Syksyn sinnittelijöitä

Kehäkukka 'Bronzed Beauty'

 

Ihmeen hyvin puutarhasta löytyy edelleen sinnittelijöitä, vaikka öisin on varsin koleaa ollutkin. Alkuviikosta yö meni jopa ensimmäisen kerran pakkaselle. Nurmikko oli niin puiston puolella kuin omassakin pihassa valkoisena. Sen sijaan kasveilla ei huurretta liiemmin ollut.

Kasvimaan lavakauluksista olen jo kesäkukatkin tyhjentänyt. Majalispenkkiin keväällä kylvetyt kehäkukat sen sijaan kukkivat edelleen hyvin. 

Allium tuberosum - Kiinansipuli

Muutaman parsan annan jatkaa kasvua sadonkorjuun jälkeen. Minusta korkeaksi kasvavat tillimäiset parsat ovat kauniita. Sateella niihin kerääntyy pisaroita kimaltamaan timanttien lailla. Yleensä ensimmäiset räntäsateet kaatavat pitkän huiskeat varret kumolle. Silloin käyn ne leikkaamassa pois.

Parsojen vieressä kasvaa kiinansipulia. Sen kukinta on kestänyt pitkään. Osa kukkavarsista on kasvanut korkeiksi parsan joukkoon. Punertava vaahteranlehti on kuin joulukuusenkoriste parsoissa. 

Comagaria rosea 'Pink Panda' - Koristemansikka

Koristemansikka Pink Panda kukkii käytännössä läpi kesän. Sitä olen lisännyt satelliitin tavoin levittäytyvistä rönsyistä toisiin paikkoihin. Tästä ei ole tullut riesaa, sillä se on helppo kitkettävä ja rönsyjä leikkaamalla sen valloitusyrityksiä on helppo torpata.

Borago officianalis - Kurkkuyrtti

Kylvin kurkkuyrttiä kasvimaalle vuosia sitten. Sen jälkeen kurkkuyrttiä on ilmestynyt mitä omituisimpiin paikkoihin. Kauaskin alkuperäisestä kylvöpaikasta. Keväällä kylvin tarkoituksella lisää kurkkuyrttiä kasvimaan Vapaapenkkiin. Kurkkuyrtin kukka on kaunis. Ei haittaa yhtään, vaikka se lähtisi taas kulkemaan omille teilleen.

Geranium endesii 'Wargrave Pink' - Espanjankurjenpolvi

Kurjenpolvet ovat monikäyttöisiä ja kiitollisia kasveja. Sitkeitä myös, sillä esimerkiksi kuvan Wargrave Pink kukkii yhä. Enää ei yhtä runsaana kuin kesällä, vaan kukkiipa kuitenkin. Samoin sininen Rozanne kukkii yhä. Se on venyttänyt varsiaan niin tehokkaasti, että Austin-ruusu Emily Brontë joutuu toimimaan kurjenpolven tukipylväänä.

Geranium 'Rozanne'

 
Vasenrinteen verikurjenpolvi alkoi pukkaamaan uusia kukkia, kun rajoitin sen rehottamista leikkaamalla sitä syyskuun alussa. Mitään kukkatulvaa ei tosin ole enää luvassa. 

Sedum 'Herbstfreude'  - Komeamaksaruoho 

Komeamaksaruoho 'Herbstfreudea' minulla kasvaa useissa eri paikoissa. Ymmärrettävää, että kukkimisajankohdalla on eroja riippuen paikan valoisuudesta ja suojaisuudesta. Oikearinteessä kasvava komeamaksaruoho on kukkinut ajat sitten. Se on ollut jo pitkään aivan ruskea. Ehkä se onkin jokin eri lajike?

Kimalaiset ovat tykänneet näinä viime aikojen aurinkoisina päivinä komeamaksaruohoista. Purppurapunalatvoista pörriäiset eivät enää välitä. Olivat ne auringossa tahi eivät. 

Rhododendron 'Cunningham's White'

Rhodo Cunningham's White tapaa aina kukkia vaisummin loppukesästä. Nyt siinä on yksi tai kaksi kukkaa tasaisin välein. Nuppuvaiheessa 'Cunningham's Whiten kukka on hennon vaaleanpunainen. Avonaisena valkoinen. Loppukesän kukinnasta huolimatta tämä rhodo kukkii yleensä uudelleen keväällä.

