Päiväretki Porvooseen

Kesäpäivät ovat valoisuuden puolesta pitkiä. Silloin päiväretkenkin aikana ehtii tutustua johonkin kohteeseen talvea paremmin, kun ajomatkat voi sijoittaa aamuun ja myöhäiseen iltaan. Runsaan vuoden kotona möllöttämisen ja tapahtumattomuuden jälkeen tuntui tärkeältä vähän tuulettaa itseään. Ajattelin, että kesän aikana voisi vierailla muutamissa kohtuullisen ajomatkan päässä sijaitsevissa kohteissa. Niinpä teimme Ukkokullan kanssa päiväretken Porvooseen.

Lämmintä riitti aamusta alkaen, kuten tänä kesänä kaikille on jo tullut tutuksi. Ilmastoinnin vuoksi ei autossa ollut liian kuuma, eikä Porvooseen meiltä niin pitkää matkaa edes ole. Saavuimme hyvissä ajoin joen toisella puolella sijaitsevalle pysäköintialueelle. Maksutonta tilaa oli valittavaksi asti ja reitti johti suoraan sillan yli vanhaan kaupunkiin.

Kiertelimme katuja ja kujia katselemassa. Aluksi väljyyttä oli mukavasti, mutta pian väkeä alkoi olla tungokseksi asti. Aurinko paahtoi täydeltä taivaalta, joten kovin pitkään ei tehnyt mieli missään varjottomassa paikassa seisoa. Kun lisäksi on miehen kanssa matkassa, ei silloin liiemmin tutkita näyteikkunoiden antia tai pujahdeta puoteihin hiplaamaan tavaroita. Kuvaaminenkin on tutuksi tullutta intervalliräpsimistä. Otan kuvan tai kaksi ja juoksen etäämmälle ehtineen Ukkokullan kiinni.

Aamupuurosta oli jo aikaa, joten päätimme etsiä sopivan ruokapaikan. Niitähän Porvoossa riittää, mutta luonnollisesti varjoisimmat pihapaikat oli jo varattu, eikä ahtaisiin sisätiloihin tehnyt mieli. Olen pari kertaa aiemmilla Porvoo-reissuilla käynyt syömässä tuomiokirkon lähellä sijaitsevassa Vanha Laamannissa. Ravintola siellä on yhä, mutta nykyisin nimeltään Salt. Tarjolla oli edelleen saaristolaisbuffet, jonka maukas lohikeitto salaatteineen ja silleineen kera talossa leivotun leivän täytti vatsan. Katetulla terassilla on lukuisia varjopaikkoja, joissa kevyt tuulenvire lisäsi mukavuutta.

Lounaan jälkeen suunnistimme uudemman kaupungin puolelle. Olen lukenut Runebergin kotimuseosta ja vaimonsa Fredrikan puutarhasta, mutta eipä siellä ole tullut käytyä. Nyt päätin vinguttaa museokorttia, joten suunta Aleksanterinkadulle. Paikka löytyi helposti. Kiersimme ensin puutarhan, jonka jälkeen Ukkokulta jäi varjoon istumaan ja minä menin tutustumaan kotimuseoon.

Rakennuksen sisällä oli tuulettimien ansiosta mukavan viileää. Muita vieraililjoita oli vain muutama ja sainkin heti itselleni asiantuntevan oppaan kertomaan rakennuksesta ja sen asukkaista. Kierroksen jälkeen tutkin huoneita vielä ominpäin. Kun opas oli hyvin saavutettavissa, esitin lisäkysymyksiä ja sain valaisevia ja yksityiskohtaisia vastauksia. Olipa harvinaisen antoisa opastus.

Heti alkajaisiksi sain kuulla, että Runebergin kirjailijakoti on maamme ensimmäinen kotimuseo. Rakennus on 1860-luvun asussaan. J.L.Runeberg asui tässä kodissa vuodesta 1852 aina kuolemaansa 1877 saakka. Runebergin vaimo Fredrika kuoli 1879, jonka jälkeen Suomen valtio osti talon irtaimistoineen. Kodista tehtiin museo v. 1882.

Runebergin kodissa näkyy perheen vauraus. Tässä vaiheessa Runebergin kirjat tuottivat jo mukavasti. Olihan hän myös pappi, toimittaja ja opettaja, jossa virassa hän toimi eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Perheeseen syntyi vuosien 1832-1850 aikana kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli lapsena.

Runebergien kodin seinillä on lukuisia tauluja, joista monet ovat Runebergien laajan ja kulturellin ystäväpiirin maalaamia ja lahjoittamia. Veistokset puolestaan ovat pojan, Walter Runebergin tekemiä.

Huoneissa on mm. isokokoisia peikonlehtiä, jotka ovat Fredrika Runebergin vaalimien viherkasvien jälkeläisiä.

Runeberg oli innokas metsästäjä. Eräällä tällaisella harrastusretkellä 1863 hän sai aivoverenvuodon, jonka seurauksena hän halvaantui ja vietti loppuelämänsä pääasiassa vuodepotilaana.

Museossa on nähtävänä J.L.Runebergin pyörätuoli, joka on hänen poikansa Jakobin suunnittelema. Pyörätuolin verhoilukangas on kauniisti kukkakuvioilla kirjailtu.

Museossa oli käyntini aikaan  esillä Anne Meskanen-Barmanin veistoksia sekä Linda ja Aura -taiteilijaduon näyttely. Etenkin Runebergin pariskunnan sängyn alta pilkottavat, aidon näköiset jalat ja samanaikaisesti kuuluva naurun kiherrys herätti hilpeyttä katsojassakin. Taiteilijat olivat käyttäneet tilaa kivasti taideteostensa esittelemiseen.

Fredrika Runebergin puutarha on rakennettu hienosti rinteeseen. Alunperin ajatuksena on ollut puutarhan toimiminen pääasiassa hyötytarhana. Myöhemmin Fredrika on istuttanut jokaiselle pojalleen nimikko-omenapuun. Käyntimme ajankohtana puutarhassa kukkivat ruusupensaat ja jasmikkeet. Pionit olivat jo lopettaneet, eivätkä syysleimut olleet vielä aloittaneet.

