perjantai 15. heinäkuuta 2022

Kierros ruukkikylissä

 
Tein vallan mainion päiväretken Raaseporin vanhoihin ruukkikyliin mukavalla naisporukalla. Lähdimme matkaan aamukahdeksalta Lohjalta Karjalohjan kautta Fiskarsiin. Sieltä jatkoimme Billnäsiin, Fagervikiin, Inkooseen ja Mustion linnan kautta paluumatkalle läpi Karjalohjan. Lohjalla jätin kyydistäni naisseuralaiset palaten kotiin iltakahdeksalta. Kolusimme kauniita ja mielenkiintoisia paikkoja koko päivän. Mukavaa oli, minkä lisäksi mieleen jäi itämään ajatus uusista täsmäretkistä päivän kohteisiin.

Fiskarsissa olimme reilusti ennen yhdeksää. Päivä oli pilvinen, joskin kesäisen lämmin. Saimme todeta heti kättelyssä, että kaikki paikat aukeavat vasta klo 10 tai 11. Torikahvila sentään aukesi yhdeksältä, joten menimme sinne hiomaan suunnitelmamme kahvin ja herkullisten suklaavadelmapiiraiden kera.

Fiskarsissa on runsaasti erilaisia puoteja, joissa on tarjolla niin paikallisten kuin muidenkin kädentöitä keramiikasta koruihin ja vaatteisiin. Tottakai Fiskarsissa on myös Fiskarsin näyttelytila ja myymälä.

Fiskarsissa on myös useita ravintoloita ruokailuun ja kahvitteluun. Päivä oli vasta aluillaan, joten kiertelimme joen molemmin puolin ihastellen vanhoja rakennuksia ja luonnon kauneutta.

Joen rannalla on hauskoja Anu Mykrän teoksia. Veikeitä otuksia oli puussa enemmänkin, kunhan älysi nostaa katseensa ylemmäs.


1600-luvulla syntynyt Fiskarsin ruukki tunnetaan nykyisin muotoilun ja taiteen keskuksena. Kannattaa tutustua ohjelmatarjontaan ja aukioloaikoihin etukäteen. Varsinkin, jos haluaa nähdä ja kokea jonkin erityisen paikan.

Fiskarsista suuntasimme Billnäsiin, joka on niinikään 1700-luvun ruukkikylä. Billnäsissä on joen rannalla enemmän isoja teollisuusrakennuksia ja vähemmän yhtenäistä punamultaisten hirsirakennusten aluetta. Päädyimme ensitöiksemme hypistelemään tavaroita Ratiashopin myymälään ja Billnäs Chocolaty Factoryn myymälään. Nälkä kuitenkin kurni vatsassa, joten herkullinen lounas vanhassa tehdasrakennuksessa toi sopivan tauon paikan.

Täydellä vatsalla sopi taas kurvailla seuraavaan kohteeseen eli Fagervikiin, joka ei kovin kaukana olekaan.Tämä viehättävä ja erittäin hyvässä kunnossa oleva ruukkimiljöö on kiertämisen arvoinen. 1600-luvun rakennuksista on pidetty huolta pihoja myöten.


Ihastelimme hyvinhoidettuja istutuksia talojen seinustoilla ja pihoilla. Kasvivalikoima koostuu enimmäkseen monille tutuista perennoista ja pensaista. Kulkuväyliä reunustavat lehmukset, vaahterat ja muut puut ovat selvästi ikivanhoja.





Punamultaisten hirsitalojen reunustaman hiekkatien päässä on 1737 valmistunut puukirkko, joka on yksi Suomen harvoja yksityisomistuksessa olevia kirkkoja. Kirkossa järjestetään kesäaikaan musiikkihartauksia ja kirkkoa voi varata myös esimerkiksi häitä varten. Kirkkoon voi tutustua opastettujen kiertokävelyjen yhteydessä.


Sekä kartano että alueen rakennukset ja puutarhat ovat yksityisessä omistuksessa. Alueella voi vapaasti kiertää katselemassa ja tutustumassa ympäristöä kunnioittaen ja muita huomioiden. 

