Monenlaista kukkijaa

Saksankurjenmiekka - Iris germanica

Tänä kesänä kasvu ja kukkiminen on tapahtunut niin vauhdilla, ettei aina ole mukaan ehtinyt. Tai toki olen kiertänyt kukkapenkkejä katselemassa ja kasvien edistymistä seuraamassa, mutta monista kukista raportoiminen on jäänyt vähäiseksi. Yleensä sitä tulee kuvattua eniten niitä näyttävimpiä kasveja. Yksittäiset herkut tuppaavat jäämään muiden jalkoihin.

Kuvan saksankurjenmiekka on asustanut puutarhassani jo vuosia. Viime vuonna se jätti kukinnan kokonaan väliin, mutta tänä kesänä kasvi on laittanut parastaan. Kovin pitkään näiden saksankurjenmiekkojen iso kukka ei hyväkuntoisena kestä. Saksankurjenmiekkoja kannattaa ehdottomasti katsella läheltä, sillä niiden yksityiskohdat laittavat jälleen kerran ihmettelemään luonnon monimuotoisuutta ja kekseliäisyyttä.

Iris - vaan mikä niistä

Tämä kurjenmiekka muistuttaa paljon tavallista siperiankurjenmiekkaa, mutta ei se sellainen kuitenkaan ole. Tämä on nettikaupan bonuskasvi ja sen piti olla valkoinen Gulls Wing tai vaaleanpunainen Pink Parfait. Kuten jokainen näkee, ei ole kumpikaan. Kyseisen nettikaupan valikoimissa on ollut lilaan vivahtavaa japaninkurjenmiekkaa (Iris ensata), jota tämä muistuttaa ehkä eniten.
 

Isotähtihyasintti - Camassia leichtninii

Isotähtihyasintin sipuleita istutin syksyllä. Ehdin jo unohtaa ne, sillä tämä korkeaksi hurahtanut kasvi sijaitsee vähän varjoisammassa paikassa ja ilmeisesti sen kukinta-aika muutenkin on monia sipulikasveja myöhempi. Parhaimmillaan se oli kesäkuun viimeisellä viikolla. Nyt jo kukat ovat lakastuneet ja varret törröttävät kukkapenkissä.
 

Jaloängelmä - Thalictrum delabayi

Jaloängelmän kukinta meni jotenkin hurjan nopeasti. Eniten tästä korkeaksi hujopiksi kasvaneesta kukasta tykkään sen nuppuvaiheessa, mutta ei se hullumpi ole kukassakaan. Tästäkin kultakuoriaiset tykkäsivät kovasti. Mietin, kiipeävätkö ne koko pitkän matkan korkealle kukintoon vai lentävätkö ilmateitse laskeutuen lilaan pöheikköön.

Loistotädyke - Veronica austriaca

Tätä rinteessä kasvavaa sinistä kukkaa menin jo minttuna ystävälleni esittelemään, mutta eihän se mikään minttu ole. Jotenkin jo esitellessä takaraivossa värähti oudosti ja kaivoin taimilapun esiin. Kyseessä on loistotädyke. Kukkii parhaillaan aivan ihanasti. Muuten oiva kasvi, mutta tuppaa vähän liikaa makaamaan pitkin pituuttaan.

Tädykkeiden joukossa vaaleanpunaista laukkaneilikkaa (Armeria maritima)

Joillakin puutarhaihmisillä on loistava kyky ja taito istuttaa toisiinsa hyvin sopivia kasveja. Yksi tällainen henkilö on Irene Rakkaudesta Vironperään -blogista. Sellaisen taidon toivoisin omaavani, mutta olen jo aikaa sitten luopunut ajatuksesta, että itselleni moisen taidon jostain taikoisin. Niinpä silmää hivelevät kasvikumppanuudet ovat puutarhassani enemmänkin sattumaa. Yksi tällainen sattuma on viime päivinä ihastuttanut ja se muodostuu rinteessä kasvavasta loistotädykkeestä ja vaaleanpunaisesta laukkaneilikasta. Aika herkullinen yhdistelmä. 

Orvokki

Alapihalla ei ole koskaan kesäkukkanakaan orvokkeja kasvanut, mutta pari sellaista on tänä kesänä ilmestynyt Päivänliljapenkkiin. Orvokeilla on tällaisia hauskoja tapoja ilmaantua yllättäviin paikkoihin pitkänkin aikaa sen jälkeen, kun niitä on lähistöllä ollut. Tällaisia yllätyksiä soisin löytyvän enemmänkin.
 

