Kukkivien puiden lumoissa

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu (2015)

 

Eikö olekin jännä, miten luontoäiti ottaa ja antaa. Ikäänkuin tarjoaa jokaiselle kasville tai kasviryhmälle tilaisuuden olla vuorollaan huomion kohteena. Ei välttämättä kaikille saman vuoden aikana vaan yhtenä kesänä yksi saa olla kuningatar ja seuraavana taas toinen.

Tämän alkukesän aikana niin hedelmäpuut kuin koristepuutkin ovat panneet parastaan. Aivan yltäkylläisesti. Kirsikat kukinnan loiston taisivat aloittaa. Viime päivinä mm. omenapuut ja monet muutkin ovat peittyneet kukkiin.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu

Aamurusko on niin täynnä vaaleanpunaisia kukkia, ettei enempää enää taida mahtua. Kahden ensimmäisen kesän jälkeen puun kukkien määrä on vuosi vuodelta lisääntynyt. Ainuttakaan kukkimatonta kesää ei ole viiteen vuoteen ollut. Välillä harmittelen, etten istuttanut koristeomppuja jo vuosia aiemmin. Mitä suotta vanhoja murehtimaan. Runsaan kukinnan kauneus korvaa moninkertaisesti menneet.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu (2015)

Tummakukkaisempi Royalty avasi nuppunsa Aamuruskoa aiemmin. Kukinta on myös edellisvuosia ja varsinkin vieressä kasvavaa Aamuruskoa maltillisempi.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu

Royaltylla on eräs upea ominaisuus, jonka vuoksi se ääreen kannattaa mennä ilta-auringossa. Valo saa Royaltyn tummasävyiset lehdet hohtamaan kuparisina. Hyvin kaunista.

Malus domestica - Syysomena (mahd. Antonovka)

Hedelmäpuista kriikunat aloittivat jo aikaa sitten. Niiden kukinta oli myös runsasta, mutta sateet saivat terälehdet leijumaan hetkessä nurmikolle. Mahtoivatko pörriäiset ehtiä pölytyshommiin? En tiedä, toivottavasti.

Malus domestica 'Punakaneli'

Omenapuiden nuppuvaihe kesti pitkään. Monena päivänä pyörin puiden ympärillä kamera valmiina odottamassa nuppujen avautumista. Satoi ja oli hiukan koleaakin. Omenapuut odottivat lämpöä ja aurikoa. Ja niiden odotus palkittiin. Tosin Huvitus kiireisenä ehti jo kukintansa lopettaakin ennen kaikkein lämpimämpiä auringonsäteitä.

Malus domestica 'Valkeakuulas''

Valkeakuulaasta olen vähän huolissani. Se on aivan täynnä kukkia, mutta lehdet ovat jotenkin kärsineen näköisiä. Kuin eivät jaksaisi kasvaa ja avautua levälleen. Valkeakuulasta kuritti puun alkuvuosina sekä jänikset että kovat pakkaset. Sen rungossa on vaurioita, joista huolimatta puu on puskenut kokoa ja näköä. Myös kukkia ja hedelmiä. Katsokaamme, kuinka se jaksaa jatkaa. Minulle riittää sen alkukesän kukinta, vaikka ei tekisi ainuttakaan hedelmää.

Malus purpurea 'Makamik' - Koristeomenapuu

Kaksi vuotta sitten totesin, että aina on tilaa vielä yhdelle. Koristeompulle. Ehdolla oli montakin kaunotarta, mutta lopulta ostin Makamikin. Joku sanoi, etten tule katumaan. Totta puhui, en ole katunut. En varsinkaan nyt, kun Makamik kukkii ensimmäistä kertaansa. Pikkuinen puu, vähän minua pidempi ja leveämpi. Paljon minua kauniimpi, enkä aio edes alkaa Makamikin kanssa kukinnassa kilpailemaan.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomenapuu (2017)

 
Musta Rudolfista luin monia kehuja. Kun sellainen tuli taimikaupassa vastaan, en päässyt ohi. Tarttuiko Musta Rudol minuun vai minä Musta Rudolfiin - en tiedä, eikä sillä niin väliäkään. Musta Rudolf löysi heti paikkansa alapihan Kotikiven kupeessa. Siellä se ilahduttaa niin minua kuin ohikulkijoitakin. Musta Rudolf on muita koristeomenapuitani sirokasvuisempi. Jättiläistä siitä ei tule. Sen kukista tulee myöhemmin tummanpunaisia ja marjamaisia. Puun lehdet punertavat kauniisti. Kauempaa puu erottuu selvästi muita tummempana.

