Ruusujen aikaan

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Juhannusruusu kukkii yhä, joskin sen terälehtiä taitaa olla jo enemmän nurmella, kuin pensaassa. Huumaavasta tuoksusta ja ihastuttavasti kukkapilvestä on saatu tänä kesänä nauttia runsain mitoin.

Juhannusruusun kaverina Kaivoruusupenkissä kasvaa punalehtiruusu, joka sekin kukkii nyt enemmän, kuin aikoihin. Punalehtiruusu ei kukkansa koolla tai komeudella monen muun kanssa kilpaile, mutta tummat lehdet ja yksinkertaisen kaunis kukka riittävät lumoamaan tämän puutarhurin kesä toisensa jälkeen. Yllättävän paljon löysin pikkuruisia taimia punalehtiruusun alustalta. Pari myös vanhan kompostin läheisyydestä ja ne kaivoin purkkiin kasvamaan ja vahvistumaan.

Suviruusu - Rosa pimpinellifolia 'Poppius'

Näköjään ruusuilta menee oma aikansa juurtumiseen ja paikalleen kotiutumiseen. Suviruusun istutin 2013 ja seuraavana kesänä siirsin parempaan paikkaan. Viime kesänä edellisen talven koitoksista selvinneet ruusut kukkivat varsin vaisusti. Nyt pääsen ensimmäisen kerran nauttimaan suviruusun kukinnasta paremmin ja aistimaan, millaista se parhaimmillaan tulee olemaan.

Suviruusu - Rosa pimpinellifolia 'Poppius'

Suviruusun nuppuvaihe on myös ihailemisen arvoinen. Ylipäätään tykkään monen muunkin kasvin kohdalla myös niiden nupuista.

Metsäruusu - Rosa Majalis

Metsäruusu kukkii takuuvarmasti joka kesä. Ison metsäruusupuskan laitoin viime kesänä pääkukinnan jälkeen matalaksi, sillä sen läheisyydessä oli jo vaikea kulkea, kun pensas hyökkäsi joka sivulta hiuksiin ja vaatteisiin kiinni. Nopeasti sekin puska on jo kasvanut mittaa. Ei häiriintynyt tippaakaan rajusta leikkauksesta. Metsäruusu on monenlaisten ötököiden suosiossa. Kukkien ympärillä surisee ja pörisee aurinkoisina päivinä melkoisesti.

Tornionlaaksonruusu - Rosa majalis 'Tornedal'

Tornionlaaksonruusu on kukkinut jo juhannukselta lähtien. Alkuun aukesi kukka sinne, toinen tänne. Nyt samanaikaisesti on useita kukkia, mikä saakin pensaan näyttämään kauniilta.

Teresanruusu - Rosa rugosa Therese Bugnet

Teresanruusu on myös kukkinut parin viikon ajan. Sen kukissa on tarkkaan katsottuna vähän samanlaista kirjavuutta kuin kirjoapteekkarinruusussa. Varsinkin vanhoissa ja vähän jo lakastuneissa kukissa on hentoa "polka-grisar" -sävytystä. 

Viljaminkeltaruusu - Rosa harisonii 'William's Double'

Viljaminkeltaruusu taitaa olla niinikään vattukärsäkkäiden suosiossa, sillä monta sen nuppua joko nuokkui tai oli jo maahan pudonneena. Jonkun verran olen kerännyt katkenneita ja pudonneita nuppuja, mutta isossa ja tiiviiskasvuisessa puutarhassa on ihan mahdotonta jokaista pahisötökkää torjua. Täytyy vain toivoa, etteivät vattukärsäkkeet ehdi jokaista ruusunnuppua tuhoamaan tai valtaisia jälkeläisyhdyskuntia ruusumaassa kasvattamaan.

Hansaruusu - Rosa rugosa 'Hansa'

Hansaruusu kukkii parin vuoden tauon jälkeen runsaasti. Ensimmäiset kukat ovat juuri avautuneet. Hansaruusu pääsi aivan huomaamatta kasvamaan aikamoiseksi hujopiksi ja korkeaakin korkeammat oksat taipuivat maahan rötköttämään. Laitoin ruusun vuosi sitten täysin matalaksi, jonka se kyllä kestää hyvin. Viime kesänä ei sitten tullut nupun nuppua. Nyt nuppuja on paljon. Täytyy vain muistaa leikata Hansaruusu säännöllisesti matalaksi, ettei se pääse puskittumaan.

