Puutarhahörhöilyä tulppaanien lomassa

Tulipa Silver Parrot

Vihdoin aurinkoista, lämmintä, kesäistä. Aamukahvitkin on voinut juoda pihalla ilman villasukkia ja pitkähihaista vaatetta. Tämä on niin ihanaa, ettei paremmasta ole väliä.

Lämpö on saanut tulppaanit avautumaan. Näköjään syksyllä laitoin vähemmän tulppaaninsipuleita ja aiemmin istutetuista sipuleista on noussut yksilö sieltä täältä. Auringon lämmössä kukat avautuvat aivan levälleen, mutta viileiden öiden ansiosta niiden kukinta pitenee.

Vanhemmista tulpuista en ensihätään löytänyt nimilistoja. Niinpä tämäkin kaunotar saa toistaiseksi patsastella täällä nimettömänä. Varmasti joku teistä lukijoista aika pian löytää hänelle nimen.

Tulipa China Town ja Tulipa Florosa

Joko minulla on mennyt sipulipussit sekaisin ja mitä kummaa lienee istuttaessa tapahtunut, mutta vaaleanpunaisten vihreäraitaisten Florosa tulppujen joukosta nousee ainoastaan yksi oranssikukkainen vihreäraitainen China Town. Kumpaakin piti olla 10 kpl. Täytyy käydä laskemassa ylös nousseet ja ihmetellä asiaa uudelleen.

Tulipa Spring Green

Kuten huomaatte, olen ihastunut näihin vihreäraitaisiin tulppuhin. Vaikka tuossa yhtenä päivänä jo ilmoitin, että taidan jättää tulppaanien istuttamisen tulevina syksyinä vähemmälle, niin luultavasti sipuliluetteloiden ilmestyessä olen taas tyystin unohtanut nämä keväiset höpötykseni. Toisaalta keksin hyvän paikan tulppaaneille. Meillä on rajattu paikka, jossa kasvaa tuoksuvatukkaa. Jonkun kerran olen yrittänyt sitä kaivaa pois, koska haluaisin tilalle jotain muuta, mutta varmaan pitäisi olla ikioma kaivuri. Leikkaan vatukat siitä paikasta joka syksy ihan alas, sillä sieltähän ne takuuvarmasti aina uudelleen kasvavat. Kasvu on kuitenkin sen verran hidasta, että ehtisin hyvin nauttia tulppaanien kukinnasta, kunnes vatukat vihdoin peittävät väsähtäneet tulpunlehdet alleen. Siinäpä oiva paikka tulpuille.

Tulipa Lilac Perfection

Tulipa Cummins

Parin vuoden takaisista ripsureunatulppaaneista nyt nousi mullasta yksi ainokainen. Samalla paikalla kasvoi myös Blue Heronia, mutta minusta tämä on Cummins.

Joskus ammoisina aikoina olen istuttanut myös ihan yksinkertaisia keltaisia tulppaaneja. Niistä nousee uskollisesti joka vuosi yksi tai kaksi yksilöä. Tänä vuonna kaksi. Itse asiassa ei yhtään hullumpi tämäkään. Voisinpa ajatella istuttavani tällaisia konstailemattomia tulppuja enemmänkin, jos ne ovat kestävämpiä, kuin nuo erikoiset sukulaisensa.

Tämä taasen ei ole tulppaani, vaan mamman puutarhakaveri, joka on ilmeisesti saanut vainun jostain ötökästä ja tarkkailee sitä lumimarjapensaassa. Ehkä siili, ehkä sammakko vai lintuko sinne pusikkoon on lentänyt? 

Tarkkailu taisi alkaa väsyttää ja Juuso palasi vartiointipaikalleen. Tästä ken sisälle kulkee, kompastuu ensin kissaan. Tällä kertaa Juuso oli hyvin hövelillä tuulella ja antoi mammankin loikkia ylitseen ilman kommentteja. Toisinaan se innostuu tarttumaan housunlahkeeseen tai sukkaan kiinni tullakseen varmasti huomatuksi. No, tänään mammalla ei ollut sen enempää sukkia kuin housunlahjettakaan. Shortsinpunttiin oli vähän pidempi matka.

Norjanangervot kukkivat nyt upeasti ja niiden tuoksu on aivan ihana. Ei laisinkaan liian massiivinen aiheuttaakseen päänsärkyä tai ellottavaa oloa. Ulkoilmaan tuoksuja mahtuu heikompipäisenkin haisteltavaksi.

Muutenkin puutarhassa kaikki kasvaa ja kukoistaa sellaista vauhtia, ettei millään tahdo perässä pysyä. Jossain vaiheessa kevättä ajattelin, että nyt tuleekin lokoisa kesä, kun ei ole kovin suuria projekteja suunnitteilla. Turha luulo. Ei tarvitse kuin hetkeksi istahtaa pihapöydän ääreen, niin päässä alkaa vipeltämään ideoita ja suunnitelmia sellaista vauhtia, ettei niitä edes paperille ehdi laittaa. Tai vähintäänkin siinä istuksiessa näkee jotain nypittävää, leikattavaa, korjattavaa ja kohta jo pitää lähteä kellariin hakemaan työkaluja.

