perjantai 13. toukokuuta 2016

Talvituhotsekkaus omassa puutarhassa


Kenties jotakuta alkaa jo kyllästyttää tarinat viime talven aiheuttamista tuhoista puutarhoissa. Ehkä tartun aiheeseen kaikesta huolimatta vielä tämän kerran ja luultavasti myöhemminkin, sillä aihe on varsin ajankohtainen monella foorumilla. Ilman muuta harmittaa niin kauan puutarhassa kasvaneiden kuin uudempienkin istutusten menetys. Ehkä kaiken turhautumisen keskellä edes vähän lohduttaa tieto siitä, ettei itse ole tällä kertaa se suurin syyllinen, vaan luontoäiti on nyt koetellut meitä kovin käsin.


Eilen Yle uutisoi  "Puutarhoissa pahimmat kasvituhot miesmuistiin". Näin massiivinen kasvituho on edellisen kerran tapahtunut 1980-luvun lopulla. Talvi vei mennessään monia vuosikausia puutarhoissa kasvaneita perinneperennoja, mutta pahiten kasvit ovat kuulemma kärsineet viime kesänä perustetuissa penkeissä. Eivät ehtineet kunnolla juurtua. Sen tuhon näen omassakin puutarhassani, sillä etenkin pikkutalvion poistamiseksi kokonaan myllätystä Kiemurapenkistä ei näytä nousevan väriminttuja, ei palavaarakkautta, eikä montaa muutakaan.


Kahta mahoniaani olen jo ehtinyt surkutella täällä useampaankin kertaan. Kummassakin on joitakin vihreitä lehtiä aivan alaosassa. Sain hyviä vinkkejä malttaa mahonian suhteen ja totesinkin varsissa olevan eloa, vaikka kaikki lehdet karisivatkin kuivina pois.


Nyt pensaat ovat alkaneet puskea uusia lehtisilmuja useammasta kohdasta.


Mitään puutarhan komistuksia mahoniat eivät todellakaan tässä vaiheessa ole. Mahoniaressukan toipumisen seuraaminen onkin oiva paikka kasvattaa itsessään niin malttia kuin epätäydellisyyden sietämistäkin. Oikeastaan tässä on mielenkiintoista nähdä, kuinka mahonia selviää. Olen toki varautunut leikkaamaan pensaat mataliksi, mutta vasta sitten, jos se ei jaksa itseään lehteväksi uudistaa.



Ritausmaakin ehdin jo surra, mutta eilen sen rutikuivan näköisiin piikikkäisiin varsiin ilmestyi ruskeita silmuja. Sinne tänne.

 
Ritausman tyvessä on pari hennompaa oksaa, jotka ovat vihertyneet jo muutama päivä sitten. Ruusussa on siis eloa, mutta herääminen on ollut tosi hidasta. Luultavasti joudun jonkun oksan leikkaamaan, mutta nyt annan ruusulle aikaa.




Myös sammalruusun oksat ovat tosi kuivan näköisiä, eikä niissä näy ainuttakaan silmua (kuva oikealla). Sen sijaan ruusupensaan tyvessä on uusia vihreitä silmuja (kuva vasemmalla). Piti hetken kontata nämä löytääkseni ja nähdäkseni. En taida tehdä varsillekaan ihan vielä yhtään mitään.


Ilossa ei ole silmun silmua ja sen oksia leikkasin nähdäkseni, onko mitään eloa. Suurin osa oli täysin kuolleita, mutta alaosassa ruusussa on edelleen elämää, joten eletään senkin suhteen toivossa.


Lumo oli pari päivää sitten yhtä eloton, kuin Ilokin, mutta eilen löysin siihen tulleet silmut.


Kirjoapteekkarinruusu on samassa jamassa Ilon kanssa. Suurin osa oksista oli täysin kuivuneita sisältäkin, mutta tyvessä on vihreää. Tätäkään en siis vielä tässä vaiheessa ryhdy ylös kaivamaan.


