Tämän kesän ruusukatsaus

Rosa rugosa 'Sävel'

 
Muutamia ruusuja pihassani on ollut niin sanotusti aikojen alusta. Kuusi-seitsemän vuotta sitten minuun iski ruusukuume, joka johti useiden pensasruusujen hankintaan. Eniten innostivat Helsingin yliopiston alulle laittamassa projektissa Pirkko Kahilan, Peter Joyn ja Matti Kangaspunnan suomalaisiin olosuhteisiin kehittämät pensasruusut. Näistä tutuimmat puutarhaihmisille ovat Rugosa-ryhmästä Sointu, Syke ja Sävel, Spinosissima-ryhmästä Tove Jansson sekä Puistoruusu-ryhmästä Ilo, Loiste ja Lumo. Loiste ja Syke minulta puuttuvat.

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Tove Jansson taisi olla hankinnoista ensimmäisenä. Se myös kasvaa edelleen siinä, mihin sen alunperinkin istutin eli Pikkupuutarhan muuripenkissä. Siitä ei jättimäistä pensasta koskaan taida tullakaan. 1,5 metriä on mainittu sen kasvukorkeudeksi. Pensaan olemus on minusta siro ja kukat kuin punaista samettia. Ihastuttavat. Tänä vuonna Tove Jansson kukki runsaammin, kuin kertaakaan aiemmin.

Rosa Hurdal - Norjanruusu

 
Tove Janssonilla on seurassaan muutama muukin ruusu. 2015 tilasin Oulujoen taimistolta norjanruusun eli Hurdalin. Tästä ruususta kasvaa jättiläinen, sillä se voi venyä jopa 4-metriseksi. Norjanruusua voi käyttää köynnösruusun tapaan. Korkeista ja rennoista oksistaan huolimatta se pysyy hyvin pystyssä, joten toistaiseksi en ole nähnyt tarpeelliseksi tukea sitä mitenkään.

Rosa Hurdal - Norjanruusu

Norjanruusuni on aivan huomaamatta kasvanut isoksi puskaksi. Aiempina kesinä se on kukkinut mielestäni varsin vaatimattomasti. Keväällä leikkasin siitä muutamia pystyyn kuolleita oksia pois. Sitten se täyttyi vähitellen nupuista ja kukki juhannuksen tienoilla valtoimenaan. Kokonaisuuden kuvaaminen sinne tänne sojottavien korkeiden oksien vuoksi oli hankalaa. Etenkin, kun kukinnan aikaan aina tuuli navakasti. Juhannusruusujen ohella norjanruusu on eittämättä ollut tämän kesän ruusukuningatar.

Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

Pikkupuutarhan muuripenkissä on norjanruusun ja Tove Janssonin ohella myös viime kesänä sinne siirtämäni kirjoapteekkarinruusu Mundi. Siirron vuoksi jouduin Mundin leikkaamaan matalaksi. Kovin isoksi Mundi ei tule kasvamaankaan. Vanhassa paikassa se oli parhaimmillaan noin metrin korkuinen. Nyt ehkä puolimetrinen. Jaksoi jo muutaman kukan voimin kukkia, vaikka meinasin missata niiden kuvaamisen.

Siirsin Mundin ohella alapihalta myös Alba-ryhmään kuuluvan rosa Lumon ja Puistoruusu-ryhmään kuuluvan rosa Ilon. Kumpikin on hyvissä voimissa, joskin kukkia ei taida niihin tänä kesänä tulla. Kirjanpitoni on näiden pensaiden osalta sekaisin, sillä ruusuluettelossa muuripenkissä kasvaa Lumo ja Ilo taasen toisaalla Pikkupuutarhassa. Kasviluettelossa tilanne on päinvastainen. En oikein tunnista niitä toisistaan ilman kukkia, joten täytynee odotella.

Myös 2015 Oulujoen taimistolta tilattu ranskanruusu Duchesse de Montebello (Rosa gallica) asustaa muuripenkissä. Se kärsi viime talvesta, jonka vuoksi jouduin leikkaamaan siitä paljon kuivuneita oksankärkiä ja jopa kokonaisia oksia. Montebello on pörhistynyt mukavasti. Yhtään nuppua en siitä ole vielä löytänyt, mutta ehkä se vielä kukkii. Montebellon kukinta-ajaksi on mainittu heinä-elokuu.

Rosa rugosa 'Therese Bugnet'

 
Olopihan puolella kasvaa ainoastaan yksi ruusu, Teresanruusu. Siinä ruusu, joka kukkii aina runsaana ja aloittaa aikaisin. Leikkasin Teresanruusun uudemmista oksista ehkä 1/3 ja muutaman vanhan oksan kokonaan. Ei näy eikä tunnu missään. 

