maanantai 10. marraskuuta 2014

Erämaalammella


Teimme kuukausi retken kotimme lähellä sijaitsevalle erämaalammelle. Päivä oli kostean lämmin ja pilvinen. Lammen toiselle puolelle päästyämme pilvet siirtyivät ja aurinko tuli hissukseen näkyviin.


Lampi on pieni ja sen ympäri kiertää runsaassa puolessa tunnissa. Tai kiertäisi, jos tallustaisi yhtä soittoa. Meiltä aikaa kului, sillä pysähdyimme vähän väliä taivastelemaan milloin mitäkin luonnon ihmettä. 

Lammen ympärillä kasvaa etupäässä mäntyjä, joiden hauskoja konkeloituneita muotoja olemme käyneet aiemminkin ihailemassa. Metsänomistaja on harventanut puita ja ojittanut soista aluetta, mutta enimmäkseen lammen ympäristö on luonnontilassa.


Lampea kiertää polku ja tuosta pääpolusta lähtee myös sivuhaaroja muualle. Ehkä jonain päivänä lähdemme tutkimaan, minne muut polut kulkevat. Joskus lammella on joku käynyt lautalla seilaamassa, mutta siitä näkyy olevan jo aikaa.  
Lampi näkyy hyvin kartoissa, mutta kovin suuren yleisön tiedossa se ei silti ole. 
Ehkei ihmisten vain tule mentyä lammelle, koska sinne on erikseen lähdettävä. Se ei ole minkään reitin varrella, eikä sinne ole mitään viitoitusta. Se on tiedettävä tai löydettävä.




Hyvä niin, sillä tuntuu mukavalta kävellä maastossa joutumatta yhtenään keräämään tyhjiä pulloja ja karkkipapereita. Jäljistä päätellen jokunen koiranulkoiluttaja käy kiertämässä lampea, mutta ilmeisen harvakseen hekin. Fiksuja ihmisiä kaikki tyynni, sillä osaavat viedä roskansa mennessään.


Myrskyt ja tuulet ovat kaataneet puita sinne tänne ja ne ovat saaneet rauhassa jäädä niille sijoilleen.



Puiden juuret muodostavat hauskoja kuvioita polulle. 
Voisi pelata vaikka ristinollaa kävyillä.


  
Ilmiselvä tyttöpeikko kukkia hiuksissaan

Retkellä näimme monta peikkoa, mutta niitä oli hiukan vaikea tunnistaa. Olivat naamioituneet hyvin maastoon ja vain hiukset näkyivät.

Tässä nuorehko peikkoisäntä paksussa polkkatukassaan

Vaarilla alkaa hiukset jo harventua
 
Nämä taitaakin olla rintakarvat
 

Jotkut peikot näyttivät meille nenää...


...kuka millaistakin.


Tästä lahoavasta puunrungosta taasen tuli mieleen lohikäärme.



Lahoavallakin puulla on monta olomuotoa.



 Kaatuneen puun viimeiset oksanojennukset.
 

Tänne palaamme taas.
 

28 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Amalia, tuo on niin ihana paikka, että siellä riittää löydettävää joka kerraksi.

      Poista
  2. Luonnon kauneus ja moninaisuus sykähdyttää jatkuvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, Inna. Olen joka kerta lammella käydessäni yhtä lumoutunut.

      Poista
  3. Ihana postaus!
    Minustakin poluilla risteilevät puunjuuret ovat mielenkiintoisia. Mukava kun kuvasit niitä.
    Peikkojutut saivat hymyn huulille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo! Pidän noista puunjuurista todella paljon. Ihmetyttää, miten sitkeitä puut ovatkaan.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Susanna, tuolla lammella on todella leppoisaa olla.

      Poista
  5. Tulin vielä kertomaan että haastoin sinut ;)
    http://puutarhaterapiaa.blogspot.fi/2014/11/perinteisesti-kuusi-kuvaa-kesasta-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirjo, kiitos haasteesta. Se on ilolla vastaanotettu.

      Poista
  6. Ihana kerta kaikkiaan, luonto on suuri taiteilija ja sinä olet sen hyvin oivaltanut.
    Kiitos, nautin kuin olisin itse lampiretkellä ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Molley! Parasta tuolla lammella on se upea rauha. Vaikka asutus on aivan lähellä.

      Poista
  7. Ihania luontokuvia!
    Tuo lautta on kerrassaan upea, vaikkei enää ehkä seilattavassa kunnossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka kerran lammella käydessäni mietin, kuka onkaan lautan rakentanut.

      Poista
  8. Mielenkiintoinen paikka!
    Hyvä mielikuvitus ja vähän "lapsensilmillä katselua" niin kaikesta saa vielä hauskempaa :)
    Kiva postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vikki! Lapsena luetut sadut ja tarinat ovat nähtävästi lujaan juurtuneet.

      Poista
  9. Kauniit maisemat, tuollainen lampi on monimuotoisuudessaan tosi mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
  10. Ompa ihana lampi ja peikkometsä. Ihan selvästi siellä on peikkoja, mutta peikkojen luonteeseen kuuluu piiloutuminen ja vain harvat niitä näkevät ja toiset aistivat niiden läsnäolon:) Sinulle ne ainakin näyttivät nenänsä:)

    VastaaPoista
  11. Rauhoittavan ja kauniin näköinen paikka

    VastaaPoista
  12. Oi miten mahtavat kuvat sinne pitäisi päästä patikoimaan Kyllä minä nautin näistäkatsellessa
    Kiitos :)

    VastaaPoista
  13. Hurjan mahtavia kuvia ja mitkä maisemat! Aivan postikortti kamaa kaikki kuvat, niin hyviä :)

    VastaaPoista
  14. Hienoja kuvia! Mielikuvituksen saa mukavasti lentämään, kun oikein hoksii. Kauniit ovat maisematkin, muistoa syksystä. :)

    VastaaPoista
  15. Nää paikat ovat aina niin kauniita! Kartalta minä haeskelen kohteita ja kaikki lähimaastojen lammet alkaa olla nyt koluttuna.

    VastaaPoista
  16. Ihana retki- ja kuvauspaikka peikkoineen.

    VastaaPoista
  17. Komeata on ollut. Silloin on ollut vielä värejäkin ja noi peikkojen suosta tursuvat päät ovat hienoja, vai ovatko ne juuri uppoamaisillaan. Puiden juuret ovat kanssa hienoja. Täällä kotimetsikössä kaivelen niitä näkyville, jos meinaavat liikaa peittyä.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!