Syringa vulgaris 'Andenken an Ludwig Späth' (2019)

Toiset keräilevät muumimukeja, toiset taas vanhoja autoja. Minä en keräile varsinaisesti mitään erityistä, mutta kasvien suhteen olen taipuvainen innostumaan blogitarinoissa ja lehtien sivuilla esiintyvistä kasvikaunottarista. Näin pihaani muuttivat jalosyreenit Andenken Ludwig Späth (2019) ja hempeä Beauty of the Moscow (2020). Jälkimmäinen ei kuki tänä kesänä ollenkaan, mutta Ludvig usean kukkatertun voimin pienestä koostaan huolimatta.

Naapurin aidan vieressä kasvaa Isabellansyreeni James MacFarlane, jonka kukka on myös hyvin kaunis. Vähän varjoisamman sijainnin vuoksi nuput ovat vielä ihan supussa.

Syringa josikaea - Unkarinsyreeni

Olopihan puistonpuoleisessa päädyssä on rivi pihasyreenejä, joiden jatkoksi on onneksemme eksynyt myös unkarinsyreeni. Sen vanhin runko on pahasti kallellaan ja osa siitä kuollut pystyyn, joten sahasimme sen pois. Tyvestä on tulossa runsaasti uusia versoja, joista osa jo kukkiikin, kuten kuvasta näkyy. 

En ole täysin varma, onko unkarinsyreenimme puhdas sellainen vai kenties joku risteymä. Kukat ovat selkeästi tummemmat, kuin vieressä kasvavilla pihasyreeneillä ja kukinta alkaa myös hivenen pihasyreeniä myöhemmin.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Pihamme vanhimmat syreenit ovat Ukkokullan äidin lapsuudenkodista Hämeen läänin Koskelta. Niillä on siis historiansa ja tunnearvonsa.

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Kuvan syreenit kasvavat yläpihalla, leikkimökin päädyssä. Ne olen luvalla kaivanut runsas 10 vuotta sitten lähistölle kunnan rakentaman leikkpuiston työmaalta. Alueella on joskus ollut rakennus, jonka muhkea kivijalka jätettiin paikalleen. Pusikoitunutta kasvustoa raivattiin pois kovalla kädellä. Mm. tien vieressä olleet kriikunat hävitettiin kaikki ja osa syreeneistä. Paikka sijoittuu vakituisen kulkureittini varrelle. Niinpä osasin olla sopivasti hollilla pyytämässä itselleni taimia työmiesten ryhtyessä  kaivurinsa kanssa hommiin.

Caragana arborescens - Siperianhernepensas (2000)

Pihassamme kasvaa kahdessa kohdassa siperianhernepensasta. En yhtään muista, miksi olen sitä hankkinut. Toisen olen kerran leikannut matalaksi, kun se alkoi kaatumaan kulkuväylälle. Etenkin sateen jälkeen ei ole kiva väistellä litimärkiä oksia. 

Siperianhernepensaamme ovat oikeastaan enemmän pensastavia puita, kuin pensaita. Korkeutta niillä on varmastikin kolmisen metriä ellei enemmän. Isokokoisen siperianhernepensaan latvus kaareutuu alaspäin ja sivuille, joten ahtaaseen paikkaan sitä ei kannata istuttaa. Autotallipäädyn puskan runkoja olen sitonut toisiinsa, jotta oksat eivät rehottaisi liian suurella alalla.

Viime päivinä siperianhernepensaamme ovat olleet täynnä pörriäisiä eli keltaiset kukat ovat suosittuja. Nykyisin pidän kovasti siperianhernepensaistamme.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja (2015)

Ruusuorapihlajan kukinta on juuri alkamassa. Lauantain lämmössä ensimmäiset nuput ovat jo avautuneet. Työhuoneen ikkunanäkymä tarjoaa pian samaa ruusunpunaisen sävyä niin ylä- kuin alapihallakin, kun leikkimökin vieressä asuva Teresanruusu on viittä vaille kukassa ja alapihan ruusuorapihlaja samoin. Eri asia sitten, maltanko istua työhuoneessa. Todennäköisesti siirryn ulos nähdäkseni kukkivan puun ja pensaan ihan läheltä.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja (2019)

Kaksi tuurenpihlajaani tekivät kumpikin yhden kukan. Sen verran ylös vielä, ettei lähikuvaa ole helppo saada. Perjantaina palatessani kotiin ihastelin kylän keskustaan muutama vuosi sitten istutettuja pihlajia. Olivat täynnä valkoisia kukkia. En tiedä, ovatko tavallisia pihlajia vaiko tuurea tai jotain muuta. Pihlajiahan on lukuisia erilaisia. Tiesitkö, että pihlajat kuuluvat ruusukasvien heimoon (Rosaceae) ja ovat varsin läheistä sukua orapihlajille (Crataegus) ja omenapuille (Malus).

Tuuret ovat näköjään melko nopeakasvuisia puita. Kolmen vuoden aikana tuureni ovat venyneet mukavasti mittaa ja leveyttäkin. Näin kesäkuun alussa en vielä syksyä odota, mutta toki toivon kummankin tuureni loistavan ruska-aikaan.

