Laskeudutaan viikonloppuun

Ulkona on harmaata. Mittari killuu nollan molemmin puolin ja välillä taivaalta tulee lunta, vettä, räntää tai kaikkea sekaisin. Viikko kääntyy lopuilleen, samoin kohta käynnistyy helmikuun viimeinen viikko. Siirrymme piakkoin virallisestikin kevääseen ja alkaa se iänikuinen säätilan seuraaminen eli tuleeko kevät vai eikö tule ja milloin tulee. Koskahan sitä oppii tyynesti toteamaan, että sää on mitä on, eikä sille mitään voi.

Vielä paukkupakkastenkin aikaan pihapiirissä kävi lintuja ruokailemassa. Sitten ne katosivat totaalisesti. Pihabongauksen aikaan ja sen jälkeen tinttejä ei ole pahemmin näkynyt. Iloksemme yksi mustarastas ilmeisesti asustaa jossain lähistöllä. Se on jopa oppinut syömään puun oksalla istuen. Ensin se antaa nokallaan talipallotelineelle vauhtia ja sitten nokkaisee talipalloa aina sen osuessa nokan ulottuvuudelle.

 
Veljen vaimo oli siivonnut kirjahyllyä ja löytänyt pari puutarhakirjaa 70-luvun lopulta. Hän lähetti opukset minulle ja niitä onkin ollut kiva selailla. Sinänsä mikään puutarhanhoidossa ei näinä vuosikymmeninä ole muuttunut. Kuvat ja kirjojen ulkoasu kylläkin.

Mietin tässä yhtenä päivänä, että pitäisikö mennä pihalle tekemään lumiukko. Nyt siihen on juuri sopivat nuoskakelit. En mennyt, mutta kävelylenkillä erään naapurin portin pieleen oli noussut lumiset ukko ja akka. Vähemmästäkin menee suu hymyyn.

Oikein mukavaa viikonloppua ihan kaikille tasapuolisesti!

Toivotan teidät

Kastajanjan varjossa,  

Mari Marjamäki Puutarhurin elämää -blogista ja  

Kati - tavallista arkea 

lämpimästi tervetulleiksi blogini lukijoiksi!

 

Kissakahvilassa

Pojan syöpäleikkauksesta tulee vuosi ja eilen oli sen vuoksi vähän isompi kontrollikäynti. Kaikki on hyvin ja selviytymisennuste tässä syöpätyypissä ylipäätään korkea 98 %. Siitä ei kuitenkaan mihinkään pääse, etteikö jokainen patti ja kutina aiheuttaisi epäilyksen varjoja ja epämiellyttävää oloa.

Hyviä tuloksia juhlistaaksemme päätimme tehdä tutustumisretken helsinkiläiseen Kissakahvilaan, joka sijaitsee Freda 55:ssa, aivan Kampin kauppakeskuksen ja bussiterminaalin läheisyydessä. Kahvilaan voi toki mennä aikaa varaamatta, mutta jonottamisen välttämiseksi ja sisäänpääsyn varmistamiseksi varasin ajan netissä.

Kahvilassa asustaa kuusi kissaa. Pete on löytökissa ja heistä vanhin. Muut viisi ovat 10 kuukauden ikäisiä, samasta pentueesta. Helmiina ja Tyylilyyli ovat tyttöjä ja jälkimmäinen ainoa musta-valkoinen. Kissakahvilan nettisivuilla on enemmän tarinaa kustakin kissasta.

Kahvilaan mennessämme kissojen keskuudessa vallitsi uneliaisuus. Pete nukkui näyteikkunan vierellä, eikä juurikaan välittänyt ohikulkijoista tai vieressä kenkiään riisuvista asiakkaista. Hetken näytti, ettei muita kissoja olekaan, mutta pian ne löytyivät kuka mistäkin torkuiltaan. 

Nukkuvia kissoja ei saanut herättää, mutta niiden rentoa olemusta unessakin oli hauska seurata. Tuossa pallossakin niitä nukkui samanaikaisesti kaksi.

Seinille oli rakennettu hyllyjä ja astinlautoja kissoille. Lattialla oli koreja, joista löytyi erilaisia kissanleluja ja seinillä oli raapimisalustoja.

