Kukkaa pukkaa, eikä perässä tahdo pysyä

Keltainen akileija tuli siemensekoituksen mukana

Tällä hetkellä pihalla ja puutarhassa tapahtuu niin vikkelään tahtiin, ettei mitenkään tahdo perässä pysyä. Pakko tihentää tarkastuskierroksia ja sittenkin aamulla löytää jotain, mitä ei vielä illalla ollut. Ilmatkin ovat olleet juuri niin kesäiset, kuin toivoa sopii. Joskin tänään roiski tunnin ajan vettä, mutta eipä tarvitse kastella.

Juhannusruusu - Rosa pimpinellifolia Plena

Juhannusruusu on vihdoin avannut ihanat nuppunsa. Kaivoruusupenkin luona on ihanat tuoksut, sillä samanaikaisesti kukassa on myös Punalehtiruusu. Ja jos tekee kierroksen siten, että käy ensin nuuskuttelemassa Metsäruusua, onkin sitten loppupäivän aivan ruusuisessa hurmoksessa.

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Punalehtiruusu on joinain vuosina vähän kaljun näköinen, mutta tänä kesänä sen lehdet ovat ehjät ja terveet ja koko pensas on elinvoimainen. Aikoinaan olin vähän epävarma punalehtiruusun istuttamisesta omaan pihaan, mutta onneksi annoin sen tulla. Pidän siitä vuosi vuodelta enemmän.

Minusta monet ruusupensaat ovat parhaimmillaan ryhmiin istutettuina. Ainakin tällaiset isokokoiset ja yksinään ehkä vähän resuiset ruusupuskat tukevat toinen toisiaan. Kaivoruusupenkkini kukinta lomittuu usein niin, että juhannusruusun lopettaessa punalehtiruusussa on vielä runsaasti nuppuja. 

Kolmantena ruusuna tässä ryhmässä on voimakaskasvuinen ruusu, jota kuvittelin pitkään hansaruusuksi. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kurttulehtiruusuihin kylläkin se lukeutuu, mutta kukka on erilainen. Täytyy tutkia asiaa, kunhan se ehtii kukkaan.

Metsäruusu - Rosa Majalis

Myös metsäruusustani olen vuosi vuodelta iloisempi. Ihailin tätä ruusua aina kävelylenkillä erään autiotontin ojanpientareilla, jonne se oli metsittyneeltä piha-alueelta levinnyt. Kerran taas ohi kävellessäni oli ihan pakko mennä nyhtämään ojasta pari juurivesaa ja siitä oma puskani sai alkunsa. 

Metsäruusu on aikamoinen tekemään juurivesoja ja niistä olenkin sitä levittänyt myös Pikkupuutarhan puolelle. Alapihalla pääsen leikkaamaan nurmikon ruusupuskan ympäri, joten se on pysynyt kohtalaisen hyvin aloillaan. Sen sijaan pikkupuutarhassa olen antanut sen levitä ja muiden kasvien ohessa metsäruusu onkin luonut sinne ihanaa viidakkomaisuutta.

Tornionlaaksonruusu - Rosa Tornedal

Tornionlaaksonruusu viettää pihallamme kolmatta kesää ja ensimmäistä kunnolla kukkivaa. Kukat eivät ole kovin suuret, mutta niitä on runsaasti. 

Minulla on paha tapa istuttaa kasvit liian tiiviisti ja sitten joudun niitä myöhemmin siirtelemään. Luultavasti tässäkin tapauksessa niin tullee käymään, sillä etualalla olevan Tornionlaaksonruusun takana kasvaa Ritausma, sen vierellä Sävel, joka näyttää olevan hidaskasvuisempi ja neljäntenä Suviruusu. 

Suviruusu - Rosa Poppius

Suviruususta olen toistaiseksi löytänyt vain yhden nupun. Sen avautumista täytyykin nyt vahtia tarmokkaasti, jotta ehdin sen kuvaamaan ennen lakastumista. Luultavasti Suviruusu on tässä ryhmässä se, joka joutuu vielä muuttamaan muualle, sillä siitä pitäisi tulla kaikkein suurin.

Ruusukolmioon on sormustinkukka siementänyt monen monta alkua ja siellä onkin kohta odotettavissa aukeavien sormustimien esiinmarssi. Enimmäkseen näyttäisi tulevan valkoisia kukkia, mutta on siellä muutama punakukkainenkin joukossa.

