Helmet-lukuhaaste 2020

Sekä Saaripalstan Saila että Vaalean Vihreää -blogi ovat julkaisseet postauksen liittyen vuoden 2020 Helmet Lukuhaasteeseen. Minullakin haaste on odottanut koko vuoden kirjauksia, mutta näkyy unohtuneen kevään korvalla. Huomasin, kuinka vaikeaa on jälkikäteen miettiä, mikä vuoden aikana luetuista kirjoista sopisi kuhunkin kohtaan. Niinpä jätin sen työn tekemättä ja tyydyin listaamaan luetut kirjat kuukausittain sivumäärineen. Postauksen lopussa on vuoden 2020 Helmet Lukuhaaste, josta voi halutessaan käydä tsekkaamassa aiheet. 

 

En harrasta uudenvuoden lupauksia, mutta tässä kohtaa koitan ryhdistäytyä kuluvan vuoden lukuhaasteen kanssa merkkaamalla lukemani kirjat ajoissa niille sopiviin kohtiin. Jos siis sellaisia löytyy. Lukuhaasteen ideana on tietenkin innostaa ihmisiä valitsemaan itselleen uudenlaisia lukuteemoja. Kokemuksesta tiedän, että kirjastossa tai kirjakaupassa muiden tarjoamat ideat ja hyvät päätökset haihtuvat sen siliän tien samalla, kun jokin kiinnostavalta tuntuva kirja osuu hyppysiin.

 

Kuten alla olevasta luettelosta näkyy, lukulistallani on monta dekkaria. Enimmäkseen luen illalla sängyssä ennen nukahtamista. Joskus myös yöllä, jollen syystä tai toisesta saa unta. Puutarha-aikaan en kovin usein malta istua kirjan kanssa, vaan kaikenlainen möyriminen houkuttelee enemmän. Jos joskus kirjan otankin seurakseni esimerkiksi keinuun, huomaan lukemisen sijaan katselevani perhosia, lintuja, kukkasia ja pilviä. Kaikkea muuta, kuin kirjan sivuille painettuja mustia merkkejä.

 

 

Kotimainen proosa, uudempi sellainen on mieluisaa luettavaa. Suomalaiset kirjailijat ovat lahjakkaita ja onneksi myös tuotteliaita. Luen jonkun verran myös runoja, mutta harvoin mitään runokirjaa kerralla kannesta kanteen. Runo vaatii aina ajatusta ja syventymistä. Siksi runokirja voi olla yöpöydällä pitkäänkin ja siitä tulee makusteltua runo silloin, toinen tällöin. Loppuvuodesta luin monia tunnettujen suomalaisten runoilijoiden kirjoja käydessäni läpi kellarissa tallessa olevia appiukon kirjoja. Hän laati nuoruudessaan kirja-arvosteluja, joista valtaosa käsitteli runokirjoja.

Runokirjojen lisäksi luen jonkun verran historiaa, politiikkaa ja erilaisia tieteitä koskevia kirjoja. Niitä ei tule kirjattua mihinkään listaan, sillä harvoin luen kyseisten aihealueiden kirjoja kannesta kanteen yhdeltä istumalta. Yleensä niitä tulee selattua ja luettua tiettyjä kohtia poimimalla ja tekstiä sitten mielessä analysoimalla. Tähän ryhmään luen myös puutarhakirjat, jotka ovat minulle omanlaisiaan hakuteoksia. Niihin tutustun uusina tarkemmin ja palaan yhä uudelleen aina tarpeen mukaan ja välillä ihan vain huvin ja ajankulun vuoksi.

Äänikirjoihin olen jo tutustunut, mutta painettu teos on edelleen lujasti hyppysissä. Koska teen paljon käsitöitä, äänikirjat sopisivat niiden kanssa mainiosti. Pihatöissä haluan äänikirjan sijasta nauttia sekä hiljaisuudesta että luonnon äänistä. Olen ladannut kirjastojen ilmaisen Ellibs-ohjelman kännykkääni. Siellä äänikirjoja on kuitenkin kovin rajallisesti tarjolla ja nekin vähät aina lainassa tai pitkän jonon takana. Toistaiseksi en ole kovin innostunut hankkimaan maksullisia äänikirjaohjelmia. Tämä ei ole mikään kiveen hakattu päätös.

Tässä siis viime vuoden aikana luetut kirjat. Monta kirjaa odottaa jo hyllyssä lukuvuoroaan, joten pian voi alkaa miettiä vuoden 2021 lukuhaasteen selättämistä. Sen löydät täältä.

