Tällainen tämä kevät

Helmililjojen nuput ovat vielä lehtien kätköissä.

Kevätfiilikseen pääseminen vaatii juuri nyt tavallista enemmän ponnisteluja, kuten varmasti teillä muillakin. Toivoa paremmasta on hyvä vaalia.

Pientä, hentoa ja harvaa. Suunta on ylös ja ulos.

 
Tomaatit itivät viikossa. Siirsin ne koulittuina kasvamaan kellarin kasvilampun alle. Tomaateista kylvetyiksi tulivat: Gardener´s Delight, Bumble Bee, Golden Sunrise, Sungold, Supersweet, Yellow Pearshaped ja Artisan Pink Tiger. Lisäksi kasvamassa on paprikoista: Zazu, Lompardo ja California Wonder.

Keijunmekoista on elossa yksi taimi, joka näyttää nyt varsin elinvoimaiselta. Kelloköynnöksistä iti yksi liotetuista siemenistä ja liottamattomista viisi on jo koulittuina. Lisää näyttää nousevan ainakin yksi. Purppurapunalatvoille kävi köpelösti, kun kompastuin niitä kellarista sisälle tuodessani ja osa koulituista taimista lensi pitkin pihaa. Kaksi tai kolme on ehkä elossa, aika näyttää. Värinokkosia on tulossa useampi taimi. Koulin ne, kunhan saavat vähän enemmän mittaa itseensä. 

Citrullus lanatus 'Sugar Baby' - Vesimeloni

Vesimelonia kylvin kolme siementä, joista jokainen iti viikossa. Olisi ehkä kannattanut kylvää kurkkujen tapaan vasta myöhemmin? Kokeilen vesimelonia ensimmäistä kertaa, joten mutu-tuntumalla nyt mennään.

Pikkupuutarhan kivi vasemmassa kuvassa 27.2.2022, oikeassa kuvassa 8.3.2021

Lunta on minuun makuuni vähän liikaa. Pikkupuutarhan kivi on ollut viikkotolkulla aivan uppeluksissa. Nyt aurinko on saanut kiven raottamaan lumivaippaansa hivenen. Kuvaparissa kiven tilanne viikko sitten ja vuosi sitten. Viime talvena kivi ei ollut kertaakaan kokonaan lumen uumenissa.

Vasen kuva: 2.3.2033, oikea kuva: 7.3.2021

Alapihallakin lunta riittää. Lavakaulukset eivät ole vielä paljastuneet hangen alta. Taidan lähipäivinä käydä leikkaamassa omenapuita. Hankikanto on nyt niin manio, että yletyn leikkaamaan ilman tikkaita. Mitään isompia operaatioita puut eivät kaipaa. Muutama oksa on kasvanut liian pitkiksi ja hankaavat toisen puun oksia. Vesiversot leikkaan aina loppukesästä.

Ikivihreät ovat yhä varjostamatta. Tiedän, olisi jo pitänyt harsot niille laittaa. Ehkä masinoin jonkun potkimaan minua liikkeelle.

Lumikellot omenapuun alla 7.3.2021

Vuoden takaisia lumikellonäkymiä on tässä vaiheessa turha odottaa. Toivon mukaan ne ovat lumen alla valmiina työntämään nuppunsa esille.

Öisin on pikkupakkasta, päivisin selvästi plussaa. Auringon tullessa pilvien takaa esiin, lämpötila pomppaa pihan puolella jopa +5 asteeseen. Seuraaviksi päiviksi on luvassa kohtuullisen keväistä eli päivisin enimmäkseen aurinkoisia plussakelejä.

Nuorempi lehtikaktus innostui keväiseen uusintakukintaan. Vuodenvaihteessa se jo kukki kertaalleen, joskin hieman vaisummin.

Ostin liiteristä Huiskulan soilikin. Tai ostatin eli merkkasin sen Ukkokullan kauppalappuun. Siirsin kasvin muovipurkista saviruukkuun ja uuteen multaan. Tuloillaan olevia nuppuja löysin lehtien uumenista vain yhden. Minulla on ollut ennenkin soilikki, jonka onnistuin saamaan hengiltä. Toivon mukaan tämän elinikä on edeltäjäänsä pidempi.

Keltaiset kerrotut tulppaanit alkavat olla elinkaarensa lopulla. Räjähtäneestä ulkomuodosta huolimatta ne ovat hauskan näköisiä. Laitoin samaan maljakkoon muutaman sävyyn sopivan neilikanoksan, jotka myös auttavat väsähtäneitä tulppaaneja pysymään paremmin pystyssä.

Kuvaamista varten laitoin maljakon taakse ruskean askartelukartongin (mustaa en omista). Kuvaan tuli samaa tunnelmaa, joka oli Sinebrychoffin "Linné ja puutarha" -näyttelyn komeissa kukkamaalauksissa. 

 Päivällä on jo pituutta 11 tuntia. Valon määrä lisääntyy vauhdilla. Tuntuupa hyvältä.

Huonekasvien vuoro ilahduttaa

Puutarhan kasvit ovat jo valtaosin vaipuneet mullan uumeniin kehittelemään ensi kevään ja kesän kasvua ja kukintaa. Varmaan kasvit ovat keskenään sopien jakaneet kukintavuorot siten, että jokainen saa riittävästi huomiota vuorollaan. Kasvukauden aikana löytyy aina jotain ihasteltavaa ja kun on aika puutarhakasvien levolle, huonekasvit astuvat esiin.