Vuosi sitten huomasin leikkimökkirinteessä kasvavien vuorimäntyjen keskeltä sojottavan pihlajan. Pihallamme kasvoi joskus useampikin pihlaja, mutta ne on eri syistä poistettu. Salaa itäneen ja kasvaneen pihlajan huomattuani mietin hetken, käynkö kaivamassa sen pois. En käynyt. Enkä aio kaivaa puuta pois vastaisuudessakaan. Totesin, että hyvin se mahtuu paikallaan kasvamaan. Jos ja kun leikkimökki lähtee, pihlajaa pääsee entistä paremmin ihailemaan. Kurkistin juuri työhuoneen ikkunasta todeten, että leikkimökin katon yli näkyvässä pihlajassa on tänä vuonna kukkiakin.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu

Blogijutut laahaahat pahasti jälkijunassa siihen nähden, miten paljon puutarhassa parhaillaan tapahtuu. Koristeomput pudottavat jo kukkiensa terälehtiä ja pihasyreenienkin loisto alkaa hissukseen himmetä. Niden vuoro on väistyä näyttämöltä, jotta muut saavat paistatella sankareina. 

Ne jutut ja kuvat, jotka jäävät raportoimatta, säästyköön vaikka talveksi. Silloin kesän lämpöön on kiva palata tankkaamaan väriä ja kauneutta.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu (2015)

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,
missä on kesän pesä!
Onko se variksen siiven alla,
onko se pilvissä korkealla?
Missä on kesän pesä?

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,
missä on kesän pesä!
Onko se päivänkakkarassa,
apilankukkien hunajassa?
Missä on kesän pesä?

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,
missä on kesän pesä!
Onko se tuulen kainalossa,
suvisen taivaan auringossa?
Missä on kesän pesä

Myosotis - Lemmikki

 

Kauan odotettu kesä on tässä ja nyt. Nautitaan.
Mukavaa sunnuntaita kaikille! 

Tervetuloa puutarhakierrokselle!

Alapihan Hedelmätarha

 
Olen ylpeä puutarhastani, jonka olen vuosien mittaan omin käsin rakentanut ja nykyiseen tilaan muokannut. Valmista ei ole eikä ehkä koskaan tulekaan. Minulla ei ole puutarha-alan kokemusta eikä koulutusta. Olen kerrostalon kasvatti ilman äidin opastavaa viherpeukaloa tai mummolan perinnekasvien äärellä vietettyjä kesälomia. Kaiken kasveista ja kasvattamisesta olen oppinut kantapään kautta.

Mielestäni jokainen puutarha on omalla tavallaan kaunis ja kiinnostava. Hienointa, että jokaisella on lupa ja oikeus tehdä puutarhastaan juuri sellainen, jonka itse haluaa ja jossa viihtyy. 

Tykkään ottaa kasveista lähikuvia ja mielelläni niitä esittelen ja käytän tarinoideni tukena. Siinä yksi syy, miksi postauksistani puuttuu laajat pihakuvat. Olen luonteeltani perfektionisti ja vaadin itseltäni paljon. Pelkään negatiivista palautetta, sillä sellainen musertaa minut pitkäksi aikaa.

Päätin haastaa itseni ja toivottaa teidät terveulleiksi kierrokselle puutarhaani.

Alapihan Hedelmätarha

Olen aina tykännyt kasveista ja puutarhahommista. Lasten kasvaessa oli enemmän aikaa ja tilaa omille harrastuksille. 2000-luvun alkupuolella minut valtasi uudenlainen puutarhainto, joka vain kasvoi löytäessäni 2011 bloggaamisen. Sillä tiellä olen, eikä loppua näy. 

Tonttimme sijaitsee melko tiiviisti rakennetulla asemakaava-alueella. Tontin koko on hiukan vajaa 1500 m² ja se jakaantuu ylä- ja alapihaan. Sisäänkäynti tontille ja taloon on yläpihalla. Alapihalla on hedelmäpuut ja marjapensaat, kasvihuone ja kasvimaa. Lasten ollessa pieniä, alapihalla oli vähemmän istutuksia. Tilaa piti olla keinulle, pelaamiseen ja olemiseen. 

Jossain vaiheessa laaja nurmialue alkoi tuntua tylsältä. Tutustuin yhä uusiin kiinnostaviin kasveihin, joille piti löytää istutuspaikat. Siitä se alkoi, nurmikko pois kaivamalla tai kokoamalla nurmikon päälle kasoja pressun alle muhimaan. Pala palalta nurmialue väheni ja istutusalueita nousi. Joitakin vuosia sitten kokeilin istutusalueiden kanttaamista, joka osoittautui heti minulle sopivaksi muodoksi erottaa istutukset nurmikosta.