Tänään oli tarkoitus pitää lepopäivä ja juoda kahvit ystävän kanssa ulkosalla. Sitä ystävää odotellessa ehdin kuitenkin leikkaamaan juhannusruusun kuolleita oksia ja nyppiä yhden jos toisenkin rikkaruohon sieltä täältä. Onneksi ystävä tuli ja oli pakko rauhoittua kahvikupin ääreen. Kunhan ensin oli kierretty puutarha ympäri ja syynätty puskat ja perennat. Ja siinä ohessa nypitty katsetta häiritseviä rikkoja sieltä täältä. Sellaista tämä puutarhahörhön elämä on. Minkäs mahdat.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille muille puutarhahörhöille!

Pihalle palaa eukkosen mieli...

Kotkansiipi päältä

Kesä on selvästi tullut. Tänään juotiin aamukahvit pihalla - ei kylläkään ihan paitahihasilla. Käki on kukkunut monena iltana ja pääskysetkin lentelevät korkeuksissa. Räkättirastailla taitaa jo olla ensimmäiset poikaset opastettavina, kun Juuson kanssa ei enää metsikössä ihan joka paikkaan ilman räkättien pontevaa vastustusta voi mennä.

Kotkansiipi sivusta

Nyt on pari päivää vapaata omaishoidosta ja muistakin menoista, joten pihamaalle on taas kiire. Tai kiire ja kiire. Siellä on yksinkertaisesti niin huikean kiva puuhata, ettei millään tahtoisi sisällä aikaa viettää. Kotihommat tulee tehtyä vähän sinne päin, mutta ehtiihän sitä taas paikkoja puunailla talvellakin.

Kotkansiipilapsonen nojaa kompostiin

Nautiskelkaa tästä kevään viimeisestä viikosta. Maanantaina siirrymme sitten virallisesti kesään, ainakin allakan mukaan. Kaikki kiva odottaa pihalla, joten heippa taas vähäksi aikaa.
 

Puutarhan osoitteet

Näkymä yläpihalta alapihalle

Nyt kuulkaa tuli hurjan pitkä sepustus, joten jaksakaa loppuun tai lopettakaa kesken. Pakko oli pulputtaa tämä tarina, kun nuo sormet alkoivat näppäimistöllä taas tanssimaan. 

Löytyykö teidän puutarhoistanne osoitetietoja? Miten kirjaatte istutuspaikat muistiin, jos siis ylipäätään kirjaatte? Miten puhuttelette kukkapenkkejänne? Huomaan, ettei ainakaan oman pääni muistitietoihin ole luottamista ja siksi pyrin kirjoittamaan istutustiedot paikkaan, josta löydän ne tarvittaessa myöhemminkin. Vasta vuosien kokeilujen tuloksena näyttää nyt syntyneen käyttökelpoinen systeemi tälle kirjaamiselle eli olen nimennyt kukkapenkit ja istutuspaikat. Olen laatinut Istutuskartan nimellä kulkevan luettelon kolmen viimeisen vuoden uusista istutuksista. Tarkoitus on ajan kanssa laajentaa tuo "kartta" koskemaan kaikkiin olemassa oleviin istutuksiin.

Vasemmalla Hortensiapenkki, joka kaartuu oikealle Kriikunapolkuna, etualalla Kurgaani ja sen takana osa Päivänliljapenkistä.

Joidenkin puutarhaosioiden nimet ovat tulleet ajan myötä ja jotkut ovat syntyneet heti jostain lausahduksesta tai penkin rakentamiseen liittyvästä seikasta. Joku kukkapenkki on hetken elänyt tietyllä nimellä, mutta penkin kasvaessa nimi on muuttunut kuvaamaan enemmän kyseisen penkin uutta olemusta. Näin kävi esimerkiksi Päivänliljapenkille, joka alkoi pienenä pyörylänä, jonka keskellä oli pari kärhöä ja sen ympärillä jaloruusuja. Penkki oli siis alkuun välillä Kärhöpenkki ja välillä Ruusuympyrä. Kun sitten jatkoin penkkiä kasvihuoneen suuntaan ja istutin siihen päivänliljoja, sen nimi muuttui Päivänliljapenkiksi.

Oikealla Kiemurapenkin pää, sen taustalla Herukkapensaat, vasemmalla Kurgaani ja keskellä Hedelmätarhan edessä Päivänliljapenkki.

Päivänliljapenkin takana on Hedelmätarha eli omenapuut ja viime loppukesästä sinne syntyi myös Mustikkapenkki, johon istutin saamani pensasmustikat. Päivänliljapenkin päähän sijoitimme eräältä rivitalorakennustyömaalta saamani betoniraudoitusverkon, jonka Ukkokulta kiinnitti puupylväisiin. Ehkä se olisi ollut paremman näköinen hiukan matalampana, mutta taloudesta ei löytynyt sellaista vekotinta, jolla raudan olisi saanut taivutettua tai peräti pätkittyä. Toivottavasti laikkuköynnös ja köynnöskuusama valloittavat verkon ajan myötä korkeuksiin saakka.

Taustalla Kasvihuone ja Kasvimaalaatikot, etuoikealla Ruusupuska, joka jatkuu vasemmalle Kiemurapenkkinä.

Alapiha oli omenapuita ja marjapensaita sekä kasvimaata lukuunottamatta nurmena. Lasten kasvaessa sieltä lähti ensin keinu ja vähitellen tuli ajatus muuttaa laaja nurmikko kasveilla täytetyksi puutarhaksi. Sillä tiellä tässä ollaan, joskin matkaa on edessä melkoisesti.