Vuoden 2020 aikana lukemani kirjat:

1. Statovci Patjim: Bolla (240) 
2. Ahnhem Stefan: Miinus kahdesantoista astetta (626) 
3. Grebe Camilla: Lemmikki (505) 
4. Lindström Georg: Vesa Aaltonen/Tasavallan presidentistä valtakunnan rumpaliksi (288) 
5. Laamanen Lamppu: Roudarit (332) 
6. Vanhoenacker Mark: Ilmojen halki, pilotin matkassa (349) 
7. Seeck Max: Uskollinen lukija (385)   

     Tammikuu 2020: 7 kirjaa, sivuja 2725                             

1. Nesbo Jo: Panssarisydän (663) 
2. Adolfsson Maria: Myrskyvaroitus (Doggerland) (408) 
3. Lemaitre Pierre: Silmukka (270) 
4. Läckberg Camilla: Kultahäkki, äänikirja (350)           
   

    Helmikuu 2020: 4 kirjaa, sivuja 1691

1. Jalonen Olli: Merenpeitto (461) 
2. Venho Johanna: Ensimmäinen nainen (262) 
3. Nesbo Jo: Veitsi: (570) 
4. Jensen Jens Henrik: Oxen: Pimeän miehet (458)     
   

    Maaliskuu 2020: 4 kirjaa, sivuja 1751

1. Horst Jörn Lier: Suljettu talveksi (354) 
2. Nesbo Jo: Isänsä poika (527)                                   
   

    Huhtikuu 2020: 2 kirjaa, sivuja 881

1. Ullberg Westin Gabriella: Yksinäinen Perhonen (415) 
2. Ullberg Westin Gabriella: Juoksupoika (399) 
3. Ullberg Westin Gabriella: Pahan asiamies (332) 
4. Malmstedt Tuire: Mykkä taivas (341)                        
   

    Toukokuu 2020: 4 kirjaa, sivuja 1487

1. Peura Maria: Tunkeilijat (221) 
2. Leon Donna: Anteeksiannon houkutus (318) 
3. Schulman Alex: Unohda minut (183) 
4. Backman Elina: Kun kuningas kuolee (394)             
   

    Kesäkuu 2020: 4 kirjaa, sivuja 1116

1. Jensen Jens Henrik: Oxen, jäätyneet liekit (525) 
2. Hämeen-Anttila Virpi: Kalman kevät  (351)                
   

    Heinäkuu 2020: 2 kirjaa, sivuja 876

1. Kuisma Hanna-Riikka: Kerrostalo (332) 
2. Nuotio Eppu: Elämänlanka (285)  
3. Mörö Mari: Kukkasillaan (191)                                   
   

    Elokuu 2020: 3 kirjaa, sivuja 808

1. Westö Kjell: Tritonus (445) 
2. Hotakainen Kari: Tarina (267)                                    
   

    Syyskuu 2020: 2 kirjaa, sivuja 712

1. Kinnunen Tommi: Ei kertonut katuvansa (351) 
2. Kyrö Tuomas: Kirjoituskonevaras (293)  
3. Nousiainen Miika: Pintaremontti (365)  
4. Puonti Kale Manni: (270)  
5. Grebe Camilla: Varjokuvat (461)                                
   

    Lokakuu 2020: 5 kirjaa, sivuja 1740

1. Adolfsson Maria: Meren ja pirun välissä (Doggerland) (426) 
2. Adler-Olsen Jussi: Uhri 2117 (511)  
3. Riley Lucinda: Seitsemän sisarta (672)  
4. Riley Lucinda: Myrskyn sisar (734)                            
   

    Marraskuu 2020: 4 kirjaa, sivuja 2343

1. Riley Lucinda: Varjon sisar (733) 
2. Riley Lucinda: Helmen sisar (732)  
3. Riley Lucinda: Kuun sisar (779)  
4. Riley Lucinda: Auringon sisar (906)                           
   

    Joulukuu 2020: 4 kirjaa, sivuja 3150

Yhteensä: 45 kirjaa, sivuja 19.280

 
Helmet-lukuhaaste 2020

1. Kirja on vanhempi kuin sinä
2. Iloinen kirja
3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti
4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä
5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja
6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella
7. Kirjassa rikotaan lakia
8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi

9. Kirjassa kohdataan pelkoja
10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa
11. Vaihtoehtohistoria
12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera
13. Kirjassa eksytään
14. Urheiluun liittyvä kirja
15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö
16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli
17. Tutkijan kirjoittama kirja
18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja
19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun kanssa
20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja
21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta
22. Kirjassa on epäluotettava kertoja
23. Kirja on julkaistu myös selkokielellä
24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa
25. Kirjassa ollaan saarella
26. Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella X, Y, Z, Å, Ä tai Ö
27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani
28. Tulevaisuudesta kertova kirja
29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva
30. Kirjassa pelastetaan ihminen
31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla
32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa
33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos
34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa
36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja
37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa
38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu
39. Kirjassa lennetään
40. 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja

41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan
42. Kirjassa on isovanhempia
43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa
45. Esikoiskirja
46. Kirjassa on sauna
47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet
49. Vuonna 2020 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Kiinnostavaa kirjavuotta kaikille lukutoukille!

Puutarhavuosi 2020

Lilium martagon 7.7.2020

  

Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista ja Tita Unelmia ruusuista -blogista haastoivat kertomaan menneestä puutarhavuodesta. Lämmin kiitos kummallekin mieluisasta haasteesta. Olen jo jonkin aikaa miettinyt yhteenvedon laatimista, joten haaste tuli oikein otolliseen aikaan. Pelkästään kesäkuvien selaaminen on tätä postausta tehdessä tuottanut hienoja hetkiä. Pahoittelen, että tästä tuli taas varsinainen maratonpostaus. Koitin keventää tunnelmaa kuvilla.

Pulsatilla vulgaris - Tahakylmänkukka 9.4.2020

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Enpä tainnut tehdä mitään aiemmin kokeilematonta. Joitakin juttuja olin jo keväällä suunnitellut ja kerrankin onnistuin pysymään näissä suunnitelmissa. Jossain vaiheessa mopo karkasi täydellisesti ja huomasin ahkeroivani hullun lailla täysin ilman mitään ennakkosuunnitelmia.

Ruusupenkki myllläyksen jälkeen 16.8.20

Uhkarohkeinta lienee isojen ruusupensaiden ylöskaivuu ja siirto toisaalle. Intohimoisina ruusuvuosina 2013-2014 hankin useamman kotimaisen pensasruusun. Hölmöyksissäni istutin ne liian lähelle toisiaan, mikä seuraavina vuosina sitten harmittikin melkoisesti. Siirtourakka on muhinut jossain takaraivossa, kunnes elokuussa ryhdyin toimeen. Kirjoapteekkarinruusu, Ilo ja Lumo muuttivat yläpihan Pikkupuutarhaan. Sointu taasen siirtyi muutaman metrin entisestä paikastaan Sävelen ja Neilikkaruusun kanssa samaan riviin. Pensaiden takapuolelle jää tilaa huoltaa penkkiä ja naapurin aitaa (joka jää kuvassa oikealle puolelle).

Lumoa lukuunottamatta muut ruusut aloittivat jo kasvun uusilla paikoillaan. Lumosta en ole varma. Tuleva kevät näyttää, kuinka sille kävi.

Pikkupuutarhan uusittua käytävää 22.8.20

Toinen suunnittelematon, joskaan ei yhtä uhkarohkea projekti, oli Pikkupuutarhan istutusalueiden reunustaminen turveharkoilla. Olen jo pitkään miettinyt tilapäiseksi tarkoitetun muovisen reunusnauhan korvaamista jollain siistimmällä ratkaisulla. Lamppu päässäni välähti lukiessani Mama´s Garden -blogista metsäreunuspenkin rajaamisesta turveharkoilla.Turveharkoista minulla oli jo ennestään vähän kokemusta ja olin ne hyväksi havainnut. 

Pikkupuutarhan turveharkkoreunuksia 5.10.20

 
Ensialkuun ostin kolme säkillistä turveharkkoja reunustaakseni Kivipenkin. Lopputulos oli parempi, kuin olin osannut kuvitellakaan. Mittasin uusia turveharkkoja kaipaavia osuuksia ja ravasin hakemassa lähialueen rautakauppojen puutarhapihoilta harkkosäkkejä. Joka kerran päätin, että homma loppuu tähän ja jatkuu mahdollisesti keväällä. En vai millään malttanut jättää työtä kesken ja sainkin urakan hyvään jamaan. Yhteen polkuosuuteen jäi vielä muovista reunanauhaa, mutta sillä ei ole kiirettä.  Itseni tuntien sekin osuus saattaa tulevan kesän aikana korjaantua, vaikka pikkutalvio peittääkin nauhan sopivasti näkyvistä.

