Tuulessa kylväen

Huomaan jämähtäneeni lämpimien kevätsäiden odottamiseen. Joka aamu katson 10 vrk:n sään, erityisen tarkkaan tulevien öiden lämpötilat. Eipä kovin lupaavalta näytä. Alimmillaan keikutaan +1 ja -1 asteen tienoilla. Tomaatit, kurkut ja paprikat on pidettävä edelleen kellarissa, sillä lämmittämättömään kasvariin niitä ei kannata viedä paleltumaan. Jos siis suunnittelette kasvihuoneen hankintaa, niin valitkaa sellainen, johon saa lämmityksen. Se on näissä suomalaisissa olosuhteissa tärkeä ja kasvuaikaa pidentävä asia.

Suikeroesikko 14.5. illalla ja 15.5. aamulla

Kun kerran tomaatteja ei voi kasvariin kiikuttaa, on jotain sentään tehtävä oman sadon hyväksi. Ensimmäiseksi mittasin lavakaulusten mullan lämpötilan. Luin jostain, että uuniin tarkoitettua lihalämpömittaria voi käyttää maalämmön mittaamiseen. Meillä sattuu olemaan useampi lihalämpömittari, joten yksi niistä joutaa hyvin kasvimaalle. Sopiva mullan kylvölämpötila on noin +10. Mittarini näytti +8 ja se sai kelvata.  Niinpä kylvin siemenet lavakauluksiin. 

Laatikko VII:ssa  talvivalkosipuli onkin jo noussut. Sen seuraksi laitoin jo aiemmin kepasipulia. Laatikko VIII:ssa kasvaa parsa. Syksyllä uusimme koko kasvimaan ja kaikki lavakaulukset. Jouduin kaivamaan parsan ylös ja istuttamaan uuteen laatikkoon. Parsasta ei näy vielä mitään. Toivottavasti ei ole heittänyt henkeään. Laatikko VI:n kesäkurpitsat laitoin muutama päivä sitten kellariin esikasvatukseen.

Tarhakylmänkukka illalla 14.5. ja aamulla 15.5.

Kasviyhdistelmät voivat tuntua vähän kummallisilta. Käytin kylvösuunnittelussa apuna kumppanuuskasvitaulukkoa. Tänä vuonna ei tarvitse miettiä kasvikiertoa, sillä kaikissa laatikoissa on uusi multa. Kierto alkaa siis alusta. Ainoastaan parsalaatikko ei jatkossakaan osallistu kiertoon, koska ne kaipaavat kasvurauhaa.

Purppuramehitähti illalla 14.5. ja aamulla 15.5.

Etukäteissuunnittelusta huolimatta aikaa kylvöissä vierähti tovi jos toinenkin. Alkuun sää oli aurinkoinen, joskin hyvin tuulinen. Porkkanan siemenet ovat keveitä ja niiden kanssa sai olla tarkkana, ettei tuuli vienyt siemeniä mennessään. Onnistuin siis kylvämään tuulessa, en tuuleen.

Alchemilla - Poimulehti aamulla 15.5.

Aikaa meni toki muuhunkin. Kasvimaamme sijaitsee alapihalla, tontin puiston puoleisessa laidassa. Koiraa ulkoiluttamassa ollut rouva pysähtyi aidan viereen pyytäen, etten loukkaannu hänen tuijottamisestaan. Hän kehui puutarhaani kauniiksi ja sanoi katselevansa sitä mielellään. En tietenkään loukkaannu. Päinvastoin, olin ja olen edelleen kovasti iloinen hänen sanoistaan. Ajattelen usein, että kaikesta innostuksesta ja uurastuksesta huolimatta olen melkoinen harrastelijapuutarhuri, jonka käden- tai siis lapionjälkiä moni katsoisi pitkin nenänvarttaan. No, harrastelijapuutarhurihan minä olenkin. Ja puutarhani on aikamoinen sillisalaatti. Se on kuitenkin minun puutarhani, jota en ole muille tehnytkään. Kauniita puutarhoja on pilvin pimein. Valmista ja täydellistä ei missään.