Pikkulaukka - Allium

Pikkulaukkoja on vuosien mittaan tullut istutettua sinne tänne. Kukkapenkkejä myllätessä pienet sipulit ovat vaihtaneet paikkaa, enkä enää ole ihan kartalla, missä niitä pitäisi olla. Ei haittaa. Kasvakoon siellä, mihin ovat kotiutuneet. Pikkulaukka ei ole suuren suuri, mutta näyttää vuosien mittaan viihtyessään runsastuvan. Kiva pieni väriläiskä isompien kasvien kupeessa. Pikkulaukkaa löytyy puutarhastani myös keltaisena.

Purppuraheisiangervo - Physocarpus opulifolius 'Diabolo'

Hurmehappomarjapensas ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Siitäköhän juontaa pitkä antipatiani punalehtisiä kasveja kohtaan. Onneksi olen vihdoin päässyt moisesta negatiivisestä asenteesta ja vuosi vuodelta puutarhaani löytää tiensä yhä uusia tummalehtisiä kasveja. Ensin tulivat keijunkukat, sitten koristeomenat ja tänä kesänä vihdoin jo pitkään haikailtu purppuraheisiangervo.

Koristeomena - Malus 'Musta Rudolf'

Kesäkuun alussa istutin koristeomena Musta Rudolfin. Silloin epäilin vahvasti saaneeni Rudolfin sijasta jonkun muun koristeomenan. Puun nuoret lehdet olivat selkeästi vihreät, eikä niissä ollut liuskoittumista, mikä kuuluu Mustan Rudolfin ominaisuuksiin. Nyt olen alkanut tuumailla, josko kyseessä sittenkin on Musta Rudolf, sillä kaikki puun lehdet ovat hyvinkin tummia ja kasvaessaan ja ikääntyessään lehti liuskoittuu. Oli, mikä oli. Puu on paikkansa puutarhassani lunastanut, enkä sitä pois kaiva.

Unikko - Papaver

Vaalean/haaleanpunaisen unikon lisäksi uutena tänä kesänä puutarhaani ilmestyi valkoinen unikko. Ihmettelin alkuun, mistä nämä uudet unikot ovat meille tulleet, kunnes kaivoin muistiinpanojani. Viime kesänä tyhjensin useita vanhentuneita siemenpussukoita, joiden joukossa oli myös unikoita. Lienevät sitä perua. Nämä valkoiset kaverit nimesin trumbeiksi, sillä niiden terälehtien muoto tuo mieleen presidentti Trumbin.

Unikkosiemenpusseja tarttuu tarjoushyllyistä helposti mukaan ja niinpä toistin muutama viikko sitten viime kesäisen tempun eli kävin tyhjentämässä vanhentuneita tai vanhenevia siemenpussukoita alapihalle paikkaan, jossa olisi tilaa ja toiveita unikkokasvustolle. Pieniä taimia siellä on jo runsaasti mullan pinnalla, joten aika näyttää, mitä tuleman pitää.

Punakärsänmö - Achillea mil. 'Paprika'

Joku aika sitten taisin täällä blogistaniassakin todeta, kuinka huonosti minulla on useimmat Honkkarin neljä taimea kympillä -tarjouskasvit menestyneet. Joitakin ilopilkkuja joukkoon sentään mahtuu ja yksi niistä on punakärsämö, joka jo toista vuotta asustaa ja kukkii Kiemurapenkissä.  Toinen ilon aihe on tuo ylempänä esitelty loistotädyke.

Alppitähti - Leontopodium alpinum

Valkokukkaisen alppitähden lempinimi - Edelwaiss, tuo ehkä ensimmäisenä mieleen tunnetun sävelmän musikaalista The Sound of Music. Tämä vuoristokasvi sopii hyvin kuivaan ja niukkaravinteiseen paikkaan. Kovin näyttävä kasvi se ei ole, mutta ansaitsee paikkansa vaikkapa kivikkopuutarhassa.

Päivänkakkarasta pidän, mutta sen kasvutavasta en. Muutaman ensimmäisen päivän kukan avauduttua varret pysyivät pystyssä, mutta ensimmäisten sadepisaroiden myötä kasvi jo rötkötti kukkapenkissä. 