Hedelmätarhalta Päivänliljapenkin kautta kohti rinnettä.

Monet blogiani seuraavat tietävät, että tonttimme olosuhteissa tapahtui merkittävä muutos keväästä 2017 alkaen, kun alueella uusittiin kunnallistekniikkaa, rakennettiin valaistusta ja katuja. Siihen saakka tonttiamme rajasi kahdelta sivulta, lännessä ja etelässä sankka metsikkö. Yhdellä sivulla on naapuri ja toisella kotikatu. Siten aurinko paistoi kesälläkin vain lyhyen aikaa pihallemme. Elimme vuosia käytännössä metsän kätkössä. Remontin pölyn ja melun keskellä asumisessa oli omat kommervenkkinsä. Lopputulos on jotain, mitä kannatti odottaa. Valoa, lämpöä, avaruutta.

Kahdessa edellisessä kuvassa näkymä on lounaaseen. Tässä kolmannessa kuvassa olen pyörähtänyt kameran kanssa muutaman askelen lännen suuntaan. Taustalla pilkottaa hieman ala- ja yläpihaa jakava rinne portaineen. Keskellä kasvavan omenapuu Huvituksen takana on Päivänliljapenkki. Huvituksen kukkien terälehdet ovat leijailleet nurmikolle.

Päivänliljapenkki talolta päin.

Tässä kuvassa rinne jää selän taakse. Edessä on Päivänliljapenkki, sen takana hedelmäpuut. Marjapensaat jäävät oikealle, paitsi toinen karviainen näkyy kärhötuen takana. Vasemmalle jäävät kriikunapuut ja kulmassa kasvavan männyn läheisyydessä oleva Ovaalipenkki.

Hedelmätarhalta yläpihaa kohti.

Tässä seison karviaispensaan ja Huvituksen välissä katse kohti Päivänliljapenkkiä ja yläpihaa.

Ruusupenkin ja Majalispenkin välissä, taustalla Rajamänty.

Vasemmalla on Ruusupenkki. Aiemmin paikalla kasvoi mustaherukoita. Niihin tuli äkämää, jonka vuoksi kaivoin herukat kokonaan pois ja istutin tilalle ruusupensaita. Penkin leveys on kapeimmillaan 1,5 m ja sen takana on rajanaapurimme verkkoaita.

Oikealla on Majalispenkki, joka sai nimensä paikalla kasvavasta metsäruususta. Kaunis ruusu kukkiessaan ja muutenkin. Tekee vain hillittömästi juurivesoja - ja pitkälle. Nurmikolla juurivesojen kanssa vielä pärjää, mutta istutusalueille tunkeutuminen ärsyttää ja tuottaa ylimääräistä lapiotyötä. 

Majalispenkki ja Kriikunapolku.

Muutamia vuosia sitten yhdistin Majalispenkin Hortensiapenkkiin Kriikunapolulla. Polku sai nimensä kartiokuusten takana kasvavasta toisesta kriikunasta. Erotin istutusalueet toisistaan raparperilaattapäällysteisellä polulla, joka haarautuu kolmeen suuntaan. Oikaiseminen on helpompaa, kun siihen on "lailliset" kulkuväylät. Aluksi rajasin polun muovisella reunanauhalla, joka ei ole kauneinta katseltavaa. Pari vuotta sitten korvasin muovirajaukset turveharkoilla. 

Kriikunapolku.

Tässä kuvassa lähestytään Majalispenkkiä rajamännyltä ja Ovaalipenkin suunnasta. Polulle asetettujen raparperilaattojen alla on kivituhka ja sen alla maanrakennuskangas. Lemmikki siementää tehokkasti raparperilaattojen väleihin, mutta lemmikit on helppo nyppiä myöhemmin pois. Etuvasemmalla on Ruusukolmio, jossa kasvavat Tornionlaaksonruusu, Suviruusu ja Ritausma.

Hortensiapenkki Kurgaanilta kohti Majalispenkkiä ja Ruusupenkkiä.

Ruusupenkiltä ja Majalispenkiltä matka jatkuu (kuvaaja liikkuu selkä edellä) Hortensiapenkin reunaa myötäillen kohti alapihan keskustaa ja rinteen portaita. Etualan puu on ruusuorapihlaja, siitä eteenpäin syyshortensiat Vanille Fraise ja Vim's Red.

Hortensiapenkki kohti Kurgaania.

Tässä samainen Hortensiapenkki rajanaapurin suunnasta kuvattuna. Oikealla rinne sen alkupään suurine vuorimäntyineen.

Keskellä Kurgaani, sen oikealla puolella Päivänliljapenkki ja laitimmaisena oikealla Kiemurapenkki.

