En tappanut sitä!

Ihan vain pikaisesti tulin tänne avautumaan orkidean kukinnasta. Nimittäin osaan todella tehokkaasti tappaa jokaisen orkidean vuoden sisällä kotiin tuomisesta. Viimeistään. Joskus tuntuu suorastaan tuhlaukselta ostaa uusia ja uusia orkideoita ja kantaa niitä sitten kompostiin.

Ukkokulta toi minulle jouluksi valkoisen orkidean. Se kukki kauniisti ja pitkään, kuten orkideat yleensäkin. Kukkien lakastuttua leikkasin kukkavanoista keltaiseksi menneen osan, mutta vanaa jäi kuitenkin vähän jäljelle. Kerran viikossa laitan orkidean noin tunniksi imemään vettä. Ei minulla ole mitää erityisiä orkidealannoitteita, enkä myöskään ole vaihtanut kasvualustaa. Annan vain imeä vettä ja silloin tällöin olen antanut hiukan merileväuutetta.

Ja jippii, orkidea on kehittänyt vanhaan jämävanaan uusia nuppuja ja vanhan vanan rinnalle kokonaan uuden kumppanin. Jossa niinikään on nuppuja. Nuput eivät ole pudonneet pois, vaan alkaneet nyt avautua. Tällä kertaa en siis saanut orkideaa hengiltä ensimmäisen kukinnan jälkeen, vaan sain sen kukkimaan uudestaan. Vautsi!

Sama kokeilu on meneillään toisen orkidean kanssa. Sen ostin keväällä neljällä eurolla Ikeasta. Näyttäisi, että se kasvattaa parhaillaan uutta kukkavanaa. Nuppuja ei ole näkyvissä. Ylellisyyttä olisi, jos sekin ryhtyisi kukkimaan, mutta ei pidä olla liian vaativainen.  

Sekalainen joukko tuulessa huojuen

Akileija - Aquilegia culturum 'Rostern'

Kuvaaminen puutarhassa on viime aikoina ollut sangen hankalaa, sillä tuuli tuivertaa päivä toisensa navakasti. Välillä suorastaan myrskyisästi. Perjantaina piti käydä ankkuroimassa pikkupuutarhan köynnöstuki tiukemmin maahan, kun se oli jatkuvasti kallellaan. Köynnöstuen kohdalla maa on pehmeää ja tuessa ihan liian lyhyt maavara, joten sitä oli alkujaankin vaikea saada tiukasti paikalleen kiinnitettyä. Alppikärhö on kasvattanut massaansa ja suurin painopiste keskittyy köynnöskaaren yläpäähän. Loppusyksystä täytynee laittaa alppikärhö ensimmäisen kerran matalaksi.

Punapäivänkakkara - Tanacetum coccineum

Pitkiksi hujopeiksi kasvaneet kasvit ovat vaatineet tuentaa. Toivottavasti nyt ei tule rankkasateita, jotka kaataisivat nekin, jotka vielä pystyssä pysyvät. Punapäivänkakkara kuuluu tuettaviin. Sen varret kasvavat korkeiksi ja tanakoiksi, mutta ilman tukea se ei pystyssä pysy. Punapäivänkakkaran väri ei keneltään piiloon jää. Se on siinä ja siinä, ettei jo lähentele räikeää. Ehkä siirrän sen punaisten väriminttujen joukkoon Kiemurapenkkiin. Olisi ikäänkuin samassa väriperheessä.

Kattomehitähti - Sempervivum tectorum

Kattomehitähden kukinnan yhdistin jotenkin loppukesään, mutta niin vain sekin kukkavarttaan kasvattaa ja nuppujaan kehittelee. Ehkä niiden avautumisessa vielä menee tovi. Vähän tämä kaveri kärsi talvesta, kun siirsin sen aika myöhään kukkaruukusta maahan. Selvisi sentään. Kivaa.

Tähtiputki - Astrantia major 'Sunningdale Variegated'

Viime kesäinen ihastuksen kohteeni, tähtiputki aloittelee kukintaansa. Tähtiputket kuuluvat niihin kasveihin, joita on ehdottomasti ihailtava läheltä. Tätä kaunotarta tulee varmaan vielä kuvattua kerran jos toisenkin.

Isotähtiputki - Astrantia major 'Star of Fire'

Viime kesän lopulla istutin punaisen isotähtiputken ja se on kyllä jo nuppuisenakin huikean kaunis. Kunpa nyt tulisi edes yksi vähemmän tuulinen päivä, että saisin sitä rauhassa ihailla ja sen kunnolla kuvattua. 