Norjanruusu - Rosa 'Hurdal'

Norjanruusun istutin loppukesästä 2015. Viime kesänä se taisi tehdä yhden kukan, mutta nyt sitten jo enemmän. Avoimella paikalla tämä ruusu saattaa paleltua herkästi, eikä silloin kuki. Minulla se kasvaa pikkupuutarhassa, ison syreenin ja tuija-aidan suojaamassa paikassa. Korkeaksi kasvavana norjanruusua voisi käyttää köynnösruusun tapaan sitomalla sen rentoja versoja vaikkapa köynnöskaareen. Jaaha, ja nyt sitten tuollaisen tiedon siitä luin. Mitenkähän saisin köynnöskaaren norjanruusun läheisyyteen ympättyä? En varmaan mitenkään.

Neilikkaruusu - Rosa rugosa 'F.J.Grootendorst'

Neilikkaruusussakin on runsaasti nuppuja ja ensimmäinen jo alkaa avautua. Vähän oli vaikea päästä kuvaamaan neilikkaruusun avautuvaa kukkaa, sillä vieressä retkottava piikkinen Sävel yritti kaiken aikaa sabotoida kuvaamistani. Navakan tuulen ohella. Ehkä myöhemmin on tarjolla parempia kuvia neilikkaruususta.

Omenaruusu - Rosa magnifica

Omenaruusulle pitäisi varmaan keksiä parempi paikka, sillä nyt se kasvaa korkean punalehtiruusun kupeessa ilman sille kuuluvaa täyttä auringonpaistetta. Omenaruusun ostin 2015. Istutusvuonna se teki pari pientä kukkaa. Viime kesänä pelkäsin koko ruusun menehtyvän edellisen talven koitosten johdosta, mutta niin vain se kasvatti uusia versoja. Nyt omenaruusu on kasvanut entisestään ja nuppuja on paljon. Minnekähän sen siirtäisin tarjotakseni sille enemmän valoa ja lämpöä?

Rosa rugosa 'Sävel'

Kesällä 2014 istutettu ja seuraavan kesän lopulla uuteen Ruusupenkkiin siirretty Sävel alkaa nyt näyttää ihka oikealta ruusupensaalta. Monien muiden ruusujen tapaan se kärsi edellisestä talvesta ja viime kesä meni oikeastaan toipuessa. Käytännössä tämä kesä on siis uudempien ruusujeni kohdalla ensimmäinen kunnollinen kesä. Sävelessä on paljon nuppuja. Avautuneet kukat ovat keskikokoisia ja hennon vaaleanpunaisia. Osin jopa melkein valkoisia.

Valamonruusu - Rosa francofurtana 'Splendens'

Valamonruusun istutin kesällä 2013. Se on saanut kasvaa koko ajan alkuperäisellä istutuspaikallaan ja kylläpä se onkin kasvanut. Tämä on oikea jättiruusu ja kukkii parhaillaan lukemattomin kirkkaanpunaisin kukin. Toivottavasti myös naapurit siitä tykkäävät, sillä pian se taas retkottaa heidänkin puolellaan. 

Viime kesän lopulla leikkasin valamonruusua aika voimakkaasti sieltä täältä. Oli pakko, ettei se vyörynyt kulkuväylälle ja naapuriin. Pelkäsin sen loukkaantuvan, mutta mitä vielä. Kasvaa tänäkin kesänä yhtä kiihkeästi ja myös kukkii. Meilahden ruusujuhlassa Peter Joy sanoi, että useimmat ruusupensaat kestävät hyvin leikkausta, vaikka tarkoituksenmukaisinta tietenkin olisi istuttaa kukin ruusu sen vaatimusten mukaisiin paikkoihin. Lohdullista kuultavaa, sillä pienessäkin pihassa voi siis nauttia ruusupensaista ilman, että niiden on pakko antaa vallata koko piha.