Hyvin ketterästi kissat itsensä yläilmoihin kiidättivät. Henkilökunta kertoi auliisti tietoja kissoista ja he olivat koko ajan mukana seuraamassa kissojen touhuja.

Villen, Kallen ja Nestorin nimet menivät sekaisin, mutta tämä on Helmiina. Hänellä on upeat mustat polkuanturat ja tyttömäiseen tapaan hän on hyvin siro.

Pete on aikamoinen ahmatti ja syö helposti pienempienkin kissojen ateriat. Lääkäri on laittanut Peten laihdutuskuurille ja se syö oman kevytateriansa suljettujen verhojen takana. Niinikään se saa odottaa siellä, kunnes pienet kissat ovat tyhjentäneet omat kuppinsa. Pete odotti verhon avaamista aivan rauhallisena selvästikin mietiskellen syntyjä syviä.

Kahvilaan mennessä asiakkaille kerrotaan heti säännöt, mitä kissojen kanssa saa ja ei saa tehdä. Kengät riisutaan ja takit jätetään naulakkoon. Kahvilassa on pöytiintarjoilu, joten asiakkaat saavat käyttää kaiken aikansa kissojen seuraamiseen ja niiden leikittämiseen. Kaikki kissat ovat hyvin luottavaisia, eivätkä näyttäneet laisinkaan häiriintyvän asiakkaiden puheensorinasta tai kadulta kuuluvista äänistä. Torkuiltaan herättyään ne liikkuivat aktiivisesti asiakkaiden keskuudessa. Välillä joku kellahti selälleen keskelle kulkuväylää, mikä osoittaa aikamoista luottavaisuutta ja turvallisuudentunnetta.  

Kissakahvila on aika pieni paikka, mutta sen vuoksi siellä pääsee varmasti lähelle kissoja. Oli kiva katsella, kuinka kadulla kulkijat pysähtyivät ikkunan taakse taivastelemaan kissojen menoa. Kissakahvilakäynnistä jäi hyvä mieli. Mukavaa, että tällaisia on olemassa.
 

Kevään uusia sävyjä

Langoillakin on nykyisin vaihtuvat sesonkinsa ja kevät on tuonut kauppoihin uusia värejä. Novitan Viidakko-langan uusi väriyhdistelmä näytti aika räväkältä, mutta pitihän sitäkin kokeilla.

Tummansiniseen yhdistettynä värien sekamelska rauhoittui ja sukista tuli minusta ihan pirteät. Sääriosuuden mallineuleena on 3 o, 1 n. Kaksi kerrosta kirjavaa ja kaksi kerrosta yksiväristä sinistä. Kavensin ylimääräiset silmukat nilkan resorissa siten, että 60 silmukasta jäljelle jäi 12 silmukkaa puikkoa kohti.

Kevään uutuusväreihin niinikään kuuluu 7-veikan Raita, jossa sävyinä on turkoosi, sininen, oranssi ja valkea. Yhdistin raitalangan yksiväriseen turkoosiin, kudoin kummallakin langalla vuoroin kaksi kerrosta.

Jalkaterässä ei suinkaan ole tapahtunut silmukkapakoa tai virhettä, vaan huvikseni kudoin jalan päälle koristeosuuden 1 n, 1 o, 1 n.

Novitan Polkkaan on tullut myös pari uutta sävyä, sininen ja pinkki. Päätin kutoa yhdet lastenkokoiset sukat yhdistämällä 7-veikan yksiväristä pinkkiä Polkan pinkkiin. Eli varsi on kudottu Polkalla ja varren resoriosuus sekä sukka nilkkaresorista varpaisiin yksivärisellä. Varren resoriin kudoin mukaan laatikosta löytynyttä pörrölankaa pari kerrosta koristeeksi. Kävi sitten niin, että ajatuksissani kudoin toisesta sukasta ensimmäistä suuremman. Enpä ryhtynyt sitä purkamaan, vaan kudoin sekä ensimmäisenä valmistuneelle pienemmälle sukalle että kakkosena syntyneelle suuremmalle parit.

