Lunta tulvillaan on aamu toukokuun

Miten olikin tänä aamuna niin sykähdyttävää katsoa ikkunasta ulos. Piti hieraista silmiä kerran jos toisenkin ja todeta, ettei unta ole tää... Lunta tulla tuprutti edelleen taivaan täydeltä ja ainoa, joka pelasti alkavan päivän oli tieto siitä, ettei kaikki tuo kylmä valkeus voi olla kovin pitkäikäistä. Eikä onneksi ollutkaan.

Eilen autoon istahtaessani huomasin lumiharjan olevan vielä penkin alla. Ajattelin, että kaiketi se pitää kotiin palatessa siirtää kesän ajaksi autotalliin. Vaan kun unohtui. Kerrankin unohduksesta oli hyötyä, sillä harja oli kätevästi käsillä ryhtyessäni tänä aamuna putsaamaan autoa lumesta. Oli siitä lumestakin hyötyä, koska sen avulla auton päältä lähti kaikki siite- ja muutkin pölyt ja ainakin se on taas hetken aikaa hiukan puhtaamman näköinen. Ei siis niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Jälleen kerran.

Kärsimyskukka eli Passiflora caerulea

Lauantaina ahkeroin pihamaalla ja sain kaivetuksi maahan perjantaina hankitut taimet. Noiden lumisten vuorimäntyjen ja tuijien lomaan istutin kärhön nimeltään Piilu ja köynnöksen, jota en tunnistanut. Vasta tänään älysin etsiä lisää tietoa ja köynnös onkin Kärsimyskukka eli rohtopassio Passiflora caerulea. Se ei taida säilyä talven yli ulkona, mutta olkoon ainakin kesän ajan. Jos kasvi on jollekulle tuttu, kertokaa siitä. 

Tuo musta keppi sinisine palloineen on ylimääräinen verhotanko, jonka päähän laitoin Ikean tankoverhokoristeen. Katson, josko tuo systeemi toimisi köynnöstukena. Tanko sinänsä on aika liukasta materiaalia, mutta siihen voi kiinnittää kasvin kiipeilyä varten narupunosta.

Lauantaina istutin myös naapurin aidan viereen Isabellansyreenin (Syringa 'James Macfarlane') ja Jalosyreeni 'Sensationin' (Syringa vulgaris 'Sensation'). Siellä on tähän saakka kasvanut vuorenkilpien seurassa puolikuolleita kiiltotuhkapensaita, jotka jouduttiin aikanaan siirtämään kunnallistekniikkatöiden alta pois. Aidan viereen laitoin aika tuhdisti maanpeitekangasta, koska naapurista hyökkää kaikenlaista rikkaruohoa enemmän kuin ehtii pois nyppiä. Penkin viimeistely jäi lauantaina kesken, sillä alituiset raekuurot ja sen jälkeen jatkuvampi sade pakotti siirtymään kuivempiin tehtäviin.

Tämä pyöreä hökötys syntyi viime kesänä kaataessani kuolleen kriikunan pois. Istutin syksyllä tuohon keskemmälle kärhöt Multi Bluen ja Rouge Cardinalin. Ne olivat aiemmin omenapuun alla, mutta tuntui hölmöltä käydä ihailemassa kauniita kukkia tontin syrjässä, joten tulivat siirretyiksi näkyvämpään paikkaan. Ympärillä on jaloruusuja, jotka siirsin talon sisäänkäynnin puolelta, jossa ne tuppasivat jäämään isoksi kasvaneen marjakuusen varjoon. Laitoin tänään tähän penkkiin vielä kolme uutta jaloruusua (Rosa 'Kimono'), joiden tiedän kukkivan todella kauniisti ja ahkerasti. Jos jotakuta ihmetyttää riipinraapin seikkaileva oksahake, se taas johtuu Juusosta, joka epätoivoisesti etsi sopivaa kuopan paikkaa, jota ei sitten löytänyt. No, toki paikka muutenkin kaipaa talven ja minunkin kaiveluni jäljiltä siistimistä ja erityisesti kunnollista kanttaamista.