Ensi keväänä taidan leikata tätä pensasta vähän runsaammin, sillä ylöspäin levenevän kasvutapansa vuoksi paino keskittyy pitkän huiskeiden oksien yläosaan ja aiheuttaa varsinkin sateella oksien lakoontumisen. Kuihtuneita kukkia kannattaa leikata pois. Se edistää uusien kukkien syntymistä. Näin olen toiminut ja huomannut sen kannattavan.

Alapihalle johtavien portaiden kummallakin puolella kasvaa maanpeittoruusuja. Vasenrinteeseen olen istuttanut 2014 Sommerwind-nimellä ostettuja pienikukkaisia maanpeiteruusuja. Vuosi sitten istutin Oikearinteeseen kolme Fairya. Minusta kummankin puolen ruusut ovat aivan samannnäköisiä. Joku asiantuntija varmasti osaisi kertoa niiden erot. Kummatkin ruusut aloittavat pian kukintansa ja yleensä sitä riittää pitkälle syksyyn, kunhan muistaa välillä leikata kuihtuneita pois.

Rosa rugosa 'Sävel'

Siirtykäämme seuraavaksi reilusti alapihalle ja siellä Ruusupenkkiin, josta vuosi sitten siirsin Ilon, Lumon ja Mundin Pikkupuutarhaan. Ihan siksi, että olin ajattelemattomuuttani istuttanut ne liian lähelle toisiaan. Pensaiden hoitaminen oli likimain mahdotonta, eikä taaimmaisten kukintaa päässyt kyllä ihailemaankaan. Ruusupenkkiin jäivät Sävel, kirkkaanpunainen neilikkaruusu ja Sointu.

Rosa rugosa 'Sävel'

Sävelestä on kasvanut oikea pensasryökäle. Olen leikannut siitä lähinnä kuolleita oksia, mutta ensi keväänä näytän sillekin reippaammin saksia. Tämä kuva on otettu ennen juhannusta, jolloin nuput alkoivat poksahtelemaan vauhdilla auki. Olen virittänyt ruusupensaalle tukia ja yrittänyt sitoa sitä, jotta se pysyisi edes jotakuinkin kasassa. Oksat kuitenkin vyöryvät pian nurmikolle ja pahimmillaan katkeavat. Olen tosin huomannut, että pensasruusuista harvemmin oksaet katkeavat. Ne vain taipuvat ja saattavat jäädä lopullisesti kaareviksi.

Kuvassa Sävelen ja vasemmassa reunassa kasvavan tuijan välissä näkyy kärhö Aljonushka. Se avaa parhaillaan nuppujaan, mutta valtaosa niistä jää ruusupensaan taakse ja sekaan. Niinpä kärhöllä on edessään muutto alueen toiseen päähän. Sille on jo paikka katsottuna, mutta ryhdyn siirtoon vasta syksymmällä. Vaikka keväällä leikkaankin Säveltä, kasvaa se pian taas leveäksi ja korkeaksi. Turha laittaa kärhöä ja ruusupensasta kilpailemaan keskenään ahtaasta tilasta.

Rosa rugosa 'F.J.Grootendorst' - Neilikkaruusu

Sävelen oikealla puolella kasvaa kirkkaanpunainen neilikkaruusu. Silläkin oli viime kesänä korkeutta runsaasti, vaikka mitään jättiläistä siitä ei tulekaan. Luin muistaakseni Navettapiian (Navettapiian puuhamaa -blogi) leikkaavan myös neilikkaruusua reippaalla kädellä, joten  uskaltauduin kokeilemaan, enkä kadu. Puska on nyt huomattavasti tanakamman ja runsaamman näköinen entiseen verrattuna. Nuppuja siinä on aivan valtavasti eli leikkaaminen ei ainakaan kukintaa vähentänyt.

Rosa rugosa 'Sointu'

Neilikkaruusun oikealla puolella kasvaa Sointu. Sen siirsin viime kesän ruusumuutto-operaation yhteydessä takarivistä nykyiseen paikkaan, jossa sillä on enemmän tilaa ja näkyvyyttä. Koska ylöskaivuun yhteydessä pensaan juuristo joutui koetukselle, oli myös maanpäällistä osaa madallettava uuteen paikkaan kotiutumisen varmistamiseksi. Puska on nyt noin puolimetrinen, kun sen sanotaan kasvavan metriseksi. Näyttää juurtuneen uuteen paikkaansa. Jaksoi tehdä muutaman kukankin.