Monen kukan kohdalla sitä pohtii, miten nopeasti kesä etenee. Paljon on kuitenkin vielä kukkijoita odotettavissa ja kaunista tulossa.

Kudotaan sitä kesälläkin

Kesällä sisällä tulee oltua vähemmän ja niin ollen käsityötkin jäävät taka-alalle. Vaan jos vain illalla television ääreen istahdan, kutimet hakeutuvat äkkiä käsiin.

Perussukat valmistuivat oranssista 7-veikasta ja raidallisesta Polkasta. 

Matalavartiset nilkkasukat beige-sävyisestä Eerosta ja sävyyn sopivasta Raita-langasta. Mallineuleena Broken seed.

 

Pohjavärillä (tässä beige) neulotaan joka kerros 1o, 1n siten, että nurjat ja oikeat vaihtelevat.

Ensimmäisellä kerroksella aloitetaan oikeilla silmukoilla, mutta seuraavalla pohjavärikerroksella sitten nurjilla.

Välissä on aina yksi kerros oikeaa värillisellä (tässä beigesävyinen raitalanka).

Nilkkasukat lapselle vadelmanpunaisesta 7-veikasta ja Auroran Esikko-sävystä.

Mallineuleena valepalmikko. 

Lapsen sukat vaaleanpunaisesta 7-veikasta.

Mallineuleena valepalmikko, jota käytin myös kantalapussa ja jalkapöydän kummallakin sivulla.

Ohje valkoiseen kukkaraitaan löytyy Novitan Sukkalehdestä 2015 ja netistä siihen löytyy ohje myös hakusanalla venäläinen pitsikukka. 

Lasten sukkia on tullut urakoitua useampi pari.

Kuvan sukat on kudottu luonnonvalkoisesta 7-veikasta ja Raita-langan sävystä Sateenkaari. 

Mallineuleena on "Nostetut palmikot", johon ohjeen löysin Koti männikössä -blogista. Tässä Riitun blogissa on hienoja malleja ja hyviä ohjeita ja kädenjälki todella huolellista ja kaunista. Suosittelen vierailua blogissa kaikille kutomista harrastaville.

Vihreäsävyiset sukat on kudottu Eero-langasta (vahvuus sama kuin 7-veikassa). Mallineuleen löysin facebookista, mutta olen näköjään ottanut talteen vain ohjeen, enkä mitään tietoa ohjeen laatijasta.
Mallineule koostuu 12 silmukasta ja 11 kerroksesta. Se ei ole laisinkaan niin vaikea, kuin mitä ensi silmäyksellä saattaa vaikuttaa. Pari virhettä sukkiini eksyi, mutta enpä niiden vuoksi alkanut työtä purkamaan. 

Tässä ohje Aalto-mallineuleeseen. Toivottavasti saat selvää. Ja pahoittelut, etten ole liittänyt ohjeisiin tekijätietoja. En vain millään niitä enää löytänyt.

Kesäpäivän kaunottaret

Pioni Sarah Bernhardt

Kuten lähes joka kesä, pionien kukinnan aikaan tulee vähintäänkin yksi kunnon kaatosade. Niin myös tänä vuonna. Valtaosa pioneistani oli jo avautunut, joten pelkäsin torstaisen sateen hakkaavan koko kauneuden maata vasten. En sentään käynyt virittelemässä pionien ylle sateenvarjoja. Ei olisi riittänyt yksi eikä kaksikaan varjoa vanhimmalle penkille. 

Olen hankkinut muutamia tanakoita pionitukia ja yleensä laitan ne paikoilleen jo paljon ennen, kuin pionit aloittavat kukintansa. Niin myös tänä vuonna. En vain ollut osannut arvioida, että pionien nuppuvaiheessa menee niin kauan ja että pionien varret kasvattaisivat mittaa siinä samalla. Kukinnan alkaessa kävin kiskomassa tukia vähän ylemmäs, mutta tulos ei ollut kovin hyvä. Osa raskaista kukista oli jo ehtinyt taipua niin pahasti, ettei niitä tukemallakaan saanut enää kauniisti esille. Kerrankin pioneja on maljakoissa sisällä tuoksumassa ja ihastuttamassa.