Hortensiapenkki päättyy Kurgaaniin, pyöreään 2012 perustettuun penkkiin. Silloin laajensin oikealla näkyvää Kiemurapenkkiä, josta kaivetut ruohotupot kokosin Kurgaanin paikalle. Muualtakin tuli lisää maata keon päälle. Peitin keon pressun alle muhimaan, jotta saisin aikaa pohtia massan jatkokäyttöä. Komposti olisi täyttynyt hetkessä massasta, joten keksin tehdä siitä istutusalueen. Ensimmäisenä kasvina Kurgaanin laelle istutin riippahernepuun.

Kurgaani-nimen penkille antoi historiaa lukenut poikani. Kurgaani tarkoittaa tataarien hautakumpua.

Kiemurapenkki, sen takana kasvihuone ja kasvimaa.

Etualalla on Kiemurapenkki, josta oikeastaan alkoi alapihan istutusalueiden aktiivinen rakentaminen. Penkki oli alunperin lyhyempi ja kapeampi. Istutusten lisääntyessä jatkoin penkkiä aluksi pituussuunnassa, jolloin se automaattisestä lähti kaartumaan ja sai nimen Kiemurapenkki. Penkin muoto on edelleen kaartuva, mutta ajan myötä olen laajentanut penkkiä sivuille, jolloin kiemuraisuus on vähäisempää.

Kasvaripolku ja Kaivoruusupenkki.

Keskellä Kaivoruusupenkki, joka on saanut nimensä puskien takana sijaitsevasta porakaivosta. Taloa rakentaessamme alueella ei ollut kunnallistekniikkaa, joten teetimme 64 m syvän porakaivon. Kunnallistekniikkaan liittyessämme kaivo jäi lähinnä kastelu- ym. käyttöön. Penkissä kasvaa punalehtiruusua, Hansa-ruusua (joka on tänä vuonna aika huonossa hapessa), omenaruusua ja juhannusruusua.

Kasvihuone pystytettiin 2013 kasvimaan laitaan. Avomaasta siirryimme viljelylaatikoihin kesällä 2012.  Laatikot ja niiden sijoituspaikka uusittiin 2019. 

Kukapa jaksaisi kovin pitkään kiertää joko Kiemurapenkin tai Kaivoruusupenkin päästäkseen kasvihuoneelle? Oikaisin jatkuvasti loikkimalla kasvien yli, joten aika pian väliin syntyi Kasvaripolku.

Kasvihuone, kasvimaa ja edessä Vapaapenkki.

Kasvimaan päätyyn jäi mullosalue, jota kutsun Vapaapenkiksi. Sen oikeassa päässä kasvaa Tuurenpihlaja, ruskaheisiangervo ja purppuraheisiangervo. Vasempään päätyyn kylvän kesäkukkia, tilliä, persiljaa ja milloin mitäkin. Tänä vuonna myös kolme puna-auringonkukkaa.

Lavakaulusalue on tarkoitus jossain vaiheessa rajata jollain jämäkämmällä materiaalilla. Nyt kivituhka-alue on rajattu kolmelta sivultaan mustalla muovinauhalla. 

Kasvihuone ja kasvimaa huhtikuussa 2017. Metsä kaatuu pian tämän jälkeen.

Tämä kuva on kasvimaalta huhtikuussa 2017. Tässä vaiheessa metsikön kaataminen oli juuri alkamassa. Oikeaan laitaan istutin metsäkuusia ajatuksella, että niistä kasvaisi sopivaan korkeuteen leikattava raja-aita. Myöhemmin päädyimme metalliaitaan, jonka vuoksi siirsin kuuset yläpihan puistolaitaan.

Syyspenkki ja Kotikivi.

Syyspenkki rakentui Kotikiven jatkeeksi. Iso kivi oli aikoinaan alapihan toisessa päässä, josta multaa levittämään tullut urakoitsija nakkasi sen tontin toiseen päähän, "kunnan puolelle". Edesmennyt kissamme Juuso tykkäsi istua kivellä kenties myyriä ja hiiriä tähtäilemässä. Kun aluetta ryhdyttiin keväällä 2017 raivaamaan kunnostusta varten, kysyin kaivurikuskilta, voisiko hän siirtää kiven meidän puolelle. Sopihan se ja näin kivemme pääsi pitkän eron jälkeen takaisin pihaamme.

Kiven kupeessa kasvaa koristeomenapuu Musta Rudolf.

Kotikivi huhtikuussa 2017 ennen muuttoa takaisin pihaamme.

 Kotikivi kunnan metsikössä huhtikuussa 2017, ennen paluutaan omalle tontille.

Alapihan tuijat.

