Tunnustus ja aikaansaamattomuutta

 

Tällaisena kiireisenä ja vähän pimeänä joulunaluspäivänä nuutunutta ja aikaansaamatonta oloa piristää kummasti tällainen kaunis Pioni-tunnustus, jonka sain Pinuskilta Villa Victoria -blogista. Jos ette vielä tunne Pinuskin blogia, niin suosittelen, koska hän kirjoittaa juuri monia kiinnostavista aiheista, kuten puutarhasta, käsitöistä, leipomisesta, kokkaamisesta, valokuvaamisesta ja KISSOISTA. Pinuskilla on kaksi maatiaiskissaa eli Vili ja Venla.

Ajattelin puolestani laittaa tämän tunnustuksen kolmelle blogille, jotka olen hiljattain löytänyt

Auring*n ihanat -blogiin Inkalle

hyviä kuvia ja ihania neuleita

Kahden naisen loukussa -blogiin Helenalle ja Blackie The Catille

mainio kissablogi

Niittykulma -blogiin Sagalle

kaunista sisällä ja puutarhassa

Sainpa sentään raahattua joulukuusen sisälle; nimittäin keittiön työpöydällä sijaitsevaan minipuutarhaan. Siellä sitä rehottaa ikuinen kesä ja kissakin antaa tinttien sirkuttaa rauhassa niitä laisinkaan jahtaamatta. Ehkä pitäisi antaa rikkumattoman rauhan jatkua ja nakata tuo välkkyvä (otin tosin patterin pois) kuusi takaisin kellariin. Olkoon kuitenkin. Olenpahan todistetusti tehnyt ainakin jotakin aivan oven takana kärkkyvän joulun hyväksi.

Ei mitään paniikkia, ystävät hyvät. Joulu tulee ja menee, tekee sitten mitä hyvänsä. Voi sitä kiireessäkin pysähtyä miettimään, mitä varten oikein hosuu ja juoksee pää kolmantena jalkana. Ja sitten taas jatkaa hosumista tai sitten ei.

Mukavia joulunaluspäiviä kaikille!

Lunta ja pakkasta tiedossa

Aika on hurahtanut lähinnä äidin asioita hoidellessa. Lääkäriä, röntgeniä, labraa, Marevan-mittauksia ja lääkkeiden jakamista. Kuuntelemista, lohdutusta ja arjen askareissa auttamista. Niinhän siinä kävi kuin pelkäsinkin, masennus iski äitiin ja vaikeuttaa nyt sydänleikkauksesta toipumista. Pitäisi jumpata, liikkua päivä päivältä enemmän ja syödä terveellisesti, mutta kun sänky vetää äitiä puoleensa ja mielipaha syntyy puolesta sanasta. Äiti on aina ollut melankolinen luonne ja kun sydänleikkauksen jälkitautina on usein masennus, onkin keitos valmis. Muilla sisaruksilla on päivätyönsä, joten automaattisesti arpa osuu minuun, kun auttajia tarvitaan. Tähän saakka olen jaksanut hyvin, mutta nyt olen alkanut heräämään liian aikaisin joka ikinen aamu. Viimeistään puoli neljältä alan katselemaan kelloa, vaikka väsymys silmissä kirvelee. Vääntyilyä ja kääntyilyä, mutta uni ei vain tule. Ei auta muu, kuin nousta ylös ja tehdä jotain hiljaista, että edes Ukkokulta saa nukuttua. Muuten en olisi lainkaan huolissani, mutta kun olen vasta toipunut pitkästä ja vakavasta masennuksesta, ei olisi varaa valvomisiin ja murehtimisiin. Täytyy olla varovainen, ettei itse luiskahda masennuksen syövereihin. Silloin minusta ei ole apua kenellekään.

No, ei elämä ole ollut pelkkää synkistelyä. Lapsen heppa saavutti maanantaina ensimmäisen ravivoittonsa. Muita hyviä sijoituksia on jo tullut ja tämä ykkössija kruunasi tyttären uurastuksen hevosensa valmentamisessa. Nyt sitten nostetaan peukut kohti taivasta ja toivotetaan kaksikolle menestystä jatkossakin. Raviurheilulla ei Suomessa taida rikastua, mutta jokunen voittoropo toki pienentää kuluja ja eritoten kannustaa jatkamaan vaativan harrastuksen parissa.

