Ei kesää ilman kärhöjä

Clematis Integrifolia-Ryhmä 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

 

Kärhöillä ei ollut paras talvi eikä kevät. Moni niistä epäröi pitkään, herätäkö ollenkaan. Ilokseni lähes kaikki ovat heränneet, vaikka joidenkin ympärillä tuli jo tepasteltua mieli täynnä huolta. Alppikärhöt ovat jo kukkimisensa lopettaneet. Nyt näyttämölle astuvat loistokärhöt, lyhty- ja kellokärhöt sekä viinikärhöt.

Clematis Integrifolia-Ryhmä 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Aljonushka on osoittautunut erinomaiseksi hankinnaksi. Se nousee runsaana ja kukkii ahkerasti. Syksyllä 2021 päätin siirtää Ruusupenkissä asuvan Aljonushkan muutaman metrin oikealle, jotta se ei jäisi isokokoisen pensasruusu Sävelen taakse. Seuraavana keväänä huomasin, että vanhaan paikkaan oli jäänyt juuria, joista kärhö versoi ylös entiseen tapaan. Nyt minulla on sitten kaksi komeaa Aljonushkaa, vanhassa ja uudessa istutuspaikassa. Näkyvät hyvin meille ja naapureille.

Aljonushkalla ei ole kärhiä, joiden avulla se takertuisi tukeen. Niinpä se tarvitsee jonkinlaisen tuen. Aljonushkani tukena on kaksi kaaren muotoista, 150-senttistä metallitukea. Nämä ostin edullisesti Biltemasta. Nyt niitä ei näköjään enää ole myynnissä.

Punainen Clematis 'Rouge Cardinal' ja Sininen Clematis 'Multi Blue' - Loistokärhöt

Rouge Cardinal oli tänä keväänä aika hidas. Multi Blue jopa niin hidas, että pelkäsin sen kuolleen. Nyt kumpikin on aloittanut kukintansa.

Clematis 'Princess Diana', Texensis-Ryhmä - Tarhalyhtykärhö

Tarhalyhtykärhö Princess Dianan ostin edullisesti pikkuisena rääpäleenä. Ensimmäisen kesän se näytti kaiken aikaa miettivän, "viitsiikö tähän jäädä ollenkaan asumaan ja olemaan?" Jäi sitten kuitenkin ja viime kesänä ryhtyi jopa kukkimaan.

Clematis 'Princess Diana', Texensis-Ryhmä - Tarhalyhtykärhö

Tänä vuonna se on kasvanut reippaasti korkeutta. Nupuista kolme on jo avautunut ja lisää on kasvamassa. Kukatkin ovat nyt edelliskesää suurempia, mutta eivät sentään Aljonushkan kukkien kokoisia.

Clematis viticella 'Black Prince' - Tarhaviinikärhö

Myös kasvarin lähellä asuva Black Prince oli tänä vuonna vähän myöhäinen. Kasvuvauhtiin päästyään se kurottelee jo taivaita. Nuppujakin on ilmestynyt. Tämän kärhön olen ostanut jollain muulla nimellä, mikä se ei sitten ollutkaan. Blogitutulta sain köynnökselle nimen eli se saattaa olla tarhaviinikärhö Black Prince. Täydellistä varmuutta ei edelleenkään ole. Kukat ovat pieniä ja niitä on runsaasti, joten yhtään ei epätietoisuus nimestä harmita.

Clematis 'Rouge Cardinal' - Loistokärhö

Alapihan kärhöistä jokainen on nyt herännyt. Lumikärhö otti nokkiinsa, kun leikkasin sen syksyllä aivan matalaksi. Se oli tyvestä aikamoinen risukasa. Kärhö piti minua pitkään jännityksessä, elääkö vaiko ei. Eläähän se. Uusia versoja pukkaa tyvestä voimalla ja muutama nuppukin on korkeimpaan versoon syntynyt. Saattaa olla, etten edellisten vuosien kaltaista kukkatykitystä lumikärhöltä saa. Pääasia, että on hengissä ja hyvässä kasvussa.

Keväällä ostin toisen lumikärhön, jonka istutin Oikearinteeseen. Ideana on, että lumikärhö voimakaskasvuisena täyttää poistettujen vuorimäntyjen aiheuttaman aukon. Kuvittelen silmissäni, kuinka valkoisena kukkiva lumikärhö kiemurtelee jäljelle jääneiden vuorimäntyjen lomassa ja päällä. Havupuiden vankat rungot toimivat erinomaisena köynnöstukena, eikä tilastakaan tule ihan heti puutetta. Toivottavasti kuvitelmani toteutuu.

Clematis viticella 'Purpurea Plena Elegans' - Tarhaviinikärhö

 
Yläpihan kärhöistä alppikärhöt 'Purple Dream' ja Willy ovat kukintansa kukkineet. Tarhaviinikärhö 'Purpurea Plena Elegans' ei ole rehevä, ei ollenkaan. Ensimmäisen kukkansa se sentään jo avasi. Loistokärhö Jackmanii loistaa, joskin poissaolollaan.

