Nyhjään tyhjästä

 
Tänä talvena saamme kaikki perinteisen talven elementit. Pakkasta on ollut reilusti ja pitkään. Lunta ei ole kovin paljon, mutta viikonlopuksi sitä luvattiin lisää. Ennusteet menivätkin sitten erehdyksen puolelle ja meteorologit vaihtoivat lumimyräkän kireisiin pakkasiin. Paras vain katsoa aamulla mittariin ja pukeutua sen mukaan. Tai olla katsomatta mittaria ollenkaan. Itse ajattelin keskittyä kevään odottamiseen. Jos oikein otsa kurtussa ja silmät kiinni ajattelee kuulevansa räystäiden suunnasta sulamisvesien litinää, voi siihen melkein uskoa.

Maanantaina vanha taivas pilkotti pilvien lomasta. Tiistaina taivas peittyi kokonaan pilviin, joista hiutaloi lunta tiheään tahtiin. Hiutaloi on näköjään uusi termi. Harva se ilta meteorologit mainitsevat hiutaloinnin ennusteissaan. Onneksi lumimyräkkä peruttiin. Pihan kolaaminen on hyvää hyötyliikuntaa, mutta yleensä sen joutuu tekemään pienessä kiireessä ja yhä pidemmälle lunta työntäen. Lumitöiden kannalta helppo talvi on vaihteeksi piristävää.

Muutaman asteen pakkanen on varsin tervetullutta. Paksua talvitakkia ylleni pukiessa mietin, etten ole käyttänyt sitä edellisinä talvina paria kertaa enempää. Hyvin on pärjännyt kevyttoppiksella. Pipo, kaulaliina ja käsineetkin viettävät yleensä enemmän aikaa auton viereisellä istuimella. Tämän talven pakkasviikkoina kyseiset asusteet ovat olleet tarpeen autoillessakin. Eikä todellakaan siinä pelkääjän paikalla vaan omassa päässä, kaulassa ja käsissä.

Aurinko kuitenkin jo lämmittää. Vaikka ulkona liikkuessa sitä ei ihan heti uskoisi. Pihani tuijien ja muiden havujen eteläpuolella roikkuu monen kokoisia jääpuikkoja. Päivän aurinkoisimpina tunteina havupuun latvassa oleva lumi sulaa ja siitä muodostuu jääpuikkoja viimeistään auringonpaisteen siirtyessä lännemmäksi. Alkaa olla aika laittaa havuille ja muille ikivihreille varjostusverkot.

Pikarijäkälät kurkistavat kotikiven pinnassa lumen alta.

 

Arki pyörii tavanomaiseen tahtiin. Joskin tuntuu kuin kaikenlaisia menoja olisi tavallista enemmän. Puutarha-asiat pyörivät mielessä. Toistaiseksi niiden suhteen ei ole kovin paljon tehtävää. Esikasvatettavien kylvösuunnitelma on tarkoitus laittaa viikonloppuna kuntoon. Kelloköynnökset ja paprikat ovat vasta kuivaharjoittelua maaliskuussa aktiivisemmin käynnistyvään kylvöhommaan. Ajattelin käyttää mahdollisimman paljon olemassa olevia siemeniä ja tyhjentää vajaita pussukoita. Jotain täydennystä aion katsoa markettien siementelineistä.

Iltaisin kudon entiseen tapaan. Sormien nivelet ovat olleet viime aikoina tavallista kipeämmät. Etenkin työtä aloittaessani en saa kunnon otetta puikoista, minkä vuoksi silmukoista tulee liian löysiä. Joissakin töissä olen vaihtanut pienempiin puikkoihin, mikä on auttanut saamaan käsialasta parempaa. Olisi karmeaa, jos joutuisin luopumaan kutomisesta.

Helsingin Sanomissa oli tiistaina uutinen, jossa kerrottiin käsitöiden opetuksen vähentyneen kouluissa merkittävästi. Etenkin vuonna 2016 tehdyn opetussuunnitelmamuutoksen (yhdistettiin tekninen työ ja tekstiilityö ja tuntimääriä vähennettiin) vaikutus oli suuri. Suurimmalla osalla ei käsityöopetusta ole 7. luokan jälkeen ollenkaan. Tasoero voi olla yläasteella suuri; joku osaa ommella collegepuvun. Kaikki ei tiedä, mikä on hakaneula.