Pikkupuutarhan ulkoasu koheni merkittävästi ja sinne syntyi myös uusia mahdollisia istutuspaikkoja. 

Mehitähtiä 16.6.20

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Etukäteen olin suunnitellut elinkaarensa lopulla olevien lehtikompostien uusimisen. Tilalle hankittiin Biolanin harmaa, 900-litrainen puutarhakompostori, joka verkkopohjaa lukuunottamatta umpinaisena rakenteena toivon mukaan kypsyttäisi turhan aurinkoisessa paikassa sijaitsevan kompostimassan aiempaa nopeammin.

Uusi lehtikompostori 7.4.20

 

Tontin takareunaa rajaavan aidan edustalla kasvavien omenapuiden väleistä olin myös ajatellut poistaa nurmikon ja muuttaa alueen kokonaisuudessaan yhtenäisemmäksi istutusalueeksi. Tämä toteutui onnistuneesti. Enää ei tarvitse hinkata ahtaita koloja nurmikonleikkurilla ja trimmerillä.

Aidan vierustaa 9.8.20

 
Yritän jatkossa pitää myös aidan tyven mulloksella, jotta rikkaruohot eivät kulkeudu puutarhan puolelle ja muutenkin aita-alue pysyy siistinä. Siinä riittää tekemistä, sillä aita reunustaa alapihaa kahdella sivulla pitkän matkaa.

Norjanangervot on leikattu ja silputtu. Ankean näköistä, mutta angervojen kasvaessa paranee.

Rajanaapurin aidan vieressä kasvavat norjanangervot ovat jo pidemmän aikaa huutaneet osakseen alasleikkuuta. Lisäksi angervojen keskellä iäisyyksiä lymynnyt kaivonrengas sai vihdoin kyytiä. 

Kuva kertoo, kuinka laajalle alueelle norjanangervot ylettyvät kasvaessaan. Jatkossa ehkä leikkaan reunimmaisia angervoja säännöllisemmin, jotta ne eivät rehevöityessään valloita liikaa tilaa. Kivet pitääkin kärrätä muualle. En muistanutkaan niiden jääneen yhä penkkiin.

Oikearinteen kunnostus valmistumassa 3.9.20

 

Oikearinteen kunnostus oli toki ollut jo pitkään mielessä, mutta aloitin työn silti aika lailla suunnittelemattomasti. Kaloreja kului pelkästään rinteeseen piilotetun vanhan olohuoneen maton pois kaivamisessa. Kuvan jälkeen mullos on vähentynyt ja kasvit lisääntyneet. Tämän rinneosuuden olen kunnostanut ennenkin ja tiedän, että pian luonto ottaa taas omansa. Toivottavasti istutettujen kasvien muodossa.

Mustilan taimihoukutuksia 22.8.20

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Äkkipäätä laskien puutarhaani tuli vajaa 100 uutta kasvia. Osa siemenistä kasvatettuina, osa ostettuina ja muutama saatuina. Joitakin kasveja on useampi samaa, mitä en ole laskenut kokonaismäärään. Myös sipulikasvit puuttuvat lukemasta. Kurjenpolvia, kellukoita, hortensioita, hunajamarjaa, syysleimuja, kylmänkukkia, ruusuherukoita, mehitähtiä, jaloängelmiä ja yksi jalosyreeni. Muutamia mainitakseni.

Jälleen uusi sinivaleunikko 11.6.

4. Menetitkö kasveja?

a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

En edes kuvittele, että kaikki puutarhaan istuttamani kasvit eläisivät ja kukoistaisivat siellä hamaan iäisyyteen saakka. Aina joku katoaa, eikä syy välttämättä selviä koskaan. Siinäpä olisikin hieno juttu, jos lähtijät jättäisivät jälkeensä kirjeen, jossa kertovat hyvästien syyn. Olisi paljon helpompi tulla jatkossa toimeen uusien sinivaleunikkojen kanssa, jos edeltäjä toteaisi "kasvattajan olleen puupäinen huithapeli, joka ei ymmärrä sinivaleunikoista hölkäsen pöläystä".

Clematis Rouge Cardinal 5.7.20

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Tähän kysymykseen vastaaminen vaatisi tilaa sivutolkulla. Toiveita on lukemattomia, joista osa häipyy ajan saatossa listalta ja uusia tulee tasaiseen tahtiin. Osa toiveista on jo syntyessään lähes mahdottomia toteuttaa. Ne ovatkin enemmän unelmia, joita on aina hyvä olla ja joiden ei uskokaan koskaan toteutuvan. On myös monia toiveita, jotka ovat muhineet vuosia ja yllättäen tulevat vastaan jonain odottamattomana hetkenä. Taidan olla jalat maassa -tyyppi. En tavoittele saavuttamattomia, mutta annan itselleni mahdollisuuden johonkin uuteen.

