perjantai 10. lokakuuta 2014

Kriikunapolku valmiiksi


Kuluneella viikolla olen ehtinyt pihalle kokonaisen yhden kerran. Silloin olikin sen verran enemmän aikaa, että ajoin nurmikon lyhyeksi. Se nimittäin kasvaa edelleen ihan kelvollista tahtia. Samalla tuli silputuksi massoittain puista nurmelle leijailleita lehtiä. Eritoten vaahteranlehtiä, joille silppuaminen tekeekin hyvää. Maatuvatpa nopeammin. Ulkotouhut ovat niin mukavaa ajanvietettä, etten tietenkään malttanut palata takaisin pyykki- ym. rästitehtävien pariin vaan innostuin saattamaan loppuun kesällä aloitetun Kriikunapolun.


Olin aiemmin kaivanut pintamaan pois, asentanut maanrakennuskankaan ja kärrännyt paikalle kivituhkaa, jonka päälle lättäsin nuo raparperinlehtilaatat. Nyt sitten naputtelin laattojen ympärille kiviä. Irtokivet ovat sekalaisia, lähinnä omalta tontilta erilaisten kaivuhommien myötä nousseita kiviä. Ei siis kovin suuria, ei kauniita eikä tasalaatuisia. Minulle ne kelpaavat erinomaisesti ja täyttävät tehtävänsä. Itse asiassa tähän Kriikunapolkuun laitoin käytettyjä kiuaskiviä, jotka tosin ovat aika murenevaisia, mutta täyttävät tehtävänsä.


Kivituhka kaipaa vielä loppusilausta ja siistimistä, mutta sen teen, kunhan nämä viime päivien sateet ovat hoidelleen tehtävänsä. En alkanut vetämään alapihalle kasteluletkua kivituhkan tiivistämistä varten, vaan jätin sen luvattujen sateiden kontolle. Hyvin on tiivistynyt, ehkä joitakin koloja joudun vielä paikkaamaan, mutta luultavasti teen sen vasta keväällä. Jatkakoon tiivistymistä tulevat talvikuukaudet.


Kiviurakoinnin makuun päästyäni tein myös tuossa kuvassa näkyvän kivineliön kasvihuoneen kasteluvesitynnyriä varten. Tämän kesän tynnyri on seissyt nurmikon päälle asetettujen tiilien varassa. 200-litraista tynnyriä ei siirrellä edes puolinaisena, joten nurmikko on päässyt rehottamaan alustana olevien tiilien väleissä. Koska työtä puutarhassa on muutenkin riittämiin, pyrin keksimään helpottavia oikopolkuja milloin millekin asialle. Ensi kesäksi valmistui vesitynnyrille on oma kiveyksensä, jonka ympäriltä pääsen helposti ajamaan nurmikon, eikä tarvitse harmitella siellä täällä törröttäviä ruohotupsuja. Käytin noihin kulmiin pari lohjennutta raparperilaattaa ja totesin, että löytyipä niillekin hyvä paikka. 


Pihalla alkaisi olla jo haravoitavaa, mutta odottakoon. Ulkona nimittäin sataa ihan kunnolla ja lisäksi meidän 27 vuotta hyvin palvellut lämminvesivaraajamme päätti, ettei se enää jaksa. Uusi on jo ostettuna, putkimies ehtii kuitenkin meille vasta maanantaina. Niinpä tässä ei mitään kovin hikisiä ja lämmintä vettä kaipaavia toimenpiteitä viitsi tehdä. Pääsemme kyllä moneenkin paikkaan lainasuihkuun, mutta mitäpä sitä ehdoin tahdoin itseään likaamaan, kun kyse ei muutamaa päivää pidemmästä ajasta ole. 

Laittakaapa vaikka sipuleita multaan tai köllöttäkää muina miehinä ja naisina sohvalla. Joka tapauksessa oikein leppoisaa viikonloppua kaikille!
 

32 kommenttia:

  1. Tulipa kaunis polku! Tuollaisista sekalaisista kivistä tuleekin oikein mukava, hyvin sopivat rapsulehtikivien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin sekalaisista kivistä tulee sopiva asetelma. On alusta loppuun itse tehdyn näköistä.

      Poista
  2. En nyt tietystikään tiedä millainen pihavalaistus teillä on, mutta eivätkö nuo kivet ja laatat vaaleudellaan näytä hämärämmissäkin oloissa missä polku kulkee.
    Kauniisti toteutettu, on siinä ollut puuhaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole alapihalla minkäänlaista valaistusta. Sinne ei juurikaan kesäajan ulkopuolella pimeän aikaan tule edes mentyä. Tuo Kriikunapolkukin on yksi askel eteenpäin nurmikon vähentämisessä ja toisaalta myös helpottaa kukkapenkkien välistä kulkemista ja penkkien hoitamista. Ihmisellä on tapana oikaista sieltä, mistä reitti on lyhin ja luonnollisin, niinpä sellaiseen paikkaan kannattaa laittaa polku.