Lilakukkainen syysasteri

Lilakukkainen syysasteri on täynnä kukkia. Ollut jo pitkään. Kiva väriläiskä Pikkupuutarhassa, lähellä tuija-aitaa. Tässä syysasterissa ei ole muuta vaivaa kuin hyvin innokas leviäminen. Se olisi kannattanut istuttaa vaikka pohjattomaan ämpäriin tai muuten rajata sen juurten etsiytymistä ympäriinsä. Juuret eivät ole kovin syvällä, joten liian etäälle ulottuvia versoja on kohtalaisen helppo ottaa pois.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard' - Syysasteri

Alaihalla kasvaa taasen syysasteri Patricia Ballard. Sen olen hankkinut jokunen vuosi sitten OmaPiha -lehden tilaajalahjana. Vuosi sitten Patricia ehti avata kukkansa, mikä ilahdutti kovasti. Tänä vuonna vain harva nuppu ehtinee avautua. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna arveli, ettei minun Patriciani ole Patricia Ballard. Hän vertasi omaansa, jonka väri eroaa minun asteristani. Loppujen lopuksi ei maailma siihen kaadu, onko syysasterini nimi Patricia tai Pirkko. Patriciaksi omaani kutsun. Vai alkaisiko se avata nuppujaan aikaisemmin, jos tietäisin takuuvarmasti sen oikean nimen?

Rosa Austin 'Carolyn Knight' - joka se ei ole

Austin-ruusujen vuoksi toivon päivien pysyvän yhä lämpiminä. Yöpakkasillakaan ei ole kiirettä. Jos talvi alkaa lokakuussa, tulee siitä turhan pitkä minun makuuni. Eikä Austinini tarkene avata nuppujaan. Carolyn Knight, joka siis ei ole Carolyn Knight, vaan joku muu valkoinen Austin, on kukkiensa suhteen pisimmällä. Samoin alapihan Emily Brontë.

Rosa Austin 'Lady of Shalott'

Lady of Shalott'ssa on useita nuppuja, joista jokainen vielä aika tiukasti kiinni. Avautuisivatkohan nämä maljakossa, jos mahdollisten kylmien öiden vuoksi ottaisin yhden leikkokukaksi? Taidanpa tehdä sellaisen kokeen. Kannattaa varmaan odottaa vielä hetki, jotta nuppu löystyy hieman. Silloin se saattaisi avautua helpommin sisällä.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Epäilen, ettei tänä vuonna tule loisteliasta ruskaa. Yläpihan tuurenpihlaja on punastunut latvuksesta. Alaoksilta osa lehdistä on jo pudonnut. Alapihan tuure on enimmäkseen vihreä. Osa villiviineistä on vihreitä, vain pieni osa on punastunut. Puiston puolella olevan mongolianvaahterat ovat vihreitä. Monet koivut ovat pudottaneet lehtensä. Haapojen lehdet ovat ruskeita. 

Puiston nurmikko huurteessa pakkasaamuna

 
Tänään lauantaina on kiirehdittävä pihalle puuhaamaan ja nauttimaan auringon ajoittaisesta pilkahtelusta pilvien takaa. Tuuli kylmentää ilmaa, mutta töitä tehdessä ja sopivasti pukeutuneena kyllä tarkenee. Sunnuntaille ja tulevalle viikolle on ennustettu sateita. Silloin voi vaikka siivota tai päivittää istutustietoja.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kasvimaa, kutominen ja kaalilaatikko

 
Mennyt viikonloppu oli ahkerointia vallan mainiossa säässä. Kylmän yön jälkeen aurinko nousi taivaalle lämmittämään jopa kesäisesti. Nurmikkoa leikatessa tarkeni hyvin lyhythihaisessa puserossa. Olin tavallista viitseliäämpi eli haravoin kanttausurista syyslehtiä nurmikolle, josta ne oli helppo silputa nurmikon ravinnoksi.

Kasvimaan lavakaulukset on jo suurimmaksi osaksi tyhjennetty. Sunnuntaina poistin korkeiksi venähtäneet kosmoskukat, jotka ovat tänä kesänä kukkineet varsin huonosti. Enemmän kukkia ovat tehneet ympärille itsestään siementäneet kosmokset. Tätä kuvaa katsellessa keksinkin, että ensi keväänä taidan kylvää kosmokset suoraan Majalispenkkiin. Jospa en istutakaan mitään monivuotista penkkiin myöhemminkään, vaan varaan paikan kesäistutuksille. Senkin jälkeen, kun metsäruusun versoja sieltä ei enää nouse.

Pahoittelen tuija-aitakuvan laatua. Aurinko helotti kuvaajaa häiritsevästi.

