Väriä ja makua ruokapöytään

 

Tästä kesästä tuli aivan yhtä mainio tomaattikesä kuin edellisestäkin. Tomaatit alkoivat kypsyä kesäkuun lopulla. Sen jälkeen ei ole tarvinnut kaupasta tomaatteja ostaa. Kasvatan pääosin kirsikkatomaatteja, koska ne kypsyvät nopeimmin ja varmimmin kennokasarissani. Viime päivien lämmössä tomaatit ovat kypsyneet vauhdilla. Muutaman päivän välein olen saanut kahden litran kulhon täyteen kypsiä tomaatteja. Nyt tahti hidastuu, sillä raakileita on vähemmän. Kukkia on edelleen paljon, mutta ne tuskin kaikki ehtivät hedelmiksi kehittyä.

Myös kurkkuja on riittänyt. Etenkin Sherpa on tuottoisa, samoin Beth Alpha. Pitkä Cordoba-kurkku on hitaampi kasvamaan ja kypsymään. Se venyy kuitenkin pituutta ihan huomaamatta, joten kasvarissa on syytä tehdä tarkastuskäynti usein.

Eilen leikkasin tuoksuherneistä siemenkotia kasvarin vierellä. Silmäkulmaan osui jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Yksi Sherpa oli kasvattanut kurkun kasvihuoneen seinän ja kasvatusaltaan väliin. Se oli niin pullea, että kurkun pois saadakseni minun piti siirtää kasvatusallasta reilusti kohti keskilattiaa. Kurkku oli jo hiukan ylikypsynyt, mutta syötyä sekin tulee.

Meillä ei ole perunamaata. Viime kesäiseen tapaan laitoin keväällä kolme Annabelleä isoon muoviruukkuun. Aluksi perunaruukku oli kasvarissa ja myöhemmin siirsin sen ulos. Muovinen ruukku ei oikein hengitä. Paljaan taivaan alla ruukussa kasvaneet perunat ovat saaneet vettä vähän liikaakin. Kumosin ruukun nähdäkseni, saadaanko edes muutama mollukka ruokapöytään. Saatiinhan me. Pieniä ja niin nättejä Annabelle-perunoita, jotka maistuivat hyviltä.

Paprikoita minulla on kasvamassa kasvarissa kolmea sorttia: pitkulaista Zazua, pyöryläistä California Wonderia ja hoikkaa Lompardoa. Kuvan jälkeen paprikat ovat alkaneet värittyä; Zazu keltaiseksi, California Wonderit punaisiksi ja Lompardo niinikään punaiseksi.

Lavakauluksissa ei jättimäistä satoa voi kasvattaa. Tyyli on sellaista "vähän yhtä sun toista", jotta pääsee makuun. Itse kasvatettu maistuu niin hyvältä. Parasta taitaa olla kasvun seuraaminen ja pienetkin onnistumisen kokemukset.

 
Herneet on jo syöty, samoin useamman kerran kylvetyt ja korjatut retiisit. Porkkanat taitavat tykätä meidän lavakauluksesta, sillä niistä tulee maukkaita ja isoja. Ensimmäisenä maistelemme aina harvennusporkkanoita, jotka kypsyvät uunissa nopeasti yrttien ja oliiviöljyn maustamana.

Salaatin kanssa kävi jälleen kerran köpelösti, kun sirottelin vanhojen siemenpussien sisältöä turhan innokkaasti lavakaulukseen.Varsinkin rukola iti ja kasvoi hurjaa vauhtia. Emme ehtineet syödä sitä siinä tahdissa, kun se yltyi kukkimaan. 

Omien kylvöjen itämistä odotellessa laitoin pari kaupan salaatinjämää kasvimaalle. Niistä riittää kivasti sekä salaattiin että leivän päälle. Ehkä ensi kesänä jätänkin omat siemenet kylvämättä ja hankin kaupasta pari kunnon salaattipuskaa. Niistä syömme enimmän osan ja loppu laitetaan kasvimaalle.

Sipuli kuuluu ruokapöytäämme ruoassa kuin ruoassa. Talvivalkosipulin kanssa kävi ensimmäisen kerran hassusti. Syksyllä istutetut kynnet eivät jaksaneet lähteä kasvuun, kun lavakaulusta peitti pitkälle kevääseen paksu jääkansi. 

Istutin talvivalkosipulin viereen tavallista sipulia. Jospa se houkuttelisi valkosipulit henkiin, vaan niin ei tapahtunut. Lopulta tutkin, mitä mullasta löytyy. Vain lituskaksi mädäntyneitä valkosipulin kuoria. Niiden tilalle kylvin kehäkukkaa hyödyntääkseni tyhjäksi käyneen paikan.

Muutaman sipulin olen jo ottanut ruokaa valmistaessani. Pian pitänee korjata muutkin, sillä suurin osa varsista on laonnut. Tosin sipulia on myös yhdessä kukkapenkissä ja herukkapensaiden välissä. Istukaspussissa oli niin paljon sipuleita, etteivät kaikki mahtuneet lavakaulukseen. Lopuille piti keksiä muita paikkoja, joissa ne näyttävät ihan hyvin kasvavan.