Jossain vaiheessa kuvittelin olevani perillä omien pionieni nimistä. Nyt tuntuu, että ainoastaan Sarah Bernhardt vastaa tietojani ja kuvauksia. Kaikki muut näyttävät enemmän tai vähemmän erilaisilta, kuin mitä niiden pitäisi olla. Onko jolla kulla hyviä vinkkejä sivustoista, joista voisi käydä bongaamassa tuntomerkkejä pioneille? Sinänsä on tietysti ihan sama, minkä nimisiä penkeistä löytyvät pionit ovat. Ihastuttavia kaikki. En ole tainnut vielä rumaa pionia nähdäkään.

Rosa rugosa 'Sointu'

Viikonloppu on ollut upean kesäinen ja lämmin. Juuri sellainen, jollainen kunnon kesäinen loma tulee ollakin. Harakkaemo kahden kinastelevan ipanansa kanssa pyörii edelleen päivittäin pihapiirissä ja siellä täällä naapurien ruohonleikkurit ovat ahkerasti säksättäneet. Sunnuntaipäivän kuumimman ajan oli aika hiljaista, sillä keskellä heinäkuuta Suomi on edelleen aika lailla kiinni. Monet ovat vielä mökeillä, matkoilla ja ties missä kesälaitumilla.

Rosa rugosa 'Ritausma'

Aurinkoinen kesäpäivä on laittanut ruusut kukkimaan ja niiden tuoksu leijailee vienona ohi kulkiessa. Osa ruusuista, kuten juhannusruusu, Suviruusu ja Tornionlaaksonruusu sekä Tove Jansson ja Viljamin keltaruusu ovat jo lopettaneet kukintansa. Teresanruusu, punalehtiruusu, Hansaruusu, Omenaruusu, Neilikkaruusu, Sävel ja Valamonruusu sekä Hurdal taitavat olla parhaimmillaan. Sointu, Lumo ja Ritausma aloittelevat. Ilo ja Kirjoapteekkarinruusu sekä Duchesse de Montebello ja sammalruusu ovat vielä nupulla.

Rosa 'Lumo'

Yhtenä päivänä sain siivottua ruusupenkin. Rikkaruohoja siellä ei pahemmin ollut, mutta lilakukkainen pioniunikko oli siementänyt ja unikoita kasvoi paikoin niin tiheästi, että esimerkiksi vielä aika pienikokoinen Ilo-ruusu hukkui kokonaan unikoiden lomaan. Oli tehtävä valinta ja valitettavasti se koitui pioniunikoiden kohtaloksi. Halusin ruusulle ilmaa ja valoa, jotta se ei nuppuineen tukahtuisi vankoiksi ja korkeiksi kasvavien pioniunikoiden katveeseen. Pioniunikoita nousee kahden omenapuun alta riittävästi. Samoin vanhan kompostin paikalla on ihan kunnollinen pioniunikkoviidakko.

Rosa rugosa 'Sävel'

Sävel-ruusu on kukkinut yli kahden viikon ajan todella runsaasti. Oksat nuokkuvat nuppujen ja eri ikäisten kukkien painosta. Pensas ei vielä ole kovin suuri ja tällä hetkellä näyttää, että siinä on enemmän kukkia, kuin lehtivihreää. 

Rosa francofurtana 'Splendens' - Valamonruusu

Jos komean ja runsaasti kukkivan ruusun pihaasi haluat, valitse Valamonruusu. Siitä tulee nopeasti suuri ja näyttävä. Sekin on täynnänsä loistavan punaisia kukkia. Kaikenlaiset pörriäiset näyttävät Valamonruususta tykkäävän, sillä yllä oleva kuva taitaa olla ainoa, jossa ei yhtään mehiläistä tai muuta siivekästä näkynyt.

Kun nyt pörriäisistä tuli puhe, kultakuoriaiset ovat ihastuneet tähtiputkiin. Muutamana päivänä näitä auringossa eri väreissä kimaltavia kuoriaisia oli miltei jokaisessa tähtiputken kukinnossa. Eipä kavereita pahemmin korkeuksissa päätä huimaa, sillä pysyivät hyvin kukissa tuulen niitä heilutellessa.