Vuonna 2005 toimintansa aloittanut Fagervikin museo & info sijaitsee vanhassa tinaamossa, kahvilan vieressä. Museo on auki keskiviikkoisin, joten meiltä se jäi tällä kertaa kiertämättä.

Fagervikin kartano sijaitsee Fagervikin kylässä Inkoossa. Kartano on alun perin rakennettu Fagervikin ruukin yhteyteen. Kartanon päärakennus, jonka on suunnitellut arkkitehti C. F. Schröder, valmistui vuonna 1773. Kartano suojeltiin Uudenmaan lääninhallituksen päätöksellä 1992.

Fagervikin puisto on perustettu 1700-luvulla. Kartanon pohjoispuolella puisto on laaja, englantilaistyyppinen maisemapuisto ja kartanon eteläpuolella puisto on hoidetumpi, lähinnä barokkityylinen muotopuutarha, jossa sijaitsee mm. komea suihkulähde ja uusgoottilainen, kunnostettu kasvihuone. Vaativien kasviharvinaisuuksien kasvatukseen viehättyneen Fridolf Hisingerin aikaan Fagervikissa oli omat huoneensa muun muassa ananaksen, orkideoiden, kamelioiden ja palmujen kasvatukseen. Parhaimmillaan orkideahuoneessa oli 45 eri lajiketta.

Fagervikin kartano, ruukin alue ja kirkko ovat olleet Hisingin (Hisinger) suvun yhtäjaksoisessa yksityisomistuksessa vuodesta 1723. 

Lähde: Wikipedia

Emme tienneet, että kartanon alueella olisi voinut kävellä enemmänkin. Tyydyimme kurkistelemaan puistoa sen reunamilta. Seuraavalla kerralla ajoitan käyntini sellaiseen ajankohtaan, että voin osallistua opastetulle kierrokselle. Minua jäi kiehtomaan nähdä puiden välistä pilkottanut valkoinen orangeria ja kuulla kertomuksia muotopuutarhan kasveista.


Kartanon suihkulähteeltä suunnistimme kahvilaan nauttimaan Ullanpäiväkorvarit, vaikka varsinainen nimipäivä olikin jo viikko sitten. Lämpimänä päivän kahvit tietenkin nautitaan ulkosalla. Niin sitten sattui, että saimme niskaamme päivän ainoa vesikuuron. Kahvit oli jo kupeista ryystetty ja viimeiset korvarinmuruset lautaselta naposteltu, joten kipaisin juosten hirvittävän jyrkän mäen ylös hakemaan autoa. Emme sentään kovin pahasti kastuneet ja sen mikä kesäsade kastelee, sen se kuivattaakin.


Fagervikistä ajoimme Inkooseen. Ensin satamassa sijaitsevaan Strand-kauppakeskukseen ihmettelemään. En ole aiemmin tuossa kauppakeskuksessa käynyt, mutta tulipa sentään hypisteltyä kauniita tavaroita sisustusmyymälässä ja testattua yleisövessa.

Emme olleet orientoituneet varsinaiseen ostosmatkailuun, joten päätimme jatkaa matkaa kohti seuraavaa kohdetta. Ennen Inkoon keskustasta poistumista pysähdyimme sentään tutustumaan Galleria Karaijaan ja saman jyhkeän rakennuksen toisesssa päässä sijaitsevaan Huone Ett Rumiin.

Tietenkin hypistelimme kummassakin paikassa kaikkea kaunista. Huone Ett Rumissa on parhaillaan Kirsi Neuvosen Luontoäidin helmassa -näyttely, jonka teoksista pidän kovasti. Mukaan tarttui muutama kaunis kortti ja silmiin osunut kirpparituotteena myynnissä ollut lasimalja.

Päivän viimeinen kohteemme oli Mustion Linna. Ruukkikylä tämäkin. Kustaa Vaasa perusti Suomen ensimmäisen rautatehtaan tänne 1561. 

Ehdimme jo huolestua parkkipaikan löytämisestä, sillä saapuessamme oli myös kesäteatteriesitys juuri alkamassa. Tuurilla löydettiin auton sopiva kolo sopivalta etäisyydeltä itse linnasta, joten siitä vain jalkaisin kiertämään aluetta.