Ehdin jo murehtia toisen raparperipensaan talvenaikaista kuolemaa ja kipaisin ostamaan uuden Viktorian. Milloinkaan ei raparperi ole ollut näin myöhässä ja sen kaveri on jo ajat sitten  aloittanut tuhdin kasvunsa kohti tämän mamman piirakkaprojekteja. Tänään lähdin uutukaista Viktoriaa lapion kanssa penkkiin kuoppaamaan ja kas, sieltähän se vanhuskin oli päättänyt jälleen maan pinnalle ponnistaa. Nyt meillä on sitten kolme rapskupuskaa, mutta ei haittaa. Niille kyllä löytyy käyttöä.

Osa pupun järsimistä tulppaaneista on ollut niin ovelia, että ovat kätkeneet nuppunsa syvälle lehtien sisälle ja siten varmistaneet ainakin jonkinmoisen kukinnan tänäkin keväänä. Osa on kyllä selvästi päässyt ravitsemaan pupun elämää sen vatsasta käsin, joten lähiviikot näyttävät, mitä jäljelle on jäänyt.

Vuorenkilvet ovat usein keväisin aika rujon näköisiä, mutta mennyt talvi on ollut niille tavallistakin rankempi. Ovat ne toki hengissä säilyneet ja kukkiakin pukkaa sieltä täältä. Meidän pihassa kyllä kukinta tulee olemaan tavallista vaisumpaa. Jokaisella vuorenkilvellä ei näytä olevan edes kunnollisia lehtiä, joskin uutta lehdentynkää näyttää jo olevan aluillaan. Toisinaan manaan vuorenkilpeä, mutta on se vaan harvinaisen sitkeä ja vähään tyytyvä kasvi. Peittää monta muuten niin ankeaa paikkaa tässäkin puutarhassa ja varmasti nuo nyt niin aneemisen ruskeilta näyttävät laikut ovat luultavasti jo kesäkuun lopulla täynnä hienon hienoja vihreitä lehtiä.

Myös talvion kohdalla lumeton talvi on ollut aikamoista kärsimystä. Paikoin sen versot ovat ruskettuneita tai osittain ihan kuolleitakin. Joistakin kohdista olen leikannut kuivia osia kokonaan pois, mutta ei näköjään haittaa. Uusia versoja on mukavasti kasvussa ja jotkut nuputkin ovat jo avautuneet.

Nurmikko on paikoin alkanut vihertää ja kasvaa. Kiitos menneiden päivien sateiden. Luultavasti myös sammal on laajentanut reviiriään, joten niillä alueilla tulee pitkään kasvamaan korsi siellä, toinen täällä. Nyt vain maltti mielessä, jotta esimerkiksi hyvin nurmelle levinneet kiurunkannukset ja scillat saavat rauhassa kukkia ja sen jälkeen vaipua kasvuaan jatkavan nurmen huomaan odottamaan seuraavaa kevättään.Tämä on sitä aikaa, jolloin on pakko sietää epätäydellisyyttä, joten ruohonleikkuri odottakoon edelleen kellarissa. 

Kärhö 'Piilu' - Clematis 'Piilu'
Kärsimyskukka - Passiflora caerulea
Jalosyreeni - Syringa vulgaris 'Sensation
Isabellansyreeni - Syringa 'James MacFarlane'
Jaloruusu 'Kimono' - Rosa 'Kimono'
Raparperi 'Viktoria' - Rheum rhabarbarum
Vuorenkilpi - Bergenia cordifolia
Pikkutalvio - Vinca minor
Kiurunkannus - Corydalis

Leena Lumi - olet lämpimästi tervetullut blogini pariin.

Ja sitten iloisesti kohti uusia puutarhajuttuja ja äitienpäivää...


PS. Bloggeri on vähän temppuilut, joten kirjoitusvirheitä ja muuta hämmennystä saattaa löytyä.

 

Vettä, räntää, rakeita

Mitäs valkeita rakeita kukkamaalle on lennähtänyt? Jotain uutta lannoitetta vaiko rakeista kalkkia? Ei suinkaan. Ihan silkkaa alijäähtynyttä vettä, jota taivaalta on tullut tänään kaikissa olomuodoissa. Aurinko on kuitenkin aina välillä paistanut ja ennättänyt sulattaa edelliset rakeet ennen uusien ilmestymistä. Niin on vaihtelevaa tämä suomalainen kevätsää.