Itse en tykännyt koulussa käsitöistä. Pitkälti varmaan siksi, että opettaja määräsi kaiken tekemisen. Lapsi ja nuori haluaisi vaikuttaa edes kankaiden ja lankojen väreihin, mutta ainakin ennen koulujen tilaamat materiaalit olivat jonkun nimettömän aikuisen valitsemia. 

Nuorena aikuisena kiinnostus käsin tekemiseen lisääntyi. Silloin huomasin, että koulussa opitusta oli hyötyä. Paljon enemmänkin olisi kiva osata. Onneksi tänä päivänä ohjeita ja ideoita on helppo löytää ja omia taitojaan kehittää.  

Helsingin sanomien artikkelissa käsityötieteeseen erikoistunut kasvatustieteen tohtori Vuokko Isaksson toteaa, että "Käsillä tekeminen auttaa muun muassa avaruudellista hahmottamista, ja muutenkin esimerkiksi matematiikka ja käsityö tukevat toisiaan." Tähän haluaisin lisätä, kuinka terapeuttista ja mielenrauhaa tuova harrastus esimerkiksi kutominen on.

Tilasin Ratia Shopista Ukkokullalle uuden kylpytakin. Moni kauppa mainostaa Ratian tuotteita, mutta etenkin miehille niitä näyttää olevan tarjolla lähinnä isänpäivänä ja joulun alla. Nyt en löytänyt yhdestäkään myymälästä sopivaa väriä ja kokoa. Sitten vain netin syviin saloihin seikkalemaan. Postin automaatista hakemani pakkaus on pirteä. Moni saattaakin tunnistaa paketista Ratialle tutun kuosin. Harmi, että paketin toiselle puolelle liimattu osoitetarra on liian sitkeästi kiinni. Osan sain irti, osa jäi. Käärettä olisi kiva käyttää johonkin muuhun.

Valkoisen amarylliksen neljäs vana on avannut neljä kukkaa. Tämän kuihduttua joulu on taas muisto vain. Sunnuntaina on helmikuun puoliväli, mikä merkitsee kahta viikkoa ensimmäiseen kevätpäivään eli 1.3. se alkaa. Aika kivaa, eikö vain!

Kylvökausi korkattu

Keijunmekko 30.7.2023

Vuoden 2024 kylvökausi on korkattu eli ensimmäiset siemenet on multaan laitettu. Alkuun suunnittelin siirtäväni kylvämisen tammi-helmikuun vaihteeseen, sillä useimpina keväinä manaan hosumistani katsellessani yhä korkeammaksi kasvavia taimiani kellarissa. Kovin hyvin en näköjään kykene lupauksiani pitämään. Edelliskeväänä kylvin ensimmäiset siemenet 14.1. Nyt 17.1.

Aloitin paprikoilla ja kelloköynnöksillä sekä keijunmekolla. Kelloköynnöksen siemeniä minulla oli jo omasta takaa. Keijunmekon siemeniä otin itse kasvattamistani kukista. Toivottavasti lähtevät itämään yhtä helposti kuin edelliskeväänä kaupan siemenet.

Kylvökset sijoitin tavalliseen tapaan pesuhuoneen lattialle. Keijunmekot laitoin hajakylvönä kannelliseen rypälerasiaan. Paprikat ja kelloköynnökset laitoin yksitellen omiin lokeroihinsa. Joka kevät päätän, että ensi vuonna en tunge useita siemeniä samaan multatilaan, koska niiden kouliminen on paljon helpompaa yksitellen. Tämä ensimmäinen kylvösatsi on sen verran pieni, että vielä riittää malttia sormeilla yksittäisiä siemeniä. Kun kylvöjen määrä lisääntyy, samoin lisääntyy suurpiirteisyys.

En liottanut kelloköynnöksen siemeniä, vaikka pussissa niin kehotetaan. Edelliskeväänä en liottanut, viime keväänä liotin. Sama lopputulos. Katsotaan, kuinka nyt käy.