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö

Hagley Hybrid tavoittelee palkintoa erilaisuudesta tai sitten se vaan on päättänyt kurkotella syreenin latvaan. Yksi hento syreenin alaoksa kurkotteli kärhön lähellä ja niin Hagley Hybrid tarttui siihen kärhillään. En huomannut alkuvaiheessa puuttua kärhön ja syreenin yhteiseloon. Ja nyt en raaski, sillä heidän erottamisensa johtaisi kärhön vaurioitumiseen. Kasvakoon ja kukkikoon syreenissä tämän kesän. Talvi vie kuitenkin kärhön maanpäälliset osat ja ensi keväänä kasvu alkaa jälleen tyvestä. Mietitään sitten kasvun suunta uudelleen.

Clematis viticella 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Itse asiassa Madame Julia Correvon meinasi tehdä saman tempun kuin Hagley Hybrid. Tosin se suuntasi kasvun viereiseen perhoangervoon. Ehdin ajoissa erottamaan kaverukset ja suuntaamaan kärhön kasvun omaan tukeensa. Perhoangervo on siinä määrin hento puska, että vähänkin navakampi tuuli heiluttaa sitä voimakkaasti. Siinä kyydissä kärhön versot olisivat voineet katketa. Madamen pullea nuppu on viittä vaille aukeamassa.

Tarhaviinikärhö Polish Spirit heräsi harvinaisen myöhään. Hänenkin selviytymistään ehdin jo murehtia. Niin vain päätti tänäkin vuonna ilahduttaa minua. Pieniä nuppuja on jo kärhö täynnä. En ole ehtinyt kuvaamaan niitä. Korjataan asia, kunhan nuput alkavat avautua.

Polish Spiritin vieressä kasvaa loistokärhö, joka on kukkinut harvoin. Nyt siinä näkyy ainakin yksi nuppu. Edellisen kerran kukkiessaan arvelin kärhön olevan Dr. Ruppel, jonka tietojeni mukaan olen paikkaan istuttanut.

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö

Pikkupuutarhan kärhökaaren Pink Fantasy kiipesi korkeuksiin ja ryhtyi siellä avaamaan nuppujaan. Kukkien kuvaaminen ei ole ihan helppoa, mutta näkyvätpä ainakin kauemmas.

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö

Samaisen kaaren toisella puolella on sinikukkainen alppikärhö. Sen leikkasin syksyllä aivan matalaksi, kun koko kärhökaari oli pelkkää risukkoa. Nyt alppikärhö kasvaa hurjaa vauhtia. Sen versoja nousee pitkin poikin eli maan sisässä täytyy olla jo laaja juuriverkosto. Kaikkia versoja ei millään voi suunnata kärhökaareen, joten ne saavat kasvaa viereisten vuorimännyn ja norjanangervojen päällä. 

Tein aika typerästi, kun aikanaan istutin loistokärhön ja alppikärhön samaan tukeen. Vaikkakin vastakkaisille puolille. Alppikärhö kasvaa nopeasti valtavaksi pehkoksi, eikä se todellakaan pysy omalla puolellaan. Loistokärhö on todennäköisesti loppukesästä jo hätää kärsimässä. Sen onni on aloittaa maanpäällinen kasvunsa joka vuosi uudelleen, mikä takaa sille edes jonkinlaisen näkyvyyden taistelussa alppikärhön kanssa. Voisin tietenkin kaivaa Pink Fantasyn pois ja miettiä sille uuden istutuspaikan. Asia muhikoon.

Clematis Texensis-Ryhmä 'Princess Kate' ('Zoprika') - Tarhalyhtykärhö

Sydänkäpyseni Princess Kate ilahdutti minua tänäkin keväänä heräämällä kasvuun ja kukintaan. Kärhöjen suhteen saa aina olla varpaisillaan, miten ne ovat selvinneet talvesta. Ensimmäiset kukat ovat avautuneet, lisää on tulossa. Viime kesänä tämä prinsessa kukki runsaana pitkälle syksyyn. Viimeiset nuput taisivat kylmettyä ensimmäisissä pakkasissa. Toivottavasti hän jaksaa pukata nuppuja ahkerasti tänäkin kesänä.

Huomasin Princess Katessa perjantaina muutamia ruskettuneita versoja. Ensimmäisenä nousi huoli lakastumistaudista. Katen tyvellä on lecasoraa siten, ettei tyvi ole kosketuksessa multaan. Tämän pitäisi estää sienitaudin pääsyn maasta varteen. Runsaan kastelun pitäisi myös torjua lakastumistautia. Kastelua Kate on saanut, niin kannusta kuin pilvistäkin.

Toistaiseksi nimetön

Kevätmessuilla olen tottunut ns. sipulibingoon eli yhtään ei tiedä, millaisin kukin ostettu sipuli aikanaan kukkii. Oli sitten kyse tulppaanista, liljasta tai jostain muusta sipulikukasta. Kärhöjen kanssa bingo ei ole aivan yhtä yleistä, mutta sattuu sitäkin. Kuvan kärhön ostin toukokuun lopussa Tuusulan kukkatalosta edullisesti. Nimilapussa luki Ville de Lyon oikein kuvan kanssa. Minulla on ollut Ville de Lyon, mutta se jätti hyvästit. Innoissani siis tartuin edulliseen tarjoukseen kuvitellen saavani istuttaa kotipihaan uuden Villen.

Laitoin uuden kärhön aluksi isoon ruukkuun kasvattamaan juuriaan ja vahvistumaan. Näin saisin aikaa miettiä sille sopivaa istutuspaikkaa. Muutama päivä sitten löysin kärhöstä pari nuppua, joista avautui kuvan lila kukka. Ensimmäisenä tulee mieleen Hagley Hybrid. Voi se olla joku muukin. Ville de Lyon tuo ei taatusti ole.

