Taimipottitehtailua Tallinna-päivän jälkeen

Ulkona on kymmenisen astetta pakkasta ja hyyyyyyyyyytävän kylmä tuuli, joka taitaa miltei tuplata pakkasasteet. Olen siis käyttänyt päivän sisätehtäviin eli soitellut rästipuheluita, järjestellyt papereita ja lopuksi istunut sohvalla vääntämässä taimipotteja sanomalehdestä. Ja päivystänyt puhelinta, josko ilmoittaisivat uuden sängyn saapumisesta. Taitaa mennä huomiselle, joka merkitsee vielä yhtä yötä lattialle asetettujen patjojen päällä nukkumista. No, menetteleehän sekin, mutta pikkaisen alkaa jo puuduttaa makkarin epäjärjestys.

Siemeniä tuppaa nyt tarttumaan vähän joka kaupasta. Postin mukana ovat tulleet jo tilaukset Korpikankaalta ja virolaiselta Seemnemaailmalta. Jokunen pussi valikoitui tässä yhtenä päivänä multaostosten ohessa Plantageniltä ja samalla reissulla kävin myös KodinYkkösessä, jossa oli mukavasti siemeniä 30 sentin pussihintaan.

Tuumin tässä, että taitaisi olla parasta kuvata siemenpussit. Siten hankittujen siementen nimet jäisivät ehkä parhaiten talteen mahdollisia myöhempia tarpeita varten.

Eilen kävin parin ystävän kanssa päiväreissulla Tallinnassa. Ajatuksena oli esitellä toiselle matkakumppanille Karnaluksin tarjontaa ja katsastaa Karnaluksin lankavalikoimat. Karnaluksissa on tavaraa jos jonkinlaista ja lankaakin moneen menoon. Tavalliseen villasukkaneulontaan löytyi melko vähän mahdollisuuksia, ellei sitten tykkää kutoa varsin ohuilla langoilla. Sataprosenttista akryylilankaa löytyi runsaasti, samoin lankoja, joissa villan ja akryylin määrä oli toisinpäin kuin meillä. Siis enemmistö akryyliä ja vähemmän villaa. Ostin nuo kaksi turkkilaista Merino Gold -kerää, joissa villaa on 30 % ja akryyliä 70 %. 100 gramman kerä maksoi 2,40 euroa, joten ei se kallista ollut.

Tuon Drops'n Big Fabelin löysin uuden Solaris-kauppakeskuksen askartelukaupasta ja sen hinta oli 4,90 euroa.

Kaikenlaisia erikoislankoja löytyy pilvin pimein. Novitan lankoja ei kannata Karnaluksista lähteä ostamaan. Hyllystä löytyi ainoastaan 7veljestä Polkaa, joka maksoi 10,30 kerä ja heidän verkkokauppansa sivustoilla tavallisen 7veljeksen hinta on n. 8 euroa. Meidän kauppaketjuistamme Polkaa löytyy 6,00 - 8,00 euroa kerä ja tavallista 7veljestä saa tarjouksista kolme kerää kympillä. 

Karnaluksista ostin myös bambupuikkoja, joiden hinnat vaihtelivat neljästä eurosta vähän yli kuuteen euroon eli ne ovat meikäläisten hintoja tuntuvasti edullisempia. Ostin myös tuollaisen kerroslaskurin ja uuden ratkojan, kun entisestä katkesi jälleen kerran tuo kärki.

Tallinnaan menimme "mummolaivaksi" kutsutulla Eckerö Linen Finlandialla, kun meillä oli sinne viiden euron liput. Laivan lähtö viivästyi tunnilla, sillä se ei päässyt ilman hinaajaa satama-altaasta minnekään. Tuuli oli kasannut jäät laivan ympärille ja paikalle jouduttiin tilaamaan hinaaja, joka ei tietenkään ihan heti päässyt apuun. Sen saavuttua pääsimme nopeasti etenemään ja jäät loppuivatkin melko pian satamata lähdön jälkeen. Matkan puolivälin paikkeilla tuuli keikutti laivaa aika lailla ja vähän jopa vatsassa tuntui ikävältä. Porukkaa laivalla oli sen verran vähän, ettei mihinkään tarvinnut jonottaa. Se taasen lisäsi matkustusmukavuutta. Joskus täpötäydessä laivassa reissatessa tulee tunne kuin olisi ahdettuna kiivaasti kotiinsa kaipaavien kanssamatkustajien kera hikisessä ruuhkabussissa.