Hetken juteltuamme huomasin tietäväni, kuka rouva on. Olemme joskus aikoja sitten jutelleet pysäkilläkin bussia odottaessamme ja tiedän, missä hän asuu. Juttelemista olisi riittänyt vaikka kuinka, mutta hänen oli jatkettava matkaa ja minullakin oli kylvötyömaa 
kesken. Jatkoin siis töitä tavoitteena saada suunnittelemani kylvöt valmiiksi. 

"Lännenvankkurit" ilman hevosvaljakkoa

Laatikko II oli tarkoitus kylvää kesäkukkia; kosmosta, kesämalvikkia, kehäkukkaa. Myös pariin muuhun laatikkoon piti tehdä vielä pientä hienosäätöä. Aurinko meni kuitenkin pilveen ja taivaalle vyöryi mustanpuhuva pilvimassa. Samassa jo rakeet ropisivat maahan. Onneksi olin laittanut jokaiseen laatikkoon harson heti kylvön jälkeen, joten raesateen muuttuessa tiskirätin kokoisiksi vesipisaroiksi oli vain viimeinen harso laitettavana. Sitten kylvösuunnitelma ja siemenpussit hyppysiin ja kiireesti sisälle sadetta pitämään.

Dicentra - Pikkusydän aamulla 15.5.

Kesäkukkien kylvö jäi siis jollekin lähipäivälle. Tarkoitus oli myös kylvää ruohosipulia ja persiljaa ns. Vapaapenkkiin. Vapaapenkki oli viime vuonna nimeltään Daaliapenkki. Päätin keskittyä mataliin daalioihin ja kasvattaa niitä isoissa piharuukuissa. Niinpä daaliapenkki vapautui muille ja ansaitsi uuden nimen. 

Sade ei kovin pitkään kestänyt, mutta olin tyytyväinen aikaansaannoksiini ja päätin jättää loput hommat seuraaville päivillä. Tekemistä riittäisi vaikka kuinka ja kummasti niitä keksii lisää. Itse on päätettävä, milloin on päivän työt pulkassa ja aika siirtyä lepotilaan.

Illalla aurinko jälleen paistoi, joten tein vielä pienen kuvauskierroksen. Tuuli oli riepotellut puutarhaa kovakätisesti ja kirsikastakin oli yksi kukka pudonnut nurmikolle. Viileyden vuoksi kukinta on edelleen kaunista, osa nupuista vielä aukeamatta. Pörriäiset ovat hakeutuneet koloihinsa lämmittelemään ja niinpä minä pörrään Kevätsuudelmani ympärillä kameran kanssa. 

Fritillaria imp- Rubra - Keisarinpikarililja

PS. Perjantaina aamuyöstä tienoon yli kulki lumikuuro, jonka tuotos oli näkyvissä vielä herätessä. Päivän mittaan lumi suli ja vartensa taivuttaneet kasvit nousivat taas tanakasti pystyyn. Keisarinpikarikruunu sen sijaan ei enää sen maanantaisen myräkän jälkeen ole suostunut oikaisemaan varttaan. Laitoin sille torstaina tuen, ettei tulevat myräkät hakkaa kukkia rikki.

Hyasinttikevät

Ilmeisesti leuto ja lumeton talvi ei ole ollut kovin ankara kasveille. Ainakaan kaikille. Vaikka kenties puhun liian aikaisin vastoin parempaa tietoa. Valtaosa perennoista on vasta aluillaan ja toinen mokoma ei ole edes herännyt. Aika siis näyttää.

Hyasintit kuitenkin kukkivat tavallista runsaammin tänä keväänä. Ylös ovat nousseet niin vanhat jouluhyasintit kuin syyssipuleina istutetut. Aloituskuvan lila hyasintti on vuosia vanha joulukukka, joka on nyt erityisen terhakka.

Allaspenkissä kasvaa useampi 'Pink Surprise', jotka on istutettu 2017. Oikealla näkyy samaan aikaan istutettu 'Woodstock', joita penkissä on useampi. Näköjään ne avautuvat vähän hitaammin.