Kesäkurpitsa ei ole ollut kovin tuottelias. Joinain kesinä reseptit ja ideat loppuvat kesken, kun kesäkurpitsaa kypsyy niin runsaasti. Kesäkurpitsan lisäksi kasvamassa on myös Tom Foxia ja spagettikurpitsaa. Muutama isompi molluska kurkkii lavakauluksen laidan reunalta kohti maata.

Kurpitsanversoja luikertelee kukkivina lavakaulusten välissä. Harrastan lavakauluksissa vuoroviljelyä eli kylvän/istutan samaa kasvista samaan laatikkoon korkeintaan kahtena peräkkäisenä vuotena. Kurpitsan kanssa on aina oma miettimisensä, kun se on sijoitettava sellaiseen lavakaulukseen, jossa sillä on tilaa kiemurrella omia reittejään. Ei kuitenkaan nurmikon suuntaan, jotta nurmikkoa leikatessa ei tarvitse vältellä kurpitsanversoja.

Ruohosipulia löytyy kasvimaalta ja muutamista kukkapenkeistäkin. Vuosia sitten kuulin virolaisesta tavasta kylvää ruohosipulia ympäröimään ja reunustamaan kukkaistutuksia, koska sillä on tuholaisilta suojaava vaikutus. Saattaa olla legenda, mutta ihan käyttökelpoinen. Ruohosipuli on kaunis kukkiessaan ja myöhemminkin vie tilaa rikkaruohoilta.

Ruohosipulin lisäksi tilli ja persilja kuuluvat vakiokasvatettaviin. Viime kesänä ei tarvinnut persiljaa kylvää ollenkaan, sillä edellisvuotiset nousivat terhakkaasti ylös. Tänä keväänä kylvin taas uudet persiljat, jotka toivottavasti tuottavast satoa myös ensi vuonna.

Usein unohdan leikata ruohosipulia talveksi pakkaseen. Nyt olen koittanut ryhdistäytyä, jotta näitä mausteyrttejä löytyisi edes jonkun verran omista varastoista. Tottakai jonkun verran on ostettava tilliä ja persiljaa tuoreena, mutta moniin ruokiin ne käyvät myös pakastettuina.

Kokeilen tänä vuonna ensimmäistä kertaa vesimelonia. Kylvämistäni kaksi iti ja kasvoi taimeksi. Sitten kumpikin jumittui muutaman sentin mittaan, jolloin olin valmis nakkaamaan ne kompostiin. Annoin pikkuisille mahdollisuuden, josta ne kiittävät. Nyt vesimelonit kiemurtelevat pitkin kasvihuoneen kattoa ja toinen lattialla. Muutama molluska on kehitteillä. 

En ole perehtynyt vesimelonin hoitoon sen tarkemmin, joten sato saattaa jäädä silmäniloksi. Ei haittaa ollenkaan, koska ensitaival vesimelonin kanssa on osoittautunut hauskaksi kokeiluksi. Näköjään aina on hyvä antaa mahdollisuus jollekin uudelle.

Hedelmätarhan puolella on pian kriikunoiden ja omenoiden vuoro. Kriikunoita tulee jälleen runsaasti alapihan kahteen ja Pikkupuutarhan yhteen puuhun. Kriikunoissani on jo vuosia ollut äkämäpunkki. Tänä vuonna kuitenkin vähemmän. Äkämäpunkki vioittaa jonkun verran myös hedelmiä, mutta onneksi niitä jää paljon myös syötäväksi.

Omenapuut kukkivat keväällä valtoimenaan. Kukinta jäi lyhyeksi koleiden sadesäiden vuoksi. Pörriäisiäkään ei paljon näkynyt. Silti puissa on nyt paljon hedelmiä. Ainoastaan Huvituksessa, joka tavallisesti notkuu omenoista, on nyt vähiten hedelmiä. Puut ovat itse harventaneet itseään pudottamalla pienimpiä pois. Minun olisi pitänyt tehdä lisäharvennuksia, jotta jäljelle jääneet olisivat saaneet tilaa ja voimaa kasvuun. Taas jäi aikomukseksi, kuten monesti ennenkin.

Omenapuihini tuli tänä keväänä ensimmäisen kerran kunnon omenankehrääjäkoiporukka. Harsopusseja ilmestyi ensin Huvitukseen ja sen jälkeen niitä löytyi myös muista omppupuista. Pudotin pari kertaa harsopusseja puista suihkuttamalla letkulla vettä. Samalla tuli kasteltua istutuksia. Näyttäisi, ettei kehrääjäkoista ole ollut kovin suurta vahinkoa hedelmille.

Omenankehrääjäkoi munii vuoden tai kahden ikäisiin oksiin. Omenapuiden leikkaaminen loppukesästä saattaa vähentää toukkaesiintymiä, koska kevätleikkaus innostaa puuta kasvattamaan uusia versoja, jotka taasen toimivat hyvinä munintapaikkoina koille. Vanhoilla puillamme on varsin vähän kevättalvista leikkaustarvetta. Vesiversot leikkaamme yleensä heinäkuun lopulla. Niin teimme tänäkin kesänä. Jospa koit kokisivat puumme tympeinä munimispaikkoina ja muuttaisivat jonnekin kauas pois.

