keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Keväästä ja puutarhasta - intouduin pohtimaan


Tänään oli reikä taivaassa ja tuumasin, josko sieltä olisi kevät tulossa. Radiossa nimittäin luvattiin mahdollista vesisadetta loppuviikoksi ja yölämpötilojen nousua. Sehän tietäisi kyytiä lumelle ja jäälle; myös varjoisiin paikkoihin. Tämä auringonpaiste on toki ollut mannaa sielulle ja huutia lumelle, mutta lähinnä paikkoihin, joihin se aurinko paistaa. Se, mikä on päivällä sulanut vedeksi, on yöllä jäätynyt luistinkentäksi. Tänä aamunakin mittari näytti lähes -10 astetta ja sisäänkäynti näytti pohjoisnavalta.


Sunnuntaina ja maanantaina työhuoneen ikkunasta näytti tältä. Ei paljon naurattanut. Ajoteiltä ja aurinkoisista paikoista tuo satanut lumi on sulanut pois, mutta meidän talon varjoisalla puolella sitä on edelleen jäljellä. Emme käyneet kolaamassa pois vaan ajattelimme, että olkoon siellä. Ei käydä katsomassa.


Tänään on leikkimökin edustalla vielä näin paljon lunta. Päivittäin olen käynyt heittämässä jonkun lapiollisen oikealla laskeutuvaan rinteeseen, josta lumi sulaa nopeimmin. Nytkin siellä on jo melko paljasta ja joitakin pieniä piippoja näkyvissä, mutta en vain millään jaksa odottaa kaiken lumen sulamista. Pitää vähän avustaa.


Tämä näkymä on viime vuonna päivää myöhemmin likimain samasta paikasta kuin tuo ylempi . Oli silloinkin lunta, mutta huomattavasti vähemmän ja yläpihalta lumet kyllä lähtivät aika nopeasti tämän jälkeen.

Päivänsini kasvaa hurjaa vauhtia

Luin teidän muiden blogeja ja aika monessa oli puhetta television puutarhaohjelmista. Viime vuotisissa ruotsalaisissa ja tanskalaisissa ohjelmissa kiinnitti huomiota puutarhoista hankittujen taimien kookkuus. Ovat kyllä ihan eri luokkaa kuin meillä myytävät. Oli sitten kyse kesäkukista, perennoista tai pensaista ja puista. Ilmastollinen kysymys osittain, mutta mieleeni tuli myös sellainen seikka, että tuodaanko meillä myyntiin taimet liiankin nopeasti lyhyen kasvukauden vuoksi? Jotta niistä saataisiin mahdollisimman nopeasti mahdollisimman hyvä tuotto? Isommaksi ja vankemmaksi kasvattaminenhan vaatii taimitarhoilta tilaa ja panostuksia ja siten myös enemmän kuluja. Taitava puutarhuri varmasti saa vaatimattomammankin taimen menestymään, mutta paljon on myös ihmisiä, jotka eivät niin kasvien päälle ymmärrä. Kunhan lykkäävät johonkin kasvamaan ja toivovat parasta. Ja ellei kasva ja menesty, ostetaan seuraavana keväänä uusi. Etenkin nykyisin, kun puutarhan laittamisesta on tullut varsinaista sisustusmuotia.

Tuohon edelliseen liittyy minusta myös näiden kotimaisten puutarhaohjelmien "kaikki-uusiksi-helposti" -tyyli. Kaivuri ja multakuorma sekä kasa kiviä pihalle ja asukkaat viikoksi etelään. Puutarhan hoito on muotia, mutta sen täytyy olla helppoa, eikä siihen haluta uhrata aikaa eikä selkänahkaa. Kiva on istua päivänvarjon alla muovirottinkikalusteissa kaasugrillin ääressä, mutta tuskin jaksetaan kantaa niitä kalliita istuinpäällisiä sateelta suojaan. Pihaa suojaa tiivis tuija-aita ja kaikki kävelyalueet on laatoitettu ja mielellään myös lämmitetty, ettei tarvitse lumia luoda. Piha on viimeistä kulmaa myöten valaistu, jotta grillijuhlissa ei kompastu, kun viinilasi kädessä kuljetaan esittelemässä uusimpia virityksiä, joita rautakaupasta suinkin on mahdollista ilman puutarhakäsineitä kotiin raahata. 