Museokäynnin jälkeen meidän oli tarkoitus poiketa jonnekin iltapäiväkahville. Porukkaa oli joka terassi täynnä ja kaduillakin sai ihan työkseen väistellä rinnakkain kulkijoita. Päätimme käydä Brumbergin makeismyymälässä ja juoda kahvit kotona. 

 
Pysäköintipaikalle päästyämme totesimme, että oli viisasta tulla kaupunkiin heti aamusta. Myöhemmin päivällä olisi pysäköintipaikan etsimisessä mennyt jokunen tovi. Peruutettuamme auton pois, oli jo kaksi muuta vapautuvaa paikkaa kärkkymässä. 

Retki oli sopivan pituinen ja helteestä huolimatta virkisti mukavasti.

Hellepäivän perhosia ja muuta höpinää

Lavatera trimestris 'Silver Cup' - Kesämalvikki

Puutarhassa tapahtuu vauhdilla monenlaista, vaikka toisaalta helle tuntuu pysähdyttäneen ajan ihan kokonaan. Puutarhuri koittaa selviytyä päivä kerrallaan pahemmin kärventymättä ja kasvit suorastaan kilpailevat, kuka heistä ensimmäisenä ehtii kukkaan.

Lavakaulukseen kylvetyt kosmokset aloittavat pian kukintansa. Ensimmäisen kerran kosmoskukkien siementaimia on myös kasvimaan käytävillä ja jopa viereisissä lavakauluksissa. Yksi kosmoskarkulainen itse asiassa kukkikin jo porkkanoiden välissä. Kaiketi edelliskesien kukista on siemeniä rapissut ympäriinsä

Kesämalvikit kuuluvat jokavuotiseen valikomaani. Yleensä niillekin tulee korkeutta mukavasti, mutta nyt ne ovat puolet  kosmosten pituudesta. Yhden pussin siemenistä riitti kosmoksille vain kainaloisen verran. Ensi vuonna on muistettava hankkia enemmän malvikkipussukoita.

Tomaatti lymyilee kosmoksissa.

Olen aiempina vuosina löytänyt tomaatintaimia oudoistakin paikoista. Niinpä en hämmästynyt nähdessäni kosmoskukkien välissä tomaattihujopin. Siihen on tullut muutama nuppukin. En aio kitkeä tomaattia pois, sillä olisi hauska nähdä, jaksaako se tehdä myös hedelmän. Näin lämpimänä kesänä tomaatteja voi onnistua kasvattamaan ilman kasvihuonettakin. Tätä yksilöä ei ole esikasvatettu, vaan sen täytyy olla peräisin mullan joukkoon eksyneestä siemenestä. Kippaan syksyllä kasvihuoneen astioista osan mullasta lavakauluksiin ja loput pensaiden tyvelle. Sinähän niitä siemeniä saattaa siirtyä uusille paikoille.

Daucus carota - Villiporkkana

Viime kesänä pääsin nautiskelemaan pihani ensimmäisistä villiporkkanoista. Nyt ne kukkivat valkoisina pitsipilvinä kasvimaan vieressä, puiston puoleisen aidan kupeessa. Korkeiksi kasveiksi nämä pysyvät yllättävän hyvin pystyssä. Ehkä rankkasade kaataisi ne, mutta sellaisiahan ei ole ollut. Tarvittaessa villiporkkanat on helppo tukea aitaa avuksi käyttämällä. Aika ihania. Tänä keväänä laitoin joukkoon punasävyistä Daraa, mutta ne eivät vielä avomaalla kuki. Terassin ruukussa sen sijaan jo kukkivat.

Eryngium alpinum - Alppipiikkiputki

Jos sopivaa pörriäiskasvia mietitte, niin alppipiikkiputki on ainakin taattu suosikki. Menen milloin tahansa näitä alppipiikkiputkia katsomaan, on suorastaan tungosta jokaisessa kukkapötkylässä. Kilpailu vapaista laskeutumispaikoista lienee niin kiivasta, että osa pörriäisistä nukkuu yönkin taatakseen sijan itselleen.

Lämpimiä päiviä taitaa riittää ihan ympäri maata, joten mitään erityistä todistustarvetta sen suhteen ei tarvinne esittää. Lauantaina uusi sääasemamme huijasi meitä lupaamalla ukkosta ja sadekuuroja. Ei jyrissyt, ei satanut. Sen sijaan kylmä suihku illalla on ollut enemmän kuin tarpeen, jotta nukahtaminen on helpompaa. Peiton on voinut siirtää sivuun jo viikkoja sitten. Pelkkä lakana riittää mainiosti.

Sunnuntaina ei ollut kiire sänkyyn ollenkaan, sillä pitihän sitä istua telkun ääressä katsomassa, miten käy jalkapallon EM-kisassa. Jännittävä matsi, jonka Italia rankkarikisassa ansaitusti voitti.

Nokkosperhonen työhuoneen verhossa

Moni teistäkin on jo raportoinut runsaista perhosmääristä. Kevään lyhyen lämpöjakson aikana meillä oli hurjan paljon nokkosperhosia. Varsinkin krookuksista ne tykkäsivät kovasti. Nyt on uuden nokkosperhossukupolven aika ja niitähän riittää. Lämpimien ilmavirtojen mukana nokkosperhoset löytävät tiensä sisälle. Parhaimmillaan olen kiikuttanut 10 perhosta yhden päivän aikana takaisin pihalle.

Perhosten ja muidenkin ötököiden vuoksi laitan ohuen verhon avoimen pihaoven eteen. Se estää perhosia lentämästä sisään. Kahden verhon väliin avautuvasta aukosta ihmiskulkija pääsee helposti pujahtamaan sisään tai ulos. Myös auringonpaiste ja pakahduttava helle on koitettava pitää talon ulkopuolella.

 
Olemme siivonneet kellaria. 200-neliöiseen kellariin on vuosien varrella kerääntynyt mahdoton määrä tavaraa, jolle jossain vaiheessa on kuviteltu olevan myöhempää käyttöä. Kellarissamme on mukavan viileää, joten paahtavassa helteessä on virkistävää viettää aikaa kellarissa ja saada siellä jopa jotain järkevää aikaan. Seuraava ponnistus on rahdata tavarat peräkärryllä kierrätykseen ja kaatopaikalle. Poika on luvannut jeesata meitä kesälomallaan.

