Sunnuntailaiskotusta

Iskipä ihan hirvittävä laiskotus. Ulkona olisi monenlaista tekemistä ja aurinkokin paistaa upeasti. Eikä yöllä ole ollut pakkastakaan, toisin kuin useimpina muina öinä. En vaan saa itseäni kyörättyä pihamaalle, vaan tässä istun tietokoneen äärellä. Vedin jopa rullaverhon työhuoneen ikkunan eteen, ettei aurinko paistaisi sisään. No, syynä oli kylläkin se, ettei auringonpaisteessa näytöltä näy yhtään mitään.

Eilen laitoin hedelmäpuille verkot. Samoin verkotin kesän aikana istutetut koristepuut; ruusuorapihlajan ja kaksi koristeomenapuuta. En halua puutarhassamme vierailevan jättisuuren rusakon popsivan niitä heti ensimmäisenä talven suuhunsa.

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin kiersin kuuraisan puutarhan kameran kanssa. Kukkijoita sieltä alkaa olla turha etsiä, mutta pakkasen leikki kasvien lehdillä on kaunista katseltavaa.

Puutarhaa kiertäessäni keksin jo monta uutta projektia. Tai ei ne kaikki uusia ole, mutta sen verran syvälle hautautuneita, että ansaitsivat tulla uudelleen huomioiduiksi.

Kasvimaalaatikoiden välistä pitäisi kitkeä sinne levinnyt suikeroalpi pois ja kattaa käytävät mieluummin vaikka kivituhkalla. Ehkä se olisi siten vähemmän kodikas paikka kotiloiden asuttavaksi. Ja yhtä pikkupuutarhan polun haaraakin voisi pikkaisen leventää, jotta sen hoitaminen olisi helpompaa. Näin viileällä kaikenlainen kaivaminen ja kärrääminen sujuisi huomattavasti mukavammin kuin kesähelteillä. Tai kevään kiireissä.

Mutta kun laiskottaa... Ehkä ryhdyn askartelemaan onnittelukortteja varastoon. Tai suunnittelemaan joulukortteja. Tai vain olla möllöttämään.

Laiskaa sunnuntaita teille kaikille! Ihan luvan kanssa.

Hyvänolon feromonit

En ole ehtinyt kirjoittamaan postauksia, en kuvaamaan pihalla enkä missään muuallakaan. Enkä kyllä ole ollut laiskanakaan. Mihin lie kaikki aika valunut, mutta jotain sentään on tullut tehtyäkin. Talon kaikki ikkunat on pesty. Tai ei nyt ihan kaikki, sillä autotallin kaksi pikkuikkunaa on yhä pesemättä. Ovat kyllä listalla, mutta eivät ihan ensimmäisinä, kun on niin paljon muutakin.

Leikkimökin katto höyryää kylminä aamuina auringon sitä lämmittäessä

Pihalla olen hiukan haravoinut, mutta paljon enempää ei voi, koska lehdet istuvat edelleen tiukasti kaikissa syreeneissä, omppupuissa ja pitkälti myös vaahteroissa. Useimmat pensaatkin ovat edelleen ihan vihreänä. Yhtenä päivänä laitoin pitkät tikkaat autotallin nurkalla olevaa vaahteraa vasten ja sahasin siitä alimpia oksia pois. Oksat kun roikkuivat vasten talon kattoa, eikä se taida olla ihan suotavaa. 

Suurin osa perennanvarsista on jo leikattu ja pilkottu kompostiin, mutta maksaruohot ne senkun kukkivat ja kukkivat. Pakkasaamuina ne ovat olleet kohmeisia ja huurteisia, mutta auringonpaisteessa sulavat ja jatkavat kukintaansa. Olen kerännyt niitä maljakkoonkin ja sielläkin olla möllöttävät päiväkausia laisinkaan lakastumatta. Ihmekukkia tosiaan.