Hansaruusu - Rosa rugosa Hansa

Hansaruusu kukkii iloisesti jälkiruokalautasen kokoisilla kukillaan. Nuppuja on runsaasti ja niitä näyttää tulevan uusia sitä mukaa, kun vanhoista terälehdet rapisevat. Pitääkin muistaa leikata vanhoja kukintoja pois, jotta ruusu jaksaisi jatkaa kukkimistaan pidempään.

Saksankurjenmiekka - Iris germanica

Siperiankurjenmiekka - Iris sibirica

Sekä siperian- että saksankurjenmiekat ovat nyt parhaimmillaan. Keväällä hankkimani uutuudet eivät vielä kuki. Muhivat näköjään hissukseen omissa oloissaan. Toivotaan, että ensi kesänä näkisin niiden kukat ja pääsisin teillekin esittelemään heitä.

Jalokärhö - Clematis jackmannii Rouge Cardinal

Jalokärhöt alkavat olla kantapäät juoksukuopissa eli nuppujen avautumiseen ei montaa hetkeä enää mene. Pikkupuutarhan kriikunassa kiipeilevä Multi Blue on jo nuppunsa avannut, mutta kuvasta tuli huono, enkä vielä ole ehtinyt uutta ottamaan.

Istutin olopihan Syreenipenkkiin toukokuussa kärhöt Rubensin ja Polish Spiritin. Tarkoitus oli käydä ostamassa niille eräästä kauempana sijaitsevasta puutarhaliikkeestä puinen köynnöstuki, mutta liike oli kiinni juuri silloin, kun siellä päin liikuin. Niinpä ostin Biltemasta kaksi kaaren muotoista metallilankasäleikköä ja laitoin ne vastakkain. Toistaiseksi tuo vihreä sammakko pitelee kaaria toisissaan kiinni, mutta kyllä ne pysyvät pystyssä ilmankin, sillä tukien piikit painuivat tukevasti maahan. 

Itse kärhöt ovat vielä aika vaatimattoman näköisiä, mutta myöhemmin ehkä saamme nähdä loistokasta kukintaa. Keskellä oleva tanko on Ikean verhotanko sinisine nuppeineen ja se lähtee jossain vaiheessa pois. Siihen kiinnitin tukinarua ensi hätään kärhöjen kiipeilyä varten.

Olen jostain lukenut, että kärhöt viihtyvät paremmin, jos niiden tyvikohta on suojassa. Pikkupuutarhassa asuva Rouge Cardinal on ainakin menestynyt hyvin, kun sen tyvi on kevätkaihonkukan ja pikkutalvion suojaama.

Meillä on talon sisäänkäynnin puolella melko varjoisaa. Lisäksi katolta alas tuleva lumitaakka on sen verran runsas, että se asettaa istutettaville kasveille aikamoisia haasteita. Aikanaan pihasuunnittelija piirsi mm. keittiön ja makkarien ikkunoiden alle rhodoja, mutta eivät ne menestyneet alkuunkaan. Keväällä nämä ikkunoiden alustat ovat pitkään vähän kalpeita ja aneemisia, mutta kasvun päästyä vauhtiin vihreyttä piisaa.

Kotkansiipi ja kuunliljat ovat todella kiitollisia varjopaikan kasveja ja näyttäviä ilman kukkiakin. Makkarien ikkunan alla kasvaa myös köynnöshortensiaa, joka aiemmin kiipeili tässäkin kohtaa talon seinällä. Se vain tuppasi peittämään ikkunat ja kasvamaan tiukasti puitteisiin kiinni, joten otin sen pois seinältä ja laitoin penkkiin pitkän 60 senttiä korkean verkkoaidan, jonka yli hortensia nyt vyöryy. Sehän on myös oiva maanpeitekasvi, sillä sen tuoreet versot juurtuvat maahan kiinni. 

On siellä muitakin kasveja, joita on tullut penkkiin tungettua sen alastomana ollessa. Nyt niitä pitäisi kaivaa pois - kunhan kerkiää. Myönnän olevani aivan liian malttamaton ja se kostautuu näissä istutuspuuhissa. Nopeasti pitää saada kaikki kasvamaan ja vihertämään ja jollei niin tapahdu, kaivetaan pois ja siirretään muualle ja muuta tilalle. Niinpä sitten koko puutarha on varsinainen kasvien sekamelska. Hyvin menestyviä kasveja on joka nurkalla, sillä jos jokin kasvaa, niin annetaan sen sitten kasvaa kaikkialla. 