Kellarista löytyi lasten tavaroista myös sopivan kokoinen haavi, jolla on helppo pyydystää nokkosperhoset sisältä niitä vahingoittamatta. Kärpäset, mehiläiset ja muut pienemmät ötökät kuskaamme tyhjän tulitikkurasian avulla ulos. Elleivät sitten ehdi pökertyä vainaiksi jonkun huoneen nurkkaan.

Argynnis paphia - Keisarinviitta ja villiporkkana Dara

Nokkosperhosten lisäksi pihalla leijailee useita muitakin perhosia. Keisarinviitan olen nähnyt joskus aiempina kesinä, mutta nyt niitä on joka päivä useita. Pitihän sellainen saada kameralla ikuistettua, vaikka tehtävä ei kovin helppo ollutkaan. Tosin tätä yksilöä kuvatessani jankutin itselleni ja perheelleni nähneeni verkkoperhosen. Vasta maanantaina toisten blogeja lukiessani ymmärsin sekoittaneeni verkkoperhosen ja keisarinviitan.

Perhonen häiriintyi, jos vain yritinkin mennä liian lähelle. Se lähti lentämään sinne tänne ja laskeutui jopa kukkamekolleni ennen paluuta Daran huipulle. Päätin seisoa hiljaa jonkin matkan päässä odottamassa, kunnes perhonen avaa siipensä levälleen. Lopulta se palkitsi odotukseni.

Keltainen perhonen liljassa

Keltaisia ja valkoisia perhosia en ole edes yrittänyt kuvata. Ne kisailevat ilmassa sinne tänne lentäen ja laskeutuvat sitten kukkaselle siivet supussa. Viime päivien perhosrunsautta katsellesa muistuu mieleen joulun 2019 matkamme Fuengirolaan. Silloin kävimme myös Benaldamadenan perhospuistossa. Siellä oli tietenkin lukuisia erikoisia ja eksoottisia perhosia. Tunnelma näissä oman pihan perhostapaamisissa on ollut kuitenkin sama helteisen sään ja perhosten runsauden ja niiden aivan läheltä seuraamisen vuoksi.

Alcea rosea - Salkoruusu

Vimmaisella vauhdilla eteenpäin kukkiva puutarha vähät välittää loma-ajan hitaasta nautinnosta. Ykköspaikka jaettiin jo huhti-toukokuussa, mutta viimeiseen sijaan on vielä melkoisesti matkaa.

Nuokkuluppiot avasivat ensimmäiset nuppunsa ja saman tekivät salkoruusut. Useista yrityksistä huolimatta olen onnistunut saamaan kukkaan saakka tämän pinkin yksilön. En valita, ihan ylpeydellä katselen häntä, itse siemenestä kasvatettua kaunotarta. Ehkä joskus tulevaisuudessa onnistun kukittamaan niitä muita värejä. Kuten kaikille muillekin tänä kesänä, korkeutta tällekin kasvilla riittää jo nyt. Salkoruusu jatkaa yleensä kukintaansa pitkälle syksyyn, joten sitä ihaillessani joudun viikkojen kuluessa korottamaan katsettani yhä ylöspäin.

Lilium Sweet Surrender

Liljatkin ovat liittyneet kukkijakisailijoiden joukkoon. Vaikka vuosien mittaan olen kätkenyt puutarhamultaan jos jonkinlaisia värejä, oranssit ja keltaiset vaikuttavat vahvimmilta yksilöiltä. Tai sitten mullassamme on jokin ominaisuus, joka muuttaa liljat parin ensimmäisen kesän jälkeen aina vain keltaisiksi ja oransseiksi.

Tiikerilija Sweet Surrender on vuodesta toiseen vaaleassa tyylikkyydessään hurmaava. Sen äärellä katselijan on nöyrryttävä ja kumarruttava nähdäkseen kukan kauneuden. Sitä vaatii avoimen liljankukan kaino alaspäin suuntautuva asento. Sweet Surrenderia istutin ensimmäisenä Päivänliljapenkkiin. Kun ymmärsin sen viehättävyyden, olen istuttanut niitä muuallekin.

Joissakin liljojen mix-pussukoissa on ollut myös toisiinsa hienosti sointuvia värejä, eikä ainuttakaan keltaista. Nämä Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin istutetut liljat kuvittelevat olevansa puuliljoja venyessään mitoissaan pian toiselle metrille. Ihan ovat tavallisia värililjoja.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Kuten olen aiemmin kertonut, kastelen puutarhakasveista vain tuoreimmat istutukset ja joitakin silmäteriä, kuten kärhöjä. Nyt nekin ovat jääneet pitkälti oman onnensa nojaan tässä viikkoja jatkuvassa paahteessa. Päivänpesää elämää -blogista löytämäni kasteluvinkki on osoittautunut käteväksi varsinkin kärhöjen suhteen. Kevyesti reikäpohjainen ämpäri täynnä vettä kärhön tyvelle, jolloin vesi imeytyy kuivaan maahan hissukseen kasvin hyödyksi. Olen kokeillut ja hyväksi havainnut, suosittelen. Tällä menolla meillä on kohta joka puskan juurella reikäpohjainen ämpäri. Turha nauraa ja vitsailla ämpäreitä jonottaville suomalaisille. Ämpäristä on moneksi, kuten huomaamme.

Clematis ?

Osa kärhöistä on kukkinut jo jonkin aikaa, osa vasta aloittelee. Ylemmän kuvan Polish Spirit alkaa kohtapuoliin availla nuppujaan ja kukkii parhaimmillaan pitkälle syksyyn. Tätä alemman kuvan kärhöä kutsun kasvihuonekärhöksi sen sijainnin vuoksi. Olen ostanut sen Princess Katena, joka se ei suinkaan ole. Köynnös kasvaa voimalla ja korkeaksi. Se on täynnä nuppuja, joista avautuu pienikokoinen, noin nelisenttinen lila kukka. 

Seuraava homma onkin punaherukoiden poiminta. Marjat ovat nekin kypsyneet helteissä ja putoilevat pensaasta, jos oksia liikuttelee. Olkihattu päähän ja rohkeasti paarmojen syötiksi. Eihän ne paukamat enää talvella kutise, mutta marjat ja mehu kyllä maistuvat.

Leppoisia lomapäiviä ja kivaa kesänjatkoa kaikille!