Tummapikarililja - Fritillaria camtschatcensis

Vakka-Taimesta ostin viime kesänä tummapikarililjan. Kuvittelin sen kukkivan samanaikaisesti monien sipulikukkien kanssa, vaan eipä kaveria näkynyt. En sentään viivannut kasvia pois Kiemurapenkin kukkalistalta. Onneksi, sillä niin vain yksi vana mullasta ilmestyi ja ryhtyi kukkimaan. Aika pieni hän on, mutta ihastuttava. 

Unikko - Papaver

Sarjassamme kummallisuuksia on tämä vaalea unikko, jollaista en muista istuttaneeni tai kylväneeni. Kieltämättä unikonsiemeniä on vuosien mittaan tullut nakattua vähän sinne sun tänne, joten kenties tämä on odottanut tilaisuuttaan mullan sylissä ja nyt kokenut olosuhteet ilmestymiselle otollisiksi. Ihan rauhassa saa jatkaa kukintaansa. Kaunis ja iloinen yllätys.

Idänunikko - Papaver orientale

Idänunikot ovat nekin minusta tänä vuonna aika myöhäisiä. Usein ne jo tässä vaiheessa lopettelevat kukintaansa, vaan nämäpä vastaa aloittavat. Tuuli ehkä nopeuttaa kukinnan edistymistä, sillä nämäkin hujopit ovat jatkuvasti miltei vaakatasossa. Jostain syystä suurin osa idänunikoistani kasvaa ja kukoistaa aroniapensaiden tyvessä. Joitakin olen sieltä silloin tällöin kaivanut ja siirtänyt toisiin paikkoihin, mutta vuosi vuodelta komeammin unikot silti kukkivat pensaikossa, jossa niitä ei ilman akrobaattisia urheiluliikkeitä pääse juurikaan ihailemaan.

Kyläkurjenpolvi - Geranium pratense 'Summer Skies'

Kyläkurjenpolvi Summer Skies kuuluu niihin kasveihin, joita aikansa kuolaa toisten blogeissa ja lopulta hankkii itselleen. Viime kesänä löysin Summer Skiesiä Kauppilasta, joka siis nykyisin on nimeltään Flör. Vasta ensimmäiset nuput ovat avautuneet, joten tämän kuvia joudutte ehkä ihailemaan toistekin.

Kyläkurjenpolvi - Geranium pratense 'Splish-Splash'

Kyläkurjenpolvi Splish-Splash on muutaman vuoden takainen verkkokauppatilauksen bonuskasvi. Se kasvaa aika korkeaksi ja tuntuu olevan todella helppo ja varma kukkija, kuten useimmat kurjenpolvet ylipäätään. Yläpihalla, naapurin aidan lähellä kasvaa samaa kyläkurjenpolvea valkoisena, mutta hiukan varjoisemman paikan vuoksi kukkii yleensä sinistä myöhemmin.

Siperianunikko - Papaver nudicaule 'Gartenzwerg'

Pikkuisen Honkkariunikkoni luulin jo talven melskeisiin menehtyneen, vaan sieltä se jo toisen kerran nousi tulikellukan kupeesta. Jonkun verran olen ostanut Honkkarista niitä kolme tai neljä perennaa kympillä tarjouksia, mutta huonosti olen ne saanut menestymään. Tänäkin vuonna sama tarjous näkyi olevan, mutta kävelin ohi. En nähnyt mitään sellaista, joka olisi huutanut ostamaan. Jos vielä siihen tarjoukseen sorrun, taidan kokeilla kasvien kasvattamista ensin ruukuissa. Silloin ne vahvistuisivat ja ehkä menestyisivät paremmin aikanaan kukkapenkkiin päästyään. 

Iris sibirica, jonka piti olla Pink Parfait, vaan ei ole.

Hortensiapenkissä on muutama iris, joiden piti olla sekä valkoista Gull's Wingiä että vaaleanpunaista Pink Parfaitia. Eivät ole kumpaakaan. Ei sinne päinkään. Yritin etsiä kuvia näistä iriksistä aikaisemmilta vuosilta, mutta en löytänyt. Kovin pitkään eivät ole tuossa edes olleet, mutta olisiko niin, etteivät ole kunnolla edes kukkineet. 