Juhannusruusun surkea olomuoto harmittaa eniten. Se on Ukkokullan äidin lapsuudenkodista Hämeenkoskelta ja yksi ensimmäisiä pihaamme istutettuja kasveja. Se voi huonosti jo viime kesänä, joten talvi ilmeisesti vain pahensi tilannetta. Täysin kuollut se ei ole, sillä muutamia vihertyviä lehtiä sinne tänne siihen on tullut. Useimmat oksat ovat kuitenkin kuivaakin kuivempia ja vielä muutama vuosi sitten komea pensas on varjo entisestä. 

Mietin juhannusruusun kohtaloa jo viime kesänä. Miten pelastaa tällainen vanha pensasruusu? Juhannusruusu kasvoi aiemmin talon toisella puolella ja kun aloin sitä siellä leikkaamaan estääkseni sen kaatumista käytävälle, sepä suuttui ja ryhtyi tekemään kuolemaa. Kaivoin elinvoimaisen osan ylös ja istutin nykyiselle paikalleen alapihalle. 

Olen jostain kuullut, että juhannusruusu ei tykkäisi alasleikkauksesta vaan sen juuriverso pitäisi siirtää uuteen paikkaan. Pitäisikö koko vanha juurakko kaivaa ylös ja onko mahdollista istuttaa uusi pensas samalle paikalle? Mitä sanotte te viisaat ihmiset?

.
Monet kertovat menettäneensä myös maanpeiteruusunsa. Meillä kasvaa rinteessä kolme maanpeiteruusu Fairyä. Paikka ei taatusti ole ruusuille paras mahdollinen, mutta siinä riittää niille aurinkoa koko päiväksi. Yläpihan lumet kolataan rinteeseen, mikä toisaalta varmaan suojaa, mutta kolattuna lumi on myös satanutta tiiviimpää ja usein aika jäistä. Ilmeisesti fairyt eivät ole siitä pahaa tykänneet.


Pikkutalviota meillä on suorastaan riesaksi saakka. Se on juuri nyt aivan karmean näköinen ruskeana maassa makaava ruikale. Juuri tuo kuvassa näkyvä yksilö olisi saanut mieluusti heittää henkensä, mutta sepä on kuolettanut vain maanpinnalla näkyvän osuuden.


Ruskeasta pläntistä tulee kuin tuleekin vihreitä ja tanakoita versoja. Nyt pitäisi kiireenvilkkaa käydä leikkaamassa pahiten kuivuneet varret pois, jotta viherrys näkyisi paremmin.


Sulkaneilikka niinikään kuuluu niihin, jotka eivät viime talvesta pitäneet. Sammalleimun tapaan se on toki usein vielä tässä vaiheessa aika kuivan näköinen, mutta yleensä kuitenkin huomattavasti tanakammassa olomuodossa. Tänään löysin siitäkin jo pirteyttä, joten hengissä on.


Juuson mirrinminttupöheikkö on myös niitä talven kärsijöitä. Vain muutamia versoja nousee alueen laitamilta, mutta keskikohdan vanhimmat mintut ovat aivan elottomia. Mirrinminttu on kova leviämään, joten kunhan tästä kerkiän, muokkaan paikan parempaan kuntoon ja siirrän talvesta selvinneet verson jatkamaan kasvuaan ja toivon mukaan myös lisääntymään.


Talon päädyssä kasvavasta norjanangervorivistöstä yksi pensas on aivan hengetön. Sen leikkaan matalaksi heti, kun kerkiän. Katsotaan, jos se siitä virkistyy ja ryhtyy kasvattamaan uusia oksia. MIkäli niin ei tapahdu, aukkoon täytyy istuttaa uusi pensas. 


