torstai 10. marraskuuta 2022

Kuusi kuvaa toukokuusta

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas 23.5.2022
 

Saaripalstan Saila ehdotti Kuusi kuvaa kesästä -postauksensa kommentissa keskittymistä kuuden kuvan voimalla pelkästään toukokuuhun. Sailan sanoin silloin eletään yhä keväässä ja siirrytään lehdettömyydestä kesän rehevyyteen. Sekä nautitaan aivan ihmeellisestä valosta.

Krookukset 4.5.2022

Näinä sateisina ja harmaina marraskuun päivinä toukokuinen valo tuntuu olevan iäisyyden päässä. Kylmyydestä ei sentään ole tarvinnut kärsiä, kun mittari kipuaa päivä toisensa jälkeen lähelle +10℃ tai ylikin. 

Viime toukokuu oli täällä etelässäkin aika kolea, eikä kevät tuntunut etenevän millään. Vasta puolen kuun jälkeen toiveet ja odotukset palkittiin, auringonsäteet alkoivat helliä niin maata kuin meitä ihmisiäkin. Järkyttävän paksut ja laajat jäätiköt olivat vihdoin sulaneet antaen kasveille mahdollisuuden puskea itsensä ilmoille.

Kukkiva sinikämmen (Glaucidium palmatum)

Toukokuussa puutarhaihmisen kannattaa kulkea katse tarkasti maassa. Parhaiten se onnistuisi konttaamalla, koska silloin silmät olisivat samalla tasolla mullasta nousevien versojen kanssa. Naapurit ja ohikulkijat tuijottavat minun touhujani aika pitkään muutenkin, joten maineeni säilyttääkseni minun tulisi käyttäytyä normi-ihmisen tavoin. Tässä tapauksessa se tarkoittanee konttaamattomuutta eli alaraajat pystysuunnassa maata kohden talsimista. 

Toukokuun alussa on vielä tökittävä ja rapsutettava istutuspaikkoja varmistaakseen, että kyllä sieltä versoja on nousemassa. Pihakierroksilla suurennuslasikaan ei olisi haitaksi, kun jokaisesta oksasta on syynättävä pullistuneet silmut. Kynnenaluset muuttuvat kuukausien ajaksi lähes pysyvästi surureunaisiksi. Kuka sitä nyt muistaa haroja ja pikkulapioita mukanaan kantaa? Puutarhahörhön piti tehdä vain lyhyt piippokierros, mutta unohtuikin tunneiksi multaa möyrimään.

Kaltaiseni puutarhahörhöt ymmärtävät ja tunnistavat, kuinka keväthulluus valtaa ihmisen kokonaisvaltaisesti.

Jaloangervot Bermudassa 24.5.2022


Talvikuukausien ajan sohvatyynyyn painetut korvat höristävät hiusten alta kuuntelemaan ja kuulemaan kevään tuomia ääniä. Mustarastaat ovat toukokuussa luritelleet jo äänensä käheäksi. Konsertoimaan liittyvät yhä uudet tintit, peipot ja sirkut. Järven rannalta kuuluu joutsenten kosiohuudot.

Pää on painettava lähelle maasta nousevia versoja. Siellähän käy melkoinen kohina, kun jokainen sipuli, mukula ja juuri yrittää saada oman versonsa vauhdilla pinnalle. Sopu sijaa antaa. Hoikat ja hennot lehdet mahtuvat hyvin toistensa lomaan. Kevään ensimmäisten kukkijoiden nuput ja kukat ovat pieniä, vaikka niitä on paljon. Päivien edetessä yhä kookkaammaksi käyvät kasvit työntävät pulleita nuppujaan, mutta siitäkään ei kiistaa synny. Ilmatilaa riittää. Tarvittaessa voi ottaa tukea naapurista. Siten kaikki pysyvät paremmin pystyssä ja saavat jokainen osansa auringonvalosta.