Nämä irikset kuuluvat niihin verkkokauppaostoksiin, jolloin kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Kovin paljon en ole kasveja netin kautta ostanut ja useimmiten kauppa on onnistunut ihan hyvin. Silloinkin, kun jotain on  mennyt pieleen, olemme päässeet myyjän kanssa yhteisymmärrykseen. Ehkä pääasiassa kuitenkin haluan ostaa kasvit ihan omin käsin niitä hypistelemällä ja autoon kantamalla. Silti en sulje muitakaan vaihtoehtoja pois. Kun jotain palavasti haluaa, lähes kaikki keinot ovat sallittuja. 

Oranssikeltano - Pilosella aurantiaca

Oranssikeltano tuli puutarhaani ihan toisena kasvina. Saaripalstan Sailan postatessa muutama päivä sitten samaisesta oranssikeltanosta, kerroin hänen bloginsa kommentissa, että sain oranssikeltanoa eräältä vanhalta rouvalta, joka väitti kasvin olevan lapinvuokko. Aika pian aloin uumoilemaan, ettei kyseessä taida olla sen enempää lapinvuokko kuin mikään muukaan vuokko. Kasvi on kuitenkin nätti ja erittäin sitkeä, joten se on saanut olla ja elää Syreenipenkin reunassa. Kova se on valtaamaan uusia alueita, mutta toisaalta se on myös helppo kitkeä pois. Tykkää selvästikin ahtaista ja vähämultaisista paikoista, joten kenties siirrän oranssikeltanoa jossain vaiheessa johonkin kuivempaan paikkaan.

Sormustinkukka - Digitalis purpurea

Sormustinkukkien kukinta alkaa olla pian käsillä. Nupuissa on jo väriä näkyvissä.Toissa kesänä sormustinkukat kukkivat hienosti ja viime vuonna sitten tyytyivät vain lepäämään ja kehittelemään taimiruusukkeitaan. Niitä ilmestyikin loppukesästä mitä kummallisimpiin paikkoihin, joista osasta oli ihan pakko kitkeä pois. 

Sormustinkukka kuuluu niihin kasveihin, jotka eivät säännöistä piittaa. Perfektionistina kuvittelin voivani päättää, missä akileijat ja sormustinkukat puutarhassani kukkivat. Tulipa täydellinen koulutus ja kurinpalautus tälle kasvattajalle, sillä eivät todellakaan pysyneet yhdessäkään niistä penkeistä, joihin niitä yritin siirtää. Hävisin siis järjestelysodan akileijojen ja sormustinkukkien kanssa 2-0. Sittemmin olen taipunut luonnon päätäntävaltaan ja ihailen sormustinkukkia milloin missäkin. Kuten akileijojakin.

Päivänlilja - Hemerocallis lilio-asphodelus

Päivänliljoista keltainen aloittaa kukintansa ensimmäisenä ja nimensä mukaisesti yksi kukka ei paljon päivää pidempää avoimena ja ryhdikkäänä pysy. Päivänliljoja hankin viime kesän Nummelan ruusuretkeltä useita erilaisia ja vielä toisen satsin samaisesta paikasta loppukesästä. Toki kirjasin istutuspaikat muistiin, mutta yhtään en ole ehtinyt tarkastaa, onko muissa nuppuja vielä näkyvissä. Ja ylipäätään, miten ovat kevään korvilla mullasta nousseet.

Perhoangervo - Gillenia trifoliata

Perhoangervon näin kukkivana viime kesänä ensimmäisen kerran. Näin ja ihastuin ja ensimmäisestä kaupasta, josta sellaisen löysin, myös ostin. Jotkut kasvit vain kolahtavat heti sellaisella voimalla, että niitä on turha vastustaa. Perhoangervo on minusta kaunis hentoisine kukintoineen. Vaikka ostotaimessa nimilappu olikin ja kasvin nimen tiesin, puhuin pitkään perhosangervosta, joka nimi kasville hyvin sopisikin. Oikea nimi on kuitenkin perhoangervo.

Maksaruoho - oletettavasti Sedum kamtschaticum

Oikearinteen maksaruohotkin ovat jo nupulla. Maksaruohot ovat meidän pihaan tulleet kuka mistäkin, enkä niiden oikeita nimiä tarkkaan tiedä. Maksaruohojahan on monenlaisia ja -värisiä. Minulla on keltaista ja punaista. Eiköhän se riitä kuvaukseksi.

Päivä on ollut kovasta tuulesta huolimatta varsin lämmin. Ulkona on tarjennut paitahihasillaan, ilman villasukkia. Kesän ohjelmistoon kuuluu perinteisesti vuodevaatteiden pesu ja ensimmäiset täkit ja tyynyt roikkuvat jo narulla. Taivaanranta näyttää sellaiselta, että pian taitaa sääennusteet toteutua eli vettä sataa. Kipaisenpa siis hakemaan vuodevaatteet sisälle.