Magnus Linder II rakennutti kartanon vuosien 1783-1792 aikana. Rakennus on Suomen isoin ei-kirkollinen puurakennus, ja se on arkkitehtuuriltaan Suomen merkittävimpiä uusklassismin ja rokokooon aikakausien kartanoita. 

Mustion Linnan loiston ajat olivat Hjalmar Linderin aikana 1900-luvun alussa. Hän omisti mm. 64 000 hehtaaria maata ja osti yhden Suomen ensimmäisistä autoista vuonna 1902. Hänen aikanaan linna tunnettiin seurapiirien keskuksena, sillä herra toi vieraikseen muun muassa Jean Sibeliuksen. Hjalmar Linder oli tunnettu myös toimistaan työväen oikeuksien puolustamiseksi: hän piti tarkkaan huolta ruukin työntekijöiden oloista, ja joutui lopulta pakenemaan Suomesta otettuaan terävästi kantaa sisällissodan kauheuksiin.

Nykyään linnan historiallinen ja kauniisti sisustettu päärakennus toimii museona. Vierailemisen arvoinen on myös linnan upea englantilaistyylinen puistoalue, jota koristavat erikoiset puulajit ja lummepolku.

Lähde: Visit Raseborg 

Pitkä päivä runsaine kokemuksineen painoi jo sen verran porukkaamme, että tyydyimme lähinnä katselemaan tiedon ammentamisen sijasta. Mielelläni kiertäisin myös linnan, mutta se ei enää vierailumme aikaan ollut mahdollista. Mustion Linnan kotisivuilla suositellaan tekemään varaus opastetulle kierrokselle etukäteen varmistaakseen mahtumisensa.

Paanutaloksi kutsuttu 1800-luvun rakennus on osa Mustion Linnan hotellia.


Linnan edustan hoidetun puiston ympärillä oleva luonto on lehtomaista. Valtavien puiden siimeksessä oli mukava kävellä. Saatan kuvitella, miten upealta linnan alue on näyttänyt laajemminkin loiston vuosinaan 1900-luvun alussa.


Kierros ruukkikylissä oli antoisa, vaikka näkemisen kannalta tuli ehkä ahmittua turhan paljon yhteen päivään. Toisaalta tämä retki toimi hyvänä yleiskatsauksena, jonka pohjalta itse ryhdyin heti suunnittelemaan uutta retkeä ainakin Fagervikiin ja Mustion Linnaan. Eikä siis yhdistettyä reissua kerralla molempiin, vaan omaa intensiivistä päivää kummallekin.


Aika hurahtaa vauhdilla käsistä. Kuivuuden jatkeeksi olemme saaneet vettä oikein kunnolla. Puutarhasta ja muusta sitten muissa postauksissa.

Mukavaa alkavaa viikonvaihdetta!


perjantai 8. heinäkuuta 2022

Liljat, liljat, ihanat marhanliljat ja varjoliljat!

Lilium martagon Claude Shride
 
Moni kasvi jätti keväällä heräämättä, myös osa vuosia pihassani viihtyneistä liljoista. Marhanliljat eivät onneksi kuulu tähän porukkaan, mistä iloitsen. Heistä pidän valtavasti. 

Pahoittelen jo etukäteen sitä, että nimet saattavat olla kuvien alla väärin. Kaikki nimetyt olen tilannut ja istuttanut, mutta nimitikut ovat neljässä-viidessä vuodessa kadonneet.

Lilium martagon Manitoba Morning


Varjo- ja marhanliljojen kuvaaminen on minusta vaikeaa. Ovat kuin meikäläisen pihan Eiffel-torneja; joko saat kuvan latvasta, keskikohdasta tai tyvestä, mutta koko kasvin kuvaan saadakseen pitää peruuttaa turhan kauas. Tänä vuonna varsinkin näistä liljoista on kasvanut korkeita ja jokainen varsi on ollut pullollaan nuppuja.

Lilium martagon Guinea Gold


Guinea Gold kukkii vasta toista kertaa, vaikka olen istuttanut sen samanaikaisesti Manitoba Morningin ja Claude Shriden kanssa kesällä 2018. Toissa vuonna olin tilaamassa lisää marhanliljoja, mutta valitettavasti kiinnostava sipulikauppa joutui perhesyistä lopettamaan. Eurooppalaisia verkkokauppoja olen silmäillyt, vaan en ole saanut tilattua.