Sain vihdoin leikattua niin tuija-aidan kuin muutkin pihalla asustavat tuijat. Tontin kadusta erottavan tuija-aidan Pikkupuutarhan puoleinen osuus on yli 20 m. Sisäänkäynnin toisella puolella on lyhyempi pätkä. Teleskooppileikkurilla saan aidan leikattua maasta käsin. Pikkupuutarhan puolelle saa tarvittaessa tikkaatkin pystyyn, mutta kadun puolella ojan vuoksi ei tikkaita voi käyttää. 

Kuvan vasemmassa alalaidassa näkyvä aita on lumimarjaa, jonka pidän leikkaamalla matalana. Sen taakse jää tuija-aidan huoltoa helpottava käytävä. En enää yhtään muista, mikä idea lumimarjojen istuttamisella on ollut. Taisivat olla tuossa jo ennen tuijien istuttamista.

Alapihan Muumipeikoksi nimeämäni tuija kasvaa Kiemurapenkin päässä. Muumipeikon vasemmalle puolelle jää kasvihuone. Oikealla puolella taasen on tarhaviinikärhö 'Black Princen' köynnöstuki. 'Black Prince' kasvoi tänäkin kesänä Muumipeikon päähän ja hartioille.  Nyt viinikärhöä oli madallettava, jotta sain tuijan leikattua. 

Muumipeikon synty liittyy tienvarren tuijien istuttamiseen. Osa riviin istutetuista aitatuijista ei lähtenyt toivotusti kasvuun, joten ne vaihdettiin uusiin. Annoin poistetuille tuijille mahdollisuuden uuteen elämään istuttamalla niitä muualle puutarhaan. Muumipeikko kiitti mahdollisuudesta ja kotiutui oikein hyvin.

Tuijien leikkaaminen oli koko päivän kestänyt operaatio. Aloitin heti aamusta ja jäljet sain siivottua alkuillasta. Olin aivan naatti työrupeaman jälkeen. Käsivarret eivät ole vieläkään toipuneet urakasta. 

Puistoalueen toisella laidalla on tontin kahdella sivulla upeasti hoidettu pitkä tuija-aita. Tässä kuvassa viimeistely on vielä kesken. Muovinauhan ajatuksena lienee torjua peuroja pois tuijien kimpusta. Tuosta aidan vierestä kulkee peurojen vakioreitti. Muovinauhaa käyttäneet ovat kertoneet, ettei sillä ole peuroja torjuvaa tehoa.

Ystävä kävi pitkästä aikaa kylässä. Hän toi tuliaisena hienon syysasetelman. Telineessä roikkuvassa amppelissa on erivärisiä kanervia ja lankaköynnöstä. Laitoin asetelman väliaikaisella virityksellä korkeammalle, jotta se näkyisi paremmin. Kun tämän asetelman aika on ohi, voin hyödyntää telinettä vaikkapa kesäkukille. 

Ystävä kiersi useamman viikon Eurooppaa asuntoautollaan. Ranskassa ystävä kävi Pylones-myymälässä, jossa on huumorilla maustettuja lahja- ja muita esineitä. Minulle hän toi punaisen naisfiguurimaisen sateenvarjon. Se on niin hauska, että voisin nostaa sen vaikka kahvilassa käydessäni pöydälle viereeni seisomaan. Samasta paikasta sain myös pienen peilillä varustetun harjan. Erinomainen, juuri käsilaukkuun sopiva väline. Suklaarasia ei ole samasta kaupasta.

Puikot ja langatkin ovat etsiytyneet hyppysiin. Elokuussa naapurikylän marketissa oli Novitan Polkka-lankaa tarjouksessa. Polkka-langasta syntyy kirjoneule helposti. Lankatarjoukseen oli helppo tarttua. Päätin tehdä isän hoivakodin hoitajille joululahjaksi polvisukat.

Aloitin syksyn neulesession 23.8. polvisukilla. Sen jälkeen kudoin kuvan puolisäärisukat, joille saajakin on jo päätetty. Nyt on meneillään Jules-neulemallilla sukat. Nekin pukinkonttiin. Tuija-aitaleikkauksen aiheuttama rasitusvamma käsissä hidastaa kutomista. Pakko pitää muutama välipäivä käsien lepuuttamiseksi.

Ruoan laittaminen on arkeen ja pyhään kuuluva perusasia. Tykkään kokeilla lehdistä tai muualta bongaamiani ohjeita. Toisinaan onnistuu, toisinaan ei. Joskus syy löytyy peilistä, harvemmin ohjeesta. Loppukesästä olen leiponut useita piirakoita niin makeina kuin suolaisina. Syystä tai toisesta voisin vaihtaa keittiöni nimeksi Lässähtäneiden leipomusten -keittiöksi. Maun puolesta niitä on vielä syönyt, mutta ulkonäkö on ollut julkaisukelvoton.