Tässä jälleen yksi vuosien takaisista jouluhyasintista. Kyllä ne kannattaa kaivaa kevään tullen multaan. Olen aina tykännyt hyasintin tuoksusta, mutta viime vuosina se on aiheuttanut sisätiloissa silmien kirvelyä ja päänsärkyä. Nykyisin en haista mitään ja siitä huolimatta silmät kirvelevät. Ulkona moista vaivaa ei tule laisinkaan, joten hyasinttejä voisi istuttaa vaikka joka paikkaan puutarhassa.

Värinsä puolesta nämä voisivat olla Woodstockeja, mutta eivät ole. Tai voivat ollakin, mutta pussissa ei lajikenimeä ollut. Ainoastaan väri lila.

Tämä hyasintti on 'Delft Blue'. Yhdessä pussissa oli kolme sipulia. Ostin kuvan sinisiä, vaaleanpunaista Pink Pearlia ja lilaa Woodstockia. Kaikki ovat nousseet ja niiden kukat avautuvat.

Ylärivin valkoinen ja keltainen sekä alarivin oikealla oleva vaaleanpunainen ovat mix-pussista vuonna 2014 istutettuja. Parina vuonna niistä on noussut pelkästään lehtiä. Nyt ne myös kukkivat. 

Pelkäsin maanantaisen lumimassan ja yöpakkasen nujertavan hyasintit. Makasivat märän lumen alla sen näköisinä, ettei tästä elämänkeväästä tule yhtään mitään. Auringon sulattaessa lumen se sulatti myös hyasinttien epätoivon. Jäätävän kylmästä tuulesta huolimatta kaikki hyasintit seisovat taas tanakasti pystyssä jatkaen kukintaansa. Viileässä säässä on puolensa, sipulien kukinta ainakin pitenee.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Koiranhampaatkin ovat avautuneet. Ilokseni kaikki istuttamani koiranhampaat ovat nousseet. Kyllä niitä lisääkin sopii, joten laitetaanpa taas merkintä syyssipulien vinkkilistaan. 

Hydrangea anomala subsp. petiolaris - Köynnöshortensia

Tiistaina kaivoin omasta pihasta tyttären uuden kodin pihaan kasveja. Ensin luulin, ettei näin varhain ole vielä paljon jaettavaa, vaan yllättäen kaikenlaista löytyi. Kasvun edistyessä löytyy varmasti lisää. Eräässä penkissä kotkansiipi oli päässyt liiaksi valtaamaan tilaa. Kaivaessani kotkansiipiä, maasta nousi myös köynnöshortensian tanakka taimi. Köynnöshortensia kasvaa lähellä ja sen oksa oli taipunut maahan kasvattaen omat juuret. Olen tiennyt näin voitavan lisätä köynnöshortensiaa, mutta oli ihan mukavaa, että köynnös oli tehnyt homman omin päin. 

Toivottavasti viikonlopusta tulee sään puolesta sopiva, jotta pääsemme kaikki nauttimaan puutarhoistamme ja luonnosta.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
 

Postireissulla bongattua

Betula - Koivu

Vapaa-aika menee nyt puutarhassa. On se vaan kummallista, että aina riittää tekemistä, vaikka kuinka olisi syksyllä laittanut kaiken valmiiksi. Ja päättänyt, ettei keväällä sitten taas rohmuta ylenmäärin uutta istutettavaa. Eikä siirretä tai jaeta vanhoja. Uusi taimipotteja on ilmestynyt ihan huomaamatta. Pää vilisee kaikenlaisia juttuja, joita ei välttämättä ole minuutilleen pakko tehdä, mutta niin vain löytää itsensä kaivamassa, kärräämässä ja nyppimässä. Innostuneena ja kaikenlaista uutta kehittämässä.

Picea abies - Kuusi

Niin houkutteleva paikka kuin piha ja puutarha onkin, pakko on hoitaa myös arkiset velvollisuudet. Monet välttämättömätkin asiat on voinut tehdä verkossa tarpeettomien kontaktien vähentämiseksi. Ruokakauppaa ja puutarhamyymälää lukuunottamatta ostosreissut ovat jääneet lähes kokonaan pois. Rahaa säästyy, kun ei synny yllätyshankintoja. 