Lonicera x heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Sekä yläpihan Bermudan koreaköynnöskuusama että alapihan ruotsinköynnöskuusama 'Belgica Select' kärsivät kovasti talvesta. Kummastakin kuoli lähes kaikki maanpäälliset osat. Nyt on uutta kasvua, koreaköynnöskuusamassa jopa melko reilusti ja ensimmäinen kukkakin. Kiva, etteivät heittäneet henkeään. Iloani lisää köynnösnurkkaukseen kesäkuussa istutetut kaksi ruotsinköynnöskuusama 'Serotinaa', jotka voivat hyvin ja kurottavat vauhdilla korkeuksia kohti.

Clematis 'Pink Fantasy'

 

Kasvimaan kuulumisia

Kasvimaalla ja kasvihuoneessa pöhisee mukavasti. Tomaatit ovat alkaneet kypsyä. Kuvan tomaatit hain 26.6. Sittemmin kypsyneitä löytyy yhä enemmän. Nyt omia tomaatteja riittää, eikä niitä tarvitse kaupasta ostaa.

Kasvatan lähinnä kirsikkatomaatteja, koska ne ovat satoisia ja kypsyvät pienessä kennokasvarissa nopeasti. Blogiystävien suosittelemaa Vilmaa kokeilen tänä vuonna ensimmäisen kerran. Jo tässä vaiheessa Vilma on osoittautunut herkulliseksi, joten se tulee kuulumaan jatkossakin kasvattamieni joukkoon.

Kurkku Beth Alpha

Kurkkuja olemme syöneet jo lukuisia. Pitkänmallinen Cordoba on mielestäni hyvän makuinen, mutta kuvan Beth Alphakin maistuu. Beth Alpha on vikkelä muodostamaan kukista hedelmiä, jotka kasvavat nopeasti pullukoiksi. Bethit on parempi syödä hieman pienempinä, jolloin ne ovat kiinteämpiä, eikä kuori ehdi paksuuntua.

Koska kurkkuja tulee yli oman tarpeen, tein kokeeksi niistä maustekurkkuja. Avomaan kurkut olisivat siihen tarkoitukseen ehkä parempia, mutta hyvin se onnistuu kasvarikurkuistakin.

Kurkku Beth Alpha

Yksi mörkömonsteriksi kasvanut Beth Alpha tekee kuin tekeekin myös hedelmiä. Tai kurkku taitaakin olla vihannes eikä hedelmä. Luulin, että oudon kropan itselleen kasvattanut kurkku keskittyisi bodaamiseen. Niin vain sekin on tehnyt muutaman kurkun. Ei tosin yhtä paljon, kuin tavalliseen ulkomuotoon tyytynyt Beth Alpha.

Paprika California Wonder

Paprikoita olisi saanut olla enemmänkin. Nyt on vain kaksi California Wonderia ja kaksi Zazua. Jokainen niistä kasvattaa ihan kivasti hedelmiä. Olen tehnyt parina syksynä itse kasvattamistani paprikoista etikkasäilykettä, joka on meistä tosi hyvää. Toivottavasti saamme paprikasatoa edes yhteen isohkoon purkilliseen.

Zazun tilalle taidan etsiä ensi vuonna jonkun toisen paprikan. Pitkänomainen, keltainen Zazu on hyvän makuinen, mutta pussissa on vain neljä siementä. Tänä keväänä neljästä iti vain puolet eli kaksi. Tulee tyyriitä paprikoita.

Kesäkurpitsa

Kurpitsat alkavat tuottaa satoa vasta nyt. Vihreän kesäkurpitsan saan hakea keittiöön varmaan jo viikonlopuksi. Keltainen pitenee ja pullistuu paljon hitaammin. Nämäkin maistuvat paremmilta pienempinä, joten pitää olla tarkkana, ettei päästä niitä liian suuriksi.

Spagettikurpitsa

Spagettikurpitsaa olen kasvattanut useampana kesänä, mutta huonoin tuloksin. Maanantaina huomasin ainakin kaksi spagettikurpitsaa keikkuvan lavakauluksen reunalla. Yksi pyöreä Tom Foxkin on kehittymässä. Kurpitsasta on kiva laittaa ruokaa lautaselle kuin myös säilöä sitä. Toivottavasti tulee runsas sato. Ainakin vettä ja lämpöä on viime aikoina riittänyt.

Kultakuoriaisiin törmää milloin missäkin. Tämä kaveri nautiskelee kurpitsan kukassa. Isossa kukassa sillä oli lokoisat olosuhteet, mutta seuraavalla kerralla en häntä enää nähnyt. Lienee siirtynyt jonkun toisen makoisan kukan ytimeen.

Mangoldi

Tänä vuonna en laittanut kasvuun minkäänlaista kaalia. En edes lehtikaalia, jota olen kasvattanut useana vuotena peräkkäin. Tympäännyin viime kesänä siihen, että sain jakaa kasvattamani kaalit tuholaisten kanssa. Pitäisi hommata kunnon kaaleja suojaava verkko. Harso ei riitä.

Mangoldia sen sijaan pyrin kasvattamaan joka kesä. Se on kaunis katselle punaisine lehtiruoteineen. Mangoldi toimii hyvin esimerkiksi suolaisissa piirakoissa.