Yhteenvetona voisi sanoa, että olen onnellinen ihan jokaisesta kasvista, jonka saan viihtymään puutarhassani. Varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn puutarhassa käyskentely ja kaikenlainen touhuaminen on parasta mahdollista ajankulua. Tai oikeastaan paljon enemmänkin.

Rosa pimpinellifolia Tove Jansson 18.6.20

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2020?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

Kesäsäähän tulee aina ladattua valtavasti odotuksia, vaikka siihen ei voi mitenkään vaikuttaa. Syksyn saapuessa mennyt kesä tuntuu aina yhdeltä parhaista ja aika vain kultaa muistoja lisää. Kukkaloisto melkein tyrmäsi minut selatessani menneen vuoden kuvia. Kuten tapahtuu joka kerran talvella kesäkuvia katsellessa. Mikä siis jäi kesästä 2020 mieleen?

Parasta viime kesässä taitaa olla vapauden tunne. Koronan mellastaessa maailmalla kotipihassa saattoi heti keväällä ilman huolta astella ja käyttää energiansa puutarhan parissa touhuamiseen. 

Geranium 'Ballerina' 3.9.20

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Suurin saavutus oli ehdottomasti Pikkupuutarhan kunnostus, joka sisälsi istutusalueiden reunustamisen turveharkoilla ja käytävien leventämisen sekä kivituhkakatteen parantamisen. Rankka urakka kohotti Pikkupuutarhan ulkoasua merkittävästi ja toisaalta loi mahdollisuuksia uusille kasveille. Lumetonta Pikkupuutarhaa katsellessa on pikkuisen vipinää mielessä, kun pohdin tulevaa kevättä ja kesää.

Sorbus Dodong - Tuurenpihlaja 30.10.20

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Ehdottomasti turvaharkot, joilla sain ihan omin käsin kaivamalla ja rakentamalla Pikkupuutarhaan uutta jämäkkyyttä. Myös multa ja kivituhka suursäkeissä hankittuna kuuluvat ostosten  parhaimmistoon. Kivituhkaa on hyvä olla, sillä pihan kulkuväylät, Pikkupuutarhan polut ja lavakaulusmaan välit on katettu kivituhkalla. Pientä tasoitustarvetta on aina, eikä multaakaan ole koskaan liikaa. Toki hankin erilaista multaa myös säkeissä, mutta moni idea on lähtenyt jalostumaan huomattavasti nopeammassa aikataulussa, kun pihassa on ollut suursäkillinen multaa valmiina. 

Spiraea Double Play Big Bang - Tarhapensasangervo 19.5.20

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Onneksi moni asia paljastuu virheeksi vasta ajan kuluessa. Siihen mennessä niiden kanssa on saattanut jo oppia elämään. Minulla on tapana tehdä pikaisia päätöksiä, joiden seurauksia saan sitten jälkikäteen korjailla. Viime kesänä hullunhölmöt hankinnat taisivat jäädä väliin.

Kaikista uusista kasveista iloitsen. Joidenkin ympärillä tulee ihastellen pyörittyä kerran jos toisenkin. Tuurenpihlajia olen hehkuttanut luultavasti jo liikaakin, mutta kehunsa ansaitsee myös tarhapensasangervo Double Play Big Bang värikkäine olemuksineen.

Achillea millefollium 'Red Velvet' - Punakärsämö 25.7.20

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Kesän 2019 lopulla ostin Puutarha Tahvosilta punakärsämö Red Velvetin. Syksyllä istutetun kasvin parhaat ominaisuudet pääsivät oikeuksiinsa vasta viime kesänä. Red Velvet hurmasi minut mennen tullen ja totisesti sen asuinpaikan vierellä tulikin ahkerasti vierailtua. Hyvä, että asia tuli nyt esille, sillä taidanpa lisätä ostoslistalle pari kumppania Red Velvetille.

Daucus - Villiporkkana 27.8.20

Toinen positiivinen yllättäjä oli villiporkkana, jota sekä esikasvatin että kylvin suoraan. Aivan ihana kukkija, joka piristi puutarhaa syksyn viime metreille saakka. Siemeniä jäi talteen tulevaa kevättä varten. Varmasti hankin siemeniä lisääkin, sillä tätä hienoa kasvia katselen mielelläni muissakin paikoissa.