Nurmikonhävitysprojekti lähti tuosta Ruusupuskasta, jonne siirsin yläpihalla leviämään lähteneen Juhannusruusun. Sitten siihen viereen tuli Punalehtiruusua, Hansaruusua ja Metsäruusua. Uutena istutin tänä keväänä Omenaruusun. Pikkutalvio on levinnyt ruusujen alustalle. Ruusupensaan takana on kaivonkansi. Nykyisin meillä on kunnallistekniikka ja vanhaa porakaivoa käytämme lähinnä kasteluvetenä. Kauempana taustalla näkyvässä betonirenkaassa poltamme lähinnä hävitettäväksi tarkoitettuja juuria ja jotain pientä silloin tällöin.

Kiemurapenkki

Ruusupuskista istutusalue lähti leviämään nurmikon keskustaa kohti. Alkuun kaivoin istutukset suoraan maahan poistamalla vain nurmikon sopivalta alalta. Koska istutettavat eivät heti vallanneet koko aluetta, peitin mulloksen sanomalehdillä ja hakkeella. Siten kukkapenkeissä ei juurikaan ole ongelmia rikkaruohojen tai nurmikosta lähteneen ruohon kanssa. Nyttemmin olen siirtynyt kohopenkkeihin, jolloin en välttämättä poista nurmikkoa laisinkaan, vaan kanttaan sopivan alan ja peitän sen sanomalehdillä, joiden päälle sitten kokoan kohopenkin.

Kurgaani

Ensimmäiset kohopenkit syntyivät vahingossa, kun kaivoin uutta kukkapenkkiä jonnekin ja siitä syntyvä maa-aines piti kasata toisaalle. Kurgaani esimerkiksi on Kriikunapolun alta poistettua maata, joka sai muhia pari kuukautta sanomalehtien, oksahakkeen ja pressun alla. Ajattelin, että siellähän maa muhii, kunnes keksin läjälle käyttöä. Kurgaanin laelle istutin riippahernepuun ja reunoille peittokurjenpolvea, sammalleimua, pikkusydäntä, ketoneilikkaa. Kurgaanissa kasvaa myös kolme pionia ja joitakin sipulikukkia. Vielä siihen jotain mahtuu, kunhan keksin, mitä. 

Ruusukolmio, jonka kulmissas kasvaa ruusupensaat 'Sävel', Tornionlaaksonruusu ja Ritausma sekä Kirjoapteekkarinruusu.

Kun innostuin hankkimaan lisää pensasruusuja, piti niille löytää paikka. Pihamme aurinkoisin ja lämpimin paikka on lähellä Kriikunapuita, joten siihen vain lapio multaan. Kolmiomainen lämpäre keskellä nurmikkoa näytti ihan hoopolta ja niinpä kiirehdin sille jatkoa. Aloin rakentaa Kriikunapolkua. Ei kannata rakentaa valtavia kukkaistutuksia, joita ei sitten pääse hoitamaan. Jollei pääse ympäri, on tehtävä jonkinlainen huoltopolku istutusten keskelle. Kriikunapolku oli jonkin aikaa valmiina kuitenkin ilman varsinaista polkua eli kiveystä ja rapskulaattoja. Ne sain laitettua lopullisesti kuntoon vasta viime syksynä. Niin ja nimi paikalle tuli reunalla kasvavasta kriikunapuusta.

Rajamäntypenkki

Tonttimme rajalla, naapurin aidan kulmauksessa kasvaa iso mänty. Rakentaessamme se oli ihan pikkuinen, mutta nyt jo kasvanut melkoiseksi puuksi. Vuosien mittaan olen sahannut siitä lukuisia kuivahtaneita oksia, jotka muuten olisivat vähitellen pudonneet nurmikolle. Nyt en enää pitkilläkään tikkailla ylety alimpiinkaan oksiin. Männystä tulee aivan valtavasti neulasia, joten ilmeisesti maa sen vaikutusalueella on aika hapanta. Nurmikko on vähitellen muuttunut varsin sammaleiseksi, mikä osittain johtunee myös lähiympäristön puuston kasvamisen aiheuttamasta varjoisuudesta. Jossain vaiheessa tein männyn viereen sellaisen "Istutan-kun-en-muualle-keksi" -alueen. Nimi muuttui aika pian Rajamäntypenkiksi. Nyt siellä kasvaa lähinnä Töyhtöangervoa, jonka siementaimia pulpahtaa joka vuosi lukuisia. Penkissä on myös Poimulehteä ja Juhannusruusua.

Naapurirengaspenkki

Naapurin aidan vieressä kasvoi aikanaan melkoinen rypäs leppää. Meni vuosia saada viimeisetkin maasta versovat lepäntaimet kokonaan pois. Rakennusajalta jäi kaksi ylimääräistä betonista kaivonrengasta, jotka piti naamioida jotenkin. Niitä kun ei liikutella ihan helposti sinne tänne. Toinen rengas kieritettiin jossain vaiheessa odottamaan jatkokäyttöä lepikon reunaan ja siinä se yhä nököttää. Renkaaseen olen yleensä istuttanut krassia, joka vyöryy kesän mittaan ylös, alas ja sivuille ja tuo mukavasti väriä kukintansa lopettaneen norjanangervon vihreyteen. Viime keväänä istutin renkaaseen kaksi kärhöä, joista ainakin toisessa näyttää jo olevan eloa.