Keittiön minipuutarhaan on saapunut joulu

Perinteinen jouluvalojen säätöseikkailu on tuonut omaa maustettaan arkeen. Viime viikolla virittelin jouluvaloja ulos ja tällä viikolla olikin sitten sisätilojen vuoro. Kolmella ikkunalla on kyntteliköt ja valokranssi olohuoneen peilin päällä. Pyrin käyttämään ajastimia, jotta ei tarvitsisi huolehtia valojen sytyttelemisestä ja sammuttelemisesta. Jostain kumman syystä joka vuosi joku ajastin ryhtyy temppuilemaan ja niin kävi nytkin. Toissa yönä heräsin moneen kertaan todetakseni, että niin työhuoneessa kuin olohuoneessakin on varsinainen jouluvalaistus. Ajastin ei ollutkaan sammuttanut valoja. Sen sijaan, että olisin vikkelästi noussut sängystä ylös ja käynyt napsaisemassa valot sammuksiin jatkaakseni uniani, painoin aina pääni tyynyyn kurkistaakseni taas hetken kuluttua, olisiko mitään tapahtunut. Näin meni koko yö, kunnes aamuvarhaisella lopulta kömmin peiton alta aloittamaan päiväni - ja sammuttamaan koko yön palaneet jouluvalot. Ukkokullan kanssa sitten naureskeltiin ihmisen - tässä tapauksessa lähinnä minun - hyväuskoisuutta tekniikan ihmeisiin. Koko yön jaksoin odottaa, että ajastin ryhtyisi toimimaan. Ei toiminut yöllä, eikä sitten toiminut päivälläkään. Ne kaksi ajastinta saivat mennä.

Peräkamaripoika oli viikonloppuna saunomassa isänsä kanssa ja vein hänet sitten sunnuntaina kotiinsa. Paluumatkalla päätin poiketa Ikeaan ostamaan muutaman tuoksuvan tuikkukynttilän. Ikean parkkipaikka oli tupaten täynnä ja autot pyörivät ympyrää etsimässä vapautuvia paikkoja. Löysin kyllä nopeasti tyhjän paikan, koska suosiolla tyydyin niihin kauimmaisimpiin peltopaikkoihin. Useimpien autoilijoiden täytyy näköjään päästä mieluummin siihen sisäänkäynnin viereen tai lähimmän viiden metrin päähän ulko-ovesta. Jollei paikkaa löydy, tungetaan auto invapaikoille tai jalkakäytävälle. Autonhan voisi mahdollisen lastauksen ajaksi hakea lähemmäksi, mutta ei se käy. Käveleminen tuntuu rasittavan, vaikkei olisi kummempia kantamuksiakaan. Ihmiset ostivat kyllä ihan hillittömästi tavaraa ja kaikille kassoille oli pitkät jonot. Paljon oli myös niitä ihmisiä, jotka näyttivät tulleen seurustelemaan kaupan käytäville ja viettämään sunnuntaipäivää.

Nyt on vihdoin luvattu pakastuvaa ja lunta. Eilen illalla leijailikin taivaalta jo hivenen valkeaa ja tänään noustessani maa on kevyen lumipeitteen valkaisema.Mitään myräkkää ulkona ei näytä olevan, onneksi. Kummasti vähäinenkin lumi valaisee maailmaa ja mieltä. Tulee huomattavasti jouluisempi olo. Kuvaamaan en ole ehtinyt, kun aina on kiire ja pimeää. Ohi kiitäessäni päässä saattaa vilahtaa ajatus, että tuostakin voisi ottaa kuvan, mutta seuraavassa hetkessä ajatus on jo kadonnut, eikä sitä enää saa tavoitettua.

Tänään on tervetullut vapaapäivä ja luokseni tulee kolme ystävää. Olen liittynyt muutaman naisen käsityökerhoon. Kokoonnumme torstaisin - tällä viikolla poikkeuksellisesti keskiviikkona - vuorollaan kunkin luokse parantamaan maailmaa käsitöiden lomassa. Aloitamme puolilta päivin ruokailun merkeissä ja päätämme neljän maissa iltapäiväkahviin. Siinä välissä sitten puikot ja neulat viuhuvat ja hyvät ideat löytävät uusia ottajia. Viime päivien hektisyydestä johtuen aion laittaa kohtalaisen helppoa tarjottavaa eli lohikeittoa ruisleivän kanssa ja jälkiruoaksi hedelmäsalaattia. Kahvin seuraksi otan pakastimesta lauantaina leipomani omenabostonin.

Hups! Tuli ilmoitus, että kuvien 1 gigan tallennustila on täynnä. Juuri, kun opin pienentämään kuvia. Ilmeisesti on sitten ostettava sitä lisätilaa.

Keittiö - meidän kodin sydän

Vihdoin ehdin vastata Mökkipuutarssa Pirjon keittiöhaasteeseen. Se onkin mukava aihe, sillä viime päivinä meillä päin on satanut niin valtavasti, ettei ulkona ole järin hauska tehdä mitään. Jalan alla nurmikko litsahtelee ja multa tarttuu lapioon. Tässä onkin tullut keskityttyä enemmän sisähommiin; ikkunanpesuun, omenasoseen keittämiseen ja kirpparikamojen hinnoitteluun.