Kiitos teille lämminsydämisille ihmisille!

  Tunteista puhuminen avoimesti on monille meistä vaikeaa. Iloa ja onnistumisia on helpompi jakaa muille, mutta murheet ja ahdistus piilotetaan syvälle sisimpään. Siellä ne kasvavat korkoa ja pahimmassa tapauksessa muuttuvat yhä suuremmiksi peikoiksi. Niistä kertominen voi tuntua liian raskaalta ja voimia vievältä. Vielä enemmän ehkä pelkäämme toisten tuomitsevia sanoja ja katseita. Ajattelemme olevamme muita huonompia paljastaessamme heikkoutemme ja haavoittuvuutemme. Vastoinkäymisten kanssa painiessamme koemme, ettei maailmassa ole huono-onnisempaa ihmistä kuin juuri minä tuolla hetkellä.

 

Ihan jokainen meistä joutuu elämässään vaikeiden asioiden ja valintojen eteen. Jokainen kokee ilon ja onnistumisen ohella myös surua ja epäonnistumisia. Jos joku muuta väittää, hän joko valehtelee tai syystä tai toisesta jättää paljon kertomatta. Ihmisinä olemme hyvin erilaisia monestakin syystä. Joillakin on enemmän voimia kulkea elämän ylä- ja alamäkiä sen suuremmin romahtamatta. Toiset taas tarvitsevat apua kapeampienkin purojen ylittämiseen.

Aivan kaikkea ei arvaa blogiin kirjoittaa, vaikka toimisi nimimerkillä. On koittettava suojella niin itseään kuin muita ihmisiä. On myös otettava huomioon, että jokin nyt pieneltä tuntuva asia voi myöhemmin muuttaa merkitystä ja muodostua ongelmaksi. Blogi on osa netin ihmeellistä maailmaa, jonne kaikki jää pyörimään määräämättömäksi ajaksi halusi tai ei.

Iris germanica Night Owl

Edellisen juttuni avautuminen ei tilannetta kovin paljon muuttanut. Mieli kuitenkin hieman keveni ja ajatukset selkenivät, kun asioita kirjasi mustana valkoiselle. Murheiden mittaluokka omissa ajatuksissa pieneni. Ehkä ihmisen sisin kykenee ottamaan vastaan vain tietyn määrän hyvää ja pahaa. Välillä on avattava itsensä täysin saadakseen liian  kauan muhineet asiat ulos, jotta löytyisi tilaa ja voimaa ottaa uutta vastaan.

Aioin ensin vastata kunkin juttuuni laittamaan kommenttiin, mutta päätinkin tehdä sen tällä tavoin postauksen muodossa.

Kiitän kaikkia teitä lämminsydämisiä ihmisiä.

Jokaisella oli antaa kauniita ja järkeviä sanoja, joista olen jo ammentanut toivoa ja voimaa. Musta on muuttunut harmaaksi, pian elämän väritkin taas näkyvät. Varmasti palaan noihin kommentteihin useamman kerran uudelleen.

Iris graminea - Mätäskurjenmiekka

Autuas olo -blogin Cherille lämmin kiitos kommentointiongelmaan liittyvästä korjausehdotuksesta. Näyttää vahvasti siltä, että antamasi ohje tuotti hyviä tuloksia. Toistaiseksi olen kommentoinut muiden blogeja sen verran vähän, ettei minulla vielä ole pidempiaikaista kokemusta. Ongelma on ollut seuranani useamman kuukauden ajan, joten olen sen korjaantumisen suhteen vielä hetken ikäänkuin tulisilla hiilillä.

Iris Hollandican mix-pussukasta

Hyvän voi vaihtaa parempaan,
toivotonta voi toivoa.
On vain löydettävä
halu kasvaa
tahto kestää
usko etsiä ja löytää
ja rohkeus uskaltaa.
Apua on saatavissa
ystävistä vainukoiriin.

        - Hilkka Marttinen -

Jutun kuvat ovat tänä kesänä kukkineista iriksistä. Nimet ovat useimmista totaalisesti sekaisin tai kadoksissa. Joidenkin kukintaa odotin hartaasti, mutta eivät suostuneet esille. Kirkkaanpunainen Agnes Elpers on yksi niistä, joiden toivon palaavan entistä ehompana ensi vuonna.

Iris sibirica

Kirjoittaessani lauantai-iltapäivällä tätä postausta, mittari näyttää sisälläkin +31. Pienestä tuulenvireestä huolimatta ilma ulkona suorastaan seisoo. Harmi, että olen jo ehtinyt pestä kaikki petivaatteet ja matot. Nyt kyllä paksutkin tamineet kuivuvat hetkessä.

 

Ystäväni, pysytelkää varjossa ja juokaa paljon.

Pilvetön taivas ei sada, maa ilman ihmistä ei  kukoista.

- Kiinalainen sananlasku - 

Mieli matalalla - kärhöt korkealla

Clematis Rouge Cardinal

 

Jaksamisen raja taisi tulla vastaan. Yhä korkeammalle kiipeäviä ja nuppujaan kauniiseen kukintaan avaavia kärhöjä katsellessa alkoivat kyyneleet valua pitkin poskia. Kukat antavat parastaan siitäkin huolimatta, että kuivuus koittelee niitä kovemmin, kuin koskaan aiemmin puutarhassani. Rouge Cardinalin nuppupaljoutta ihaillessani ajattelin, että ehkä minunkin on vain yritettävä koota itseni. Mieleni on uponnut syvänteisiin ennenkin ja aina olen niistä ylös rämpinyt.

Clematis vit. Madame Julia Correvon

Blogini seuraajat tietävät, että vuosi on ollut minulle rankka. Iäkkäiden ja huonokuntoisten vanhempien hoiva on vienyt voimia jo vuosia. Saimme vanhuksille vihdoin paikan tehostetun hoivan yksikköön. Äiti ehti olla siellä vain kolme viikkoa, kun hän menehtyi sydänvaivoihinsa.

