Säilömistä ja siistimistä

Ei taida olla helosurri

 

Liisa/Liisan kasvit kuvasi puutarhansa kasveille lentäneitä helosurreja. Aurinkoisena päivänä minunkin kukissani pörrää jos jonkinlaisia ötököitä. Useimpien nimiä en tiedä. Intoa kyllä löytyy tehdä tuttavuutta pörräisten kanssa. Ainakin nimitasolla. Selasin Ötökkätieto.fi:tä löytääkseni syysasterin kukkakärpäselle nimen. En saanut nimestä varmuutta. Ei taida olla kuitenkaan helosurri.

Purppurapunalatvassa kaksi amiraalia ja yksi nokkosperhonen

Auringolla ja lämmöllä on kutsuva vaikutus perhosiin. Perjantai-iltapäivällä purppurapunalatvoissa oli suorastaan tungosta. Kimalaisten ja kukkakärpästen lisäksi amiraaleja lepatti samanaikaisesti useita ja aina joukkoon mahtui myös yksi nokkosperhonen. Meinasi iltapäiväkahvi mennä väärään kurkkuun, kun innostuin kurkkimaan ikkunasta perhosten kokoontumista. Viittä vaille, etten - taas - rynnännyt kameran kanssa Bermudan reunalle tähtäilemään. Totesin, että paras suoristaa pää kahvin alasmenon edistämiseksi ja  taltioida näkymiä välillä kameran sijasta aivopoimuihin.

Tällainen siipirikko pysähtyi lumimarjapensaisiin. Ei ole niissä kukkia, joista mettä löytyisi. Ehkä perhonen halusi leputtaa särkyneitä siipiään auringon lämmössä.

Tekemättömiä töitä ei nyt ole kovin paljon jonossa. Toki syksy edistyessään tietää monenlaista siivottavaa ja rapsuteltavaa, mutta kaikki aikanaan. Eletään nyt sovinnolla loppukesää, eikä kiirehditä vielä syksyyn. Varsinkin, kun aurinko saapui kuivattamaan litimärkää puutarhaa.

Yksi homma on odottanut jo jonkin aikaa kohennusta. Kyse on Pikkupuutarhan Kivi- ja Kriikunapenkeistä. Ne olen rajannut käytävistä turveharkoilla. Osa harkoista on sammaloitunut ja murentunut. Pikkulinnut käyvät niitä nokkimassa. Minulla oli tallessa pussillinen eli neljä turveharkkoa. Halkaisin harkot, jolloin sain kahdeksan sopivan kokoista osaa. Poistin pahimmin kärsineet harkot korvaten ne uusilla. Kivipenkkiin upposi kuusi harkkoa ja Kriikunapenkkiin kaksi. Muutama vanha olisi kaivannut vaihtamista, mutta jääköön vaikka ensi kesään. 

Samalla harasin käytävien kivituhkasta pois rikkoja. Tilalle toin kivituhkaa, jolla tiivistin myös harkot paikoilleen. Uusi kivituhka on sekaväristä, vanha tummanharmaata. Kuvassa värieroa ei huomaa, mutta todellisuudessa kyllä. Kunhan ehdin ja jaksan, kärrään uutta kivituhkaa käytäville lisää.  

Sateet ja tuulet ovat tuoneet yläpihan käytäville ja hiekka-alueille ties minkälaista oksaa ja kuivuneita lehtiä. Syreenit varsinkin ovat varistaneet käppyräisiä lehtiään ahkerasti. Käytin muutaman tunnin siistimällä Olopihan ja talon päätyjen kivituhka-alueet. Hetken on siistin näköistä. Kunnes taas uusi sadekuuro palauttaa epäjärjestyksen. Siitä ei kannata ongelmaa itselleen ottaa. 

Kurkut olin poistanut kasvarista jo aiemmin. Nyt myös paprikat ja tomaatit saivat mennä. Tomaatit kypsyivät kiitettävästi tänä kesänä. Ennen varsien poistamista keräsin kypsät syötäväksi. Montaa raakiletta ei tullut sisälle kypsytettäväksi. Kerrankin näin. Pesen kasvarin jonain lämpimänä päivänä. 

Kasvimaasta sipulit ja valkosipulit on jo nostettu. Ne viettivät aikansa puuvajassa kuivumassa, jonka jälkeen sipulit on viety kellariin.

Porkkanoita oli vielä muutama nostamatta, joten ylös vaan. Samoin punajuuret, jotka olivatkin komeita. Jäi hyvistä aikomuksista huolimatta kuvaamatta. Mangoldia on vielä kasvimaalla runsaasti. Olen poiminut sieltä lehtiä, ryöpännyt ne ja laittanut pakastimeen. Käytän niitä myöhemmin pinaatin lailla vaikka suolaisissa piiraissa, sosekeitoissa tai pataruoissa. 