Perennoista menneitä ovat varmaan monet sellaiset, joita en nyt tässä vaiheessa edes osaa nimetä. Niin myös kuvan vuoritatar, joka ilahdutti viime kesänä upealla kukinnallaan. Päivänliljoja ja iriksiä istutin viime kesänä usempaa eri sorttia, niistäkään en vielä osaa sanoa mitään. Alapihalla kasvanut köynnöskuusama 'American B' on ilmeisesti heittänyt henkensä, samoin vieressä kasvava kelasköynnös. Zilgasta en vielä ole varma. Näyttäisi, kuin siinä olisi muutama elinvoimainen silmu. Kärhöistä ei tässä vaiheessa pysty paljon sanomaan. Ne ovat normikeväinäkin aika hitaita. Katsotaan, katsotaan.


Syksyllä istutetuista sipuleista osa jää selvästikin nousematta. Samoin monet jo aiempina vuosina multaan kätketyt ovat jääneet tulematta. Monet niistä narsisseista, jotka ovat nousseet, ovat harvalukuisia ja osin lyhytkasvuisia ja muutenkin vähän kärsineen oloisia.


Tein tämän postauksen oikeastaan itselleni jonkinlaiseksi yhteenvedoksi tilanteesta. Perennojen suhteen aika näyttää, mikä nousee ja mikä ei. Toki monien perennojenkin katoaminen hiukan harmittaa, mutta enemmän surettaa pensaat, joiden kasvuun ja kukoistukseen kuluu enemmän aikaa.


Kaikkien näiden menetysten rinnalla nousee runsaasti ilon aiheita, joista tulevissa postauksissa. Nyt on kartoitus tehty ja tämän jälkeen kaikki, mikä virkoaa ja vihertyy, tuottaa ylimääräistä plussaa ja hyvää mieltä. Huomiseksi on luvattu vesisateita ja jotenkin vain tuntuu, että sillä on hyvin posiviitinen vaikutus myös huonovointisten kasvien heräämiseen. Ja pitkän kuivuuden jälkeen varmasti myös koko luonnolle.

  
Juuso on viime aikoina loistanut blogipoissaolollaan. Se johtuu pitkälti siitä, että se tykkää nukkua varjoisissa lehvästöissä, joihin mamman putket eivät kunnolla ulotu. Kuorsaus vaan kuuluu, kun lähistöllä liikkuu.


Nyt me toivotamme kaikille oikein mukavaa viikonloppua!
 

40 kommenttia:

  1. Ilon aiheita, mutta myös surua on monen puutarhurin mielessä. Onneksi toki moni kasvisi on selvinnyt talvesta. Juhannusruusun uskaltaa alasleikata, meillä on tehty niin ja ei menny pilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän saakka olen poistanut juhannusruususta vain kuivia oksia, mutta nyt on ilmeisesti pakko leikata se alas saakka. Jospa se vielä virkistyisi.

      Poista
  2. Voihan surkeus, surullista luettavaa.

    Minusta kaikki näytti meillä aivan normaalilta ja ihmettelin ihmisten puheita kasvituhoista. No, tutkailin sitten tarkemmin minäkin. Näyttää että perennat ovat kaikki ok - tai sitten en vielä huomaa. Tappiolistalle ovat joutuneet täällä jo kauan kasvaneet: isohko pähkinäpensas, riippahernepensas, 3 purppurahappomarjaa ja yksi keltalehtinen happomarja. Nämä aivan kuolleessa tilassa. Odotan kuitenkin vielä ennen alasleikkausta josko huominen sade tekisi ihmeitään. Louise Odierissa vihertää vain yksi verso, mutta se ei ole Odierille mitään tavatonta...

    Ei tosiaankaan ole omista mokista nyt kyse, me tarhurit olemme luontoäidin armoilla. Sitten vaan nauhat kireelle ja leikki jatkuu - kuten tennisselostaja Hedman tapaa sanoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leikki jatkuu, ei meitä noin vain nujerreta. Luonto tekee, minkä tekee. Meidän on vain sopeuduttava ja jatkettava entistä innokkaammin.

      Poista
  3. Harmittaa myös tuo sipulikukkien heikko kukinta, hehkuttelin talvella näkymällä tulevasta kukkaloistosta ja muutamasta uudesta lajikkeesta, vaisulta näyttää. Toivotaan parasta perennojen suhteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime vuotista tulppaani-iloittelua muistellessa tämä kevät on kyllä kuin varjo vain. Vaan mistäpä näitä etukäteen voi tietää. Tämä kevät ehkä jää tarinaksi muistojen joukkoon, mutta ei se intoa lannista.