Ville de Lyon rupsahti pakkasessa

Uskomattoman hieno syksy tämä säiden puolesta on kyllä ollut. Sadetta ei viikkokausiin ja aurinko se paistaa päivä toisensa jälkeen likimain pilvettömältä taivaalta. Yöpakkasia meillä oli tasaiseen tahtiin viikon verran, mutta nyt muutama yö on ollut selvästi plussan puolella. Mistään hienosta syysruskasta ei ole voinut puhua, sillä värit ovat meidän nurkilla kyllä enimmäkseen ruskeita. No, ruskaa kai sekin on. Vaahteroissa ei juurikaan näy keltaisen ja punaisen eri sävyjä, vaan ensin niiden lehdet vihertävät ja sen jälkeen käpertyvät ruskehtaviksi rutuiksi leijaillen sellaisina maahan.

Juuson kanssa käveltiin yhtenä päivänä viereisessä kunnan metsikössä. Juuso tykkää siitä kovasti, mutta minua otti lähinnä raskaasti päähän. Kuulin nimittäin, että kunta on siirtänyt ensi vuodelle alkavaksi suunniteltua kunnostusprojektia jälleen vuodella. Ei siis edelleenkään kunnollisia katuvaloja ja hidasteita meidän kadulle. Metsikön puut jatkavat pystyynlahoamistaan ja sinne tänne kaatuiluaan ja ennenkaikkea varjostavat pihaamme entistäkin pahemmin. Nopeusrajoituksista ja alueen lapsista välinpitämättömät autoilijat paahtavat täyttä vauhtia mutkaisella tiellä. Alueen kunnostaminen oli tarkoitus alkuperäisen suunnitelman mukaan aloittaa 2005, mutta sitä on siirretty vuodesta toiseen ja näköjään siirretään jatkossakin.

Kun kunnalla on vähän rahaa erilaisiin projekteihin, olisi kunnallisen demokratian kannalta oikeudenmukaista, että kunnan eri osa-alueita kohdeltaisiin samoin säännöin ja perustein. Ettei jotain tiettyä projektia siirreltäisi vuodesta toiseen hamaan tulevaisuuteen, vaan odotusvuoro siirtyisi vuorollaan jollekin toiselle kohteelle. Tämä ei liene yksistään meidän kunnan ongelma, mutta täällä meidän kylällä tällainen epäsuhta koetaan jo selkeäksi veronmaksajien väärinkohteluksi. Rahojen siirto tämän kylän projekteista kunnan eteläosiin kun näyttää olevan päättymätön vakiokäytäntö. Epäoikeudenmukaisuus saa aina mieleni kuohtahtamaan. Asiassa kuin asiassa.

Onneksi kaikki potutukset haihtuvat taivaan tuuliin, kun edes hetkenkin touhuaa oman kissan kanssa. Metsikössä kävellessä se löysi mieluisia tuoksuja joka ikisen suuren puun tyvestä ja kiehnäsi itseään puun juurissa ja havunneulasissa. Sitten se jäi tyytyväisenä köllöttelemään ajatellen ilmeisesti, että kyllä mammakullalla on aikaa polulla seisoskella.

Ulkona se ei pitkään viihdy, mutta mamman touhutessa pihalla, Juuso ottaa päivätorkut auringon lämmittämällä patiolla. Ja jos vain mamma yhdenkin askeleen suuntaa kohti kotiovea, on kissa taatusti siellä ensimmäisenä odottamassa, että pääsisi sisään.

 

Mitä vanhemmaksi Juuso tulee, sen hellyydenkipeämmäksi se muuttuu. Sille on tullut tavaksi, että iltaisin sen pitää saada oma rapsutustuokionsa. Siinä ei auta, vaikka mammalla kuinka olisi kutimet kädessä ja villasukka valmistumassa. Sinne vain kutimien väliin kissa itsensä tunkee ja sitten rapsutellaan puolisen tuntia, kunnes Juusolle riittää. Se hypähtää pois sylistä ja ryhtyy pesemään pois rapsutuksen irrottamia karvoja. Ja sen jälkeen taas uni maistuu.

Mitä lie hyvänolon feromoneja näistä rapsutussessioista irtoaakaan, mutta niin siinä kevenee mamman mahdolliset potutukset kuin kissankin päivän hellyysannos.

