Earth hour ja kellojen siirto

Käsillä on monin tavoin tapahtumarikas viikonloppu. Lauantaina 30.3. vietetään vuotuista WWF:n Earth hour -hetkeä klo 20.30 - 21.30. Tuon tunnin aikana näytetään valomerkki ilmastomuutokselle sammuttamalla kaikki valot ja tunnelmoimalla vaikka kynttilänvalossa. Viime keväänä peräti 1,5 miljoona suomalaista oli mukana tapahtumassa.

Sunnuntaivastaisena yönä siirretään kelloja tunnilla eteenpäin eli kesäaikaan. Luovumme siis yhdestä tunnista, jonka saamme syksyllä takaisin. Kellojen vekslaamiselle on loppu näkyvissä, sillä Euroopan parlamentti hyväksyi 26.3. päätöksen, jonka mukaan kellojen siirtelystä luovutaan 2021. 

Kolmas tapahtuma on tietenkin siirtyminen kevään toiseen kuukauteen eli huhtikuuhun. Toivottavasti kevät ei maanantaina meitä aprillaa, vaan ihan oikeasti jatkaa edistymistään ja tarjoaa lisääntyvää valoa ja lämpöä täysin mitoin.

Innostavaa piippojen etsintää ja mukavaa viikonloppua teille kaikille! 

 

Kukkapussukoiden äärellä

Tete-narsisseja on jo ilmestynyt runsaasti kauppoihin. Pari viikkoa sitten ostin tarjouksesta kolme kappaletta. Ne ovat kukkimisensa kukkineet, mikä oli odotettuakin, koska pidin niitä sisällä. Päivälämpötilojen noustessa ajattelin laittaa muutaman narskun sisäänkäynnin kukkalaatikkoon ja löysinkin Hongkongista kookkaita tete-narsisseja edullisesti. Viikolle on luvassa -6 asteen yöpakkasia, joten täytynee laittaa vaikka harso narsisseille kylmimmiksi öiksi. 

Samaisessa Honkkarissa törmäsin heti sisäänkäynnissä rullakkoon juuri saapuneita mukuloita ja juurakoita. Siitähän en ohi tutkimatta päässyt ja mukaan lähti sekä oxalista että sparaxista. Oxalis eli käenkaali oli yksi viime kesän mieluisimpia kesäkukkia. Erityisesti pidän sen kauniista lehdistöstä, mutta ilman muuta myös iltaisin nukkumaan kääriytyneet pikkuiset kukatkin ovat viehättäviä.

Sparaxis eli harlekiinikukka on sen sijaan minulle uusi tuttavuus. Sopii kuulemma kivikkopuutarhaan, valoisaan, mutta varjoisaan paikkaan. Aion istuttaa ruukkuun, sillä mukulat eivät ulkona talvehdi ja ne olisi kuitenkin kaivettava syksyllä ylös maasta. Helpompi kantaa ruukku kellariin talveksi.

Freesiasta olen aina pitänyt. Sitä oli valkoisena hääkimpussanikin. Harmi, että menetin pään kolautuksessa hajuaistini, sillä freesia myös tuoksuu hyvälle. Viime kesänä istutin freesioita kukkalaatikkoon, jossa ne kukkivat yllättävän runsaasti. Tosin minua ihmetytti, kun niin lehdet kuin kukkavarretkin tuppasivat tykkäämään makuuasennosta.

Kruunuvuokkoa pitää myös kesäisin olla. Tämänkin istutan ruukkuun, jotta saan sen helposti syksyllä talteen talvetettavaksi kellarissa. 

Kauppamatkani venyi vähän pidemmäksi, sillä lähdin etsimään pistokkaita. Juutuin heti alkuunsa myymälän tuulikaappiin, jossa oli melkoinen määrä mukuloita ja juurakoita. Toivoin löytäväni kovasti kehutun daalia Cafe au laitin, mutta sitähän ei tietenkään ollut. Tai sitten se oli jo ostettu loppuun. Sen sijaan kolmen kappaleen pussi 'The Roses' -liljoja ja kahden kappaleen pussi 'Haartenaas' -daaliaa valikoitui mukaan.