Minun puutarhani on kaikkea muuta kuin oikeaoppinen, minkään mittapuun mukaan. Moni asia on sinne päin ja yhtä moni tyystin vinksallaan. Jokaisen kasvin olen itse maahan kaivanut ja jokaisen tontilta löytyvän kiven johonkin omalla ruisvoimalla raahannut. Ajatus on kaikenaikaa liitänyt unelmien puutarhoissa, jossa rehevänä versoo, kasvaa ja kukoistaa, tuottaa hedelmää ja antaa kodin linnuille ja hyönteisille. Vaan eihän se niin mene. Myyrä järsii pensaat, pupu syö omenapuun ja kova talvi tappaa kirsikan eikä ainutkaan siemenestä kasvatettu kukka näe seuraavaa kesää. Jonain kesänä voimia riittää vaikka toisille jakaa ja jonain kesänä ei tahdo jaksaa lapiota kellarista kantaa. Joskus on rahaa vähän enemmän ostaa uusia taimia ja toteuttaa talven aikana tehtyjä suunnitelmia. Joskus ne pienimmätkin suunnitelmat on joko siirrettävä seuraavaan vuoteen tai unohdettava.

Kaikesta huolimatta sitä joka kevät odottaa kärsimättömästi lumen sulamista ja ensimmäisten piippojen ilmestymistä. Siitä alkaa väsymätön puskien ja nurkkien kiertely ja kasvun ihmeen taivastelu ja se jatkuu, kunnes uusi talvi alkaa vääjäämättä tehdä tuloaan. Joka kevät olen yhtä innoissani ja valmiina toteuttamaan uusia ideoita. Jokainen uusi kevät ja kesä merkitsee saumatonta jatkumoa edelliseen kesään. Minulle puutarha ei suinkaan ole yksittäinen projekti, joka alkaa jostakin ja päättyy johonkin. Puutarha on elämäntapa, jossa kaikessa on sydän mukana. Ainoa, mikä harmittaa, on se, että todennäköisesti en tule koskaan näkemään puutarhaani valmiina. Mutta oikeastaan - ei sekään pahemmin harmita. Onpahan tekemistä loppuiäksi.

Huomenna ajattelin mennä Puutarhamessuille. Ihastelemaan, taivastelemaan, katselemaan ja ideoita poimimaan. Jotain saattaa mukaan tarttua, konkreettisesti tai mielen perukoilla. Ellei tartu, ei sekään niin vaarallista ole!
 

 

21 kommenttia:

  1. Just noin!
    Aivan villi puutarhakin voi olla kaunis, kuten luonto on. Mutta kun sitä haluaa pistää näppinsä luojan tekemän joukkoon ja kokeilla omaa luomista.
    Ollaan vain jääräpäitä ja tehdään pihasta oman näköinen. Minä kannatan persoonallisuutta pihamaalla. Ja antaa Luojan toimittaa siihen osansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leila, kyllä siitä pihasta ja puutarhasta varsin persoonallinen tuleekin, kun kaikki tuppaa menemään usein kantapään kautta oppien. Vaan ei ole tylsää eikä ikävää ja palkintona on aina ihanat kukat ja puutarhan sato.

      Poista
  2. Eiköhän nuo lumet tuosta pian sula sadetta ja lämmintä lupailee ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritva, kyllä se lumi sulaa, mutta kun sitä on niin mahdottoman kärsimätön ihminen.

      Poista
  3. Täyttä asiaa kirjoitat!

    Noita tiettyjä puutarhatrendejä parodioinkin kirjassani, on pistänyt samat asiat silmään. Espoossa ei ole kohta puutarhojakaan, siinä missä oli ennen yksi talo vanhan puutarhan kanssa, on nyt kolme lasipalatsia pienten nurmikenttien ja kulahtaneiden tuijien kanssa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu tosiaan, että täällä pääkaupunkiseudulla tuo puutarhan sisustaminen on viety äärimmäisyyteen, johtuen ehkä osittain tonttien kovista hinnoista. Ihanat vanhat puutarhatontit on jaettu tehokkaasti ja paikalle on rakennettu niin monta kivi-lasipalatsia kuin ikinä rakennusoikeus myöten antaa. Ei siinä pahemmin jää tilaa omenapuille tai ruusupensaille. Pala nurmea, muutama havukasvi ja tiukasti laatoitusta, jopa asfalttia. Jotta naapuri ei näe toisen naapurin kahvikuppiin, rakennetaan pikapikaa korkeaakin korkeampia aitoja. Ehkä näiden kotien asukkailla ei ole laisinkaan aikaa tai halua puutarhan laittamiseen. Tärkeintä lienee asua TÄRKEÄLLÄ paikalla. Niin se vain on.