Mesimarja

Vadelmasta tuli vuosi sitten erinomainen sato. Nyt se lepää kerätäkseen voimaa ensi vuoden satoa varten. Sain sentään noin 10 marjaa, jotka olivat oikein isoja ja maukkaita.

Puna- ja mustaherukat on jo kerätty ja mehuksi keitetty. Karviaiset alkavat olla korjuukypsiä. En vain ole keksinyt, mitä niistä tekisin? Syödään suoraan puskasta, mikä jaksetaan. Ja lopuista mehua, kaiketi.

Kahdesta pensasmustikasta tulee lähinnä maistiaismarjoja. Minulla ei ole oikein sopivaa paikkaa isoksi kasvaville pensasmustikoille, Ne kun ovat myös jänisten herkkua, joten istutuspaikan pitäisi olla helposti aidattavissa. Syysvärin vuoksi kaksi pensasta mahtuu hyvin kasvimaalle.

2016 istutetusta Zilgasta tuli viime kesänä aika hyvä sato. Jonkun verran söimme rypäleitä sellaisenaan ja lopuista tein hyytelön. Nyt rypäleitä kypsyy viime vuotistakin runsaampi määrä. Zilga on hyvän makuinen, joskin aika pienikokoinen. Kun rypäleessä on lisäksi kivi, syömisessä ja säilömisessä on omat kiemuransa. Ehkä tässä on pian ryhdyttävä pohtimaan viininviljeliljän uraa. Voisin hyvinkin polkea pergolassa rypäleitä vastapestyillä varpaillani.

En istuttanut rypäleköynnöstä hedelmäsadon toivossa. Ilman muuta rypäletertut ovat mieluisia, mutta eniten tykkään köynnöksen tuomasta välimerellisestä tunnelmasta. Rypäleineen.

Kasvimaateemaan sopinee kuva esikasvattamistani auringonkukista. Pussi puna-auringonkukan siemeniä on pyörinyt laatikossani jo useamman vuoden. Laitoin keväällä kolme siementä multaan ja kaikki itivät. Istutin ne 14.5. kasvimaan viereiseen Vapaapenkkiin. Hauskasti kolmesta yksi on keltainen. Korkealla keinuvat auringonkukkani herättävät hilpeyttä puistossa kulkijoissa. 

Ylivuotoputki ei näy vielä tässä kuvassa.

Tämä kesä ei ole aivan yhtä kuuma ja kuiva kuin edellinen. Hellepäiviä on ollut useita putkeen, mutta onneksi välillä tulee vettä ihan kunnolla. Maa on silti aika kuivaa, minkä huomaa varsinkin jotain kaivellessa tai rikkaruohoja kitkiessä. 

Sadevesitynnyreistä on ollut suuri hyöty. Ensimmäisestä tynnyristä innostuneina hankimme toisen samanlaisen talon kellaripäädyn Ränni-Rosvolle. Ukkokulta laittoi tynnyreihin ylivuotoputken, mikä helpottaa sadeveden keruuta. Ei tarvitse käydä jokaisen sadekuuron jälkeen katsomassa, pitääkö yhteysletku Ränni-Rosvoon sulkea, ettei vesi valu tynnyrin laitojen yli. Tai kiirehtiä tyhjentämään kerättyä sadevettä jonnekin muualle. Nyt tynnyrit saavat rauhassa täyttyä ja mahdollinen ylivuotovesi menee salaojaan.

Sadeveden kerääminen on myös vähentänyt kaivoveden käyttöä. Pation päädyssä on joka kesä 200 litran tynnyri, jonkä täytän kaivovedellä. Ammennan sitten tynnyristä kastelukannuihin vettä, jolla kastelen lähinnä kesäkukkia. Sadevesitynnyrien ansiosta kaivovettä ei ole tarvinnut lorottaa kesäkuun jälkeen vanhaan tynnyriin. Sadevesi on riittänyt vallan mainiosti. Alapihalla on toinen 200 litran tynnyri, jonka niinikään täytän kaivovedellä. Kasvihuoneessa on taasen 150 litran saavi kastelujärjestelmää varten. Sitäkin on täytettävä pari-kolme kertaa kesässä.

Sadevesitynnyreistä on mahdollista johtaa vettä myös alapihalle, vaikka kasvimaa sijaitseekin kohtuullisen kaukana. Pitkässä letkussa vesi alapihalle tulee sen verran hitaasti, että letkun varressa pitäisi seisoa pitkät ajat ja siirrellä sitä paikasta toiseen. Toistaiseksi olen käyttänyt kasvimaan kasteluun kaivovettä, koska se vain on helpompaa ja nopeampaa. Minun "päreilläni" asioiden pitää tapahtua vikkelästi ja suunnitellusti, jotta pääsen jouhevasti siirtymään tehtävästä toiseen.