Kuvaamista varten tilaamani tekojalka ei ole vielä saapunut. Valmistauduin käyttämään omia jalkojani kuvausmalleina ja kappas vain, Juuso nappasi lattialla odottaneet sukat hellään syleilyynsä. Kuva ei ole paras mahdollinen, sillä katti vehtasi villasukkien kanssa ylenmäärin innoissaan. Juuso rakastaa villalankaa ja villasukkia. Usein iltaisin telkkua katsellessani Juuso makaa lattialla villasukkiin verhottujen jalkojeni päällä ja lomassa ja välissä ja milloin mitenkin. Kehräten onnellisena.

Viljelylaatikot ovat vaihteeksi lumen alla. Aurinko loi hangelle lukemattomia timantteja, joista kuvaan sain tallennettua muutamia.

Suvituulian käsityöpaja -blogista löysin tällaisen hauskan tekstin:

 "Neulojan laki:

1§ 
Kenenkään ei pidä tuleman naisen ja hänen puikkojensa väliin.

2§ 
Lankaostoksissa tulee olla säästäväinen. Aina, kun näet lankaa tarjouksessa, sinun kuuluu hyödyntää tarjous.

3§ 
Keskeneräisten töiden määrää ei tule mitenkään rajoittaa. Uusia töitä saa aloittaa aina, jos joku perheenjäsen/sukulainen/ystävä/kuka tahansa tarvitsee jotain neulomaasi. Tai kun eteen tulee lanka tai ohje, joka kutsuu sinua. Tai jos jo työn alla olevat tökkivät. Tai jos vain sattuu haluamaan.

4§ 
Lankavaraston koko on jokaisen neulojan itse määriteltävissä. Muiden ei tule sen suuruutta negatiivisesti kommentoiman. Tai mieluiten ei mitenkään muutenkaan. Lanka VOI loppua maailmasta.

5§ 
Kasvavalle neulevarastolle kannattaa varata tilaa vaatekomeroon. Kätevä voisi olla myös vaatehuone. Tai ihan oma neulehuone.

6§ 
Niin kuin työkalupakeissa yleensäkin, myös neulojan työkalupakissa kuuluu olla monenlaisia ja –merkkisiä tykötarpeita. Ei haittaa, vaikka siellä olisi 4 mm paksuisia, 60 cm pitkiä pyöröpuikkoja viittä erilaista materiaalia. –Onhan ruuvimeisseleitäkin monenlaisia.

7§ 
Tilaa ihmeessä kuutta tai useampaakin eri neule-/käsityölehteä ja tulosta samalla netistä sivukaupalla ohjeita, ettei sinulta vain mene jotain upeaa ohi. Ei haittaa, vaikket ehtisikään toteuttaa kaikkea haluamaasi sitä mukaan. Muotihan kiertää, samat ideat tulevat aina uudelleen muotiin.

8§ 
To do-lista. Sellainen on oltava. Muuten unohdat, mitä kaikkea ihanaa halusitkaan toteuttaa.

9§ 
Ole tarkka, kenelle kättesi arvokkaita tuotoksia lahjoitat. Kaikki eivät vain ymmärrä.

10§ 
Aina on oikea aika ja paikka neuloa, jos sinusta siltä tuntuu."

(Teksti mukailtu Seven Socks To Knit - Sen Seittemän Sukkaa blogista.)

Pelaguuvauva

Tulin vain pikaisesti kiittämään kaikkia ihania puutarhaystäviä ystävänpäivätoivotuksista. Ja kertomaan, että viime viikolla kylvetty pelargonia on ponnistanut itsensä ylös mullan pinnalle. Eli meille on syntynyt jokunen pelaguuvauva.

Taimet ovat vielä hentoisia ja vaaleita, sillä potit viettivät alkupäivät pesuhuoneen lattialla. Tänä aamuna huomasin uudet versot ja siirsin potit ikkunan läheisyyteen jatkamaan kasvuaan. Nyt ei Juusonkaan enää tarvitse ihmetellä omituista mustaa laatikkoa pesuhuoneen kaapin alla.

Eipä sitten muuta, kuin mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
 

Hyvää Ystävänpäivää!

Minun ystäväni on kuin villasukka,

joka talvella lämmittää.

Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,

joka saa minut hymyilemään.

Ota kädestä kiinni,

tule kanssani rantaan,

vien sinut katsomaan,

miten aurinko laskee puiden taakse

ja saa taivaan punertamaan.

Hyvää Ystävänpäivää kaikille ystäville!