Vanhempien muuttojärjestelyt, kodin tyhjennys ja kaikki muuttoon liittyvät paperityöt vaativat useamman viikon panostuksen. Jatkuva aikataulutettu säntäily ja pitkät tehtävälistat tekivät päivistä puuduttavia. Oma arki jäi toiselle sijalle. Ensimmäisenä aamulla piti miettiä, mihin suuntaan tänään olinkaan menossa ja viimeisenä illalla vielä tarkastaa seuraavan päivän aikataulu. Siinä ohessa oli vielä pidettävä yhteyttä vanhempiin, hoidettava heidän hoivakodissa asumiseensa liittyviä asioita apteekkisopimuksista vaatteiden nimilapuilla varustamista myöten. Juuri kun ehdin huokaista helpotuksesta vanhempien tilanteen vihdoin löytäessä rauhallisemman uomansa, äidin tila muuttui kriittiseksi ja hän kuoli.

Clematis Hagley Hybrid

Alkoi uusi ruljanssi järjestää äidin hautajaiset ja hänen kuolemaansa liittyvät muut selvitykset. Virallisten kuvioiden hoitamiseen meni tasan viisi kuukautta. Eikä tämä ollut edes erityisen monimutkainen tapaus. Perunkirjoitus, ositus- ja perinnönjakosopimus, ilmoitukset verottajalle, käynnit pankissa, sukuselvitysten ja virkatodistusten tilaaminen, valtakirjojen hankinta. Melkoista paperinpyöritystä, puheluja ja sähköposteja sinne tänne. 

Olen työssäni tottunut hoitamaan paperiasioita, selvittämään asioita, huolehtimaan ja järjestelemään. Silti monet lakiin perustuvat tehtävät vaativat ihan omat kiemuransa, jotka eivät välttämättä ihan heti avaudu taitavallekaan paperinpyörittäjälle. Oman vaikeutensa etenkin perunkirjoitukseen tuotti sukuselvitysten ja virkatodistusten toimitusajat. Perunkirjoitus on lain mukaan tehtävä kolmessa kuukaudessa. Jouduimme hakemaan lisäaikaa, koska niin seurakunnilta kuin Digivirastoltakin vie viikkoja toimittaa tarvittavat paperit.

Clematis Pink Fantasy

Aivan vielä ei voi laittaa pistettä kuolinpesän asioille. Pankki ilmoitti äidin tilin lopettamisen ja perinnönjaon kestävän 1-2 kk. Saatoin kuitenkin maanantaina pankista palatessani laittaa paperit niille varattuun kansioon. Paksu pino papereita onkin kerääntynyt. Perukirjoituksen kuitit ja sukuselvitykset esimerkiksi on säilytettävä neljä vuotta.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Tähän saakka en ole mielestäni ottanut koronasta kummoisia paineita. Miksi kapinoida asialle, jolle ei mitään voi. Olen koittanut huolehtia omalta osaltani etäisyyksistä ja pukenut  maskin uskollisesti naamalleni mm. kaupoissa käydessäni. Olen noudattanut rajoituksia varsin uskollisesti. Lähipiirissäni on vanhuksia ja muita riskiryhmäläisiä. En halua itse koronaa, enkä myöskään halua olla tartuttamassa sitä johonkin toiseen.

Koronatilanteen vihdoin helpottaessa, tuntuu, että se on aiheuttanut oman annoksensa väsymystä. Talvella ei ollut ongelma pysytellä omissa oloissa, mutta kesän ja valon saavuttua huomaan kaipaavani muita ihmisiä, pientä keveyttä elämään, naurua, kahvittelua ystävien kanssa, muiden kuulumisia. Kapeutunut kontaktiverkko tuntuu riittämättömältä. Kuin olisi elänyt jossain kuplassa kuukausitolkulla.

Clematis Multi Blue

Mielialaa masentaa myös puutarhassani vallitseva kuivuus. Kesäkuusta lähtien sadetta on saatu aivan liian vähän. Jatkuvat helteet kuivattavat maata entisestään. Olen kastellut lähinnä kasvimaata ja ruukkukukkia. Uutisissa mainittiin, että kuivuuden jatkuessa myös pohjavesi laskee eli senkään vuoksi en voi lorottaa vettä kaikille kasveille. Enkä millään pystyisi ympäri puutarhaa niin paljon kastelemaan, mitä kasvit todellisuudessa tarvitsevat.

Koska jo olemassa olevien kasvien selviytyminen surettaa, en edes ajattele minkään uuden istuttamista tahi vanhojen siirtämistä. Mietityttää myös, miten kauaskantoiset vaikutukset tällaisella kuivuudella on? Moni  kasvi selviää, mutta jaksavatko ne huonokuntoisina seuraavan talven yli? 

Näin surkeassa kunnossa puutarhani ei ole ollut vuosikausiin. Puutarhassa kiertäessäni teen suunnitelmia, mitä ja minne siirrän tai istutan. Tai miten jotain kohtaa kohennan. Näillä helteillä en vain jaksa aloittaa mitään isompaa uurastusta vaativaa työtä. Odotan koko ajan pelastavia sateita ja mielellään myös vähän viileämpää. Niin, pakko sanoa sekin ääneen. Viileämpi sää ja sade toisivat helpotusta lukuisiin huonosti nukuttuihin öihin ja puutarhan voinnista murehtimiseen. Voisin taas päästää aktiivisen minäni valloilleen. Palata edes osittain normaaliksi luokittelemaani elämäntapaan.

Clematis Multi Blue

Kun nyt kaikista murheistani aloin avautumaan, kerrottakoon vielä yksi voimakkaasti tympivä asia. Siitäkin olen jo useissa postauksissani ruikuttanut. Nimittäin Bloggerin aiheuttamat kommentointiongelmat. Ne eivät vaan helpotu. Välillä en voi vastata edes omaan postaukseeni tulleisiin kommentteihin. En myöskään kommentoida teidän blogejanne. Toisinaan onnistun yhteen blogiin, toisinaan toiseen. Useana päivänä olen saanut HUPS-virheilmoituksen ihan jokaisen blogiin yrittämästäni kommentista. 

On rasittavaa, kun kirjoittamansa kommentti on kopioitava ja tallennettava varmuuden vuoksi esimerkiksi Wordiin, jotta kaikkea ei tarvitse kirjoittaa uudelleen. Joskus  nimittäin ensimmäinen kerta epäonnistuu, toisella yrittämällä kommentin julkaisu onnistuu. Välillä auttaa, jos kirjaudun ulos blogista ja yritän hetken kuluttua uudelleen. Siten saatan onnistua parin kommentoinnin verran. Turhauttavaa. Olen kokeillut eri selaimia. Olen siivonnut tietokonetta, tehnyt virustarkastuksia ja kysynyt neuvoa parilta asiantuntijaltakin. Heidän vahva mielipiteensä on, että syy löytyy Bloggerista. Olen laittanut palautetta niin Bloggerille kuin Googlellekin. Ei minkäänlaista vaikutusta.