Meilahden ruusutarha 10 v

Keskiviikkona 28.6. vietettiin Meilahden rosariumin eli ruusutarhan 10-vuotisjuhlia. Aurinkoinen ja lämmin sää oli tuonut yleisöä tapahtumaan sankoin joukoin. Myös minä olin paikalla ystäväni kanssa. Monen monta kertaa on pitänyt Meilahden ruusuja käydä katsomassa, mutta mikä lie aina tullut esteeksi. Ihmeellistä siinäkin mielessä, että sijainti on liikenteellisestikin erinomainen.

Meilahden arboretum ja rosarium kuuluvat Helsingin kaupungin ylläpitämään puistoalueeseen ja sinne on läpi vuoden vapaa pääsy. Ruusutarha tosin aidataan talvikaudeksi jänisverkoilla. Ruusujuhla oli niinikään kaikille avoin tilaisuus, jonne oli tilattu pientä tarjottavaa 250 henkilölle. Ruusuvesi loppui pian ja järjestäjät lähtivät hankkimaan lisää juotavaa helteisessä säässä ruusuja ihasteleville ihmisille. 

Tilaisuudessa myös Suomen Ruususeura esitteli toimintaansa. Ruususeuralla on merkittävä rooli Meilahden rosariumissa, sillä se on toiminut asiantuntijana ruusutarhan alkuajoilta saakka. Lisäksi Ruususeuran jäsenet huolehtivat ruusupensaiden hyvinvoinnista talkoovoimin kasvukauden aikana. 

Prinsessa Ruusunen

Ruusujuhlaa juonsi luonnollisesti Prinsessa Ruusunen, jolla oli apunaan trubaduuri. Alueella liihotteli prinsessan apuna myös ruusutyttöjä, joiden tehtävänä oli mm. kerätä palautelomakkeita tilaisuuden järjestelyistä. Kaikkien palautelomakkeen jättäneiden kesken arvottiin puutarha-aiheinen kirja.

Satu Tegel

Helsingin kaupungin tervehdyssanat lausui Satu Tegel, joka on ollut kaupungin edustajana Meilahden puistoprojektissa. Hän on myös Suomen Ruususeuran jäsen ja yhtenä kirjoittajana Suomalaisessa Ruusukirjassa (muut: Pirkko Kahila; Pentti Alanko; Peter Joy).

Peter Joy

Uusien ja kestävien, Suomen olosuhteisiin kehitettyjen pensasruusujen tarinaa esittelivät Pirkko Kahila, Pirjo Nuotio (alakuvassa) ja Peter Joy (kuvassa).  

Pirjo Nuotio

Puheiden ja esittelyjen jälkeen seurasi lyhyt tauko, jolloin kiersimme ystäväni kanssa katsomassa ruusupensaita. Ranskanruusuja lukuunottamatta valtaosa pensaista kukkii parhaillaan loistavasti. Ruusualue on väljä ja aurinkoinen. Pensaat on istutettu siten, että niitä pääsee helposti ihastelemaan ja kukkia tutkimaan läheltä. Jokaisen ruusun nimi löytyy penkkejä rajaavasta kiveyksestä kunkin ruusun kohdalla.

Tauon jälkeen ohjelmassa oli Hannu Jaakohuhdan Suomen Ruususeurasta opastama ruusukävely. Koska ihmisiä oli niin paljon ja mikrofonista huolimatta ruusujen lähelle pääseminen ja selostuksen kuuleminen tungoksessa oli hankalaa, päätimme kiertää Meilahden arboretumia omatoimisesti ja sen jälkeen suuntasimme ihastuttavaan Tamminiemeä vastapäätä sijaitsevaan Villa Angelican vilpoiseen puutarhaan nauttimaan kylmiä virvokkeita.

Rosa rugosa 'Henry Hudson'

Mikäli pensasruusut yhtään kiinnostavat, suosittelen lämpimästi niihin tutustumista Meilahden rosariumissa. Juuri nyt kukinta on loisteliasta ja se jatkuu varmasti kuukauden verran tästä eteenpäinkin, kun ranskanruusut alkavat avaamaan nuppujaan. Rosariumissa on mahdollista nähdä monet ruusupensaat luonnollisessa koossaan ja siten helpottaa vaikkapa päätöstä siitä, millainen paikka omalla pihalla voisi olla kullekin pensaalle sopiva.