Printteri kaipaa kuitenkin välillä mustekasetin ja romppujakin olen joutunut tilaamaan. Kirjastojen ollessa suljettuna tilasin kirjakaupan alesta luettavaa. Postimerkitkin pääsivät loppumaan. On siis kipaistava vähän väliä kylän asiamiespostiin tai kolmessa eri paikassa sijaitseviin Smartposteihin.

Pinus sylvestris - Mänty

Jollei noudettava posti ole kovin painavaa tai kummallisen muotoista, pyrin hoitamaan postireissut kävellen. Puutarhatyöt ovat usein rankkoja ja varsinkin näin keväällä tuovat esiin uusia lihaksia. Käveleminen on hyvää vastapainoa puutarhakuntoilulle. Postireissusta tulee edestakaisin noin kuuden kilometrin retki. Ukkokullan kanssa kävellessä saatamme kiertää pidemmän kaavan mukaan, sillä kylän lähituntumassa on kolme järveä ja luontokohteita, joissa on kiva tarkkailla vuodenaikojen vaihtelua.

Larix - Lehtikuusi

Lähes aina minulla on kamera mukanani. Koskaan ei tiedä, mitä mielenkiintoista tulee vastaan. Vuosien mittaan olen taatusti kuvannut samat kasvit, kivet ja männynkävyt kymmeniä kertoja. Etenkin näin keväällä luonto näyttää parastaan, pitkän talviunen jälkeen kasvien herääminen on jotenkin lumoavaa. En kyllästy lainkaan katsomaan silmujen muuttumista hiirenkorviksi ja lehdiksi. Vuohenputkienkin voimallinen vihreys tuo hymyn huulille - kunhan eivät kasva omassa kukkapenkissä. 

Tapaan kävellä reipasta tahtia pysähtyen välillä tähtäämään kameralla yksityiskohtia. Yksin kulkiessa pysähtelen enemmän ja otan samasta kohteesta useampia kuvia. Ukkokullan kanssa liikkuessa en voi jäädä pitkäksi aikaa yksittäistä valkovuokkoa kuvaamaan, koska samassa ajassa Ukkokulta on ehtinyt jo pitkälle. Tästä meidän "intervalliliikunnastamme" olen kertonut aiemminkin. Kuvaussessioideni jälkeen joudun laittamaan töppöstä toisen eteen rivakkaan tahtiin saadakseni Ukkokullan jälleen kiinni. 

Aegopodium podagraria - Vuohenputki

Luonnossa liikkuessani ja kävelyillä olen yhtä utelias ja tiedonhaluinen kasvien, lintujen ja ötököiden suhteen kuin kotipihallakin. Olisi kiva tuntea paljon enemmän kasveja. Kotiin päästyäni saatan kaivaa kasvikirjan esiin tai avata netin selvittääkseni kävelyreissulla näkemäni nimettömän. Tänä päivänä tiedon hankkiminen on todella helppoa. Netti on täynnä tietoa ja kirjasto pullollaan opuksia. 

Caltha palustris - Rentukka

Asiointiretkien jälkeen on aina tosi kiva palata kotiin ja kotipihaan. Iloitsen tavattomasti ajasta, jolloin sää sallii elämän laajentumisen pihamaalle. Ajasta, jolloin ei tarvitse pukeutua paksuihin vaatteisiin ja valmistautua siirtymään sisätiloihin varhain saapuvan pimeyden takia. Nyt nuo hetket ovat käsillä ja aina vain paranee. Kevään keikkuminen aiheuttaa välillä harmistuksen tunteita, jotka kuitenkin haihtuvat auringonpaisteen palatessa.

Prunus sargentii - Rusokirsikka

Tällaisia tuumasin postireissullani. Millaisin ajatuksin ja tunnelmin sinä otat kevään vastaan?

Pitääkö hakea lumikola?

