sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

On virvottu ja varvottu


Sade lienee ollut syynä virpojien vähäisyyteen. Seudun koltiaiset olivat vihdoin älynneet jäädä kotiin pelaamaan tietokonepelejä ja jättäneet virpomistehtävän muutaman pienemmän lapsen hoidettavaksi ja kierrettäväksi koreineen ja kannuineen. Naapurin lapsenlapsia osasin odottaa ja heistä kaksi tulikin ihan ensimmäisinä. Pienet tytöt olivat ihania minikokoisia noitia pisamaisine poskineen, huiveineen ja esiliinoineen. 



Asiaan paneutuneille annan mielelläni isomman munan. Pojille, jotka ovat kiireissään riipineet lähimmän pajun oksat ja teipanneet siihen jostain löytämänsä paperinriekaleet, saavat minimunat. Katsovat niitä kyllä vähän karsastaen, mutta minulla on yhä muistissa muutaman vuoden takainen poikalauman tokaisu: "Mitä, eikö rahaa." Sen jälkeen on ollut hivenen vaikeuksia ilahtua vieraiden lasten virpomisista.


Koko sunnuntaipäivä on ollut harmaa ja sateinen. Ei haittaa laisinkaan. Tämä se vasta kevättä edistääkin. Jo nyt huomaa, vaikka vain ikkunastakin vilkaisten, että kukkapenkissä on elämä vilkastunut. Viikko sitten mullasta kurkisti yksittäisiä piippoja sieltä täältä. Nyt niitä tunkee oikein ruuhkassa, eikä kukkapenkki näytä enää laisinkaan ikävän ruskeanharmaalta, vaan se vihertää kaikesta uudesta ilmoillepyrkijästä.


Pihapöydän narsissit näyttävät pysyvän nuppuisena yhä vain. Aurinko ei ole erityisemmin viime päivinä meitä ilahduttanut, eikä kyllä lämpökään. Nippanappa päästään viiden asteen tienoille, mutta hiljaa hyvää tulee.


Viikko sitten ostin uuden rautaisen amppelin. Se on kaunis, mutta ehkä hieman epäkäytännöllinen. Noiden rautojen välistä ei nimittäin ihan millaista purkkia tahansa tuonne sisälle laitetakaan. Katsotaan, mitä keksin. Toistaiseksi saa riippua terassin katosta koristeena.


Juusollakin on jo niin keväinen mieli, että se kaipaa ulos heti aamutuimaan. Mahtaako kuitenkin ikä painaa sen verran, ettei se kovin pitkään pihalla yksinään ole, vaan pyytää sisään. Miten siitä onkaan tullut viime aikoina niin mahdoton mammankissa, että aina pitää olla siellä, missä mammakin. Muutamana iltana olen saanut jakaa sänkyni kissan kanssa. Ei siinä mitään, mutta kun kissan pitää nukkua tyynyn vieressä pitkin pituuttaan vaakasuunnassa, jolloin mamman on yritettävä pysytellä omalla siivullaan - siis siinä, joka kissalta hyvällä tuurilla jää - kynsin hampain patjan reunasta kiinni pitäen. Jos sitä unissaan vähän yrittää levittää omaa tilaansa, on vastassa kurahduksia ja piiiiiiiitkäksi venyviä takatassuja. On meillä kellarissa taitettava vierassänky. Pitäisiköhän harkita.....


Juuri nyt taitaa olla kissoilla kesäkarvanvaihtoaika, sillä Juusoa rapsuttaessa omalle naamalle levittäytyy tavallistakin paksumpi irtokarvapeite. Ehkä kissan nahkaa kutittaa, koska Juusokin tykkää kieriä pihahiekalla. Välillä se makaa täysin selällään ja kierittää itseään siitä puolelle ja toiselle. Sisällä alkaakin olla likimain yhtä paljon hiekkaa ja neulasia kuin pihalla, joten tänäänkin oli tarpeen tehdä pieni imurointikeikka. On nimittäin mukavampi kävellä omassa kodissaan paljasjaloin, kun ei tarvitse jatkuvasti pysähtyä nyppimään neulasia varpaanväleistä.