Rosa rugosa 'Ritausma'

Ritausma kuuluu lempiruusuihini. Se on oikea prinsessojen ruusu hennon vaaleanpunaisine isoine kukkineen. Ritausman leikkaamisessa ohjeistetaan poistamaan kolme vuotta vanhemmat oksat ja 1/3 uudemmista. Meidän pihassa tätä ohjetta on ollut helppo noudattaa, sillä jostain syystä vanhimmat oksat on järjestään joutunut keväisin kuivuneina pois leikkaamaan. Samoin on käynyt valtaosalle uudempien oksien kärjistä. 

Toistaiseksi Ritausma on vielä tiukalla nupulla, mutta nuppuja on paljon. Ritausma on kieltämättä puutarhani piikkisin ruusu. Piikkejä on todella paljon, kaikenkokoisia ja tiheästi. Ritausmaa ei  niin vain ilman vankkoja hanskoja käsitellä. 

Sammalruusu - Ros centifolia muscosa

Tämän kesän ruusuinen ilonaiheeni on Sammalruusun löytyminen. Jo edelliskesänä sammalruusu oli hyvin heikossa kunnossa ja viime kesänä se ei enää tehnyt edes lehtiä. Leikkasin sen matalaksi, enkä leikatessani löytänyt elonmerkkejä ainoastakaan oksasta. Kuukausi sitten tein Kiemurapenkkiin oikopolun kasvarille ja silloin kaivoin sammalruusun elottomat juuret pois. 

Vaan kuinka ollakaan, sammalruusu on kasvattanut uusia versoja metrin päähän alkuperäisestä paikastaan. Hansaruusun kupeesta löysin 60-senttisen ruusupuskan, jonka nupuista ei voi erehtyä. Sammalruusuni on herännyt eloon ja oikeastaan jopa entistä paremmassa paikassa.  

Juhannusruusu - Rosa pimpinelifolia Plena

Kesä ei oikein ota lämmetäkseen. Aamulla oli +10 astetta (torstai-illan 6.7. tietoa) ja alapihalla on yöllä ollut vain +5 astetta, mikä on heinäkuiseksi etelärannikon lämpötilaksi todella vähän. Myönteiseksi asiaksi mainittakoon, ettei sentään räntää ole satanut, kuten pohjoisessa. Kasvit eivät näytä koleudesta pahemmin häiriintyneen, sillä minusta monien osalta kukinta on tähän mennessä ollut tavattoman runsasta ja kaunista. Niin näyttää käyvän ruusujenkin kanssa. Ja mikä parasta, kirvoja ja kaikenlaisia haittaötököitä on merkittävästi muita kesiä vähemmän.

Perjantaina on luvattu kesän jälleen palaavan. Tämän postauksen julkaisun aikaan tiedämme, kuinka lupaus toteutui. Toivotaan, että saamme vaihteeksi aurinkoa ja lämpöä. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!
 

Pionien paukahduksia

Paeonia lactiflora Coral Charm

Tillipioni - Paeonia tenuifolia

Ensimmäisenä pionina kukkaan ehti tillipioni, mutta sen kukkaa en ehtinyt kuvata. Tillipionin ostin vuosi sitten Türista. Sen pitäisi kasvaa noin 40-senttiseksi, mutta omani saavutti nippanappa 15 sentin korkeuden. Viime kesänä se hävisi kukkapenkistä ja epäilin jäniksen tai peuran sen syöneen, mutta yllättäen pioni nousi keväällä kukkapenkistä. Ei siis ainakaan juurineen tullut napostelluksi. Tillipionille pitänee keksiä jokin sellainen paikka, jossa se ei jää muiden kasvien jalkoihin ja toisaalta sillä olisi tilaa kasvaa maksimimittoihinsa niin halutessaan.

Paeonia lactiflora Coral Charm

Kivipellon Sailalta saatu kuolanpioni ei muodostanut ainuttakaan nuppua. Siitä sainkin impulssin kohentaa Kivipenkin reunuksia saadakseni veden ja mullan pysymään paremmin hieman kaltevassa penkissä. Ehkä kuolanpioni jo ensi kesänä kukkii, kun sen kasvuolosuhteita on nyt parannettu.