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Johan taas sään lykkäsi! Aamuyhdeksältä satoi vettä kaatamalla ja puoli tuntia sen jälkeen sade muuttui rännäksi ja lumeksi. Olipa jännä seurata lämpömittarin rakettimaista laskua. Tai siis lämpömittarin lukeman laskua. Mittari itse kyllä pysyi ikkunalaudalla. Neljästä plusasteesta mentiin vauhdilla vajaaseen yhteen. 

Minä idiootti vielä eilen ääneen kehuin, kuinka mukavaa on saada vaihteeksi vettä. Ajattelin lähinnä puutarhan kuivuutta ja juuri istutettuja kasveja, joille toivoin taivaallista automaattikastelua. Taatusti olisin pitänyt sadepuheet visusti mahassani, jos olisin älynnyt sääherran lykkäävän sateen valkoisena möhnänä. 

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Voi minun kasviressukoitani. Näyttävät niin apaattisilta lehdet märkyydestä roikkuen. Keisarinpikarililjakin kaatui aukeavia kukkiaan surren maahan makaamaan. Toivottavasti se jaksaa nousta reippaana ylös auringon ilmestyessä pilvien takaa. Uudet ruusuherukkanikin taitavat katua ankarasti muuttoa tähän hyiseen puutarhaan. Ehkä taimimyymälässä olisi ollut lämpimämmät olosuhteet.

Eivät kai nämä meidän leveyspiirillä myytävät ja kasvavat kasvit kovin hienohelmaisia ole. Toivon ainakin, etteivät ole. Yksi tällainen harrastajapuutarhuri taas yrittää siirtää inhimillisiä piirteitä kasveihin kuvitellen niiden pian yskivän ja aivastelevan kylmettymisen seurauksena.

En todellakaan aio hakea lumikolaa kellarista. Pysyn tiukasti positiivisuuden puolella ja tähyilen innoissani kohti aurinkoa ja kesää. 

Eikä puutarhan hohdokkuus

katoa koskaan!

-Rudyard Kipling-

Puutarhurin vilkas mielikuvitus

Minulla taitaa olla liian vilkas mielikuvitus. Luonnossa ja puutarhassa liikkuessa silmät havainnoivat kaikenlaista ja aivot sitten luovat niistä mielikuvia. Puun rungosta kurkistaa aivan selvästi pullonokkadelfiini, mutta onko ylempi kurkistaja kenties pallokala. Enpä tiennytkään kävelytien vierustalla kasvavassa lahoavassa puussa asustavan meren eläviä, kuivalla maalla. Tai siis kuivassa puussa.

Papaver nudicaule - Siperianunikko

Syksyllä kylvin siemeniä purkkeihin, jotka jätin talveksi kasvimaalle. Siperianunikot itivät pian kylvämisen jälkeen ja vihertyivät kevään tullen nopeasti. Yksi on jo ehtinyt kehittää nupun. Istutin siperianunikot viikko sitten kukkapenkkiin. Istuttaessani asetin taimen siten, että nuppu kaartui katsojaan päin. Kukka päättikin toisin ja seuraavana päivän käydessäni sitä katsomassa nuppu tuijotti puistoon. Tuskin se mitään edes näki edessään olevien tulppaaninlehtien yli. Ehkä hän on kovin ujo ja koittaa kainosti itseään käännellen totutella uuteen asuinpaikkaansa.

Paeonia tenuifolia - Tillipioni

Tillipioni se vasta ujo kaveri on. Hölmöyksissäni istutin sen muutama vuosi sitten keskelle kukkapenkkiä. Sinne tämän pikkuisen pionin olemus katoaa, nousevien väriminttujen, liljojen ja nepalinhanhikkien katveeseen. Mitähän päässäni tillipionia istuttaessa kulki? Ei ainakaan kovin montaa järkevää ajatusta. Jospa nyt muistaisin kaivaa ressukan ylös ja sijoittaa jonnekin parempaan paikkaan. 