Rapsutelkaa rakkaitanne. Mukavaa viikonloppua teille kaikille tasapuolisesti!

Blogini tarina

Syyshortensia Vanille Fraise

Sain Pirkolta elämää ja elämyksiä -blogista haasteen, jossa on tarkoitus kertoa oman blogin tarina eli miten blogini sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

Vanille fraise tämäkin

Ehdin jo kirjoittaa pitkät pätkät kaikenlaisia jorinoita, kunnes jostain kumman mielijohteesta lähdin katsomaan blogini alkutaipaleen postauksia. Kuukausikaupalla päivitin juttujani, eikä kukaan kommentoinut. Ensimmäisenä tuli vihdoin kannustavat kommentit omalta Lapselta ja kummitytöltäni, jolta olin saanut idean ja innostuksen aloittaa oman blogini.

Koko Vanille fraise -puskani

Vaikka olen moneen kertaan sanonut, että kirjoitan blogia lähinnä itselleni puutarhapäiväkirjaksi, en voi väittää, etteivätkö lukijoiden kommentit lämmittäisi mieltä. Niin se vain on, että ihminen tarvitsee toista ihmistä. 

Punahattu

Enpä olisi voinut kuvitellakaan, miten ihaniin ihmisiin olen saanut tutustua näiden runsaan neljän vuoden aikana. Joitakin olen tavannut henkilökohtaisesti, ja yhä olen suorastaan hämmästynyt noiden tapaamisten välittömyydestä ja siitä, kuinka he ovat heti tuntuneet vanhoilta tutuilta. Monia heistäkin, joita tapaan täällä virtuaalimaailmassa, ajattelen usein lämmöllä ja ilolla. Aivan kuin olisin heidätkin tuntenut vuosikausia. Kun joku blogi on pitkään hiljaa, sitä alkaa pohtimaan, ettei vaan mitään ikävää olisi sattunut. Ja sitten kun vihdoin taas tulee postauksia, rauhoittuu. 

Pinkki daalia

Koska olen aika monessa viime aikojen haasteissa kertonut blogini aloittamisesta, en lähde sitä sen enempää tässä ruotimaan. Tänään kuitenkin ymmärsin, että merkittävimmät taitekohdat koko blogin pitämisessä ovat ne ensimmäiset kommentit, jotka ovat tehneet oman blogin näkyväksi ja tarkoitukselliseksi ja kannustavat jatkamaan.

Jaloangervo

Oli sitten blogin kirjoittamisen alkuperäinen syy ja tarkoitus mikä tahansa, on kuitenkin aikamoinen kynnys ryhtyä julkaisemaan omia ajatuksia ja kuvia ihan kaikelle maailmalle. Jokainen blogi on omanlaisensa ja sellaisenaan ainutlaatuinen. Itse kullakin on varmasti mittarinsa, millaisia blogeja tykkää seurata. Toisissa on huikeita kuvia ja toiset taas saavat kerta toisensa jälkeen nauramaan oivalliselle ja kekseliäälle tarinalle. Jotkut ovat osanneet laatia hienon ulkoasun, kun taas joillekin tekniikka asettaa jatkuvasti isoja haasteita.

Kallionauhus

Yhteistä kaikille lienee innostus ja palo jakaa mukavia ja vähemmänkin mukavia asioita; tässä tapauksessa puutarha ja kasvit ovat kaiken keskiössä, kuitenkin tavalla, joka sallii kaikenlaisen elämän siinä ohessa. Imemme voimaa puutarhasta ja kasveista ja jaamme sitä toisillemme.

Oranssi daalia

Blogini tarkoitus toimia puutarhapäiväkirjana, on täyttänyt tavoitteensa. Siitä tuli paljon enemmän. Se avasi tien ihan uuteen puutarha-, kasvi- ja luontotietouteen, josta iloitsen tavattomasti.  