Tänään lähdin naapurikylän rautakauppaan sementtiä ostamaan. Ajatuksissa on ryhtyä tekemään lisää pyörykäisiä askellaattoja puutarhaan. Vaikka risukuvioituina, kun raparperia ei ihan vielä raaski ryhtyä riipimään. Kas, mitä muuta sillä reissulla tarttuikaan mukaan. Jalosyreeni Sensation ja Isabellansyreeni McFarlane sekä pari Japaninakileijaa. 

Kun sitä kerran auton käynnistää ja useamman kilometrin yhteen suuntaan huristaa, on parempi samalla katsastaa muidenkin kauppojen vihertarjonta. Honkkarista löytyi miniköynnöksiä eli yksi köynnöshortensia ja pari kärhöä. Pyörittelin siellä rullakon edessä niin monia kärhöjä, etten kuulkaa enää muista, mitä mukaani valitsin. Tarkempi tiedonanto hoidettakoon vaikka istutusvaiheessa.

Kotipihaan palattuani sade alkoi piiskaamaan minua ja kasvien jatkokäsittely jäi odottamaan parempaa säätä. Lisäksi Ukkokulta seisoi hellan edessä spagettikastiketta hämmentämässä ja kun hän kutsuu syömään, onkin mentävä heti. Ei auta, vaikka kuinka pitäisi ensin ehtiä kasveja hellimään. Ukkokullan järjestyksessä on ensin ruoka ja sitten vaikka jalkapallo ja formulat. Meikäläinen taas tuppaa unohtamaan syömisen kokonaan, kun innostuu lapion varteen tarttumaan. Onneksi on Ukkokulta, ei pääse mamma liikaa laihtumaan.

Keisarinpikarililja? Miten ihmeessä olen onnistunut kuvaamaan crocsini samaan otokseen?

Oletteko kanssani samaa mieltä, että tämä on Keisarinpikarililjan nuppu? Siltä se minusta näyttää. Ei siinä mitään, mutta kun nuo sipulit olen ostanut ja istuttanut arviolta 20 vuotta sitten, eivätkä ne ole ikinä kukkineet. Joka vuosi lehdet kyllä nousevat uskollisesti kukkapenkkiin ja hajusta ne tunnistaa jo kauempaakin. Juuri yhtenä päivänä mietiskelin yhden pintaan putkahtaneen lehdellisen äärellä, että pitäisikö kaivaa ja nakata kompostiin. Vaan onhan tuo vihreä lehdistökin ihan hauska ja jotenkin tuoksu on niin kevääseen kuuluva, että siihen se ajatuksen kehittäminen jäi. Huonekasveissa toimii erinomaisesti uhkailu kompostiin viemisestä. Virkistää kasveja paremmin kuin mikään lannoite. Toimii näköjään puutarhassakin.

Yksi ainoa rohkea tulppaani on uskaltautunut avaamaan nuppunsa tähän koleuteen ja raekuurojen rummutukseen. Nuppuja on kyllä ilmestynyt muihinkin. Paitsi ei tietenkään niihin, jotka se rusakko kävi alapihalla popsimassa. Ja se vietävän pupujussi ei sittenkään ollut henkeään heittänyt, vaan löytämäni jalka karvoineen luineen taitaa olla oravan takajalka. Olisikohan kohdannut jonkun naapuriston kissoista, sillä paikalla oli ruskeiden karvojen lisäksi myös ihan erilaista valkoista karvaa. Aikoinaan naapurissa oli hauska Nessu-kissa, joka tapasi käydä meidän pihalla metsästämässä oravia. Kerran se tepasteli patiolla vastaan rimpuileva orava leukaperissään.