Myös blogeista löytyy välillä hyviä vinkkejä. En kuolemaksenikaan muista, kuka teistä kehui tehneensä gruusialaista kaalilaatikkoa. Ohje siihen löytyy Yhteishyvästä. Kaalilaatikosta tykkäävänä tätä versiota oli kokeiltava. Kyllä kannatti, herkullista. Jouduin hiukan soveltamaan ohjetta, kun ihan kaikkea ei sitten ollutkaan kotona. Muistin jääkaapista löytyvän suolakurkkuja. Ei löytynyt. Niin sitten korvasin suolakurkun kurkkusalaatilla. Smetanaa taasen laitoin ohjetta enemmän, kun en halunnut jättää pientä määrää odottamaan seuraavaa käyttöä rasian pohjalle.

Aion tehdä gruusialaista kaalilaatikkoa toistekin. Kuten myös tavallista kaalilaatikkoa. Miten hyviä nämä syksyisistä kasviksista valmistettavat ruoat ovatkaan. 

Daaliat ovat edelleen talon seinustalla isoissa ruukuissaan. En ole kiikuttanut daalioita suojaan edes yöksi, koska talon seinustalla lämpötila on pysynyt kohtuullisena. Daaliat kukkivat edelleen runsaina, eikä niissä ole kylmän aiheuttamia vioituksia. Vielä. Kellariin kuskaaminen alkaa olla kuitenkin lähellä. Autotalli olisi hyvä välivarastointipaikka, mutta siellä ei ole sopivaa tilaa.

Pihalla tulee kyllä monestakin syystä pyörittyä, mutta ei siellä enää istuta kukkia ihailemassa. Nyt raaskii leikata daalioitakin maljakoon. Kaikki daaliani ovat sellaisia, jotka avautumista odottavia nuppuja vaarantamatta on leikattava melko lyhytvartisina. Nuput eivät näytä kovin hyvin avautuvan sisällä. 

Colcicum Giant - Syysmyrkkylilja 

Harva se päivä kierrän puutarhan löytääkseni mullasta nousevia syysmyrkkyliljoja. Niitä on tullut istutettua lukuisia, mutta ei kovin hyvällä tuurilla. Loppuviikosta löysin ensimmäiset kalvakat nuput Syreenipenkin kärhötuen viereltä. Istutustietojen mukaan olen tähän istuttanut 'Giantia'. 

Golchicum Waterlily - Syysmyrkkylilja 

Toinen esiintymä löytyi pian Giantien jälkeen alapihan Kiemurapenkistä. En vain osannut lainkaan odottaa niitä tuossa paikassa. Illansuussa on taas istahdettava istutuslistoja selaamaan. Joku kirjaus on jäänyt tekemättä tai sitten olen muita kasveja siirrellessä siirtänyt myös syysmyrkkyliljat.

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko

Syysvuokkoni kukkii ja kukkii ja kukkii. Eikä vain Kiemurapenkissä, vaan sen siementaimet myös Pikkupuutarhan Muuripenkissä, sisäänkäynnin Bermudassa ja alapihan Päivänliljapenkissä. On se vaan niin hieno!

Syyskuu vaihtuu lokakuuksi. Olkoon se täynnä valoa. Ainakin kynttilänvaloa. 

Ihme ja kumma

 

Mihin kesä hävisi? Tuskin ehdin edes syksyn kyytiin, kun talvi jo tekee tuloaan. Parina aamuna mittari on näyttänyt +3. Ulos ei voikaan enää pyrähtää t-paidassa paljain jaloin. Pakko laittaa sisällä ollessa villasukat jalkaan ja napsauttaa vähitellen myös pattereita päälle. Aurinko on iloksemme syrjäyttänyt sadesäät ja päivälläkin on taas kelvollisia syyssäitä. Ehkä talvi vain uhittelee ennakkonäytöksillään. Toivottavasti se vaipuu vielä joksikin aikaa odottamaan omaa vuoroaan.

Clematis 'Dr. Ruppel'

Pihakierrokset jatkuvat entiseen malliin. Siellä on kaikenlaista ihmettä ja kummaa. Tarhaviinikärhö 'Polish Spiritin' kanssa samassa köynnösverkossa kasvaa kärhö 'Dr. Ruppel'. Sillä on ailahtelevainen luonne. Kasvaa tai ei kasva. Kukkii tai ei kuki. Olen istuttanut sen hölmöön paikkaan, josta se taitaa minulle mieltään osoittaa. Istutuksesta on jo niin paljon aikaa, etten yhtään muista syytä moiselle paikan valinnalle.