Rosa pimpinellifolia 'Linnanmäki'

Ylipäätään Meilahden puistoalue on hieno kohde, jonne kannattaa käydä tutustumassa. Erilaiset puut ja pensaat on hyvin merkitty. Eteläportin läheisyydessä, Meilahdentien ja Johannesbergintien risteyksessä on pieni pysäköintialue. Parhaiten puistoon pääsee julkisilla, sillä Paciuksenkadun bussi- ja raitiovaunupysäkeiltä on niin lyhyt matka puistoon, että käytännössä on jo siellä paikalla bussista ulos hypätessään.
 

Rosa Harisonii 'Paimio'

Entisillä Meilahden kartanon peltomailla Johannesbergintien ja Meilahdentien välissä, kolmen kallion välisessä laaksossa, sijaitsee erityisen runsaslajinen Meilahden puistoarboretum. Täällä runsaan kolmen hehtaarin kokoisessa rauhallisessa ja rehevässä puistossa esitellään rakennetun ympäristön puita ja pensaita. 

Meilahden arboretumin erikoisuus on pensasruusulajikkeiden kokoelma, rosarium. Meilahden ensimmäinen ruusukokoelma perustettiin vuonna 1991. Ruusukokoelma, osa puiston kalusteista sekä sisäänkäynnit, pohjoisportti ja eteläportti, peruskorjattiin vuosina 2006–2007.

Peruskorjauksen yhteydessä suuri osa lajikkeista vaihdettiin. Kaikki ruusut ovat ns. pensasruusuja, ryhmäruusuja ei ole lainkaan. Uusittua aluetta koristaa myös perennaryhmä ja pergola köynnöstäville ruusuille ja kärhöille. Ruusulajikkeet on valittu yhteistyössä Suomen Ruususeuran kanssa. Nimikylteissä mainitaan lajikenimen lisäksi myös lajikkeen syntyvuosi, jos se on tiedossa.

Ruusualueella esitellään erityisesti eurooppalaisia historiallisia ruusuja ja kestäviä suomalaisia ruusuja. Lajikkeet on istutettu niiden historiallisen tai kasvitieteellisen taustan mukaisiin ryhmiin. Kokoelmassa on paljon ns. löytöruusuja, eli eri puolilta Suomea löytyneitä vanhoja, tunnistamattomia ruusuja sekä tuttuja perinneruusuja, kuten valamonruusu ja mustialanruusu. Eurooppalaisia historiallisia ruusuja ovat mm. tuoksuvakukkaiset ranskanruusut, damaskonruusut, kartanoruusut ja sammalruusut.

Lähde: Vihreät sylit - Kävelyretkiä Helsingin puistoihin (www.vihreatsylit) 

Rosa pimpinellifolia - Oman puutarhan juhannusruusu kukkii runsaana.

Helsingissä on useita hienoja puistoja, joissa järjestetään myös paljon kaikenlaisia tapahtumia. Mikäli helsinkiläiset puistot kiinnostavat, kannattaa käydä vaikkapa facebookissa tykkäämässä. Silloin saa omaan naamakirjaansa runsaasti ajankohtaista tietoa niin puistoista kuin niissä järjestettävistä tapahtumistakin. Myös Helsingin kaupungin Vihreät sylit -puistosivusto on erinomainen tietopankki.

Minusta on hienoa, että julkisiin puistoihin satsataan ja niistä tehdään enenevässä määrin kansalaisten olohuoneita monipuolisine ohjelmineen ja tapahtumineen. Uskon, että kaikki puistoihin sijoitettu raha ja työ saadaan moninkertaisesti takaisin ihmisten henkisen hyvinvoinnin ja viihtyvyyden lisääntymisenä. 

Kasvimaalla kaikki hyvin

Mangoldi

Kylvin erilaisia siemeniä viljelylaatikoihin toukokuun lopulla. Viritin harsot laatikoiden ylle ja koska vettä tuli sopivin välein, en sen kummemmin harsoja raotellut. Hyvin kaikki on lähtenyt kasvuun. Harsot otin pois runsas viikko ennen juhannusta huomatessani, että retiisit olivat jo korjuukypsiä. 

Lehtikaali

Vaikka välillä on satanut rankastikin, on myös tuullut harva se päivä. Tuuli kuivattaa maan nopeasti ja kohopenkkiin verrattavan viljelylaatikon maan vielä nopeammin. Aurinkoisia päiviä on ollut sen verran sopivasti sateiden lomassa, ettei silti ole kovin paljon kesäkuussa kasvimaaviljelyksiä tarvinnut kastella.