Omassa siemenvarastossa oli kahta paprikaa eli California Wonderia ja keltaista Zazua. Jälkimmäistä olisin kylvänyt enemmänkin, mutta pussissa on vain neljä siementä. Olin tilannut Zazua lisää, mutta kylvöpäivänä ne eivät vielä olleet tulleet.

Blogimaailmassa kehuttua Vilma-tomaattia en ole aiemmin kokeillut. Siemenien löytäminen olikin työn takana. Korpikangas ilmoitti Vilmaa tulevan verkkokauppaan 15.1., joten menin niitä oitis maanantaina ostamaan. Yllättäen ko. siemenpusseja olikin saatavilla vain yksi ainokainen, jonka ostin. Tuskin Vilmaa oli myyntiin tullut vain yhtä pussia? Olisiko se niin suosittua, että kaikki olisivat rynnänneet ostamaan heti aamutuimaan varastoa tyhjäksi?

Kun en mitään muuta tästä verkkokaupasta keksinyt ja tarvinnut, tuli tälle siemenpussille hintaa. Yksi siemenpussi maksoi 4,20 ja päälle toimitusmaksu 3,90. Laittoivat sentään bonuksena pussillisen retiisin siemeniä. Oli pakko avata siemenpussi nähdäkseni sisällön määrän. On niitä siemeniä sentään enemmän kuin 10 kpl.

Kylvömultakin oli vähissä, joten ajoin sunnuntaina espoolaisen kauppakeskuksen markettiin. Sain sieltä haluamani kylvömullan, mutta samalla törmäsin siemenhyllykköön. Unohdin täysin kännykkääni laittamani "mahdollisuuksien listan" ja pudottelin ostoskoriin "tätä nyt ainakin tarvitsen" -pussukoita. Kosmoskukkia ei voi olla liikaa, eikä niitä siksi voi vastustaa. Villiporkkana Dara on vienyt sydämeni, kuten myös kehäkukka Bronzed Beauty. Jokunen pioniunikkokin sekaan mahtuu siitäkin huolimatta, etten saa niitä kunnolla kukkimaan.

Retiisejä tiesin varastossani olevan, mutta ei Cherry Belleä. Sen olen todennut maukkaaksi ja nopeakasvuiseksi. Enkä muistanut, että olin tilannut lisää paprika California Wonderia. Yksi pussi sitäkin.

Mustilasta tilasin lähinnä haluamaani kurkkua ja tomaattia, joten samalla koriin tuli pudotettua kukkien siemeniä. Pieniä ja litteitä pussukoita, mutta loppusummasta muodostuu äkkiä suunniteltua suurempi. Luulisi, että yksivuotiset runsaasti siemeniä tekevät kukat olisivat edullisia. En kuitenkaan sanoisi samettikukan 4,50 maksavaa pussia kovin edulliseksi, vaikka olisi kuinka tavallista hienompi väri. Kosmoskukkiakin kannattaa ostaa marketista, sillä verkkokaupassa hintaa per pussukka on jopa 2 euroa enemmän.

Kurkku Cordobaa etsin monesta verkkokaupasta, mutta löysin ainoastaan Mustilasta. Sieltä siis tilaamaan. Samalla otin Sungold-tomaattia, kun niitä ei omasta varastosta löytynyt enää ollenkaan. Olisin halunnut myös Artisan Bumble Bee -tomaattia, jota en kuitenenkaan löytänyt Mustilasta, enkä muualtakaan.

Paprikoissa Mustilassa oli tilauspäivänä alennustarjous. Niinpä otin tuttuja eli pussillisen California Wonderia ja Zazua. Edellistä olin jo ostanut marketista, joten se oli ehkä turha. Sen sijaan Zazut ovat tarpeen, jos jo kylvämäni neljä siementä eivät suostu itämään. 

Lavakaulukset 11.1.2024

Kasvimaa on tässä vaiheessa lumen alla. Tarkka kylvösuunnitelmakin on vielä tekemättä. Yhdessä laatikossa on syksyllä sinne istutetut talvivalkosipulit. Yhdessä parsaa ja kiinansipulia, joiden seuraksi laitan luultavasti joko samettikukkaa tai jotain muuta kesäkukkaa. Yhdessä laatikossa kasvaa kaksi pensasmustikkaa ja niiltä kiivaasti tilaa valtaamassa mesimarjaa. 