Muutama päivä sitten huomasin jotain kummallista tavoittelevan syreenin oksaa. Tarkemman tarkastelun tuloksena löysin useita 'Dr. Ruppelin' isoja nuppuja. Leikkasin syreenin oksan varovasti siten, että sain laskettua kärhön nuput tuen etupuolelle. Lämpimämpään ja valoisampaan paikkaan. Myös paremmin ihailtavaksi. Osa kukista on nyt avautunut.

En aio kaivaa tohtoria pois ja siirtää sitä parempaan paikkaan. Saattaisin kaivaessani vahingoittaa tohtorin ja muidenkin alueella olevien kasvien juuria. Saattaa olla, että ostan uuden tohtorin laitettavaksi suotuisampaan paikkaan. Jää harkittavaksi. 

Oranssikeltano

Huvitus-omenapuun alla on hiljaisempaa, kun vähäisetkin omput on kerätty syötäväksi tai kompostiin. Muscarit siellä nostavat lehtiään joka syksyiseen tapaan. Löytyi sieltä muutakin. Oranssikeltano on päättänyt kasvaa Huvituksen alla. Aikoo myös kukkia kauden päätteeksi.

Oranssikeltano osaa vallata tilaa itselleen, mitä en koe kuitenkaan kovin agressiiviseksi. Se on helppo kitkeä ja siirtää myös toiseen paikkaan.

Bellis - Kaunokainen

Miten te muut pärjäätte kaunokaisen kanssa? Saatteko sen tottelemaan toiveitanne vaikkapa istutuspaikasta? Minun kaunokaisena on ilmeisesti ikuinen teini, jolla on kova tarve kapinoida vanhempiaan kohtaan. Ruusupenkissä se valuu jatkuvasti kohti kanttausuraa. Trimmaa ja leikkaa siinä nyt nurmikkoa siistiksi, kun koko ajan on varottava kaunokaisen lehtiä ja kukkia. Juuret pysyvät turvassa mullan sisällä, mutta tarkkana saa olla, ettei lykkää ruohonleikkurin pyöriä kaunokaisen päältä. 

Olen jokusen kerran nostanut kaunokaisen ylös ja istuttanut sitä "ylemmäs". Kun selkäni käännän, se on taas valunut alas.  

Neilikkaruusu

Pensasruusut ovat kukkineet kivasti koko kesän. Sävel, Sointu ja Neilikkaruusu kukkivat edelleen. Neilikkaruusu on jostain syystä ryhtynyt kainostelemaan. Tai sitten se haluaa tällä tavoin piilottelemalla muistuttaa, että ensi keväänä puska on ehdottomasti leikattava matalaksi. Tämä oli aikomus, vaan kuinkas nyt sattui unohtumaan. Kurkkikoon kukkineen oksien välistä ihan omassa rauhassaan. Tosin tuolta voi olla vaikea saada huurrekuvia siinä vaiheessa, kun punaiset kukkaset saavat ensimmäiset yöpakkasten huurrekoristeet.

Kelloköynnös

Kelloköynnöksen kanssa tämä kausi ei mennyt toivotulla tavalla. Kaipa se ärsyyntyi kylmästä alkukesästä, perässä seuranneesta hellejaksosta ja loppukesän jatkuvista sateista. Kesän aikana se teki yhden kukan, jonka ehdin kuvata aivan loppuvaiheessa. Nyt sitten kelloköynnös yllättäen yltyi kehittämään nuppuja. Niitä on lukuisia ylhäällä ja alhaalla. Pahoin pelkään, etteivät nuput ehdi avautua. Puhumattakaan, että niistä tulisi siemenpalluroita. 

Eipä sitä voi kasveiltaan liikaa vaatia. Viime syksynä sain kelloköynnöksistä suuren määrän siemeniä. Vaikka tänä vuonna kyseessä on eri kasvi, huhu hurjasta siementuotannosta on tainnut kulkeutua tämänkin yksilön "korviin". 

Mutinus ravenelii - Puistopökkösieni

Kerran aikaisemmin olen löytänyt meidän puutarhasta vaaleanpunaisia pitkulaisia sieniä, joiden nimi on puistopökkösieni. Näyttävät pikkupojan pippeleiltä. Sukunimi 'mutinus' tarkoittaa pientä siitintä. Hajukin on kuulemma paha, raatomainen. Itse en voi ottaa hajuun kantaa, kun en enää mitään haista. 

Kimalainen komeamaksaruohossa

Perhoset ovat kaikonneet jonnekin lämpimämmille seuduille. Kimalaisia ja muita pörriäisiä puutarhassa edelleen riittää. Näinpä muutama päivä sitten leppäkertunkin mönkivän kukkapenkissä. 