Lilium martagon var. Cattaniae


Tästä tummasta marhanliljasta pidän kaikkein eniten. Sen tumma sävy on hyvin kaunis kaikissa valaistuksissa. Tämän värin olen hankkinut ensimmäisenä ja sitä on puutarhassani useammassa paikassa.

Lilium martagon var. Cattaniae

Minulla kesti jonkin aikaa sisäistää varjoliljojen ja marhanliljojen ero. Kutsuin pitkään kaikkia varjoliljoiksi. Ei  kai se niin vaarallista ole, eivätkä nämä liljat ainakaan ole ottaneet nokkiinsa. Innostun joskus yksittäisistä asioista turhankin intensiivisesti. Kunnes tulee seuraava innostuksen kohde, jolloin edelliset ikäänkuin sulautuvat omille paikoilleen aivopoimuissani.


Pörriäiset näyttävät tykkäävän marhanliljojen annista. Niillä ei ilmeisesti mene pää pyörälle, vaikka joutuvat riippumaan omituisissa asennoissa.

Lilium martagon - Varjolilja


Varjoliljat aloittivat kukintansa paljon ennen marhanliljoja. Tämä vuosi tuntuu olevan otollinen niillekin. Näitä punasävyisiä varjoliljoja on putkahtanut puutarhassani mitä omituisimmista paikoista. Syksyisin ripottelen siemeniä takaisin penkkehin, uusiinkin paikkoihin. Minua ei haittaa, vaikka ne kokonsa tai värinsä puolesta eivät niin sointuisi muihin kasveihin. Kasveille, jotka ovat vieneet sydämeni, on erityisoikeuksia. Kuten näillä turbaanihatuilla.

Viime kesänä istutettu valkoinen varjolilja ei sitten enää tänä kesänä noussut. En luovuta. Uusi valkoinen varjolilja on hakusessa.

Lilium pumilum - Pellavalilja


Vuosi sitten ostin muutaman pellavaliljan. Se kukki pienimuotoisesti heti istutusvuotenaan ja nyt vielä runsaammin. Siromuotoinen, varjoliljojen kaltainen muoto kukassa. Ehkä siksi siihen tykästyinkin.

Lilium pumilum - Pellavalilja


Äkkipäätä ajattelematta istutin sen tyhmään paikkaan. Liian aurinkoiseen, liian lähelle käytävää, jolloin se kallistuu kulkuväylälle. Enkä tullut ajatelleeksi, että lilat jalopähkämöt kukkivat samaan aikaan. Yhdistelmä ei hivele silmiäni. Koko penkki kaipaa uudistusta, joten haitta on mitätön. Ajattelen asiaa joskus myöhemmin.

Rosa gallica Mundi - Kirjoapteekkarinruusu


Toissa kesänä Pikkupuutarhaan siirretty kirjoapteekkarinruusu alkaa vihdoin osoittaa kotiutumisen merkkejä. Nyt siinä on lukuisia nuppuja ja avautuneita kukkia. Kovin iso puska ei vieläkään ole, mutta eipä siitä korkeudeltaan suurta koskaan tulekaan. Olen edelleen sitä mieltä, että pitkään paikallaan kasvaneiden pensasruusujen ylös kaivaminen ja muutto yläpihalle kannatti. Ilman muuta menee tovi siihen, että kasvit siirron jälkeen ovat parhaimmillaan.

Rosa centifolia Muscosa - Sammalruusu


Alapihan Kaivoruusupenkissä vuosia asustanut sammalruusu ei kukoista mutta eipä tuo kuolekaan. Jälleen kerran se teki yhden ainokaisen kukan, josta olen iloinen. Oksa, johon kukka avautui on maksimissaan maasta mitattuna 20-senttinen. Jotta sain otettua kukasta kukan jotakuinkin järkevästi, viritin männynoksasta tuen. Kuiva karahka ei siis ole alkanut kukkimaan. Pientä tuunausta vain.