Myös kolmen kappaleen pussi tummakurjenpolvi 'Ravenin' juurakoita hyppäsi yllättäen ostoskoriin. Tulipa tähän kollaasiin yhdistetyksi Honkkarista ostettu kerman värisen 'Wummi' -begonian juurakkopussikin.

Viime keväänä jäi sipuleiden istuttaminen kokonaan. Huhtikuussa ajattelin kaupoissa käydessäni, että ehtiihän noita ostaa. Ja sitten toukokuussa en itse päässyt  kauppaan, eikä Ukkokulta enää onnistunut istukassipuleita mistään saamaan. Niinpä ostin nyt ensimmäisen näkemäni pussin. Meillä syödään paljon sipuleita ja siksi niitä on kiva itse kasvattaa.

Pistokkaita lähdin etsimään ja niitä myös löysin. Kovin paljon ei jäljellä ollut ja niidenkin kanssa meni pähkäilyksi. Yhtään samaa, kuin viime keväänä en löytänyt. Otinpa sitten ihan summanmutikassa kolme verenpisaraa ja kaksi pelaguuta. Kotiin lähtivät siis:

Fuchsia 'Puts Folly', riippuva
Fuchsia 'Winston Churchill', pystykasvuinen
Fuchsia 'Sir Matt Busby', riippuva

Pelargonium zonale 'Toscana Sil Vera', pystykasvuinen
Pelargonium peltatum 'Explosive', riippuva

Pistokkaat maksoivat 9,99 €/5 kpl.

Kellarissa on talvehtimassa runsaasti viime kesäisiä mukuloita. Purkeissa talvehtineet verenpisarat eivät osoita elonmerkkejä, vaikka ne viettävät päivät kasvivalon läheisyydessä. Edellisenä talvena sain yhden verenpisaran hengissä kesään. Täytynee harjoitella niiden tekohengitystä lisää. Muiden talvehtijoiden elinvoimaisuutta en ole vielä tutkinut. Luultavasti tulee tappioita, mutta yleensä osa lähtee hyvin kasvuun.

Seuraavilla kauppareissuilla pitäisi varmaan kulkea laput silmillä, ettei noita ruukkuihin istutettavia ja talvetettavia ihan hurjia määriä taas kertyisi. Jotenkin sitä aina ihanilla kuvilla varustettujen pussukoiden äärellä unohtuu kaikki järki ja suunnitelmallisuus. Käykö teille muille niin?

Kevään ensi tuulahdus

Perjantaipäivänä oli ensimmäinen aito kevään tuulahdus. Mittarissa lämpötila nousi etelän puolella +10 asteeseen ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Vaikka tuuli tuiversi ihan kunnolla, se ei tuntunut laisinkaan kylmältä. Päinvastoin, lämpö hiveli poskia ja tontin sisäänkäynnistä hiekoitushiekkaa harjatessani tuli takin sisällä hiki.

Lunta on edelleen kunnolla ja kolatuissa paikoissa tiiviitä kekoja saa katsella taatusti vielä pitkään. Puutarhakierros oli pakko tehdä, vaikka osittain se tiesi hangessa tarpomista. Pälvipaikkojakin alkaa lämpimiin kohtiin ilmestyä ja niitä piti tutkia erityisen tarkasti mahdollisia piippoja nähdäkseen. Alapihan Ovaalipenkissä lehdellä värjötteli leppäkerttu. Kuvaamisen jälkeen siirsin sen viereen toisen lehden, jotta se pääsisi halutessaan helpommin kömpimään suojaan.