Kuten kuvasta näkyy, vesiheinä eli pihatähtimö kurkkii mangoldin takaa. Tänä vuonna vesiheinää on valtavasti. Sitä on kaikissa muissa lavakauluksissa, paitsi mesimarjassa ja kesäkukissa. Mesimarja on muodostanut laatikkoonsa niin tiiviin kasvuston, ettei vesiheinä taida saada sieltä jalansijaa. Sitä en tiedä, miksei vesiheinä viihdy myöskään kesäkukkien joukossa. 

Suurimpia vesiheinäkeskittymiä kitken välillä. Pääasiassa annan sen olla, sillä vesiheinästä ei ole suurempaa haittaa hyötykasveille. Hellepäivinä se toimii kosteutta pidättävänä katteena. Vesiheinän sanotaan ilmentävän humuspitoista viljavaa maaperää, jossa on riittävästi ravinteita. Näin ollen lavakauluksissani pitäisi olla hyvä kasvaa muidenkin kuin vesiheinän. Vesiheinää voi kuulemma pilkkoa vaikka salaattiin.

Herne

Herneitä kylvin yhden lavakauluksen puolikkaaseen. Kukkakuva on parin viikon takaa. Sittemmin kukista on jo kehittynyt herneitä, joita voi vähitellen käydä popsimassa. Puolikas lavakauluksellinen herneitä riittää vain maistiaisiksi. Toiselle puolikkaalle oli kuitenkin muuta käyttöä.

Valkosipuli skeippi

Käytämme ruoanlaitossa paljon valkosipulia. Sen kasvattamisesta on tullut Ukkokullan bravuuri. Kuulin joitakin viikkoja sitten, että valkosipulin kiemuroita eli skeippejä voi syödä monin eri tavoin. Niinpä leikkasin kiemurat ja pilkoin ne pannulle voissa paistettaviksi. Olivat tosi hyviä. Taas olen yhtä kokemusta rikkaampi. Kiitos hyvästä ideasta.

Salaatti

Pussista kylvämäni salaatti iti hitaasti. Syynä lienevät alkukesän helteet, vaikka mielestäni kastelen usein ja paljon kasvimaata. Söimme kaupasta ostamani tummalehtisen salaatin, kunnes jäljellä oli nysä juurineen. Laitoin sen kasvimaalle, jossa sen kasvu houkutteli myös kylvetyn salaatin itämään ja kasvamaan.

Pioniunikot

Toisen puolikkaan herneiden lavakauluksesta käytin esikasvattamilleni pioniunikoille. Laitoin erilaisten pioniunikoiden siemenet kukkalaatikkoon huhtikuussa ja laatikon vein kasvihuoneeseen. Hyvin itivät. Tosin useimmat tietävät, miten pikkuisia pioniunikoiden siemenet ovat. Niinpä niitä holahti turhan paljon yksittäisiin kohtiin, enkä käynyt kasvavia tuppaita erikseen harventamassa. Lykkäsin taimiryppäitä sellaisenaan lavakaulukseen. Niitä riitti myös pariin isoon terassiruukkuun mm. kelloköynnöksen ja kärhön  kaveriksi.

Ajattelin, että siirtäisin pioniunikot myöhemmin muille istutuspaikoille. Ei se niin toiminut. Kasvoivat ja kukkivat lavakauluksessa. Ja muodostivat kukittuaan muhkeita siemenkotia. Osa pioniunikoista alkoi kellastuttaa varsiaan kukinnan päätyttyä. En siis siirrä korkeiksi venyneitä, kukkineita kasveja mihinkään. Leikkaan niistä siemenkodat ja kylvän ne ensi keväänä tämän vuotiseen tapaan esikasvatukseen. Sitten siirrän taimet paikkoihin, joissa toivon niiden jatkossa kasvavan.

Tuoksuherne

Tuoksuherneet esikasvatin tuttuun ja hyväksi havaittuun Cecilia Wingårdin tapaan. Itivät ja kasvoivat hyvin. Määrällisesti taimia olisi saanut olla enemmän. 120 cm:n levyistä tukea vasten nousee turhan harvalukuinen joukko. Tämä täytyy muistaa ensi keväänä kylvöjä tehdessäni.

Samettikukat

Samettikukkiakin olisin voinut kasvattaa enemmän. Esikasvatettavia on joka kevät muutenkin niin paljon, että jossain vaiheessa tulee "en jaksa enempää" -fiilis. Niin sitten tulee kylvettyä tärkeät tomaatit, kurkut ja paprikat monien muiden mielenkiintoisten ja hyväksi havaittujen kasvien jäädessä vähemmälle - tai unholaan kokonaan.

Kosmoskukka

Kosmoskukkia on oltava joka kesä. Niitä kylvän yhden kokonaisen lavakauluksen verran. Harjoitan kasvimaalla viljelykiertoa, joten kosmostenkin paikka vaihtuu vuoden tai parin välein. Ei siis mikään yllätys, että varsinaisen kosmoskukkalaatikon lisäksi niitä nousee myös sipulien ja punajuurien joukosta. Joitakin siemeniä jää entisiin kasvupaikkoihin ja sieltä ne sitten ponnistavat kasvuun ja kukintaan. Ei sentään ruuhkaksi asti. Voisihan ylimääräiset kosmokset myös kitkeä pois, mutta kun sen enempää sipulit kuin punajuuretkaan eivät ole valittaneet. Ainakaan ääneen.