Pensasmustikka tarvitsisi paremman istutuspaikan, jota minulla ei ole tarjota. Niinpä kasvi ansaitsee paikkansa kauniin syysvärinsä vuoksi. Mesimarjaa taasen siirrän silloin tällöin tuppaina muualle siksi, että se toimii näköjään kivana maanpeitekasvina.

Alapiha helikopterikentältä kuvattuna 16.1.2024

Kennokasvari saa viettää kasvitonta aikaa vielä jokusen kuukauden. Tomaatit, kurkut ja paprikat muuttavat sinne joskus toukokuussa kasvettuaan ensin aikansa kellarissa. Kunhan nyt tulevat kylvetyiksikin. Päivämäärät ovat tässä vaiheessa täysin tuntemattomat. Kuvaa katsoessa on vaikea uskoa, että puolen vuoden päästä tomaatit kurkkivat kasvarin kattoikkunasta, josko kasvattaja olisi tulossa niiden varkaita nyppimään.

Höyhenen kevyttä lunta ruusulla 20.1.2024

 
Tästä se taas alkaa ja vauhti senkun kiihtyy maaliskuuta kohti mennessä. Taimiversoja odotellessa kevät kuluu kuin siivillä. Melkein jo kuulen mustarastaan luritusta korvissani - no, ehkä tuli vähän liioiteltua...

Kuka kulki?

Taas on saatu uutta lunta. Ei se nyt ihan vanhan surmastakaan käy, sillä pakkasta on ollut sen verran, ettei mikään sula. Ei vanha eikä uusi. 
 
Tuoreessa lumessa näkyy hyvin pihalla kulkeneiden eläinten jäljet. Naapurin kissa tekee säännöllisesti kierroksen meidän pihassa. Se jahtaa aktiivisesti pikkulintuja, mistä en pidä. Mutta se jahtaa hyvin myös hiiriä ja myyriä, mikä taasen sopii minulle hyvin. 

Mustarastas tepasteli tästä pihan poikki

Mustarastaat ovat jokapäiväisiä vieraita siemenautomaateilla. Tai pikemminkin niiden alla, sillä ahkerasta harjoittelusta huolimatta mustarastaat eivät pysty takertumaan siemenautomaattien reunoihin tai talipallotelineiden metalliruudukoihin. Ilmeisesti ovat kuitenkin tehneet yya-sopimuksen muiden lintujen kanssa. Varsinkin tiaiset räpistelevät syödessään melkoisesti siemeniä ympäriinsä ja niitä sitten mustarastaat pomppivat napostelemassa.

Oravalla on varpaat harollaan.

Kotimaan marakatit eli oravat loikkivat automaatilta toiselle. Toisinaan ne ylittävät talon keittiön ikkunan edustalla olevalta siemenautomaatilta vieressä kasvavaa tuijaa pitkin katolle kiiveten. Kaksi oravaa on viime aikoina melkein jokapäiväinen näky siemenautomaatilla.

Oravan jälkiä nämäkin

Yhtenä päivänä kuului keittiöön saakka takkahuoneesta kova kolaus. Keltasirkku oli lentänyt ikkunaa päin ja kyyhötti ikkunan edessä olevassa keinussa. Annoin linnun olla, sillä toisinaan ne tokenevat pienen levähdyksen jälkeen. Tämä lintu taisi saada kunnon tällin ja hautajaiset on nyt edessä. Ressukka oli tainnut eksyä reitiltään lumipyryssä.

Moni on jo postannut huonekasvien mullanvaihdosta. Minä en ole päässyt aikomusta edemmäs. Keltainen kliivia on minua aikaansaavempi ja tunkee lehtiensä välistä aukenevia nuppuja. Edellisellä kerralla se kasvatti pitkän varren, jonka päähän kukat aukesivat. Nyt on näköjään niin kiire, että on jättänyt yhden vaiheen kokonaan väliin.