Muutenkin tänä kesänä koko puutarha on ollut täynnä monenlaisia siivekkäitä ja siivettömiä ötököitä, mutta erittäin vähän kasveille selkeästi haitallisia ötököitä. Salaatit ja lehtikaalit ovat reiättömiä. Ruusunnupuissa vain muutamissa mönkii kirvoja. Ja jotenkin tuntuu, kuin lehtokotiloitakin olisi tavallista vähemmän. Nyt pitää koputtaa puuta, etten vaan manaa niitä kömpimään esiin jostain koloistaan. Eiköhän ne vielä esille ilmesty. Kallionauhuksen lehdet ainakin ovat perinteisesti varsin "pitsimäiset", joten tuskin kotilot ovat minua ja kasvejani hylänneet. 

Sormustinkukkia on tänä kesänä paljon, kuten jo syksyllä monet uumoilivat. Ilmestyihän pieniä lehtiruusukkeita loppukesästä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Aika kiva olisi, jos ne saisi kasvamaan nätisti tietyissä kukkapenkeissä. Enää en jaksa heidän kanssaan kiistellä. Se taisto on käyty loppuun ja sen minä hävisin. Nykyisin sallin niin sormustinkukkien kuin akileijojenkin vaeltaa ja olen pelkästään iloinen, että suostuvat puutarhassani asustamaan.

Sunnuntaipäivän päätteeksi kävin leikkaamassa nurmikon. Tuleville päiville on luvattu aika lämmintä, mutta myös sateita. Nurmikonleikkuu on niitä hommia, jota varten täytyy vähän sääennusteita kuikuilla. Jos sadepäiviä on useita peräkkäin, nurmikko ehtii venyä ja kasvaa ärsyttävän pitkäksi. Tykkään hoidetusta nurmikosta. Pelkästään nurmikon leikkaamalla saa nopeasti ja helposti puutarhan näyttämään paljon siistimmältä. 

Rosa Therese Bugnet

Oikein mukavaa ja kesäistä viikkoa kaikille!
 

Kastelujärjestelmä kasvariin

Keskiviikkoaamu valkeni yhtä harmaana niin ulkona, kuin mielessäni. Ilma oli lämmin ja kosteaa kuin viidakossa. Veli on ja pysyy poissa ja suru jyllää minussa. Päätin, että yhtä hyvin voin suremisen ohessa yrittää tehdä jotain ja lähdin kasvariin asentamaan hankkimaani kastelujärjestelmää. Minulla on aika lyhyt pinna ylipäätään ja järjestelmän osia ihmetellessäni meinasi se viimeinenkin pinna katketa. Pari kertaa letkut olivat vähällä lentää kurkkujen joukkoon. Etenkin silloin, kun pudotin ohjelehtisen vadissa likoavien keraamisten kasteluanturien joukkoon.

Aurinkoisina päivinä kasvari kylpee aamusta iltaan täydessä paisteessa. Ikkuna avautuu automaattisesti ja oven käymme itse aukaisemassa. Lämpötilalukemat kasvarissa huitelevat avoimista ovista ja ikkunoista huolimatta +30 asteessa ja multatila näyttää olevan jatkuvasti aivan rutikuivaa. Yritän kastella aamuisin, jotta ylimääräinen kosteus ehtisi poistua ennen oven sulkemista illalla. Aiemmin kastelu on hoitunut ilman ongelmia parin vuorokauden välein tai harvemmin. Tänä kesänä olen saanut taiteilla sen kanssa, etten hukuta kasveja veteen tai tapa niitä kuivuuteen.

Kasvarissamme ei ole sähköä, joten oli löydettävä sähkötön ratkaisu. Jo kevätmessujen yhdeksi tutustumiskohteeksi olin ajatellut kastelujärjestelmiä. Eipä niitä liiemmin ollut näytillä, eikä muutenkaan kovin paljon vaihtoehtoja tarjolla. Blumat-kastelujärjestelmää esiteltiin Kivikankaan osastolla, mutta silloin en vielä tehnyt ostopäätöstä. Kasteluongelman nyt konkretisoituessa googletin jälleenmyyjiä (mm. Bauhaus, Hongkong, Hankkija, Kivikankaan verkkokauppa 59,90 €) ja kävin lähellä olevasta kaupasta jokin aika sitten Blumatin hankkimassa. Peruspaketti sisältää 12 kasteluanturia, 7 metrin pätkän letkua ja tarvittavat liittimet. Lisäksi piti ostaa vesisäiliö, jollaiseksi kelpuutin mustan 150 litran muovisaavin. 

