Nyhjään tyhjästä

 
Tänä talvena saamme kaikki perinteisen talven elementit. Pakkasta on ollut reilusti ja pitkään. Lunta ei ole kovin paljon, mutta viikonlopuksi sitä luvattiin lisää. Ennusteet menivätkin sitten erehdyksen puolelle ja meteorologit vaihtoivat lumimyräkän kireisiin pakkasiin. Paras vain katsoa aamulla mittariin ja pukeutua sen mukaan. Tai olla katsomatta mittaria ollenkaan. Itse ajattelin keskittyä kevään odottamiseen. Jos oikein otsa kurtussa ja silmät kiinni ajattelee kuulevansa räystäiden suunnasta sulamisvesien litinää, voi siihen melkein uskoa.

Maanantaina vanha taivas pilkotti pilvien lomasta. Tiistaina taivas peittyi kokonaan pilviin, joista hiutaloi lunta tiheään tahtiin. Hiutaloi on näköjään uusi termi. Harva se ilta meteorologit mainitsevat hiutaloinnin ennusteissaan. Onneksi lumimyräkkä peruttiin. Pihan kolaaminen on hyvää hyötyliikuntaa, mutta yleensä sen joutuu tekemään pienessä kiireessä ja yhä pidemmälle lunta työntäen. Lumitöiden kannalta helppo talvi on vaihteeksi piristävää.

Muutaman asteen pakkanen on varsin tervetullutta. Paksua talvitakkia ylleni pukiessa mietin, etten ole käyttänyt sitä edellisinä talvina paria kertaa enempää. Hyvin on pärjännyt kevyttoppiksella. Pipo, kaulaliina ja käsineetkin viettävät yleensä enemmän aikaa auton viereisellä istuimella. Tämän talven pakkasviikkoina kyseiset asusteet ovat olleet tarpeen autoillessakin. Eikä todellakaan siinä pelkääjän paikalla vaan omassa päässä, kaulassa ja käsissä.

Aurinko kuitenkin jo lämmittää. Vaikka ulkona liikkuessa sitä ei ihan heti uskoisi. Pihani tuijien ja muiden havujen eteläpuolella roikkuu monen kokoisia jääpuikkoja. Päivän aurinkoisimpina tunteina havupuun latvassa oleva lumi sulaa ja siitä muodostuu jääpuikkoja viimeistään auringonpaisteen siirtyessä lännemmäksi. Alkaa olla aika laittaa havuille ja muille ikivihreille varjostusverkot.

Pikarijäkälät kurkistavat kotikiven pinnassa lumen alta.

 

Arki pyörii tavanomaiseen tahtiin. Joskin tuntuu kuin kaikenlaisia menoja olisi tavallista enemmän. Puutarha-asiat pyörivät mielessä. Toistaiseksi niiden suhteen ei ole kovin paljon tehtävää. Esikasvatettavien kylvösuunnitelma on tarkoitus laittaa viikonloppuna kuntoon. Kelloköynnökset ja paprikat ovat vasta kuivaharjoittelua maaliskuussa aktiivisemmin käynnistyvään kylvöhommaan. Ajattelin käyttää mahdollisimman paljon olemassa olevia siemeniä ja tyhjentää vajaita pussukoita. Jotain täydennystä aion katsoa markettien siementelineistä.

Iltaisin kudon entiseen tapaan. Sormien nivelet ovat olleet viime aikoina tavallista kipeämmät. Etenkin työtä aloittaessani en saa kunnon otetta puikoista, minkä vuoksi silmukoista tulee liian löysiä. Joissakin töissä olen vaihtanut pienempiin puikkoihin, mikä on auttanut saamaan käsialasta parempaa. Olisi karmeaa, jos joutuisin luopumaan kutomisesta.

Helsingin Sanomissa oli tiistaina uutinen, jossa kerrottiin käsitöiden opetuksen vähentyneen kouluissa merkittävästi. Etenkin vuonna 2016 tehdyn opetussuunnitelmamuutoksen (yhdistettiin tekninen työ ja tekstiilityö ja tuntimääriä vähennettiin) vaikutus oli suuri. Suurimmalla osalla ei käsityöopetusta ole 7. luokan jälkeen ollenkaan. Tasoero voi olla yläasteella suuri; joku osaa ommella collegepuvun. Kaikki ei tiedä, mikä on hakaneula.

Itse en tykännyt koulussa käsitöistä. Pitkälti varmaan siksi, että opettaja määräsi kaiken tekemisen. Lapsi ja nuori haluaisi vaikuttaa edes kankaiden ja lankojen väreihin, mutta ainakin ennen koulujen tilaamat materiaalit olivat jonkun nimettömän aikuisen valitsemia. 

Nuorena aikuisena kiinnostus käsin tekemiseen lisääntyi. Silloin huomasin, että koulussa opitusta oli hyötyä. Paljon enemmänkin olisi kiva osata. Onneksi tänä päivänä ohjeita ja ideoita on helppo löytää ja omia taitojaan kehittää.  

Helsingin sanomien artikkelissa käsityötieteeseen erikoistunut kasvatustieteen tohtori Vuokko Isaksson toteaa, että "Käsillä tekeminen auttaa muun muassa avaruudellista hahmottamista, ja muutenkin esimerkiksi matematiikka ja käsityö tukevat toisiaan." Tähän haluaisin lisätä, kuinka terapeuttista ja mielenrauhaa tuova harrastus esimerkiksi kutominen on.

Tilasin Ratia Shopista Ukkokullalle uuden kylpytakin. Moni kauppa mainostaa Ratian tuotteita, mutta etenkin miehille niitä näyttää olevan tarjolla lähinnä isänpäivänä ja joulun alla. Nyt en löytänyt yhdestäkään myymälästä sopivaa väriä ja kokoa. Sitten vain netin syviin saloihin seikkalemaan. Postin automaatista hakemani pakkaus on pirteä. Moni saattaakin tunnistaa paketista Ratialle tutun kuosin. Harmi, että paketin toiselle puolelle liimattu osoitetarra on liian sitkeästi kiinni. Osan sain irti, osa jäi. Käärettä olisi kiva käyttää johonkin muuhun.

Valkoisen amarylliksen neljäs vana on avannut neljä kukkaa. Tämän kuihduttua joulu on taas muisto vain. Sunnuntaina on helmikuun puoliväli, mikä merkitsee kahta viikkoa ensimmäiseen kevätpäivään eli 1.3. se alkaa. Aika kivaa, eikö vain!