Ennen ympäröivän metsän kaatamista tontillamme ei ollut aitaa. Metsikössä liikkui kyllä paikallisia ihmisiä, mutta emme kokeneet sitä häiriöksi. Alueen remontin myötä alapihamme toiselle sivulle tuli pallokenttä ja leikkialue. Silloin koimme tarpeelliseksi rajata oman alueemme. Laittaa ikäänkuin seinät puutarhalle. Ilmava metalliaita ajaa hyvin tarkoituksensa. Näköesteenä se ei toimi, mutta emme sellaista kaipaakaan. Aidan myötä sain kivasti uusia istutusmahdollisuuksia. Puuvajan ja Kotikiven väliin istutin tuijia.

Emme jatkaneet aitaa rinteeseen ja yläpihalle. Se on ehkä ajankohtaista myöhemmin, mutta silloin on ilmeisesti turvauduttava verkkoaitaan maaston korkeuserojen vuoksi. Aidan ja puuvajan väliin jää aukko kulkemista varten. Peurojen kulun estämiseksi/hillitsemiseksi aukon porttina toimii toistaiseksi pala aitaverkkoa.

Metsikkö huhtikuussa 2017 ennen kaatumista.

Näin sankka metsä oli nykyisen puiston paikalla. Kuva on keväältä 2017, jolloin puut on jo merkitty kaadettaviksi.

Oikearinne

Alapihalta siirrytään rinteen kautta yläpihalle. Portaat jakavat pitkän rinteen kahtia. Olen nimennyt alueet alhaalta katsottuna Oikearinteeksi ja Vasenrinteeksi eli kuvassa on Oikearinne.

Rinteen yläreunassa kasvaa aroniaa ja keskellä oikealla pilkottavan leikkimökin kohdalla vuorimäntyä. Rinne jatkuu vielä vuorimäntyjen takana, jossa se päättyy Ukkokullan tekemään muuriin. Aluksi rinteen pääty oli porrastettu puisilla istutusaltailla, jotka eivät kuitenkaan kestäneet. Niinpä Ukkokulta valoi rinteen kumpaankin päähän betoniset muurit. Muurin ja naapurin aidan väliin jää kottikärrysolaksi nimittämäni kulkuväylä, jota pitkin pääsee kätevästi yläpihalta alapihalle.

Vasenrinne

Rinteen toinen puolisko on siis Vasenrinne. Rinteen vasemmassa yläreunassa on syreenejä. Ne alkavat vähitellen suoristua tavoiteltuaan vuosien ajan talon suunnasta tulevaa valoa. Metsikön kaaduttua valon määrä lisääntyi melkoisesti ja nyt sitä on tarjolla joka suunnasta.

Pikkupuutarhan Kärhökäytävä

Alapihan istutusalueet ovat pyöreämuotoisia, kaarevia. Yläpihalla on riittävästi suoria käytäviä ja teräviä kulmia. Tien ja talon väliin sijoittuvassa Pikkupuutarhassa olen päässyt jälleen pehmentämään muotoja.

Kärhökäytävä oikaisee kulun talon edustan kivituhkakäytävältä Pikkupuutarhaan. Pääsee siitä myös takana pilkottavalle varaparkkipaikalle. Köynnöskaaren alppikärhöt ovat tällä hetkellä yläosistaan enimmäkseen kuollutta risukkoa jäniksen aiheuttamien tuhojen vuoksi.

Kärhökäytävän reunojan kunnostaminen on tämän kesän kunnostussuunnitelmissa. En ole vielä päättänyt, laitanko turveharkkoja vai käytänkö toista materiaalia. Turveharkkoja jäi edellisestä projektista muutama, mutta ne eivät riitä koko hankkeeseen.

Bermuda, vastapäätä sisäänkäyntiä.

Pikkupuutarha oli kauan sitten muutaman ison kuusen ja männyn täplittämä nurmikko. Ainoastaan alueen talon puoleisella reunalla oli kapeahko istutusalue nimeltään Bermuda (nimetty alueen kolmioimaisen muodon vuoksi). Puut lähtivät yksi toisensa jälkeen ja nurmikkokin katosi pian puiden perässä. Siirsin talon toisella puolella olleet norjanangervot Pikkupuutarhaan ja alueen reunassa jo aiemmin ollut juhannusruusu valloitti itselleen tilaa.

Bermudaan istutettiin aikanaa havu ajatuksella, että siihen ripustettaisiin jouluvalot. Valitsin vain väärän kuusen, kartiovalkokuusen sijasta marjakuusen. Marjakuusen oksat lorpahtavat vähäisenkin lumen painosta, eikä puuhun voi mitään valosarjoja ripustaa. Lisäksi marjakuusi kasvaa laajeten ylöspäin maljamaisesti. Ei siis joulukuusi ollenkaan. Muuten kyllä oikein hieno havukasvi.

Pikkupuutarhan Harkkokäytävä, vasemmalla oikopolku, oikealla Kriikunapenkki.