Norjanangervot ovat peittäneet renkaan erinomaisesti, mutta viime vuoden keväällä oli vaihteeksi pakko leikata angervot tapille, koska ne olivat totaalisesti ränsistyneet ja kukkiakin oli lähinnä latvoissa. Aikanaan olen ympäröinyt penkin kivillä, joiden alle olen laittanut maanpeitekangasta. Maa laskee tuosta penkistä jonkin verran kuvan etualaa kohti. Ja kuten kuvasta näkyy, angervot ovat peittäneet alueen niin tehokkaasti, ettei niiden latvuston peittoalueella ole kasvanut edes nurmikko. Paikka on nyt varsin ruman näköinen, mutta asia korjaantuu angervojen kasvun myötä. Eikä siihen mene kauaa.

Naapuriaita Kakkonen

Naapurirengaspenkin oikealla puolella on penkki nimeltä Naapuriaita Kakkonen. Se ei ole vielä lähellekään valmis. Nurmikko (tai pikemminkin sammalikko) on katettu vasta toissa kesänä ja paikka on edelleen muhimassa. Muhiminen tarkoittaa sitä, että torjun rikkaruohoja peittämällä alueita sanomalehdellä ja oksahakkeella. Harmillista on, että naapurin puolelta vyöryy jatkuvasti uusia ja uusia voikukka- ja rönsyleinikkikasvustoja, joiden kurissapitäminen on työlästä. 

Tuohon oikeaan nurkkaan olen siirtänyt aikanaan tien vierelle aidanteeksi istutettua kiiltotuhkapensasta ja viime kesänä istutin paikalle Isabellansyreenin ja jalosyreeni 'Sensation'. Tämä penkki on puutarhamme peränurkkaa, eikä sen laittaminen ole ollut listan kiireisimmässä päässä. Sinne olen tyrkännyt muualta pois joutaneita vuorenkilpiä, ettei paikka olisi ihan pelkkää oksahakekeskittymää.

Naapuriaita Ykkönen

Vastaavasti Naapurirengaspenkin vasemmalla puolella on penkki nimeltä Naapuriaita Ykkönen. Sen oikeassa reunassa kasvaa kaksi iäkästä punaherukkaa, jotka tuottavat erinomaisen runsaasti marjoja joka vuosi. Penkin toisessa päässä taasen on pari tuijaa. Keskellä on Valamonruusu ja muuten penkissä kasvaa matalaa jaloangervoa, kaunokaista ja joka paikkaan levinnyttä lemmikkiä sekä kevätkaihonkukkaa.

Aidan edessä, penkin keskellä on myös kaksi tuijaa, jotka viettivät viime kesän sisääntulon isoissa ruukuissa. Istutin ne syksyllä maahan, mutta ne kumartavat edelleen maata kohden talvisen tykkylumen jäljiltä. Olisi pitänyt käydä ajoissa putsaamassa lumet tuijien hennoilta harteilta. Toivottavasti tuijat vielä tuosta jaksavat selkänsä suoristaa.

Kriikunapolku

Vastapäätä naapurin aidan edessä olevia penkkejä on jo aiemmin mainittu Kriikunapolku, joka oikeastaan koostuu useammasta penkistä. Ensin tuohon vasemmalle muutti metsäruusu. Sen paikalta löytyi iso kivi, jota ei kaivamalla ylös saanut ja kuitenkin sen kärki piti aina muistaa nurmikkoa leikattaessa. Niinpä päätin tehdä kiven lomaan kukkapenkin. Metsäruusu on kaunis kukkiessaan yksinkertaisin vaaleanpunaisin kukin, mutta se on hurja tekemään juuriversoja. Nurmikon puolella ne on helppo pitää kurissa, mutta samaa ei voi sanoa kukkapenkin puolesta. Penkin oikeassa reunassa on Hortensiapenkki ja taustalla oikealla Ruusukolmio.

Kriikunapolku viistosti naapurin aidan suunnasta. Edessä keskellä on Ruusukolmio, oikealla yläkulmassa näkyy Hortensiapenkki ja oikeaan etukulmaan jää metsäruusu, vasemmalla kriikuna. Kriikunapolku haarautuu kolmeen suuntaan.

Leikkimökkirinne

Tonttimme on kahdessa tasossa. Ylä- ja alapihan jakaa lähes koko tontin levyinen rinne. Edellinen naapuri rakensi aikanaan aivan tontin rajalle autokatoksen ja maakellarin. Sitä varten paikalle tuotiin paljon maa-ainesta. Sitä sitomaan he istuttivat kuusiaidan ruskean puuaidan sisäpuolelle. Kuusiaita jäi leikkaamatta ja hoitamatta ja nykyinen naapuri onkin kaatanut rivistä useamman puun. Jokunen on vielä jäljellä. Me tuimme oman puolen rinnettämme aluksi pengertämällä sen puurakenteilla. Eivät kestäneet aikaa ja maan voimaa. Muutama kesä sitten Ukkokulta muurasi harkoista tukevan muurin sekä rinteen naapurin puoleiseen että puiston puoleiseen päähän. Muurin ja naapurin lauta-aidan väliin jää sopivan levyinen kulkuväylä vaikka kottikärryjä varten.

