Lumitöitä tiedossa

 
Keskiviikkoaamuna herättiin lumipyryyn, kuten oli ennustettu. Pihakuvauskierros jäi aika lyhyeksi, kun kamerankin päälle alkoi kertyä lunta. Tässä vaiheessa ei vielä tarvinnut ryhtyä lumitöihin. Illalla se saattaa jo olla edessä. Hain lumikolat ja -lapiot talon seinustalle valmiiksi.

Taidan kiertää illansuussa ravistelemassa myös puita ja pensaita. Lumi on aika märkää ja siten myös painavaa. En halua murtuneita oksia puihin.

Syysvuokko

Maisema oli tiistaina aivan erilainen. Pitkästä aikaa paistanut aurinko yhdistettynä pikkupakkaseen huurrutti puutarhan kasvit.

Purppurahappomarja

Purppurahappomarja on aina hienon värinen, mutta muiden pensaiden ollessa jo aivan paljaita, happomarja vain kaunistuu kaunistumistaan. Tässäpä kasvi, jota voisin hankkia lisääkin.

Sisäänkäynnin laatikkoon laitoin muutama viikko sitten marjakuusen oksia. Tiistaina keksin leikata tuurenpihlajista marjaterttuja ja laittaa niitä vihreiden havujen somisteeksi. Punaisia terttuja jäi vielä runsaasti tuurenpihlajiin. Syököön linnut ne talven aikana.

Sain naapurin Maritilta ison pussillisen suppiksia. Kävin ne läpi, eikä niissä ei paljon roskia ollutkaan. Sitten ryöppäsin sienet nopeasti pannulla ja laitoin rasioihin pakastettavaksi. Nyt on taas aineksia sienirisottoon. Kiitos Marit!

Kuoritut auringonkukansiemenet ja talipötköt maistuvat linnuille. Kovin laaja ei lintujen lajikirjo ole. Lähinnä sini- ja talitiaisia sekä pikkuvarpusia. Aluksi automaateilla kävi myös runsaasti viherpeippoja, mutta ilmeisesti ne eivät tykkää naakoista. Nimittäin iso parvi naakkoja seuranaan muutama varis ja harakka ovat ottaneet tavaksi kokoontua köynnösnurkkauksen yllä olevan siemenautomaatin lähistölle. Automaatista naakat eivät kykene syömään, mutta pikkulinnut pudottavat siemeniä maahan, jossa mustien lintujen joukko niistä kinastelee. Saavat aikaan melkoisen metelinkin. Naputtaessani ikkunaan parvi lehahtaa vaahteraan ja sieltä puistoalueen nurmikolle.

Golf-kissa tarkastaa keskeneräistä ruusutyömaatani.

Tiistain puutarhakierroksella havaitsin harvinaisemman vierailijan. Saman kadun varrella asuvan perheen kahdesta mustasta kissasta Golf on alkanut pyörimään meidänkin pihassa. Epäilen sen seuraavan Mamista, joka on usein pihassamme.

Lehtikaktus alkoi jokavuotiseen tapaan kukkimaan. Pelkäsin, että se olisi loukkaantunut kun vaihdoin joku aika sitten sille uuden ruukun. Kovin isoja juuria ei lehtikaktuksella ollut, vaikka lehtimassaa onkin paljon. Vaan ei vanhassa ruukussa multaakaan enää ollut. Ruukunvaihto taisi olla kaktukselle mieluista, koska se on entistä terhakkaamman näköinen ja kukkii hienosti.

Talven tuisku tuittupää,
nietoksissa temmeltää.
Kiireen vilkkaa maalaa mannut,
puitten kylkiin valkorannut.
Vasta sitten levähtää,
kun on valmis talven sää.

Joulu tulee taas...

Ulkona on lokakuisen lämmintä, sateista ja kosteaa. Niin ja pimeää. Sisällä on pidettävä valoja aamusta iltaan, jos aikoo jotain tehdä ja nähdä. Menneellä viikolla virittelin ensimmäiset jouluvalot ulos ja kynttilöitä on toki tullut poltettua jo pidempään. Tässä kosteassa pimeydessä ylimääräiset valot piristävät kenties normaaliakin enemmän. Sinänsä en pakkasia kaipaa enkä suuressa määrässä luntakaan. Kunhan olisi viiden asteen pakkanen ja sen verran lunta, että maisema olisi valoisa. Vain pari kertaa mittari on painunut sen verran pakkasen puolelle, että kasvien lehdet ovat huurtuneet.