Meidän keittiöllämme on ikää 26 vuotta ja mielestäni se kaipaisi jo kohennusta. Keittiökaapistot ovat viime vuosina kehittyneet niin merkittävästi, että ajoittain suorastaan harmittaa kaivaa kattiloita kaapin perältä ja penkoa allaskaappia, kun on nähnyt, miten upeasti uudet tarvikelaatikostot liukuvat tuoden esiin kaiken tarvittavan vaikka yhdellä kädellä nostettavaksi. Keittiömme on kuitenkin aika suuri ja kaappeja on paljon. Useimmat kaapit ovat edelleen ihan käyttökelpoisia, eikä niitä ainakaan kunnon vuoksi ole tarvis vaihtaa. Olenkin pohtinut, onnistuisiko esimerkiksi yksittäisten kaappien uusiminen? Varmasti onnistuisi, mutta miten saada asia myytyä Ukkokullalle, joka on kaikkea muuta kuin remonttimies ja jolle kelpaa se, mikä on kelvannut kaikki edellisetkin vuodet. Ja tokihan kyse on myös rahasta, ensisijassa siitä.

Meillä keittiö on varmasti talon käytetyin huone. Luonnollisesti siellä ruokaillaan kaikki ateriat, mutta siellä myös luetaan lehdet, kahvitellaan vieraiden kanssa ja sinne jäädään istumaan ja maailmaa parantamaan, vaikka olkkarissa olisi tilaa ja mukavammat istuimet.

Tykkään kovasti vihreästä väristä ja vuosia se onkin ollut sisustuksessa määräävä väri. Vasta kuukausi sitten vaihdoin keittiön väritystä ja vieläpä ruskeaan, minkä voisi sanoa olevan meidän huushollissa ennenkuulumatonta.

Kun keittiökalusteet ovat valkoisia, on niihin helppo ympätä mikä tahansa muu väri. Sain ystävältäni synttärilahjaksi ruskeasävyisen pöytäliinan ja siitä lähti keittiön muuttuminen. Piti saada pöytäliinaan sopivat verhot. Mattoja meillä on aika vähän, koska inhoan niiden imuroimista ja ravistelemista. Mitä vähemmän mattoja, sen helpompi siivota. Muutama matto toki pitää olla pehmentämässä kulkemista, suojaamassa kriittisiä paikkoja ja tuomassa muutenkin kotiin lämpöä. Keittiössä olen suosinut räsymattoja, koska ne voi tarvittaessa nakata pesukoneeseen. Vanhat räsymatot alkoivat olla jo niin kulahtaneita, että olen pitkään etsinyt tilalle uusia. Kun tuo värikin vaihtui, päädyin pariin käytävämaton pätkään. Ja kokonaisuudesta tuli oikeastaan mukavan kodikas ja lämmin. Vihreältä kaudelta jäljelle jäivät kaksi Minna Immosen postikorttia vihreissä kehyksissä. Minulla kun on vähän samantapaisia Arabian astioita esillä, kuin korteissa on kuvattuna.

Muutama vuosi sitten sain ystävältäni lahjaksi puutarhan, jonka hän oli rakentanut koriin. Siellä on kiviä, nurmikkoa, kukkia ja pensaita, kissa ja lintu sekä työvälineitä. Helena-ystäväni oli kuunnellut puutarhajuttujani ja tehnyt minulle minipuutarhan, jotta minulla olisi talvipäiviksikin katseltavaa. Ihana lahja, joka on lämmittänyt mieltäni jo useamman vuoden. Veljeni Siiri-tyttö tuppaa puutarhaani aina järjestelemään meillä käydessään, mutta hyvässä kunnossa tuo edelleen on.

Kynttilöistä pidän kovasti ja käytän niitä tunnelman tuomisen ja valaistuksen lisäksi sisustuselementteinä. Kynttilä on kaikin tavoin halpa ja helppo keino tuomaan piristystä arkeen. Varmasti polttaisin enemmänkin kynttilöitä, mutta kodissa liikkuvan kissan vuoksi elävän tulen valvontaan on kiinnitettävä erityistä huomiota. Lisäksi keittiön pöydälle on turha laittaa mitään pysyviä koristeita, sillä ne ovat aina kuulemma edessä tai tiellä ja joutuvat lopulta siirretyiksi jonnekin sivustalle. 

Elävän tulen tunnelmallisuutta ei mikään korvaa, mutta onneksi on keksitty erilaisia valosarjoja ja erityisen iloinen olen uusista led-valoista, jotka ovat energiaystävällisiä ja helppokäyttöisiä. Ukkokulta kun on kova laskemaan energiakuluja ja oikeassahan hän on, turhaan tuhlaamme tätä ainokaista maapalloamme.