Karnaluksista kävelimme lähellä olevalle Keskustorille, jossa ulkomyyjiä ei juurikaan ollut. Tallinnassa nimittäin pakkasta oli -13 ja tuuli taatusti suoraan Siperiasta. Torirakennuksen alakerrassa myydään elintarvikkeita ja sieltä kannattaa ostaa mm. leipää, jota saa reilusti alle eurolla. Samoin muitakin leivonnaisia. Esimerkiksi aleksanterinleivokset maksoivat 43 senttiä kappaleelta ja kolme mukavan kokoista rahkapullaa 78 senttiä. Myös juustot ovat edullisia. Ostin mausteista ranskalaista valkohomejuustoa 150 gramman paketin eurolla. Parmesan maksoi tiskistä riippuen kahdeksasta kymmeneen euroon. Valkosipuleita ostin kilon kolmella eurolla.

Solaris-kauppakeskus sijaitsee vastapäätä Estonia-teatteria. Samanoloisia alkaa olla Suomessa vähän joka niemessä ja notkossa. Keskellä korkea avonainen tila, jota kiertää eri kerroksien käytäville avautuvat kansainväliset merkkiliikkeet. Harmpurilaisravintola ja useita kahviloita, joissa erikoiskahveja ja jotain naposteltavaa. Me kävimme kahvilla alatason Gustav'issa, koska siellä oli varsinainen herkkutiski. Hinnat olivat kuitenkin likimain meidän tasossa ja palvelu suorastaan luokatonta. Suolaisia piiraita ei saanut lämmitettyä, kahvit iskettiin tiskiin ja siitä ne piti meikäläiseen tapaan kantaa itse pöytään, mutta ilman ainuttakaan tarjotinta. Ei olehyvää, ei kiitosta. Vettä sentään sai pyynnöstä ilman erillistä veloitusta. Ja kauppakeskuksen jokaista sisäänkäyntiä kansoitti joukko teini-ikäisiä meille pääkaupunkiseudun kauppakeskuksissa kävijöille tuttuun tapaan. Menimme Solarikseen lähinnä näkemämme lehtimainoksen perusteella. Siinä kehuttiin Solariksessa olevasta suuresta askartelutarvikkeiden myymälästä. No, suuri ja suuri. Joitakin neulontalankoja ja myymälän toisella seinustalla hieman helmiä koruaskartelua varten. Ei olisi kannattanut mennä.

Mutta miksi ei kuvia reissusta? Siksi, että Tallinnan talvipakkanen kylmästi puhaltavine tuulineen oli tosi jäätävää. Ilman pipoa tai tumppuja kädet jäätyivät hetkessä ja se tuntui suorastaan kipuna iholla. Kun sitten vihdoin pääsi jonnekin lämpimään, meni tovi, ennen kuin sai sormensa sulamaan kohmeesta ja hyisen hytinän rauhoittumaan. Ja meillä sentään oli päällämme ihan kunnon talvitamineet. Ei innostanut kuvaaminen, ei sitten yhtään.

Ja mitenkä sujui kotiinpaluumme. Ihan hyvin Länsisatamaan saakka. Sitten laivalla oli jälleen vaikeuksia päästä laituriin altaaseen hyytyneen jäämassan vuoksi. Nyt ei sentään tarvinnut jäädä odottelemaan hinaajaa, vaan vihdoin laiva selviytyi ongelmasta ja vajaan puolen tunnin käytävillä ja laivan aulassa täysissä talvitamineissa odottelun jälkeen pääsimme vihdoin purkautumaan ovista terminaalirakennukseen johtavaan matkustajaputkeen.

Ei bongailla ei

Meidän kylän linnut ovat päättäneet protestoida pihabongausta vastaan. Ovat agitoineet oravatkin samaan kimppaan. Mikä lie jekku niillä on protestinsa taustalla, kun yhtä aamullista talitinttiä lukuunottamatta ei ruokintapaikoilla ole vieraillut minkäänlaista siivekästä tai hännäkästä. Ei edes sitä tikkaa, joka harva se päivä käy nakuttamassa talipötkylää.

Juuson juoksunaru kokee käytön puutetta

Taivas on yhtä harmaa kuin eilenkin. Silloin tällöin taivaalta sataa ihan harvakseltaan lumihiutaleita, mutta muuten sää on kuin paikalleen jämähtänyt. Pakkasta sentään -8 astetta, joka pariin edellisviikkoon verrattuna tuntuu suorastaan lämpimältä. Eilen uumoilin tuulenhenkäysten pudottavan puista kaiken lumen ja huurrekuorrutuksen, mutta ei sentään. Ulkona on yhä aivan yhtä kaunista, kuin jo pitkään on ollut. Ja tänään tuntui upealta katsoa aamulta puoli yhdeksältä ulos, kun siellä oli valoisaa. Ei aurinkoista eikä kirkasta, mutta valoisaa. Tuntuu ihan tosissaan siltä, että joulu on taas taakse jäänyt ja kohti kesää mennään vauhdilla.