Sahrami

Ulkona on vielä pitkään valoisaa, mutta asia on nyt niin, että aion ryhtyä viettämään perjantai-iltaa. Postilaatikossa oli pari tuoretta puutarhalehteä, eikä tuo viheliäinen sää erityisemmin houkuttele palelemaan ja kastumaan. Kun jonkun homman aloittaa, sen myös tahtoo kerralla loppuun suorittaa. Taimet pärjäävät kyllä päivän tai pari ostoruukuissaankin. Jos huomenna on vähemmän sateista, voin aamulla heittää kruunaa ja klaavaa, ryhdynkö ensin imuroimaan vai menenkö kuoppaa kaivamaan. Tai jätän heittämättä ja menen ilman sen kummempia miettimisiä samantien pihamaalle. Ehtiihän sitä siivoamaan myöhemminkin.

Esikko

Ja ennenkuin siirryn siihen perjantai-illan viettoon, totean, että tässä koleudessakin on hyvä puolensa. Saamme nimittäin nauttia näistä kevätkukkijoista huomattavasti pidempään, kun liika lämpö ei kukita niitä pikapikaa. Kunhan muistaa pukea lämpimät rukkaset käsiinsä lähtiessään pihalle kuvaamaan. Minä nimittäin unohdin ja vieläkin sormia palelee.

Heips vain, mukavaa ja puutarhapitoista viikonvaihdetta kaikille!
 

Vappupäivän sadetta pidellessä

Sataa, vihdoinkin! Ei haittaa laisinkaan, vaikka on vappupäivä. Aamulla jo kiirehdin pihalle kaivamaan. Tarkoitus oli pohjustaa paikkaa uusille suunnitelmille, mutta homma jäi totaalisesti puolitiehen isojen pisaroiden kastellessa hiuksia ja vaatteita. Kylmäkin on, vain viisi lämpöastetta. Maa on kuitenkin niin kuivaa ja kaikkialla on pölyä ja siitepölyä, joten vesisade tulee tarpeeseen. Toivotaan, että sadesäätä seuraa aurinkoa ja lämpöä. Silloin saamme nauttia mahtavasta viherryksestä ja uusien kukkijoiden tulvasta.

Ehdin sentään ennen sateen alkamista huomata jälleen yhden iloisen yllätyksen. Kahtena kesänä kukkimaan innostunut jalohortensia on edelleen elossa. Pelkäsin jo menneen talven tehneen siitä selvää, mutta kyllä sieltä tulee jälleen uusien pienä versoja. Pieniä on nämä meikäläisen onnen aiheet, mutta kasvavat sentään kesän aikana vähän suuremmiksi.

Pakenimme Juuson kanssa sisälle hyytävää kylmyyttä ja vesisadetta. Kuluu se vappupäivä kotioloissakin, vaikka ei lapiohommia voisikaan tehdä. Ihaillaan joulun ja pääsiäisen lisäksi myös vapuksi kukkimaan yltynyttä kaktusta ja odotellaan iltapäivän munkkikahvia.

 

Krookukset, scillat ja tulppaanit
hymyilevät kevättä kukkapenkissä.
Koivun alla sinivuokko avaa
taivaansiniterän
auringon ihailtavaksi.
Riemu karkeloi ilmassa.

Leppoisaa Vappupäivää kaikille!

Arkikuvahaaste 2/5

Munkit paistettu ja vapunvietto alkamassa.

Laitan arkikuvahaasteen (päivästä kerrotaan vähintään yhdellä kuvalla viiden päivän ajan ja jokaisena päivänä haastetaan joku mukaan) Leila Kastellille Metsätontun Ruusutarhaan.

Iloista vappua kaikille!

Arkihaaste 1/5

Pirkko Elämää ja elämyksiä -blogista ja Irmeli Ruusu-Liisa -blogista antoivat minulle Arkihaasteen, eli päivästä kerrotaan vähintään yhdellä kuvalla viiden päivän ajan ja jokaisena päivänä haastetaan joku mukaan. Harvoin ehdin purkaa kamerasta kuvia saman päivän aikana, joten arkipäiväkuvaukseni saattaa kulkea päivän jäljessä.