Kevätkaihonkukka on raparperin lailla varsinainen kevätvirkku. Ensimmäiset auringonsäteet saavat kevätkaihonkukan heräämään ja pyrkimään esiin kohmeisesta maasta lahoavien lehtien välistä. Viime kesän kuivuus kuritti kevätkaihonkukkaa ja sen kasvustot olivat laajalti ruskeina. Pohdin, kuinka sen juurille on käynyt ja nouseeko se jälleen keväällä. Elossa näyttää olevan.

Talon puistopäädystä löysin pikkuisen piipon. En tunnista piippoja tässä vaiheessa, mutta toivon tämän olevan lumikello. Ainakin niitä olen tuohon istuttanut ja nimilappukin näkyy siinä taustalla. Toki piiposta voi tulla vaikka posliinihyasinttikin. Elämme nyt jännittäviä aikoja.

Harjaneilikka on varsinainen jäätiköiden valtaaja. Se on aina yhtä täynnä vihreää voimaa ja heti lumien sulaessa tanakasti valmina uuteen kasvukauteen. 

Idänunikko on harjaneilikan tapaan kevään aikainen herääjä. Muutaman kerran se on saanut lunta niskaansa, kun olen levittänyt paksumpia kasoja laajemmille alueille. Eipä ole unikko ollut moksiskaan, vaan sinnikkäästi levittelee lehtiään kohti auringonvaloa.

Alapihan Ovaalipenkissä jouluruusutkin ovat valmiina kukkimiseen. Nuput pullistelevat lehtien ollessa vielä nuutuneita vapauduttuaan vasta lumen ikeestä. 

Jouluruusuja olen istuttanut sinne tänne puutarhaan nähdäkseni, missä ne parhaiten viihtyvät. Unelmissani on samanlainen jouluruusupehko, kuin Kivipellon Sailalla puutarhassaan. Jouluruusun sanotaan viihtyvän varjossa puiden ja pensaiden alla. Puutarhassani parhaiten viihtyvä jouluruusu on kuumassa ja aurinkoisessa rinteessä. Siitä päättelen, että tärkeintä on, ettei vesi jää seisomaan jouluruusun tyvelle.

Omenapuiden alle on vuosien saatossa muodostunut helmililjojen keskittymiä. Syksyllä ne kasvattavat vihreät lehdet, jotka tulevat jänisten napostelemiseksi säännöllisesti joka kevät. Silti helmililjat kukkivat aina komeasti eli kukka-aiheet saavat onneksi nousta rauhassa mullasta ajallaan. Toivottavasti näin käy tänäkin keväänä.

 
Tämä olopihan puutarhaporttikuva oli ihan pakko laittaa, jotta totuus pihani keväisyydestä kävisi selväksi. Yksittäisiä piippoja ja raparperin palluroita esittämällä mielikuva pidemmälle edistyneestä keväästä on harhaa. Ihan eletään yhä lumen ja jään keskellä, mutta toivo vihertyvästä maasta ja lämpimistä päivistä on saanut lujan ja todelta tuntuvan otteensa. Alkaa pikkuhiljaa mahanpohjassa olla tuttua odotuksen kutinaa. Vuoden parhaat hetket ovat pian käsillä.

 

Arpajaisiloa

Voitin Hiidenkiven puutarhassa/Minnan 1-vuotisarpajaisissa ruotsalaisen puutarhatoimittaja Agneta Ulleniuksen "Keittiöpuutarhurin käsikirjan". Olen onnettaren suomasta voitosta iloinen. Varsinkin, kun hyötykasviviljely ei ole vahvuuksiani ja kaikki tieto on tervetullutta. 

Kirja kattaa tavallisimmat keittiövihannekset. Teksti on selkeää ja helposti luettavaa. Toistaiseksi olen ehtinyt vasta selailla ja maistella lyhyitä otteita. Kirja odottaa nyt olohuoneen pöydällä syvällisempää paneutumista, joka on jo aivan lähellä.