Crocosmia - Ruostekukka

Pienet ilonaiheet ovat usein niitä hienoimpia asioita. Lähes joka kevät sorrun ostamaan ruostekukan mukuloita. Saattaa olla, että olen joskus onnistunut saamaan nupun tai pari. En nyt äkkipäätä muista, olisiko niin tapahtunut. Vaan nyt on. Laitoin mukulat kellariin esikasvatukseen. Siirsin taimet 10.5. kasvariin ja 23.5. istutin ne samaan lavakaulukseen daalioiden kanssa. Ovat vähän ahtaalla, kun daaliat yltyivät vallan rehevään kasvuun. Nyt laatikosta nousee kaksi kukkavartta. Paikka on suojainen, kun ruostekukan takana nousevat tuoksuherneet ja vieressä daaliat. Aurinko paistaa tuohon puolesta päivästä iltaan saakka. Valoa on pilvisenäkin päivänä.

Eikä ruostekukkariemu pääty suinkaan tähän. Sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta ison ruostekukan juurakon. Laitoin sen isoon ruukkuun pergolan viereen. Pari päivää sitten huomasin ruukusta sojottavan useamman kukkavanan. Pitääkin muistaa kuvata nämä ihmeet. Syksyn tullen onkin pähkäiltävää, miten saan juurakot talvetettua.

Pensasmustikka

 

Hoitokissa Roope on edelleen teillä tietymättömillä. Emme ole luopuneet etsintätoimista emmekä toivosta. Arjen on kuitenkin pyörittävä ja elämän jatkuttava. Olen selvinnyt läheisten vakavista sairastumisista ja kuolemista. Selviän tästäkin.

Minulta meni kauan
vain oppiakseni
miten olemalla itselleni
julma ankara kontrolloiva vaativa
olen sitä myös läheisilleni

ja vasta ollessani itselleni
hellä ymnmärtäväinen
tilaa antava suvaitsevainen
olen sitä samaa
myös lähelläni eläville.

- Anja Porio -

Hyvää elokuun alun viikonloppua  ja antoisaa Avoimien Puutarhojen päivää kaikille!

Heinäkuun lopun liljaviikot

Lilium Sweet Surrender

 
Viime vuosina olen istuttanut varsin vähän uusia liljan sipuleita. Lähinnä muutaman tiikerinliljan, joista vaalea Sweet Surrender on yksi suosikeistani. Se on kaunis katsella ja runsastuu kivasti. 

Ylipäätään liljat ovat aika helppohoitoisia ja isoina ryhminä näyttäviä. Liljakukot tuovat miinusta liljojen kasvattamiseen. Listin punaisia liljakukkoja alkukesästä ahkerasti, mutta olen häviöllä. Hyvistä aikomuksista huolimatta unohdan kiertää putsaamassa liljojen lehdiltä mustat toukkatöhnät, jonka vuoksi liljakukkoja on takuuvarmasti ensi kesänäkin.

Kuvan tiikerililja aiheuttaa taas jonkin verran pään raapimista. Olen selvästi laiskotellut istutustietojen ylläpidossa, sillä en löydä listoiltani kasville nimeä. Se on tavallista tiikerililjaa vaaleampi, hieman punertava. Ja kukkii perinteistä tiikerililjaa sekä kerrannaista Flore Plenoa aiemmin. Saattaa olla Tiger Babies.

Allaspenkin liljoja katsellessani pohdin, olisiko punertava tiikerililja sittenkin tullut kermanväristen Sweet Surrenderien mukana? Ajoitus ja sijoitus täsmäisivät. Vanhempia sipulipussukkakortteja olen saattanut hävittää, mutta tuoreemmat ovat kyllä aika hyvin tallessa.

Pallokentän vastaisen aidan vieressä kasvaa kookas värililja, jonka olen ostanut "Black & White" -sekoituksena keväällä 2020. Ensimmäisenä kesänä vaalea ja tumma kukkivat tasaväkisesti. Nyt vaalea on noussut paljon runsaampana. Tumma vasta miettii, jaksaako avautua.

Vuosien aikana olen ostanut ja istuttanut jos jonkinvärisiä liljoja. Muutama keltainen ja oranssi tuli hankittua iät ja ajat sitten. Loput ovat liljabingon tuloksia. Aina niistä markettipussukoista ei tule kuvan mukaisia.

Ilmeisesti keltaiset ja oranssit ovat muita värejä sinnikkäämpiä ja kestävämpiä, sillä ne nousevat uskollisesti vuosi toisensa jälkeen. Olen joskus kaivanut väärän värisiä tai väärässä paikassa olevia liljoja siirtääkseeni ne muualle. Usein onnistun halkaisemaan sipulin, vaikka kuinka varovainen yrittäisin olla. Niinpä en enää pahemmin liljansipuleita kaivele ja siirtele. Olkoon, missä ovat.

Eniten puutarhasta taitaa löytyä vaaleanpunaisia liljoja. Tykkään kyllä vaaleanpunaisista kukista, joten eivät nämäkään mitään inhokkeja ole.

Kriikunapenkin liljat ovat Oriental Mix -pussista. Tummemmat sävyt ovat taantuneet. Näiden vaaleiden liljojen terälehtien punaiset pilkut ikäänkuin kertaavat viereisten kokonaan punaisten väriä.