Minulla on viisi lehtikaktusta, joista en tiedä, ovatko marras-, joulu- vaiko kenties pääsiäiskaktuksia. Isoin ja vanhin on vaaleanpunainen ja se on juuri nyt täynnä nuppuja. Sen kahdesta lapsukaisesta yhdessä on pari nuppua. Kolmas pieni kaktus on tummemman punainen ja se kukki viime vuonna vasta joulun jälkeen.

Viime joulun alla ostin marketista valkoisen kaktuksen, jollainen minulla on joskus aiemminkin ollut, mutta olen onnistunut saamaan sen hengiltä. Nyt tuo kohta yksivuotissynttäreitään viettävä valkoinen kaunotar on täynnä nuppuja, joista osa on jo avautunutkin. Aika ihana, sanoisin.

Huonekuusi oli viime keväänä vähän huonokuntoinen. Se pudotti useita oksia ja neulassatokin näytti huolestuttavalta. Ehkä se kuului kasvin tapoihin. Näinhän tekevät havut luonnossakin. Nyt huonekuusi näyttää taas terhakkaalta ja pirteältä. Kuuden euron markettiostos on tanakoitunut ja kasvanut mittaakin mukavasti. 

Soihtuköynnös - Aeschynanthus

Anopilta vuosia sitten saatu soihtuköynnös on myös yksi lempikasveistani. Itse asiassa emokasvi kuoli, mutta onneksi olin ottanut siitä muutaman pistokkaan. Yksi pistokas on viihtynyt ja kukkinutkin viime keväästä saakka taukoamatta. Luin netistä, että soihtuköynnökset tykkäävät lämpimästä. Ehkä siinä syy, miksi tämä on  niitä harvoja huonekasveja, jotka viihtyvät alta hohkaavan sähköpatterin läheisyydessä. Talvella sille tosin pitäisi tarjota viileämpi lepokausipaikka. Valoisaa ja viileää paikkaa en voi soihtuköynnökselle järjestää, mutta kastelua vähennän.

Soilikki - Streptocarpus

Myös runsas vuosi sitten ostamani soilikki jaksaa kukkia. Valosta sekin tykkää, mutta mieluummin hajavalosta, kuin suorasta paisteesta. Soilikkini onkin vähän kauempana ikkunasta. 

Soihtuköynnöksen vauvanuput

Useimmat huonekasvini viettivät kesän terassilla tai pergolassa. Syyskuussa putsasin niiden lehdet ja mullan pinnan vaahterannenistä ja koivunsiemenistä, pesin ruukkujen pinnat ja kannoin kasvit sisälle. Kesällä ne saivat ulkona samaa kesäkukkalannoitetta, jota annoin muillekin ruukuissa ja purkeissa asuneille. Sisällä olen lannoittanut huonekasveja merileväuutteella, jota voi antaa myös marras-tammikuun lepokauden aikana. Merileväuutteen sanotaan parantavan kasvien stressinsietokykyä, jonka pimeys ja kuivuus niille aiheuttaa.

Aloe

Tykkään kovasti viherkasveista. Kuten niin moni muukin on todennut, ne tuovat kotiin viihtyisyyttä. Huonekasvin kasvun ja menestymisen seuraaminen tuottaa samanlaista mielihyvää, kuin puutarhasvienkin kanssa tapahtuu. 

Huonekasveissa on omat trendinsä ja helposti niihin tulee hurahdettua. Yritän kuitenkin olla maltillinen huonekasvien hankinnassa, sillä kotimme valoisimmat sijoituspaikat ovat lähinnä ikkunalaudoilla. Niiden alla taasen hohkaa sähköpatterit, joiden kuivasta kuumuudesta harva kasvi tykkää. Keväällä sähköpatterit voi sammuttaa, mutta silloin taasen kaikki liikenevä tila tarvitaan taimikasvatukseen. 

Jokunen huonekasvi on ikkunoiden läheisyyteen, kattoon kiinnitetyissä amppeleissa. Amppelit ovatkin erinomainen tilansäästöratkaisu. Kaunis amppelikasvi voi jopa korvata verhot. Toisaalta taas en halua muurata ikkunanäkymää ja sieltä huoneisiin tulvivaa valoa kokonaan kasveilla. Siksi amppeleitakin on maltillinen määrä. 

Tänä talvena kokeilen pelaguiden talvettamista kellarin sijaan sisätiloissa. Pelaguita on nyt tavallista vähemmän, sillä pääasiassa pyrin pitämään hengissä ne, jotka olen itse siemenestä kasvattanut. Sen verran lipsuin päätöksestäni, että pari kaupasta toissa keväänä ostettua kannoin kuitenkin kellariin. Työhuoneen ikkunalauta on nyt sitten laidasta laitaan valloitettu pelaguuruukuilla. Sain ohjeen karsia pelaguista nuput pois sisälle tuotaessa. Kummasti nuo ovat kehittäneet tilalle uusia nuppuja. Kukkikoot minun puolestani.

 Mukavaa marraskuun ensimmäistä viikonloppua kaikille!