Maariankello 5.8.20

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Pakko sanoa, ettei mikään osoittautunut erityiseksi pettymykseksi. Ehkä maariankello oli pikkuisen rasittava maatessaan pitkin poikin kukkapenkissä. Sen suuret kellomaiset kukat ovat kauniita, mutta varsinkin sateen kastelemassa maassa loikoessaan pilaantuvat äkkiä. Siirsin maariankellon edelliskesänä Vasenrinteestä Ovaalipenkkiin ajatuksella, että se kasvaisi siellä paremmin suoraselkäisenä. Ihan samalla tavoin kukkavarret kiemurtelivat ja nurmikkoa leikatessa piti aina siirtää muutama verso tieltä pois, ettei tullut tahatonta silppua. 

Nilan tuomat rusettinukit odottavat istutusta 9.8.20

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Vaikka hankin aika monta kasvia, ei niihin mennyt kovin paljon rahaa. Suurin menoerä oli selvästi turveharkot. Reunustettavaa oli aika monta metriä, joten harkkojakin tarvittiin useampi säkillinen. Arviolta harkkoihin upposi noin 200 euroa.

Kärhötuki 22.9.20

Toinen taloudellinen panostus tehtiin uusien kärhötukien materiaaleihin. Raudoitusverkko, tukipylväät ja pienet sinkilät eivät kalliiksi tulleet. Enemmän meni aikaa tukien kasaamiseen ja siinä auttoi paperille laaditut piirustukset ja Ukkokullan kiitettävä taito.

Tuoksuherneet 25.7.20

13. Mitä opit?

Toivon mukaan opin paljonkin. Kokeilin Suvikumpu -blogista löytämääni Cecilia Wingårdin tuoksuherneiden kylvöohjetta. Nappiin meni heti ensiyrittämällä. Taisi olla elämäni hienoin tuoksuhernekesä. Tähän saakka onnistumiset ovat olleet vähän niin ja näin. Usein olen ihmetellyt, miten kummassa muilla hajuherneet kukkivat niin kauniina ja runsaina, että niitä riittää jopa maljakkoon poimittaviksi. Ohjeita noudattamalla pääsin nauttimaan tuoksuherneistä niin pihalla kuin maljakossakin.

Helleborus Double Ellen 18.2.20

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Ihan varmasti odotan tulevaa kasvukautta. Olen jo inventoinut siemenvarastot ja aloittanut uusien suunnitelmien laatimisen. Pian on tehtävä siementilauksetkin, sillä uusi kasvatuskausi alkaa chileistä ja kelloköynnöksistä. Enää ei päivien harmaus harmita, sillä mieli seikkailee jo vahvasti kasvien parissa.

Helmililjat 14.5.20

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.
5. Haastepohja löytyy täältä.

Rosa Lumo 3.7.20

Haastan mukaan seuraavat blogit:

Päivänpesän elämää -blogi
Tuplasti terapiaa -blogi
Viherrin -blogi

Näitä näkymiä odotellessa (14.4.20)

Tällaisella teemalla on innostavaa aloittaa uusi vuosi.
Tervetuloa kaikki mukaan puutarhavuoteen 2021!

 

Hyvää Uutta Vuotta 2021!

Uuden Vuoden kynnyksellä....
edessä on sata ovea, tuhat tietä.

Valitse sydämelläsi,
punnitse tunteella,
käytä hiven järkeä.

Ovet on tehty avattavaksi
tiet tallattavaksi, elämä elettäväksi.

Jos erehdyt, uskalla itkeä,
uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa.

Ei mikään kasva ilman vettä,
ei ihminen kypsy kyynelittä.

Mutta silti odota parasta,
älä pelkää pahinta, niin saat mitä ansaitset.

 

 

Lämmin kiitos menneen vuoden mukavista blogihetkistä.

Onnea ja iloa, kaikkea hyvää tasapuolisesti
jokaisen uudelle vuodelle 2021!

Laiskanpulskeaa olemista

 

Joulunpyhät alkaa olla tältä erää juhlittu. Hiukan on tuntunut omituiselta, kun kaikki tavanomaiseen jouluun liittyvät ihmiskontaktit ovat olleet minimissä. Toisaalta joulu on kerrankin ollut täydellistä lepoa ja laiskanpulskeaa olemista.

Krookukset kuvittelevat kevään olevan käsillä.