Thalictrum delavayi - Jaloängelmä Pikkupuutarhan Kivipenkissä 27.5.2022

Toukokuussa kaikki on niin tuoretta, herkkää ja hentoakin. Ihmisen silmä ei kyllästy ahmimaan ympärillään näkyvää kauneutta. Eikä tarvitsekaan. Versojen kasvu, nuppujen aukeaminen, värien lisääntyminen ei katselemalla lopu. Pihakierroksia on vain lisättävä, että jokainen maasta ponnistava tulisi huomioiduksi. Ja kuvatuksi. Siitäkin huolimatta, että ne on nähty ja kuvattu lukuisina aiempina keväinä. Aina ne ovat yhtä suuria yllätyksiä, odotettuja ja iloittuja.

Kotkansiivet avaavat lehtirulliaan 27.5.2022

Jospa kevääseen, erityisesti toukokuuhun, saisi muutaman tunnin lisää jokaiseen päivään. Tekemistä riittää yllin kyllin, vaikka kuinka päättäisi rajoittaa kesäkukkien hankintaa, uusien perennojen istuttamista, vanhojen siirtämistä. 

Jospa seuraavana keväänä päättäisikin käyttää kaikki vapaa-aikansa ja voimavaransa heräävän luonnon ihmettelemiseen. Makaisi alkuun mahallaan piippoja vahtimassa. Nousisi sitten kontalleen samaa vauhtia mullasta nousevien versojen kanssa. Viileänäkin keväänä toukokuun lopulla saattaisi jo voida nousta pystyyn, kun vehreys ja runsaus vihdoin valtaa puutarhan.

Tulipa generiana Darwin Blushing Apeldoorn

Vielä kuluu jokunen viikko ennen seuraavan kevään alkua. Ehkä ryhdyn rasvaamaan polviani, jotta saan ne huhtikuun loppuun mennessä riittävän hyvään kuntoon konttaamisen aloittamiseksi. Viisaampaa lienee hankkia tuhdit polvisuojat.

Eipä tässä mitään hätää ole. Toukokuu tulee vääjäämättä.
Sitä odotellessa, antakaamme marraskuisen kosteuden helliä ihoamme!

Onnea kaikille isille tulevana viikonloppuna. 

 

PS. Postaukseen lipsahti kuuden sijasta seitsemän kuvaa. 

 

27 kommenttia:

  1. Mukavasti kirjoitit omaa heräämistä kevään kynnyksellä. Nuo angervon lehdet on kyllä upean punaiset niitä ihailen omassakin pihassa. Taidanpa minäkin laittaa kuusi kuvaa tulemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun upeasti punaisena loistavat jaloangervosi jäivät pysyvästi mieleeni. Laita ihmeessä oma postaus toukokuun kuvista.

      Poista
  2. Ah, ihanat kuvat ja ihana teksti toukokuun tunnelmia. Tuo on juuri sitä aikaa, kun ei malta lähteä sisälle ollenkaan, keksii vaikka tikusta asiaa, että pitää vielä käydä pihan toisessa päässä. Seitsemänkin kuvaa tuntui vähältä, mutta ihanaa, että teit tämän jutun ja ilolla luen, että Nilakin tähän tarttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta ideasta. Toukokuun kuvia jaksaa kyllä ihmetellä kerran toisensa jälkeen. Kuten niitä piippoja ja versoja toukokuisessa puutarhassa. Voi että, miten paljon tässä marraskuisessa sadetuhnussa kaipaa niitä kevään valoisia iltoja. Vaan ovatpa taas jonkin ajan kuluttua edessä.

      Poista
  3. Ihanasti kirjoitettu ja hyvin tunnistaa samoja oireita. Kolme kertaa päivässä tehty kierros piippoja katsomassa on minimi, eikö? Upeat, sähäkät tulppaanit!
    Mukava kun teit oman version haasteesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme kertaa päivässä on todellakin minimi. Onpa niitäkin päiviä, jolloin kierros on aloitettu uudelleen alusta. Onneksi omalla pihalla saa pyöriä loputtomiin.
      Nuo Blushing Apeldoornit vievät viime keväänä sydämeni. Laitoin niitä tänä syksynä lisää.