Syysleimu

Koska blogistani tuli paljon enemmän kuin vain puutarhapäiväkirja, kuuluu kiitos siitä kaikille lukijoille ja kommentoijille. Lähetän lämpimät kiitokseni ensimmäisille oikeille kommentoijilleni ja samalla haastan teidät kirjoittamaan oman "Blogini tarinan". Haaste ja kiitokseni lähtevät

1. Karoliinalle Karoliinan puutarhassa -blogiin

2. Tiinalle Pionihulluutta ja puutarhaunelmia -blogiin

3. Pirjolle Mökkipuutarhassa -blogiin

4. Konnadonnalle Konnadonnan kotona ja puutarhassa -blogiin

Valkoinen daalia

Haasteen ohjeet ovat tässä:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

Maurinmalva

Lottovoittoa odotellessa

Rosa Hurdalissa on hurmaava kiulukka

Kylmien säiden ja muiden kiireiden vuoksi pihalla touhuaminen on jäänyt minimiin. Eipä ole edes kameran kanssa tullut ulkona kierreltyä. Koska kännykkä on yleensä taskussa, sillä tulee yksittäisiä kuvia näpsittyä, mutta laadun suhteen on sitten niin ja näin.

Eräänä päivänä pureuduin sellaiseen suururakkaan, jota en tee joka vuosi. En edes joka toinen. Nimittäin kirjahyllyn siivoaminen. Meidän huushollissa on edelleenkin niinkin epämuodikas huonekalu, kuin kirjahylly. Ja jopa sen aidoimmassa tarkoituksessa eli täynnänsä kirjoja. Tyhjensin kaikki hyllyt, tomutin kirjat ja pyyhin pinnat. Sen jälkeen aakkostin edellisen siivousurakan jälkeen hankitut kirjat aiempien joukkoon ja lisätilaa uusille kirjoille tehdäkseni tiivistin kirjoja paikoin toistensa taakse.

Puutarha- ja luontokirjat siirsin omaan yksikköönsä siten, että ne ovat nyt kaikki samassa paikassa. Uskokaa tai älkää, mutta hommaan upposi kuusi tuntia. Eräälle tuttavalle kirjahyllysiivouksesta kertoessani sain kommentin, että kannattaisi ehkä luopua moisista turhuuksista, kun niitä harvemmin tulee sen ensimmäisen kerran luettua. Pikkaisen harmistuin, sillä kirjat ovat minulle tärkeitä ja vertaan niitä pikemminkin taideteoksiin, kuin turhanpäiväiseen tavaraan.

Kirjoilla ei tänä päivänä ole rahallista arvoa muulloin, kun juuri kaupasta ostettuina. Niiden arvo onkin sisällössä sen mukaan, kuinka itse kukin niitä arvottaa. Viikolla uutisoitiin, miten 3-vuotiaiden sanavarasto on huvennut. Vanhemmat näpyttelevät kännyköitä ja tablettejaan sen sijaan, että puhuisivat ja lukisivat jälkikasvulleen. Minulle lukeminen on ollut osa elämää ihan lapsesta saakka. Siksi pidin tärkeänä, että myös omat lapseni löytäisivät kirjojen maailman. Kävimme kirjastossa ahkerasti, ostin heille kirjoja ja luimme paljon. Se on kantanut hedelmää, sillä etenkin vanhempi heistä on intohimoinen lukija. Kirjat ja lukeminen on avain oppimiseen ja sivistykseen. Onneksi meillä Suomessa on erinomainen kirjastolaitos, joka takaa kaikille mahdollisuuden lukea monipuolisesti ja laadukkaasti.

Tänään sain vihdoin myös syksyisen ikkunanpesuruljanssin alkuun. Päätin, etten yritäkään pestä kaikkia huushollin laseja kertaheitolla. Nyt on takkahuoneen ja olohuoneen ikkunat pesty. Kaikki kuusi pintaa jokaisesta ikkunasta. Kunhan voitan lotossa, palkkaan ihan ensimmäiseksi meille ikkunanpesijän. Sen verran tylsää hommaa lasien kuuraaminen on.