Papaver Amazing Grey


Kaikki siemenestä kasvattamani Amazing Grey -silkkiunikot kehittivät monta nuppua, joista osa on jo kukkinut. Muutamia siemeniä jäi vielä pussiin ja toki aion kerätä kukkineista mahdolliset siemenet. Jospa tästä tulee samanlainen joka paikkaan vaeltava kukka, kuten lilakukkaisesti pioniunikosta.

Papaver somniferum - Pioniunikko


Tätä lilakukkaista pioniunikkoa löytyy alapihalta vähän sieltä sun täältä. Muuten kiva kukka, mutta sillä on liian villi kasvutapa. Harvemmin se asettuu istutusalueella keskelle tai taakse, mihin se kokonsa puolesta sopisi paremmin. Ei, aina  pitää ryhtyä kasvamaan kaikkien muiden edessä. Mielellään kanttausurassa tai jossain muussa oudossa paikassa. Varsinkin Ruusupenkki (josta tämäkin kuva on) on parhaillaan kuin räjähdyksen jäljiltä. Kiitos pioniunikoiden. Osan annan kasvaa, osan kitken jo pikkuisina pois. 

Minulla on muutenkin outo suhde pioniunikoihin. Tai pioniunikoilla minuun. Tämä lilakukkainen on oikeastaan ainoa, joka viihtyy meillä vuodesta toiseen. Olen ostanut pussitolkulla niin kerrottuja kuin yksinkertaisiakin, kaiken värisiä pioniunikoita. Olen esikasvattanut, suorakylvänyt ja ripotellut siemeniä niin keväällä kuin syksylläkin. Aina yhtä surkein tuloksin. Joskus joku yksittäinen ryhtyy kasvamaan. Ei koskaan mitään rohkeaa värien leiskuntaa tai romanttista hörhelönäkymää. 

Paeonia l. Coral Charm


Pionien kukinta alkaa vähitellen laantua. Sarahin ja Karlin terälehdet varisevat penkkiin. Parina päivänä on satanut mukavasti auringonpaisteen lomassa. Ei siis tänä kesänä massiivista kaatosadetta juuri pionien kukinnan aikaan. Pionipostauksessani mainitsin, että Coral Charm kukkii vain yhdellä nupulla. Niin vain vihreiden versojen lomasta kasvoi toinenkin varsi, jonka kukka on parhaimmillaan luultavasti perjantaina. Tosin nuppuvaihekin on kiehtovan kaunis.

Paeonia l. Bartzella


Edellisen postauksen oudon näköinen nuppu on kuin onkin Bartzella. Tässä hempeä kaunotar takaa...

Paeonia l. Bartzella

...ja tässä edestä.
Juuri nyt en ole menossa taimikauppaan, mutta vastaisuuden varalle laitan "korvan taakse" ajatuksen, että näitä keltaisia voisi olla yhdessä ryhmässä useampi. Pionit ovat usein aika tyyriitä, jolloin niitä ei raaski kerralla ostaa monta. Keltainen ei monen muun tavoin ole puutarhassa lempivärini. Paitsi syysruskaan se sopii erinomaisesti. Vaan tällainen hento keltaisuus kyllä kelpaa.

Edellisen kerran ostin marketista pussillisen näitä "kesäiriksiä" pari vuotta sitten. Istutin ne syksyllä maahan ja kukkivatkin keväällä. Sen jälkeen niistä ei sitten ole näkynyt edes lehtiä. Nyt ostin samanlaisen pussukan keväällä istuttaen ne ruukkuihin. Aluksi kasvoi lehtiä, kuin sipulinvarsia ikään. Hyvin nuo kukkivatkin. Ensin ilmestyi valkoisia ja niiden kuihduttua liloja ja sinisiä. Yritän talvettaa sipulit kellarissa. Jos vaikka saisin ne taas ensi kesänä kukkimaan.