Ikkunaruudun toisella puolella

Juusokin on huomattavasti virkeämpi ja eilen se jo vietti tunnin verran ihan itsekseen pihamaalla. Tosin aika loukkaantuneelta se näytti, kun menin sitä vihdoin sisälle hakemaan. Ei tapansa mukaan kiehnännyt jaloissani eikä mennyt angervopuskan taakse "muka-piiloon-minua-pelästyttämään" vaan ryntäsi suoraan ohitseni kohti takaovea nopeammin kuin ehdin flexin kanssa perässä. Ikkunalla se jaksaa jo tiirailla pimeämpien aikojen jatkuvan makoilun sijasta.

Toissa iltana sain valmiiksi polvisukan, johon en missään vaiheessa ollut tyytyväinen. Sukkaa aloittaessani päätin kutoa siihen kuvion, joka mallissa näytti mukavalta. Kuvio kuitenkin kiristi sukan vartta sen verran, että silmiä olisi pitänyt olla puikkoa kohti enemmän, jotta sukka olisi käynyt aikuisen jalkaan. Niinpä sitten muutin systeemiä niin, että laitoinkin kuvion vain keskimmäisille puikoille eli sukan etuosaan. Ja kudoin sukan loppuun saakka. Sitten silittelin sitä jonkun tovin käsissäni, enkä tullut yhtään tyytyväisemmäksi. Sen sijaan, että olisin ryhtynyt kutomaan sukalle kaveria, purin sen viimeistä silmukkaa myöten. Totesin, että mieluummin kudon kauniita sukkia, kuin irvistelen inhoten rumille. Kun on kerran mahdollisuus valita.

 Luminen lauantainäkymä terassilta

Tänään heitin lauantaisaunassa käyneen Peräkamaripojan takaisin kotiinsa ja paluumatkalla kävin Plantagenissa ihastelemassa siemenvalikoimaa. Ja muistin ostaa myös sitä kylvömultaa, josta olen tainnut jo liikaakin puhua. Siemeniä taitaa olla kohta seuraavaakin kesää varten, vaikkakin vihannesosuus on vielä kokonaan miettimättä. Mitä nyt pari pussukkaa tomaatinsiemeniä olen hankkinut.

Eikä sitten muuta tällä kertaa, kuin oikein reipasta viikkoa kaikille!
 

 

Pakkanen lauhtuu

Naapurin salava-aita

Kahden viikon aurinkoisen ja kireän pakkasjakson jälkeen näyttää säähän tulleen selkeä muutos. Taivas on harmaan pilvimassan peittämä, eikä auringosta näy pilkahdustakaan. Eilispäivän kireä runsaan -20 asteen pakkanen on lauhtunut -7 asteeseen ja taivaalta tulee hiljakseen lunta. Maisema on edelleen valkea ja huurteinen, mutta puissa näkyy pientä tuulenvirettä. Mikäli tuuli tästä lisääntyy, ovat lumet puiden oksilta hetkessä pudonneet maahan.

Ulkoilusta Ukkokullan kanssa on tullut intervalliliikuntaa, mikä tarkoittaa sitä, että Ukkokulta kävelee omaan rauhalliseen tahtiinsa ja minä pysähdyn välillä kuvaamaan ja sitten joudun juoksemaan Ukkokullan kiinni. Joka kuvan kohdalla on tehtävä päätös, uppoudunko kameran säätämiseen ja sopivan kuvakulman tähtäilyyn vai tyydynkö räpsäyttämään yhden kuvan kustakin mielenkiintoisesta kohteesta ja pääsen hiukkasen vähemmällä juoksemisella, kun Ukkokulta ei ole ehtinyt ihan sentään kilometrin päähän minusta.

Hattivattejako?