Sukkiakin on tullut kudottua. Enpä osaa istua telkun ääressä tyhjin käsin. Olen opetellut uusia juttuja, joihin kimmokkeen yleensä löydän fb:n Voihan villasukka -ryhmästä. Yläoikeassa kuvassa on pystyraitasukka, jonka ohje on todella helppo. Tärkeintä tuossa mallissa on muistaa kirjoneuleen vinkit ja nehän minulta unohtuivat. Tuli aivan liian tiukkaa. Saattaa olla, että puran sukat ja kudon ne uudelleen. Mallissa kudotaan resorin jälkeen 2 silmukkaa oikein vuorotellen kahdella raitalangalla. Alimmissa sukissa harjoittelin kuvion kirjomista jälkikäteen silmukoiden. Ei näköjään sekään minun juttuni, mutta ehkä harjoittelen sitä vielä toistamiseen.

Tämä ihastuttava kudin kädessä istuva punamekkoinen Tontukka muutti meille Vanha sauna, koukussa saveen -blogin Sirpan pajasta. Työhuoneen ikkunalauta ei ole neidin lopullinen sijoituspaikka, mutta hän saa toistaiseksi viettää hetken ihasteltavanani.

Kylän keskustassa olevan kirsikan syysloistoa

Oikein mukavaa lauantai-iltaa kaikille! Minä lähden tästä laiskottelemaan...
 

Ensimmäinen pakkasaamu

Viikonloppu ei mennyt ihan toivotulla tavalla, sillä äiti vietiin ambulanssilla sairaalaan ja hoitelin sitten vanhusten asioita tovin. Isäkin taisi pelästyä ihan kunnolla. Hain äidin pois sairaalasta ja tänään hän voi jo paljon paremmin. Onneksi selvittiin jälleen kerran säikähdyksellä.

Surkeasti nukutun yön jälkeen aamu valkeni pienessä pakkasessa. Tämän syksyn ensimmäisessä meidän kulmilla. Ilmeisesti yöllä oli ollut useampikin pakkasaste, sillä vielä yhdeksän aikaan aamulla mittari oli auringossakin yhden asteen pakkasella. Villasukat jalassa ja sormet kohmeessa piti mennä ottamaan ensimmäiset kuvat huurtuneista kasveista.

Eilen siivosin vähän pihaa ja leikkasin nurmikon. Kovin pitkäksi se ei viikossa ollut kasvanut, mutta lähinnä olikin tarkoitus silputa pudonneita puunlehtiä. Koivut alkavat jo olla tyhjiä, mutta vaahterat vasta aloittelevat lehtiensä sirottelua pitkin nurmikkoa ja pihaa.

Leikkasin eilen jälleen perennanvarsia, mutta jäipä niitä vielä monin verroin leikkaamatta. Nyt siihen alkaa olla totisesti aihetta, sillä etenkin kuunliljat menivät yhdessä yössä keltaisiksi, veltoiksi kasoiksi. Myös viikonlopun hienosti kukkineiden daalioiden lehdet ovat onnettoman surullisia roikkuessaan tummiksi rypistyneinä pitkin kasvien varsia. Eipä tarvitse kahdesti miettiä, milloin niiden juurakot raaskii kaivaa kukkapurkeista ja viedä kellariin kuivumaan.

Sunnuntaina kehuskelin, että kaikki sipulit on nyt multaan peitetty. Unohdin kuitenkin puutarhalehden lukijatarjouksesta tilatut tähtitulppaanit, jotka saapuivatkin vasta eilen. Eiköhän tuo ilma vielä tuosta lämpene ja maa pehmene sen verran, että saan viimeisetkin pikkusipulit istutettua.

Tähän saakka meillä on ovet olleet auki pihamaalle saakka aina, kun Juuso on ulkona. Nyt siihenkin tuli muutos, sillä ulkoa hohkaa kylmyyttä silloinkin, kun kaikki ikkunat ja ovet on kiinni. Illalla laitoin ensimmäisen patterin päälle ja hetki sitten Ukkokulta lupasi laittaa takan lämpiämään. Ilmeisesti nyt on sitten ihan käytännössäkin siirrytty syksyyn, tai pikemminkin jo talven kynnykselle. 