Porkkana

Porkkanoita ja punajuuria jo kerran harvensin, mutta lisää täytyy harventaa. Ihan liian tiheässä kasvavat, eikä juureksille jää nyt riittävästi tilaa kasvaa. Tähän saakka minun osakseni ovat jääneet lähinnä maustekasvit ja salaatit, mutta nyt Ukkokulta totesi, että syksyllä kylvetyt valkosipulit riittävät hänelle. Niinpä sitten laitoin kuudesta viljelylaatikosta kahteen hyötykasveja ja kahteen kukan siemeniä. Tosin niiden hyötykasvienkin väleihin ripottelin sekä kehäkukkaa että työnsin ylimääräisiä pikkusipuleita. Samoin kuin sipuleita laitoin myös kukkien väliin. 

Punajuuri

Yksi viljelylaatikoista on kokonaan varattu kesäkurpitsalle, joka siellä jo innokkaana kasvaakin. Ja yhteen istutin parsaa, joka saa pitää laatikkonsa kokonaan omanaan, jos vain siellä suostuu viihtymään. Viiden parsan istutuksesta jäi vielä vähän ylimääräistä tilaa, joten tyrkkäsin muutaman herneen parsojen seuraksi.

Parsa

Parsa on itänyt hyvin. Sen pitäisi antaa juurtua ja vahvistua paikallaan pari kolme vuotta ennen ensimmäistä sadonkorjuuta. Katsotaan, onnistuuko viljelylaatikossa kasvattaminen. Aina kannattaa kaikenlaista kokeilla.

Tammenlehtisalaatti

Salaattia pitäisi syödä kiivaassa tahdissa, sillä kylvin sitä kerralla liikaa. Unohdan aina, kuinka nopeasti salaatti itää. Mieluummin pitäisi kylvää pienissä erissä pitkin kesää, jolloin olisi aina tuoretta salaattia korjattavissa. Toinen ongelma on, että kasvimaa sijaitsee alapihalla, jonne jostain kumman syystä on välillä tosi työlästä kammeta itsensä muutamaa salaatinlehteä hakemaan. Kun satoa alkaa tulla enemmän, kipaisu keittiökorin kanssa satoa noutamaan sujuu näppärämmin.

Kasvihuonekurkku

Kurkut kasvavat mittaa vauhdilla ja kukkivat jo reippaasti. Pian pääsen poimimaan ensimmäiset maistiaiset. Viidakkokurkuista vain yksi taimi selvisi hengissä ja edelleen se on varsin pieni. Saattaa olla, että sen satoa on turha odottaa.

Tomaatti

Tänä vuonna pelkäsin, että tomaatintaimetkin pitää hakea kaupasta. Siemenet itivät ihan hyvin, mutta kasvu ikkunalaudalla oli hidasta ja kituliasta. Kun lämpimiä ilmoja sai odottaa ikuisuuden, rahtasin lopulta kaikki tomaatintaimet kasvariin toukokuun lopulla. Tein niille harsoista teltan, jota kävin päivisin raottamassa ja illalla taas laittamassa paremmin kiinni. Lisäksi alkuun laitoin illalla lamppuöljyllä toimivan lämmittimen päälle. Se ei kovin tehokas ole, mutta piti lämmön sentään aamuun saakka muutamassa asteessa.

Tomaatit alkoivat kasvarissa nopeasti kasvamaan ja vankistumaan. Harsot otin pois parin viikon käytön jälkeen, enkä ole lämmitintäkään enää käyttänyt, vaikka tässä juhannuksen tienoilla muutama yö aika kolea on ollutkin. Varkaita tomaateista on saanut jo ahkerasti napsia ja vihdoin tomaatit myös kukkivat. 

Aidan takana tierempan varikkoalue työmaakoppeineen ja maa-aineksineen.

Kasvihuoneen olosuhteissa metsikön kaatuminen näkyy ehkä parhaiten. Viime kesänä kasvihuoneeseen paistoi aurinko enintään iltapäivällä kahteen ja siitäkin valtaosan isojen puiden lehvästön läpi. Sen jälkeen se sai osakseen vain muutaman ohuen valonsäteen. Nyt kasvari kylpee valossa aamusta iltaan ja aurinkoisina päivinä täytyy muistaa käydä avaamassa ovi. Ikkuna avautuu kyllä automaattisesti, mutta yksin se ei riitä viilentämään kasvaria riittävästi. +40 astetta on aivan liikaa kurkuillekin, jotka kyllä lämmöstä pitävät. Muuten niin tylsän näköisen mattapintaisen kennokasvarin hyvä puoli on sentään siinä, ettei sen pinnoille tarvitse erikseen varjostusta kehittää.