Paeonia lactiflora Coral Charm

Kuolanpionin kanssa samassa Kivipenkissä asustaa kaksi Coral Charmia. Toiseen ei tullut nuppuja ollenkaan, mutta onneksi toinen kukkii yhden kukan voimin. Coral Charm on todellakin niin korallinen, kuin nimi antaa ymmärtää. Eri valaistuksissa värisävy tummuu ja vaalenee, mutta yhtäkaikki, ihastuttava pioni. 

Paeonia Louis van Houtte

1003puutarhaa -blogin Sirpalta sain viime kesänä hänen itsensä kasvattaman Louis van Houtten. Väri on kaunis. Tämänsävyistä pionia minulla ei aiemmin ollutkaan. Kukka ei ole aivan niin kerrottu, mitä nettikuvissa näkyy, mutta ehkä pionin ikääntyessä terälehtien kerroksiakin tulee lisää.

Paeonia Louis van Houtte

Louis van Houtte on kuin valtava ruusunkukka. Tänä vuonna varsille ei vielä paljon korkeutta tullut, mutta toivottavasti tulevina vuosina yltää paremmin kilpailemaan vieressä asuvan nuokkuluppion kanssa.

Paeonia Festiva Maxima

Vanhoista pioneistani ensimmäinen nuppunsa poksauttaja on Festiva Maxima. Useita muita on viittä vaille auki. Kunhan pionipenkissä on reilusti avoimia kukkia, käyn poimimassa muutamia nuppuisia maljakkoon. Sitä hetkeä olen odottanut.

Paeonia Karl Rosenfield

Hyvänä kakkosena mukaan kukintaan kirii punainen Karl Rosenfield. Se kasvaa pionipöheikön keskellä, joten sen lähelle ei tahdo kameran kanssa päästä murskaamatta samalla jotain toista pionia jalkoihinsa. Nyt jos pionipenkkiä tekisin, rakentaisin sen niin, että pääsisin ympäri penkkiä helposti kävelemään.

Paeonia Duchesse de Nemours - ehkä

Aurinkoisessa Kurgaanissa terälehtiään availee valkoinen pioni, jonka nimestä en ole varma. Vuosia sitten kävin Taivassalossa, Pionien kodissa ja ostin sieltä kolme pionia. Taimipurkeissa ei ollut nimilappuja, enkä kirjoittanut nimiä myöskään mihinkään muistiin. Olin varma siitä, että muistan ne myöhemmin kotiin palattuani. Vietin vanhempieni silloisella kesämökillä muutaman päivän ja niinhän siinä kävi, että kotiin päästyäni ja ryhtyessäni pioneja istuttamaan niiden nimet olivat unohduksissa. Tai sen yhden tiedän varmasti. Jan van Leeuwen ei kuitenkaan ole vielä tiukkaa nuppuaan ryhtynyt auki käärimään.
 

Paeonia Sarah Bernhardt

Aikanaan pioneja pihaamme hankkiessamme Sarah Bernhardt oli ensimmäinen ja ehdoton valinta. Jotenkin se vain on sellainen must-pioni vaaleanpunaisine runsasröyhelöisine prinsessakukintoineen. Ehkä jo huomenna Sarah avaa ensimmäiset nuppunsa.

Ruusupioni - Paeonia veitchii

Viime kesän Vakka-Taimen vierailulta kotiin tuli ruusupioni, joka kesäkuussa kukki ensimmäisen kerran yhden kukan voimalla. Kovin pitkäksi senkään varsi ei vielä kasvanut. Tietojen mukaan siitä pitäisi tulla noin 60-senttinen "aikuisena". 

Viime kesänä hankin myös keltaisen Bartzellan ja Bowl of Beautyn. Kumpikaan ei kuki tänä kesänä. Keväisiltä Turun messuilta ostin Alexander Flemingin. Se viettää toistaiseksi kesäänsä ruukussa ja pääsee maahan, kunhan kerkeän paikan sille valmistaa. Myös Bartzella täytyy siirtää pois Kiemurapenkistä, jossa värimintut uhkaavat jättää pionin jalkoihinsa. Monia muitakin, ihan käytännön syistä johtuvia siirtosuunnitelmia muhii päässä. Kunhan kerkeän. Parempi antaa suunnitelmien kehittyä rauhassa, ettei samaa kasvia tarvitse kovin montaa kertaa uudelleen ylös kaivaa.