Saatteeksi kirjan väliin Minna oli sujauttanut pussillisen pioniunikon siemeniä. Iloinen yllätys ja niin kauniiseen, itse tehtyyn pussiin pakattuna. Tässäpä erinomainen kikka ilahduttaa puutarhaystäviä vaikkapa nimipäivän merkeissä. Siemenpussi mahtuu hyvin kirjekuoreen. 

Mikäli et ole vielä tutustunut Hiidenkiven puutarhassa -blogiin, suosittelen sitä sinulle lämpimästi.

Vaihtelevista säistä huolimatta kevään saapuminen etenee omaan tahtiinsa. Pari päivää sitten löysin punaisen palluran kurkistamasta jäähileisen lumen keskeltä. Raparperihan se siellä kurkottaa kohti alkukesän kasvua. Me puutarhurit voimme toki olla malttamattomia, mutta kyllä kasvit ja linnut tietävät, milloin on aika herätä. 

Torstaiaamuna kuulin kevään ensimmäisen mustarastaan lurituksen. On se vaan niin kaunis ja odotettu ääni. Tuli ihan kyynel silmään laulua kuunnellessa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Puutarhaohjelmat televisiossa

Tiesitkö, että YLE Teema Femmalla pyörii sunnuntaisin klo 18.30 aiemmilta vuosilta tutun ruotsalaisen Puutarhakausi-ohjelman uudet jaksot. Pernilla Månsson Colt ja puutarhamestari John Taylor tekevät monia puutarhaan liittyviä toimia yhdessä kokki Tareq Taylorin ja sisustaja Malin Perssonin kanssa. Tulevana sunnuntaina on vuorossa jo neljäs jakso, mutta aiemmat kolme jaksoa on mahdollista katsoa YLE Areenassa.

Sattumoisin huomasin, että lauantaisin menee YLE 1:llä Rakkaudesta puutarhaan 6. kausi. Ohjelmassa monille puutarhaihmisille tuttu Alan Titchmarsh kunnostaa puutarhoja perustuksiaan myöten ammattilaisten David Domoneyn, Katie Rushworthin ja Frances Tophillin kanssa. Sarjan ensimmäinen osa meni minulta täysin ohi, sillä harvoin olen tv:n äärellä aamulla klo 7.10. Tämänkin ohjelman voi onneksi katsoa YLE Areenasta, joten sen vuoksi ei tarvitse lauantaiaamuna herätyskelloa laittaa soimaan.

Kun aktiivinen puutarhakausi meillä alkaa, ei television ääressä enää tule istuttua. Nyt sentään ohjelmista ennättää vielä ideoita omaan tarpeeseen etsiä.

Kukkaisia ideoita ja tv-istuntoja teille kaikille!
 

Ensimmäiset piipot omassa pihassa, jippii!

Parin päivän plusasteet ja vesisade alkavat vihdoin tuottaa tuloksia. Lumi sulaa ja alta paljastuu märkää maata. Sen verran kevätkaipuu jo kolkuttaa takaraivossa, että katse pihalla kulkiessa etsiytyy suurennuslasin tavoin pälvipaikkoihin. Silti en ollut uskoa silmiäni nähdessäni autotallin nurkalla kaksi pikkuruista piiponkärkeä mullan pinnassa. Talventähtikö sieltä esiin mönkii? Vai posliinihyasintti? On mikä hyvänsä, miltei laittoi tasajalkaa ilosta hyppimään.

Liukkaus ja kurjat kelit sekä mieletön aloitekyvyttömyys ovat minimoineet kävelylenkkien määrän. Jo lauantai-iltana päätin, että vaikka sunnuntaina taivaalta sataisi ukkoja ja akkoja, lähden reippailemaan. Niin myös tapahtui ja perinteinen järvilenkki tuli tehtyä. Paikoin teillä oli viellä joitakin lumisia ja jäisiä kohtia, mutta piikkikengittäkin pärjäsi. Luonto ei juuri nyt ole parhaimmillaan, sillä kaikkialla on kuraista ja harmaata. Sulaneen lumen alta paljastuu kaikki ihmisten talven aikana tienposkeen nakkaamat roskat. Linnut visersivät jo toiveikkaasti ja ilmassa oli selvästi ihan oikean kevään tuntua.