      Poista
  4. Mukavaa viikonloppua sinullekin!!! Harmittavan paljon sinulla on talvituhoja :( Toivottavasti ne vielä heräävät henkiin, pidetään peukkuja pystyssä. Tänään löysin kauan odotettua vihreää omasta neilikkaruusustani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tuhot ovat noukkineet kasvin sieltä, toisen täältä. Näkymät paranevat vihertymisen myötä ja aukkopaikkoja on helppo korjata. Uskon myös, että sade vielä virkistää joitakin mullan alla mietiskelijoitä.

      Poista
  5. Onneksi puutarhastasi näyttää selvinneen melko vähäisillä talvivaurioilla. Itse en ole mahdollisista kasvimenetyksistä vielä tehnyt täyttä kartoitusta muuta, kuin maanpeiteruusujen osalta. Niiden tilanne näyttää huonolta.
    Juhannusruusut kestävät kyllä alasleikkausta, mutta se pitää tehdä ennen silmujen puhkeamista. Omia juhannusruusujani olen leikannut tarvittaessa noin 10 sentin tapeille tai poistanut kuivuneet, vanhat ja kukkimattomat versot. Elokuun loppupuolella annettu PK-lannos lisää talvenkestävyyttä. Sitä kannattaa antaa yleisesti ihan kaikille ruusuille, samoin kuin kaikille puutarhan kasveille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuivia oksia olen juhannusruususta vuosittain poistanut. Nyt koko pensas on niin surkeassa kunnossa ja lehtiä on ilmaantunut vain muutamien oksien kärkiin, joten luultavasti täytyy leikata ihan alas. Syyslannoitetta olen antanut, mutta näköjään sillä ei nyt ollut mitään merkitystä.

      Poista
  6. Kuorsaava söpönaama-Juuso ♥
    Toivottavasti kaikenlaista vielä nousee, toistan itseäni... olen ymmärtänyt, että ruusu on sellainen kasvi, joka aika ajoin tarvitseekin vanhojen oksien leikkuuta ja "nuorennusta". Olisin neuvonut leikkaamaan juhannusruususta vanhoja oksia pois, mutta nyt en sitten tiedäkään, onko se oikea neuvo. Nuoria oksia ei varmaan kannata ikinä poistaa, elleivät sitten ole kuivuneet tai paleltuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoja oksia olenkin juhannusruususta poistanut, mutta nyt siinä on vihreitä lehtiä vain muutaman oksan kärjessä. Aika surkeassa kunnossa, kerrassaan.
      Tänään on satanut välillä reippaastikin ja sillä on varmasti virkistävä vaikutus niihin miettiviinkin kasveihin. Katsotaan ja toivotaan.

      Poista
  7. Ihmettelen kovasti, että mintutkin ovat kärsineet talvesta. Värimintut eivät taida ollenkaan nousta kaikkiin paikkoihin, missä ne ennen kasvoivat. En ole vielä edes hahmottanut kaikkia tuhoja. Olen yrittänyt päästä yhdestä juhannusruususta eroon, mutta se nousee aina vaan maasta. Ruusujen juurakot ovat yleensä sitkeitä vaikka oksisto kärsisikin. Naapurissa kuoli juhannusruusu, koska se oli liian kuivassa ja paahteisessa paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tule väriminttuja minullakaan. Eikä mirrinminttuja. Osa tuhoista paljastunee vasta myöhemmin, mutta aika hyvin jo nyt näkee, mitä on menetetty. Josko tämänpäiväinen sade kuitenkin toimisi elvyttävänä eliiksiirinä niille, jotka vielä vähän miettivät.