Vaihtelua elämään tämäkin

Muutama päivä on mennyt kaatosateissa kärvistellessä. Eilen kotiin tullessani olin jo kyllästynyt vähän enemmänkin, sillä hukkasin kauppamatkalla parhaan sateenvarjoni. Todennäköisesti se jäi kaupan ostoskoriin. Ulos mennessäni kädet venyivät ostoskasseista, eikä ollut puhettakaan, että vielä olisi löytynyt vapaata kapasiteettia sateenvarjon avaamiselle. Niinpä sontsikan puuttumista en huomannutkaan. Ennen kuin vasta kotona. Menettettyä kamaa. Ainoa lohtu on, että sateenvarjo taitaa olla yleisin löytötavara. No, ei kyllä erityisen hyvä lohtu sekään.

Aamulla herättiin lumimyräkän kourissa. Koko päivän sitä on tullut, mutta nyt enää hiljaisia hiutaleita. Ei enää niitä tiskirättiäkin isompia märkiä pläjäyksiä, kuten koko aamupäivän. Ehti jo mukavasti pihalta kaikki jääkentätkin sulaa ja alapihalla nurmikko näyttäytyi siellä täällä. Nyt lunta taas on, vaikka toisille jakaa. Kuka haluaa, täältä liikenee? 

Vaan parempi, että lunta sataa helmikuun puolivälissä, kuin että sitä tuiskuttaisi maaliskuun lopulla. Tahi huhtikuussa, jolloin kevättoiveet kiirivät jo korkealla. Luulenpa, että myös kaikille kukille ja kasveille lumipeite on paljon parempi, kuin laajenevat lätäköt, jotka pahimmassa tapauksessa öisin jäätyvät. 

Voisi luulla, että moinen lumimassa maassa masentaisi, päinvastoin. Nyt tuntuu, että aikataulussa mennään ja kevät se vaan lähenee. Sen kunniaksi vaihdoin yläbannerinkin vähän värikkäämmäksi ja iloisemmaksi. Yes!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Sataa, sataa, vettä sataa

Vettä sataa taivaan täydeltä ja lumet saavat kyytiä. Olopihan kukkakuvio kuultaa lätäkön alta ja paljaat syreenit heijastuvat veden pintaan. Maa on vielä jäässä, joten taivaalta satava ja lumikasoista sulava vesi eivät mene pihalta tässä vaiheessa minnekään. Ensi viikoksi on luvassa pikkupakkasia, mutta tällä vauhdilla lumet häviävät, eikä kohta tarvitse pelätä liukkauttakaan. Kukapa sitä hiekkapinnalla liukastuisi.

Monin paikoin lumi on kokonaan sulanut. Eniten sitä on siellä, minne sitä on kolattu ja lapioitu käytäviltä pois. Tämä on ehkä ikävin vaihe talvessa. Kaikkialla on harmaata ja roskaista. Vaikka kovasti kevättä odotankin, tiedän, ettei se millään ilveellä helmikuussa tule. Siksi olisin toivonut vielä vähäksi aikaa ainakin ohutta lumikerrosta ja pikkupakkasia.

Kasvien kannalta tällainen lämpötilojen sahaaminen ei taida olla kovin hyvä vaihtoehto. Suojaava lumi puuttuu ja ylenmääräinen vesi muodostaa jäätyessään hengittämättömän pinnan.

Tänä keväänä yritän olla maltillinen siemenkylvöjen kanssa. Vielä en ole edes täysin päättänyt, mitä kaikkea aion kylvää. Tomaatteja ja kurkkuja nyt ainakin kasvariin laitettavaksi. Niillä ei ole kiire. Sain kuitenkin homman alulle hakemalla kellarista taimipurkkeja. Niin oli hyvä aikomus pestä syksyllä kaikki purkit kevättä varten valmiiksi, vaan siellä ne olivat multaisina. Pesin purkkeja isomman läjän kerralla. Viime keväänä kokeilin kylvöissä turvenappeja ja aiemmin ovat käytössä olleet myös sanomalehdistä tehdyt potit. Nyt kierrätetään vaihteeksi vanhoja taimipurkkeja. 

Kylvin kuvassa näkyvien kukkien siemeniä ja vein ne ulos kylmäkäsittelyyn. Punahattuja olen onnistunut kasvattamaan ilman kylmäkäsittelyäkin, mutta löytämässäni listassa nekin oli mainittu kylmäkäsiteltäviksi. Kokeillaan nyt tätäkin keinoa.