Joukko kosmoksia on jo ehtinyt nupulle ja ensimmäinen avannut jo kukkansakin. Kylvin useampaa sorttia, joten hauska nähdä, kuka niistä avautuu kakkosena.

Kehäkukka Bronzed Beauty

Kehäkukka ja krassi ovat jokakesäisiä "kuuluu kasvimaalle" -kylvettäviä. Tuoksuherneiden ja samettikukkien kaveriksi kylvin Bronzed Beauty -kehäkukkaa. Se on jo alkanut kukkia. Seasta nousee myös muutamia ruiskukkia, joita laatikossa kasvoi viime kesänä. Päätin, etten niitä enää kyväisi. Kauniita ovat, mutta retkottavat kuka mihinkin suuntaan.

Krassia en itse asiassa laittanut kasvimaalle. Sitä kylvin kahteen isoon ruukkuun pergolan viereen. Itse asiassa toiseen ruukkuun tyhjensin erilaisten kesäkukkien siemenpussien jämät, joukossa myös krassia. Nyt vähän ihmettelen, mitä kummaa ruukkuun tuli laitettua? Niin omituisen näköisiä lehtiä sieltä nousee. Myös krasseja, kuten pitikin.

Koristeporkkanat, vasemmalla Dara

Koristeporkkana vei muutama kesä sitten sydämeni kertaheitolla. Nyt sitä ei tarvitsisi enää edes kylvää, sillä näköjään se kylväytyy itsestään aika tehokkaasti. Ei kyllä nättiin riviin toinen toistensa kanssa vieretysten, vaan kuka minnekin korkeuksissa heilumaan.

Kuvassa on hauskasti tavallinen koristeporkkana ja punasävyinen Dara vierekkäin. Eivät ole samasta varresta, vaan tuulessa huojuen tukeutuvat toinen toisiinsa.

Ruohosipilu

Ruohosipuli on kasvanut ns. Vapaapenkissä jo useita vuosia. Sitä ei siis tarvitse enää kylvää. Kukkiessaan ruohosipulin varret muuttuvat puisiksi. Jokainen varsi ei kuitenkaan kuki. Kun sitä kasvaa muutenkin runsaasti, annan osan kukkia ihan rauhassa. Tykkään paljon ruohosipulin kukasta. Katsokaa nyt itsekin, miten nätti se on.

Punaherukka

Punaherukat kypsyvät vauhdilla. Pian koittaa aika sijoittaa itsensä ämpärin kanssa herukkapensaan viereen poimimaan vuoden satoa. Kahdesta isosta punaherukka- ja yhdestä valkoherukkapensaasta riittää meille mehuainesta koko talveksi. Muutaman rasiallisen pakastan kokonaisena. Juomme aika vähän mehuja, mutta keitän talvella herukkamehusta kiisseliä puuron kumppaniksi.

Sormustinkukka punaherukkapensaassa

Tänä vuonna sormustinkukkia on noussut sieltä täältä kivasti. Paikoin ne ovat kasvaneet hurjan korkeiksi. Nämä digitalikset tykkäävät kasvaa punaherukkapensaan tyvellä. Myös ahomansikka on vallannut tilaa marjapensaiden luona. Onpa sinne pesiytynyt myös nukkapähkämöä ja sinipiikkiputkea. Nämä aion kaivaa marjojen keruun jälkeen pois, kunhan keksin niille uudet asuinsijat. Sormustinkukat saavat meidän pihassa kasvaa, missä lystäävät.

Omena Huvitus

Omenasato näyttää toistaiseksi varsin hyvältä. Viime vuotiseen tapaan puissa oli jonkin verran omenakääriäisen seittejä. Vuosi sitten suihkutin niitä vedellä. Nyt en niin tehnyt, vaikka ehkä olisi pitänyt. Omenat näyttävät aika sileäposkisilta. Kunpa sellaisina pysyisivätkin. Jossain vaiheessa yleensä iskee muumiotauti. Tavallisesti se ei vie kaikkia hedelmiä, vaan jättää reilun määrän meillekin.

Maanantaina leikkasimme Ukkokullan kanssa omenapuista vesiversot. Luin lehdestä, että se tulisi tehdä vasta 15.7. jälkeen. Nyt oli meille sopivampi aika. Talvileikkauksia meidän omenapuille ei ole viime vuosina liiemmin tarvinnut tehdä. Vesiversoja saa leikata joka kesä. Nyt niitä oli tavallista enemmän. Homma sujuu kahteen pekkaan nopeasti. Heitimme leikattuja versoja nurmikolle levitetylle pressulle, jonka avulla kiskoimme ne puuvajan luo haketettavaksi. Vielä jäi haravalla siistittävää ja muutamien työn tuoksinassa pudonneiden omenoiden keräämistä. 

Vesiversojen poistuttua omenat saavat taas ilmaa ja valoa kypsymiseen.

Mesimarja

Kasvimaan yhdessä lavakauluksessa mesimarjat kypsyvät. Satoa ei sentään litratolkulla ole odotettavissa. Aion pakastaa marjat kokonaisina käytettäväksi talvella jälkiruokiin ja leivonnaisiin.