Juuso älykkäänä ja kylmyyttä kammoksuvana kissana on nukkunut kaikki pakkasyöt häiritsemättä henkilökuntansa unta mitenkään. Tai mistä minä tiedän, mitä se on yön aikana puuhaillut, mutta ainakin minä olen saanut vetää hirsiäni tyystin rauhassa. Tänään heräsin aamulla puoli seitsemältä - mikä ei tietenkään ole enää yö - omituiseen valitukseen. Ei naukunaa, vaan paremminkin valitusta. Nousin ja avasin makkarin oven, jolloin Juuso ryntäsi makkarikäytävältä pikavauhtia keittiöön. Annoin sille ruokaa, mutta kissapa jatkoi matkaansa varaston ovelle, jota kautta tapaamme kulkea pihamaalle. Kissalla oli siis pissahätä. Ressukka ei ole vielä toipunut maalausremontista ja mammakullan muutosta toiseen makkariin. Ehkä se oli etsinyt minua vanhasta huoneesta ja kun ei ollut löytänyt etsimäänsä, jäänyt ovelle ääneen ihmettelemään. No, minäpä puin päälleni ja lähdin kissaani ulkoiluttamaan.

Juoksin Juuson flexin perässä alapihalle, jonne kissa pysähtyi tyhjentämään otsakuplaansa. Ihmettelin, miksi en palele, vaikka olinkin vetänyt yöpaidan päälle pelkän toppatakin, ei tumppuja eikä pipoa. Tuumin, että nyt on tainnut tulla melkein kesä. Asiansa hoidettuaan Juuso kipaisi pikapikaa takaisin takaovelle ja palasimme sisälle tarkistamaan lämpömittarin. Ulkona oli vaatimattomat -13 astetta. Ei siis tuntunut juuri miltään edellispäivien -20 asteen kipakoihin pakkasiin verrattuna.

Nyt ei mennä pellolle hiihtämään

Tänään Juuso teki toisenkin poikkeuksen verrattuna pariin viime viikkoon. Se nimittäin halusi jäädä päiväaikaisen ulkoilureissun jälkeen pihamaalle ihmettelemään ihan itsekseen. Pakkanen on lauhtunut -7 asteeseen, eli ilmeisesti kissankin mittapuun mukaan silloin voi jo tassunsa lumiseen maahan laskea. 

Pupujussien moottoritieristeys

Auringolla on mahtava voima. Se saa ihmisen liikkeelle ja herättää toiveita kevään saapumisesta. Lunta on edelleen todella vähän ja niitä vähiä olen koittanut käydä siirtämässä kukkapenkkeihin. Alapihalla risteilee jänöjussien moottoritiet ja iltaisin telkkua katsellessa saattaa todeta, että ilmeisesti ristihuulet seikkailevat myös yläpihalla, kun tunnistevalo syttyy ilman näkyvää syytä yhtenään.

Tilattuja siemeniä on saapunut jo kahdestakin paikasta. Ensimmäisen kerran tilasin virolaisesta Seemnemaailm'asta ja ihmettelin siemenpussien edullisuutta. Ainuttakaan siementä en ole vielä multaan piilottanut, sillä yritän pitää itseni kurissa helmikuuhun saakka. Siihenhän ei ole enää viikkoa enempää. Eikä minulla ole kylvömultaakaan, kun en koskaan muista sitä kauppareissulla mukaani ostaa. Sama pää kesät talvet -syndrooma - arvelen.

Kuvaaja Ukkokullan kanssa lenkillä

Kahden makkarin remontti on jo valmis, mutta kaikki tavarat eivät ole vielä paikoillaan. Odotan uuden sänkyni saapumista. Sitä ennen en aio laittaa taulun taulua seinille ja muutenkin pyrin etenemään maltillisesti. Makkariini hankkimani lipaston päällä on vain pari esinettä, sillä luultavasti tulen täyttämään sen kevätkaudeksi taimipoteilla. Onhan makkarin ikkuna eräs talon valoisimmista paikoista. Taitaisi viherturaajien kevätaika olla sisustusfanaatikkojen kauhunpaikka. Ihan liikaa tavaraa ja vieläpä täysin vääränlaista. Kenties rikkaana ihmisenä rakennuttaisin itselleni viherhuoneen, jossa olisi runsaasti tilaa laittaa keväällä siemeniä taimettumaan. Eikä tarvitsisi uhrata ihan kaikkia mahdollisia valoisia paikkoja kodista pottien valloitettavaksi.

Oletteko muuten huomanneet, miten päivä on jo pidentynyt. Tällaisena harmaana ja pilvisenä päivänäkin pärjää ilman valaistusta vielä neljän aikaan iltapäivällä. Ja aamukin valkenee jo kahdeksan jälkeen. Joulusta on kuukausi ja silloin tähän kelloaikaan kotona oli täysvalaistus. Puhumattakaan niistä sateisista päivistä, jolloin lamppuja piti polttaa aamusta iltaan taukoamatta.