Jälleen kerran sain todeta, että täältä blogimaailmasta saa todella hyviä ideoita ja ohjeita. Enpä ole aiemmin tajunnut laittaa kylvettyjä taimipotteja lattialämmityksellä varustettuun paikkaan itämisen alkupäiviksi. Viime viikolla kylvin zinnioita ja cosmoksia ja sijoitin potit pesuhuoneen lattialle. Ja kas, eilen huomasin, että useimmissa kylvöksissä oli pienet vihreät alut mullan pinnalla. Minä kun olen tähän saakka ajatellut, että potit tarvitsevat valoa ihan alusta saakka. Lämpö taitaakin olla tärkeämpää.

Näiden jorinoiden jälkeen lähdenkin nauttimaan Ukkokullan kanssa tämän sunnuntain iltapäiväkahvista. Samalla saamme tilaisuuden tiirailla, miten mustarastaat, sinitiaiset ja jokunen punarintakin käy ruokailemassa marjakuusen alla. Vaikka en olekaan enää laittanut linnuille ruokaa, on mullan pinnalla varmasti talven aikana pudonneita siemeniä ja pähkinöitä ja ties mitä muuta sieltä mullasta linnut löytävät. Mielenkiintoista seurattavaa.

Mukavaa palmusunnuntaita kaikille!

27 kommenttia:

  1. Kaunis uusi amppeli!!! Harmi, jos se on kovin epäkäytännöllinen. Mutta luulisi, että jonkun ohuen muoviruukun sinne saisi, vaikka vähän litistämällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muoviruukun saa tosiaan amppeliin litistämällä. Ensimmäinen kokeilemani kyllä halkesi, mutta seuraava onnistui jo paremmin. Kaunis se kuitenkin on ja ihan varmasti siihen jonkun kasvin saan viritettyä.

      Poista
  2. Kauniilta amppelit näyttää tyhjänäkin, vaikka kyllä siihen täytettä varmaan löytyy:) meilläkin on käynyt vaan yksi virpoja naapurista, ressukka vesisateessa yksinään, keli varmaan latisti innostusta. Voi tuota Juusoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sadekeli varmasti vei monen virpojan suunnitelmat. Aika märkiä nuo muutaman meilläkin käyneet olivat. Kahdella pienimmällä oli onneksi vanhemmat mukanaan ja lyhyt matka tien toiselta puolelta.

      Poista
  3. Amppelisi on kuin koru, ehkä jokin riippulobelia/elvikki olisi näyttävä kasvi alaspäin kasvaessaan jättäen amppelin yläosan kauniin koristeen näkyville.
    Juuso nukkuu juuri niin kuin tosikissa nukkuu oman mammansa sängyssä, samoin meillä Maija-kissa nukkuu sängyssä reteesti poikittain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amppeli on tosiaan kaunis. Testasin siihen muoviruukkua ja se onkin ainoa, jonka saa mahtumaan. Sopivin läpimenevä saviruukku on jo liian pieni minkä tahansa kukan multatilaa ajatellen.
      Juuso on tosiaan tosikissa, ihan aito sellainen.

      Poista
  4. Meillä kävi neljä poikaa virpomassa,.olihan se mukava että kävivät. Ostit niin kauniin amppelin
    se on jo yksistään kaunis koriste. Katsoin sinulla on tuulikello samallainen kuin minullakin
    toin sen kerran kiinasta tuliaisiksi kotiin siinä on niin kaunis sointu.Juuso on niin ihana,haluaa olla aina mamman vieressä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulikello on ollut meillä vuosikausia. Kerran olen siihen langankin joutunut uusimaan. Siinä on kaunis sointi ja siitä kuulee, milloin ulkona on kova tuuli. Sisäänkäynnissä on toinen tuulikello, mutta siihen harvoin tuuli osuu.
      Juusosta on tosiaan tullut varsinainen mammankissa. Kulkee perässäni ja nytkin istuu tässä työpöydällä. Ei ole muuten mikään lasimestarin kissa. Ei näy läpi.