Saavi kätkeytyy sopivasti kasvarin nurkkaan, tomaattien taakse.

Pienen kennokasvarimme koko saneli myös vesisäiliön koon. Alkuun olin hankkimassa 200-litraista säiliötä, mutta se ei olisi mahtunut ovesta sisään. Tuskin nurkkaankaan seisomaan. Itse asiassa olen ihan tyytyväinen mustaan vesisäiliöön, sillä se sitoo päivän aikana lämpöä ja luovuttaa vastavuoroisesti sitä yöaikaan kasvariin. Toimii siis samalla myös lämmittimenä.

Säiliöliitin ja kasteluletku kiinnitettyinä vesisäiliöön.

Ukkokulta porasi säiliön alalaitaan ohjeiden mukaisesti reiän ja asensi siihen liittimen, johon taasen kasteluletku kiinnitettiin. Vesisäiliön alle kokosin isokokoisista tiilistä korokkeen, jotta vesi kulkeutuisi järjestelmään ohjeiden mukaisesti. Valutin säiliöön ensin sen verran vettä, että sain sen kulkemaan järjestelmään. Kun anturit letkuineen oli asennettu, täytin saavin.

Pakkauksessa olleita kasteluantureita piti liottaa tunti ennen asennusta. Multatila oli kasteltava läpimäräksi. Hetki meni antureita oikeille paikoilleen asetellessa. Säätämiseen menee varmasti jonkun aikaa, jotta löytyy oikea kastelutaso. 

Pakkauksessa tuli aika selkeät ohjeet. Erinomaiseksi lisäavuksi löytyi Kivikankaan sivuilta kuvallinen (Blumat -katelujärjestelmä kasvihuoneessa) ohje, joka selkeytti asiaa melkoisesti.

Tomaatti Yellow pearshaped

Tämä ei ole mikään yhteistyöpostaus Kivikankaan tai minkään muunkaan tahon kanssa. Koska aika moni on tänä vuonna hankkinut itselleen kasvihuoneen, ajattelin heidän painivan samanlaisten kasteluongelmien kanssa. Siksi on hyvä, että tarvittavat tiedot löytyvät helposti, eikä jokaisen tarvitse niitä tahollaan kaivaa netin syövereistä. 

Saatuani kastelujärjestelmän asennettua, oli pilvet väistyneet ja aurinko paistoi kauniisti ja lämpimästi taivaan täydeltä. Piti käydä vaihtamassa shortsit, sillä hiki valui pitkin otsaa kuumassa kasvarissa touhuamisen jäljiltä. Oloani viilentääkseni jäin kitkemään kasvimaalaatikoiden lomassa kulkevia kivituhkakäytäviä. Pienellä pallilla istuen ja välillä ympäristöä katsellen tehtävä sujui leppoisasti. Innostuin kitkennästä niin paljon, että pidin vain kahvi- ja ruokatauot ja sain kitkennän tehtyä illansuussa. En enää jaksanut käydä haravoimassa hiekkaa tasaiseksi ja rapskulehtilaatatkin jäivät harjaamatta. Teen sen sitten, kun sade aikanaan lakkaa.

Parsa on kuin hentoinen joulukuusi koristeineen.

 

Pionit parhaimmillaan

Paeonia Festiva Maxima

Sydämellinen kiitos kaikille suruuni osaa ottaneille. Niin kipeää asia edelleen tekee ja tekee varmasti vielä pitkään. Arjessa on vain mentävä eteenpäin. Oikein mitään järjellistä en viikonloppuna saanut aikaan. Kunhan vuoroin istuin pergolassa ja vuoroin kiertelin puutarhassa. Toimen ihmisenä työhön tarttuminen on aina ollut minulle keino selviytyä vaikeistakin tilanteista, mutta tämä suru on ollut niin suurta, että se on pysäyttänyt minunkin rattaani totaalisesti. 

Paeonia Duchesse de Nemours - en tosin ole ihan varma.

Sunnuntaina otin kameran mukaan yhdelle puutarhakierrokselle. Itkuisin silmin kirkkaassa auringonpaisteessa kuvaaminen ei tuottanut kovin hyvää tulosta, mutta toisaalta kukkien sihtaaminen etsimen läpi sai ajatukset hetkeksi muualle. 