Varastoistani löytyi yksi pussi pelargonia. Tätä Inspire Pinkiä olen aiemminkin kasvattanut ja siinä onnistunut. Rehvakkaasti ajattelin, että kylvänpä kerralla koko pussillisen. No, pussissa oli tasan seitsemän siementä. Nyt ne ovat mullassa ja purkit pesuhuoneen penkin alla. Siellä on lattialämmitys.

Testaan tässä samalla postauksen ajastamista eli en julkaise tätä samantien, vaan määritän päivämäärän ja ajan. Varsinainen kokeilujen päivä siis.

 

Uusia lankavärejä ja irtojalkoja

Tammikuussa kauppoihin tupsahti langoista uusia värjeä. Pitihän niitä päästä kokeilemaan, vaikka laatikko on pullollaan vanhempia värejä. Tämä fuksia-oranssi-valkoinen Raita-lanka on aika pirteä.

Ja näin käy, kun katselee telkkaria kutomisen ohessa. Tarkoitus oli tehdä sukkiin sopivat tumput valepalmikolla, mutta yllättäen huomasinkin värkkääväni kuplalapasia. Enpä alkanut purkamaan. Eiköhän näillekin käyttäjä vielä löydy.

Punaisesta 7-veikasta kudoin pitkästä aikaa pipon. Itse asiassa edelliset pipot taisin tehdä 80-luvulla. Mallineule on monille muillekin tuttua Suvikummun Marjan blogista. Kaikki löytämäni mallipipot oli kudottu 7-veikkaa paksummista langoista, joten hiukan meni silmukkamäärä säätämiseksi. Kavennusohjeet löysin niinikään Marjan blogista. Jotta mallineule säilyisi loppuun saakka, se vaatii omanlaisensa kavennukset.

.

Valmiiden sukkien kuvaaminen on välillä vähän hankalaa. Varsinkin, jos yrittää omia jalkojaan kuvata. Monissa blogeissa olen nähnyt kuvan kaltaisia irtojalkoja, mutta vihdoin viimein sain linkin, josta niitä voi omaan käyttöön tilata.

Suvikummun Marjalta sain linkin ja pienoisen harjoittelun jälkeen olen nyt saanut sieltä tilattua jalan. Oma jännityksensä on, milloin ja miten se saapuu kotiin, mutta aika näyttää. Tässä teille muillekin linkki tuohon brittiläiseen jalkakauppaan:
 http://www.morplan.com/shop/en/morplan/mannequin-feet

 

Kevätprojektien suunnittelua, osa 2 Pikkupuutarhan polkuhaara

Multi Blue Pikkupuutarhan kriikunassa

Aiemmin talomme ympärillä on ollut piha, jota on jotenkin suunnittelemattomasti laitettu sieltä täältä, hoidettukin, mutta josta on selvästi puuttunut se jokin. Siihen on montakin syytä, ihan konkreettisiakin, joihin en nyt tässä palaa.

Vuoden 2000 kesällä innostuin ihan uudella tavalla puutarhasta ja ryhdyin käyttämään siihen huomattavasti enemmän aikaa ja voimavaroja. Löydettyäni puutarhablogit vuonna 2011 hullaannuin puutarhan laittamiseen oikein todella. Löysin hurjan paljon uutta tietoa kasveista ja kaikesta puutarhaan liittyvästä ja minulle avautui täysin uusi väylä mielenkiintoisten asioiden oppimiseen. Siirryin aivan uudelle tasolle ja sillä tiellä ollaan lujasti.

25.5.1995, skannattu paperikuvasta

Pikkupuutarha sijaitsee talomme ja kotitiemme välissä. Yhdeltä sivulta se rajoittuu pihan autopaikkaan. Alkuvuosina Pikkupuutarhan paikalla oli nurmikko, isoja mäntyjä ja kuusia sekä pari pihlajaa. Tien viereen oli istutettu naapurilta saatuja korallikanukoita. 

Pihasuunnitelman mukaan tontille piti tulla rhodoja useampaan paikkaan. Keittiön ikkunan alla ne eivät kestäneet katolta tulevia lumitaakkoja ja tuolta puiden siimeksestä kituvat rhodot siirrettiin myöhemmin muualle. 