      Poista
  8. Vertaiskärsimys auttaa! Minulla on mennyt puutarhan kanssa ja muutenkin niin lujaa, että en ole tajunnit, mitä tammikuun kolme lumetonta viikkoa ja -30 astetta pakkasta tekivät. Eilen tein aikamoisen puutarhapäivän ja illalla sitten vähän kertelin. Naapurin rouva tuli siihen kysymään, että missä ovat sadat narsissini. Sydän jätti lyönnin väliin ja tajusin, että minulta talvie vei kaikki 30 vuoden aikana istutetut narsissit, muscarit sekä kolme valkoista särkynyttä sydäntä. Täysin sama oli tapahtunut muuten naapurileni. Tuli ihan tyhjä olo, mutta aamuun meneesä olin koonnut itseni, soitin Viherlandiaan ja sain korvaavat särkyneet sydämet heti. Toiselta naapurilta olivat menneet myös syysleimut, minä en omalta osaltani ole tuosta vielä varma. Minulta on aina puuttunut kärsivällisyys, mutta sitä puutarha opettaa...ja lisäks vielä nöyryyttä.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syysleimu kuuluu niihn kasveihin, joiden on uutisoitu laajaltikin tuhoutuneen. Ja moni muu perinteinen kasvi.
      Kärsivällisyyskoulutusta tarvitsisin minäkin ja sitä saa roppakaupalla näissä puutarhahommissa.

      Poista
  9. Meilläkin vain yksi ruusu näyttää elinvoimaiselta. Useamman vuoden vanha juhannusruusukin on ihan elottoman näköinen, mutta kun leikkasin yhden oksankärjen se ei ollutkaan kuiva. Pitää odottaa jos vaikka heräisi henkiin. Mahonia on menetetty ja monta muuta m.m. valkoinen ja punainen särkynytsydän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika jännä, miten moni todella kestäväksi kasviksi tiedetty on viime talvena menehtynyt. Ja sitten samoissa puutarhoissa on toisaalta selvinnyt hyvin arkojakin kasveja. Helpottavaa, että on kesä edessä ja aikaa uusia istutuksia.

      Poista
  10. Kiitos Between lohduttavasta kirjoituksestasi! Talvi vei mennessään ihanuuksia, syysvuokot kaikki, osan sipulikukkia...no onneksi taimistolta saa lisää mutta harmittaahan se! Viime talvi oli aika kova, pakkasta, aluksi vähän lunta ja ahavaa, ei siis ihme! Meilläkin kärsittiin tuhoista!

    Edellseen kirjoitukseen! Harmillista tosiaan, mulla ei montaa ikävää kirjoitusta ole ollut mutta nekin ovat aina liikaa! Täällä puutarha/kissa-osastolla on ollut aina niin leppoisaa ja kannustavaa!

    Ihanaa viikonloppua Between, pian tavataan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin meni minunkin syysvuokot. En huomannut niitä edes listata. Tai katsotaan nyt, mitä tämänpäiväisen sateen jälkeen mullasta nousee.

      Ikäviä kommentteja jättäneet eivät olleet onneksi puutarhabloggareita, vaan ilmeisesti pahaa mieltään purkavia someseikkailijoita. Ei anneta sellaisten asioiden mustata ihanaa harrastustamme.

      Kiitos Saila, kovasti jo odotan kesäkuuta.

      Poista
  11. Joka puolelta kuuluvat talvituhouutiset alkavat huolestuttaa niin paljon, että huomenna tutkin koko puutarhan talvituhot. Onneksi Türin kukkamarkkinamatka on varattuna, niin sieltä voi hankkia tuhoutuneiden kasvien tilalle uusia.
    Olen tähän saakka tarkkaillut vain pionien kohtaloita, koska istutin viime kesänä ja myöhään syksylläkin paljon uusia pioneja. Uudet pionit lähtivät kasvamaan todella hitaasti, mutta valtaosa näyttää selvinneen talvesta.
    Toivottavasti epäasiallinen kommentointi loppuu nopeasti, kun kommentoijat huomaavat kommenttien tarkastamisen estävän heidän suunnitelmat.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkia tuhoja ei ehkä ihan vielä edes huomaa, sillä moni kasvi tulee muutenkin aika myöhään. Hiukan lohduttaa tietää, ettei tällä kertaa syy ole itsessä, vaan luontoäiti on osoittanut voimansa.