Paeonia Sarah Bernhardt

Pionit ovat pitkän nuppuvaiheen jälkeen alkaneet aueta. Nuppuja on tänä vuonna todella runsaasti. Nyt on vain toivottava, ettei luvatut sateet tule kaatamalla. Silloin pionien painavat kukinnot taipuvat ja pilaantuvat nopeasti. Nuputkin saattavat mädäntyä ja jäädä aukeamatta, mikäli sateita riittää pitkäksi aikaa.

Paeonia Sarah Bernhardt

Keräsin joitakin nuppuisia varsia sisälle maljakkoon. Pelkäsin jo keränneeni ne liian nuppuisina, mutta vihdoin ovat alkaneet aueta nekin. Meni monta vuotta, etten raaskinut varren vartta maljakkoon taittaa, ellei sade uhannut tehdä tuhojaan. Nyt olopihan pionikasvusto on jo niin runsasta, ettei muutaman kukan poimiminen näy missään.

Facebookin eräässä puutarharyhmässä käytiin keskustelua, voiko pioni risteytyä kukkapenkissä ja muuttaa muotoaan. Yksikään keskustelijoista ei ollut minkään sortin asiantuntija, joten mihinkään varmaan loppupäätelmään keskustelussa ei päästy. Jo viime kesänä mietin kuitenkin omaa pionikasvustoani katsoessa, onko sellainen risteytys mahdollista. Tuo ylempänä oleva pioni nimittäin on sellainen, jota takuuvarmasti en ole olopihan pionipenkkiin koskaan istuttanut. Ja sellainen sielä kuitenkin kasvaa ja kukkii nyt toista kesää.

Paeonia Coral Charm

Osa pioneista jo lopettelee kukintaansa. Kuten Coral Charm. Pioneissa on runsaasti eri aikoina kukkivia lajeja, mitä en ole niinkään tullut niitä hankkiessani ajatelleeksi. Olen vain ihastunut johonkin pioniin ja sen sitten hankkinut. Sattumalta on samalla käynyt niin, että pionien eri aikainen kukinta pitkittää niistä nauttimista. Toki myös erilaisilla istutuspaikoilla on kukinta-ajan kannalta merkitystä. 

Paeonia Louis van Houtte

Louis van Houtte oli sunnuntaiaamuna vielä jotakuinkin koossa. Iltapäivällä se alkoi pudottamaan terälehtiään ja varhain tiistaiaamuna tätä kirjoittaessani työhuoneen ikkunasta ei näy enää ainuttakaan terälehteä. Olivat varmasti vieressä kasvavan salkoruusun kanssa sopineet kukkivansa peräkkäin tarjotakseen kauneutta pidempään. Salkoruusussa on nuput, mutta hetki vielä menee niiden aukeamiseen.
 

Paeonia Festiva Maxima

Pian täytyy lähteä viemään isää glaukoomahoitoon silmäklinikalle. Siitä taas pyörähtää tämä päivä käyntiin.
 

Lohduttomuuden keskellä

Isoveljeni, sisaruksistani kaikkein läheisin menehtyi varhain lauantaiaamuna ilmeisesti sairauskohtaukseen. Kukaan, ei edes hänen vaimonsa tiennyt mistään sairaudesta, joten kuolema tuli meille kaikille järkyttävänä yllätyksenä. Mitään ei ollut tehtävissä. 

Somemaailma ei ehkä ole paras paikka purkaa surua ja ahdistusta, mutta jotenkin aikaa on kulutettava ja saatava ajatuksia suunnattua eteenpäin. Mikään ei tuo veljeäni takaisin, ei mikään. Vain aika helpottaa tätä lohduttomuutta.

Näin veljeni keskiviikkona hyväntuulisena ja hymyilevänä. Sellaisena hän tulee jäämään sydämeeni. Ystävät, pitäkää rakkaistanne huolta silloin, kun se vielä on mahdollista. 

Jarmo-veljeni, minulla on niin ikävä sinua!

Me teemme lähtöä,

voi hyvin, veljemme meri!

Me otimme hiukan hiekkaasi,

hiukan sinistä suolaasi,

hiukan äärettömyyttäsi,

hiukan valoasi.

Ja suruasi hivenen.

Paljon sinä kerroit meille

kohtalosta ja onnesta.

Nyt meillä on hiukan enemmän toivoa,

me olemme hiukan kypsyneet.

Me teemme lähtöä,

voi hyvin, veljemme meri!

- Nazim Hikmet-