torstai 23. tammikuuta 2014

Talvipäivä erämaalammella


Teimme Ukkokullan kanssa pari päivää sitten retken kävelymatkan päässä olevalle erämaalammelle. Lunta on sen verran vähän, ettei missään tarvitse polvia myöten hangessa rämpiä. Lammelle johtava ja sen ympäri kiertävä polku oli selvästi nähtävissä. Lisäksi sulan maan aikaan lammen yksi reuna on soista ja siltä kohdin ilman kumisaappaita käveleminen aiheuttaa märkiä sukkia. Nyt kovat pakkaset olivat jäädyttäneet kosteikkopaikatkin niin tukevaan askelluskuntoon, ettei ylimääräisiä koukkauksia kuivaa paikkaa etsien tullut.



Aivan lammen välittömässä läheisyydessä ei ole asutusta, eikä sen tienoo taida olla muutenkaan kovin yleisessä käytössä. Jo aiemmin lammella retkeillessämme olimme todenneet, ettei sinne kukaan ollut jättänyt tupakka-askeja tai karkkipapereita. Joku oli kuitenkin kiertänyt meidän tavoin lammen ja hänen seurassaan ollut koira oli seikkaillut jäällä. Muidenkin eläimien jälkiä näkyi etenkin lammen rannoilla. Niistä tunnistin oikeastaan vain jäniksen jäljet.


Kotoa lähtiessämmäe taivaalta satoi hissuksen pumpulinkeveitä lumihiutaleita. Lammella ollessamme taivaanrannassa kokoontui pilvien massa ja hetken jo ajattelimme, että paluumatkan saisimme talsia lumisateessa. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan kierrettyämme lammen, pilvet olivat jo likimain kadonneet taivaanrannalta.



Lampi ei ole suuren suuri. Aurinko paistaa edelleen sen verran matalalta, että sen valo riitti kirkkaana vain toiselle rannalle. Eipä toisella rannallakaan pimeää ollut, pikemminkin tuollaista sinistä. Vaikka näissä kuvissa rantojen metsät näyttävät kovin tiheiltä, on metsä lammen ympärillä lähes joka puolelta pääasiallisesti männikköä, jossa kulkijan näkee jo pitkältä.









Pakkanen kuurasi tienoon valkoiseen puuteriin. Ympärillä oli rauhoittava hiljaisuus ja huikaisevan kaunis luonto.



Kierrettyämme lammen, saavuimme tuttuun risteyskohtaan. Ukkokulta pysähtyi odottamaan minua, kun kuljin kaiken aikaa pikkaisen jälkijunassa jäätyäni milloin mihinkin kameran kanssa tähtäilemään. Hänen luokseen tultuani, hän tokaisi, että missäs ne meidän retkieväämme nyt ovat. Niinpä, mikä estää talvella juomasta retkikahvia puunrungolla istuen. Eipä tullut mieleen kotoa lähtiessä keittää termariin kahvia ja pakata reppuun pari voileipää. Oli kyllä sen verran kylmää, että lämpimän kahvinkin kera olisi pian tullut vilu takamukseen.



Jättäessämme erämaalammen rauhan, aurinko loi säteitään niin maassa oleviin varpuihin...


...kuin taivasta hipoviin puunlatvoihin. Lammen ympärillä oleva rauha ja kauneus ravitsee niin tukevasti mieltä, että sinne pitäisi tehdä retki vähintään kerran kuukaudessa. Siinä meille tavoite, jonka saavuttaminen on vain meistä itsestämme kiinni.



15 kommenttia:

  1. Kyllä talvi on kaunista ja luonnon rauha hienoa. Mahtavat kuvat!

    VastaaPoista
  2. Niin ei merta edemmäksi kalaan,
    Mikä ihana retkikohde ja kuitenkaan matka sinne ei vaadi kuin jalat töihin ja vaatetta päälle.
    Ihanat talvimaisemat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Molley, parasta taitaakin olla paikan läheisyys. Seuraavalla kerralla otetaan kahvit mukaan, kuten kesällä tehtiin.

      Poista
  3. On se hienoa että on noin kaunis paikka lähellä. Nyt on vielä niin hyvä retkeillä kun ei ole luntakaan ja mukava kaveri ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emilie, polkua oli tosi helppo tallustella, kun lunta oli vain nimeksi. Lumettomuudellakin on hyvät puolensa.

      Poista
  4. Oi miten kauniita kuvia olet ottanut, kyllä minä tykkäsin näitä katsella Ei ole mittään niin ihanampaa kuin kävellä noin kauniissa maisemissa. Me käymme myös talvellakin eväitten kanssa metsä retkellä,laittaa vaan lämpimästi päälle ettei tule kylmä.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdettiin retkieväät, mutta seuraavalla kerralla muistan kyllä. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  5. Oi miten ihana lampi.
    Varmasti mielen rauhoittaa.
    Sanon niinkuin siskoni Irma sanoi Lapissa vaeltaessamme kun oli joku kaunis paikka, "tähän tahdon tehdä majan".
    Kiitos tästä hienosta retkestänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi Sylvi, että jaksoit katsella. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  6. Todella kaunista valon ja värien vaihtelua

    VastaaPoista
  7. Tuo kolmanneksi viimeinen kuva kutsui minutkin talviseen metsään retkeilemäään :)

    VastaaPoista
  8. Hieno metsäretki! Nyt olisikin helppo liikkua metsässä, kun tuota lunta ei ole enempää.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!