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo

Töyhtöangervoista osa kukkii parhaillaan. Aurinkoisena päivänä näissä surisee ja pörisee joukko lentäviä. Töyhtöangervo toimii meillä erinomaisena kasvina paikassa, johon talvella kolataan lunta. Se nousee uskollisesti joka kevät ja kasvaa nopeasti kohtuullisen korkeaksi toimien näköesteenä. Ainoa huono puoli on sen leviävyys, mikä taasen johtuu siitä, että meillä on molempia sukupuolia. Pienenä töyhtöangervo on helppo kitkeä, mutta suuremmaksi kasvettuaan sillä on iso juurakko.

Kuvan keskellä vaalean vihreänä näkyvä haavantaimi.


Keväällä manaan miljoonia vaahteravauvoja, joita saa käydä nyppimässä mennen tullen ja siinä välissäkin. Nyt kesän myötä haapoja putkahtelee tuhkatiheään mitä ärsyttävimmistä paikoista. Puiston tieltä kaadetussa metsikössä kasvoi runsaasti haapoja, eikä niitä tietenkään kaulattu pariksi vuodeksi vaan metsäkone kaatoi ne kertaheitolla. Viime kesänä ehdin jo huokaista helpotuksesta, että voima haavanjuurista alkaa vihdoin ehtyä. Hui-hai, voimaa löytyy edelleen. Parista paikasta olen kaivaessani löytänyt paksua juurta. Suurin osa näyttää olevan kuitenkin kohtalaisen laihaa juurta, josta taimi lähtee nyppäisemällä. Tarkkana kuitenkin pitää olla, etteivät taimet ehdi kasvaa pituutta ja paksuutta. Silloin lapio on tarpeen.

Kuva on syreenien tyveltä, jonne kielo on levittäytynyt. Ennen siellä kasvoi enimmäkseen varjoyrttiä, mutta valaistusolosuhteiden muuttuessa valoisemmiksi valtaosa varjoyrteistä otti ja lähti. Näkyypä tuolla myös villiviiniä, jota olen lisännyt seinustalla kasvavasta säleikkövilliviinistä. Kuvasta oikealla on puuvajan muuri, johon olen villiviiniä istuttanut. Hyvin kasvaa ja levittäytyy, kun jo kiemurtelee taloakin kohden.

Krassi


Krassia pitää aina kesäkukkana olla. Laitan niitä yleensä pergolan kaiteen laatikkoon suorakylvönä. Ensin tuntuu, ettei kukkia ala millään ilmestymään. Sitten ykskaks nousee punaista ja keltaista väriä. Monena kesänä krasseihin on tullut pientä toukkaa, joka popsii lehdet nopealla vauhdilla. Saapa nähdä, käykö nyt niin?

Tuoksuherne

Myös tuoksuherneet ovat aloittaneet kukintansa. Tavallisesti istutan niitä isoon ruukkuun. Nyt laitoin kasvarin vierelle uuden lavakauluksen niin daalioita kuin tuoksuherneitäkin varten. Toimii paljon paremmin, kuin yksittäinen ruukku. Isompien istutusryhmien kastelu on helpompaa ja suurempi multatila kukkien kannalta kiitollisempi. Ehkä tänä kesänä raaskin poimia tuoksuherneitä myös maljakkoon, kun niitä on nyt enemmän ja varsiltaan paljon entistä vahvempia.

Tuoksuherne

Helteellä ikkunankarmien kunnostus oli tauolla. Maali jähmettyi pensseliin. Maalaajakin tuppasi jähmettymään pensselin toiseen päähän. Tämän viikon aikana projekti nytkähti taas liikkeelle. Tuuletusikkunat jäävät seuraavaan viikkoon, koska ne on otettava kokonaan irti maalausta varten. Hoitokissojen vuoksi talossa ei voi olla pihalle johtavia avoimia aukkoja.

Puutarhassa niin rikkaruohojen kitkeminen, kanttausurien huolto kuin kaikenlaiset istutustoimet ovat olleet niinikään tauolla. Maa on kuivuudesta koppuraista, eikä rikkaruohot suostu irrottamaan otettaan kokonaisina. Nyt huippuhelteinen sää on muuttunut tavalliseksi kesäsääksi, jolloin välillä ripsii vettä, välillä paistaa. Puutarhahörhö pääsee taas jatkamaan toimiaan käristymättä koppuraiseksi itsekin.


 Mukavaa viikonloppua kaikille!