Rosa majalis 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

Kriikunapolun yhteydessä on kolmen pensasruusun alue, jota kutsun tietenkin Ruusukolmioksi. Siinä asustaa tornionlaaksonruusu, joka ei kovin paljon leikkaamista kaivannut. Jokunen oksankärki paleltuu talvisin. 

Vaihtaessani toukokuussa Kriikunapolun reunukset muovisista turveharkoiksi, kaivoin yhden liian lähelle reunaa kasvaneen tornionlaaksonruusun verson maasta. Sain mukaan hyvin juuria ja istutin taimen Pikkupuutarhaan, yhden juhannusruusun viereen. Ja unohdin sekä kirjata siirron että ylipäätään koko asian. Kun sitten juhannusruusut alkoivat kukkia, ihmettelin, miten yhteen oksaan ilmestyneistä nupuista pilkistää vaaleanpunaista väriä. Kukan auettua muistin siirron; tornionlaaksonruusuhan se siinä.

Rosa pimpinellifolia 'Poppius' - Suviruusu

Tornionlaaksonruusun toisena kaverina kasvaa Suviruusu. Se kukki viime vuonna valtoimenaan. Nyt vähemmän, mutta kiitettävästi kuitenkin. Kukinnan aikaan ajoittuneet helteet kuihduttivat avoimet kukat nopeaan tahtiin. Suviruusu tekee näköjään kärkkäästi juurivesoja. Toistaiseksi niistä ei ole ollut isompaa riesaa, kun kahdella sivulla kasvaa nurmikko. Kanttausuraan nousseet versot on helppo pätkäistä tarvittaessa lapiolla.

Rosa rugosa 'Ritausma'

Ruusukolmion kolmas asukki on Ritausma. Se on tänä(kin) kesänä aivan täynnä kukkia. Oksien kärkiin tulee suorastaan tungosta, kun kaikki nuput yrittävät avautua samanaikaisesti. Kukkien väri vaihtelee hennosta vaaleanpunaisesta valkoiseen. Ritausman kukat eivät tykkää yhtään sateesta. Liika märkyys saa joskus nuput pilaantumaan jo ennen avautumista ja avoimetkin kukat ruskettuvat helposti sateissa.

Ritausmaa olen leikannut turhan helläkätisesti. Usein osa sen oksista kärsii talvesta ja niitä joutuu siksikin leikkaamaan. Tähän ruusuun pätee leikkaustyyli, jossa leikataan 3 vuotta vanhemmat oksat ja uudemmista 1/3. Olen huomannut, että pensaan ulkonäkö paranee reippaalla leikkaamisella, eikä kukinta suinkaan vähene tai huonone. Päinvastoin.

Rosa majalis - Metsäruusu

Metsäruusu kasvaa ja rehottaa omassa paikassaan. Korkeutta sillä on varmaan jo kolme metriä. Se on kukkiessaan pörriäisten suosiossa. Tasainen hurina ja surina kuuluu ruusun ohi kulkiessa. Metsäruusu myös tuoksuu hyvältä,vaikka en enää sitä kykene haistamaan. Metsäruusun pääkukinta on jo ohi. Yksittäisiä kukkia pilkistää sieltä täältä. Jos juurivesoja pelkäät, älä istuta tätä ruusua pihaasi. Taimia putkahtelee metrien päähän, joten aina ei riitä pelkkä ruohonleikkuri, vaan avuksi tarvitaan myös lapion terävää reunaa.

Rosa rugosa 'Hansa'

En enää edes muista, milloin olen Hansa-ruusun istuttanut. Sillä on kurttulehtiruusujen tapaan tutulla tavalla kauniin kiiltävät lehdet. Kerrannaisia kukkia avautuu runsaasti. Hansa-ruusu kestää voimakastakin leikkaamista. Muutaman vuoden välein leikkaan osan siitä tapille, jotta oksat haaroittuisivat paremmin, eikä hujopit kaatuilisi sinne tänne.

Rosa magnifica - Omenaruusu

Omenaruusun kukinta on tänä vuonna aika vaisua. Kenties se kerää voimia viime kesän runsaan kukinnan jälkeen. Omenaruusuni kasvaa punalehtiruusun ja juhannusruusun välissä Kaivoruusupenkissä. Se ansaitsisi enemmän aurinkoa eli muutto olisi ehkä tarpeen. Mietinnässä, mietinnässä.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Netin mukaan punalehtiruusu kasvaa noin kaksimetriseksi. Meillä vanhimmat oksat huitelevat taatusti yli kolmessa metrissä. Pari vuotta sitten mietin, pitäisikö niitä madaltaa, mutta enpä ole tullut niin tehneeksi. Hyvin ruusu näyttää voivan korkeuksissa huidellessa. Ja onhan siinä oksia runsaasti matalamallakin. Kiulukoita on pudonnut ruusun alle ja siinä ne ovat alkaneet kasvaa. Osan olen surutta kitkenyt, sillä vähempikin riittää. 