Ikkunanpesu ei ole sitä miellyttävintä hommaa ja siirrän sitä kerran jos toisenkin. Ikkunoidemme ulkopinnat pääsee helpoiten pesemään pihalta käsin, joten sen tein jo ennen pääsiäistä. Urakka toimi ikäänkuin harjoitteluna, sillä olin luvannut pestä myös vanhempieni ikkunat. Kun toiselle jotain lupaa, siitä ei kehtaa lipsua ja niinpä isä ja äiti pääsivät nauttimaan kirkkaista ikkunoista viime viikon tiistaina. Aika urakka. Etenkin parvekelasit, joita kaikkia en saanut kääntymään ja jouduin keikkumaan 6. kerroksen parvekkeen laidalla saadakseni edes suurimmat pölyt ulkopinnoilta pois. Nyt olen pessyt omien ikkunoideni sisäpintoja hissukseen, joka onkin huomattavasti miellyttävämpää kuin urakoida kaikki kerralla. Enää on jäljellä tien puolet ikkunat eli voiton puolella ollaan.

Sain myös vihdoin soitettua Viherpeukaloille tilaamistani keltavuokoista, joiden kunto on kaikkea muuta kuin hyvälaatuista. Kerrankin palvelu oli todella ystävällistä ja joustavaa. Saan lähipäivinä uudet taimet ja nuo kuolemankielissä viruvat saan laittaa kompostiin tai istuttaa maahan, jos niistä vaikka vielä jotain virtaa löytyisi. Näin pitää verkkokaupan toimia. Minulle jäi hyvä mieli.

Olen vähän arkaillut kasvien tilaamista netistä, sillä siitä on jonkun verran huonoja kokemuksia. Aikanaan Viherpeukaloiden kasvit olivat huonosti pakattuja ja usein kuivia. Nyttemmin ei ole kyllä mitään valitettavaa. Isossa tilauksessani kaikki muut olivat erinomaisessa kunnossa ja taimet vankkoja ja hyväjuurisia sekä hyväkuntoisia. Aina ei saa suoraan taimistoltakaan ostaessa näin hyviä taimia. Odottelen toisesta paikasta tilaamiani kasveja mielenkiinnolla. Vaikka taimikaupoissa onkin kiva käydä, netistä ostamalla säästää aikaa ja bensaa. Varsinkin silloin, kun tietää, mitä haluaa - eikä tule tehtyä liiaksi heräteostoksia.

Haastan Hernepensaskujanteen tähän arkihaasteeseen. 
 

Yllätyksiä puutarhassa

Nyt eletään niitä aikoja, jolloin pihalla törmää päivittäin yllätyksiin. Uusia kasveja nousee jatkuvasti mullan pintaan ja niihin nuppuja samaa tahtia. Ihmettelen suuresti, miten muut ihmiset tuntuvat muistavan kaikki edellisenä tai edellisinä vuosina istuttamansa kasvit ja vieläpä mihin paikkaan ne on laitettu. Taidan huseerata niin monessa, ettei yksittäiset asiat enää pysy päässä. Parin päivän ajan olen ihmetellyt tuota kuvassa näkyvää pinkkiä kukkaa. Taitaa olla esikko, mutta kun en laisinkaan muista sitä tuohon tyrkänneeni. Yleensä onnistun tappamaan kaikki kevään iloksi sisälle ostamani esikot, eivätkä ne juuri ehdi maahan istutettavaksi. Olisinko sittenkin saanut jonkun viime keväänä säilymään hengissä? Mukava yllätys kuitenkin.

Eilen huomasin tontin "alalaidassa" valkoisia karvoja, joita ensin luulin höyheniksi. Tarkemmin tutkittuani totesin, että joku karvainen otus on saanut hieman pöllytystä omenapuidemme läheisyydessä. Mieleeni tuli likimain päivittäin pihamaalla loikkiva kookas rusakko, jota jo ehdin manailla tulppaanieni popsimisesta. Tänään törmäsin lisätodisteeseen, joka ei ole kovin iloista katsottavaa.

Tämän on pakko olla rusakon tai jonkun muun jänöjussin käpälä. Netin mukaan jänisten yleisimpiä vihollisia ovat ihminen, ilves, haukka, kotka, kettu, huuhkaja, näätä, ahma, kissa, koira. Meillä päin liikkuu kyllä ilveksiä, mutta on se sen verran arka eläin, etten sentään usko näin keskelle taloja sen tulevan. Juusokin saa puhtaat paperit, sillä ei ole ollut tilaisuutta ja mahdollisuutta metsästää paikassa, jossa jänö mitä ilmeisimmin on kohdannut saalistajansa. Veikkaan jotain noista isoista linnuista.