Lilium Peach Dwarf

Matalat Peach Dwarfit olen istuttanut 2015. Hämärästi muistan, että nämä olisivat OmaPiha-lehden jäsentarjouksesta. Kuvassa väri on voimakkaamman oranssi, kuin todellisuudessa.

Lilium Elodie?

Tämän liljan olen ostanut Elodiena, jonka pitäisi olla kerrotumpi. Aina se on noussut yksinkertaisena. Hauskannäköinen tällaisenakin, joten ei yhtään haittaa.

Näillekään en löytänyt arkistoistani sopiaa nimikorttia. Veikkaan, että nämä olen istuttanut jonnekin muualle ja kaiken siirtämisen ja kaivamisen ohessa sipulitkin ovat löytäneet uuden kotinsa Ruusupenkistä. Turhan reunalla kasvavat korkeiksi kasveiksi, mutta toisaalta tuossa tuijan edessä sopivat seisomaan.

Lilium Rosella's Dream

Lilium Rosella's Dream ja tai lilium Renoir

Kiemurapenkin päähän olen istuttanut 2016-2017 sekä Renoiria että Rosella's Dreamia. Asiantuntija saattaisi erottaa, onko tuossa jompaa kumpaa vai kumpaakin. Loppujen lopuksi ei liene kovin tärkeä asia. Kauniisti kukkivat.

Valkoiselle liljalle ei myöskään löydy nimeä. Tämä kasvaa Allaspenkin reunassa, johon en ole sitä alkujaan istuttanut. Kuuluu siis niihin sipulikukkiin, jotka ovat erinäisten istutussessioiden pyörteissä vaihtaneet asuinssijoja.

Lilium Spring Pink

Spring Pinkistä pidän kovasti. Tuo terälehtien reunojen hento ruskea rajaus tekee hienon säväyksen vaaleaan väriin. Kuin taiteilija olisi halunnut laittaa vielä vaatimattoman kädenjälkensä maalaukseen. Näitä voisin istuttaa lisääkin.

Ajat sitten kukkineiden siperiankurjenmiekkojen keskeltä nousee kesä toisensa jälkeen oranssit liljat. Tänä päivänä en niitä tuohon istuttaisi. Vaan kun siinä nyt ovat, saavat ollakin. Tuovat kivan väriläiskän muuten vihreään nurkkaukseen.

Lilium Lollypop

Allaspenkistä nousi myös yksi Lollypop. Muistan istuttaneeni niitä kolme kappaletta, mutta tämä ainokainen on jäljellä. Tässäkin penkissä on tullut kaiveltua lukuisia kertoja. Siinä ohessa sipuleita muuttaa muualle tai joskus myös halkeaa lapion iskusta.

Eipä ole tämänkään, Syreenipenkissä asuvan liljan nimi tallessa. Istutuksesta on jo aikaa vuosia, mutta varsin uskollisesti kukkavana joka kesä paikalle nousee. Vieressä kasvavat siperiankurjenmiekat yrittävät tarmokkaasti vallata alaa ja ajaa liljan nurkkaan.

Sweet Surrenderit ja yksi päivänlilja

Tarhapäivänlilja Pink Damask (oletettavasti) on tunkenut itsensä Päivänliljapenkin Sweet Surrenderien joukkoon.

Hemerocallis ?

Lilja se on tarhapäivänliljakin. Kuvan päivänliljan olen istuttanut Crimson Piratena. Nimi ei kuitenkaan täsmää ulkomuodon kanssa. Sinänsä kiva yllätys, että kasvi teki nupun paikassa, jossa se on asustanut jo pari-kolme vuotta kukkimatta aiemmin.

Roope-kissa ei ole palannut. Alkaa olla aika puutunut olo kaikesta etsimisestä, odottamisesta, toivomisesta ja joka iltaisesta loukun varustamisesta. Vinkkejäkään ei enää tule. Muutama naapuri kulkee silmät avoinna, kyselee ja raportoi, mikä tuntuu lohdulliselta. Lemmikin omistajat pystyvät hyvin samaistumaan tilanteeseen. Tällä hetkellä tuntuu, että pahin pelkoni eli katoamisen jääminen ratkaisemattomaksi mysteeriksi, toteutuu. Saimme juteltua kissan omistajan kanssa siten, ettei meistä vihamiehiä toisillemme tule. Sille en voi mitään, että tapahtuma tulee nakertamaan minun sisintäni pitkään ja lujasti.

Olen ollut ja olen yhä niin maassa, että olen jaksanut kommentoida blogejanne hyvin rajatusti. Myöskään oman blogin päivittäminen ei tahdo sujua. Pikemminkin tuntuu kyseenalaiselta, jaksanko jatkaa kirjoittamista ollenkaan. Maailmalla jylläävien kriisien mittakaavassa minun murheeni ovat nappikauppaa. Ihmisen kantokyky on kuitenkin rajallinen. Joskus se pieni vastoinkäyminen voi toimia viimeisenä pisarana ämpärin täyttymisessä.

 Kaikesta huolimatta aurinkoisia kesäpäiviä ja lämpöä alkavaan elokuuhunne!