Punalehtiruusu luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi. Se ei leviä juurivesoillaan, mutta lintujen levittämien siementen avulla pensas valtaa helposti alaa muilta kasveilta monissa arvokkaissa perinneympäristöissä. Siinä mielessä olen ajatellut oman puskani madaltamisen olevan hyödyllistä. Tällöin pystyn itse poistamaan kiulukat helpommin, eivätkä linnut siten pääse niitä kuljettamaan kauemmas.

Kaivoruusupenkissä asustaa myös Sammalruusu (rosa centifolia muscosa) ja nettikaupasta bonuksena saatu tertturuusu rosa Neon. Sammalruusu on hiukan huonossa hapessa, eikä taida tänä vuonna kukkia ollenkaan. Neoniin on ilmestynyt nuppuja, jotka toivon mukaan avautuvat piakkoin.

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu

 
Juhannusruusun kukinta on jo kirkkaasti ohi. Se kukki tänä vuonna valkoisena pilvenä. Jopa ennen nukkumaan menoa piti pysähtyä makkarin ikkunasta katsomaan illan hämärtyessä näkyvää juhannusruusun valkeaa loistoa.

Rosa francofurtana 'Splendens' - Valamonruusu

Kuten olen jo useasti aiemmin kertonut, Valamonruusun siirsin naapurin rajan viereisestä Ruusupenkistä tontin toiseen reunaan. Valamonruusu alkoi uhkaavasti levittäytyä naapurin puolelle juurivesoillaan, enkä halunnut heille moista riesaa. Näyttää siltä, että onnistuin kaivamaan juuret maasta pois, sillä yksi ainoa yritti vielä viime kesänä kasvaa tuijan tyvelle. Nyt sitäkään ei ole näkynyt, eikä toivon mukaan enää näykään. 

Valamonruusu on rotevakasvuinen ja kieltämättä kukkiessaan ihastuttava. Uudessa paikassa ruusu on vähitellen elpynyt siirrosta, vaikka se on edelleen varsin matala. Tekipä muutaman kukankin. Osan sen kasvuvoimasta vie varmasti lähellä kasvava koivu. Tonttimme rajoittuu kunnan puistoalueeseen. Trimmaamme raja-aluetta säännöllisesti, joten mahdolliset valamonruusun vesat hoituvat siinä ohessa.

Saaripalsta -blogin ihanista Austin-ruusuista lumoutuneena hankin alemyynnistä pari vuotta sitten itsellenikin pari sellaista. William Morris ei selvinnyt talvesta. Sen sijaan Crown Princess Margareta on yhä hengissä. Kukkia se ei toistaiseksi ole tehnyt. Elän toivossa.

Rosa Hurdal - Norjanruusu

Tulipa pitkä pulina, mutta aina ne voi ohittaa pikakelauksella tai lukea vain itseään kiinnostavat osuudet.

"Kesä on lyhyt.
ja mitä jos ruohonkin
huomaa vasta
kun käytävillä on jo lunta." 

- Risto Rasa  -

Jotta Risto Rasan runossaan esittämä kysymys ei toteudu, muistetaan ihastella ruohon vihreyttä ja nautitaan näistä lämpöisistä säistä.

Teija Alanko: Torniossa pionit vielä kukkivat

Sain Aurinko Kustannus Oy:lta luettavakseni Teija Alangon kirjoittaman kirjan "Torniossa pionit vielä kukkivat". FT Teija Alanko on kasviarkeologi, biologi, tietokirjailija ja puutarhaharrastaja. Hän sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon 2019 teoksesta "Malva ja mulperi – Poimintoja entisajan puutarhoista" (SKS 2018). 

"Torniossa pionit vielä kukkivat" esittelee kiinnostavia puutarhoja ympäri maata. Useimmat esitellyistä puutarhoista ovat minulle ja monille muillekin puutarhaihmisille tuttuja paikkoja. Niistä oli mukava saada lisää tietoa ja historiallisia yksityiskohtia. Moni kirjan puutarhoista herätti kiinnostuksen käydä tutustumassa niihin tarkemmin. Puutarhakohteiden eräs mainio ominaisuushan on, että niiden ilme muuttuu kasvukauden eri vaiheissa. Samassa kohteessa voi vierailla vaikka useamman kerran kesässä. Aina löytyy katseltavaa ja ihasteltavaa.

