Kasvimaatouhua

Kasvihuoneessa on päivisin niin kuuma, ettei siellä kovin pitkään voi edes istua. Muutamana iltana olen viritellyt tukinaruja tomaateille, jotka ovat jo innostuneet kukkimaan. Koskaan aiemmin minulla ei ole ollut näin komeita tomaatintaimia, vankkoja ja terveitä. Kiitos siis jälleen kerran erinomaiselle kasvihuonevalaisimelle, jonka avulla taimikasvatus hoitui ikkunattomassa ja hieman viileässä kellarissa.

Aiempina vuosina tomaattini ja kurkkuni ovat kasvaneet kasvarissa laastipaljuissa. Huolestuin niistä mahdollisesti liukenevista haitallisista aineista ja siirryin elintarvikemuovista valmistettuihin mustiin laatikoihin (Ikean Trofast), joiden koko on 42x30x23. Ompelin laatikoihin suodatinkankaasta salaojapussit, jotka täytin lecasoralla. Porasin ylivuotoreiät reunoille muutaman sentin korkeudelle pohjasta. Kuhunkin laatikkoon istutin kaksi tomaattia. Laatikoiden koko olisi voinut olla isompi, mutta toisaalta niiden liikuteltavuus tarvittaessa on huomattavasti helpompaa.

Kurkku Beth Alpiha

Tomaatit siirsin kasvariin jo ennen onnettomuuttani. Sen sijaan kurkut Ukkokulta istutti niille varaamiini Trofast-laatikoihin ja siirsi kellarista kasvariin ollessani sairaalassa. Tämä toukokuu on ollut siinä mielessä uskomattoman lämmin, että öisinkin on selvinnyt muutamia ensimmäisiä kertoja lukuunottamatta ilman lämmitystä. Toki viritin kasvariin harsoista teltat, mutta niitäkään ei montaa kertaa ole tarvittu. Kasvarissa on minimi/maximi-mittari, josta voin seurata myös yölämpötiloja. Ulkona on matallimmillaan ollut noin +3 astetta, mutta hatarassa kennokasvarissani aina vähintään +9 astetta, ilman lämmitystä.

Talvivalkosiputlitkin ovat jo reippaassa kasvussa. Hyvin ovat pärjänneet jo useamman vuoden kasvimaalaatikossa. Viime syksynä luovutin Ukkokullan talvivalkosipuleille yhden laatikon, jonka korkeus koostuu kahdesta päällekkäin laitetusta lavakauluksesta. Syvyyttä siis riittää reilusti ja alla on vielä aiempina vuosina kasvimaana toiminut multatila.

Viikolla saimme vihdoin myös kylvettyä muihin kasvimaalaatikoihin hyötykasveja ja ilman muuta kukkia. Yhdessä laatikossa oli runsaasti pikkuruisia kurkkuyrtin taimia, joiden nyhtämisessä kului tovi. En siis jatkossa aio enää milloinkaan istuttaa kurkkuyrttiä paikkaan, jossa en halua sen myöhemminkään asustavan. Luultavasti jokunen kurkkuyrtti huolellisesta perkaamisesta huolimatta ilmestyy porkkanoiden ja salaattien väliin, vaan ehkäpä saan ne ajoissa pois nyppäistyä.

Laatikoiden päälle viritin sähköputkien avulla kaksinkertaiset harsot. Aiemmilta vuosilta olen oppinut, että harsot pitävät paremmin lämmön laatikoissa ja estävät myös tuholaisten joukkoesiintymiä sekä ilman kautta ilmaantuvien rikkaruohojen valtausyrityksiä. 

Aidan takana näkyy taustalla olevat kiviröykkiöt, joita arkisin kipataan tietyömaalta puistoalueelle väliaikaissäilytykseen. Meillä ei nykyisin tarvita laisinkaan herätyskelloa, sillä talo tärähtää rytmikkäästi heti ensimmäisen kuorman myötä viimeistään aamuseitsemältä. Noista valtavista kivilohkareista saisi komean kivimuurin ja ties mitä koristeellisia rakennelmia, mutta mieluummin kuulemma rahtaavat murikat pois.

Jotta kylvötyöt eivät liikaa rasittaisi, pidin välillä taukoja ihmetellen ympäristöä ja pohtien, miten etenen kulloisessakin projektissa. Sattumoisin kurkkasin kasvarin tuuletusikkunasta ja löysin uudenlaisen perspektiivin.

Yhtenä iltana sain myös kastelusysteemin viritettyä kasvarin tomaateille ja kurkuille, mutta viime vuotiseen tapaan sen säätämisessä taitaa taas mennä tovi jos toinenkin.

Poutapilvi - Euphorbia hypericifolia

Yhtenä päivänä haimme myös kesäkukkia terassin kukkalaatikoihin. Minulla oli jälleen kerran mielestäni pätevä istutussuunnitelma, mutta totuttuun tapaan hullaannuin puutarhalla ja lipsuin suunnitelmastani. Tällä kertaa tosin siten, että ostin kukkia vähemmän, mitä piti. En jaksa jatkuvasti kinua Ukkokultaa kuskiksi, joten istutin esikasvatuksessa olleita freesioita ja muita kasveja osaan kukkalaatikoista. 

Sirosta poutapilvestä olen aina pitänyt. Enpä tosin tiennyt, että se on sukua joulutähdelle ja kuuluu tyräkkikasveihin. Kukat ovat valkoisiksi värittyneitä ylälehtiä.

Pariin pergolan reunalla olevaan laatikkoon istutin pelaguistani ottamia pistokkaita. Laatikot ovat sateelta suojassa, mutta kuitenkin koko päivän aika paahteisessa paikassa. Pistokkaat ovat hyvässä kasvussa ja osa jo pukkaa nuppujakin. 

Laatikoiden kiinnityssysteemit ovat helpot ja säädettävät, mutta eivät kaikkein kauneimmat. Tämäkin asia olisi pitänyt miettiä tarkemmin pergolaa rakentaessa, mutta asiaa voi toki kehittää ja parannella myöhemminkin. Nyt katsoin tärkeimmäksi saada kukat näytille ja eiköhän pelaguut kasvaessaan ja kukoistaessaan vedä huomion pois kiinnitysruuveista.

Erityisen ihastunut olen ollut mukuloista kasvattamiini oxaliksiin eli käenkaaleihin tai onnenapiloihin. Tällä kasvilla on monta lempinimeä. Kukka on aika pieni ja viehättävä, mutta upeinta näissä kasveissa on minusta lehdet. Samaisessa kasvissa vieläpä kahdenlaista kuviota.

Lääkäri kirjoitti minulle sairaslomaa myös vanhempieni omaishoidosta. Se on tarpeellista monestakin syystä, eikä yksistään siksi, etten julkisilla liikennevälineillä yksinkertaisesti pääse riittävän nopeasti ja kätevästi vanhuksia auttamaan. Nyt on kuitenkin osoittautunut, etteivät vanhukset pärjää ilman kunnon turvaverkostoa. Niinpä täytyy heti maanantaina ryhtyä painostamaan kotihoitoa ottamaan vanhukset uudelleen palvelunsa piiriin, vaikka he puoli vuotta sitten heivasivat vanhempani omilleen. Vähintäänkin lääkityksen kanssa on ongelmia suorastaan pelottavassa määrin.

Toivotan kaikille oikein mukavaa toukokuun viimeistä viikkoa. 

Olen käynyt jo ahkerasti lukemassa blogejanne,mutta tabletti jumittaa jostain syystä niin tehokkaasti, että kommentointi on edelleen lapsipuolen asemassa.