Nyt meitä hellitään

Puutarhaelämän ja muun elämän yhteensovittaminen näin kevätkiireiden keskellä tuntuu välillä luonnottoman vaikealta. Etenkin tällaisina aurinkoisina ja lämpiminä päivinä mieli vetää ulos pihahommiin, vaikka välillä pitäisi siivota, tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä. Ikkunoistakin vasta murto-osa on pesty. Raskaampien kaivu- ja kärräysurakoiden väliin on hyvä järjestää taukoja ja lepopäiviä. Muuten saattaa selkä kiukustua pahemman kerran.

Sitten kun saa itsensä järjestettyä suunniteltujen pihatöiden pariin, valmista tulee odotettua nopeammin. Miten ne kaikki suunnitellut ja suunnittelemattomat projektit kasvavatkin omassa päässä niin valtaviksi ja aikaavieviksi?

Scilla bifolia - Pikkusinililja

Meistä kukaan ei taida olla yksinään kiiretuntemustensa kanssa. Yhdessä jos toisessakin blogissa mainitaan, kuinka muu elämä haittaa puutarhaelämää. Olemme odottaneet kevättä hartaasti ja kokeneet monta pettymystä lumen ja kylmyyden muodossa. Nyt meitä vihdoin hellitään kaikella kauneudella. On maltettava pysähtyä nauttimaan kauniista näkymistä. Aika ei pysähdy, me voimme sen tehdä.

Prunus padus - Tuomi

Puut ja pensaat vihertyvät ihan silmissä. Tuomessa on ollut isot silmut jo parin viikon ajan. Vappuna silmuista ryöpsähti hiirenkorvat esille. Pienemmät koivut ja monet muut puut seuraavat perässä. Pari päivää sitten katselin ruusuorapihlajan pikkuruisen palleroisia silmuja. Nyt näen jopa työhuoneen ikkunasta paljain silmin alapihalla kasvavan ruusuorapihlajan samaisten pallerosilmujen kasvaneen.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Tarha-alppikärhöistä Purple Dream avaa pian lehtisilmunsa. Willy seuraa vastapäistä kärhökaveriaan piirun verran perässä.

Clematis integrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Päivänpesän elämää -blogin Katja löysi elonmerkkejä omasta Aljonushkastaan jo ennen vappua. Muistin viimein vappupäivänä kumarua omien Aljonushkieni tyveen ja sieltähän nekin ovat puskemassa uutta kasvua.

Pulsatilla vulgaris - Tahrakylmänkukka

Tarhakylmänkukat heräävät nyt sekä Vasenrinteessä että Pikkupuutarhan Harkkokäytävällä. Katsokaa, miten söpöjä karvapienokaisia ne ovat. Nuppukin on jo selvästi näkyvissä.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannukset senkun lisääntyvät ja leviävät. Näitä kannattaa istuttaa lisää vaikka joka vuosi. Joka kaupasta pystykiurunkannuksia ei löydy, mutta verkkokaupoissa etenkin tätä Bettiä on alkanut olla paremmin.

Corydalis solida 'Purple Bird' - Pystykiurunkannus

Syksyllä tilasin Eurobulbilta pussillisen kuvan Purple Birdiä. Ilahduttavaa istuttaa sipuleita, jotka osoittautuvat varmoiksi nousijoiksi. Tosin edellisen vuoden hankinta, 'Porcelain Blue' ei kukkinut missään vaiheessa kesää. Tiesin sen olevan muita kiurunkannuksia myöhäisempi kukkija, mutta eipä herännyt. Saattaapa se yllättää ja nousta tulevana kesänä. Aina sopii toivoa. Ja jollei nouse, voin etsiä syksyllä uusia Porcelain Bluen kauppiaita.

Hissukseen vihertyvälle nurmikolle on ilmestynyt sinne tänne pieniä pystykiurunkannuslämpäreitä. Mikäli nurmikko saa lähiaikoina vettä, sen kasvu räjähtää siihen pisteeseen, että pian on ensimmäinen leikkuu edessä. En ole tänä keväänä haravoinut nurmikkoa juuri ollenkaan. Kanttausurista olen ohikulkiessani siepannut kourallisia kuivuneita lehtiä. Lisäksi tuulenpuuskat juoksuttavat lehtiä mm. puistoalueelta meidän puolelle. 

Näkymien siistimiseen ruohonleikkuu on hyvä lääke. Noiden pystykiurunkannusten kannalta en vain nyt halua kiirehtiä toimenpidettä, jotta ehtivät siementää. Kodin lähellä on kaksi taloa, joiden pihanurmet ovat parhaillaan täynnä pystykiurunkannuksia.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Lämpimän aurinkoiset päivät ovat saaneet puutarhaihmisen pään monin tavoin sekaisin. Sipulikukkia ja muita varhain herääviä kasveja tutkiessa ja kuvatessa olen jo monta kertaa erehtynyt sormilla rapsuttamaan perennapaikkoja ihmetellen, missä ne luuraavat. Sitten havahdun totuuteen, ettei kaikkien aika edes vielä ole. Eikä muutenkaan mikään kiire.