Omaan blogiin tulleisiin kommentteihin vastaaminen ja toisten blogien kommentoiminen on olennainen osa blogielämää. Olen mielestäni ollut aika ahkera kommentoija ja yhtäkkiä en voikaan tehdä sitä lainkaan. Tai en ainakaan haluamassani määrin. Arvatkaa vaan, tekisikö mieli heivata koko blogger jorpakkoon.

Clematis Aljonushka piiloutuu Sävelen taakse.

Tavoitteeni on pitää blogini positiivisena ja välttää murheiden kaatamista muiden niskaan. Ihmiset eivät jaksa lukea toisten vastoinkäymisistä. Ilo ja valo ovat kaikkien elämässä kaivattuja. Nyt vain väsyttää ja harmittaa niin moni asia, että on pakko päästää höyryä ulos. Tästä se taas lutviintuu, kunhan olen riittävästi piehtaroinut maan matosten tasolla. 

Pahoittelen purkautumistani, seuraavalla kerralla olkoon sävy positiivisempi.
Toivotan kaikille mukavia heinäkuun päiviä!
Enkä pahaksi laittaisi kunnon sateitakaan.

Tämän kesän ruusukatsaus

Rosa rugosa 'Sävel'

 
Muutamia ruusuja pihassani on ollut niin sanotusti aikojen alusta. Kuusi-seitsemän vuotta sitten minuun iski ruusukuume, joka johti useiden pensasruusujen hankintaan. Eniten innostivat Helsingin yliopiston alulle laittamassa projektissa Pirkko Kahilan, Peter Joyn ja Matti Kangaspunnan suomalaisiin olosuhteisiin kehittämät pensasruusut. Näistä tutuimmat puutarhaihmisille ovat Rugosa-ryhmästä Sointu, Syke ja Sävel, Spinosissima-ryhmästä Tove Jansson sekä Puistoruusu-ryhmästä Ilo, Loiste ja Lumo. Loiste ja Syke minulta puuttuvat.

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Tove Jansson taisi olla hankinnoista ensimmäisenä. Se myös kasvaa edelleen siinä, mihin sen alunperinkin istutin eli Pikkupuutarhan muuripenkissä. Siitä ei jättimäistä pensasta koskaan taida tullakaan. 1,5 metriä on mainittu sen kasvukorkeudeksi. Pensaan olemus on minusta siro ja kukat kuin punaista samettia. Ihastuttavat. Tänä vuonna Tove Jansson kukki runsaammin, kuin kertaakaan aiemmin.

Rosa Hurdal - Norjanruusu

 
Tove Janssonilla on seurassaan muutama muukin ruusu. 2015 tilasin Oulujoen taimistolta norjanruusun eli Hurdalin. Tästä ruususta kasvaa jättiläinen, sillä se voi venyä jopa 4-metriseksi. Norjanruusua voi käyttää köynnösruusun tapaan. Korkeista ja rennoista oksistaan huolimatta se pysyy hyvin pystyssä, joten toistaiseksi en ole nähnyt tarpeelliseksi tukea sitä mitenkään.

Rosa Hurdal - Norjanruusu

Norjanruusuni on aivan huomaamatta kasvanut isoksi puskaksi. Aiempina kesinä se on kukkinut mielestäni varsin vaatimattomasti. Keväällä leikkasin siitä muutamia pystyyn kuolleita oksia pois. Sitten se täyttyi vähitellen nupuista ja kukki juhannuksen tienoilla valtoimenaan. Kokonaisuuden kuvaaminen sinne tänne sojottavien korkeiden oksien vuoksi oli hankalaa. Etenkin, kun kukinnan aikaan aina tuuli navakasti. Juhannusruusujen ohella norjanruusu on eittämättä ollut tämän kesän ruusukuningatar.

Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

Pikkupuutarhan muuripenkissä on norjanruusun ja Tove Janssonin ohella myös viime kesänä sinne siirtämäni kirjoapteekkarinruusu Mundi. Siirron vuoksi jouduin Mundin leikkaamaan matalaksi. Kovin isoksi Mundi ei tule kasvamaankaan. Vanhassa paikassa se oli parhaimmillaan noin metrin korkuinen. Nyt ehkä puolimetrinen. Jaksoi jo muutaman kukan voimin kukkia, vaikka meinasin missata niiden kuvaamisen.

Siirsin Mundin ohella alapihalta myös Alba-ryhmään kuuluvan rosa Lumon ja Puistoruusu-ryhmään kuuluvan rosa Ilon. Kumpikin on hyvissä voimissa, joskin kukkia ei taida niihin tänä kesänä tulla. Kirjanpitoni on näiden pensaiden osalta sekaisin, sillä ruusuluettelossa muuripenkissä kasvaa Lumo ja Ilo taasen toisaalla Pikkupuutarhassa. Kasviluettelossa tilanne on päinvastainen. En oikein tunnista niitä toisistaan ilman kukkia, joten täytynee odotella.

Myös 2015 Oulujoen taimistolta tilattu ranskanruusu Duchesse de Montebello (Rosa gallica) asustaa muuripenkissä. Se kärsi viime talvesta, jonka vuoksi jouduin leikkaamaan siitä paljon kuivuneita oksankärkiä ja jopa kokonaisia oksia. Montebello on pörhistynyt mukavasti. Yhtään nuppua en siitä ole vielä löytänyt, mutta ehkä se vielä kukkii. Montebellon kukinta-ajaksi on mainittu heinä-elokuu.

Rosa rugosa 'Therese Bugnet'

 
Olopihan puolella kasvaa ainoastaan yksi ruusu, Teresanruusu. Siinä ruusu, joka kukkii aina runsaana ja aloittaa aikaisin. Leikkasin Teresanruusun uudemmista oksista ehkä 1/3 ja muutaman vanhan oksan kokonaan. Ei näy eikä tunnu missään. 