Lautarakenteiset porrastukset sijaitsivat kuvassa näkyvien vuorenkilpien oikealla puolella. Muurin ja maan väliin jäi syvänne, jota olen täyttänyt haravointi- ja kaivujätteellä. Nyt näyttää siltä, ettei maa pahemmin enää painu. Rinteen oikeaan yläkulmaan olen vuosia sitten istuttanut näköesteeksi naapuriin päin tuoksuvatukkaa. Enää en istuttaisi, sillä se on hurja leviämään. Leikkimökin päädyssä kasvaa syreenejä ja niiden reunalla laakakatajaa. Monet eivät pidä vuorenkilvestä, mutta tällaisiin ongelmallisiin rinteisiin se on oiva ratkaisu..

Leikkimökkirinteen polku

Polku leikkimökkirinteeseen valmistui vasta runsas kuukausi sitten. Täysin valmis se ei ole vieläkään, eikä ihan kokonaan valmistukaan ennen kuin saan vuosikausia sitten kaadetun koivunkannon jämät kokonaan pois. Juuso kuitenkin tykkää oikaista juuri tästä ja helpottaa melkoisesti, kun voi itse kulkea sen perässä.

Rinne jatkuu tontin toista reunaa kohden tehden pienen mutkan. Näkyvyyden peittävät vuorimännyt, joiden systemaattisen leikkaamisen aloitin aivan liian myöhään. Onneksi sentään edes silloin, sillä ne ovat kohtalaisen siedettävän näköisiä ja tuuheita.

Oikearinne

 

 

Alapihalle johtavat portaat jakavat rinteen kahtia. Olen nimennyt puolikkaat Oikeaksi ja Vasemmaksirinteeksi. Rinteen yläreunassa kasvaa marja-aroniaa, jonka leikkasin toissa keväänä matalaksi. Koristemarja-aroniakin tuppaa risuuntumaan, ellei sitä sopivin väliajoin leikkaa. Nyt yritän kunnostautua aroniankin suhteen siten, että leikkaan uudesta kasvustosta osan pois, jolloin se tuuheutuu alhaalta lähtien, eikä risuunnu niin nopeasti.

Oikeanrinteen kaivoin muutama kesä sitten kokonaan auki, sillä mm. apila alkoi vallata liikaa tilaa ja ruoho kasvoi sammalleimua paremmin. Oli kyllä iso urakka kaivaa paikka kokonaan auki, putsata kasvit ja istuttaa ne uudelleen. Rinteeseen on upotettu yksi suurikokoinen olohuoneen matto ja maanpeitekangasta, jotta mahdollisesti multaan jääneet rikkaruohot eivät riehaantuisi. Yllättävän nopeasti sammalleimu, sulkaneilikka, maksaruohot, hopeatäpläpeippi ja muut kasvit ovat täyttäneet rempan jäljiltä melko paljaan rinteen.

Vasenrinne

 

Vasemman puoleisessa rinteessä ei ole ollut samanlaista rikkaruoho-ongelmaa, sillä hopeahärkki on peittänyt sen varsin tehokkaasti. Härkille olen antanut kavennustuomion, eli se tulee saamaan seurakseen muutakin kasvia. Syksyllä keksin ensimmäistä kertaa istuttaa rinteeseen tulppaanin sipuleita. Voi olla, etteivät tuohon saa jäädä, mutta kukkikoon nyt tämän kevään. Viime kesänä istutin rinteeseen kurjenpolvea ja jalopähkämöä. Rinteeseen on levinnyt runsaasti scillaa ja helmililjaa. Nyt rinteessä rötköttääkin ylenmäärin nuutuneita scillanlehtiä.

Tonttimme rajoittuu yhdeltä sivulta naapurin pihaan, toiselta tiehen ja kahdeltla muulta sivulta kunnan puistoalueeseen. Puita ja pensaita en ole alapihalle pahemmin istuttanut, koska en halua sinne liikkaa varjoa. Nyt on kuitenkin kunnan rakennussuunnitelmat edenneet sen verran, että tonttimme yhdelle sivulle on tulossa korttelikenttä ja toiselle sivulle sinne johtava kävelytie. Tämä tietää sitä, että tarvitsemme ehkä enemmän näköesteitä ja toisaalta myös sitä, että tonttiamme runsaasti varjostavat suuret puut kunnan alueella tulevat harventumaan. Se taasen lisää kauan kaivattua valoa pihaamme.

Vielä muutama vuosi sitten alapiha oli hedelmäpuita, marjapensaita ja kasvimaata lukuunottamatta lähinnä nurmikkoa. Tarkoitus on vähentää nurmikkoa ja lisätä muita istutuksia. Tähän saakka olen perustanut kukkapenkkejä siten, että niitä olisi helppo hoitaa ja niiden ympäriltä ajaa nurmikkoa niin kauan kuin nurmikkoa vähänkin on. 

Rajamänty

En ole laatinut minkäänlaista kokonaissuunnitelmaa, vaan etenen enemmänkin jonkinlaisen hämärän viidakkovision perusteella. Jos laadin tietynlaisen suunnitelman, tulee tunne, että sitä on pakko noudattaa. Tunnen itseni ja tiedän hyvienkin suunnitelmien elävän ja muuttuvan kaiken aikaa ja pakon vain rajoittavan elävyyttä. Oman rajoituksensa tuovat myös rajallinen budjetti, aika ja voimavarat. 
 