Minua on aina kiinnostanut sisustaminen ja kodin laittaminen, olen koti-ihminen ja haluan ympärilleni kauniita asioita. Vasara ja maalisuti pysyvät käsissäni, mutta taitava remppaihminen en ole. Ja isojen projektien aloittaminen on hankalaa, koska tuppaan stressaantumaan helposti. Kaiken pitäisi tapahtua mieluummin heti ja täydellisesti. Selailen sisutuslehtiä ja ihastelen niiden upeita koteja. On kiva katsoa, kuinka sisustussuunnittelija saa kodin kuin kodin hetkessä näyttämään hienolta. Usein leikittelen ajatuksissani oman kotini muutostöillä ja lopulta huomaan, että koko talo pitäisi panna maan tasalle ja rakentaa alusta alkaen uusiksi. Silti olen kiintynyt juuri tähän kotiin ja näihin huonekaluihin ja esineisiin. En voisi kuvitellakaan tyhjentäväni pelkän sisustamisen vuoksi seiniä ja hyllyjä vuosien ja eri ihmisten jäljistä kodissamme. Hetken voisi olla selkeää valkoista pintaa, mutta aika pian elämä alkaisi jälleen näkyä.

Viedessäni eilen tavaraa kirpparille, taivastelin, mistä sitä oli jälleen niin paljon kerääntynyt. Olihan siinä mukana edellisen sukupolven tavaraa, mutta paljon löysin ihan omia kaappeja tyhjentämällä. Jälleen kerran päätin lujasti olla jatkossa harkitsevampi kuluttaja, mutta muihin ihmisiin onkin sitten paljon vaikeampi vaikuttaa. Keittiö on kodissa juuri niitä paikkoja, joihin tavaraa kertyy. Meillä on hyvin vähän vanhaa perittyä, joten suurin osa tarvittavista astioista ja keittiövälineistä on itse hankittua, jotakin tietenkin lahjana saatua. Koska tykkään siisteydestä ja järjestyksestä, mutta en niinkään siivoamisesta, on meillä kyllä tavarat paikoillaan. Lapsetkin ovat jo lähteneet kokoa, kahden hengen - ja kissan talous pysyy kohtuullisen hyvin kurissa. Lehtiä ja vaatteita ei juurikaan kerry tuoleille ja astiatkin löytävät tiensä koneeseen. Kun tavaroilla on paikkansa, jonne ne käytön jälkeen laitetaan, on järjestyksen ylläpitäminen kohtalaisen helppoa.

Ruokaa meillä taitaa nykyisin laittaa enemmän Ukkokulta kuin minä. Minä käytän paljon ohjeita, joita aiemmin otin keittokirjoista ja lehdistä, nykyisin yhä enemmän netistä. Aikoinaan ostin keittokirjoja, joista suurimman osan olen kiikuttanut kirjahyllyyn. Vain osa on jäänyt keittiöön ja niistäkin harvaa on viime aikoina tullut käytettyä. En tiedä, tykkäänkö leipomisesta, mutta aika usein jotain kuitenkin väsään. Enimmäkseen tavallisia korvapuusteja, mutta mielellään leivon myös erilaisia makeita ja suolaisia piirakoita. Harvoin ostan kaupasta valmista pullaa; ne ovat kalliita ja usein teollisen makuisia. Omasta puutarhasta tulee sen verran paljon marjoja ja hedelmiä, että niistä riittää kyllä pitkäksi talveksi materiaalia niin ruokiin kuin leivontaankin.

Jos mitä keittiööni kaipaan, on auringon valo. Aurinko kurkistaa keittiöömme hyvin harvoin ja sekin tapahtuu lähinnä kesäisimpänä päivänä, jolloin aurinko ennen laskeutumistaan saattaa jonkun säteen saada osumaan ikkunanpuitteisiin. Pidän valosta ja kaipaan valoa, eniten nimenomaan luonnonvaloa. Kuinka mukava olisikaan aloittaa päivä aamukahvin ja -lehden parissa auringonvalossa, omassa keittiössä. 

Vaikka tuppaankin vähän väliä marmattamaan remontin tarpeesta ja lottovoiton toivosta, olen enimmäkseen ihan tyytyväinen kotiimme. Kun huusholli on imuroitu, pölyt pyyhitty ja tavarat paikoillaan, on meillä ihan harmonista. Kohta suuntaan jälleen täältä työhuoneesta keittiöön ja lataan kahvinkeittimen pulputtamaan iltapäiväkahvit. Ukkokulta nousee omasta valtakunnastaan, kellarin työhuoneestaan seurakseni kahville ja vähitellen päivä kääntyy iltaan. Ulkona tulee, eikä lämpöasteitakaan ole 7 enempää, luvassa on vesisadetta. Sytytän siis muutaman kynttilän ja rapsuttelen kissaa.