 

Kesäkukkia jos jonkinlaisia

Lathyrus odoratus - Tuoksuherne

Hoitokissa Roope on edelleen karkuteillä. Yritämme saada sitä kiinni loukulla. Eilen loukusta löytyikin musta kissa, vaan harmiksemme väärä. Pari näköhavaintoa on tullut, mutta pitkät etäisyydet mietityttävät. Kulkisiko hyvin arka, ulkoiluun tottumaton kissa kolmen kilometrin päähän, toiselle puolelle valtatietä? Kaikki vinkit otetaan kuitenkin vakavasti ja tarkastetaan.

Lathyrus odoratus - Tuoksuherne

Kadonneen etsintä on vienyt sekä aikaa että voimavaroja. Tilanne on hyvin stressaava, minkä vuoksi on vaikea keskittyä mihinkään. Pitääkseni itseni henkisesti koossa, päätin siirtyä hetkeksi kasvien pariin. Olen ennenkin vuodattanut kyyneleitä multaan ja antanut kasvien hoitaa terapiapuolen. Teen niin nytkin.

Lathyrus odoratus - Tuoksuherne

Kukkarohmu kun olen, en tänäkään kesänä ole kyennyt vastustamaan kesäkukkia. Niitä on ruukuissa, lavakauluksissa ja maassa. Tuoksuherneet kylvin ja esikasvatin keväällä ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeiden mukaisesti. Myöhemmin siirsin ne kasvihuoneen viereen laittamaani lavakaulukseen, mikä osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi. Lavakaulus pysyy isokokoistakin ruukkua kosteampana ja kukilla on kunnon multatila. Kerrankin minulla on upean runsas tuoksuherneiden kukinta.

Kehäkukka

Kehäkukat kuuluvat mahdollisuuksien mukaan jokakesäiseen valikoimaani. Olisin voinut kylvää niitä enemmänkin, mutta pärjään näilläkin. Bronzed Beautya on vähemmän ja suurin osa niistä näyttää jo kukkineen. Nyt on keltaisten ja oranssien kehäkukkien vuoro. Kylvin myöhemmin lisää kehäkukkia itämättömien talvivalkosipuleiden paikalle. Niiden kukkimiseen menee vielä hetki, mikä on ihan hyvä. Riittääpä kukintaa pidemmälle.

Ruiskaunokki

Kasvimaan aidan kupeen kapeaan multatilaan tyhjensin pari mix-pussillista ruiskaunokkia. Epäilen, että maassa on vielä viime kesäisten ruiskaunokkienkin siemeniä, sillä mielestäni en sentään ihan joka paikkaan siemeniä levittänyt. Muuten kiva kukka, mutta sade on saanut hennot varret kaatumaan käytävälle.

Kosmoskukka

Alapihan aitanurkkaan syksyllä laittamassani lavakauluksessa kosmoskukat alkavat vihdoin availla nuppujaan. Vettä laatikkoon on saanut kantaa ja ruiskuttaa urakalla, sillä paikka on hyvin aurinkoinen. Tuuli vielä lisää mullan kuivumista. Jotain kaunista piti keksiä paikkaan, johon vierellä kasvavan ison vaahteran juurien vuoksi ei voi mitään  kaivaa.

Samettikukka

Samettikukkia pitää myös olla kasvimaalla. Esikasvatin keväällä vanhojen pussien pohjilta löytyneitä siemeniä. Taimet istutin sitten niihin kasvimaan lavakauluksiin, joissa sopivia välejä löytyi. Kuvan samettikukat ovat samassa laatikossa tuoksuherneiden kanssa. Keskellä, tuoksuherneiden edessä ovat daaliat.

Dahlia

Daalioista ensimmäisenä kukkaan ehti Topmix Roze, joka oli pussukkakuvassa huomattavasti tummempi. Ihan nätti, ei siis valittamaista.

Laitoin daalioiden juurakot purkkimultaan keväällä kellarissa. Vaikka ne saivat herätä tehokkaan kasvilampun valossa, tuli niistä vaalean laihoja luiruja. Pelkäsin, etteivät ikinä vahvistu ja vehreydy. Turha pelko. Taitavat daaliani kasvaa jopa liian tiheässä. Lavakaulukseen istuttaessani ne olivat onnettomia anorektikoita. 

Ensi keväänä taidan kokeilla juurakoiden istuttamista suoraan lavakaulukseen ilman esikasvattamista sisällä. Niin kuulin joidenkin onnistuneesti tehneen. Kunhan ei liian kylmään multaan juurakoita tyrkkää.

Dahlia Sneezy

Valkoinen Sneezy on minulle jo muutaman kesän takainen tuttavuus. Hieman matalampi ja runsaasti kukkiva daalia, joka valkoisena tasapainottaa mahdollisia räväkämpiä värejä.

Lisäksi kaksi Cafe au Lait'ia on kohta aloittamassa kukintaansa. Nuppuja on jo useita.

Puna-auringonkukka

Tämä puna-auringonkukka huitelee jo korkealla pääni yläpuolella. Siksi sen kuvaaminen onkin vähän vaikeaa.  Näitä siemeniä olen ostanut vuosia sitten. Ihan kokeeksi kylvin kolme siementä, josko itäisivät. Kaikki itivät. Hauskasti niistä kaksi on punaista, yksi keltainen.