      Poista
  4. Tua kaikki on nii tuttua - toukokuun huumaa!
    Ihana sinikämmen. Mun on hankittava uus hävinnehen tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväthuuma taitaa olla tuttua jokaiselle puutarhaihmiselle. Ehkä muillekin. Siltä ei voi välttyä, eikä onneksi ole tarpeenkaan.
      Siirsin vuosi sitten sinikämmenen huonosta paikasta. Sen seurauksena pelkäsin ja jännäsin sen selviytymistä. Kannatti siirtää. Kasvoi rehevämmäksi, kuin koskaan aiemmin ja kukki runsaana.

      Poista
  5. Toukokuu on kyllä täyttä keväthuumaa. Valo lähes sokaisee ja sitä vetää keväistä ilmaa sisäänsä kun tukehtuisi. Jokainen maasta puskeva kasvi on suuren ihmettelyn aihe vuodesta toiseen toukokuussa. Kasvua pitää seurata päivittäin, jokaista millinkin venymistä tai nukkanupun kehittymistä. Toukokuu on ihanaa aikaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuollaista se on. Eikä siihen koskaan totu eikä kyllästy. Aina yhtä upeaa ja odotettua aikaa.

      Poista
  6. Keväthulluus on niin ihana tauti;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ihana ja onneksi myös jokavuotinen tauti.

      Poista
  7. On se ihanaa aikaa❤
    Meinaa ihan töistä myöhästyä kun jää pihalle piippoja tutkimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yhtään ihmettele, jos töistä meinaa myöhästyä. Itsekin saatan olla jo toinen jalka autossa, kun vielä pitää mennä joku juttu tarkastamaan.

      Poista
  8. Tämä juttu toi toukokuun onnen niin hyvin ja konkreettisesti mieleen. Kuvistasi välittyy valo ja tunnelma. Ihan joka vuosi kaikki uusi kasvu on kaiken ihmettelyn ja ihastelun kohteena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toukokuista valoa on vaikea tallentaa kuviin, mutta on se vaan niin hieno ja erilainen. Teepä sinäkin postaus omista toukokuun kuvista, joita sinulla on varmasti tiedostot pullollaan.

      Poista
  9. Onpa kaunis kuva tuo ylin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kerrankin osasin tähdätä pientä kasvia alaviistosta.

      Poista
  10. Ihanat kuusi kuvaa toukokuusta ja vielä bonuskuva päälle. Toukokuun valossa on kyllä aivan oma tunnelmansa, samoin heleässä vihreydessä ja kevätkukkien kirkkaissa väreissä. Ne tekevät sielulle hyvää puolen vuoden pimeyden ja värittömyyden jälkeen. Laitanpa saman idean mietintämyssyyn.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teepä sinäkin postaus toukokuusta. Juuri nyt kevään valosta ja kukkien lisääntyvästä runsaudesta kertovien kuvien katseleminen piristävät ja luovat uskoa, että selviämme talvesta.
      Viikonloppu tuli ja meni jälleen kerran. Mukavaa alkuviikkoa sinulle!

      Poista
  11. Tänään takapihalla puuhaillessa katselin auringossa paistattelevaa sinivuokkoa. Ihan pian sekin kukkii taas, kuin huomaamatta ihastelemme toukokuista luonnon heräämistä :) Mukavaa isänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensilukemalla säikähdin, että ovatko sinivuokkosi heränneet jo nyt. Onneksi ei, koska sille olisi pian tullut vilu. Kevät on täällä pikemmin kuin huomaammekaan.
      Isänpäivä ehdittiin jo viettää. Mukavaa alkuviikkoa sinulle!

      Poista
  12. Kuvasit oivasti puutarhaihmisen keväthulluutta! Toukokuussa kaikki on ihanaa, uutta ja vehreää, vähemmästäkin talvihorroksesta herännyt sekoaa. ;D

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!