Saatiin muuten vihdoin vaihdettua myös palovaroittimiin uudet patterit. Se täytyy tehdä silloin, kun Juuso on ulkona, sillä kissa järkyttyy koepiippauksista aivan täysin. Olemme odottaneet sellaista päivää, jolloin Juuso jäisi vapaaehtoisesti pihalle, ja siis tänään niin tapahtui. 

Tänään ja huomenna on pihabongaus-tapahtuma, jonka vuoksi kävin tarkistamassa ja täyttämässä kaikki lintujen ruokinta-automaatit. Jostain syystä lintulaudoilla on ollut viime päivinä kovin hiljaista. Muutama talitintti näkyy silloin tällöin siemeniä nokkimassa, mutta mihin on kadonnut se upea lintupaljous, jota vielä jokin aika sitten saattoi keittiön ikkunasta ihailla. Ei oravan oravaa eikä käpytikkojakaan nokkimassa talipötkylää.

Peräkamaripoika saapuu pian saunomaan Ukkokullan kanssa ja minä voin istahtaa sohvan nurkkaan aloittamaan uutta sukkaa. Enköhän sentään jossain välissä käy keittämässä iltapäiväkahvit, kun tuli leivottua pari herkullista omenapiirakkaa. Toisen laitan pakastimeen tai sitten vien alkuviikosta vanhemmilleni. Olen aloittanut pakastimen tyhjennysprojektin.

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

 

Talvipäivä erämaalammella

Teimme Ukkokullan kanssa pari päivää sitten retken kävelymatkan päässä olevalle erämaalammelle. Lunta on sen verran vähän, ettei missään tarvitse polvia myöten hangessa rämpiä. Lammelle johtava ja sen ympäri kiertävä polku oli selvästi nähtävissä. Lisäksi sulan maan aikaan lammen yksi reuna on soista ja siltä kohdin ilman kumisaappaita käveleminen aiheuttaa märkiä sukkia. Nyt kovat pakkaset olivat jäädyttäneet kosteikkopaikatkin niin tukevaan askelluskuntoon, ettei ylimääräisiä koukkauksia kuivaa paikkaa etsien tullut.

Aivan lammen välittömässä läheisyydessä ei ole asutusta, eikä sen tienoo taida olla muutenkaan kovin yleisessä käytössä. Jo aiemmin lammella retkeillessämme olimme todenneet, ettei sinne kukaan ollut jättänyt tupakka-askeja tai karkkipapereita. Joku oli kuitenkin kiertänyt meidän tavoin lammen ja hänen seurassaan ollut koira oli seikkaillut jäällä. Muidenkin eläimien jälkiä näkyi etenkin lammen rannoilla. Niistä tunnistin oikeastaan vain jäniksen jäljet.

Kotoa lähtiessämmäe taivaalta satoi hissuksen pumpulinkeveitä lumihiutaleita. Lammella ollessamme taivaanrannassa kokoontui pilvien massa ja hetken jo ajattelimme, että paluumatkan saisimme talsia lumisateessa. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan kierrettyämme lammen, pilvet olivat jo likimain kadonneet taivaanrannalta.

Lampi ei ole suuren suuri. Aurinko paistaa edelleen sen verran matalalta, että sen valo riitti kirkkaana vain toiselle rannalle. Eipä toisella rannallakaan pimeää ollut, pikemminkin tuollaista sinistä. Vaikka näissä kuvissa rantojen metsät näyttävät kovin tiheiltä, on metsä lammen ympärillä lähes joka puolelta pääasiallisesti männikköä, jossa kulkijan näkee jo pitkältä.

Pakkanen kuurasi tienoon valkoiseen puuteriin. Ympärillä oli rauhoittava hiljaisuus ja huikaisevan kaunis luonto.

Kierrettyämme lammen, saavuimme tuttuun risteyskohtaan. Ukkokulta pysähtyi odottamaan minua, kun kuljin kaiken aikaa pikkaisen jälkijunassa jäätyäni milloin mihinkin kameran kanssa tähtäilemään. Hänen luokseen tultuani, hän tokaisi, että missäs ne meidän retkieväämme nyt ovat. Niinpä, mikä estää talvella juomasta retkikahvia puunrungolla istuen. Eipä tullut mieleen kotoa lähtiessä keittää termariin kahvia ja pakata reppuun pari voileipää. Oli kyllä sen verran kylmää, että lämpimän kahvinkin kera olisi pian tullut vilu takamukseen.

Jättäessämme erämaalammen rauhan, aurinko loi säteitään niin maassa oleviin varpuihin...

...kuin taivasta hipoviin puunlatvoihin. Lammen ympärillä oleva rauha ja kauneus ravitsee niin tukevasti mieltä, että sinne pitäisi tehdä retki vähintään kerran kuukaudessa. Siinä meille tavoite, jonka saavuttaminen on vain meistä itsestämme kiinni.

