Tuoksua, tuoksua, tuoksua herneiden

Lilium martagon 'Guinea White' - Marhanlilja

Koleiden ja sateisten päivien jälkeen pilvet ovat väistyneet ja aurinko porottaa täydeltä taivaalta helteisenä. Puutarha tykkää, kun kasveilla on varret täynnä nestettä ja lämpö hellii niiden avautuvia nuppuja.

Lilium martagon 'Manitoba Morning' - Marhanlilja

Liljat ovat aloittaneet kukintansa. Tänä vuonna en pääse kaikista täysillä iloitsemaan, koska kesäkuussa rusakko-ristihuuli popsi useimmista alapihan liljoista nuput. Muutama säästyi ja lisäksi vielä Olopihan ja Pikkupuutarhan lilja-asukkaat.

Viime syksynä olin Saaripalstan Sailan kanssa Espoon Muhevaisen loppuunmyynnissä. Ilokseni löysin kolme pussillista marhanliljan sipuleita, jotka istutin Olopihan Allaspenkkiin. Pelkäsin, etteivät ne ehkä jaksa nousta, vaan jokainen ilmestyi ilmoille ja matalasta koostaan huolimatta kaksi niistä kukkii nyt kauniisti.
 

Lilium martagon 'Claude Shride' - Marhanlilja

Claude Shrideen ei tullut nuppuja. Ikäänkuin joku olisi napsinut siitä palasia. Liljakukkoja olen listinyt hengettömäksi muutamia. Näiden marhanliljojen asuinalueella en ainuttakaan. Voihan se silti olla mahdollista. Jäniskään tuskin on kyseessä, sillä vieressä kaikki muut liljat ovat elinvoimaisia ja ehjiä. Ehkä Claude Shriden kukkii sitten ensi vuonna. Jaksan kyllä odottaa.

Lonicera periclymenum - Ruotsinköynnöskuusama

Honkkarista tarttui kesäkuussa mukaan kolmen euron ruotsinköynnöskuusama. Taimi oli melko hyväkuntoinen ja istutin sen omenapuiden lähelle aitaa vasten. Kuusama on lähtenyt hyvin kasvuun ja kukkiikin muutaman kukan voimin.

Kuusaman istutuspaikka on aika suojaisa, sillä muutaman metrin etäisyydellä aidan toisella puolella kasvaa pajuangervoaidanne. Vaikka alue kuuluukin kunnalle, ajan nurmikon säännöllisesti aidanteen kummaltakin sivulta, jotta pajuangervo ei tapansa mukaan ryöpsähdä versomaan joka suuntaan. Olen vuosikausia sitten istuttanut pajuangervot suojaamaan puutarhaamme pelikentältä vyöryviltä jalkapalloilta. Kuvittelin kunnan poistavan aidanteen pallokentän rakentamisen ja alueen kunnostustöiden yhteydessä, mutta jättivät paikalleen. Ilmeisesti tykkäsivät, että hyvin hoidettuna siitä pääsee nauttimaan muutkin.

Lathyrus odoratus Franciscus Cupani - Tuoksuherne

Kivipellon Sailalta sain pussillisen tuokusherne Cupanin siemeniä. Monena kesänä olen tuoksuherneitä kasvattanut, mutta niihin sen kummemmin paneutumatta kukinta on ollut aika vaatimatonta. Nyt koulin itäneet taimet huolellisesti purkkeihinsa ja tuin ne heti pieninä. Annoin taimien kasvaa kasvivalon lämmössä vahvoiksi ennen ulos siirtämistä. Istutin taimet isokokoiseen saviruukkuun, jossa ne nyt ovat alkaneet avata nuppujaan. Aika ihana väri tässä Cupanissa. 

Lathyrus odoratus Beaujolais - Tuoksuherne

Cupanin kaverina samassa ruukussa kasvaa Tallinnasta ostamani Beaujolais. Sävyltään vaaleampana, mutta hyvin Cupanin kanssa sopivana ovat kaunista katseltavaa. Joillekin tuoksuherneen kasvattaminen on ns. "peruskauraa" eli aina onnistuu. Minulle ei mikään taida olla peruskauraa, mutta onpa onnistuminen sitten sitäkin suurempi ilo.