      Mitä lie ohikulkijoita olleet, moiset kommentoijat. Eivät onneksi puutarhabloggareita eivätkä puutarhaihmisiä laisinkaan. Kommentoivat ihan sivuseikkoja, mutta tarpeetonta sekin.

      Türin reissu alkaa olla lähellä, hiukan jo olen aloittanut valmistautumista hommaamalla ikeasta uuden kassin ja laatikon kasvien kuljettamista varten.

      Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  12. Taimistot tianaa. Mäki uskon, että tuleva saret herättää ainaki osan karoksis olevista henkihi. Toivottavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki taimistot saavat uusia asiakkaita, mutta myös taimistoilla on kuulemma kato käynyt. Monissa kasvimyymälöissä taimet ovat läpivuoden taivasalla.
      Sade on vihdoin saapunut ja vaikka se ei kaikkia herättäisikään, on sillä virkistävä vaikutus.

      Poista
  13. Samoissa tunnelmissa siis ollaan, mutta meillä ei ilmeisesti pensaat tai puut ole joutuneet kovan kohtalon omaksi. Ihmeellistä on juuri muutamien sitkeiden kasvien kato - mirrinmintut, jotka rönsyilivät ja siementelivät yltympäriinsä - kaikki kuivuneina? No niitä saa helposti uusittua! Odotellaan nyt sateiden vaikutus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mirrinmintut minuakin ihmetyttävät. Tähän saakka ne ovat levinneet kuin Elanto aikanaan. Osaapa jatkossa arvostaa vikkeliäkin kasveja, kun nyt on nähnyt, ettei luontoäiti niitä suojele yhtään muita enempää. Sade on jo alkanut. Varmasti virkistää.

      Poista
  14. Tuhoja on täälläkin. aukkopaikkoihin sitten vaan uusia taimia! Helppo istuttaa kun on paikka vapaana.
    Itse olen leikannut juhannusruusuta yhtenä keväänä kaikki oksat maatamyöten pois. Hyvin virkosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt sitten tuli tilaisuus siivota juhannusruusupöheikköä, sillä on se niin kuivuneen ja kärsineen näköinen. Leikkaan siis alas ja katson, elpyykö siitä.
      Kun talvituhot paljastuivat näin keväällä, on taas koko kesä aikaa istuttaa uusia. Kaikilla asioilla on hyvätkin puolensa.

      Poista
  15. Jollain tapaa myös huojentavaa; enhän se minä olekaan tällä kertaa. Useimmiten kun tulee itse istutuksia tyrineeksi.
    Täälläkin viimein ja vihdoin edellisenä kesänä istutettu, jäniksen napsima ja pakkasen kiduttama höyhenpensas näyttää elonmerkkejä. Voi iloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, ensimmäisenä tulee katsoneeksi peiliin ja ajatelleeksi, että mitä taas tein väärin. Tässä tragediassa on vertaiskokemusta ympäri Suomen, sillä uutisten mukaan tuhoa on ihan Oulun korkeudelle saakka.
      Hienoa, että höyhenpensas ei heittänyt henkeään. Kovia kolhuja saaneita kasveja arvostaa ehkä piirun verran muita enemmän.

      Poista
  16. Kiitos lohduttavasta postauksesta. Tuhoja on ollut yllättävän paljon, tosin en ole vielä toivoani täysin menettänyt, mm. kuunliljat ovat vasta nyt nousemassa.- Olen lähdössä Marttojen taimienvaihtotorille, siellä varmasti kuulee miten talvi on kohdellut puutarhoja. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuunliljojen menetyksistä on myös uutisoitu. Minulla vasta nousevat maasta, joten niiden suhteen on aika aikaista sanoa yhtään mitään. Parhaillaan sataa ja se varmasti edesauttaa monien kasvien elpymistä.
      Hyviä taimilöytöjä sinulle ja mukavaa viikonloppua!