Oman mausteensa ja näkökulmansa kirjaan tuo tekijän tavoite vierailla esittelemissään ja tulevaisuudessa myös muissa puutarhoissa julkisilla liikennevälineillä, mieluummin junalla tai bussilla, mutta ei lainkaan lentäen. Teija Alanko pohtii matkustamisen ympäristövaikutuksia ja nauttii siinä ohessa kupillisen jos toisenkin teetä. 

Lukiessa Alangon mietteitä, huomaa selvästi, miten paljon enemmän valmisteluja ja selvittämistä esimerkiksi junalla matkustaminen tänä päivänä vaatii. Ratoja Suomessa löytyy, mutta niillä ei välttämättä liikennöidä lainkaan. Busseja kulkee kaupungista toiseen, mutta ei tunnin tai kahden välein, vaan ehkä vain kerran päivässä. Julkisilla liikennevälineillä matkaaminen vie henkilöautoon verrattuna enemmän aikaa, eikä välttämättä ole yhtä helppoa. Toisaalta matkalla oleminenkin on oma elämyksensä ja ympäristön tarkkailemisen mahdollisuus.

Kirja ei kuitenkaan ole kärkevä ilmastokriittinen julkaisu, vaan kauniiden puutarhojen esittelyn lisäksi lempeää pohdintaa, miten puutarhoista kiinnostunut voisi tavoittaa harrastuksensa kohteet ympäristöä tarpeettomasti rasittamatta. Mieleen jäi Teija Alangon toteamus: "Junalla voi kulkea. Turhan lentämisen voi jättää ja turhan autoilun. Ei absoluuttisesti, ei asioiden täydy olla ehdottomia, mutta turhuus pois ja kohtuus mukaan."

Paeonia Coral Charm

Kirjaesittelyn puitteissa on erinomainen hetki tehdä katsaus omien pionien kohta jo ohi menneeseen kukintaan. Ensimmäisenä aloitti kuolanpioni, jonka kukinta oli helteiden vuoksi hetkessä ohi. Ehdin tuskin kameran sitä kohti suunnata, kun terälehdet jo rapisivat maahan.

Hyväksi kakkoseksi ehti Red Charm ja kolmostilan sai Coral Charm, josta pidän valtavasti vuosi toisensa jälkeen. Se on ihana nuppuisena, se on ihana avautuessaan ja tykkään jopa kukinnan jälkeisistä "narrinhatuista".

Paeonia Festiva Maxima

Valkoinen Festiva Maxima on yhtä kaunis joka kesä. Tänä vuonna pionien varret venähtivät ennätyskorkeiksi. Ehdin niitä tukea, mutta tuet jäivät auttamattoman mataliksi. Onneksi pionien kukinta-ajalle tyypillinen rankkasade ei piiskannut ainuttakaan pionia poikki.

Paeonia Immaculee

Helteiden vuoksi pionien kukinta meni ohi pikakelauksella. Immaculeet eivät kauaa ehtineet Kurgaanissa katsojaa ihastuttaa, kun ne jo olivat terälehtensä menettäneet. Taitaa tässä kuvassa kameran asetukset olla väärin keltaisuudesta päätellen. Immaculeen terälehdet ovat valkoiset ja kukan sisuksessa sitten annos keltaista.

Paeonia Jan van Leeuwen

Sama säätö on edellisen kuvan lailla pielessä tässäkin kuvassa. Jan van Leeuweneistä minulle tulee aina mieleen paistettu muna. Siinä se keltuainen pönöttää ympärilleen levittäytyvän valkuaisen keskellä. Hyvin ovat paistuneet.

Sekä Immaculeet että Janit asustavat riippahernepuun kupeessa. Koskaan aiemmin pionit eivät ole kasvaneet niin korkeiksi, että olisivat jääneet hernepuun oksien alle. Näin tapahtui tänä vuonna. Leikkasin jopa osan hernepuun tuoreista versoista pois, jotta pionit saivat enemmän valoa ja ilmaa ympärilleen.

Paeonia Bowl of Beauty

Bowl of Beauty asui aikaisemmin yläpihan Pionipolun varrella. Vuosi sitten siirsin sen naapurin aidan vieressä sijaitsevaan Ruusupenkkiin, josta olin kaivanut valamonruusun pois. Entisessä paikassa tämä pioni ei ollut kukkinut vielä kertaakaan. Nyt se avasi peräti  kolme nuppua. Hölmöyksissäni en muistanut Bowl of Beautya tukea ollenkaan. Onneksi se ei ollut kasvanut muiden tavoin hujopiksi ja jaksoi kantaa kukkansa pystyssä.