      Poista
  4. Blogissani on sinulle jotain. :)

    VastaaPoista
  5. Päivänsinillä on ihanan muotoiset lehdet. Puutarhanhoito ei lopu koskaan -toisia se innostaa, toisia kauhistuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kauhistuttaa, kannattaa harkita toisenlaista asumismuotoa. Vaikka kaiketi jokaista aina välillä vähän uuvuttaa. Minuakin.

      Poista
  6. Sama on tullut mieleen noita joitakin puutarhaohjelmia katsoessa. Isolla rahalla äkkiä Valmiiksi! Ite en haluakaan valmista puutarhaa, mitäs sitä sitten tekisikään, kun ei vois enää mitään istutuksia suunnitella tai kaivella? Yleensä parhaat pihat onkin ajan kanssa itselle tehtyjä :) Mukavaa päivää puutarhamessuilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eikös ole kummallista, kuinka sitä viihtyy mullan parissa ilman minkäänlaisia vaikeuksia. Sitä on vaan niin iloinen, kun omin käsin saa luotua jotain todella jännää.

      Poista
  7. Niinpä, kirjoitat asiaa. Olin töissä viherrakennusfirmassa ja silloin tehtiin todella tuollaisia "kaikki-uusiksi-helposti" Itselleni en todellakaan haluaisi tehdä moista pihaa. Niinpä mökkipuutarhani on kaikkea muuta, omanlaisensa ja rönsyilevä ja todellakin sillä ruisvoimalla tehty:) Sehän sen pihanlaiton hauskuus onkin, pikkuhiljaa suunnitella ja laajennella ;)

    Ja hirvittävän vähän asiakkaat halusiavat perennoja pihaansa, minusta se on melko tylsää..

    Pihasi on hurmaava, sen on huomannut seuratessani blogiasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo!
      Luulisi, että ihmiset mielellään hankkisivat perennoja, koska niistä on iloa pitkäksi aikaa. Kesäkukat ovat ihania, mutta loppujen lopuksi niihin saa törsättyä hirveät määrät rahaa niiden kukkimisaikaan nähden. Sitä helppoutta ihmiset ilmeisesti kuvittelevat haluavansa ja saavansa. Ei jakseta paneutua syvällisemmin mihinkään.

      Poista
  8. Oli kiva kun tulit moikkaamaan! Toivottavasti tuo lumi nyt häipyy ja ihanat kukkaset tulevat esiin - jos ei puutarhaansa voi valmiina nähdäkään, ilostuttaa kukkien näkeminen kuitenkin ihan mahdottomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt lumet häipyvät, sillä ulkona on selkeästi oikea kevätpäivä, vaikka onkin pilvistä.

      Poista
  9. Minulla on samanlainen ote puutarhaan ja olen sitä mieltä, ettei puutarha tule koskaan valmiiksi. Raivasin juolavehnä-vuohenputkipeltoon kasvimaan ja muutaman vuoden jälkeen se näyttää jo tosi kivalta. Eräs satunnainen vierailija seisoi kasvimaan portilla ja totesi: Mäkin teen tollasen. Se näyttää ehkä helpolta kun kaikki on valmista, mutta vaatii jatkuvaa puuhastelua. Ja toden totta puutarhanhoito on elämäntapa ja siitä pitää osata nauttia, muuten ei ole ansainnut puutarhaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin hyvin kuvitella työn määrän, kun mainitset sekä juolavehnän että vuohenputken. Vaikka jotain puutarhaprojektia tehdessään manaa hurjaa työmäärää, ei niitä tunteja kuitenkaan tule laskettua. Sitä vaan on niin onnellinen nähdessään aikaansaannoksensa.

      Poista
  10. Ajatuksia herättävä postaus, olen kanssasi samoilla linjoilla. Puuhastelen pihamaalla silloin kun innostaa, ei mitään pakkopullaa tämä ole vaan ihana rentouttava harrastus.
    Jäänpä odottelemaan terveisiä messuilta, hyvää viikonloppua Sinulle:))

    VastaaPoista
  11. Aamen sanon minä tuohon puutarhaohjelma sekä omanpihan asiaan :)
    Olen ihan hurahtanut näihin pihapuuhiin ja olen halunnut tehdä sellaisia omaa silmääni mielyttäviä istutuksia,mutta veikkaanpa,että,jos tähän puolivalmniiseen pihaan tuotaisiin televisiopuutarhurit,niin nekin mokomat saisivat kyytiä :D

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!