Kynttiläpalautetta

Sain äidiltäni joululahjaksi kauniin, Maria Drockilan monivärisen kynttilän. Alkuun mietin, raaskinko niin hienoa kynttilää polttaakaan, mutta kun mukana tulleessa lapussa kerrottiin kynttilän valon näyttävän todella hienolta, olihan se pakko sytyttää. Ja polttamista varten kynttilät tietenkin ovat. Harmikseni kynttilän sytyttäminen oli hyvin työlästä ja sydäntä sai kaiken aikaa tonkia sulaneen steariinin joukosta. Liekki oli olematon ja se tukehtui alituiseen. Koska Drockilan kynttilät ovat melkoisen kalliita ja minua harmitti kauniin lahjan menettäminen, päätin laittaa valmistajalle asiakaspalautetta. Vastaus tuli nopeasti ja siinä haarukoitiin mahdollisia syitä huonosti palavaan kynttilään. Ilmeisesti sydänlanka on ollut poikkeuksellisesti huonolaatuinen. Lohdutukseksi sain paketin, joka sisälsi nuo kuvassa olevat kolme kynttilää, lasialustan ja lautasliinoja. Asiakaspalaute on monelle yritykselle tärkeää, etenkin, jos se on asiallista. Aina ei kannata itsekseen mutista ja kärsiä epäonnisista tuotteista. Vioille saattaa löytyä ihan selkeät syyt, eikä ne välttämättä ole asiakkaan aiheuttamia.

Ystävälläni oli syntymäpäivä uudenvuodenaattona. Lahjaa etsiessäni törmäsin erään kauppakeskuksen aulassa Asante-korujen myyjään. Asante-korut ovat käsin tehtyjä luu- ja paperikoruja Keniasta. Luukorut ovat kylien lähiteurastomoilta ilmaiseksi saatuja joko naudan tai vuohen luita ja paperikorut kierrätyspaperia. Siis ei mitään uhanalaisia eläintenluita. Kotkalainen John Raflin työllistää afrikkalaisia naisia ja miehiä antamalla rahat suoraan työntekijöille ja mahdollistaen heidän lapsiensa koulun käynnin. Korujen hintakin on kukkarolle sopiva. Värit liikkuvat lähinnä ruskean eri sävyissä, mustassa ja luonnonvalkoisessa. Minusta Asante-korut ovat kauniita ja etenkin kaulakorujen osat tuntuvat mukavilta sormissa. Ostin vain tuon kuvan korusetin ystävälleni, mutta kun seuraavan kerran törmään jossain Asante-koruihin, ostan kyllä jonkun korun itsellenikin.

Ja vielä jotain vihreää. Sain pari vuotta sitten ystävältäni pienen aloen alun. Se ei kovin kummoiselta näyttänyt ja laitoin sen multaan ajatuksella, että katsotaan. Aloe päätti näyttää minulle, ettei se mikään turhake ole ja kasvaa hurautti itsensä komeaksi pehkoksi. Täytynee myöhemmin keväällä jakaa kasvia, josko siitä saisi pari uutta tainta. Aloe on osoittautunut melko helpoksi ja huolettomaksi kasviksi. Ja ihan näyttäväksi myös.

 

Kutsu kahville - kaikille tasapuolisesti

Nyt on kivoja kahvikutsuja edessä oikein kaksittain, mutta sehän ei haittaa. Tällaisella pakkaskelillä istuu mielellään lämpimän kupin ääressä mukavien ihmisten kanssa turisemassa niitä näitä. Kenties vaikka vähän puutarha-asiaakin sivuttaisiin. Sain Sailalta Saaripalsta -blogista ja Pelaguulta Kaaos kukkaruukussa -blogista kutsut kahville, joten katsotaan, millaisia asioita kofeiini mielessäni saa kuplimaan.