Polkuja tein alueelle jo vuosia sitten helpottaakseni kulkua ja hoitoa. Muutama vuosi sitten perustin polut uudelleen päällystäen ne kivituhkalla. Pari vuotta sitten rajasin polkujen reunat turveharkoilla. Näin sain erotettua istutusalueet selkeästi kulkuväylistä ja saman tien syntyi uusia istutusalueita.

Vuosi sitten tein uuden oikopolun sisäänkäynnin edestä Pikkupuutarhan Harkkokäytävälle. Rajaukseksi laitoin valmiina ostettuja metallisia nurmireunoja, joiden pitäisi muuttua ruosteisiksi. Osa on sen jo tehnytkin. Polun päällystin märällä sanomalehdellä ja hakkeella, jonka läpi scillat ja muutama tulppaanikin ovat riemullisesti kevään aikana kukkineet.

Pikkupuutarhan Kivipenkki, taustalla varaparkkipaikka.

Pikkupuutarhan ensimmäisiä perennapenkkejä oli kuvan Kivipenkki. Kiven saimme, kun naapuriin kaivettiin kunnallistekniikan liittymää. Kivi tuli kaivannosta esiin. Se oli jo menossa kuorma-auton lavalle, kun kysyin, saisinko kiven. Kaikille osapuolille sopi ja niin taitava kaivurikuski kippasi kiven tuohon. 

Kuvan lumimarja-aidan oikealla puolella on tien laidassa korkeahko tuija-aita. Tuija-aidan ja lumimarjapuskan välissä on kapea huoltokäytävä, jotta pääsen leikkaamaan tuijia. Lumimarja leviää tehokkaasti juurivesoilla. Siksi trimmaan huoltokäytävänkin säännöllisesti. Pari kesää sitten kokeilin lumimarjan muotoilua. Minusta se on tässä paikassa paremman näköinen muotoiltuna, kuin vapaasti rehottavana.

Varaparkkipaikan tällä puolella kasvaa koristeomenapuut Aamurusko ja Royalty, jotka ovat juuri aloittamassa kukintaansa. Lisäksi samassa ryhmässä on ruusut Duchesse de Montebello ja norjanruusu eli Rosa Hurdal.

Metsäpuutarha talon päädyssä, nurmialue kunnan puistoa.

Talon puistonpuoleisen päädyn istutusaluetta kutsun edelleen Metsäpuutarhaksi, vaikka sitähän se ei enää ole. Ennen tässä riitti varjoa melkein aamusta iltaan. Kotkansiivet ovat tulleet alueelle kunnan metsiköstä ihan itsestään. Rajalla kasvaa useita isoja vaahteroita ja tuossa keskelläkin näkyvä tuomi. Kuvan oikeassa laidassa näkyy itse istuttamani syreeni. Muuten alueen kuvaajan puoleisen pään täyttävät töyhtöangervot, jotka ovat mestareita leviämään. Sopivat hyvin tähän paikkaan, koska ne eivät estä talvista lumen varastointia niiden päälle. Kesällä taasen töyhtöangervo kasvaa nopeasti korkeaksi tarjoten näkö- ja tuulensuojaa.

Kuvan ylälaidassa näkyvä tumma mötikkä on 10 tuijan muodostama aita. Pidän tuija-aitaa leikkaamalla kapeahkona. Niidenkin tarkoituksena on olla näkö- ja tuulisuojana. Metsän kaatumisen myötä tuuli osuu tontillemme entistä useammin ja navakampana.

Tuijien edessä kasvaa mm. rhodoja ja mahonioita. 

Olopihan Allaspenkki, keskellä Pionipolku.

Yläpiha jakaantuu Pikkupuutarhan ja kapean Metsäpuutarhan lisäksi Olopihaksi ja Huoltopihaksi, jossa on mattoteline, pyykinkuivaus, sekajäteastia ja biokompostorit. Lisäksi talon toisen päädyn Huoltopihan jatkeena on ns. autotallipääty, jota kutsun vaihtelevasti rytöalueeksi, puskanurkaksi tai kartoittamattomaksi mahdollisuudeksi. Olopihaan kuuluu isohko terassi, josta osan muodostaa katettu pergola.

Olopihan istutusalueet jakaantuvat kahteen tai oikeastaan kolmeen. Alapihalle johtavien portaiden yläpään puinen "portti" jakaa alueet tässä kuvassa näkyvään Allaspenkkiin ja portin oikealle puolelle jäävään Syreenipenkkiin. Joka sekin itse asiassa on Kärhöpolun kahtia jakama.

Allaspenkissä oli joitakin vuosia sitten munuaisen muotoinen vesiallas. Kyllästyin sen siivoamiseen, sillä altaaseen leijailevat lehdet ja muu moska muodosti pohjaan nopeasti liejun. Siinä sitten polvet ruvella pumppasin vedet pois, pesin altaan ja täytin uudelleen. Soliseva suihkulähde oli kivaa kuunneltavaa, mutta silti altaan miinukset puolsivat sen lähtöä.