Hunajamarja (marjasinikuusama)

Ensimmäinen kerta, kun ehdin saada hunajamarjoja ihan reilusti. Tavallisesti linnut napsivat kolmen pensaan marjat ennen kuin ne ehtivät kunnolla edes kypsyä. Mikä lie, että ovat jääneet tinteiltä huomaamatta. Kahden litran sadolla ei vielä elvistellä, mutta kiva oli maistella. Parina aamuna laitoimme hunajamarjoja puurolautaselle ja loput syötiin sellaisenaan.

Hunajamarjan maku on hivenen kirpeä, muistuttaa vähän mustikkaa. Istutin pensaat keväällä 2020 ('Blue Velvet', 'Duet', 'Blue Star'). Netin mukaan yhdestä täysikasvuisesta pensaasta voi saada marjoja 5-10 litraa. Pensas taasen on täysi-ikäinen 4-5 vuoden kuluttua istutuksesta eli omani lähentelevät täysi-ikäisyyttä. Ensi keväänä täytyy leikata kuivuneita ja kuihtuneita oksia, jotta pensaat pysyvät elinvoimaisina.

Viiniköynnös Zilga

Ehdin jo epäillä, että viiniköynnös Zilgan sato jää tänä vuonna vähäiseksi. Väärin epäilty. Raakileterttuja roikkuu pergolan katossa lähestulkoon viime vuotisen verran. Silloin saimme satoa kaksi ja puoli ämpärillistä. Todennäköisesti keitän nämä mehuksi, josta teen herkullista hyytelöä.

Yhtenä päivänä uurastimme Ukkokullan kanssa nokkostalkoissa. Ruusuhanskat kädessä kiskoimme nokkosia juurineen parista paikasta, jossa niiden ei mielestäni tarvitse kasvaa. Nokkosperhosen toukille jäi vielä nokkosia riittävästi. Leikkasin nokkosista kukinnot pois, jos vaikka käytän lionneet kasvit kasvimaalla katteena. Eivät ainakaan ryhdy siellä itämään. Nokkoset ovat nyt olleet vesisaavissa viikon verran. Kohta siivilöin veden käytettäväksi laimennettuna lannoitteena ja laimentamattomana mahdolllisten tuholaisten torjuntaan. Haisee ihan karmealle, vaan kun en haista. Tässä tapauksessa hajuaistin menetyksestä on hyötyä.

Perhoset ovat vähitellen alkaneet saapua. Ovatkohan ne päättäneet keskenään, kuka saa liidellä missäkin puutarhassa? Tänä vuonna amiraalit nimittäin näyttävät olevan runsain laji. Edellisen kerran enemmistönä olivat nokkosperhoset. 

En ole onnistunut ikuistamaan perhosia valokuvaan. Ainoastaan sinipiikkiputken lehdelle lepäämään pysähtynyt amiraali jaksoi odottaa, kunnes saan räpsäistyä pari kuvaa. Ehkä se oli uupunut rikkonaisten siipiensä vuoksi?

Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka

Laitanpa vielä tähän loppuun kuvan punaisesta harmaakäenkukasta tiedoksi Sailalle. Sain häneltä viime kesänä oheista kukkaa harmitellessani punaisen puutetta. Tänä keväänä omat harmaakäenkukkani nousivat valkoisena muuttuen myöhemmin keskustaltaan pinkeiksi eli ovat 'Oculataa'. 

Sailan punakukkaista ei näkynyt missään, joten kävin ostamassa taimikaupasta peräti kolme 'Gardeners World' -harmaakäenkukkaa, joiden piti olla punaisia. Olivat aluksi valkoisia ja muuttuivat sitten omieni tapaan pinkkikeskustaisiksi eli ovat 'Oculataa'. Ehdin jo kummastella ja harmitella tilannetta. Vaan ihme tapahtui. Sailan antama harmaakäenkukka avasi nuppunsa muita myöhemmin ja on kuin onkin punainen. Taisin tapani mukaan olla hätäinen, mutta nyt harmaakäenkukkakesäni on pelastettu. Kiitos Sailalle taimilahjasta!

Ja taas on aika ruusujen

Rosa rugosa Sointu - Tarhakurtturuusu

 

Vuosien takaisen pensasruusukuumeen seurauksena meillä kasvaa joukko erilaisia ruusuja. Etenkin 1990-luvulla kehitettyjä kotimaiset olosuhteet kestäviä pensasruusuja tuli hankittua useampi.

Alapihalla kasvavista osa on jo kukkimisensa lopettanut. Näitä ovat: Tornionlaaksonruusu (Rosa majalis Tornedal), Suviruusu (Rosa pimpinellifolia 'Poppius'), juhannusruusu (Rosa spinosissima 'Plena') ja metsäruusu (Rosa Majalis).

Rosa rugosa 'Ritausma'

 
Omenaruusun (Rosa magnifica) versot kärsivät talvesta. Se ei taida kukkia nyt ollenkaan. 

Ritausmankin leikkasin keväällä matalaksi. Sen olen tehnyt aiemminkin. Nyt pensaassa on paljon nuppuja valmiina avautumaan.

Rosa rugosa Sointu - Tarhakurtturuusu

Alapihan Ruusupenkissä kasvaa kolme pensasruusua. Sointu aloitti niistä kukintansa ensimmäisenä. Kukkia siinä parhaillaan todellakin riittää.