Paeonia Bartzella

Toinen pioniyllättäjä tänä kesänä on Bartzella, joka ei sekään ole kukkinut aiemmin. Tämän olen istuttanut keväällä 2017, joten ihmetys oli suuri huomatessani vaalesta nupusta pilkistävän keltaisen värin. Eipä tullut minkäänlaista värishokkiakaan, kun punasävyiset pionit olivat jo oman kukintansa lopettaneet. Bartzella sai ihan kaiken huomion itselleen.

Paeonia Sarah Bernhardt

Muista pioneista Karl Rosenfeld kukki tavanomaista vähemmän muutaman kukan voimin. Duchesse de Nemours jäi kuvaamatta kokonaan, Louis van Houtte onnistui kukkimaan yhdellä kukalla toivon mukaan naapureiden iloksi, sillä löysin sen terälehdet jo pudonneina. Ruusupioni ja tillipioni jättivät kukinnan kokonaan väliin, mikä ehkä johtui kumpaisenkin vuoden takaisesta siirrosta. 

Sarah Bernhardt kukkikin sitten kaikkien muiden edestä.

Paeonia Coral Charm

Ruusujen kukinta jatkuu edelleen, joten niistäkin voisi jossain välissä raportoida. Myös kärhöt ovat aloittamassa kukintaansa eli jännitystä riittää kesäpäiville.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Upea päätös kesäkuulle: kahden tunnin sade!

 

Kesäkuu sai komean päätöksen, kun iltapäivällä taivaan harmaannuttaneet pilvimassat laskivat vesimassan meidän kylälle. Toivottavasti myös moneen muuhun paikkaan. Sade tuli ihan reippaaseen tahtiin ja sitä kesti pari tuntia. 

Kastelin ennen sadetta kasvimaan ja ruukkukukat sekä poikkeuksellisesti annoin sadettimen pyöriä tunnin verran myös pikkupuutarhassa. En koe tehneeni yhtään turhaa työtä, sillä sadevesi imeytyy huomattavasti paremmin jo valmiiksi kosteaan maahan.

Clematis Rouge Cardinal

Äärimmäinen kuivuus on vaivannut puutarhaani lähes koko kesäkuun. Yksi ainoa ukkosmyrsky toi mukanaan meluun ja myllerrykseen nähden varsin vähäisen määrän sadetta. Jatkuva helle, usein tuulen maustamana, on vienyt lopunkin kosteuden joka paikasta. 

Helle on sen verran uuvuttavaa, ettei oikein tee mieli kaivaa tai kärrätä. Rikkaruohoista osa kärsii kuivuudesta nekin, mutta esimerkiksi ratamoa on ilmestynyt liiaksi saakka kanttausuriin. Ruohokin yrittää valloittaa istutusalueita. Sen saa tiukasti nyhtäisemällä juurineen pois, mutta monet muut rikat ovat ilmeisesti kuivuutta paetakseen kasvattaneet juuret syvälle maahan. Kitkentä vaatisi järeämpiä aseita, jotta osa rikasta ei jäisi maahan jatkamaan kasvuaan.

Hydrangea serrata ´Blue Bird´ - Safiirihortensia

Ilonaiheita puutarhasta toki löytyy helteen  keskelläkin. Safiirihortensia on tuuheutunut hienosti ja muutamista kärjistä löysin nuppujakin. Istutin kuukausi sitten sen taakse revontuliatsalean, jolle olen käynyt säännöllisesti lorottamassa kastelukannullisen vettä. Safiirihortensia on siinä ohessa saanut osansa. Ehkä se siksi kiittää minua nupuillaan.

Sempervivum - Mehitähti

Mehitähdet eivät helteitä säikähdä. Ne ovat kukkineet kauniisti Oikearinteessä. Kukinta alkaa niidenkin osalta olla pian ohi. Muutaman mehitähden istutin kesäksi ruukkuun. Ehkä istutan ne piakkoin maahan, jotta ehtivät hyvin juurtua. Oikearinteessä on niitä varten tyhjää tilaa, jonka ahomansikka meinaa vallata. Kaipa se kuvittelee tilan olevan juuri sitä varten.

