Kukkaa pukkaa, eikä perässä tahdo pysyä

Keltainen akileija tuli siemensekoituksen mukana

Tällä hetkellä pihalla ja puutarhassa tapahtuu niin vikkelään tahtiin, ettei mitenkään tahdo perässä pysyä. Pakko tihentää tarkastuskierroksia ja sittenkin aamulla löytää jotain, mitä ei vielä illalla ollut. Ilmatkin ovat olleet juuri niin kesäiset, kuin toivoa sopii. Joskin tänään roiski tunnin ajan vettä, mutta eipä tarvitse kastella.

Juhannusruusu - Rosa pimpinellifolia Plena

Juhannusruusu on vihdoin avannut ihanat nuppunsa. Kaivoruusupenkin luona on ihanat tuoksut, sillä samanaikaisesti kukassa on myös Punalehtiruusu. Ja jos tekee kierroksen siten, että käy ensin nuuskuttelemassa Metsäruusua, onkin sitten loppupäivän aivan ruusuisessa hurmoksessa.

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Punalehtiruusu on joinain vuosina vähän kaljun näköinen, mutta tänä kesänä sen lehdet ovat ehjät ja terveet ja koko pensas on elinvoimainen. Aikoinaan olin vähän epävarma punalehtiruusun istuttamisesta omaan pihaan, mutta onneksi annoin sen tulla. Pidän siitä vuosi vuodelta enemmän.

Minusta monet ruusupensaat ovat parhaimmillaan ryhmiin istutettuina. Ainakin tällaiset isokokoiset ja yksinään ehkä vähän resuiset ruusupuskat tukevat toinen toisiaan. Kaivoruusupenkkini kukinta lomittuu usein niin, että juhannusruusun lopettaessa punalehtiruusussa on vielä runsaasti nuppuja. 

Kolmantena ruusuna tässä ryhmässä on voimakaskasvuinen ruusu, jota kuvittelin pitkään hansaruusuksi. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kurttulehtiruusuihin kylläkin se lukeutuu, mutta kukka on erilainen. Täytyy tutkia asiaa, kunhan se ehtii kukkaan.

Metsäruusu - Rosa Majalis

Myös metsäruusustani olen vuosi vuodelta iloisempi. Ihailin tätä ruusua aina kävelylenkillä erään autiotontin ojanpientareilla, jonne se oli metsittyneeltä piha-alueelta levinnyt. Kerran taas ohi kävellessäni oli ihan pakko mennä nyhtämään ojasta pari juurivesaa ja siitä oma puskani sai alkunsa. 

Metsäruusu on aikamoinen tekemään juurivesoja ja niistä olenkin sitä levittänyt myös Pikkupuutarhan puolelle. Alapihalla pääsen leikkaamaan nurmikon ruusupuskan ympäri, joten se on pysynyt kohtalaisen hyvin aloillaan. Sen sijaan pikkupuutarhassa olen antanut sen levitä ja muiden kasvien ohessa metsäruusu onkin luonut sinne ihanaa viidakkomaisuutta.

Tornionlaaksonruusu - Rosa Tornedal

Tornionlaaksonruusu viettää pihallamme kolmatta kesää ja ensimmäistä kunnolla kukkivaa. Kukat eivät ole kovin suuret, mutta niitä on runsaasti. 

Minulla on paha tapa istuttaa kasvit liian tiiviisti ja sitten joudun niitä myöhemmin siirtelemään. Luultavasti tässäkin tapauksessa niin tullee käymään, sillä etualalla olevan Tornionlaaksonruusun takana kasvaa Ritausma, sen vierellä Sävel, joka näyttää olevan hidaskasvuisempi ja neljäntenä Suviruusu. 

Suviruusu - Rosa Poppius

Suviruususta olen toistaiseksi löytänyt vain yhden nupun. Sen avautumista täytyykin nyt vahtia tarmokkaasti, jotta ehdin sen kuvaamaan ennen lakastumista. Luultavasti Suviruusu on tässä ryhmässä se, joka joutuu vielä muuttamaan muualle, sillä siitä pitäisi tulla kaikkein suurin.

Ruusukolmioon on sormustinkukka siementänyt monen monta alkua ja siellä onkin kohta odotettavissa aukeavien sormustimien esiinmarssi. Enimmäkseen näyttäisi tulevan valkoisia kukkia, mutta on siellä muutama punakukkainenkin joukossa.

Hansaruusu - Rosa rugosa Hansa

Hansaruusu kukkii iloisesti jälkiruokalautasen kokoisilla kukillaan. Nuppuja on runsaasti ja niitä näyttää tulevan uusia sitä mukaa, kun vanhoista terälehdet rapisevat. Pitääkin muistaa leikata vanhoja kukintoja pois, jotta ruusu jaksaisi jatkaa kukkimistaan pidempään.

Saksankurjenmiekka - Iris germanica

Siperiankurjenmiekka - Iris sibirica

Sekä siperian- että saksankurjenmiekat ovat nyt parhaimmillaan. Keväällä hankkimani uutuudet eivät vielä kuki. Muhivat näköjään hissukseen omissa oloissaan. Toivotaan, että ensi kesänä näkisin niiden kukat ja pääsisin teillekin esittelemään heitä.