Muutama päivä sitten tällainen ihmettely kohdistui Päivänliljapenkin arovuokkoihin. Missä ne oikein ovat? Onko talvi vienyt jokaisen? Ihan turhaan moista tuskailin. Siellä ne odottivat mullassa sopivaa hetkeä ja vappupäivänä niitä sitten nousikin melkoisella vauhdilla päivänpaisteesta nauttimaan.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Molemmat tuurenpihlajani ovat pian valmiita avaamaan lehtikäärönsä. Ladatessani tätä kuvaa tietokoneelle, huomasin lehtikäärön sisällä aivan selvästi nupun. Katsokaa, eikö olekin? Kohta kipitän alapihalle tutkimaan asiaa tarkemmin. Kuvaushetkestä on kaksi päivää. Tänään, lauantaina saattaa näkyä jo enemmän.

Kivipellon Saila puhui postauksessaan kukinnan yltäkylläisyyden tuomasta onnellisuudesta. Minun on helppo yhtyä hänen kertomaansa ja tunnelmaansa. Myös siihen, miten ihmeellisiä scillat ovat. Nuorena tyttönä katselin vanhojen omakotitalojen puutarhoissa lainehtivaa sinistä kukkamerta. Enpä silloin tiennyt, että joskus minulla on samanlaisia kukkameriä kotipihassani.

En ole vuosiin istuttanut yhtään uutta kevätkirjotähteä tai idänsinililjaa. Paitsi valkoisia scilloja ja pikkusinililjaa. Silti meillä kasvaa scilloja likimain joka paikassa. Muurahaiset kuljettavat scillan siemeniä uusille alueille. Samoin teen sitä itse kasveja jakaessani ja siirtäessäni. Myös puutarhakompostin mukana scillat löytävät uusia asuinalueita.

En vedä hernettä nenään edes siitä, että scilloja nousee kivituhkapintaisilla kulkuväylillä.Onneksi ei sentään laajoina mattoina, vaan lähinnä yksilöinä siellä täällä. En ryhdy niitä kaivelemaan pois, koska kesän aikana ne katoavat ilmestyäkseen taas seuraavana keväänä kukkimaan. Tänä keväänä käytävät eivät kuki juuri ollenkaan. Viime kesänä levitetty uusi muhkea kivituhkapinta on hetkeksi tukehduttanut mahdolliset scillojen pikkusipulit. Sieltä ne luultavasti ajan kanssa bongaavat itsensä esiin.

Esikko

Olen istuttanut hedelmäpuiden alle joitakin matalampia kevätsipuleita. Kirjopikarililjaa, lumikelloja, helmililjoja. Kesän edistyessä samaisiin paikkoihin ilmestyy itse itsensä siementäneinä myös akileijoja, sormustinkukkia ja pioniunikoita.

Pari vuotta sitten laitoin Huvituksen alle muutaman Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saadun esikon. Hölmö juttu siinä mielessä, että esikot joutuvat ponnistamaan itsensä näkyville valtavan scillajoukkion keskeltä. Olen käynyt hivenen siirtämässä sivuun sipulikukkien lehtiä, jotta esikot saisivat tarpeeksi valoa ja pääsisivät paremmin näyttäytymään. Enpä tullut esikoita istuttaessa miettineeksi, että samainen paikka on keväisin sipulikasvien temmellyskenttä.

Ornithogalum oligophyllum (ent. balansae) - Turkintähdikki

Kirjoitan tätä juttua lauantai-iltapäivällä. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja mittari näyttää +20℃. Ulkona olisi siis mitä mainioin tilaisuus erilaisiin puutarhatöihin. Aamupäivä meni kuitenkin rautakaupassa ja puutarhamyymälässä käyntiin. Haimme rautakaupasta pari raudoitusverkkoa. Toisen niistä tarvitsen tueksi tuoksuherneille, jotka istutan viime kesäiseen tapaan lavakaulukseen. Puutarhamyymälässä taasen tein muutamia uusia hankintoja. Niistä tarkemmin myöhemmin. 

Puschkinia libanotica - Posliinihyasintti

Sunnuntaina aion jatkaa aloitettua puutarhaprojektia. Joitakin kylvöjäkin on tarkoitus tehdä. En ole pitänyt kiirettä kurpitsojen kylvöllä. Ne itävät yleensä nopeasti, mutta maahan niitä ei voi laittaa vielä vähään aikaan. Luvassa on taas kylmempää, jopa yöpakkasia ja räntää. Nämä tämänhetkiset lämpimät kesäsäät ovat ajankohtaan nähden epätavallista herkkua. Hiukan viileämpi sää ei kovin paljon harmittaisi, kunhan sääherra pysyy kohtuudessa. En yhtään kaipaa minkäänlaista liioittelua.

Hyasintit 'Pink Surprise' ja 'Woodstock'

 Puistovahti vahtii, etteivät puut karkaa,
ja yhtä kukkaa, erityisen arkaa,
se aina kastelee ja kuivat lehdet nyppii,
ja välillä vähän tanssahtelee ja nurmikolla hyppii.

– Eppu Nuotio –

 Nautinnollisia kevätpäiviä kaikille!