Purppurapunalatvat houkuttelivat lukuisan joukon amiraali-perhosia luokseen. Perhosten lähtiessä purppurapunalatvat eivät ole enää kelvanneet kimalaisillekaan. Sen sijaan komeamaksaruohoissa on parhaimmillaan useita yksilöitä. Koitin selvittää kuvan kimalaisen nimeä. Olisiko kivikkokimalainen?  

Kuparilude alppipiikkiputkessa

Erilaisia luteita puutarhassa on kesän mittaan ollut paljon. Ötökkätieto.fi:n mukaan Suomessa on tavattu ludelajeja noin 500. Marjaluteet ovat monille tulleet tutuiksi jo lapsuudessa, kun sellaisen on löytänyt vaikkapa ahomansikoiden joukosta. Luultavasti kupariluteitakin on meidän puutarhassa ollut, en vaan ole sen tarkemmin niihin kiinnittänyt huomiota.

Kuparilude konnanyrtissä

Kuparilude on harmiton ötökkä, joita tapaa jo huhtikuussa ja vielä ennen talvipakkasia. Kuparilude viihtyy monilla kasveilla. Se imee niistä kasvinestettä. Kupariluteen vioitukset ovat vähäisiä eli ötökkä on harmiton vierailija puutarhassa.

Ruusumalva

Värien kaikotessa tilalle saattaa tulla muotoja. Kokonainen ruusumalvapuska näyttää kauempaa katsottuna tähän aikaan vuodesta vähemmän viehättävältä, vaikka ruskeasta väristä tykkäisikin. Runsaana kukkinut ruusumalva on parhaillaan täynnä siemenkotia. Ne muistuttavat italialaisen nonnan eli isoäidin näppärillä sormilla valmistamaa tuorepastaa.

Patjarikko

Entä houkutteleeko patjarikko kellahtamaan sen pehmoiselta näyttävälle vuoteelle? Muuten kyllä, mutta päivätorkuista voi tulla kivulias, kun kymmenet patjarikon päälle pudonneet männynneulaset alkaisivat pistellä selkää ja takamusta. Toiset kyllä käyvät useinkin hakemassa särkyihinsä apua akupunktiosta. Olen kuullut fakiireista, jotka nauttivat itsensä kiduttamisesta makaamalla naulojen peittämällä alustalla.

Sulkaneilikka

Sulkaneilikka on kasvanut isoksi pöheiköksi. Isolta se näytti siksikin, kun sen läpi pukkasi heinää enemmän kuin minun laatimani laki sallii. Niin sitten kaivoin sulkaneilikat ylös ja putsasin ne heinästä. Ilman muuta myös kasvupaikka oli syytä puhdistaa heinän ja rikkojen juurista. Näiden toimenpiteiden jälkeen istutin sulkaneilikat tuppaina takaisin. Elo-syyskuun sateet ovat hyödyttäneet kasvin uudelleen juurtumista. Ei aikaakaan, kun puhdistetut tuppaat kurovat välit ja kasvavat toisiinsa kiinni. Taas saa hetken hengähtää, kunnes heinät löytävät sulkaneilikat ja sama puhdistusoperaatio toistuu.

Mehikasvi

Mehikasvit ovat tosi söpöjä myös syksyllä. Jos omassa puutarhassa ei ole minkäänlaista vesiaihetta, voi istuttaa mehitähtiä sopivaan paikkaan. Siinähän nuo ovat kuin lumpeita lammikossa. Maalumpeita multalammikossa. 

Muscari - Helmililja

Kun rikkaruohot on kitketty omenapuiden alta, näyttää hetken vähän paljaalta. Muutamat esikot sekä sormustinkukkien ja lemmikkien siementaimet kasvavat pieninä viherkeitaina siellä täällä. Yksi silmänräpäys ja helmililjojen lehdet alkavat nousta ennakoimaan kevään kukintaa. Jänikset käyvät muscarin lehtiä lyhentämässä jo syksyllä jatkaen samaa keväällä. Ja talvellakin, mikäli lumi ei lehtiä peitä. 

Aikoinaan surin menettäväni kukinnan, vaan niin ei ole koskaan käynyt. Helmililjan nuppu alkaa nousta esiin vasta keväällä. Se on hyvässä tallessa lehtien keskellä syvällä mullassa. Jänikset eivät siihen ylety, vaikka kuinka lyhentäisivät talttahampaillaan lehtiä.

