkuu alaspäin ja kirjokevättähti taasen katselee suoraan kohti taivasta. Meillä ne kukkivat sikinsokin toistensa kanssa. Äkkipäätä katsoen näyttävät yhtenäiseltä scillamereltä. Ennen omaa pihaa ihastelin vanhoissa puutarhoissa aaltoilevaa sinistä merta. Unelmoin joskus saavani sellaisen. Toive on toteutunut. Sinisiä kukkia on keväisin pihassani kaikkialla.

Eranthis cilicica - Turkintalventähti

Tsinniat on kylvetty. Niiden itämistä odotellessa nautiskelen sipulikukkien ihastelusta.