Rosa rugosa Sävel - Tarhakurtturuusu

Sävel on vankkarakenteinen ja runsaspiikkinen pensas. Sen leikkasin tänä keväänä 20-senttiseksi uudistaakseni sen kasvua. Pian leikkuun jälkeen se aloitti kiihkeän kasvun. Loppukesästä se taitaa olla lähellä entisiä mittojaan. Leikkaamisen ansiosta varret ovat lehteviä ja nuppuja on valtavasti. Ensimmäiset kukat ovat avautuneet.

Rosarugosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

Myös Sävelen lähellä kasvavan neilikkaruusun leikkasin matalaksi. Taisi tykätä leikkaamisesta, sillä pensas näyttää entistä paremmalta. Sävelen lailla nuppuja on tungokseen asti. Niiden avautuminen on alkanut.

Rosa centifolia muscosa - Sammalruusu

Sammalruususta tykkään paljon. Sen kukat ovat hienon muotoisia. Sammalruusun kukinta on jo loppusuoralla. Tänä vuonna sammalruusuni on kukkinut edellisvuosia runsaammin.

En tiedä sammalruusuni nimeä. Epäilen sen olevan Vaarala. Korkeutta sammalruusullani on noin 50-60 cm eli ei mikään jättiläinen. Eikä tarvitsekaan. Olen istuttanut sen Kaivoruusupenkin reunaan, jossa sen ei tarvitse näkyvyydesta kilpailla muiden kanssa.

Rosa centifolia muscosa - Sammalruusu

Nuppuisena sammalruusun olemus tulee hyvin esiin. Kukkien verholehdet ja perä ovat sammalmaisen karvan peittämät.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Punalehtiruusu kukki tänä vuonna harvinaisen pitkään. Luulin kukinnan jo päättyneen, mutta ikkunasta katsoessani huomasin pensaan ylimmissä oksissa lukuisia kukkia. Vierellä seisoessa niitä ei kirkkaassa auringonpaisteessa välttämättä edes huomaa. Onhan pensaalla korkeutta paljon enemmän, kuin sen omistajalla.

Viimeiset kukat olivat pensaassa kesä-heinäkuun vaihteessa. Olen yrittänyt leikata syksyllä kiulukoita mahdollisimman paljon pois, etteivät linnut levitä pensaan siemeniä pitkin maailmaa. Kiulukoita putoaa myös ympäriinsä pensaan alle. Huomasin muutama päivä sitten, että jopa kanttausurassa on lukuisia pikkuruisia punalehtiruusun taimia. Ne on helppo kitkeä pois. Tykkään punalehtiruususta, mutta en sentään halua punalehtiruusuviidakkoa.

Rosa rugosa Hansa

Hansa-ruusu olla möllötti useamman vuoden kukkien hyvin vaatimattomasti. Leikkasin siitä vuosi sitten useita versoja pois, koska pitkiksi venyessään ne makaavat pitkin pituuttaan. Hansa on levittäytynyt jonkin verran istutuspaikassaan, joten kaivoin ylös myös uloimpia versoja juurineen. Hansa-ruusu kestää hyvin leikkaamista. Näyttää, että se kukkii tänä kesänä runsaana ja on muutenkin nyt terveemmän näköinen.

Rosa francofurtana Splendens - Valamonruusu

Valamonruusun istutin 2014 naapurin aidan viereen, samaan ryhmään Sävelen, Soinnun ja Neilikkaruusun kanssa. Se kasvoi valtavaksi ja kukki joka kesä runsaana. Yksi kukka kesti vain hetken, mutta uusia aukeni samassa tahdissa. Valamonruusulla oli kyllä hyvin tilaa asustella paikallaan, mutta huomasin sen tekevän ahkerasti juurivesoja. Omalla puolella saatoin ajaa ne ruohonleikkurilla yli, mutta naapurin puolen aluevaltauksesta en sen sijaan tykännyt. Naapurit eivät sanoneet mitään. Päätin kuitenkin lopettaa pensaan levittäytymisen ja kaivoin sen 2019 pois. Pari vuotta lähdön jälkeen ruusun istutusalueen lähistöltä nousi juurivesa silloin tällöin. Kaivoin nekin pois, eikä sen jälkeen ole enää uusia tullut.

En raaskinut heittää kaunista ruusua kompostiin, vaan istutin sen tonttimme puistoreunalle. Siellä se saa taistella isojen vaahteroiden kanssa valosta ja voimasta. Pääsen tarvittaessa trimmerillä siistimään ruusun ympäristön ja pitämään sitä aloillaan. Jos vaikeaksi käy, annan lapion tehdä tehtävänsä.

Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

Myös yläpihan Pikkupuutarhan ruusuista Tove Jansson (Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson') ja juhannusruusu ovat kukkimisensa tälle kesälle kukkineet. 

Rotevakasvuinen norjanruusu (Rosa 'Hurdal') kärsi ensimmäisen kerran talvesta ja se on keskittynyt kukkimisen sijasta versojensa kasvattamiseen. 

Ranskanruusu Duchesse de Montebello saattoi tehdä yhden kukan, mutta missasin sen näkemisen ja kuvaamisen. Jostain syystä herttuatar murjottaa, eikä innostu kukkimaan.

Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

Kirjoapteekkarinruusu asui aiemmin alapihalla. Paikka kävi ahtaaksi, joten siirsin Mundin Pikkupuutarhan Muuripenkkiin 2020. Alkuun näytti, ettei se tykännyt siirrosta laisinkaan. Sitten se alkoi pörhistyä ja kukkii tänä vuonna lukuisin kukin. Yksittäinen kukka ei paisteessa kauaa hyvänä pysy. Kuvaaminen onnistuu parhaiten aamulla, jolloin uudet nuput avautuvat.