Valkosipuli

Hyötyviljely ei kuulu minun vahvuuksiini, mutta aina on jotain hauska kokeilla. Kunnon kellarin puute pakottaa valikoimaan kasveja, jotka voi joko syödä heti tai säilöä ilman kellaria. Yksikin onnistuminen kannustaa yrittämään seuraavana keväänä uudelleen ja ehkä kerta kerralta monipuolisempia kasveja kokeillen. Siemeniä kylväessäni en kuvittelekaan tulevani omavaraiseksi oman maan sadolla, vaan enemmänkin nautin siitä ilosta ja mielihyvästä, jonka itse kasvatettu syötävä tuottaa. 

Nyt on kantattu ja kitketty

Omenapuiden ja marjapensaiden alustat putsattu.

Viikko sitten tuskailin tekemättömiä töitä ja manasin ajan puutettu. Koin rikkaruohojen saaneen yliotteen ja hetken tunsin lannistavaa epätoivoa. Ei siinä mitään uutta ole, eikä myöskään siinä, että kun toimeen tarttuu, valmista tulee ja suhteellisen lyhyessä ajassa.

Päivänliljapenkkikin on päässyt hetkeksi rikkaruohojen ikeestä.

Juhannusviikolla ja juhannuksena oli vihdoin aikaa pureutua rikkaruohoihin ja puutarhan siistimiseen. Muullakin tavoin kuin nurmikonleikkuulla. Laitoin työvälineet kottikärryihin ja parkkeerasin ne aluksi omenapuiden lähistölle. Kanttasin pienen alueen kerrallaan, kitkin rikkaruohot ja möyhensin mullan.

Entäs sitten ruusupenkin reuna, melkein suora.

Rikkaruohot laitoin vieressä olevaan ämpäriin, jonka täytyttyä kippasin sen kottikärryihin. Kottikärryt kävin taas välillä tyhjentämässä kompostiin. Mukana kulki myös etikalla varustettu pesuainepurkki, jonne pudotin löytämäni kotilot. Ihmeekseni niitä ei kovin paljon tällä siivouskierroksella ollut.

Hortensiapenkki niinikään siivottuna.

Kanttaamisessa käytän tavallista pistolapiota. Pari vuotta siten ostin kanttausraudan, mutta en vain ole oppinut sitä käyttämään. Lapiolla kanttaaminen sujuu näppärästi, joten miksipä sitä hyvästä keinosta luopuisi. Pitkillä suorilla osuuksilla saatan käyttää laudanpätkää, jota pidän toisella jalalla paikallaan samalla, kun lapiolla kanttaan. Lauta helpottaa siinä, ettei kanttaukseen tule paljon mutkia. Pienet mutkat eivät haittaa ja pian ne kuitenkin kasvavat umpeen.

Kriikunapolku

Myös oksasakset ja pitkävartinen rikkarautavempain olivat käden ulottuvilla. Hommat tulee hoidettua helpommin heti, jollei niihin tarvittavia työvälineitä tarvitse hakea pihan toiselta puolelta tai kellarista. Heti, kun työn ääreltä poistuu, saattaa matkalla tulla yllättäviä mutkia ja alkuperäinen asia unohtuu. Rikkaruohovempaimella saa hyvin voikukat ja leinikit juurineen pois. Aina puutarhassa kulkiessa löytyy myös kuivuneita oksia, jotka on näppärä siistiä samalla pois, kun muutenkin töitä tekee.

Etualalla Vasenrinne ja taaempana Oikearinne. Oikealla Kurgaani.

Yhden päivän ahkeroin muutamaa lyhyttä taukoa lukuunottamatta aamusta iltaan. Siistiä tuli, mutta ei vielä valmista. Jatkoin seuraavina päivinä, jolloin pääsin työskentelemään lyhyemmissä jaksoissa. Välillä sadekuurot ajoivat suojaan ja välillä oli palattava muun elämän pariin. Kuvassa rinteen alaosa on vielä läpikäymättä ja tänäkin päivänä edelleen pieni pätkä vuorimäntyjen takana odottaa käsittelyä.