Monia syystöitä on vielä likimain kokonaan edessä. Useimmat pensaat ovat täynnänsä lehtiä ja omenapuutkin aivan vihreinä. Luultavasti viimeiset haravoinnit tehdään näillä leveysasteilla marraskuussa. Parhaimmillaan vielä joulukuussakin, ellei sitten tule varhain lunta.

Ensimmäiset joulumainoksetkin ovat jo tippuneet postilaatikkoon, joten vääjäämättömästi sekin on taas edessä. Pitäisiköhän alkaa pohtia tämän vuoden joulukorttimalleja. Ehkä ei sentään ihan vielä.

Juusokin on siirtynyt ihan selvästi syyskauteen. Yhä vähemmän se viihtyy ulkona. Siitä on ilmeisesti huomattavasti mukavampaa tiirailla ympäristön tapahtumia lämpimistä sisätiloista käsin. Tai köllötellä sohvalla mamman kyljessä kiinni.
 

Sipuliyhteenveto

Cosmokset kukkivat vielä, joskin pienikokoisempina

Joka vuosi suunnittelen kokoavani istutettavista sipuleista listan lisäksi kuvat, jotta niitä ei sitten keväällä kukkien ilmaantuessa tarvitse käydä netissä googlettamassa. Joku kenties muistaa kaikki istuttamansa sipulit, minä en. Ja siksi niiden kanssa keväällä tulee pähkäiltyä enemmän ja vähemmän.

No, nyt sain vihdoin kaivettua kuvat ja tehtyä niistä kollaasit. Laitan ne tänne blogiin, koska tämä on nykyisin se paikka, josta käyn tarkastamassa tekemisiäni. Erillistä puutarhapäiväkirjaa en enää kirjoita, vaan siihen käytän puutarhakalenteria ja sielläkin kommentit alkavat olla lähinnä yksisanaisia.

Tässä narsissit vasemmalta lukien Ice King, Mallee ja Pink Charm...

...sekä Replete, Walz ja White Lion. 

Tulppaanit vasemmalta: Sun Lover, Texas Flame ja Parrot King.

Ylhäällä vasemmalta alkaen Carnaval de Nice ja Toronto, alhaalla Estelle Rijnveld ja Triumf.

Jälleen ylhäältä vasemmalta alkaen Blue Parrot, Silver Parrot ja alhaalla vasemmalta Abigail sekä Blue Wow.

Ylhäältä Super Parrot, Sweet Desire, Upstar ja alaoikealla Groenland.

Ylävasemmalta Apricot Parrot, Diandra, Florosa ja Pimpernell.

Pikkutulppaaneja vasemmalta Tähtitulppaani Persian Pearl, Kreetantulppaani Saxatile ja Parvitulppaani Tarda.

Vasemmalla laukka Purple Sensation, oikealla ylhäällä pikkulaukka-mix ja alhaalla keltareunapikarililja.

Vasemmalla vihkotasetti Bridal Crown, oikealla ylhäältä scilla siberica, muscari armeniacum eli helmililja ja chionodoxa forbesii eli kevätkirjotähti.

Näiden sipulien lisäksi kaivoin vasemmasta rinteestä sinne keväällä istuttamiani tulppaanien (mm. Florosa, China Town, Silver Parrot) sipuleita. Ne olivat kuitenkin kevään ja alkukesän kukkimisen jäljiltä kaikkea muuta, kuin hyvän näköisiä. Säilytin niitä ylösnoston jälkeen jokusen viikon paperipusseissa autotallissa ja nähdäkseni, kannattaako sipulien ylöskaivu ylipäätään, istutin ne uuteen paikkaan.

Maurinmalva senkun kukkii ja kukkii ja kukkii

Kerran jos toisenkin olen päättänyt, ettei tulppuihin kannata rahaa tuhlata, kun ne tuppaavat jäämään yksivuotisiksi. Mutta minkäs sitä heikkouksilleen mahtaa, kun syksyn sipulikuvastoissa on aina niin ihania tulppuja. Ehkä tulppuihin törsääminen on kuitenkin terveellisempää, kuin kaljalla istuskelu. Toisaalta tämä vertaus hiukan ontuu, kun kaljoittelua ei ole tähänkään mennessä tullut harrastettua.