Kirjoapteekkarinruusu on kiehtova kaksivärisine terälehtineen. Siinä riittävän hyvä syy istuttaa Mundi omaan puutarhaan.

Rosa Lumo - Neidonruusu

Lumo-ruusu on yksi kolmesta ruusupensaasta, jonka siirsin alapihalta Pikkupuutarhaan. Ruusut Mundi ja Ilo ovat kaksi muuta. Silloin arveltiin, ettei suurikokoisten pensasruusujen siirto onnistu, vaan ne kuolevat. Eivät kuolleet, mutta vasta nyt jokainen näistä siirretyistä osoittaa kotiutuneensa uuteen paikkaan. Kovin runsaana Lumo ei tänäkään kesänä kuki. Kukat haalistuvat ja kuihtuvat nopeasti, mikä lienee ainakin osittain kuivuuden, auringonpaisteen ja jatkuvien tuulien syytä.

Rosa Ilo - Puistoruusu

Ilo sai paikan Pikkupuutarhan Kärhökäytävältä. Siltäkin meni aikaa tottua nykyiseen asuinpaikkaansa. Vihdoin se on päättänyt sopeutua ja osoitti sen tekemällä muutaman kukan. Ilo on voimakaskasvuinen ja suurikokoinen, joten ihan pieneen nurkkaan sitä ei kannata ahtaa.

Rosa rugosa Therese Bugnet - Tarhakurtturuusu

Teresanruusu on viime vuosina ollut kuvatuimpia ruusujani. Johtunee pitkälti siitä, että se kasvaa yläpihalla paikassa, jonka ohi kuljen usein ja joka näkyy myös työhuoneen ikkunasta. Teresanruusu kasvoi korkeaksi, maljamaiseksi pensaaksi. Alimmat oksat ja oksien varret muuttuivat vähitellen lehdettömiksi.

Leikkasin Teresanruususta keväisin muutaman vanhimman oksan pois. Silti se vaati tukemista, kun korkeat oksat taipuivat latvuksistaan kohti maata kovilla tuulilla ja rankkasateissa. Tänä keväänä leikkasin koko pensaan matalaksi, noin 20-senttiseksi. Se kannatti. Nyt pensas on jo toista metriä korkea, alhaalta ylös tuuhealehtinen ja runsasnuppuinen. Teresanruusu tekee selvästi uusia nuppuja, kun leikkaa kuihtuneet kukat säännöllisesti pois.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Vuosi sitten minuun iski Austin-ruusukuume. Aiemmin olin istuttanut Crown Princess Margarethin, joka kuitenkin kuoli pois. Asia jäi kaivelemaan ja Puutarhanikkareiden myymälässä en enää kyennyt vastustamaan kuumetta, vaan ostoskoriin hyppäsi Lady of Shalott. Olin toki ihaillut tätä ruusua useammankin kerran Saaripalstan Sailan blogissa.

Kaivoin ruusulle Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin huolellisesti kunnon kuopan. Laitoin hyvää multaa ja kastelin istutettua ruusuani ahkerasti. Se juurtui, kasvoi ja ryhtyi tekemään nuppuja. Että jaksoinkin pyöriä kesän Ladyn ympärillä sen avatessa yhä uusia nuppuja. Kukinta kesti likimain ensimmäisiin pakkasiin.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Pelkäsin ruusun menehtyvän, kun talvi oli kasvien kannalta pitkä ja hankala. Suojasin ruusun heti syksyllä verkolla, etteivät peurat ja jänikset popsi sitä kitusiinsa. Laitoin vielä tyvelle kuivia puunlehtiä suojaksi - mahtoiko niistä suojaa olla, en tiedä? Kukaan ei kuitenkaan päässyt aterioimaan ensirakkausruusullani. Keväällä tarkkailin sitä nähdäkseni, onko se selvinnyt talvesta. Pitkistä versoista kaikki olivat kuivia. Leikkasin varsia varovasti pala kerrallaan edeten kohti kohtaa, jossa näkyisi eloa. 

Aika matala ruususta tuli, mutta niin se vain heräsi ja alkoi puskea uutta kasvua. Juhannuksen jälkeen ilmestyivät ensimmäiset nuput, joita laskin olevan 17 kpl. Kukat ovat alkaneet avautua, eikä epäilystäkään, ruusu on tismalleen niin kaunis kuin muistinkin.

Austin-ruusu 'Carolyn Knight'

En sitten malttanut jättää Austin-ruusukokoelmaani yhden varaan, vaan myöhemmin viime kesänä ostin myös Carolyn Knightin. Se ei ole niin oranssinkeltainen, mitä kuvissa. Olisiko nimilappu kenties vaihtunut? Ladya matalampi tämä on selvästi. 

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

 
Näköjään ruusukuume ei ole vielä hellittänyt, koska toukokuun lopussa intouduin ostamaan kolmannenkin Austin-ruusun. Tällä kertaa Emily Brontën, joka on oikea herkku sekin. Siinä on muutama nuppu, joten joudun vielä vähän aikaa jännäämään kukkien näkemistä. Siihen saakka pörrään Lady of Shalottin kukkia ihailemassa.