Pakkanen on huurtanut kauniisti tuiviot ja monet muut kasvit. Viime vuonna tähän oli jo satanut ihan kunnolla lunta. Naapurin puolella on autiota, sillä he ovat kaataneet puut etupihalta ja pensaat aidan vierestä. Pensaat toki kasvavat uudelleen ja osa niistä on jo tuonut alkunsa meidän puolelle. Se ei haittaa, luultavasti jokin angervo-sukuinen pensas viherryttää aidan vierustaa mukavasti. Keväällä se kukkiikin valkoisena pilvenä. Tämä kohta pihassamme on vähän keskeneräinen. Aikanaan siinä kasvoi mäntyjä ja pihlajia. Niitä kaadettiin rakentamisen tieltä ja maassa on edelleen kantoja ja juurakoita. Multaakaan ei tässä kohtaa ole paljoa, joten esimerkiksi tuijia siihen jokunen vuosi sitten istuttaessani, jouduin etsimään sopivaa paikkaa saadakseni lapion iskettyä kunnolla maahan. Voisihan ne kannot sieltä jyrsityttää, mutta toistaiseksi ne eivät ole minua kovasti haitanneet. Lisäksi jyrsimen tuominen rakennettuun pihaan ja puutarhaan ei ihan ongelmatonta ole. Jos siinä pääsee eroon kannoista, mahdollisesti samalla joutuu myös korjaamaan koneen jälkiä.

Tänä syksynä koitin jättää kuolevia perennoja pystyyn talventörröttäjiksi. Sateet ovat osan niistä mädännyttäneet ja lakoonnuttaneet. Niitä olen sitten käynyt leikkaamassa pois. Samoin koitin välttää pensaiden alustojen haravointia ja metsän reunan ylen määräistä siistimistä. Ajattelin sitten keväällä ripotella multaa maatuvien lehtien päälle ja siten kasvattaa humuskerrosta ja parantaa aluskasvillisuuden säilymistä. Yritän jatkossa lisätä havukasvien määrää saadakseni ympärivuotista viherrystä ja rehevyyttä puutarhaani. Monet havut kasvavat aika hitaasti, mutta kunnolla juurruttuaan esimerkiksi tuijat ja tuiviot venähtävät yllättävänkin nopeasti.

Kaiketi olen ennenkin todennut olevani enemmän kevät- kuin syysihminen. Voisiko se vaikuttaa jopa värimieltymyksiin, sillä vihreästä pidän ja sen valitsen niin sisälle sisustusväriksi kuin ulos moniin paikkoihin. Tuo syksyn ruskea kasveissa saa minut surulliseksi.

 Lapsi lähti matkoille ja kissat pääsivät "mummolaan". Muuten ei olisi mitään hätää, mutta Juuso puolustaa reviiriään voimakkaasti. Tai oikeastaan ei puolusta vaan murisee niin ankarasti, että taitaa kohta käheytyä. Nemo ja Loki tykkäisivät kovasti leikkiä Juuson kanssa, mutta joutuvat nyt tyytymään toinen toisiinsa. Kun ulkona on kovin sateista ja kuraista, ei Juuso viihdy sielläkään ja näin ollen se nukkuu enimmäkseen lukkojen takana sisällä. Vintiöt ovat kyllä hauskoja kissoja. Leikkisiä ja aktiivisia. Nemo ei pidä suljetuista ovista ja kulkee availemassa niitä. Se on varsinainen houdini-kissa, menisi pihaovesta uloskin - ja on mennytkin. Nyt verho on oven edessä, ikkunalaudalla esteitä ja lipasto työnnetty kauemmaksi, joten Nemo ei pääse räpeltämään oven lukkoa.

Ihan yllättäen joulu on taas lähellä. Viime lauantaina kaupassa käydessäni ihastuin Marimekon "Ensilumi" -kankaaseen. Tai oikeastaan olin käynyt ihailemassa niitä jo pari kertaa, mutta metrihinta on huikea 29 euroa. Ehkei se kankaan hintana kova ole, mutta yhdellä metrillä ei pitkälle pötkitä. Juuri kirpparille tavaraa vieneenä totesin kuitenkin, että parempi sijoittaa rahaa sellaiseen, mistä todella pitää. Minulla ei kodin kaikissa ikkunoissa ole verhoja laisinkaan, mutta keittiöön tykkään luoda tunnelmaa verhoja vaihtamalla. Ja tämä Ensilumi toisi joulun meidän keittiöön. Nyt on sitten kangas ostettu, verhoiksi ommeltu ja silittämisen jälkeen eilen paikalleen ripustettu. Enkä kadu. Kauniit ovat.

Kun olet onneton ja voimat poissa on

niin kuusen alle käy.

Istu rungon viereen ja katso ylöspäin.

Oksain välistä vilkkuvan näet sinitaivahan

kuulet linnun laulavan, 

näet oksalla oravan.

Hengität pihkan tuoksua, siihen nukahdat.

Kun siitä havahdut, niin olet muuttunut,

on voimas palannut.

Et ole onneton, vaan kaikki hyvin on.

                        Aila Onkamo