Illat pimenevät yhä aikaisemmin. Puutarhaa ja mieltä voi piristää sytyttämällä lyhtyjä ulos. Olen ripotellut lyhtyjä sinne tänne puutarhaan ja laittanut niihin ajastettavia ledkynttilöitä. Osan lyhdyistä keräsin keväällä pois. Osa on viettänyt ulkona läpi vuoden. Koreaköynnöskuusaman keskelle piiloutuneeseen lyhtyyn en ole vielä kynttilää laittanut. Tarvitsen varmaan viidakkoveitsen päästäkseni lyhdyn lähelle sinne kynttilää laittamaan.

Taas on viikonloppu käsillä. Sää on mitä mainioin niin puutarhahommille kuin kaikenlaiselle ulkoilulle. Ystävät, nauttikaa! 

Rypäleet talteen

Zilgat syyskuun alkupuolella

 

Vietin yhdestä sadepäivästä aamupäivän keikkumalla tikkailla pergolan katon alla leikkaamassa rypäleterttuja ämpäriin. Loppupäivä menikin sitten rypäleitä höyryttäessä mehuksi. 

Syyskuun alussa näytti, etteivät rypäleet kypsy ollenkaan. Kyllä kypsyivät. Vain pieni osa jäi raa'aksi. Sadonkorjuun ohessa leikkasin pitkäksi venähtäneitä versoja netistä löytämieni ohjeiden avulla. 

Rypäleitä kertyi neljä ämpärillistä. Osa oli jo niin kypsiä, että ne rapisivat poimintavaiheessa pergolan lattialle. Litistyneistä rypäleistä syntyneet sinimustat läiskät eivät jää pysyviksi. Suurin osa läiskistä lähti jälkisiivouksen yhteydessä harjaamalla ja loput vedellä.

Yllättävän paljon Zilgasta syntyy mehua, vaikka itse marja on pieni ja sen sisällä hedelmän kokoon nähden iso kivi. Suurimman osan mehusta purkitin sellaisenaan pakasterasioihin.  

Osasta mehua tein samantien hyytelöä, joka maistuu hyvältä esimerkiksi juustojen kanssa tai liharuokien tai maksalaatikon kera. Moista määrää mehua emme Ukkokullan kaksistaan ehdi talven aikana käyttämään. Etenkin, kun jo aiemmin tein herukoista mehua. Niinpä valmistan myöhemmin lisää hyytelöä, jota aion jakaa sukulaisille ja ystäville.

Jonkun verran Zilga-terttuja jäi korjaamatta. En saanut tikkaita turvallisesti pergolan ulkoseinälle. Enkä sateen vuoksi halunnut mennä sinne muutenkaan keikkumaan. Mustarastaat käyvät napsimassa rypäleitä. Syököön jäljelle jääneet kiitokseksi, etteivät käyneet pergolan puolella satoa liikaa verottamassa.

Aronia

Aronioita tuli isoimpaan pensaaseen mukavasti. Muut pensaat leikattiin vuosi sitten matalaksi. Ne ovat kasvaneet isoiksi, mutta marjoja ne eivät ole tehneet. Joka kerta portaita alapihalle laskeutuessani pelästyin aroniapuskasta metelillä lennähtäneitä mustarastaita. Yhtä monta kertaa päätin, että pitää tulla pian pelastamaan marjoja omaan käyttöön. En ole ehtinyt. Eikä se nyt suuremmin harmitakaan, koska pakastin on täynnä marjatuotteita. Lisäksi omenasato jäi pieneksi, eikä hedelmien laadussakaan ole kehumista. Tarkoitus oli nimittäin yhdistää säilönnässä omenat ja aroniat.

Muutama Huvitus ja Punakaneli tuli syötyä. Syysomenassa oli enemmän hedelmiä, joita linnut kävivät ahkerasti syömässä. Sillä seurauksella, että hedelmä putosi maahan muurahaisten ja ampiaisten hyödynnettäväksi. Sen, mitä kompostorilta pelastui, kuorin ja pilkoin kattilaan. Keitin omenoista kanelilla ja sokerilla maustettua hilloketta aamupuuron lisukkeeksi. 

Kurpitsoja tuli pieneen istutusalaan nähden kivasti. Spagettikurpitsat olemme jo syöneet. Kuvan kurpitsoista pienemmät syödään varmaankin keittona tai uunissa valmistettuna. Isoimmasta suunnittelen tekeväni joko kurpitsapikkelsiä tai tavallista etikka-sokerisäilykettä.

Kasvihuone on jo tyhjennetty. Lavakauluksissakin on enää kosmoskukat. Olen odottanut lämmintä ja aurinkoista päivää pestäkseni kasvihuoneen. Yleensä olen tehnyt sen syksyllä, koska keväällä on sitten kiva aloittaa uusi kausi puhtaan kasvarin kera.