Ukkokullan kanssa on syöty ja juotu jouluisia ruokia siihen malliin, että nyt voikin jo siirtyä johonkin vähemmän perinteiseen ja kevyempään. Joulupäivänä teimme pitkän lenkin, jonka varrella näimme ihmisiä reippailemassa. Frisbee-radallakin oli porukkaa runsaasti. Paluumatkalla alkoi leijailla kevyttä lunta.

Päivät ovat olleet pilvisen pimeitä ja lämpötila on seikkaillut parin pakkasasteen ja yhden plusasteen välillä. Maata kattaa ohut lumikerros, joka jopa hieman paksuuntui sunnuntain lumisateessa. Valosarjat ja kynttilät ovat piristäneet tavallistakin enemmän.

Tapaninpäivänä eksyin National Geographicin tv-kanavalle katsomaan professori Bettany Hughesin esittelemiä maailmanhistorian upeimpia aarteita faaraoiden Egyptissä ja Vesuviuksen laavasta ylös kaivetussa Pompeijissa. 

Pompeijissa ja Vesuviuksella kävimme helteisenä kesänä 1993. Kaupungin asukkaiden katastrofaalinen kohtalo järkyttää sitäkin enemmän, kun on itse käynyt paikan päällä katselemassa myrkyllisiin kaasuihin tukehtuneiden ihmisten kipsivaloksia. Pompeijin kiertämisen jälkeen ajoimme vielä bussilla kilometrin korkeuteen Vesuviuksen rinteelle ja kävelimme siitä vajaan 300 metrin matkan huipulle kurkkimaan tulivuoren kraatteriin. Unohtumaton kokemus.

Historia on aina kiinnostanut minua kovasti ja niinpä professori Hughesin matkassa kulkeminen niin Pompeijissa kuin Egyptissäkin tempasi minut mukaansa (ohjelmat uusitaan tammikuun alussa). Jo pikkutyttönä löysin kodin  kirjahyllystä C.W. Ceramin kirjan Muinaisaarteita etsimässä. Erityisen innokkaasti luin kirjan 16. luvun, jossa kerrotaan yhdestä vuosisadan merkittävimmistä arkeologisista löydöistä. Siitä, kuinka Howard Carter löysi Tutankhamonin haudan. Hauta oli lähes koskematon ja hautavarustus yksi parhaiten säilyneitä. 

Ceramin kirja on painettu v. 1951. Moneen asiaan on kirjan julkaisun jälkeen saatu lisää tietoa. Kirjan edellisestä lukukerrasta taitaa olla jo 20 vuotta aikaa, ellei enemmänkin. Niinpä ajattelin lukea sen vielä alkuvuodesta uudelleen, sillä faaraoiden historia on minusta yhä kiehtovaa ja mielenkiintoista.

Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -kirjasarjan viimeisimmässä eli Auringon sisaressa olen nyt melkein puolivälissä. Yli 900-sivuinen, kovakantinen kirja on hankala käsitellä niin istualleen lukien kuin sängyssäkin. Jollei tarina olisi kovin koukuttava, olisin aikaa sitten tehnyt opuksesta kasviprässin. Joulusuklaiden mussuttaminenkin on jäänyt vähemmälle, kun molemmat kädet ovat tarpeen kirjan pitelemisessä.

Joulun alla innostuin tekemään neulekransseja, eikä tekemisen halu ole mihinkään kaikonnut. Isoimpaan kranssiin käytin luonnonvalkoista Isoveli-lankaa. Kahteen pienempään laatikosta löytynyttä akryylilankaa, jonka käytin kaksinkertaisena saadakseni riittävän paksun neulekerroksen piilottamaan alla olevan styrox-renkaan. 

Nyt olen tehnyt kaksi isoa ja neljä pientä neulekranssia. Yhden annoin naapurin Maritille. Muillekin löytyy kyllä saajansa. Ehkä teen vielä muutaman lisää, jos vain löydän lisää styrox-renkaita.

Neulekranssien valmistuttua sukkapuikot osuivat taas hyppysiin. Miss Farkku -mallineule löytyy Pirjo Iivosen Jämälankasukkia -kirjasta. Ajattelin tehdä tällä ohjeella toisenkin sukkaparin.

Valkoinen amaryllis kukkii ylenpalttisesti.