Leikkimökki on seuraava lähtijä. Hirsisen mökin alahirret pitäisi uusia. Meillä on varastotilaa niin paljon, ettei leikkimökkiä sitä varten tarvitse säästää. Omat ja vieraat lapset ovat saaneet mökissä leikkiä. Mökki saa mennä ennenkuin se lahoaa pihalle. Kysymys kuuluukin, mitä sen tilalle? Ajatuksia on, mutta ei kiirettä.

Olopihan Syreenipenkki, keskellä Kärhöpolku.

Olopihan toisen puolen istutusalue on Syreenipenkki. Sen taas Kärhöpolku jakaa vasempaan ja oikeaan puoleen. Nimet alkavat ilmeisesti olla vähissä. Oikea puolikas vielä laajenee omaksi kulmaukseksi kuvan ulkopuolella.

Nämäkin olopihan alueet olivat alunperin nurmikolla. Sitten tuli yksi kasvi, ja toinen, ja kolmas, kunnes nurmikkoa ei enää ollut laisinkaan.

Olopihan istutusalueet ovat jollain aikavälillä uusimisen kohteena. Reunuksina toimivia lautoja on jo vaihdettu uusiin. Kaipaan tännekin pehmeämpiä muotoja ja kasvien toisenlaista ryhmittelyä. Uusia kasvejakin. Nyt nämä pihamme vanhimmat istutusalueet ovat kokoelma sitä sun tätä. 

Värinokkonen

Kaikki kuvat ovat tuoreita eli viikon sisällä otettuja. Kolmea kevään 2017 kuvaa lukuunottamatta. Näkymät muuttuvat kesän edistymisen myötä.  

Toivottavasti jaksoit kulkea kierroksen läpi.

Sukkasatsi ennen kesätaukoa

 

Keväisten pihatöiden myötä käsityöt ovat jääneet vähälle. Tämän jutun sukat olen tehnyt huhtikuussa ja toukokuun alussa. Päätin kiertää kauppojen lankaosastot kaukaa ja käyttää omia varastoja mahdollisimman tarkkaan.

Kuvan polvisukkiin keräsin vihreäsävyisiä lankoja. Värit ovat todellisuudessa kuvaa tummemmat.

Olen kävellyt yhdet  punasävyiset nilkkasukat pohjistaan ilmastoiduiksi. Niinpä tein tilalle uudet punasävyiset, joiden varsiin käytin pikkuisia jämälankakeriä.

Nämä sukat eivät mielestäni ole oikein onnistuneet. Jokin niissä tökkii ja vahvasti. Jonkun jalkoja nämäkin varmasti joskus lämmittävät.

Yhdistin valepalmikkokuviollisiin nilkkasukkiin röyhelövarren. Röyhelön toteutin Merja Ojanperän Juhannustanssi -sukkia soveltamalla.

Näissä nilkkasukissa kävi hassusti, kun oranssi lanka ei enää riittänytkään toisen sukan loppuun saakka. Vihreää lankaa sentään löytyi, jotta toisenkin jalan varpaat pääsevät lämpimän sukan sisään.

Minun on helppo kutoa sukkia omaan jalkaan sopiviksi. Kun pitäisi tehdä isompia kokoja, kärjen venyttäminen tuntuu työläältä. Kevään aikana otin tavaksi kutoa aina välillä reilumman pituisia sukkia. Näitä voin viedä syksyllä vaikka isän hoivakotiin.

Raitasukkia on kiva tehdä. Raitaa kutoessa tuntuu, kuin sukka edistyisi nopeammin. Eikä tarvita mittanauhaa, kun raitoja laskemalla saa helposti toisesta parista saman pituisen.

Vaalean harmaa väri olisi kaivannut  kaverikseen voimakkaamman pinkin. Ehkä. Tulipa näihinkin käytettyä vajaita keriä.

Apupupuihin törmäsin Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogissa. Apupupun ohjeen löydät Suomen Punaisen Ristin sivuilta. Työohjeen ja mallin omistaa Anu Pensola. Apupupuja ei siis voi myydä, mutta niitä voi antaa ja saada.

Apupupujen tekeminen on helppoa. Näihin saa hyvin uppoamaan pieniä lankakeriä. Toki voi ostaa langatkin apupupun tehdäkseen. Täytettä sain verottamalla vieraita varten hankitun tyynyn sisältöä. Saatanpa tehdä näitä vielä lisääkin. 

Vapaa-aika menee nyt aika tehokkaasti pihalla. Sadepäivinä huomaan kuitenkin kaipaavani käsille jotain tekemistä, joten aion aloittaa tulppaanisukat. Niihin löysin ohjeen Satun Tuulia -blogista. 

Keltainen kliiviani kukkii.