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehden kukkaa katsellessa ajattelen, että katolinen nunna on muuttanut puutarhaani. Huivi päässään katse maahan luotuna hän koittaa olla huomaamaton ja antaa minun rientää nopeasti ohitseen. Istutin punakolmilehden metsäpuutarhaan, joka ei enää ole varjoisa, eikä metsäpuutarha laisinkaan. Metsä lähti, jäi pelkkä puutarha, johon aurinko porottaa lähes samalla tavoin kuin kaikkialle muuallekin tällä tontilla. Punakolmilehteä oksallaan suojaava rhodo siilaa osan paisteesta. Punakolmilehti saa siis jatkaa eloaan rhodon kainalossa ihan niin kauan kuin haluaa. Olen iloinen jokaisesta vuodesta, jonka se puutarhassani viettää.

Nimetön tulppaani tuivioiden lomassa.

Kasveja istuttaessa olisi hyvä ajatella myös niiden tulevaisuutta. Pakko tunnustaa, että usein syksyllä sipuleita piilottaessa ideat ovat hakusessa. Kaupasta lähtee mukaan yllätyspusseja, kun kerran halvalla saa. Kotipihassa sitten pyörin väkkäränä miettien, mihin tämänkin pussukallisen taas tungen. Puolustuksekseni sanottakoon, että kuvan tulppaanit istutin tuivioiden viereen havujen ollessa vielä huomattavasti pienempiä. Ehkä kuvittelin tuivioiden venyvän vain yhteen suuntaan jättäen tulppaaneille runsaasti tilaa. Havut kasvoivatkin joka suuntaan. Vaan sinnikäitä ovat tulputkin. 

Saaripalstan Saila puhui postauksessaan "susirumista" tulppaaneista. Vaikka jokaisella on mieltymyksensä ja toisen ruma on toisen kaunis, ymmärrän, mitä hän tarkoitti. Joskus vain joku kasvi kirjaimellisesti pistää silmään ja siitä haluaa eroon. Tai ainakin siirtää sen jonnekin sopivampaan paikkaan. 

Minulla kasvaa kuvan punainen tulppaani Kiemurapenkissä. On sillä pari kaveriakin, mutta tämä yksi keikkuu keskellä suurimpana osuen silmään, vaikka katsoisi kokonaan muualle. Ei se ole rupinen eikä tahmea eikä meluisakaan, jos jotain vikoja etsii. No, yksinkertaistettuna se on väärässä paikassa. Luultavasti myös ensi vuonna, sillä tillipionin lailla yksittäisen sipulin kaivaminen muiden keskeltä on vaarallista toisten juurille. Niinpä asian teknistä suoritusta suunnitellessa koko homma unohtuu.

Tulipa tarda - Parvitulppaani

Monilla sipulikasveilla on sellainen jännä ominaisuus, että jotkut niistä kukkii ensimmäisenä vuotenaan runsaana. Seuraavana mullasta nousee viisi ja kolmantena saa olla onnellinen siitä yhdestäkin kukasta. Vikaa on välillä puutarhurissakin, sillä lapion kanssa tulee heiluttua tyystin unohtaen vuotta vanhemmat sipuli-istutukset. Multapaakkua nostaessa ihmettelen, mikä mahtaa tämäkin sipuli olla. Yleensä peittelen sipulit takaisin joko samaan tai kokonaan uuteen paikkaan. Niin sitten ympäri puutarhaa on yksinäisiä ratsastajia, joiden menoa katsellessa joutuu hetken miettimään näkemänsä reittiä kyseiseen paikkaan.

Taraxacum officinale - Voikukka

Voikukka taitaa olla eräs tunnetuimpia rikkakasviksi nimettyjä kukkia. Mitenkähän se käyttäytyisi, jos sitä alkaisi vaalia hellästi ja istuttaa joukoittain yhteen paikkaan kaunistamaan keväistä kukkapenkkiä. Antaisi sille luvan kukoistaa omassa ylhäisyydessään siskojensa, vanhempiensa, serkkujensa ja kaikkien kaveriensa kanssa. Puutarhuri pyörisi ympärillä kameran kanssa onnesta mykkyräisenä.