      Poista
  5. Oho, olin unohtanut koko palmusunnuntain, eikä meillä olisi ollut yhtän pääsiäismunaa virpojille!
    Varmaan siksi sen unohdinkin, että täälläpäin ei ole ollut tapana käydä virpomassa, meillä ei ole varmaan koskaan käynyt yhtään virpojaa!
    On se kuitenkin ihanaa kun Juuso tulee viereen nukkumaan, vai kuinka ;)
    Aika helppoa sinulla on vielä, joudun normisti jakamaan sänkyni kolmen kissan kanssa! Siinä sitä onkin sovittelemista, että saa itsensä johonkin väliin sopimaan!
    Minunkin pitää vielä huomenna kylvää asterit, zinniat ja kosmokset! Pesuhuoneen lattia on tosiaan mainio idätyspaikka. Pitää vaan muistaa ottaa ne taimet valoon heti kun ne ovat tulleet pinnalle. Muuten tulee tosi pitkiä ja honteloita taimia siellä lämmössä ja pimeässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virpominen on kuulemma karjalasta peräisin. Se näyttää juurtuneen varsin hyvin tänne pääkaupunkiseudulle. Muutama vuosi sitten meillä kävi peräti 19 virpojaporukkaa ja jokaisessa oli vähintään kaksi lasta. Voinet arvata, että isommatkin lapset keksivät keinon kerätä helposti karkkia ja rahaa.
      Viime yönä heräsin johonkin ja koittelin samalla, onko Juuso vielä vieressä. Olihan se, mutta ei tapansa mukaan vastannut, kun kokeilin, missä asennossa se on. Pelästyin, että olenko kenties tukehduttanut kissani. No, en. Se vain nukkui niin raskaasti, ettei piitannut mamman ropeloinneista. Kaipa sitä kolmenkin kissan väliin jotenkin mahtuisi, vaikka sitten kyllä pitäisi hankkia isompi sänky.
      Piti muuten ottaa ne taimet muutenkin pesuhuoneen lattialta lauantaina. Pojat kun menivät saunomaan ja olisivat taatusti vain tyytyneet ihmettelemään, miksi potteja on lauteidenkin alla.

      Poista
  6. Tosi kaunis tuo amppeli! Ja mainiolle Juusolle terveisiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuso kiittää terveisistä ihan omahäntäisesti. Yrittää nimittäin parhaillaan naputella hännällään näppäimiä samalla tiiraillen,miten kursori näytöllä liikuskelee.

      Poista
  7. Sinulla on niin keväistä ja kauniin värikästä. Oikein kaunis tuo amppeli, kyllä siihen hyvin ruukku sopii. Juusoa minä niin ihailen, Juuso on kissa niin minun makuuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parhaillaankin voisit ihailla Juusoa, jos tämä olisi näkötoosa. Nimittäin se istuu työpöydällä ja yrittää peittää koko näytön. Häntä vispaa näppäimistöllä - ja minulla on kissankarvoja suu täynnä.

      Poista
  8. Virpojia ei ole käynyt eikä niitä täällä käykään kun ei ole sellainen tapa. Torstaina tulevat noidat korineen.
    Kaunis amppeli.
    Oikein hyvää ja rauhallista Hiljaista viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noidat koirineen? Liittyy ilmeisesti pääsiäiseen, joten kerrotko sitten torstain jälkeen enemmän.
      Kiitos, samoin sinulle hyvää hiljaista viikkoa!

      Poista
  9. Minulla on kosmokset ja tsinniat kylvämättä vieläkin. Olen pohtinut, kykenenkö järjestämään kaikille taimille tilaa, kun ne kasvavat...ja se ulkoilutusvaihekin mietityttää, kun aamuisin menee niin paljon aikaa taimien roudaamiseen parvekkeelle, ettei tahdo ajoissa töihin ehtiä. Orvokkien taimia on nyt kolme laatikollista, jättiverbenoita pari laatikollista ja pelakuun taimia, hui hirveää, en uskalla edes laskea. Chilit ja paprikat jätin suosiolla pois listalta tänä vuonna, sillä ilman kasvihuonetta ei niistä satoa täällä saa eikä sellaista nyt ole, joten kokeiltu on, mutta ei onnistu. Ehkä jotain innostun kylvämään vielä...ehkä kaunopunahattuja nyt ainakin, niistä perhosetkin tykkää! Kivaa alkavaa viikkoa ja Juusolle silityksiä ja rapsutuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taimien sijoittaminen alkaa olla meilläkin ongelma, onneksi sentään harvoin on aamuisin niin kiirettä, ettei niitä ehtisi ulkoiluttaa - kun sen aika tulee. Tämä kylväminen taitaa kuitenkin karata käsistä ja sitä miettii vasta kylvämisen jälkeen, mihin nämä kaikki sijoitan odottamaan ulkoilukelejä. Ukkokulta on hoitanut chilit ja paprikat, mutta samasta tilasta nekin taistelee. Kylvämäni punahatut eivät nousseet lainkaan. Missä lienee vika piillyt?