Ensi keväänä taidan leikata tätä pensasta vähän runsaammin, sillä ylöspäin levenevän kasvutapansa vuoksi paino keskittyy pitkän huiskeiden oksien yläosaan ja aiheuttaa varsinkin sateella oksien lakoontumisen. Kuihtuneita kukkia kannattaa leikata pois. Se edistää uusien kukkien syntymistä. Näin olen toiminut ja huomannut sen kannattavan.

Alapihalle johtavien portaiden kummallakin puolella kasvaa maanpeittoruusuja. Vasenrinteeseen olen istuttanut 2014 Sommerwind-nimellä ostettuja pienikukkaisia maanpeiteruusuja. Vuosi sitten istutin Oikearinteeseen kolme Fairya. Minusta kummankin puolen ruusut ovat aivan samannnäköisiä. Joku asiantuntija varmasti osaisi kertoa niiden erot. Kummatkin ruusut aloittavat pian kukintansa ja yleensä sitä riittää pitkälle syksyyn, kunhan muistaa välillä leikata kuihtuneita pois.

Rosa rugosa 'Sävel'

Siirtykäämme seuraavaksi reilusti alapihalle ja siellä Ruusupenkkiin, josta vuosi sitten siirsin Ilon, Lumon ja Mundin Pikkupuutarhaan. Ihan siksi, että olin ajattelemattomuuttani istuttanut ne liian lähelle toisiaan. Pensaiden hoitaminen oli likimain mahdotonta, eikä taaimmaisten kukintaa päässyt kyllä ihailemaankaan. Ruusupenkkiin jäivät Sävel, kirkkaanpunainen neilikkaruusu ja Sointu.

Rosa rugosa 'Sävel'

Sävelestä on kasvanut oikea pensasryökäle. Olen leikannut siitä lähinnä kuolleita oksia, mutta ensi keväänä näytän sillekin reippaammin saksia. Tämä kuva on otettu ennen juhannusta, jolloin nuput alkoivat poksahtelemaan vauhdilla auki. Olen virittänyt ruusupensaalle tukia ja yrittänyt sitoa sitä, jotta se pysyisi edes jotakuinkin kasassa. Oksat kuitenkin vyöryvät pian nurmikolle ja pahimmillaan katkeavat. Olen tosin huomannut, että pensasruusuista harvemmin oksaet katkeavat. Ne vain taipuvat ja saattavat jäädä lopullisesti kaareviksi.

Kuvassa Sävelen ja vasemmassa reunassa kasvavan tuijan välissä näkyy kärhö Aljonushka. Se avaa parhaillaan nuppujaan, mutta valtaosa niistä jää ruusupensaan taakse ja sekaan. Niinpä kärhöllä on edessään muutto alueen toiseen päähän. Sille on jo paikka katsottuna, mutta ryhdyn siirtoon vasta syksymmällä. Vaikka keväällä leikkaankin Säveltä, kasvaa se pian taas leveäksi ja korkeaksi. Turha laittaa kärhöä ja ruusupensasta kilpailemaan keskenään ahtaasta tilasta.

Rosa rugosa 'F.J.Grootendorst' - Neilikkaruusu

Sävelen oikealla puolella kasvaa kirkkaanpunainen neilikkaruusu. Silläkin oli viime kesänä korkeutta runsaasti, vaikka mitään jättiläistä siitä ei tulekaan. Luin muistaakseni Navettapiian (Navettapiian puuhamaa -blogi) leikkaavan myös neilikkaruusua reippaalla kädellä, joten  uskaltauduin kokeilemaan, enkä kadu. Puska on nyt huomattavasti tanakamman ja runsaamman näköinen entiseen verrattuna. Nuppuja siinä on aivan valtavasti eli leikkaaminen ei ainakaan kukintaa vähentänyt.

Rosa rugosa 'Sointu'

Neilikkaruusun oikealla puolella kasvaa Sointu. Sen siirsin viime kesän ruusumuutto-operaation yhteydessä takarivistä nykyiseen paikkaan, jossa sillä on enemmän tilaa ja näkyvyyttä. Koska ylöskaivuun yhteydessä pensaan juuristo joutui koetukselle, oli myös maanpäällistä osaa madallettava uuteen paikkaan kotiutumisen varmistamiseksi. Puska on nyt noin puolimetrinen, kun sen sanotaan kasvavan metriseksi. Näyttää juurtuneen uuteen paikkaansa. Jaksoi tehdä muutaman kukankin.

Rosa majalis 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

Kriikunapolun yhteydessä on kolmen pensasruusun alue, jota kutsun tietenkin Ruusukolmioksi. Siinä asustaa tornionlaaksonruusu, joka ei kovin paljon leikkaamista kaivannut. Jokunen oksankärki paleltuu talvisin. 

Vaihtaessani toukokuussa Kriikunapolun reunukset muovisista turveharkoiksi, kaivoin yhden liian lähelle reunaa kasvaneen tornionlaaksonruusun verson maasta. Sain mukaan hyvin juuria ja istutin taimen Pikkupuutarhaan, yhden juhannusruusun viereen. Ja unohdin sekä kirjata siirron että ylipäätään koko asian. Kun sitten juhannusruusut alkoivat kukkia, ihmettelin, miten yhteen oksaan ilmestyneistä nupuista pilkistää vaaleanpunaista väriä. Kukan auettua muistin siirron; tornionlaaksonruusuhan se siinä.

Rosa pimpinellifolia 'Poppius' - Suviruusu

Tornionlaaksonruusun toisena kaverina kasvaa Suviruusu. Se kukki viime vuonna valtoimenaan. Nyt vähemmän, mutta kiitettävästi kuitenkin. Kukinnan aikaan ajoittuneet helteet kuihduttivat avoimet kukat nopeaan tahtiin. Suviruusu tekee näköjään kärkkäästi juurivesoja. Toistaiseksi niistä ei ole ollut isompaa riesaa, kun kahdella sivulla kasvaa nurmikko. Kanttausuraan nousseet versot on helppo pätkäistä tarvittaessa lapiolla.