Silkkaa satua. Voikukka pukkaisi juurensa tanakasti ja pysyvästi paikalleen vuosiksi eteenpäin. Keltaisten kukintojen muuttuessa valkoisiksi siemenpilviksi puutarhan tulevat voikukkakasvustot olisivat taattuja. Niin myös naapureiden. Kukkiminen kestäisi lyhyen jakson ja sen jälkeen paikalla olisi lyhyenläntiä lehtiruusukkeita, joissa ei paljon ihasteltavaa loppukesäksi riittäisi. Saattaahan sieltä kukka silloin, toinen tällöin nousta. Paras anti on kuitenkin ohikiitävän lyhyt. Taidanpa vastedeskin kitkeä voikukat pois kukkapenkeistä ja nurmikolla kukkivat ajan ruohonleikkurilla pyörryksiin.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Eräs sukulaiseni sanoo äitienpäiväkukkaa narinapuskaksi. Tämä on hänen vaikeaselkoista huumoriaan, ei hän sillä pahaa tarkoita. Itse en ole koskaan halunnut perinteistä äitienpäiväruusua. Varmaan olen niitäkin saanut ja jokaisesta iloinnut. Parhaita äitienpäiväkukkia ovat kuitenkin monet puutarhaan liittyvät hankinnat, joita ehdotusteni pohjalta olen Ukkokullalta ja lapsilta saanut. Hankintoja, jotka olisivat useimmiten joka tapauksessa meille tulleet. Oli sitten kyse mullasta, marjapensaista, kirsikkapuusta.

Tänä vuonna metsästin ahkerasti ruusuherukkaa menehtyneen puskani tilalle. Lopulta päädyin tilaamaan kaksi pensasta puutarhamyymälästä. Saapuivat kukkivina sopivasti äitienpäiväksi. Ukkokullan kysyessä äitienpäiväkukkatoivetta, päästin hänet helpolla ja ehdotin ruusuherukoita. Niinpä sitten lauantaina noudimme pensaat myymälästä ja äitienpäivä sujuikin rattoisasti ruusuherukoita istuttaessa. Ukkokulta laittoi sillä välin ruokaa, mikä järjestely sopi minulle mainiosti.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Mukavaa viikkoa ihan jokaiselle!
 

Kirsikkainen kevätsuudelma

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

4-vuotias koristekirsikka Kevätsuudelmani kaunistaa puutarhaani vihdoin useamman kukan voimalla. Muutama kukka on avautunut ja monta on vielä nupulla. Ryhdyin laskemaan löytämiäni nuppuja, mutta lopetin 20:een päästyäni. Vaaleanpunaista kukkapilveä pääni ylle ei sentään vielä ole tiedossa, mutta olen ylen onnellinen jokaisesta tämän toukokuun suloisesta kevätsuudelmasta.

Prunus sargentii - Rusokirsikka

Vaaleanpunaisesta kukkapilvestä en jää paitsi. Kylän keskustassa kukkii parhaillaan kaksi isoa rusokirsikkaa. Kahdesti olen jo käynyt puiden alla kameraa pyörittämässä. Näiden kaunottarien ikää en muista, mutta aika pitkään ne ovat kyläläisiä ihastuttaneet.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehden vahtiminen kannatti ja olen päässyt sen kukintaan hyvin mukaan. Nuppuvaiheesta täysin avautuneeseen kukkaan ei pitkään mennyt. Kukka kumartaa aina maata kohti, joten sen nähdäkseen täytyy laittaa nakkisormet avuksi.

Myosotis - Lemmikki

Lemmikit putkahtivat mullasta ihan huomaamatta, samoin niihin nuput. Ensimmäiset kukatkin ovat avautuneet. Pian lemmikkejä on taas kaikkialla. 

Clematis Alpina - Alppikärhö

Alppikärhö on aina kerkeäväinen. Niin nytkin. Yhtenä päivänä siinä ei ollut nupuista vilaustakaan ja sitten niitä vain tupsahti ilmoille lukuisia. Sen verran on aurinkoisista säistä huolimatta viileää, että kukkien avautumiseen voi mennä tovi. Tai sitten ei.