Pari kertaa olen vieraillut mm. Impectan sivustolla siemeniä katselemassa. Tilausta en ole tehnyt, mutta ei se kaukana ole. Kellarissa kävin jo järjestelemässä tilaa kasvilampun alle sijoitettavalle pöytälevylle. Ei sillä vielä mitään kiirettä ole, mutta olenpa senkin suhteen ajoissa liikkeellä. Samalla tuli muutenkin järjesteltyä kellaria ja ihmeteltyä vuosien aikana kertynyttä tavaramäärää. Jokunen kama löysi jo tiensä jätesäkkiin ja tulevat saamaan seuraa.

Punainen amaryllis kurkistelee.

Joulua on joka vuosi kiva odottaa ja valmistella. Yhtä kivaa on joulun jälkeen siirtyä uusiin ajatuksiin ja tunnelmiin. Niitä maistellessa toivotan kaikille mukavia välipäiviä!

 

Terassiasetelma ja neulekranssi

 

Jouluun kuuluu hyvä mieli ja ilon tuottaminen. Naapurin Marit on todella taitava tekemään pienestäkin asiasta ison ilon. Hän on erityisen taitava poimimaan ihmisten puheista ja tekemisistä yksityiskohtia, joista sitten rakentaa niin nimipäivä- kuin muitakin kivoja muistamisia.

Sammalta hankin ehkä vielä mullan pintaa verhoamaan.

Pari päivää sitten Marit toi meille oman joulupakettinsa ja -kukkansa. Hän oli ostanut minulle jouluruusun ja punaisia tulppaaneja sipuleineen. Olin juuri lukenut Mama's Garden -blogin Minnan postauksen ihastuttavan jouluisista terassi-istutuksista. Ilmeisesti Marit lukee myös ajatuksia, sillä tuomisillaan hän soi minullekin mahdollisuuden luoda mieleinen asetelma.

Istutin jouluruusut ja tulppaanit isoon muoviruukkuun, jonka sijoitin sisäänkäynnin terassille. Ruukku on metallitelineessä, ei siis aivan lattiatasolla. Talon toisella puolella olisi ehkä ollut enemmän tilaa niin terassilla kuin pergolassakin, mutta emme me siellä tällaiseen pimeään aikaan oleskele tai edes kulje. Sisäänkäynnissä voin ihastella ja hoitaa istutuksia. Siinä ne ovat myös kaikkien kotiimme tulevien nähtävissä.

Viime päivinä lämpötila on ollut yötäpäivää +4-5 asteessa, joten sen enempää jouluruusulla kuin tulppaaneillakaan ei ole hätää. Seuraan lämpötilaa ja jos mennään reilusti pakkasen puolelle, nostan ruukun lämmittämättömään autotalliin. Toivottavasti saan jouluruusun pysymään hengissä kevääseen. Mikäli leuto sää jatkuu reilusti joulun yli, saatan siirtää jouluruusun maahan.

Tarkoitukseni oli kutoa pitkästä aikaa sukat ihan itselle. Vaan kuinkas taas kävikään? Ihastuin Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogin hienoihin neulekransseihin. Sattumoisin työhuoneen hyllyssä oli yksi  25-senttinen ja kaksi 20-senttistä styrox-rengasta. Ensin kudoin "villatakin" isolle renkaalle luonnonvalkoisesta Isoveli-langasta. Onnistui täydellisesti, joten siitä vain ohjetta muokkaamaan, jotta sain sopivat "villatakit" myös pienemmille renkaille. Käytin toiseen harmaata Isoveli-lankaa ja toiseen valkoista Hile-lankaa, jossa on hieman kimalletta mukana. Somistin kranssit nauhoilla.

Näiden kranssien tekeminen on mukavaa ja lopputulos kiva. Ruokakaupassa käydessä pitikin sitten poiketa Tokmannille hakemaan lisää styrox-renkaita. Isoja oli vain yksi, joten ilman muuta ostin sen ja kumppaniksi kahden pienemmän renkaan paketin.

 
Ei kahta ilman kolmatta eli kehutaan saman tien vielä Navettapiian Puuhamaa -blogista löytämääni vinkkiä. Navettapiika oli koristellut oman huonekuusensa valosarjalla ja punaisilla palloilla. Postausta lukiessani muistin, että minullakin on tallessa ohut ja kevyt valosarja, josta saisin mainion koristuksen omaan huonekuuseeni. Ehkä ripustan oksille vielä pari pikkuista punaista palloa. Muuta joulukuusta meillä ei tänä vuonna olekaan.

Joulu onkin tässä ja nyt. Joulutoivotukseni olen jo teille lukijoilleni esittänyt, mutta mikä estää toistamisen eli

Hyvää Joulua kaikille!