      Poista
  3. Helpottavat oikopolut ovatkin varsin mukava keksintö;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, Pioni. Ei tarvitse manailla mutaisia reittejä nurmikon keskellä, kun tekee sopiviin paikkoihin polkuja.

      Poista
  4. Upea polku! Silmän iloa vaikka muille jakaa käytännön hyödyn lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden kivipolkujen ideoita olen ammentanut täältä blogimaailmasta ja tyytyväisenä toteuttanut niitä vähän sinne sun tänne.

      Poista
  5. Voi miten kauniita kiveyksiä! Hih oikein hyvä syy olla hikoilematta, annetaan matojen möyhentää lehdet meidän puolestamme :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Noita kiveyksiä on helppo ja aika nopeakin tehdä.

      Poista
  6. Hieno polku! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Kivan näköinen polku! Leppoisa viikonloppua sullekin.

    VastaaPoista
  8. Todella hieno polku! Onko tuo vasemmalla oleva pehko jotain kurjenmiekkaa? On vaan minusta niin hienot, graafiset lehdet, että pakko uteliaisuuttani kysyä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kesäkukka! Kyllä se pehko on kurjenmiekkaa ja vieläpä sitä ihan tavallista (en tiedä lajiketta, sain kurjenmiekkaa muutama vuosi sitten naapurilta kärrytolkulla).

      Poista
  9. Aiwan mahtava polku. Tuota kyllä kelpaa täällä esitellä, varmasti useampikin inspiroituu!
    Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helena ja Backie The Cat! Itsekin olen nämä kivipolku- ja rapskulehtilaattasysteemit löytänyt täältä blogimaailmasta.

      Poista
  10. Hieno polku!
    Kaikki helpottavat oikopolut ovat viisautta. Kyllä sitä hommaa riittää aina muutenkin.
    Minäkin ajelen ruohonleikkurilla lehtiä aina silpuksi ja sitten pahimmat paikat haravoin. Otan kuitenkin lehtiaarteet talteen kompostiin tai kasvimaata muhevoittamaan.
    Oikein leppoisaa viikonloppua sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riina!
      Samoin minä haravoin suurimman osan lehdistä silppuamisen jälkeenkin kompostiin ja kasvimaalle sekä pensaiden alustoille. Meillä tulee lehtiä nurmikolle aivan tajuttomat määrät, kun alapihalla on isoja vaahteroita. Leikkurilla ajaminen helpottaa kuitenkin työtä ja vähentää kärräämisen määrää. Osa leikkuujätteestä jää väkisinkin nurmikolle.

      Poista
  11. Tulipa kaunis polku.
    Mukavaa viikonloppua myös sinulle.

    VastaaPoista
  12. Kiva tuo polku, tykkään kun kivet ovat erimallisia ja erikokoisia -ne tekevät polusta hyvin eläväisen.
    Oikein ihanaista viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko!
      Käyttämällä sitä, mitä nurkista löytyy, saa usein ihan mukavan näköistä jälkeä. Tykkään kierrätysideoista, myös puutarhaa rakentaessa.

      Poista
  13. Pienempien kivien sijoittaminen betonilehtien väliin tuo mukavasti elämää polun pintaan. Sinne ne uppoavat kiuaskivetkin. Usein nurkkiin jää pyörimään milloin mitäkin kivikekoa ja välillä saan raapia päätäni miettien, mitä niille tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on valitettavasti tosi vähän kiviä, joten kaikille löytyy kyllä paikka. Pikemminkin tulee pihdattua niitä vähäisiä ja mietittyä turhan kauan, minne ne raaskisi sijoittaa.

      Poista
  14. Upea polku syntyikin! Kelpaa tuota pitkin astella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatuska! Ensi kesänä tallustellaan vähän enemmänkin Kriikunapolulla.

      Poista
  15. Nätti polku, hyvä malli omalle ensi kevään kiviprojektilleni, joten tattista esimerkistä. Mä valitsen köllöttelyn sohvalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Malli on vapaasti käytettävissä. Täältä blogistaniasta minäkin tämän idean olen joskus omaan käyttööni soveltaen ottanut.
      Viikonvaihde on tullut köllötettyä. Ihan on jo sohvalla kuumennut paikka.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!