Piippuköynnöstä varten makkarien ikkunoiden välissä on ristikko, johon köynnös tukeutuu. Aika ajoin köynnöstä pitää käydä kiskomassa katolta alas, sillä mielellään se pujottautuu myös kattorakenteiden alle. Kovin nopeakasvuinen piippuköynnös ei mielestäni ole. Vasemmalla näkyy myös valtaisan kokoisiksi kasvaneet hernepensaat, jotka kaipaavat leikkaamista. Alkavat nimittäin jo kaatuilemaan sadesäällä käytävien päälle.

Pionien avautuminenkin alkaa jo olla lähellä. Nuput pullistuvat pullistumistaan ja joistakin on jo väriä näkyvissä. Pelkkää kukkien juhlaa ja puutarhurien myös tämä kesä kyllä on.

Juusokin viihtyy nyt paremmin ulkona, kun sillä on kuivaa ja lämmintä köllötellä. Varjoon se yleensä hakeutuu ja lähelle terassin ovea, jotta siitä voi nopeasti luikahtaa ruokakupin ääreen. 

Ruokakupin tyhjentämisen jälkeen taas pikaisesti tassutellen takaisin ulos ja pensaan juureen päikkäreille.

Päivänlilja - Hemerocallis

Eilen Ukkokulta nuuhki minua ja sanoi, että tuoksun jollekin kukkaselle. Ei osannut sanoa mille. Hänhän on sitä mieltä, että meillä kaikkien kasvien nimi on Kirjovehka. Kysyessäni kukkaistuoksusta hänen mielipidettään, ei hän kuitenkaan osannut päättää, onko tuoksu hyvä vai huono. Ei siis makeaa mahan täydeltä.

Mukavia kesäpäiviä kaikille ihanille ihmisille, ja kissoille ja koirille ja kaikille elollisille ylipäätään!
 

Pieni polku metsän halki vie...

Sammalruusu - Rosa Centiforlia Muscosa

Tänään oli tarkoitus lopettaa ylepalttinen laiskottelu ja ryhtyä jälleen puutarhahommiin, vaan koko hieno suunnitelma on kilpistynyt ajoittaisiin sadekuuroihin. Enhän minä sokerista ole, enkä siis sateessa sula, mutta kun sadevesi huurruttaa silmälasit ja vesipisaroiden pyyhkiminen linssin pinnalta kuraisilla hanskoilla saa näkymän vaan tuhruisemmaksi, on paras keksiä muuta tekemistä.

Hansaruusu - Rosa Rugosa 'Hansa'

Kiertelin hetken aikaa puutarhassa kameran kanssa, kunnes sadepisaroiden väistely alkoi olla mahdotonta. Ja sormet punaisina liljakukkojen litistelystä sekä kämmenet mutaisina sieltä täältä nypittyjen rikkaruohojen vuoksi. Ei sitä kyllä koskaan pääse pihamaalla kahta metriä edemmäs liikkumaan ilman, että jokusen rikan onnistuu bongaamaan ja pois kiskaisemaan.

Unikon nuppuja

Näistä koleista ilmoista on varmasti tullut ruikutettua ihan liikaakin, mutta ei sovi unohtaa, että kaikessa on myös hyvät puolensa. Harvoin on esimerkiksi unikon kukinta kestänyt näin pitkään, kuin nyt. Uusia, avautumattomia nuppuja on vieläkin kukkapenkissä ja ne avautuneetkin kukat kestävät useita päiviä. Iltaisin kukat näyttävät menevän suppuun ja aamulla taas avautuvat täyteen loistoonsa. Viime kesänä unikoiden kukat tulivat ja menivät niin nopeasti, ettei meinannut mukaan ehtiä. Aamulla nupusta kehkeytyi kukka ja illan suussa terälehdet jo leijuivat käytävälle. 

Pionin nuppuja

Myös pionien nuppuvaihe kestää ja kestää. Tänään huomasin ensimmäisen valkoisen pionin olevan miltei auki ja muiden muhkeiksi paisuneiden palluroiden odottavan vain sopivaa hetkeä. Jotkut ovat harmitelleet pionin nuppujen vähäisyyttä, mutta minusta taasen nuppuja on tosi paljon. Sitä tässä olen harmitellut, etten aikoinaan pioneja istuttaessani ole merkinnyt muistiin niiden nimiä tarkemmin. Sarah Bernhardtin ja Festiva Maximan muistan ja tunnistan, mutta entä muut. Kunhan kukat ovat avautuneet, täytynee ryhtyä kunnon salapoliisihommiin.