Helianthus annuus'Ruby' F1 - Puna-auringonkukka

Pari vuotta laatikossa pyörinyt puna-auringonkukan siemenpussukka osui keväällä käsiin ja niinpä laitoin muutaman siemenen sitäkin multaan. Kaksi siementä iti ja nyt kumpainenkin on kasvimaan kupeessa, Syyspenkissä pullistelemassa nuppuaan. Varsi on paksuudeltaan pikkulapsen ranteen paksuinen ja korkeuttakin noin puolitoista metriä. Auringonkukka kun on, niin hauskasti se kääntelee päätään paistetta kohti. Useimmiten minun pitää kipaista aidan toiselle puolelle kukkaa katselemaan. Enhän minä nyt toisen päätä väkisin ala kääntelemään.

Pelaguiden alkukesä on ollut hiukan kivistä. Tai pikemminen niiden herkälle hipiälle liian koleaa. Ovat kyllä kukkineet, mutta vaisusti. Näyttävät nyt vihdoin pääsevän vauhtiin. Kuusi siemenestä kasvattamaani pelaguuta talvehti työhuoneen ikkunalla, muut kellarissa. Tämä kuvissa näkyvä yksilö on ollut kaikkein huonovointisin ja olen pelännyt sen menettäväni. Minulla ei ole kyseisen pelaguun lajiketietoja. Erityisesti nuppuvaiheessa se on minusta todella kaunis. Mikä värin samettinen syvyys nupussa kurkistaakaan.

On se kaunis auenneenakin. Kuva ei anna oikeutta värin samettiselle hohdolle ja syvyydelle. Tämän pelaguun kasvutapa on hieman köynnöstävä. Kukkavarsi on pitkä, eikä niitä yhtäaikaisesti yleensä ole kovin montaa. Lehtiä ei myöskään ole ruukun täydeltä, vaan hiukan kiiltäviä ja nahkeita sen verran sopivasti, että vihreältä näyttää.

Jokunen kesä sitten tein monenlaisia betonitöitä. Vanhat saappaat tuli ikuistettua pysyvään käyttöön pihamaalle. Alkukesästä testasin, kasvaisiko saappaissa jotain. Toiseen istutin kaunokaista ja toiseen laitoin mehitähden ruusukkeen. Kaunokainen kuivui ja heitti henkensä, mutta mehitähti on innostunut tehtailemaan vauvoja.

Koska betonisaappaassa ei ole reikiä, joista ylimääräinen vesi valuisi pois, on mehitähti sateelta suojassa. Toisinaan annan muutaman tipan vettä ja hyvin näyttää pärjäävän.

Latvoin kellarissa talvehtineita pelaguita ja lähes kaikki multaan istutetut latvat juurtuivat. Nyt niitä on kaksi kukkalaatikollista pergolan laidalla. Istutin pelaguiden kumppaniksi isosamettikukka Vaniljaa ja yhdistelmä onkin aika romanttinen. Hölmöyksissäni tungin samoihin laatikoihin köynnöskrassia ajatuksella, että ne muodostavat loppukesästä alaspäin valuvan kukkameren. Mikä lie lajike, sillä toistaiseksi seisoo kiusakseni tanakasti pystyssä sotkien koko ajatuksen. Niin hölmön näköistä, etten rohkene edes kuvata kokonaisuutta. Teillehän ei tällaisia hölmöyksiä tapahdu, eihän!

Patsaat Kasvihuoneilmiössä

Juhannuksen aikaan kävimme nuorison kanssa Kasvihuoneilmiössä. En tapaa ottaa itsestäni selfiekuvia missään. Nyt tuli tehtyä poikkeus. Ihan ei taida olla näköinen. Ukkokullalla on sentään enemmän hiuksia, eikä minullakaan harmaus sentään vielä tuota luokkaa ole.

Mukavaa viikonloppua kaikille!