Istutuskartta

  

Kasvivalinnat ovat olleet aika yksipuolisia, mikä johtuu pitkälti siitä, että oman pihan jakotaimia on ollut kätevintä tyrkätä toisaalle pihaan. Siten on säästynyt rahaa ja uudet alueet on näin saanut nopeammin täyttymään. Blogin aloittamisen myötä olen ihan uudella tavalla innostunut pihan rakentamisesta, oppinut valtavasti hyödyllisiä asioita ja lisäksi löydän jatkuvasti mielenkiintoisia kasviehdokkaita, jotka omalta osaltaan lisäävät vaihtoehtoja alapihan muuttamiseen nurmikosta viidakoksi.

Puutarha on minun harrastukseni ja kiinnostukseni kohde, joten kaikenlainen urakointi on ihan itse hoidettava. Ukkokulta vain elää tarvittaessa hengessä mukana ja ihmettelee, kuinka monta "kirjovehkaa" minun oikein pitää pihalle hommata. No, kyllä hän silloin tällöin jonkun puurakenteen minulle naputtaa kokoon, kun sen ensin suunnittelen ja pitkään asian perään ruikutan. 

Naapuri seisoo toisinaan osaaottavan näköisenä aidan vieressä ja surkuttelee, kuinka minulla on niin hurja urakka nurmikonleikkuussa, kun olen täplittänyt pihani moisilla kukkapenkeillä. Eikö olisi parempi laittaa vain kaikki silkin sileäksi nurmeksi, on hänen mielipiteensä. Silloin saisi huristeltua nurmikon leikkurilla läpi hetkessä. Silloin käännyn leikkurin kanssa toiseen suuntaan muistellen vanhaa sanontaa, ettei "hullulle ja lapselle pidä näyttää keskeneräistä työtä". Kuvitteleeko joku vielä kaikkien näiden kaivuuhommien jälkeen, että haluan viettää kesäni nurmikkoa leikaten?

Ruusuherukka

Näin siis meni tämä helluntai. Ilman puutarhatöitä, mutta "garden on my mind" kuitenkin. Huomenna alkaa tämän toukokuun viimeinen viikko ja monelle se tietää päättäjäisiä ja juhlia. Meillä ei tänä keväänä ole minkäänlaisia kouluun tai opiskeluun liittyviä juhlia, mutta mikä estää juhlimasta kesän alkamista. Ei sitten mikään. Mukavaa viikkoa kaikille!

 

Vastaukset Karoliinan esittämiin "11 asiaa minusta" -haastekysymyksiin

Vaahtera

Karoliinan puutarha -blogista Karoliina laittoi minulle "11 asiaa minusta" -haasteen, johon vastaan näin:

1. Mitä blogin pito sinulle merkitsee? 

Aluperin aloitin blogin kirjoittamisen lähinnä tallentaakseni itselleni tietoja puutarhastani. Blogin oli tarkoitus olla ikäänkuin puutarhapäiväkirja, johon saisin kätevästi ympättyä kuvia. Pidän kovasti kirjoittamisesta, mutta kun on oppinut tekemään sen koneella, ei käsin enää millään jaksaisi kirjaimia paperille riipustaa. 

Enpä arvannutkaan, miten mielenkiintoiseen maailmaan itseni tyrkkäsin ja miten valtavasti teidän kaikkien blogeista olen oppinut ja opin yhä. Blogin kirjoittaminen ei ole laisinkaan yksinäistä puuhaa, vaan täällä olen saanut tutustua virtuaalisesti ihaniin ihmisiin. Monien kohdalla tuntuu, kuin olisin tuntenut heidät jo vuosikausia. Aivan kuin olisin ollut puutarhaelämän kirjekurssilla, jossa kasvitietouden lisäksi opiskellaan ihmiselämää sen iloineen ja suruineen.

Blogin pitämisestä on tullut minulle varsin tärkeä elementti. Se on eräs tapani pitää yhteyttä muihin ihmisiin, se on puutarhapäiväkirja ajankohtaisine kuvineen, se on tiedon ja taidon lähde, se on oman puutarhan rakentamista tukeva kiva harrastus.

Pikkutalvio

2. Paras vuodenaika puutarhassasi, miksi? 

Kyllähän se on ehdottomasti kevät. Mikä voisikaan olla hienompaa, kuin kiertää ympäri puutarhaa, tökkiä multaa sormillaan ja miettiä, milloin ja mitä sieltä on tulossa - ja onko ylipäätään tulossa. Väännellä ja käännellä lehtiä ja sihdata polvet kurassa kameran objektiivin läpi. Tuijottaa lämpömittaria ja sääennustuksia sitä upeaa lämpöaaltoa odottaen ja sateen jatkuessa todeta lakonisesti, että kyllähän puutarha vettä tarvitsee. Mikä voisi olla ihanampaa, kuin huumaava ensirakkaus joka kevät yhä uudelleen ja uudelleen. Rakkaus kasveihin, kukkiin, puutarhaan...