      Poista
  10. Pääsiäiseksi onkin alustavasti luvattu lämpimämpää, joten toivotaan, toivotaan.

    VastaaPoista
  11. Onpa ollut melkoinen tokaisu virpojalta! Me asutaan sellaisessa paikassa, missä käy vain parit naapurin lapset, jotka ovat todella nähneet vaivaa oksien kanssa ja pukujen kanssa. Heille kyllä mielelläni annan kunnon palkan. Omatkin lapset askartelivat kieli keskellä suuta vitsoja ja kuulemma tuli tehtyä aivan liian vähän :) Kunhan nyt edes tuon tämänkertaisen saaliin jaksaisivat syödä edes huhtikuun puolella. Me kierreltiin sukulaisia ja kummeja vanhemmat kuskeina ja kyllä kieltämättä yllätyin, kun näin kaupungilla tavisvaatteissa kulkevia virpojia. Siinä taitaa olla vähän se virpomisen oikea idea kadonnut lapsilta.

    Meilläkin tuo vanhempi kissa puskee irtokarvaa hurjasti ja oikein isoja tuppojakin irtoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän nurkilla virpomisesta on viime vuosina tullut varsinainen palmusunnuntain hitti, joten olin yllättynyt virpojien vähäisyydestä. Naapurin lapsenlapset olivat niin hienosti naamioituja ja tällättyjä, että ilolla heille annoin virpomispalkkaa. Useimmat kyllä näyttävät panostavat virpomisasuun, mutta valitettavasti joka kerta riittää niitäkin, jotka ilmeisesti vain lähtevät palkkionhakuun.

      Poista
  12. Asterit ja tsinniat ovat itäneet ja voi mahdoton mikä homma tulee olemaan niiden koulimisessa :)
    Auttaisiko se varavuode? Jos sinä aiot siirtyä siihen, saat jakaa sen Juuson kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio Cheri. Luultavasti nukkuisimme Juuson kanssa varavuoteessa, joten eiköhän jaeta suosiolla tuo vakiosänky. Tyhjältä tuntuisi ilman lämmittävää kissaa, joten turhia rutisen.

      Poista
  13. Minä korjailin eilen roskia virpojien jäljiltä. Heti oli pitänyt avata karkki- ja munakääreet ja heittää paperit luontoon. Voi kun vanhemmat opettaisivat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta Sussi. Suren tuota meidän olematonta puistometsää. Sinne heitetään kaikki, mikä käsistä irtoaa. Mutta mitäpä vanhemmat osaavat opettaa, kun itse heittelevät kahvimukeja suoraan auton ikkunasta tien varteen. Näyttää olevan suorastaan muoti-ilmiö.

      Poista
  14. Oletpas löytänyt kauniin amppelin . Sopisi hyvin tuohon meidän viime keväänä pystytettyyn paviljonkiin :)
    Meillepäin ei ole rantautunut ollenkaan tämä virpomisperinne ja tammikuisen Nuutin-päivän pukitkin jo käyneet vähiin.

    VastaaPoista
  15. Meilläpäin ei näkynyt ainuttakaan virpojaa. Lähitienoon lapset ovat kasvaneet pois virpomaiästä! Miten käynee nyt terveyden kanssa :) Ihanan värikkäitä kuvia!
    Tyttären Eevi-kissallakin näyttää olevan karvanlähtöä, naamaa kutittaa vieläkin kun kävimme vaihtamassa neniä!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!