Anemone coronaria - Kruunuvuokko

Jokakesäisistä vannomisista huolimatta kesäkukkaruukkuja on taas kertynyt liiaksi asti. Minkäs sille mahtaa, kun kaikki kaunis houkuttelee ja saa unohtamaan kastelukannujen kantamisen työläyden. Kruunuvuokkoja istutin kahteen isoon ruukkuun. Toisessa kasvusto on vihreän rehevää ja kukkia nousee tasaiseen tahtiin. Toiseen ruukkuun tuli pieniä vaaleanvihreitä toukkia, jotka kiusasivat kruunuvuokon lehdet keltaisiksi. Kippasin ruukusta mullan pensaiden tyvelle ja otin mukulat talteen.

Geranium pratense Splish-Splash - Kyläkurjenpolvi

Kurjenpolvet ovat kärsineet kuivuudesta. Olen pitänyt niitä helppoina ja kaiken kestävinä kasveina, mutta nyt lähes jokaista niistä jurppii kuumuus ja kuivuus. Ovaalipenkin yleensä rehevä kyläkurjenpolvikasvusto muuttui oudon väriseksi, eivätkä tehneet ainuttakaan nuppua. Samaa kyläkurjenpolvea kasvaa myös toisessa paikassa, jossa ne eivät ole koko päivää suorassa paahteessa. Siellä lehdet ovat normaalin vihreitä ja  kukkiakin on ihan kiitettävästi.

Tavallisesti laitan mansikoita pakastimeen vasta heinäkuun puolella. Usein siinä kuun puolivälin tienoilla. Nyt media on rummuttanut mansikan pääsadon varhaisesta kypsymisestä. Kylän lähellä oleva kasvattaja myy mansikoitaan myös meidän kaupan edustalla. Koska marjat kypsyvät kiivaaseen tahtiin, kasvattaja myy mansikoita edulliseen laatikkohintaan. Kävin hakemassa kaksi 5 kg:n laatikkoa hintaan 25 €/ltk. Varsin edullisia ja kertakaikkiaan hyvälaatuisia ja makoisia marjoja. Laitoin ostamani marjat saman tien pakastimeen. Aion hakea vielä syöntimarjoja. Tuoreinahan niitä kannattaa herkutella.

Tuoksuherneet kukkivat

Olen käynyt lukemassa blogejanne ja ihmetellyt sekä ihastellut, miten jotkut jaksavat rakentaa ja laittaa puutarhoihinsa kaikenlaista hienoa. Yleensä pidän itseäni aktiivisena touhuajana, enkä kauaa jaksa paikallani istua. Nyt minut on vallannut valtaisa laiskotus, suoranainen jaksamattomuus. Osittain mehut puutarhatyöskentelyltä ja bloggaamiselta on vienyt kommentointiongelmat, mutta iso merkitys on myös helteen uuvuttavuudella. Ei huvita istuttaa mitään uutta, kun huoli entistenkin selviytymisestä tässä kuivuudessa painaa mieltä. 

Vuoden vaihteesta saakka olen setvinyt ensin vanhempieni muuttoa hoivakotiin ja pian sen jälkeen äidin kuolemaan liittyviä asioita. Paperityöt ovat viittä vaille valmiita. Elän toivossa, että ensi viikolla voisin vihdoin laittaa pisteen perunkirjoitusprosessille.

Vaikka moni kasvi on kesän loistonsa jo ohittanut, ihasteltavaa riittää tulevillekin päiville. Ja kesähän jatkuu nyt heinäkuun merkeissä. 

Ihania kesäpäiviä kaikille ja leppoisaa lomaa sitä viettäville!

Varjoliljojen turbaanihatut poksahtivat auki

Lilium martagon 'Marhan'

 

Joka vuosi joku kasvi vangitsee huomion runsaudellaan ja kauneudellaan muita kasveja enemmän. Tänä vuonna tuo estradille nouseva on eittämättä varjolilja. Niiden korkeiksi venähtäneet varret ovat olleet jo pitkän aikaa täynnä pulleita nuppuja, joiden avautumista olen odottanut melkeinpä henkeäni pidätellen. Juhannuksena odotus on vihdoin palkittu ja puutarhan turbaanihatut ovat alkaneet yksi toisensa jälkeen avautua.

Lilium martagon Claude Shride'

Joko maasta on noussut aiemmin kukkimattomia yksilöitä tai sitten istutuslistani kirjaukset ovat päin seiniä. Veikkaan kumpaakin vaihtoehtoa. Putosin jo ensimmäisten erikoisempien varjoliljojen kohdalla kärryiltä, mutta en ole antanut sen haitata ihastelua. Viimeisimmässä OmaPiha -lehdessä (4/2021) on Pirkko Kahilan artikkeli marhanliljoista. Koitin vertailla omien liljojen kuvia artikkelin kuviin, mutta sekaisin olen siitä huolimatta.