Lisäys samana iltana: 
Kyse taitaakin olla oravan takajalasta. Ukkokulta tutki käpälää ja yhteistuumin totesimme, että koko vastaa paremminkin oravaa. Tällaista se elämä luonnossa on, vaikka ei tuollaisia löytöjä ole hauska omilta nurkilta tavata. Saattaa hyvinkin olla kissan tekosia. Niitä kyllä ravaa näissä meidänkin nurkissa Juusoa vahtaamassa.

Tänään luvattiin sadetta ja hartaasti minä sen lupauksen täyttymistä odotan. On niin rutikuivaa ja pölyistä, siitepölyistä. Kahden maissa taivas meni pilveen ja hetken rapisi lupaavasti. Patiolle putoili raskaita pisaroita - ja siihen se sitten loppuikin. Odotus jatkuu.

Aurinkoinen puutarhapäivä tämäkin

Naamaa kuumottaa koko päivän touhuaminen ulkona ja auringossa. Tänäänkin piti laittaa shortsit päälle, jotta selviäisi läkähtymättä muutamasta multakärryllisestä ja lapioimisesta. Multaan pääsivät puutarhamessuilta ostetut esikot ja jouluruusut sekä osa perjantaina postitse saapuneista Viherpeukalon kukista ja niistä Honkkarin taimista, joita täällä jo hehkuttelin.

Iso puutarharuukku painaa jo yksistään melkoisesti ja kun sen täyttää mullalla, ei sitä liikuteta riuskankaan naisen voimin. Hain kellarista jostain meille kulkeutuneet kaljankuljetuskärryt (enpä muuten ole niillä kaljaa kärrännyt, viiniä kyllä Tallinnan reissuilta pari-kolme laatikkoa mukaan tarttuu). Nitisivät ja natisivat, mutta ruukku siirtyi kärryillä sopivaan paikkaan.

 

Isoon ruukkuun istutin Fairy-maanpeiteruusun ja pari lewisiaa. Saavat viettää kesäpäiviä ruukussa patiolla ja syksyn tullen kaivan ne maahan. Eräällä ystävälläni on ollut jo vuosikausia ruusuja ruukuissa terassilla. Ne kukkivat aivan ihanasti ja tuovat eteläisten maiden tunnelmaa. Viime vuonna kokeilin Neilikkaruusua samaan tarkoitukseen, mutta se on liian pystykasvuinen. Katsotaan, miten onnistun Fairyn kanssa.

Jouluruusut laitoin syreenien edessä olevaan penkkiin, joka on puolivarjoisa ja sen verran suojaisa paikka, etten käy talvellakaan tuossa paikassa tallustelemassa. Edessä on esikoita ja Kevätkaihonkukkaa sekä sivussa Varjoyrttiä.

Ukkokulta katseli istutustouhujani ja totesi, että se on samanlaista kuin isäni täytekakun teko, kaikkea paljon ja sekaisin. Ehkä osa kukkapenkeistäni on tosiaan hieman sekaisen näköistä, ainakin tähän vuodenaikaan. Aloittaessani puutarhani rakentamista, en ollut kovin hyvin perillä kasveista, eikä minulla ollut mielessäni mitään erityistä suunnitelmaa, jota olisin alkanut toteuttaa. Kasvit ovat vaan tulleet ja istahtaneet jonnekin. Osa on lähtenyt alkuperäisistä paikoistaan kiertämään ja osa on jäänyt silleen. Jotkut ovat heittäneet henkensä ja jotkut ryhtyneet tekemään valloitustaan hyvinkin voimallisesti. Niin tai näin. Oikeastaan tykkään puutarhastani tällaisena täytekakkuna. Sitäpaitsi tähän aikaan vuodesta ei vielä voi sanoa ulkomuodosta paljon mitään. Palataan aiheeseen parin kuukauden päästä.