Paprikat säilöin mausteliemeen, jota olen tehnyt parina aiempanakin syksynä. Hyvän makuista lisuketta muun ruoan kaverina. Punajuuret pääsivät lohkoina perinteiseen etikkaliemeen. Muutama lohko jäi yli, kun eivät enää purkkiin mahtuneet. Söin ne illalla kylmänä. Että voikin keitetty punajuuri maistua hyvältä ihan sellaisenaan. Jälleen kerran muistin, miten hyvää ja edullista syötävää tavalliset juureksemme ovat. Viikonloppuna aion tehdä jälleen uunijuureksia, mutta punajuuria ei siihen nyt riitä. Sen sijaan aion korkata ensimmäisen spagettikurpitsan. Kaksi on vielä kasvimaalla.

Zilga-rypäleet ovat alkaneet saada väriä. Ihan vielä ei ole niiden korjuuaika. Jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaan keitän rypäleet mehuksi, josta osan valmistan hyytelöksi. Se on todella hyvää suolaisten ruokien kyytipoikana ja vaikkapa juustojen kanssa nautiskeltuna. Jotain muutakin voisin rypäleistä tehdä. Onhan tässä vielä aikaa tutkia mahdollisuuksia. Zilga on ihan hyvän makuinenkin, mutta kivi pienen rypäleen sisällä tekee syömisestä vaivalloista. 

Omenasato jää tänä vuonna vaatimattomaksi. Sallin heille lepovuoron viime kesäisen mahtisadon jälkeen. Huvituksessa on joitakin omppuja, samoin punakanelilla. Syysomenassa enemmän ja isoja. Valkeakuulaassa ei ainuttakaan. Omenien laatu ei nyt ole paras mahdollinen. Jonkun verran on muumiotautia ja ötököiden puremia. Maahan pudonneet on paras käydä nopeasti korjaamassa talteen. Muuten muurahaiset ja linnut napostelevat ne rangoiksi. 

Aronian kuva kolmen viikon takaa. Nyt marjat ovat jo kypsiä.

Aronioita olisi paljon, mutta leikkasimme viime syksynä suurimman osan pensaista mataliksi. Ovat kyllä kasvaneet kokoa reippaasti, mutta luonnollisesti eivät anna satoa. Yksi pensaista on aina ollut muita suurempi. Sitä en ole hetkeen leikannut, en nytkään. Siinä on runsaasti marjoja. Aion kerätä tämän pensaan marjat talteen ja tehdä niistä hilloketta, johon lisään omenaa. Jos vain ehdin marjatalkoisiin ennen mustarastaita. 

Mahonia

Mahonioihin tuli tänä kesänä runsaasti marjoja. Vihdoin huomasin selvittää, ovatko mahonian marjat syötäviä. Ovat, tosin kirpeitä ja happamia. Kivet saattavat olla lievästi myrkyllisiä, jonka vuoksi ne suositellaan poistettavan. Parhaimmillaan mahonian marjojen sanotaan olevan muihin marjoihin yhdistettynä. 

Enää minun ei tarvitse pahemmin mahonioiden syömistä mietiskellä. Mustarastaat ovat hoitaneet maistelun ja syömisen puolestani. Mahonioiden lähellä oleva kellarin kaide on kivasti pilkutettu tummanpuhuvalla rastaan kakalla. 

Syyshortensia 'Vanille Fraise', sen takana 'Vim's Red'

Syyshortensiat punastelevat kauniisti. 'Vanille Fraisen' isot kukkatertut pysyvät melko hyvin pystyssä. Pääsen kävelemään pensaan ympäri ja samalla voin ravistella liikoja sadevesiä pois, mikä auttaa oksien nousemiseen pystyyn. Sisäänkäynnin 'Grandiflorasta' on moni hennompi oksa kokonaan katkennut. Vankemmat oksat ovat taipuneet niin pahasti, etteivät taida enää ravistelemalla nousta. Keväällä leikkaan taas 'Grandifloraa', kuten joka vuosi. Ei siis hätää.

Olen myllännyt puutarhassa viime viikkoina niin paljon, että monessa paikassa on hyviä sipuli-istutuspaikkoja. Viikonloppuna voinkin kiertää suunnittelemassa, mitä minnekin laitan. Kovin paljon ei ollut tarkoitus sipuleja istuttaa peurojen napsittavaksi. Niin vain mopo taas kaupoissa karkasi. Niistä sitten toiste lisää.

Viikonlopuksi on luvassa kivaa säätä. Samoin seuraavalle viikolle. 
Hyvää viikonloppua kaikille!