 Kahvikutsujen idea;

 " Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidät bloggaamaan, liittyi se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissa! Jos vastaaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin, voit viedä pullakahvit mukanasi (Copy/Paste). (Ei ole pakko jakaa:) Esitän kysymyksiä, mitkä saattavat useinkin tulla esille kahvikupposen ääressä, ystävän kanssa keskustellessa. Mitä vastaat seuraaviin kysymyksiin? Voit vastata kysymyksiin pelkästään valokuvin"

  1. Mikä on sisustustyylisi?

Enpä taida noudattaa mitään erityistä sisustustyyliä. Meillä ei ole juurikaan mitään perintöhuonekaluja tai esineitä ja se, mitä olemme yhteiselomme aikana hankkineet, on kaikki ostettu kahden ihmisen tavallisilla palkkatuloilla. En ole mikään merkki-ihminen ja iloitsen, jos löydän kotiini tarpeellista edullisesti. Minulle kelpaa Ikea ja kierrätyskeskukset, kirpparit ja ystävienkin itselleen tarpeettomiksi katsotut tavarat. Kunhan tavara on siistiä tai ainakin helposti itse tuunattavissa. Puisia tuoleja löytää edullisesti ja ne on helppo maalata ja istuinosan kangaspäällinen vaihtaa.
Pinnoissa, joita ei ihan joka päivä muuteta, suosin valkoista valoisuuden ja yhdenmukaisuuden vuoksi. Tällaisia ovat tietenkin seinät, kiinteät kaapit ja useimmat huonekalut. Valkoinen väri tuo valoa ja usein se on myös aika helppohoitoinen oli sitten kyse mistä tahansa materiaalista. Verhoilla, tyynyillä ja muilla tekstiileillä sekä kukilla ja koriste-esineillä voi helposti muuttaa väriä ja kodin ilmettä. 
Meillä on esineitä ja tauluja, joihin liittyy jokin tarina tai muisto. Ne ovat osa kotiamme, vaikka eivät olisikaan nykytrendien mukaisia sisustuselementtejä. Meidän kotimme on meitä varten, ei sisustuslehtiä tai muuttuvia trendejä varten.

Olohuoneen järjestys on muuttunut sitten tämän kuvan.

 2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten?

En panosta mihinkään erityisesti ja toisaalta kaikkiin tasapuolisesti. Yleensä jossain vaiheessa päässäni viriää jokin ajatus, joka saattaa saada alkunsa jostain kokemastani epäkohdasta tai tarpeesta muuttaa huonekalujen järjestystä. Viimeksi näin on tapahtunut (ennen tämänviikkoista maalausremppaa, joka ei ole vielä ihan valmis), kun hankimme olohuoneeseen uuden television. Aiemmin meillä oli pieni telkku kirjastohuoneessa. Kun uudesta televisiosta ryhdyttiin keskustelemaan, aloin saman tien miettiä, mihin sen parhaiten sijoittaisi ja miten television katselu vaikuttaisi muiden huonekalujen asetteluun. Lopulta päädyin hankkimaan pitkän tason, jossa on säilytystilaa ovien takana ja johon televisio sopisi. Koska rakastan järjestystä ja tykkään järjestellä, on mukavaa, että tavaroille löytyy sopivia säilytyspaikkoja.

 3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

Silloin tällöin leikittelen ajatuksella, että voittaisin lotossa vaikkapa pääpotin. Miten sen käyttäisin? Lapsille, vanhemmille, sisaruksille, ystäville, keittiö- ja kylppäriremppaan, pihaan, matkustamiseen, ehkä uuteen autoonkin. Kun on koko elämänsä aina joutunut miettimään, miten saa rahat parhaiten riittämään, on vaikea unohtaa omatuntoa. Se kyllä muistuttaa aina olemassaolostaan. Nykyisin tulee yhä useammin kaupassa miettineeksi, tarvitsenko tämän todella? Tai jo kauppaan lähtiessään ja jonkun kerran suunniteltu kauppareissu onkin jäänyt tekemättä, kun ei ole ollut pakko. Kun käy kaatopaikalla, kierrätyskeskuksessa tai kirppareilla, huomaa, että maailma on täynnä tavaraa. Usein täysin turhaa tavaraa. Ja kaiken sen tekemiseksi tarvitaan yhä uusia luonnonvaroja. Niin, en voi välttää huonoa omaatuntoa ja toivoisin omatunnon kolkuttavan useammin myös muiden takaraivossa.

Hauska ajoneuvo erään talon pihalla syksyllä. Taisi olla myynnissä.

4. Mihin käytät paljon rahaa? 

En käytä mihinkään paljon rahaa, koska minulla on käytössäni varsin rajalliset tulot. Ruoka, asuminen ja liikkuminen - etenkin täällä pääkaupunkiseudulla - on tänä päivänä hurjan kallista ja hinnat tuntuvat vain nousevan kaiken aikaa. Ehkä auto on se, johon mielestäni menee paljon rahaa, koska minulla on elämäni ensimmäinen ihan oma auto. Se on vanha ja käytetty ja sain sen edullisesti, mutta sen ylläpito ja sillä ajaminen maksaa. Vakuutukset, verot, bensa, katsastukset, renkaat, huollot (vaikka Ukkokulta onkin taitava korjaamaan monenlaisia autovikoja). Kehä III:n ulkopuolella oma auto alkaa olla välttämättömyys, jos täytyy liikkua muuallakin kuin kotikylällä.