Pikkupuutarha kivipenkkeineen

Yläpihalle ja Pikkupuutarhaan pääsin käsiksi vasta toisena juhannuspäivänä. Pikkupuutarhassa ei kovin paljon rikkaruohoja vielä ollut, sillä siellä tuli touhuttua enemmänkin touko-kesäkuun vaiheessa, jolloin kunnostin kuvassa näkyvää kivipenkkiä. Kohotin kivipenkin rajausta korkeammalla muovinauhalla ja lisäsin kivet nauhan sisäpuolelle. Kiviä nyt sattui olemaan ylimääräisiä ja minusta ne tekevät tuosta muovisesta reunanauhasta vähemmän ruman. Jokin reuna penkillä on pakko olla, sillä muuten sade ja kastelu veisi mullan hieman kaltevassa paikassa olevasta penkistä ja pian kukkapenkki ja kivituhkakäytävät olisivat yhtä ja samaa sekamelskaa. Reunanauhan avulla sain myös tasattua penkkiä paremmin ja lisättyä uutta multaa kasveille.

Huomattakoon, että joka kerta, kun olen harannut yläpihan ja pikkupuutarhan hiekkakäytävät, tulee tuuli ja kaikki paikat ovat täynnä vaahteroista lentävää roskaa.

Vasemalla Kurgaani, oikealla Kiemurapenkki, taustalla Päivänliljapenkki.

Alapiha ja yläpiha käytävineen ja Pikkupuutarhoineen on nyt siivottu ja kitketty. Tältä osin. Kohta varmaan voi jo aloittaa uuden kierroksen. Uusia rikkaruohoja tulee vääjäämättä, mutta omaa työmääräänsä voi vähentää kitkemällä säännöllisesti. Kun ei päästä rikkaruohoja villiintymään ja valloittamaan kukkapenkkejä, niiden kitkeminen on kohtalaisen helppoa. Varsinkin monivuotiset rikkaruohot vähenevät ahkeralla kitkemisellä tehokkaasti. 

Nurmikko kannattaa erottaa kukkapenkeistä, sillä äkkiä se ryömii sinne perennojen joukkoon ja sitten onkin isompi homma saada se kukkien välistä pois. Nurmikon erottamiselle kukkapenkeistä on monia tapoja. Kanttaaminen on aika helppo ja halpa keino. Muutaman vuoden kantanneena huomaan, että kanttausten ylläpitäminen on vuosi vuodelta helpompaa ja se kyllä estää hyvin nurmikon valtausyritykset.

Joskus kokeilin myös kivireunuksia erottamaan nurmikon kukkapenkeistä, mutta kiviä sai alituiseen olla nostamassa pois, jotta niiden välistä pääsi kitkemään rikkaruohot. Oli sen verran työlästä, että luovuin kivireunuksista. Jos kiviä käytänkin, asetan ne mullokselle, kanttauksen kukkapenkin puoleiseen reunaan.  

Olen miettinyt nurmikon ja kukkapenkkien väliin tasaisia kivireunuksia, joita pitkin ruohonleikkurin toinen pyörä kulkisi helpommin. Kivet ovat kalliita ja niiden asentamisessa aikamoinen homma. Eräässä puutarhaohjelmassa oli tuo kanttausrako valettu betonilla, jolloin rikat eivät siinä idä ja nurmikonleikkuu on helppoa. Suhtaudun varauksella niin järeisiin ja lopullisilta tuntuviin ratkaisuihin. Sellaisen betonimäärän poistaminen puutarhasta saattaa olla työlästä, ellei mahdotonta. 

Harvemmin laitan blogiin yleisnäkymäkuvia puutarhastani, sillä laajempien näkymien kuvaaminen ei vain tahdo minulta onnistua. Aina on liikaa valoa tai varjoa tai epätarkkuutta tai milloin mitäkin. Toki otan yleiskuvia ihan jo senkin vuoksi, että niistä on apua uusia suunnitelmia ja muutoksia tehdessä. Kuvista voi myös tarkistaa erilaisia kukkimisvaiheita ja muutenkin niitä on kiva katsella.

Toinen syy on se, että vaikka useimmiten olen kohtalaisen tyytyväinenkin puutarhaani ja viime aikoina hivenen jopa ylpeä, olen silti hyvin kriittinen omaani kohtaan. Harrastan liikaa vertailua ja usein sellaisiin kohteisiin, joiden kanssa en edes voisi olla samoilla kalkkiviivoilla. Yritän aktiivisesti opetella olemaan vähemmän vaativa ja luottamaan siihen, ettei minun tarvitse saada muiden hyväksyntää. Riittää, että itselle kelpaa.