Jäniksillä on kunnon piirileikit pihallamme. Pihakäytävien varsilta on pengottu kasvustoa syötäväksi ja palkaksi jätetty papanakasoja. 

Ainoa vähänkin onnistunut kuva rusakosta.

Yhtenä iltana nukkumaan mennessäni vilkaisin keittiön ikkunasta ulos. Iso rusakko makasi marjakuusen kupeessa, kuin divaanilla löhöten. Se havaitsi keittiön verhon heilahduksen ja loikki vikkelästi piiloon. Lähdin hakemaan kameraa ja sen kanssa palattuani rusakkokin oli tullut takaisin. Jälleen se havaitsi minut ikkunassa, vaikka koitin olla liikuttamatta sen enempää itseäni kuin verhojakaan. Sain vain yhden vähän selkeämmän kuvan. Laitettuani kameran pois rusakko päätti olla välittämättä minusta. Välillä se loikoili keittiön ikkunan alla ja välillä marjakuusen kupeessa. Ilmeisesti lintuautomaatista pudonneet siemenet maistuivat rusakolle.

Lumimuodostelma puron varrella

Maaliskuuta on jäljellä vielä pari viikkoa. Tomaattini ovat itäneet huonosti, mutta muutaman olen jo koulinut. Olenkohan joka kevät yhtä malttamaton kevään edistymisen ja siementen itämisen suhteen? Ehkä. Nyt vain tuntuu, että kaikki etenee hidastetun elokuvan lailla.

Maurinmalva takkahuoneen pöydällä

Koulitut taimet siirsin jo kellariin tehokkaamman kasvilampun alle. Takkahuoneen pöydällä on pienemmän kasvilampun valossa turvenappeihin kylvämiäni samettikukkia ja muuta osin vielä itämätöntä. Maurinmalvat sieltä jo kurkistelevat.

Joitakin turvenappeihin kylvämiäni taimia olen jo koulinut. Koulimisvaiheessa leikkaan turvenappia ympäröivän materiaalin pois. Joissakin napeissa materiaali on maatumatonta muovia, näissä käyttämissäni jonkinlaista paperikuitua. Nappi pysyy sidosmateriaalin poistamisen jälkeenkin hyvin kasassa mahdollistaen kasvin istuttamisen. Joidenkin kasvien juuret eivät tahdo läpäistä tuota sidosmateriaalia. Koska materiaalin tarkkaa koostumusta ei ole nappipakkaukseen merkitty, varmistan sen pois leikkaamisella ja roskiin laittamisella, ettei kompostiin mene turhaa muovia.

Viikko sitten ostetut kerrotut tulppaanit ovat jo elinkaarensa loppupäässä. Niillä on kaunis tyyli kumartua kohti lähestyvää kompostimatkaa. Saavat vielä hetken ilahduttaa olemuksellaan.

Mukavaa alkuviikkoa kaikille!

Kortteja, kutomista ja verhojen vaihtoa

Maalis-huhtikuulle on kertynyt useita merkkipäiviä ja siksi istahdin lauantaina työpöydän ääreen askartelemaan. Olen aina ollut ahkera korttien ja kirjeiden lähettäjä. Sähköpostin ja kännykän myötä kirjeiden kirjoittaminen on jäänyt vähäiseksi. Postikorttitraditiosta yritän pitää edelleen kiinni. Kuinka kivaa onkaan saada toisen lähettämä kortti ja hyvää mieltä saa itselleen myös lähettämällä toisille kortteja.