      Poista
  17. Vaikka nämä talvituhot ovat todella harmillisia, on kuitenkin mukava että postasit aiheesta. Kokemusten vaihto on tärkeä osa tätä puutarhaystävyyttä.
    Minä aion tehdä saman tyyppisen postauksen, juurikin päiväkirjamerkinnäksi itselle ja tiedoksi muillekin. Puutarhablogit ovat myös jonkinlainen raportti ilmoista ja kasveista. Ne eivät ole vaan auringonpaistetta ja menestystä vaan realisten kokemusten muistiinpanoja.
    Meillä Lumo voi loistavasti, mutta muuten näyttää aika samalta. Voi olla, että menetin kirjoapteekkarinruusun kokonaan. Mutta vielä vähän odottelen ja katson nouseeko juurakosta mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin parissa facen ryhmässä, että ihmiset kovasti kyselevät muiden kokemuksia ja kuulumisia puutarhan talvituhoista. Onhan siitä uutisoitu, mutta ei ne kaikki uutiset osu jokaisen korviin. Se oli yksi syy postata aiheesta, mutta toinen oli tietenkin saada itselle muistijälki tästäkin aiheesta. Minusta on myös lohdullista, ettei syy epäonnistumisiin ole aina istessä. Luontoäiti on niin suuri voima, että sen rinnalla on pakko nöyrtyä ja todeta olevansa aikamoinen noviisi.

      Takuuvarmasti hommaan uuden kirjoapteekkarinruusun, jos omani on mennyttä. Tänään kuitenkin sataa ja katson ensin, millainen vaikutus sillä on. Jotenkin uskon, että osa nyt kuolleilta näyttävistä kasveista saattaa hyvinkin vielä virota.

      Poista
  18. Onneksi mulla ei ole paljon pensaita, mutta kärhöjä on varmaan mennyt:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärhöistä ei vielä täällä osaa sanoa mitään. Ne ovat monesti niin hitaita, mutta toivotaan parasta. Myös sinunkin kärhöjesi suhteen.

      Poista
  19. Viime talvi oli rankka, omaa tilannepäivitystä en ole vielä tehnyt, odotan vielä. Mutta perennapenkki näytti pahalta. Nyt voinkin hyvällä omallatunnolla ostaa uusia taimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turha niitä menetyksiä on jäädä suremaan. Uusia kasveja aukkopaikkoihin ja elämä jatkuu - puutarhassakin.

      Poista
  20. En lukenut nyt kaikkia vastauksia. En osaa neuvoa oikein tuossa juhannusruusuasiassa, mutta meillä jouduin raivaamaan juhannusruusupöheikköä urakalla muutamia vuosia sitten. Silloin näin, että alkuperäisestä juhannusruusun istutuspaikassa oli vain kuivuneita oksia pystyssä ja noin puoli metriä joka puolella siitä kasvoi juhannusruusua tuorein versoin. Laittaisin siis juuriversoista (niitähän löytyy usein pitkään) varmaan uuden kasvamaan.

    Talvituhoja tuntuu olevan monin paikoin ihan järkyttävän paljon. Meilläkin on ollut talvituhoja. Vähiten niitä on ollut etupihan kuivemmissa penkeissä, joihin haravoin kasat lehtiä kasvien suojaksi. Takapihan penkeistä ei oikein saa tarpeeksi kuivia, joten vielä odotan hetken muutamien kasvien suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhan juhannusruusun ympärillä ei uusia versoja ole, mutta onneksi niitä löytyy yläpihalta. Tämäkin takaisku näyttää kääntyvän voitoksi, sillä jo pitkään koko ruusupöheikkö on kaivannut kohennusta. Olen vain poistanut kuivat oksat ja siirtänyt ongelmaa eteenpäin. Nyt on sen aika.

      Näköjään kannattaa olla maltillinen. Tänään löysin kahdesta käytöstä elämää.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!