Kissamaista tutkailua

Luin juuri kirjan kissan käyttäytymisestä. Se oli varsin mielenkiintoinen ja korjasi monia erheellisiä käsityksiä. Jos esimerkiksi kissa tuo pyydystämänsä hiiren ihmiselle näytille, ei se suinkaan tee sitä saadakseen kehuja. Oikeastaan sen tuoma lahja on eräänlainen loukkaus ihmistä kohtaan. Kissa haluaa vain jakaa saaliinsa itseään kehnompien metsästäjien kanssa. Ehkä se haluaa myös vähän opettaa ihmistä hiirenpyynnin taidoissa. Toinen mielenkiintoinen seikka, johon kiinnitin huomiota oli kissan ja sitä pelkäävän ihmisen kohtaaminen. Joskus olen miettinyt, onko kissa niin pirullinen otus, että se ehdoin tahdoin kiehnää juuri sen ihmisen jaloissa, joka sitä eniten pelkää tai jostain muusta syystä välttää. Kissa ei välttämättä pidä vieraiden ihmisten innokkaista rapsutuksista ja huomionosoituksista, sillä sen elämän pääteemana on aina yrittää vaalia omaa mukavuuttaan ja turvallisuuttaan. Se löytää porukasta kissakammoisen henkilön ja tuumaa, että tässähän kukaan ei ahdistele minua. Saatuaan olla siinä hetken aikaa rauhassa, se kiertyy kissakammoisen jalkoihin saadakseen olla rauhassa.

Meidän Juusomme useimpien muiden kissojen tapaan hakeutuu nukkumaan paikkaan, josta sillä on hyvä näköyhteys ympäristöönsä. Alkuun se on kerällä, mutta vaihtaa sitten asentoaan ja on välillä täysin selällään. Tämä osoittaa sen tuntevan olonsa turvalliseksi, sillä vatsapuoli on sille herkkä ja arka alue. Joskus nukkuvaa kissaa katsoessani mietin, miltä tuntuisi itse olla yhtä ketterä ja taipuisa. Juuso vaihtelee nukkumapaikkojaan jonkun meille tuntemattoman systeemin mukaan. Välillä se köllöttää takkahuoneen ikkunalaudalla, mutta siellä ei juurikaan syvässä unessa. Johtuisiko ikkunalaudan kapeudesta ja vierellä olevan ikkunan kylmyyttä hohkaavasta tuntumasta. Kunnon unet se tykkää ottaa kirjaston sohvalla, kahden ison tyynyn saumakohdassa ja takamus kohti selkänojaa. Toinen tämän hetken in-paikka on työhuoneeni tuoli, jossa on pehmuste ja sen päälle suojaksi asetettu froteepyyhe. Olen todennut, että kissankarvat saa helpommin pois froteepyyhettä pesemällä kuin paksua pehmustetta imuroimalla. Vaatekaappeihin Juuso tykkää kovasti kavuta, mutta ei viihdy siellä pitkään. Heti, kun itse poistun huoneesta, se hyppää pois kaapista ja tallustelee muualle.

Loppukesästä ja syksyllä Juuso tuli likimain joka ilta minun viereeni nukkumaan ja saattoi viettää yönsä ihan aamuun saakka sängyssäni. Yöllä saatoin herätä ja ojensin käteni koettaakseni, onko kissa vielä paikallaan. Heti se alkoi kehräämään ja kellahti selälleen jalat kohti kattoa. Joinain aamuina heräsimme samanaikaisesti, mutta useimmiten katti oli kyllä lähtenyt muualle ennen heräämistäni. Iltaisin kissa saattoi tulla kirjaston ovelle istumaan ja jopa naukumaan merkiksi siitä, että nyt on nukkumaanmenoaika. Tai sitten se odotti olohuoneen matolla kehotusta lähteä nukkumaan. Koska kissat ovat tarkkoja reviireistään, pidin oman sänkyni Juusolle varattuna paikkana tytön kissojen ollessa meillä hoidossa. Vaan kuka voisi kieltää pehmeän palleroista kattia viereensä tulemasta, kun kyseessä on Nemon kaltainen hellyyden anelija (kuvassa).