Naivistit Iittalassa

Tänä vuonna en päässyt kiertämään puutarhoja Avoimissa, mutta sitäkin innokkaammin olen lukenut teidän muiden bloggareiden kokemuksia toinen toistaan mielenkiintoisemmista puutarhavierailuista. Sen sijaan maanantaina pääsin käymään Iittalassa, Naivistien 2017-kesänäyttelyssä (avoinna 20.8. saakka joka päivä klo 10-19). Tänä vuonna näyttelyn nimenä on "Satojen tarinoiden kesä".

Tutustuin naivismiin nuorena tyttönä silloisen työkaverini Asta Pulkkisen muuttaessa Hollolan kirkonkylään ja ryhtyessä päätoimiseksi taiteilijaksi. Minulla on ollut ilo vierailla Astan luona vuosien mittaan monta kertaa.

Naivistien kesänäyttelyssä Iittalassa olen niinikään käynyt useita kertoja. Muutaman kesän tauon jälkeen sain taas järjestettyä itseni liikkeelle ja hyvä niin, sillä naivistien töistä tulee todella hyvälle tuulelle. Töitä kannattaa katsoa kaukaa ja läheltä ja tutkia yksityiskohtia. Teoksen nimellä on iso rooli työssä ja se avaa työn merkitystä.

Mia Bergqvist: Vieraita viidakossa

Kia-Maria Aho: Helmikorvakoru

Kikka Nyren: Kissat kevätmielellä

Merja Nykänen-Naukkarinen: Kullannuppu

Sirkka Koivula: Päiväkahvilla

Jose Räsänen: Vapaus

Helena Törmälä: Evakkomatkalaisten lepohetki

Eino Viikilä: Proteiinit ja hiilarit

Marit Björnegran: Ystävät

Asta Pulkkinen: Renesanssirouva

Rauni Koivisto: Niittymadonna

Eino Viikilä: Roikkuva Kissa

Martti Lehto: Kissanpäivät

Naivistit Iittalassa 2017 sisältää myös suomalaisen naivismin merkittävän ja rakastetun maalarin Martti Lehdon (1933-2016) muistonäyttelyn. 

Martti Lehto: Syysilta

Naivistien näyttely on Iittalan vanhassa puukoulussa. Samalla alueella on myös Iittalan lasitehtaan museo (kiinni maanantaisin) ja tehtaanmyymälä sekä muita puoteja ja kahvila. Naivistien näyttelystä voi ostaa mm. taiteilijoiden töistä tehtyjä postikortteja.

Vaikka naivismi ei suuntauksena sinua kiinnostaisikaan, näyttely on taidokkaiden töiden lisäksi täynnä hyvää mieltä ja huumoria. Retki Iittalaan sopii hyvin kesäpäiväksi. Suosittelen!

PS. Taiteilijat suokoot mnulle anteeksi, jos jonkun teoksen tekijä ja nimi on mennyt väärin. Koitin olla huolellinen, mutta kuvat latautuivat konelle eri järjestyksessä, mitä olin ne kuvannut ja siinä vaiheessa nimet saattoivat sekaantua.
 

En tappanut sitä!

Ihan vain pikaisesti tulin tänne avautumaan orkidean kukinnasta. Nimittäin osaan todella tehokkaasti tappaa jokaisen orkidean vuoden sisällä kotiin tuomisesta. Viimeistään. Joskus tuntuu suorastaan tuhlaukselta ostaa uusia ja uusia orkideoita ja kantaa niitä sitten kompostiin.

Ukkokulta toi minulle jouluksi valkoisen orkidean. Se kukki kauniisti ja pitkään, kuten orkideat yleensäkin. Kukkien lakastuttua leikkasin kukkavanoista keltaiseksi menneen osan, mutta vanaa jäi kuitenkin vähän jäljelle. Kerran viikossa laitan orkidean noin tunniksi imemään vettä. Ei minulla ole mitää erityisiä orkidealannoitteita, enkä myöskään ole vaihtanut kasvualustaa. Annan vain imeä vettä ja silloin tällöin olen antanut hiukan merileväuutetta.