Ja mitä kaikkea maasta ponnistaakaan...

Ruohosipulia voi jo napsia

Punaherukka puhkeaa lehteen

Pionit punaisena puhkoo maata

Mukulaleinikki nupulla

Kissanminttu kutsuu kohta kylän kissoja kokoontumaan

Vuorenkilpi

Ainakin yksi jaloruusuista selvisi talvesta

Pikkusydämestäkin löysin tänään nuppuja

Norjanangervon kukat aukeavat lämpimällä seinustalla

Luonto on nyt todella kuiva ja vaikka näistä ihanista kevätsäistä nauttiikin, toivoisin sentään sadetta. Ei mitään hetkellistä rankkasadetta, jonka seurauksena vesi vierii kuivaa maata pitkin suoraan ojiin. Ei, vaan sellaista kosteaa ripottelua päivän pari. Ja tietenkin sen jälkeen taas lämmintä ja aurinkoa. Kyllä silloin kaikki suorastaan räjähtää vihreäksi.

Sailan uutta kirjaa on jo täällä blogimaailmassa muutaman kerran esitelty. Tilasin ja sain omani viime viikolla, mutta pikaista selaamista enempää en ole siihen ehtinyt tutustua. Kannesta pidän todella paljon, minusta se on tyylikäs ja kaunis. Usein puutarhakirjojen kannet ovat enemmän tummasävyisiä, vihreää ja liilaa. Tämä on niin valoisa ja kuten aina, sitä täytyy pyöritellä käsissä kunnolla ennen avaamista ja sisältöön tutustumista. Ehkä tänään jo...
 

Kasvihuone, kasvihuone, koitahan lämmetä!

Blogin päivittäminen on nyt jäänyt vähän lapsipuolen asemaan, kun vapaa-aika kuluu pihalla ja jossain välissä pitäisi niitä välttämättömiä sisätöitäkin tehdä. Aurinkoiset ja likitulkoon kesäisen lämpimät päivät ovat jatkuneet pääsiäisen ylikin ja sehän on merkinnyt luonnon huomattavaa vihertymistä. Puissa on jo suuret hiirenkorvat, valkovuokot kukkivat ja puutarhan kukkapenkeistä nousee niin paljon kasveja, että melkeinpä suhinan korvissaan kuulee. 

Pitää varmaan ryhtyä kantamaan kameraakin selkärepussa, jotta aikaa ei hukkaantuisi turhiin kuvausvehkeiden noutoihin, vaan kaikki tarpeellinen kulkisi jatkuvasti mukana. Olenkin miettinyt, pitäisikö tehdä tai teettää sellainen "suutarinessun" kaltainen tamine, jossa olisi paljon taskuja ja ripustuslenkkejä erilaisille puutarhatyökaluille. Tai sitten voisi valjastaa itsensä jonkinlaisten kärryjen eteen, jolloin perässä kulkisi kaikenaikaa tarvittava arsenaali kamaa liikkui sitä sitten missä päin puutarhaa tahansa.

Laitoimme kasvihuoneen syksyllä miltei valmiiksi, mutta automaattinen kattoluukunavaaja jäi hankkimatta. Nyt sekin on ostettu ja asennettu. Pari ensimmäistä päivää kului rattoisasti tuijottamalla kasvihuoneen suuntaan, joko luukku on auennut ja kuinka paljon. Joka aamu käyn katsomassa kasvihuoneen mittarista menneen yön alimman lämpötilan. Toistaiseksi on joka yö ollut vähän pakkasta, joten ei vielä toivoakaan viedä sinne mitään kasvamaan.

Jonkun antamasta vinkistä ostimme kasvihuoneeseen tuollaisia mustia laastipaljuja, joiden pohjiin porattiin pieniä reikiä. Koska kasvihuoneeseen ei mahdu kottikärryt, sujuu mullanvaihto näppärämmin, kun voi tarvittaessa kiskoa paljun ulos, yksi kerrallaan. Yhden paljun tilavuus on 80 litraa, joten ihan mukavasti niissä mahtuu kasvit kasvamaan. Kummallekin sivulle mahtui kolme paljua ja päähän jää vielä tilaa vaikka viiniköynnökselle. Esimerkiksi.