Kurjenmiekkoja

Iriksiä sain muutama vuosi sitten naapurilta. Sittemmin olen jakanut omia kasvustojani ja istuttanut niitä uusiin paikkoihin. Iris on tosi helppo ja kaunis kasvi. Sen hyviä puolia on myös, että se pysyy hyvin pystyssä ilman sen kummempia tukemisia.

Vasemmalla talon pääty, oikealla kunnan metsikköön rajoittuva alue.

Edellisessä postauksessa esittelin alapihaamme. Olen miettinyt, kuinka paljon olen valmis näyttämään tunnistettavia kokonaisuuksia pihastamme. Kaikki netissä julkistettuhan jää sinne mittaamattomiksi ajoiksi leijumaan. Olen myös ajatellut, kehtaanko näyttää sekalaista seurakuntaani kaikille upeista puutarhoistaan blogia pitäville mestareille. Olen kuitenkin aikamoinen amatööri näissä puutarhahommissa ja vasta aivan muutaman vuoden ajan olen ryhtynyt systemaattisesti hakemaan tietoa ja paneutumaan näihin kasvihommiin. Joskus suren sitä, kuinka komea puutarhani saattaisi olla, jos olisin alusta pitäen hankkinut enemmän tietoa ja ollut suunnitelmallisempi. No, silloin elämässä oli paljon muuta, eikä parane menneitä vuosia pureskella.

Puutarhablogin aloittaminen on ollut monessa suhteessa opin tie, sillä muiden kommenteista ja blogeista olen saanut valtavasti uutta tietoa ja mielenkiintoisia vinkkejä. Tämä blogimaailmassa viettämäni aika on ollut puutarhani kannalta uskomattoman antoisaa ja innostavaa. Ajattelin etupäässä kirjoittaa itselleni puutarhapäiväkirjaa, mutta tästäpä on tullut merkittävä osa arkipäivää ja aivan erinomainen puutarhatiedon ammennuspaikka. Niinpä katsonkin, että puutarhassani on alkanut blogimaailman myötä ihan uusi ajanjakso.

Vasemmalla makkarien ikkunan alusta ja oikealla Pikkupuutarhaa.

Puutarhani ei oikeastaan edusta puhtaasti mitään "koulukuntaa". Rakennan puutarhaa enemmänkin "kasvi edellä" -mentaliteetilla eli saatuani tai ostettuani jonkin kasvin, ryhdyn miettimään sille sopivaa istutuspaikkaa. Olisi ehkä parempi ensin katsella ympärilleen omalla pihamaallaan ja miettiä, millaisia kasveja kuhunkin paikkaan kannattaisi hankkia. 

Menetelmäni on johtanut siihen, että kaikkialla kasvaa kaikkea. Istutettuani kasvin, saatankin huomata, ettei se nyt tuossa pärjää laisinkaan ja lähden sitä siirtämään. Näin monet kasvit ovat monistuneet puutarhassa, sillä usein niistä jää siementaimia, juurenpätkiä tai muita alkuja, jotka alkavatkin elämään uutta aikaa siinä alkuperäisessä istutuspaikassa. Ja sen lisäksi yhdessä tai useammassa uudessa paikassa. Ja toisaalta, löydettyäni hyvän ja helpon kasvin, ryhdyn monistamaan sitä saadakseni vehreyttä useammalle alueelle. Siksipä esimerkiksi pikkutalviota, kevätkaihonkukkaa, töyhtöangervoa, vuorenkilpiä ja monia muita kasveja on vähän siellä sun täällä.

Punapäivänkakkara - Tanacetum coccineum

Pidän järjestyksestä, mutta puutarhassa se ei onnistu. Jokunen vuosi sitten ajattelin, että olisi mukavampaa, jos akileijat ja sormustinkukat sekä varjoliljat kasvaisivat kaikki omilla alueillaan. Ryhdyin toteuttamaan ajatustani kaivamalla näitä kukkia sieltä täältä ja istuttamaan niille tarkoittamilleni paikoille. Arvaahan se, miten hölmö tuollainen ajatus on ja mikä oli lopputulos. Sormustinkukista ainutkaan ei viihtynyt sille osoittamallani paikalla ja akileijatkin jatkoivat vaelteluaan pitkin poikin puutarhaa. Silloin päätin, että kun tämä minun puutarhani on jo alun alkaen lähtenyt menemään omaan sekasortoiseen suuntaansa, on sitä tässä vaiheessa ihan turha enää pysäyttää. Jos haluaisin kukkani täsmällisiin riveihin, olisi paras tilata Lemminkäinen asfaltoimaan piha ja jättämään vain muutama aukko istutuksia varten.  