Ja jippii, orkidea on kehittänyt vanhaan jämävanaan uusia nuppuja ja vanhan vanan rinnalle kokonaan uuden kumppanin. Jossa niinikään on nuppuja. Nuput eivät ole pudonneet pois, vaan alkaneet nyt avautua. Tällä kertaa en siis saanut orkideaa hengiltä ensimmäisen kukinnan jälkeen, vaan sain sen kukkimaan uudestaan. Vautsi!

Sama kokeilu on meneillään toisen orkidean kanssa. Sen ostin keväällä neljällä eurolla Ikeasta. Näyttäisi, että se kasvattaa parhaillaan uutta kukkavanaa. Nuppuja ei ole näkyvissä. Ylellisyyttä olisi, jos sekin ryhtyisi kukkimaan, mutta ei pidä olla liian vaativainen.  

Sekalainen joukko tuulessa huojuen

Akileija - Aquilegia culturum 'Rostern'

Kuvaaminen puutarhassa on viime aikoina ollut sangen hankalaa, sillä tuuli tuivertaa päivä toisensa navakasti. Välillä suorastaan myrskyisästi. Perjantaina piti käydä ankkuroimassa pikkupuutarhan köynnöstuki tiukemmin maahan, kun se oli jatkuvasti kallellaan. Köynnöstuen kohdalla maa on pehmeää ja tuessa ihan liian lyhyt maavara, joten sitä oli alkujaankin vaikea saada tiukasti paikalleen kiinnitettyä. Alppikärhö on kasvattanut massaansa ja suurin painopiste keskittyy köynnöskaaren yläpäähän. Loppusyksystä täytynee laittaa alppikärhö ensimmäisen kerran matalaksi.

Punapäivänkakkara - Tanacetum coccineum

Pitkiksi hujopeiksi kasvaneet kasvit ovat vaatineet tuentaa. Toivottavasti nyt ei tule rankkasateita, jotka kaataisivat nekin, jotka vielä pystyssä pysyvät. Punapäivänkakkara kuuluu tuettaviin. Sen varret kasvavat korkeiksi ja tanakoiksi, mutta ilman tukea se ei pystyssä pysy. Punapäivänkakkaran väri ei keneltään piiloon jää. Se on siinä ja siinä, ettei jo lähentele räikeää. Ehkä siirrän sen punaisten väriminttujen joukkoon Kiemurapenkkiin. Olisi ikäänkuin samassa väriperheessä.

Kattomehitähti - Sempervivum tectorum

Kattomehitähden kukinnan yhdistin jotenkin loppukesään, mutta niin vain sekin kukkavarttaan kasvattaa ja nuppujaan kehittelee. Ehkä niiden avautumisessa vielä menee tovi. Vähän tämä kaveri kärsi talvesta, kun siirsin sen aika myöhään kukkaruukusta maahan. Selvisi sentään. Kivaa.

Tähtiputki - Astrantia major 'Sunningdale Variegated'

Viime kesäinen ihastuksen kohteeni, tähtiputki aloittelee kukintaansa. Tähtiputket kuuluvat niihin kasveihin, joita on ehdottomasti ihailtava läheltä. Tätä kaunotarta tulee varmaan vielä kuvattua kerran jos toisenkin.

Isotähtiputki - Astrantia major 'Star of Fire'

Viime kesän lopulla istutin punaisen isotähtiputken ja se on kyllä jo nuppuisenakin huikean kaunis. Kunpa nyt tulisi edes yksi vähemmän tuulinen päivä, että saisin sitä rauhassa ihailla ja sen kunnolla kuvattua. 

Tummapikarililja - Fritillaria camtschatcensis

Vakka-Taimesta ostin viime kesänä tummapikarililjan. Kuvittelin sen kukkivan samanaikaisesti monien sipulikukkien kanssa, vaan eipä kaveria näkynyt. En sentään viivannut kasvia pois Kiemurapenkin kukkalistalta. Onneksi, sillä niin vain yksi vana mullasta ilmestyi ja ryhtyi kukkimaan. Aika pieni hän on, mutta ihastuttava. 