Jalokärhö - Clematis jackmannii Rouge Cardinal

Jalokärhöt alkavat olla kantapäät juoksukuopissa eli nuppujen avautumiseen ei montaa hetkeä enää mene. Pikkupuutarhan kriikunassa kiipeilevä Multi Blue on jo nuppunsa avannut, mutta kuvasta tuli huono, enkä vielä ole ehtinyt uutta ottamaan.

Istutin olopihan Syreenipenkkiin toukokuussa kärhöt Rubensin ja Polish Spiritin. Tarkoitus oli käydä ostamassa niille eräästä kauempana sijaitsevasta puutarhaliikkeestä puinen köynnöstuki, mutta liike oli kiinni juuri silloin, kun siellä päin liikuin. Niinpä ostin Biltemasta kaksi kaaren muotoista metallilankasäleikköä ja laitoin ne vastakkain. Toistaiseksi tuo vihreä sammakko pitelee kaaria toisissaan kiinni, mutta kyllä ne pysyvät pystyssä ilmankin, sillä tukien piikit painuivat tukevasti maahan. 

Itse kärhöt ovat vielä aika vaatimattoman näköisiä, mutta myöhemmin ehkä saamme nähdä loistokasta kukintaa. Keskellä oleva tanko on Ikean verhotanko sinisine nuppeineen ja se lähtee jossain vaiheessa pois. Siihen kiinnitin tukinarua ensi hätään kärhöjen kiipeilyä varten.

Olen jostain lukenut, että kärhöt viihtyvät paremmin, jos niiden tyvikohta on suojassa. Pikkupuutarhassa asuva Rouge Cardinal on ainakin menestynyt hyvin, kun sen tyvi on kevätkaihonkukan ja pikkutalvion suojaama.

Meillä on talon sisäänkäynnin puolella melko varjoisaa. Lisäksi katolta alas tuleva lumitaakka on sen verran runsas, että se asettaa istutettaville kasveille aikamoisia haasteita. Aikanaan pihasuunnittelija piirsi mm. keittiön ja makkarien ikkunoiden alle rhodoja, mutta eivät ne menestyneet alkuunkaan. Keväällä nämä ikkunoiden alustat ovat pitkään vähän kalpeita ja aneemisia, mutta kasvun päästyä vauhtiin vihreyttä piisaa.

Kotkansiipi ja kuunliljat ovat todella kiitollisia varjopaikan kasveja ja näyttäviä ilman kukkiakin. Makkarien ikkunan alla kasvaa myös köynnöshortensiaa, joka aiemmin kiipeili tässäkin kohtaa talon seinällä. Se vain tuppasi peittämään ikkunat ja kasvamaan tiukasti puitteisiin kiinni, joten otin sen pois seinältä ja laitoin penkkiin pitkän 60 senttiä korkean verkkoaidan, jonka yli hortensia nyt vyöryy. Sehän on myös oiva maanpeitekasvi, sillä sen tuoreet versot juurtuvat maahan kiinni. 

On siellä muitakin kasveja, joita on tullut penkkiin tungettua sen alastomana ollessa. Nyt niitä pitäisi kaivaa pois - kunhan kerkiää. Myönnän olevani aivan liian malttamaton ja se kostautuu näissä istutuspuuhissa. Nopeasti pitää saada kaikki kasvamaan ja vihertämään ja jollei niin tapahdu, kaivetaan pois ja siirretään muualle ja muuta tilalle. Niinpä sitten koko puutarha on varsinainen kasvien sekamelska. Hyvin menestyviä kasveja on joka nurkalla, sillä jos jokin kasvaa, niin annetaan sen sitten kasvaa kaikkialla. 

Piippuköynnöstä varten makkarien ikkunoiden välissä on ristikko, johon köynnös tukeutuu. Aika ajoin köynnöstä pitää käydä kiskomassa katolta alas, sillä mielellään se pujottautuu myös kattorakenteiden alle. Kovin nopeakasvuinen piippuköynnös ei mielestäni ole. Vasemmalla näkyy myös valtaisan kokoisiksi kasvaneet hernepensaat, jotka kaipaavat leikkaamista. Alkavat nimittäin jo kaatuilemaan sadesäällä käytävien päälle.

Pionien avautuminenkin alkaa jo olla lähellä. Nuput pullistuvat pullistumistaan ja joistakin on jo väriä näkyvissä. Pelkkää kukkien juhlaa ja puutarhurien myös tämä kesä kyllä on.

Juusokin viihtyy nyt paremmin ulkona, kun sillä on kuivaa ja lämmintä köllötellä. Varjoon se yleensä hakeutuu ja lähelle terassin ovea, jotta siitä voi nopeasti luikahtaa ruokakupin ääreen. 

Ruokakupin tyhjentämisen jälkeen taas pikaisesti tassutellen takaisin ulos ja pensaan juureen päikkäreille.

Päivänlilja - Hemerocallis

Eilen Ukkokulta nuuhki minua ja sanoi, että tuoksun jollekin kukkaselle. Ei osannut sanoa mille. Hänhän on sitä mieltä, että meillä kaikkien kasvien nimi on Kirjovehka. Kysyessäni kukkaistuoksusta hänen mielipidettään, ei hän kuitenkaan osannut päättää, onko tuoksu hyvä vai huono. Ei siis makeaa mahan täydeltä.

Mukavia kesäpäiviä kaikille ihanille ihmisille, ja kissoille ja koirille ja kaikille elollisille ylipäätään!