Rosa rugosa 'Ritausma'

Ruusukolmion kolmas asukki on Ritausma. Se on tänä(kin) kesänä aivan täynnä kukkia. Oksien kärkiin tulee suorastaan tungosta, kun kaikki nuput yrittävät avautua samanaikaisesti. Kukkien väri vaihtelee hennosta vaaleanpunaisesta valkoiseen. Ritausman kukat eivät tykkää yhtään sateesta. Liika märkyys saa joskus nuput pilaantumaan jo ennen avautumista ja avoimetkin kukat ruskettuvat helposti sateissa.

Ritausmaa olen leikannut turhan helläkätisesti. Usein osa sen oksista kärsii talvesta ja niitä joutuu siksikin leikkaamaan. Tähän ruusuun pätee leikkaustyyli, jossa leikataan 3 vuotta vanhemmat oksat ja uudemmista 1/3. Olen huomannut, että pensaan ulkonäkö paranee reippaalla leikkaamisella, eikä kukinta suinkaan vähene tai huonone. Päinvastoin.

Rosa majalis - Metsäruusu

Metsäruusu kasvaa ja rehottaa omassa paikassaan. Korkeutta sillä on varmaan jo kolme metriä. Se on kukkiessaan pörriäisten suosiossa. Tasainen hurina ja surina kuuluu ruusun ohi kulkiessa. Metsäruusu myös tuoksuu hyvältä,vaikka en enää sitä kykene haistamaan. Metsäruusun pääkukinta on jo ohi. Yksittäisiä kukkia pilkistää sieltä täältä. Jos juurivesoja pelkäät, älä istuta tätä ruusua pihaasi. Taimia putkahtelee metrien päähän, joten aina ei riitä pelkkä ruohonleikkuri, vaan avuksi tarvitaan myös lapion terävää reunaa.

Rosa rugosa 'Hansa'

En enää edes muista, milloin olen Hansa-ruusun istuttanut. Sillä on kurttulehtiruusujen tapaan tutulla tavalla kauniin kiiltävät lehdet. Kerrannaisia kukkia avautuu runsaasti. Hansa-ruusu kestää voimakastakin leikkaamista. Muutaman vuoden välein leikkaan osan siitä tapille, jotta oksat haaroittuisivat paremmin, eikä hujopit kaatuilisi sinne tänne.

Rosa magnifica - Omenaruusu

Omenaruusun kukinta on tänä vuonna aika vaisua. Kenties se kerää voimia viime kesän runsaan kukinnan jälkeen. Omenaruusuni kasvaa punalehtiruusun ja juhannusruusun välissä Kaivoruusupenkissä. Se ansaitsisi enemmän aurinkoa eli muutto olisi ehkä tarpeen. Mietinnässä, mietinnässä.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Netin mukaan punalehtiruusu kasvaa noin kaksimetriseksi. Meillä vanhimmat oksat huitelevat taatusti yli kolmessa metrissä. Pari vuotta sitten mietin, pitäisikö niitä madaltaa, mutta enpä ole tullut niin tehneeksi. Hyvin ruusu näyttää voivan korkeuksissa huidellessa. Ja onhan siinä oksia runsaasti matalamallakin. Kiulukoita on pudonnut ruusun alle ja siinä ne ovat alkaneet kasvaa. Osan olen surutta kitkenyt, sillä vähempikin riittää. 

Punalehtiruusu luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi. Se ei leviä juurivesoillaan, mutta lintujen levittämien siementen avulla pensas valtaa helposti alaa muilta kasveilta monissa arvokkaissa perinneympäristöissä. Siinä mielessä olen ajatellut oman puskani madaltamisen olevan hyödyllistä. Tällöin pystyn itse poistamaan kiulukat helpommin, eivätkä linnut siten pääse niitä kuljettamaan kauemmas.

Kaivoruusupenkissä asustaa myös Sammalruusu (rosa centifolia muscosa) ja nettikaupasta bonuksena saatu tertturuusu rosa Neon. Sammalruusu on hiukan huonossa hapessa, eikä taida tänä vuonna kukkia ollenkaan. Neoniin on ilmestynyt nuppuja, jotka toivon mukaan avautuvat piakkoin.

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu

 
Juhannusruusun kukinta on jo kirkkaasti ohi. Se kukki tänä vuonna valkoisena pilvenä. Jopa ennen nukkumaan menoa piti pysähtyä makkarin ikkunasta katsomaan illan hämärtyessä näkyvää juhannusruusun valkeaa loistoa.

Rosa francofurtana 'Splendens' - Valamonruusu

Kuten olen jo useasti aiemmin kertonut, Valamonruusun siirsin naapurin rajan viereisestä Ruusupenkistä tontin toiseen reunaan. Valamonruusu alkoi uhkaavasti levittäytyä naapurin puolelle juurivesoillaan, enkä halunnut heille moista riesaa. Näyttää siltä, että onnistuin kaivamaan juuret maasta pois, sillä yksi ainoa yritti vielä viime kesänä kasvaa tuijan tyvelle. Nyt sitäkään ei ole näkynyt, eikä toivon mukaan enää näykään. 

Valamonruusu on rotevakasvuinen ja kieltämättä kukkiessaan ihastuttava. Uudessa paikassa ruusu on vähitellen elpynyt siirrosta, vaikka se on edelleen varsin matala. Tekipä muutaman kukankin. Osan sen kasvuvoimasta vie varmasti lähellä kasvava koivu. Tonttimme rajoittuu kunnan puistoalueeseen. Trimmaamme raja-aluetta säännöllisesti, joten mahdolliset valamonruusun vesat hoituvat siinä ohessa.

Saaripalsta -blogin ihanista Austin-ruusuista lumoutuneena hankin alemyynnistä pari vuotta sitten itsellenikin pari sellaista. William Morris ei selvinnyt talvesta. Sen sijaan Crown Princess Margareta on yhä hengissä. Kukkia se ei toistaiseksi ole tehnyt. Elän toivossa.

Rosa Hurdal - Norjanruusu

Tulipa pitkä pulina, mutta aina ne voi ohittaa pikakelauksella tai lukea vain itseään kiinnostavat osuudet.

"Kesä on lyhyt.
ja mitä jos ruohonkin
huomaa vasta
kun käytävillä on jo lunta." 

- Risto Rasa  -

Jotta Risto Rasan runossaan esittämä kysymys ei toteudu, muistetaan ihastella ruohon vihreyttä ja nautitaan näistä lämpöisistä säistä.