Unikko - Papaver

Sarjassamme kummallisuuksia on tämä vaalea unikko, jollaista en muista istuttaneeni tai kylväneeni. Kieltämättä unikonsiemeniä on vuosien mittaan tullut nakattua vähän sinne sun tänne, joten kenties tämä on odottanut tilaisuuttaan mullan sylissä ja nyt kokenut olosuhteet ilmestymiselle otollisiksi. Ihan rauhassa saa jatkaa kukintaansa. Kaunis ja iloinen yllätys.

Idänunikko - Papaver orientale

Idänunikot ovat nekin minusta tänä vuonna aika myöhäisiä. Usein ne jo tässä vaiheessa lopettelevat kukintaansa, vaan nämäpä vastaa aloittavat. Tuuli ehkä nopeuttaa kukinnan edistymistä, sillä nämäkin hujopit ovat jatkuvasti miltei vaakatasossa. Jostain syystä suurin osa idänunikoistani kasvaa ja kukoistaa aroniapensaiden tyvessä. Joitakin olen sieltä silloin tällöin kaivanut ja siirtänyt toisiin paikkoihin, mutta vuosi vuodelta komeammin unikot silti kukkivat pensaikossa, jossa niitä ei ilman akrobaattisia urheiluliikkeitä pääse juurikaan ihailemaan.

Kyläkurjenpolvi - Geranium pratense 'Summer Skies'

Kyläkurjenpolvi Summer Skies kuuluu niihin kasveihin, joita aikansa kuolaa toisten blogeissa ja lopulta hankkii itselleen. Viime kesänä löysin Summer Skiesiä Kauppilasta, joka siis nykyisin on nimeltään Flör. Vasta ensimmäiset nuput ovat avautuneet, joten tämän kuvia joudutte ehkä ihailemaan toistekin.

Kyläkurjenpolvi - Geranium pratense 'Splish-Splash'

Kyläkurjenpolvi Splish-Splash on muutaman vuoden takainen verkkokauppatilauksen bonuskasvi. Se kasvaa aika korkeaksi ja tuntuu olevan todella helppo ja varma kukkija, kuten useimmat kurjenpolvet ylipäätään. Yläpihalla, naapurin aidan lähellä kasvaa samaa kyläkurjenpolvea valkoisena, mutta hiukan varjoisemman paikan vuoksi kukkii yleensä sinistä myöhemmin.

Siperianunikko - Papaver nudicaule 'Gartenzwerg'

Pikkuisen Honkkariunikkoni luulin jo talven melskeisiin menehtyneen, vaan sieltä se jo toisen kerran nousi tulikellukan kupeesta. Jonkun verran olen ostanut Honkkarista niitä kolme tai neljä perennaa kympillä tarjouksia, mutta huonosti olen ne saanut menestymään. Tänäkin vuonna sama tarjous näkyi olevan, mutta kävelin ohi. En nähnyt mitään sellaista, joka olisi huutanut ostamaan. Jos vielä siihen tarjoukseen sorrun, taidan kokeilla kasvien kasvattamista ensin ruukuissa. Silloin ne vahvistuisivat ja ehkä menestyisivät paremmin aikanaan kukkapenkkiin päästyään. 

Iris sibirica, jonka piti olla Pink Parfait, vaan ei ole.

Hortensiapenkissä on muutama iris, joiden piti olla sekä valkoista Gull's Wingiä että vaaleanpunaista Pink Parfaitia. Eivät ole kumpaakaan. Ei sinne päinkään. Yritin etsiä kuvia näistä iriksistä aikaisemmilta vuosilta, mutta en löytänyt. Kovin pitkään eivät ole tuossa edes olleet, mutta olisiko niin, etteivät ole kunnolla edes kukkineet. 

Nämä irikset kuuluvat niihin verkkokauppaostoksiin, jolloin kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Kovin paljon en ole kasveja netin kautta ostanut ja useimmiten kauppa on onnistunut ihan hyvin. Silloinkin, kun jotain on  mennyt pieleen, olemme päässeet myyjän kanssa yhteisymmärrykseen. Ehkä pääasiassa kuitenkin haluan ostaa kasvit ihan omin käsin niitä hypistelemällä ja autoon kantamalla. Silti en sulje muitakaan vaihtoehtoja pois. Kun jotain palavasti haluaa, lähes kaikki keinot ovat sallittuja. 