Huoltopolku marjakuusen alla

Talon ja tien väliin jäävä osuus oli aikanaan nurmikkoa, jonne olin sinne tänne istuttanut joitakin kasveja (marjakuusen, syyshortensiaa, rhodoja). Paikalla kasvoi myös muutamia huonokuntoisia kuusia ja pari honteloa mäntyä. Jossain vaiheessa kuuset saivat kaatotuomion ja se toinen mäntykin. Siirsin toisaalta puutarhasta norjanangervoita ja kaivoin systemaattisesti nurmikkoa pois. Nyt paikalla on Pikkupuutarhaksi nimeämäni alue, jossa ei kasva yhtään nurmikkoa. Pikkupuutarhassa on kapeita kivituhkapäällysteisiä polkuja, joita reunustoilla kasvavat pikkutalviot ja kevätkaihonkukat sekä taponlehdet kesän mittaan yrittävät umpeuttaa. 

Maanpeitekasvit ovat saaneet rauhassa rehottaa Pikkupuutarhassa aina siihen saakka, kun taas keksin sinne uusia kasveja tai kehittelen jotain muuta muutosta. Pari viikkoa sitten kyllästyin Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin, jonka hoitaminen on ollut tosi vaikeaa sen suuruuden vuoksi. Aina yksi tai kaksi voikukkaa löytää tiensä vuorenkilpien väliin ja lumimarja yltyy rehottamaan tien reunalla kasvavien tuijien tilaa kaventaen. Silloin on päästävä kitkemään ja leikkaamaan tallomatta olemassa olevia kasveja. 

Pikkupuutarhan uusi polku krikunan ympäri valmisteilla

Kaivoin kriikunan ympäri uuden polun. Mullat pois, alle maanrakennuskangas ja päälle kivituhkaa. Polun ja multapenkin väliin laitoin muovista reunusnauhaa, joka kokemukseni mukaan jää aika pian kasviston lomaan, eikä siis häiritse silmää. Se on edullista ja helposti asennettavaa. Kivituhkaa pitänee kantaa vielä vähän lisää polulle ja siistiä kasvustoja. Vuorenkilpiä lähti aimo kasa, mutta niille on jo uusi paikka katsottuna. Nyt tuohon kriikunan alle syntyi oikeastaan ihan oikea istutuspenkki, jota on tarkoitus parantaa, kunhan tässä keksii. Kovin syvään siinä ei voi kaivaa vahingoittamatta kriikunan juuria ja sen vartta pitkin kasvavaa Multi Blue -kärhöä. 

Ylemmissä kuvissa on toinen polku, jonka tein ison marjakuusen alustalle. Marjakuusen juurien vuoksi maata ei juurikaan voinut kaivaa, mutta kitkin polun kohdalta maanpeitekasvit pois, laitoin tilalle märkää sanomalehteä aika paksulti ja päälle oksahaketta sekä pyöreitä betonilaattoja astinkiviksi. Nyt pääsen huoltamaan sisäänkäynnin edessä olevaa kukkapenkkiä sen taustaltakin käsin. Minusta nuo polut ovat kivan näköisiä ja helpottavat tosiaan puutarhan huoltohommia. Nyt ei enää tarvitse tuollakaan puskassa varoa tallomasta jotain tärkeää ja toisaalta voimakkaasti varjostava iso marjakuusi on saanut sopivaa somistusta alleen.

Kärhö Multi Blue - Clematis

  
Ja tämän postauksen lopuksi kuva Pikkupuutarhan kriikunapuun juurella kasvavasta Multi Blue -kärhöstä, joka on vihdoin innostunut kasvamaan oikein tosissaan. Viime vuonna siihen taisi tulla yksi ainoa kukka, mutta eipä ollut kärhöllä paljon mittaakaan. Saapa nähdä, miten käy tänä kesänä?

Sitten vain iloisin mielin kohti kesäkuun viimeistä kokonaista viikkoa - ja uusia jännittäviä futismatseja.