Jämälankaprojektin lähestyessä loppuaan tein pikaisen välityön kutomalla marjapuuron punaiset tumput veljenvaimolle. Selkämyksen kudoin samalla Suvikummun Marjan blogista poimitulla mallilla, kuin jokin aika sitten kutomani pipon.

Nämä olkoon tämän kevään viimeiset jämälankasukat. Vielä jäi muutama pikkuinen kerä odottamaan tulevia jämälankasessioita. Niitähän on takuuvarmasti tiedossa, mikäli aion jatkaa kutomista. Ja aionhan minä. Tarkoitukseni oli kutoa Ukkokullalle jotkut kirkkaankirjavat villasukat, mutta nämä hän sai tällä kertaa. Vielä ne räiskyvät sukat hänelle kudon, sillä mukavampi on itsenikin katselle Ukkokullan töpöstelevän "iloisin" askelin.

 

Kevään etenemistä edistääkseni vaihdoin keittiöön vaaleat verhot. Heti tuli valoa ja raikkautta melkoinen annos lisää. Toki valoa on jo muutenkin mukavasti, kun aurinko täällä meidän nurkilla nousee 6.41 ja laskee 18.18. Joka päivä valoisa aika pitenee 5-6 minuutilla. Hienoa kulkea kohti kesää, eikö vain!

Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille!

 

Kuka kulki?

Taas on saatu uutta lunta. Ei se nyt ihan vanhan surmastakaan käy, sillä pakkasta on ollut sen verran, ettei mikään sula. Ei vanha eikä uusi. 
 
Tuoreessa lumessa näkyy hyvin pihalla kulkeneiden eläinten jäljet. Naapurin kissa tekee säännöllisesti kierroksen meidän pihassa. Se jahtaa aktiivisesti pikkulintuja, mistä en pidä. Mutta se jahtaa hyvin myös hiiriä ja myyriä, mikä taasen sopii minulle hyvin. 

Mustarastas tepasteli tästä pihan poikki

Mustarastaat ovat jokapäiväisiä vieraita siemenautomaateilla. Tai pikemminkin niiden alla, sillä ahkerasta harjoittelusta huolimatta mustarastaat eivät pysty takertumaan siemenautomaattien reunoihin tai talipallotelineiden metalliruudukoihin. Ilmeisesti ovat kuitenkin tehneet yya-sopimuksen muiden lintujen kanssa. Varsinkin tiaiset räpistelevät syödessään melkoisesti siemeniä ympäriinsä ja niitä sitten mustarastaat pomppivat napostelemassa.

Oravalla on varpaat harollaan.

Kotimaan marakatit eli oravat loikkivat automaatilta toiselle. Toisinaan ne ylittävät talon keittiön ikkunan edustalla olevalta siemenautomaatilta vieressä kasvavaa tuijaa pitkin katolle kiiveten. Kaksi oravaa on viime aikoina melkein jokapäiväinen näky siemenautomaatilla.

Oravan jälkiä nämäkin

Yhtenä päivänä kuului keittiöön saakka takkahuoneesta kova kolaus. Keltasirkku oli lentänyt ikkunaa päin ja kyyhötti ikkunan edessä olevassa keinussa. Annoin linnun olla, sillä toisinaan ne tokenevat pienen levähdyksen jälkeen. Tämä lintu taisi saada kunnon tällin ja hautajaiset on nyt edessä. Ressukka oli tainnut eksyä reitiltään lumipyryssä.

Moni on jo postannut huonekasvien mullanvaihdosta. Minä en ole päässyt aikomusta edemmäs. Keltainen kliivia on minua aikaansaavempi ja tunkee lehtiensä välistä aukenevia nuppuja. Edellisellä kerralla se kasvatti pitkän varren, jonka päähän kukat aukesivat. Nyt on näköjään niin kiire, että on jättänyt yhden vaiheen kokonaan väliin.