Clmeatis atragene 'Columnella'

Samoin alppikärhöä vastapäätä, köynnöskaaren toisella puolella kasvava Columnella pukkaa nuppuja. Mielestäni olen kiertänyt Pikkupuutarhan kaikki kasvit usein, mutta aina ne osaavat yllättää - ja ilahduttaa.

Hydrangea serrata ´Blue Bird´ - Safiirihortensia

Viime kesänä istutetun Safiirihortensian heräämistä tai heräämättä jäämistä olen jännänyt. En leikannut sen vanhoja varsia, kun en tienyt, tuleeko niihin lehtiä. Nähtävästi ei tule, vaan kasvi aloittaa kasvunsa kokonaan alusta.

Liljakukko

Vahtikaa liljojanne. Olen listinyt liljakukkoja jo muutaman. Pari on päässyt livahtamaan karkuun. Ovat ne vikkeliä ja taitavia ötököitä. Eivät kyllä koskaan putoa multaan punainen puoli päällepäin, vaan aina selälleen. Sen jälkeen niiden löytäminen onkin työn takana.

Puutarha on viime aikoina ollut varsinainen työleiri. Lähden tekemään jotain pientä ja pian huomaan uurastavani tuntien urakkaa. Olen istuttanut joitakin uusia kasveja pallokentän puoleisen aidan eteen. Aiemmin nurmikko on ollut aitaan saakka, mikä on vaikeuttanut nurmikon siistimistä aidan tyvessä. Ruohonleikkurilla ei riittävän lähelle pääse ja trimmeristä lentää terät pitkin puskia. Itse asiassa nurmikko ei edes aidan tyvessä kunnolla kasva, vaan enimmäkseen kaikenlaista rikkaa, joka vyöryy istutusalueille. Niinpä kaivoin nurmikon pois tyvialueelta sekä pallokentän vastaiselta sivulta että puistosivulta. Hiukan oli hommaa, mutta nyt se on tehty. Jatkossa on helpompaa pitää alue mullalla - tai hiekalla, mitä suuri osa tyvestä on.

"Adopitokissa Mamis"

"Adoptiokissa" Mamis vierailee säännöllisesti meidän Pikkupuutarhassa. Se tykkää köllötellä pienellä mullosalueella. Ilmeisesti multa on auringossa sopivan lämmintä ja paikasta on hyvä tiirailla niin meille kuin tiellekin. Lyhyen matkan päässä asuva Mamis on vähän arka, joten kuvasin sitä ikkunasta. Mamis on nätti puutarhatiikeri, joka toivottavasti hoitaa meidän pihan hiiret ja myyrät.

Phlox subulata - Sammalleimu

Olen taas rohmunnut uusia kasveja ja istutettavaa riittää. Perennoista osan olen saanut maahan, mutta osa saa odottaa olemassa olevien perennojen kasvua, jotta näen kunnolla aukkopaikat. Muutaman tiikerinliljan sipulin jo kaivoin multaan ja samalla olin vähällä vahingoittaa loppukesällä Bermudankolmioon istutettuja kasveja. Olisi ehkä kannattanut merkitä niiden paikat tarkemmin. Ei näköjään riitä kirjata listaan esimerkiksi "40 cm kiveyksestä vasemmalle". Parempi olisi vaikkapa laittaa selkeät tikut rajoiksi.

Mahonia

Mahonia avaa nuppurykelmiään, joita on molemmissa pikkupensaissa lukuisia. Uutta ilmestyy puutarhaan joka päivä niin vikkelästi, ettei perässä pysy. On se vaan kumma, ettei raskaatkaan puutarhatyöt harmita. Vähän on illalla olo jäykkää, mutta se unohtuu samantien pihalle mennessä. Voiko keväästä olla tykkäämättä? En minä ainakaan. Kerrassaan hurmaavaa aikaa.

Aurinkoista viikonloppua kaikille ja erityisesti ihanaa Äitienpäivää äideille!