Scillat

3. Mikä on inhottavin työ, mitä puutarhassasi joudut/saat tehdä? ;)

Tällä hetkellä on kaksi inhokkia, joista toisen ehkä jollain aikavälillä saan kukistettua. Toiseen tuntuu olevan mahdoton vaikuttaa. Ja ne kaksi ovat jättitatarin hävittäminen ja toinen kotilot. Tatarsotaa on nyt kolmas kausi meneillään, enkä siis vielä osaa kovin paljon sanoa tuloksista. Jättitataria istutin parikymmentä vuotta sitten kumpaankin päähän taloa näköesteeksi. Se vaikutti oivalta kasvilta, koska talvella sen päälle saattoi kolata lunta ja kesällä se kasvoi nopeasti parimetriseksi näköesteeksi. Nyt olen kaivanut käsittämättömän valtavia juurakoita maasta, peittänyt pari aluetta mustalla muovilla ja katteella. Kummasti tatar kiemurtelee pitkillä juurillaan etsien uusia ulostulopaikkoja maasta ja punaisia versoja ilmestyy yhä uusia ja yhä laajemmalle. 

Kierrän tatarin vanhat kasvualueet säännöllisesti ja kiskon versot heti, kun niistä saa sopivan otteen. Hetken jo mietin roundapin hankkimista, mutta siinä kulkee myrkyllisyyden raja. Sitä en puutarhaani laita. Nyt olen pari kertaa kokeillut Neudorffin Finalsania, jonka vaikuttaja-aineet ovat pelargonihappo ja maleiinihydratsidi. Pelargonihappo on luonnontuote, eikä sen pitäisi olla luonnolle myrkyllistä. Maleiinihydratsidistä en löytänyt tarpeeksi tietoa. Tuloksista en vielä tiedä.

Kotiloita kerään sen, minkä näen ja ehdin. En voi kuitenkaan vaikuttaa siihen, mitä naapurit tekevät, joten tuskin yksin kotilosotaa tulen voittamaan. Niinpä elän ajatuksella, että tuhoan, minkä voin, enkä anna asian sen enempää horjuttaa mielenrauhaani. 

Etualalla Iirikset aluillaan

 

 4. Mikä puutarhanhoidossa tuo suurinta tyydytystä elämääsi?

Ehkä ne hetket, kun kovan kaivamisen, kärräämisen ja istuttamisen jälkeen näen kasvien alkavan viihtyä ja kukkia. Näin keväällä sitä tyydytystä on parhaiten tarjolla, kun jännityksellä puutarhassa kiertäessään löytää uusia ja uusia mullasta nousijoita, joiden suhteen ei ole ollut laisinkaan varma niiden selviytymisestä. Itse asiassa kasvien suhteen ei kai koskaan voi olla täysin varma, sillä luonto toimii omilla säännöillään ja ihmisen on siihen sopeuduttava.

  

Narsissi Ice King

5. Millä perusteella valitset kasveja puutarhaasi? 

Taloa rakentaessamme ammattilainen teki meille puutarhasuunnitelman, jota ei kuitenkaan aivan täysin sellaisenaan toteutettu. Siinä oli muutamia ongelmia, jotka paljastuivat vähitellen. Esimerkiksi talon seinustan läheisyyteen istutetut rhodot eivät kestäneet katolta tulevaa lunta. Kadulta ei myöskään saanut tehdä niin montaa sisäänkäyntiä tontille, kuin suunnittelija karttaansa piirsi, mikä vaikutti istutussuunnitelmaan.

Teen kaikenlaisia suunnitelmia sekä mielessäni, että pihalla käyskennellessäni. Usein kuitenkin käy niin, että kun ryhdyn toteuttamaan yhtä paikkaa, se laajenee sinne ja tänne ja lopulta suunnitelma joko menee uusiksi tai ainakin se muuttuu totaalisesti.

Ongelmani on myös se, että kun lähden ostamaan jotain tiettyä kasvia, puutarhalta mukaan lähtee yhtä sun muuta kivaa, jota en vain voi vastustaa. Suunnitelmallisuus ei tosiaankaan ole hyveeni. Vaikka minulla on selkeä ajatus, että tuohon istutan jotain tiettyä kasvia, lopputuloksena on kuitenkin kasveja, joille minun pitäisi löytää hyvä paikka. Puutarhani on siis sekametelisoppa. Ei tietoakaan värien sointuvuudesta toisiinsa tai jatkuvasta kukinnasta alkaen kasvista A kevätvarhaisella päättyen kasviin Ö syysmyrskyjen alkaessa.

Kieloja tulossa

6. Parasta puutarhassasi?

Kyllä puutarhassani parasta on se anti, mitä siitä ammennan. Aina on tekemistä ja uuden luomista, mutta toisaalta puutarha on siinä mielessä valmis, ettei siellä ole pakko tehdä isoja muutoksia. Kaikki lähtee yleensä ihan omasta halusta tehdä jotain toisin ja niitä toisintekemisen haluja näyttää ponnahtelevan mieleen yhtenään.

Puutarhani on minulle rakas harrastus, ajankulu, mielen ja sielun nollaamispaikka, paikka ilolle ja surulle. Iäkkäiden vanhempien auttaminen määrittää sen verran tehokkaasti ajankäyttöä, ettei sen enempää jaksa itseään mihinkään muuhun sitouttaa. Ehkä olen kummajainen, mutta oikeastaan en niin kovin mitään kaipaa, kuin saada viettää aikaa pihalla ja puutarhassa.

Lewisia selvisi talvesta ja on nyt nupulla

 

7. Oletko "kevätpuutarhuri", vai "tosipuutarhuri", jonka mieleen ei muuta paljon mahdukaan? (lue hieman pilke silmäkulmassa...) 