Olen saanut itämättömistä kelloköynnöksistä jonkin sortin päähänpinttymän. Ostin turvenappeja kokeillakseni, saisinko kelloköynnöksen niissä itämään. Kuvassa turvenapit ovat vasta imeneeet itsensä vedestä pulleiksi. Kelloköynnöksen siemenet ovat likoamassa ja pääsevät kohta kokeilemaan itämisen makua nappeihin. Lupaan, että tämän jälkeen en tänä keväänä enää enempää kelloköynnöksiä idätä. Riittäköön ne neljä itänyttä. Alkaa pian aikakin loppua.

Näissä jorinoissa alkaa jo olla "tikusta-asiaa" -maku. Kovasti näpeissä polttelee päästä pihatöihin ja kevään tuoksuja aistimaan. Vaan turha on elämää kiirehtiä. Lumen sulamista odotellessa voi vaikka uppoutua unelmoimaan.

Kevät keikkuen tulevi

Hyvin nuo vanhat sanonnat pätevät tänäkin päivänä. Aikamoista keikuntaa kevään edistyminen harrastaa. Perjantai-iltana mittari näytti paria plusastetta ja taivaalta satoi silkkaa vettä välillä kaatamalla maahan ja välillä vaakasuorassa olohuoneen ikkunaan.

Jalopähkämöt jälleen näkyvissä

Aamulla olikin jälleen pakkasasteita ja muutama sentti tuoretta lunta maassa. Koska aura kävi aamuvarhaisella työntämässä vallin sisäänkäyntiin, oli mentävä hetkeksi lumitöihin. Ihan kiva oli lumikolan kanssa ulkoilla. Viime aikoina lenkkeily on jäänyt vähiin, koska nastakengilläkään ei ole kunnolla pystyssä pysynyt.

Edellisestä alapihalla kulkemisesta ei ole viikkoa enempää aikaa, mutta silloin hankikanto liidätti minua pitkin pintaa, eikä jalanjälkiä juuri jäänyt. Jättiläisen jäljiksi levinneet askellukset ovat helmikuun alusta. Silloin upposin haaroja myöten hankeen.

Nyt lumen pinta on mukavasti vajonnut, eikä alapihallakaan enää uppoa edes polviin saakka. Pihalla on runsaasti suuria kumpuja, jotka ovat syntyneet lumen kolaamisesta ja lapioimisesta. Nuo kummut ovat tiukkaa tavaraa ja niitä ryhdyn pilkkomaan pienemmiksi ja levittelemään heti, kunhan muualta maa alkaa paljastua.

Useana päivänä on tuullut todella navakasti ja kylmästi. Alapihalle lumen pöllyttämästä lumesta on tullut hiekkadyynien kaltaisia muodostelmia. Eipä tehnyt mieli kellahtaa noille dyyneille aurinkoa palvomaan. Ihoa hyväilevän lämpöisen hiekan sijasta pian olisi kylmyys ja kosteus vihlonut selkäpiitä.

Pihalla kulkiessani odotan jo kovasti maan paljastumista ja kasvien versomista. Voi olla, ettei mielikuvitukseni taivu riittävästi, mutta kuvauskohteiden löytäminen on lujassa. Tuntuu, että jokainen lumikasa ja huurteinen oksa on kuvattu sataan kertaan. Valkoista, sinertävää, harmaata - niitä riittää, kirkkaita värejä jo kaipaan kovasti.

Muotoja sentään onnistuu toisinaan löytämään. Lähes tyhjän lehtikompostin keskellä on lumi sulanut jättikokoiseksi sokeripalaksi.

Eiköhän tässä jo riittävästi tullut talvesta marmatettua ja kevättä kaivattua. Sieltä se kevät tulee, kuten on tullut joka vuosi. Eräs meteorologi sanoi viikon vielä olevan kylmää ja sitten tulisi kuivempaa ja vähitellen keväisempää. Taidanpa unohtaa iltapäivälehtien säälööpit ja vilkaista ikkunasta kulloisenkin säätilan. Hitaasti hyvää tulee, luulisin.