Teimme Ukkokullan kanssa päiväreissun Tallinnaan. Meillä oli auto mukana, mutta sillä ajettiin keskustan ympärillä aika rajallisesti. Lopulta veimme auton satamaan parkkiin ja jatkoimme jalkaisin ja ratikalla.

Kotiin ostimme marketista virolaisia purkkikeittoja; seljankaa, borshia. Ne ovat edullisia ja maukkaita. Ostimme myös leipää ja savujuustoa. Lihatuotteita ei suositella tuotavan Suomeen EU:n alueella pahentuneen afrikkalaisen sikaruton vuoksi. Savujuusto kuuluu eläinperäisiin tuotteisiin, joten sen suhteen mokasin eli juustokin olisi ollut hyvä jättää ostamatta

Tallinnan laajentunut ratikkaverkosto helpottaa nyt matkailijoitakin, kun kakkosen ratikkaan voi hypätä kyytiin jo satamassa. Minulla on entuudestaan virolainen matkakortti, johon voi ladata rahaa kaikissa R-kioskeissa. Terminaalissa olisi ollut kyseinen kioski, mutta automatkustajina emme tulleet terminaalin kautta. Niinpä kysyin Nautica-keskuksen Rimi-marketin infosta, voiko matkakorttia ladata heillä. Kyllä voi ja latasinkin. Ratikoissa voi maksaa myös pankkikortilla.

Vietyämme auton sataman parkkiin, hyppäsimme kakkosen ratikkaan ja ajoimme Koplin suuntaan Balti Jaam -torille. Vuonna 2018 avattu tori on kolmikerroksinen rakennus, josta löytyy monenlaisia ruokamyymälöitä ja lukuisia ruokapaikkoja sekä palveluita. Toisessa kerroksessa on virolaista käsityötä, vaatteita, antiikkia ja vanhaa tavaraa.

Katetussa ulkotilassa on hedelmä- ja vihanneskauppiaita. En kyennyt ohittamaan hyvän näköisiä kantarelleja, joita myytiin kilohintaan 6,90. Ostin kaksi kiloa, jotka seuraavana päivänä puhdistin ja pakastin.

Balti Jaam -torilta kävelimme vanhaan kaupunkiin. Sää suosi meitä auringon porottaessa +24 asteen lukemissa. Kiertelimme kaupungilla ruokapaikkaa etsien. Niitähän Tallinnassa on joka nurkalla. Lopulta istahdimme yhteen Rootermann-keskuksen torialueella sijainneen ravintolan ulkoterassille. Söimme paahdettua ankanrintaa uuniperunan, herkullisen punajuuren ja punaviinikastikkeen kera. 

 

Aikamme terassilla ruokaa sulateltuamme kävelimme Viru-keskukseen. En ole vuosiin käynyt siellä. Halusin nähdä, millainen kauppakeskus nykyään on. Samanlainen kuin mikä tahansa kauppakeskus missä tahansa kaupungissa. Kiiltäviä lasikaiteita, kirkkaasti valaistuja merkkituotekauppoja, rullaportaita sinne sun tänne. Ei innostanut. Vielä vähemmän siksi, että Ukkokulta inhoaa shoppailua. Niinpä ehdotuksestani kävimme pohjakerroksessa sijaitsevassa marketissa. Muistin, että olen etsinyt Suomessa monesta paikassa tryffeliöljyä. En ole löytänyt. 

Kaubamajan ruokakauppaa voisi verrata entiseen Stockmannin Herkkuun. Hyvä valikoima tuotteita, joita ei joka kaupassa meilläkään ole. Kauniisti aseteltuja erikoisuuksia, hinnat melko korkeita. Kiva oli katsella ja taivastella. Mikä parasta, löysin etsimäni eli pienen pullon tryffeliöljyä 8 eurolla.

Palasimme satamaan ja siirryimme auton kanssa jonottamaan laivaan pääsyä. Paatti nieli ison määrän rekkoja ja yllättävän paljon myös henkilöautoja ottaen huomioon, että loma-aika on jo ohi. Laivassa oli mennen tullen melko väljää, eikä istumapaikoista ollut puutetta. Kolmannen luokan trubaduuri koitti saada eloa yleisöön siinä kovin hyvin onnistumatta. Karaokea on aina hauska kuunnella. Nyt ainoastaan yksi brittikaveri esitti pari biisiä.

Reissu sujui hyvin. Tallinnassa käynti on mukava ja helppo ulkomaanmatka, jossa parasta on kotiinpaluu ja pääsy omaan sänkyyn nukkumaan.