Pahasti näyttää, ettei meikäläisen päässä enää mitään muuta pyöri, kuin kasvit ja puutarha. Talvella sitten nuppi saa levätä ja latautua seuraavaa puutarharupeamaa varten. Itseä tämä ei haittaa laisinkaan, mutta saattaapi olla, että Ukkokultaa toisinaan hiukan tympii vaimon yksipuolisuus.

Mahoniassakin on jo nuppuja

8. Mieleenpainuvin asia vuosien varrelta puutarhanhoidossa? (esim. erityisen onnistunut/epäonnistunut kasvivalinta, jokin tuoksu tai kukinnan väri, yllätyskasvi, puutarhavierailu, ihan mikä vaan mikä on vaikuttanut ajatusmaailmaasi voimakkaasti?)

Elämääni puutarhan omistajana ja rakentajana on kuulunut joitakin selvästi erilaisia vaiheita, joista jokainen on omalla tavallaan kehittänyt ja kasvattanut niin ihmisenä kuin puutarhurinakin. Viimeisin näistä on blogin kirjoittamisen aloittaminen kesäkuussa 2011. Siitä avautui aivan uudella lailla aktiivinen innostus puutarhan rakentamiseen ja kasvitietouden lisäämiseen. Sille ei toistaiseksi ole loppua näkyvissä.

  

Mukulaleinikit ovat aina nuppusupussa, kun olen kameran kanssa liikkeellä

9. Mistä hankit kasveja, parhaimmat taimistot?

Kun haluan jonkun tietyn kasvin, etsin yleensä netistä paikat, joissa sitä on ja vertailen hintoja. Tärkeää on myös, millainen matka taimistolle on, sillä minulla ei ole oikein aikaa ajella ympäri Suomea yksittäisten kasvien vuoksi. Pyrin erottamaan puutarhamatkailun ja taimihankinnat toisistaan. Muutama laatutaimisto on listallani, mutta myös puutarhaliikkeitä, jotka myyvät hyvien taimistojen tuotteita. 

Extempore-hankintoja tulee tehtyä milloin mistäkin. Taimivaihtotoreilta, markettien puutarhapihoilta ja joskus myös tuttavien pihoilta. Jonkin verran kasvatan itse siemenistä. Näin kasvukaudella tuntuu, että vaikka menisi ruokakauppaan, katse etsii jotain istutettavaa.  

Viime kesänä istutettu Rusokuusama on sekin selvinnyt talvesta

 

 10. Luetuin blogitekstisi?

Terassin kaiteet vihdoin valmiit, joka on julkaistu 3.8.2011. Ilmeisesti pihaympäristön rakentajat etsivät vinkkejä omaan tarpeeseensa.  

Jouluruusu jaksaa kukkia

 

 11. Mikä on puutarhaunelmasi?

Unelmani ylipäätään on sellainen, että saisin olla ja elää terveenä ja pitkään. Niin, että näkisin kasvieni elävän ja kasvavan ja että saisin nauttia puutarhastani vielä vanhanakin.

Uudemman kerran hassu Tähkäesikkoni (taustalla tavallinen kukinto)

Kiitos Karoliinalle kysymyksistä. En laita haastetta eteenpäin, sillä tämä on jo kiertänyt aika monessa blogissa. Halukkaat voivat ottaa haastekysymykset tästä, sillä Karoliinalla oli aika mukavat kysymykset.

PS.
Koska olen tehnyt tätä postausta muiden hommien ohessa parin viikon ajan, ovat kuvatkin osittain jo vanhoja. Näin sitä huomaa, kuinka nopeasti keväällä muutokset puutarhassa tapahtuu. Parissa päivässä jokin kasvi muuttuu pienestä taimesta kukkivaksi loistoksi.

Mukavaa lauantaipäivää ihan kaikille!
 

Idätystä kissan hännässä

Tulin puoli tuntia sitten ruokakaupasta ja ajattelin käydä täällä hiukan marmattamassa, kun jälleen sataa ihan kaatamalla. No, eipä sada enää. Sade kaikkosi sen siliän tien ja taivaalla aukenee sinisiä laikkuja pilvien välissä ja aurinko pujottaa sieltä lomasta säteitään. Kohta voin mennä ulos katselemaan pari päivää sitten istuttamiani pelargonioita, eikä tarvitse niitä ikkunalasin läpi sihtailla, kuten tuossa kuvassa.

Itse asiassa ensin täytyy vähän siivota, sillä kävin aamulla läpi siemenvarastojani ja sain Juuson seurakseni. Sen piti kellahtaa siemenpussien päälle ja viereen sillä seurauksella, että pari avoinna olevaa pussia kaatui kumoon ja nyt on työpöytä ja työhuoneen lattia täynnä harjaneilikan ja pioniunikon siemeniä. Saipa Juuson häntäkin niistä osuutensa. Mahtaako kissan karvainen häntä olla sopivan ravinteikas kukkien idättämiseen? Ainakin multatila hännässä on melko vähäinen.

Juuso jätti minut yksikseni siivoamaan ja meni jatkamaan päikkäreitään sohvalle. Taidan harjata siemenet lattialta ja nakata ne kukkapenkkiin. Eiköhän ne siellä idä paremmin kuin Juuson hännässä.