Lilium martagon 'Arabian Night'

Kuvien alle kirjoittamani nimet perustuvat paikalle istutettujen sipulien nimilappuihin. Mistä sen tietää, vaikka myyrät olisivat käyneet mylläämässä sipulit uuteen järjestykseen. Tai että ostamani sipuli on ollutkin viljami vaihdokas. Mikäli jollain on korjauksia nimiin, otan ne ilolla vastaan.

Lilium martagon 'Guinea Gold'

Enpä ole aivan varma tästäkään. Onko kyseessä Guinea Gold vaiko joku muu? Terälehdissä näyttäisi olevan odotettua enemmän punerrusta keltaisen sijaan. Guinea Goldin istutin 2018. Tämän kesäinen kukinta on sen osalta tähän asti komeinta. Ensimmäisenä kesänään se ei kukkinut ollenkaan.

Lilium martagon 'Guinea Gold'

Guinea Goldissa on vielä useita nuppuja avautumatta. Helle pamauttaa nuput nopeassa tahdissa täysin auki, joten nyt pitää olla kameran kanssa ahkerasti liikkeellä. Jos vielä sattuu kunnon terälehtiä rummuttava sadekuuro, voi täyteen komeuteensa avautunut varjolilja jäädä näkemättä.

Lilium martagon 'Russian Red'

Muutamia varjoliljoja on vielä kokonaan nupulla. Varsinkin Kiemurapenkin Russian Red antaa muiden kiirehtiä. Ehkä se haluaa olla kyseisen kukkapenkin ainut kukkija kerrallaan. Myös Majalispenkin Cattaniae odottaa sopivaa hetkeä, joka ei kyllä taida olla kaukana sekään.

Lilium martagon - Varjolilja

Tavallinen punainen varjolilja on levinnyt hienosti. Jopa ihan uusiin ja vähän kummallisiinkin paikkoihin. Yksittäisiä kukkavarsia kurkistelee siellä täällä. Kukan väri on joissain paikoissa hieman toista paikkaa vaaleampi.

Iloisin varjolilja-yllättäjä on tänä vuonna valkoinen kaunotar, joka jo ehti kadota puutarhastani. Hankin parikin kertaa uusia sipuleita ja nyt ne näyttävät parastaan. Kuvan näkyä olen pysähtynyt katselemaan useamman kerran tämän juhannuksen aikana. Taustalla kukkii perhoangervo, jonka edessä on lukuisia punaisia varjoliljoja ja sitten alueen etuosassa kaksi valkoista yksilöä. Nämä ihanuudet toivat juhannuksen lämpimiin myöhäisiltoihin ylimääräistä kauneutta.

Clematis Multi Blue

Juhannus on mennyt mukavissa merkeissä jutellen ja välillä myös yhdessä herkutellen. Helteiden vuoksi puutarhassa ei ole jaksanut juuri mitään tehdä, mutta välillä on ihan aiheellista vain olla ja nauttia. Kerrankin tämä on onnistunut täydellisesti. Välillä kiersimme katsomassa puutarhan tilanteen ja tsekkaamassa, joko kärhöt aloittavat kukintansa. Senhän ne tekevät.

Clematis Rouge Gardinal

Juhannuspäivänä ukkonen pörräsi jonkin aikaa kylän päällä. Pilvet ropsauttivat sadettakin, joka määrällisesti oli lähinnä pieni muistutus sellaisen mahdollisuudesta. Oli jännä seurata ukkosrintaman kulkua Helsinki Testbed -sovelluksesta ja salamointia Real Time Lightning Mapista.

Kasvimaata ja ruukkukukkia olen kastellut. Muu puutarha joutuu väkisinkin nyt kärvistelemään. Ei ole mitään mahdollisuutta kantaa ympäriinsä sellaista määrää vettä, jota rutikuiva maa nyt tarvitsisi.

Juhannuskukka itselle. Amppeli maksoi 20 €, ei paha ollenkaan.

 
Juhannus on juhlittu. Kesä jatkuu ja monilla lomat vasta alkavat. Ennusteiden mukaan sää näyttää jatkuvan aurinkoisena ja varsin lämpimänä, ainakin täällä etelässä. 

Kauniita kesäpäiviä kaikille!

Hyvää Juhannusta!

Rosa Hurdal - Norjanruusu

 

Kedollinen kukkia,
saavillinen saunahetkiä,
hyppysellinen hauskuutta,
litra laulua.
Aimo annos aurinkoa,
suven suloisuutta.

Hyvää juhannusta!