Jättiverbena

Jättiverbenan siemeniä löytyi niinikään keväällä omasta laatikosta. Olen tainnut jo kertoakin, että osan siemenistä laitoin jääkaappiin kylmäkäsittelyyn ja osan kylvin multaan. Kylmäkäsitellyistä ei itänyt yksikään. Multaan kylvetyistä kolme iti ja lähti hyvin kasvuun. Yhden jättiverbenan istutin kukkapenkkiin, yhden ruukkuun ja kolmannen kasvimaan viereiseen Vapaapenkkiin. Ruukkuun ja Vapaapenkkiin istutetut rehoittavat. Kukkapenkin asukas on kyllä elossa, mutta huomattavasti matalampana ja vähäkukkaisempana.

Korianteri

Yrttejäkin pitää kasvimaalla olla. Esikasvatin mm. korianteria ja basilikaa, jotka kumpikin itivät. Siirsin ne ruukuista kasvimaalle. Korianterissa on kauniit kukat, jotka jo alkavat muuttua pikkuisiksi siemeniksi. Maustan esimerkiksi uunissa paistetut oman maan porkkanat tuoreella korianterilla tai sen siemenillä.

Kurkkuyrtti

Kurkkuyrtti se vasta sinnikäs selviytyjä onkin. Omalle maalle kylvetyistä kurkkuyrteistä on aikaa useampi vuosi. Yhä vaan se ilmestyy, eikä ainoastaan kasvimaalle vaan myös moniin yllättäviin paikkoihin. Tänä kesänä yksi kurkkuyrtti putkahti sipulien joukosta, toinen herukkapensaan viereltä ja kolmas päivänliljojen keskeltä. En kitkenyt pois, sillä pörriäiset tykkäävät kurkkuyrtistä. Ja nättihän sen kukkakin on.

Daucus carota - Villiporkkana

Viime kesänä iloitsin villiporkkanan runsaasta kukinnasta. Ajattelin, että ne siementäisivät alueelle uusia taimia tätä kesää varten. Kylvin kyllä uusiakin siemeniä. Aika vaisua näyttää nyt olevan. Muutama hento varsi nousee. Yksi jopa ihan toisaalta, missä niitä viime kesänä oli ja mihin olen lisää kylvänyt. Ehkä talvi karmeine jääkerroksineen oli liian ankara siemenille? Ehkä ne vain haluavat luurata mullassa noustakseen vuoden päästä esiin.

Keijunmekko

Keijunmekostakin on tullut jonkinlainen "joka kesään kuuluva" -haaste. Aina sitä nyt yhdelle...tai kahdelle...tai kolmelle pienelle taimelle tilaa jossain ikkunalaudan tai kellarinpöydän nurkalla löytyy. Tänä keväänä iti vain yksi ainokainen keijunmekon siemen. Pikkuisesta taimesta on kuitenkin kasvanut mukavan kokoinen köynnös pergolaan roikkumaan. Keijunmekon kukka on minusta hienon värinen, varsinkin auringon osuessa sen terälehtiin. Kukan muotokin on ilahduttavan erilainen, hassu.

Begonia Cascade Sunray

Begonian juurakoihin sorrun niinikään joka vuosi. Niitähän löytyy markettien kevätkukkalaatikoista. Monta begoniaa olen onnistunut talvettamaan. Tänä vuonna viime vuotinen juurakko lähti kasvuun, mutta heitti myöhemmin henkensä ulkosalla. Ehkä se ei halunnut  kilpailla vieressä hurjaan kasvuun lähteneen Cascade Sunrayn kanssa.

Oxalis

Käenkaalit eli oxalikset veivät sydämeni useita vuosia sitten. Niiden pikkuisia mukuloita pitää kesäksi ruukkumultaan piilottaa. Apilamaiset lehdet menevät illalla suppuun avautuakseen kukkien kanssa aamulla taas levälleen. Osa oxaliksen mukuloistani on jo vanhoja, mutta kummasti ne keväällä taas tuoreen mullan ja kastelun myötä virkoavat.

Hymenocallis - Lukinlilja

Ensimmäisen lukinliljan ostin vuosia sitten kevätmessuilta. Se on talvehtinut hyvin kellarissa. Ja kasvattanut kesäisin ruukussa asuessaan sivusipuleita. Maassa lukinlilja ei talvehdi. Siksi istutan sen aina ruukkuun, jossa sen voi talvettaa kellarissa.

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi (kuva kesäkuulta)

 
Kokeilen netistä löytämääni vinkkiä kasvattamalla kotkansiipeä kesän ajan parissa isossa ruukussa. Kuvan ruukun vein jo ajat sitten sisäänkäynnin puolelle, koska sinne aurinko paistaa vasta illalla. Ideana on nauttia kotkansiivestä kesäkukkana ja siirtää syksyn tullen kasvi maahan. 

Alunperin ajattelin istuttaa kotkansiivet sekä keittiön että makkarin ikkunan edustan penkkeihin, joista kummastakin viime syksyisen kattorempan telineiden vuoksi kaivettiin kasveja pois. Ja koska muutenkin on ollut tarkoitus muuttaa ko. paikkojen kasvivalikoimaa. Makkaripenkkiin jäi ennestään siellä kasvaneita kotkansiipiä. Kesän myötä ne ovat alkaneet rehottamaan entistä enemmän, joten taidan luopua uusien kotkansiipien istuttamisesta. Saatan jopa kaivaa osan vanhoista pois. 