Pihan joulukuuseksi tarkoitettu havupuu kasvoikin väärin päin, sillä olin sekoittanut kartiovalkokuusen ja kartiomarjakuusen. Nurmikko ei koskaan tuossa kasvanut kunnolla. 

Kaikenlaista heinää sen sijaan viihtyi kulkuväylien hiekkapinnoilla erinomaisesti, koska tietämättömyyttämme emme perustamisvaiheessa laittaneet minkäänlaista maanrakennuskangasta pohjalle.

Vuosia harasin hiekkakäytäviä, kitkin rikkaruohoja, kunnes lopulta laitoimme sen maanrakennuskankaan ja uusimme hiekkapinnan. Sen jälkeen kivituhkaa on toki jouduttu lisäämään, sillä haravoiminen ja lumen kolaaminen vievät hiekkaa mennessään. Viimeisestä suuremmasta hiekka-alueiden kunnostuksesta on jo useampi vuosi ja se näkyy kulkuväylien lisääntyneenä viherryksenä. Heti, kun lottovoitto napsahtaa, palkkaan porukan kiveämään pihamme kulkuväylät.

Kyllästyin myös pienten nurmiplänttien leikkaamiseen ja alituiseen kohentamiseen. Lisäksi ne olivat minusta äärimmäisen tylsiä. Ryhdyin systemaattisesta poistamaan yläpihalta nurmialueita ja ensimmäinen kohde oli Pikkupuutarha. Isot puut kaadettiin pikkuhiljaa ja niillä lämmitettiin varaavaa takkaa. 

Pikkupuutarhan reuna-alueet alkavat hissukseen löytää muotonsa, mutta alueen keskellä on edelleen paikkoja, jotka hakevat kasvejaan ja konkreettista olomuotoaan. Esimerkiksi kuvassa näkyvä pläntti on varsin varjoisa ison marjakuusen, syyshortensioiden ja norjanangervojen kupeessa. Se on ikäänkuin näkösällä olevan Bermudan kolmion takapiha. Siellä kulkee huoltopolku, jotta ei tarvitsisi varsinkaan kesäaikaan kävellä kulkuväylää reunustavien kuunliljojen päällä. Hyvin maata peittävä kevätkaihonkukka kestää jonkin verran askellusta, mutta betonipyörylät selkeyttävät kuitenkin polun paikkaa.

Naapurin liittyessä kunnallistekniikkaan, sain heidän kaivannostaan tuon upean kiven. Kaivuri nakkasi sen kadulta meidän silloisen kanukka-aidan yli Pikkupuutarhaan ja sinnehän se luonnollisesti jäi. Vuosia se oli vuorenkilpien ympäröimä, mutta viime kesänä kyllästyin vuorenkilpiin ja tein kiven ympärille uuden kukkapenkin. Vihreä muovinauha on tylsän näköistä, mutta edullinen ratkaisu mullan ja käytävähiekan erottamiseen. Aikanaan kasvit kuitenkin tulevat piilottamaan nauhan näkyvistä.

Pikkupuutarhan ja kunnan metsikön välissä on meidän varaparkkipaikkamme. Aikanaan se tehtiin veneen talvisäilytyspaikaksi. Pikkupuutarha viettää aika paljon etupihalta kunnan metsikköä kohti ja Ukkokulta rahtasi eräästä paikasta puolisalaa isoja lohkareita, joilla varaparkkipaikka saatiin nostettua ja tasattua.

Isot istutusalueet tarvitsevat ehdottomasti huoltopolkunsa. Minun mielestäni. Rakensin Pikkupuutarhaan polkuja. Tai alkuaan vain yhden polun, joka vähitellen haarautui eri suuntiin ja viime kesänä myös leveni. Edelleenkin polut ovat vähän turhan kapeita esimerkiksi kottikärryille. Ennen kottikärryt eivät mahtuneet Pikkupuutarhaan laisinkaan ja mullan sun muiden materiaalien kuskaus ämpäreillä tuskastutti ajoittain ihan kunnolla.