 5. Mistä onnesta unelmoit? 

Siinä, että itse ja läheiset ovat terveitä, on oikeastaan arkipäivän onnea riittävästi. Tietenkin olisin iloinen, jos jostain siunaantuisi sen verran rahaa, että voisimme toteuttaa kylppäriremontin ja vielä iloisemmaksi tulisin sellaisesta summasta, jolla remppaa voisi jatkaa keittiön puolelle. Vakavan sairauden läpikäyneenä ja siitä toipuneena tykkään, että minulla on ollut aika paljon onnea elämässäni ja kaikki hyvä, mikä tulee sen päälle, on vain plussaa.

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?

Kyllähän huonoin onni olisi tietenkin se, että Ukkokulta, lapset tai joku muu tärkeistä läheisistä sairastuisi vakavasti. Tai joutuisi muuten johonkin mittavaan onnettomuuteen. Ihminen ei voi kuitenkaan elää odottamalla jatkuvasti onnettomuutta tai maailmanloppua. On katsottava eteenpäin ja elettävä vaikka hetki ja päivä kerrallaan. Positiivisin ajatuksin elämään suhtautuen.

  7. Missä asiassa olet tunnollisin?

Liiasta tunnollisuudesta eroon pääseminen on vaatinut aikamoista opiskelua ja paneutumista, enkä edelleenkään ole kovin hyvä laiskottelemaan tai ottamaan asioita vähemmän tarkasti. Kun teen jotain, pyrin tekemään sen mahdollisimman hyvin ja huolellisesti. Sitten harmittaa, kun aina en siihen pysty. Inhoan puolinaisuutta, mutta yritän päästä moisesta ajatusmallista eroon. Yritän oppia antamaan anteeksi niin itselleni kuin muillekin, vaatimaan vähemmän ja hyväksymään enemmän.

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?

Juusolle annan kaikki virheet anteeksi, mutta se taitaakin tehdä lähinnä eläimellisiä virheitä. Ihmisten virheiden edessä ensimmäinen ajatukseni usein on, että "voihan mäntti". Kipinät saattavat jo päästäni sinkoilla ja ikävät sanat suuta polttaa. Sitten nielen pahat sanat ja säkenöivät kipinät sammuvat. Kun malttaa miettiä viisikin minuuttia, anteeksianto on paljon helpompaa, vaikka virhe olisi isokin. Aina ei onnistu, mutta kovasti yritän äkkipikaisuuttani opetella hillitsemään.

9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?

 10. Mikä on miehen parhain ominaisuus? 

Empatiakyky. Jos ihminen - oli hän mies tai nainen - ei pysty myötäelämään ympäristönsä ihmisten ja eläinten kanssa, tulee hänen lähipiirinsä olemaan onneton ja lopulta myös tämä ihminen itse.

Minulla on kaksi samanlaista pöytälamppua, joten toisin kuin monissa sisustuslehdissä, lamppuni ei seikkaile kuvasta toiseen.

Kutsun kanssani kahville seuraavat "blokkarit", koska mm. heidän kanssaan olisi hauska jakaa kahvipöytäjuttuja

Pirjon Mökkipuutarhassa -blogista
Saraheinän Saran mökissa ja puutarhassa -blogista
Marjan Suvikumpu -blogista
Katjan Viher- ja käsityöpiiperrystä -blogista
Pinuskin Vikki kuvailee -blogista

...ja Sussin ja Intianmintun ja Pionin ja Emilien ja Pirkon ja Cherin ja Sylvin ja Maaritin
...ja oikeastaan ihan kaikki muutkin ihanat blogit, joihin olen tähän mennessä ehtinyt tutustua. Ottakaa tuolta ylhäältä muki ja pulla ja tulkaa kanssani kahville. Jutellaan pihasta ja puutarhasta, kissoista ja koirista, kodista ja elämästä. Ihan kaikesta. Tai sitten vain istutaan yhdessä nauttimassa toinen toistemme läsnäolosta ja hiljaisuudesta. Auringosta ja lintujenlaulusta, tuoksuista ja keveästä tuulenvireestä. Olette lämpimästi tervetulleita!

Samalla toivotan Tuulevin Lopotin Toimelan pihaunelmia -blogista, Keskeneräisen Tää on vielä kesken -blogista ja Tanskun Minun puutarhassani -blogista tervetulleiksi blogini pariin. Tulkaa tekin kahville.