Amaranthus cruentus ’Velvet Curtains’ - Purppurarevonhäntä

Kuvan kasvin olen esikasvattanut Velvet Curtains -purppurarevonhäntänä. Se tämä kasvi tuskin on, mutta ei haittaa. Yksi ainoa taimi lähti kasvuun. Tyrkkäsin sen jättiverbenan kanssa samaan isoon ruukkuun. Kun oli niin onnettoman pieni. Ajattelin, että tuokoon siinä vähän vehreyttä hujopiksi kasvavan jättiverbenan kaverina. Kääpiöstä kasvoikin tuhti kasvi, joka on kukkinut kiitettävän ahkerasti.

Esikasvatin myös kahta erilaista värinokkosta. Niitä en ole muistanut edes kuvata, kun kiikutin paahteessa kituneet kasvin sisääntulon puolelle. Siellä kumpikin on pörhistynyt niin paljon, että saatanpa kasvattaa värinokkosia tulevinakin vuosina.

Pelargonium x hortonium Divas Rasberry Ripple

Itse kasvatetuista pelaguista talven yli selvisi Inspire Pinkit ja kuvan Rasberry Ripplet. Latvomalla monistin kumpiakin, joten ruukkuja on useampi. Varsinkin Rasberry Ripple on ahkera kukkija.

Lisäksi terassilla on valkoinen pelargonia, jonka olen saanut Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Muistaakseni se on Kronprinsesse Mary. Virpi-ystävältä sain komean inkalilja-juurakon, jonka istutin ruukkuun. Se lähti hyvin vihertymään, mutta kasvu on ollut hidasta. Nyt inkaliljassa on muutama nuppu. Toivottavasti saan juurakon talvetettua.

Krassi

Ei kesää ilman krasseja. Näitä kasvaa yhdessä isossa ruukussa pation toisessa päässä ja kahdessa laatikossa terassin kaiteella. Vyöryvät mukavasti maata kohti peittäen kohta koko seinämän. Huomasin ohi kulkiessani, että siemeniäkin alkaa olla jo runsaasti. Pitää muistaa kerätä niitä talteen. Niistä riittää kylvettävää ensi vuonna.

Parina edellisenä kesänä krasseihin on tullut mustia ötököitä, joista ei sinänsä ole ollut haittaa. Myös lehtiä syöviä toukkia oli viime kesänä. Nyt ei vielä ole näkynyt. Toivottavasti ei tulekaan.

Pelaguut ja lumihiutale 10.7.

Terassin kahdessa kukkalaatikossa ja työhuoneen ikkunan alla olevassa laatikossa on valkoista lumihiutaletta ja Rustan tarjouspelaguita. Arastelin istuttaa pelaguita näihin paikkoihin, koska kova sade osuu kumpaankin. Pelaguu tykkää paahteesta, mutta ei sateesta. Aika hyvin ovat pärjänneet ja kukkineet runsaasti. 

Terassilaatikoiden kukkia pääsee helposti hoitamaan ja nyppimään. Sen sijaan työhuoneen ikkunalaatikko on vaikeassa paikassa hoidon kannalta. Sinne onkin hankala keksiä kesäkukkia, jotka selviäisivät vähemmällä hoidolla.

Kerrottu petunia

Pergolan laatikoihin istutin tänäkin kesänä petunioita. Tällä kertaa kerrottua vaaleanpunaista kumpaankin laatikkoon. Ja laatikoiden päätyihin vähän erikoisemmat kaksiväriset petuniat. Niitä olisi voinut olla enemmänkin, mutta myöhäistä se tässä vaiheessa on. Kerrottu petunia on selvästi yksinkertaista hidaskasvuisempi. Se näyttää olevan myös arempi sateelle. Onneksi tuohon osuu vain tuulen tuomat rankkasateet, joita ei sentään jokainen sade ole.

Jokakesäisenä villityksenä pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin kasvaa myös kelloköynnöstä. Kolmas kelloköynnös on talon seinustalla. Kasvatin keväällä edellisvuosia vähemmän kelloköynnöksen taimia, mutta hyvin riittivät nämäkin. Kellarista ulos päästyään lehdet eivät tykänneet tuulesta ja auringosta, vaikka koitin parhaani mukaan suojata kasveja harsolla. Pian köynnökset tottuivat ulkoilmaan ja aloittivat kiipeämisen kohti korkeuksia. Yhtään nuppua en ole vielä löytänyt.

Pelar. Kronprinsesse Mary

Kello lähenee seitsemää tiistai-iltana. Ulkona on kunnon kesämyrsky tuulen viskoessa sadetta ikkunoihin. Parin tunnin päästä laitan uuden ruokasyötin loukkuun ja tonnikalan hajuisia jälkiä eri suuntiin. Jospa sade saisi Roopen hämärän tullen ulos piilostaan ja palaamaan takaisin. Sitä odotan ja toivon.