Kun lähtee muuttamaan nurmialueita istutusalueiksi, kasveja tarvitaan isoja määriä. Siksi poistin ja poistan edelleen nurmikkoa pläntti kerrallaan. Ikäänkuin valtaan nurmikolta tilaa muille kasveille askel askeleelta. Pikkupuutarha toimi pitkään myös jonkinlaisena varasijoituspaikkana eli sinne tyrkkäsin kasveja, joille en heti löytänyt muuta paikkaa. Kevätkaihonkukkaa sain kerran naapurilta pari kottikärryllistä ja ne pääsivät Pikkupuutarhaan. Niillä on siellä edelleen vahva jalansijansa ja ne vyöryvät poluille niin voimallisesti, että pari kertaa kesässä täytyy tehdä karsintaa rankalla kädellä.

13.4.2015

Tulevan kesän hommana on yhden Pikkupuutarhan polkuhaaran leventäminen. Siitä pääsee ihan hyvin kävelemään, mutta kevätkaihonkukka ja pikkutalvio ovat kutistaneet polun Juuson tassujen mittaiseksi. Kun jo alkujaankin polku tuli tehtyä liian kapeaksi. Pikkutalvio on toki ihan kiva kasvi, mutta rajansa silläkin. Kuvassa ei näy kärhökaarta, jonka läpi polku kulkee. Se toimii mittakaavana polun leventämiselle, sillä kaarta en lähde siirtämään. Pelkästään jo siksikin, että silloin joutuisin puuttumaan alppikärhön ja Ville de Lyonin versoihin.

Minun puutarharakentamiseni on monin paikoin vanhojen virheiden korjaamista ja tasapainoilua erilaisten ulkoisten rajoitteiden kanssa. Olisi hienoa, jos Ukkokulta innostuisi touhuamaan kanssani ja toisi osaamisensa ja voimavaransa mukaan projekteihin. Hän ei yksinkertaisesti ole kiinnostunut ja saadakseni häneltä apua joudun aikalailla selittämään ja perustelemaan tarpeitani. Siitä on yleensä vielä pitkä matka toiveiden toteutumiseen. 

Olen kuitenkin toiminnan ihminen ja harvoin jään sormi suussa asioita murehtimaan. Otan kaiken lapioimisen ja kärräämisen kuntoilun kannalta ja kun itse tekee, saa mieleistään. Koen iloa ja ylpeyttä voidessani kertoa likimain kaiken puutarhassani olevan taatusti omin käsin tehtyä. 

Harmikseni en omaa puusepän taitoja ja yrityksistä huolimatta kaikenlaiset puutyöviritelmät menevät totaalisesti mönkään. En siis rakentele mitään puusta naulojen ja vasaroiden avulla. Myös budjetti asettaa useimmiten tiukat raamit kaikelle tekemiselle. Luovuus välillä venyy ja paukkuu, kun pitää keksiä taloudellisia ratkaisuja.

Tätä postausta varten lähdin selaamaan kuvia ihan tontin ostosta lähtien. Elokuussa tulee 30 vuotta asumista tässä talossa ja tämän pihan ympäröminä. Olen ikäni kuvannut ahkerasti, mutta kodin alkuvuosina on enemmän tullut ikuistettua lapsia ja kylässä käyneitä vieraita, matkoja ja kaikenlaista muuta. Pihasta oli yllättävän vähän kuvia. Digikameran myötä kuvamäärä on moninkertaistunut, mutta toisaalta paperikuvia tulee enää harvoin teetettyä. Hyvä idea olisikin tehdä esimerkiksi kuvakirja menneestä kesästä tai koko vuodesta. 

Vanhoja kuvia hakiessa huomasin myös runsaasti puutteita kuvien tallentamisessa. Jatkossa täytyy tarkemmin paneutua kansioiden nimeämiseen. Yleensä nimeän kansiot päivämäärän ja jonkun teeman mukaan. Esimerkiksi 20160131Pihanäkymiä. Kiireessä sitten saman nimen alle tuppaa menemään niin kaikki kukat, rakenteet kuin näkymätkin. Kannattaa kuitenkin heti nimetä kansiot kunnolla ja mitä yksityiskohtaisemmin, sen parempi. Siksikin, että siinä vaiheessa vielä tarkkaan tietää ja muistaa kuvien kohteet. Omaan muistiin on ihan turha luottaa. Ilman dementiaakin se tuppaa olemaan varsin hatara.