Pääsiäisen aikaan näin jossain mainoksessa valopetroolilämmittimen tarjouksessa sen verran edulliseen hintaan, että päätin oitis pyhien mentyä käydä sellaisen hankkimassa kasvihuoneeseen. Olin aivan varma, että tarjous oli ollut Hongkongissa. Ei ollut. Niitä oli kyllä ollut siellä myytävänä, mutta olivat loppuneet. No, jälkeenpäin löysin sitten sen mainoksenkin ja kyse oli Multasormesta, jossa kaikki lämmittimet olivat menneet kertaheitolla. Pitäisi varmaan aina hyvän tarjouksen nähdessään napata lehtinen talteen ja mennä samantien kauppaan. Kaikki puutarhaan liittyvä on juuri nyt niin liikkuvaa tavaraa, että tarjoustuotteet loppuvat heti alkuunsa.

Honkkarissa meinasi maltti karata heti kassan ohitettuani, sillä kauppaan oli juuri tullut monta rullakollista perennan taimia. Aika usein Honkkarin taimet ovat jo alkuunsa niin surkean oloisia, ettei niitä viitsi maksusta kantaa omaan pihaan kuolemaan. Taimiressukat on usein tungettu ahtaasti ja rullakko sijoitettu paljaan taivaan alle alttiiksi niin polttavalle auringolle kuin sateelle ja tuulellekin. Eikä kukaan oikein taida ehtiä kasveja riittävästi kastelemaan, joten ne rupsahtavat ennen aikojaan. Nyt perennat olivat tuhteja ja hyväkuntoisia. Ja kauppa kävi. Meitä oli muutama naisasiakas kasseinemme rullakkojen kimpussa ja jokainen tuhisi itsekseen ja toisilleen, että kohta loppuu rahat, mutta tämäkin on vielä saatava.

Pitkään olen miettinyt, millaista meidän puutarhamaamme mahtaakaan olla. Viime kesänä jo kysyin apteekistakin ph-testejä, mutta paketti maksoi lähes 40 euroa. Jäi ostamatta. Nyt löysin tällaisen paketin, jonka vielä raaskii ostaa. Kaivoin ihan aluksi alapihan nurmikolta ohjeiden mukaisesti pikkaisen maata ja laitoin putkiloon tislatun veden ja paketissa olevan pillerin kera. Vatkasin putkea ja seisotin, kuten käsketään. Vaan ei tullut keltaista, vihreää, turkoosia tai sinistäkään. Ei edes punaista. Tuli ruskeaa, kuten äkkipäätään jokainen ymmärtää, jos sotketaan veteen multaa. Mikälie mennyt pieleen? Olisiko maata sittenkin tullut putkiloon liikaa? Täytynee uusia koe lähiaikoina uudelleen. Onhan paketissa sentään jäljellä seitsemän pilleriä.

Pohjantähti -köynnösruusu lämpimällä seinustalla

Pihassa tapahtuu nyt niin paljon, ettei kaikesta millään ehdi raportoida sen enempää itselleen kuin täällä blogissakaan. Tänään hain postista Viherpeukaloiden lähetyksen. Tilasin paketin Fairy -ruusuja istutettavaksi kesäksi ruukkuun. Siirrän ne sitten syksyllä maahan. Ruusut ovat parhaillaan ämpärissä likoamassa ja odottamassa istutusta. Tiukkaa tekee, ehdinkö tänään.

 

Kolme erilaista haastetta odottaa käsittelyä. Pirkko, Irmeli ja Tansku, olen ottanut haasteet vastaan, mutta säästän ne sellaiseen päivään, jolloin on aikaa enemmän ja kenties vähän vähemmän tätä muuta pulinaa.

Toivotan myös Evin, Marikan ja Katjan lämpimästi tervetulleiksi blogini lukijoiksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille. Nauttikaa auringosta ja lämmöstä sekä tietenkin kaikesta kauniista, jota luonto meille nyt tarjoaa!

 

PS.

Se vietävän rusakko on käynyt popsimassa alapihan penkistä tulppaaneja. Ai, että ottaa pattiin.