Samoin punahatut jaksavat kukkia ahkerasti

Scillaa, kevätkirjotähteä ja helmililjaa meidän pihamaalla on kyllä jo runsaasti. Ostin silti niitäkin - kun halvalla sai. Ihan totta, Honkkari oli tiputtanut sipulipussien hinnan puoleen ja niipä päätin upottaa jokusen pikkusipulin pikkupuutarhan uuteen kivipenkkiin. Varmasti sieltä olisi ennestäänkin muutama scilla noussut, sillä vuosien myötä niitä on ihan joka paikassa. Halusin kuitenkin edesauttaa ja varmistaa keväistä kukkatulvaa.

Ehdin myös kummastella, mihin on joutunut syysmyrkkyliljani. Eilen sen löysin leikatessani perennanvarsia pois kukkapenkistä. Pari vuotta sitten ostin kaksi sipulia ja istutin ne kyllä vierekkäin. Nyt alkuperäisen istutuspaikan lisäksi myös hiukan etäämpää nousee noita kalvakan liloja kukkia. 

Täytyy sanoa, että alastonimpien istuttaminen menee ehkä jos sinne hifistelyn puolelle, sillä aika onnettomalta nuo minun yksilöni näyttävät. Jos niitä olisi valtaisat pehkot, niin ehkä ne sitten aiheuttaisivat värinää sydänalassa, mutta nyt. No, pikkainen läikähdys toki, siitä ilosta, etteivät olleet joutuneet vaikkapa myyrien vatsaan.

Syysvuokot sen sijaan saavat kyllä aivan ansaittua ihastelua joka ikinen päivä. Vasta hiljan istutettuina ne jaksavat avata nuppunsa ja kukka kestää yllättävän pitkään hyvinvoivana. Jostain luin, että syysvuokot ovat talven suhteen arkoja, joten riittäisiköhän noiden suojaamiseksi lehtikate? Ajattelin tänäkin vuonna jättää suurimman osan puista pudonneista lehdistä joka tapauksessa kukkapenkkehin ja keväällä sitten laitan näkymää kaunistaakseni päälle hieman tuoretta multaa. Mitä nyt joitakin isompia vaahteranlehtiä kerään pois, sillä niitä meillä riittää kiusaksi asti ja niiden maatuminen ei ihan vuodessa tapahdu.

Keijunkukka Palace Purple innostui sekin vielä kukkimaan

Syys-lokakuun päivät eivät olisi voineet hienompia olla. Aurinko on paistanut likimain joka päivä, eikä sadetta ole juurikaan tullut. Se paljon puhuttu Valio-myrskykin ohitti meidän tienoon ihan kokonaan. Pihamaalla on tarjennut touhuta kevyesti pukeutuneena ja lämminverisenä olen yleensä aika pian nakannut fleecenkin pihatuolin karmille ja jatkanut työskentelyä paitahihasillani.

Clematis Ville de Lyon

Haravointi on vielä toistaiseksi jäänyt muutamaan hiekkakäytävän puhdistamiseen. Vaahteranlehtiä on odotettavissa jälleen valtaisia määriä, mutta ne tulevat alas usein aika myöhäisessä vaiheessa. Alapihalla silppuan lehtiä samalla, kun leikkaan nurmikkoa. Näköjään se kasvaa edelleen ja kerran pari sen saa vielä ajaa lyhyemmäksi. Riippuu tietenkin säistä. 

Syyshortensia Vanilla Fraise

Perennoista monet seisovat vielä tanakasti pystyssä. Ei ole ollut kertaakaan vielä niin kylmää, että kuunliljat olisivat paleltuneet. Niistä tulee jo pikkupakkasillakin aikamoisia limakasoja. 

Syyshortensia Vim´s Red

Aurinko ja lämpö kutsuu pihahommiin, jossa onkin kiva touhuta. Käännän tarmokkaasti selkäni pölyisille ja harmaille ikkunoille, jotka odottavat kovasti pesua ja palaan mieluummin ulos jatkamaan syystöitä.