Oranssikeltano - Pilosella aurantiaca

Oranssikeltano tuli puutarhaani ihan toisena kasvina. Saaripalstan Sailan postatessa muutama päivä sitten samaisesta oranssikeltanosta, kerroin hänen bloginsa kommentissa, että sain oranssikeltanoa eräältä vanhalta rouvalta, joka väitti kasvin olevan lapinvuokko. Aika pian aloin uumoilemaan, ettei kyseessä taida olla sen enempää lapinvuokko kuin mikään muukaan vuokko. Kasvi on kuitenkin nätti ja erittäin sitkeä, joten se on saanut olla ja elää Syreenipenkin reunassa. Kova se on valtaamaan uusia alueita, mutta toisaalta se on myös helppo kitkeä pois. Tykkää selvästikin ahtaista ja vähämultaisista paikoista, joten kenties siirrän oranssikeltanoa jossain vaiheessa johonkin kuivempaan paikkaan.

Sormustinkukka - Digitalis purpurea

Sormustinkukkien kukinta alkaa olla pian käsillä. Nupuissa on jo väriä näkyvissä.Toissa kesänä sormustinkukat kukkivat hienosti ja viime vuonna sitten tyytyivät vain lepäämään ja kehittelemään taimiruusukkeitaan. Niitä ilmestyikin loppukesästä mitä kummallisimpiin paikkoihin, joista osasta oli ihan pakko kitkeä pois. 

Sormustinkukka kuuluu niihin kasveihin, jotka eivät säännöistä piittaa. Perfektionistina kuvittelin voivani päättää, missä akileijat ja sormustinkukat puutarhassani kukkivat. Tulipa täydellinen koulutus ja kurinpalautus tälle kasvattajalle, sillä eivät todellakaan pysyneet yhdessäkään niistä penkeistä, joihin niitä yritin siirtää. Hävisin siis järjestelysodan akileijojen ja sormustinkukkien kanssa 2-0. Sittemmin olen taipunut luonnon päätäntävaltaan ja ihailen sormustinkukkia milloin missäkin. Kuten akileijojakin.

Päivänlilja - Hemerocallis lilio-asphodelus

Päivänliljoista keltainen aloittaa kukintansa ensimmäisenä ja nimensä mukaisesti yksi kukka ei paljon päivää pidempää avoimena ja ryhdikkäänä pysy. Päivänliljoja hankin viime kesän Nummelan ruusuretkeltä useita erilaisia ja vielä toisen satsin samaisesta paikasta loppukesästä. Toki kirjasin istutuspaikat muistiin, mutta yhtään en ole ehtinyt tarkastaa, onko muissa nuppuja vielä näkyvissä. Ja ylipäätään, miten ovat kevään korvilla mullasta nousseet.

Perhoangervo - Gillenia trifoliata

Perhoangervon näin kukkivana viime kesänä ensimmäisen kerran. Näin ja ihastuin ja ensimmäisestä kaupasta, josta sellaisen löysin, myös ostin. Jotkut kasvit vain kolahtavat heti sellaisella voimalla, että niitä on turha vastustaa. Perhoangervo on minusta kaunis hentoisine kukintoineen. Vaikka ostotaimessa nimilappu olikin ja kasvin nimen tiesin, puhuin pitkään perhosangervosta, joka nimi kasville hyvin sopisikin. Oikea nimi on kuitenkin perhoangervo.

Maksaruoho - oletettavasti Sedum kamtschaticum

Oikearinteen maksaruohotkin ovat jo nupulla. Maksaruohot ovat meidän pihaan tulleet kuka mistäkin, enkä niiden oikeita nimiä tarkkaan tiedä. Maksaruohojahan on monenlaisia ja -värisiä. Minulla on keltaista ja punaista. Eiköhän se riitä kuvaukseksi.

Päivä on ollut kovasta tuulesta huolimatta varsin lämmin. Ulkona on tarjennut paitahihasillaan, ilman villasukkia. Kesän ohjelmistoon kuuluu perinteisesti vuodevaatteiden pesu ja ensimmäiset täkit ja tyynyt roikkuvat jo narulla. Taivaanranta näyttää sellaiselta, että pian taitaa sääennusteet toteutua eli vettä sataa. Kipaisenpa siis hakemaan vuodevaatteet sisälle.