Olen saanut itämättömistä kelloköynnöksistä jonkin sortin päähänpinttymän. Ostin turvenappeja kokeillakseni, saisinko kelloköynnöksen niissä itämään. Kuvassa turvenapit ovat vasta imeneeet itsensä vedestä pulleiksi. Kelloköynnöksen siemenet ovat likoamassa ja pääsevät kohta kokeilemaan itämisen makua nappeihin. Lupaan, että tämän jälkeen en tänä keväänä enää enempää kelloköynnöksiä idätä. Riittäköön ne neljä itänyttä. Alkaa pian aikakin loppua.

Näissä jorinoissa alkaa jo olla "tikusta-asiaa" -maku. Kovasti näpeissä polttelee päästä pihatöihin ja kevään tuoksuja aistimaan. Vaan turha on elämää kiirehtiä. Lumen sulamista odotellessa voi vaikka uppoutua unelmoimaan.

Kuukausista julmin - kevättä ikävöiden

Latukoneen reittiavaus lähipelloille.

Laitoin huvikseni googlehakuun kysymyksen, mikä on kuukausista julmin. Huhtikuu sai eniten osumia ja toisena tuli maaliskuu. Perusteluina oli mm. työmatkoilla tapahtuneet onnettomuudet ja masennukseen sairastuneiden määrät. Etelärannikolla elävän puutarhahörhön näkökulmasta helmikuu tuntuu melkeinpä kaikkein julmimmalta, kun talvi vaan jatkuu ja jatkuu, vaikka kevään pitäisi olla aivan kulman takana.

Peura on käynyt haistelemassa tulevia apajia.

Odotimme lunta koko joulukuun ja tulihan sitä kerran pari sulaen plussa-asteissa ja vesisateissa miltei samantien pois. Tammikuussa sama kuvio toistui jälleen. Helmikuussa lunta on saatu uudemman kerran ja vihdoin myös pakkasia, mikä pitää lumet tiukasti maassa. 

Seuraaville viikoille on ennustettu kylmää ja talvisten olosuhteiden jatkumista etelässäkin. Yläilmakehässä tapahtuva harvinainen sääilmiö, polaaripyörre eli kymmenien kilometrien korkeuteen syntyvä tuulijärjestelmä luo reuna-alueilleen hyvin kylmiä alueita. Näin ilmavirtausten suunta käätyy pohjoisen ja idän väliseksi ja se tietää kylmempää ilmaa koko Suomeen. 

Edellisen kerran näin voimakas polaaripyörre oli 2013 ja silloin maaliskuu oli Suomessa poikkeuksellisen kylmä. Polaaripyörteen aiheuttaman pitkään jatkuvan kylmyyden todennäköisyys on 60 prosenttia. Toivotaan, että se 40 prosenttia tällä kertaa voittaa ja pääsemme runsaan viikon päästä alkavan maaliskuun merkeissä haistelemaan kevään tuulia.

Puutarhahörhön askelmerkit alapihalla.

Helmikuisen talven jaksaa ihan hyvin, kun ajatus on kuitenkin jo kaiken aikaa maaliskuussa alkavassa keväässä. Tietenkin on ihan turhaa manailla sääilmiöitä ja tuskailla hidasta kevään saapumista, kun niille asioille ei mitään voi. Vaan, minkä sitä ihminen itselleen voi. Kevättä on ikävä ja mitä lähemmäksi se tulee, sen suuremmaksi ikävä voimistuu.

Kotikivi odottaa uusia istutuksia ympärilleen.

Edessä oleva kesä tulee olemaan viime vuotistakin jännittävämpi. Tieremppa siirtyy huhtikuun alussa meidän kotitielle. Ympäristössä on melskattu ja myllerretty mennyt vuosi, nyt sama meininki siirtyy miltei ikkunoiden alle. Kilpailutuksen voittanut urakoitsija on oman kunnan toimija ja saanut runsaasti kiitosta asukkaita huomioivalla otteellaan.  

Väistämättä tienrakennus tulee aiheuttamaan konkreettista haittaa arkielämän sujuvuuteen. Näen kuitenkin asiassa enemmän positiivisia puolia, joten suuremmin en haittoja jaksa murehtia.  Yksi kesä sinne tänne. Pölyn ja melun muodossa haitat pureutuvat myös meidän rajojemme sisäpuolelle, mutta silti saan olla täysillä oman pihani ja puutarhani kuningatar. Sitä odotellessa, mukavia talvipäiviä!