Kolmasosa kesästä vielä edessä

Dahlia 'Cafe au Lait'

 

Täällä etelärannikon läheisyydessä on ollut useampi melko kuiva kesä. Kahtena kolmena edellisenä kesänä on ollut pitkiä helleputkia ilman sateen sadetta. Tonttimme valo-olosuhteet muuttuivat totaalisesti kuusi vuotta sitten. Suojaavan metsikön poistumisen myötä aurinko ja tuuli kuivattavat entistä enemmän. Olen jo ehtinyt unohtaa, miltä tuntuu jatkuva kosteus ja toistuvat sateet, rankatkin sellaiset. 

Viime vuosien pitkinä hellejaksoina iso osa energiasta on kulunut murehtimiseen, miten kasvit selviävät viikkojen kuivuudesta? Pitäisikö taas kastella, mitkä kasvit tarvitsevat vettä eniten, minkä voisi jättää vielä odottamaan sadetta? Tänä kesänä kaiken energian on voinut suunnata muihin asioihin. Sadepilvet ovat hoitaneet hommansa kiitettävän usein ja riittävässä määrin.

Dahlia 'Edinburg'

Kaksi 220 litran sadevesitynnyriä on ollut jatkuvasti täynnä. Kerran sain jo toisesta pohjan näkymään, mutta seuraavan yön rankkasade täytti taas tynnyrin. Kesäkukkaruukkuja on voinut kastella yksinomaan sadevedellä. Myös yläpihan tämän kesän istutetuille tynnyreistä on vettä riittänyt. Kunhan on vain jaksanut kastelukannuja ympäri pihaa kiikuttaa. 

Alapihalle on sentään porakaivoletku ollut vedettynä koko kesän. Olen täyttänyt kaivovedellä kasvarin nurkalla seisovan 200 litran tynnyrin ja kasvarissa Blumatia varten olevan 150 litran vesisäiliön. Olen myös laittanut sadettimen kastelemaan kasvimaan lavakauluksia. Alapihan istutetuille olen muutaman kerran lorottanut vettä suoraan letkusta. Muulloin olen kantanut niille vettä kannuilla ja ämpäreillä. 

Olemme tottuneet omiin systeemeihimme. Mutta jos nyt rakentaisin tai remontoisin taloa, panostaisin kastelujärjestelmän suunnitteluun ja asentamiseen. 

Dahlia 'Arabian Night'

Pilvien hoitama kastelu on keveintä ja mieluisinta niin puutarhurille kuin kasveillekin. Se säästää aikaa ja selkää. Runsaissa sateissa on myös nurja puolensa. Lämmön ja kosteuden vuoksi kaikki kasvaa tänä vuonna niin leveyttä kuin korkeutta. Monet kasvit vaativat normaalistikin tukemista. Nyt vielä enemmän, kun hoikat varret eivät kykene pysymään pystyssä sateen hakatessa niitä voimalla. 

Kelloköynnös avaa kohta ensimmäisen nuppunsa.

 
Kaikki kasvit eivät selvästikään tykkää runsaista vesisateista. Liljat kukkivat lyhyemmän aikaa ja kukat menevät nopeasti huonokuntoisiksi. Joissakin kärhöissä on ruskeita lehtiä. Jopa niin runsaasti, että pelkään niihin iskeneen lakastumistaudin. Princess Katesta leikkasin yhden pitkän verson kokonaan pois, kun lehdet olivat alas saakka menneet ruskeiksi.  

 
Puutarhassa surisee ja pörisee jos jonkinlaisia ötököitä. Ne eivät häiritse, päinvastoin. Sen sijaan kotiloista en tykkää. Nyt niitä on tajuttomat määrät. Katsoo mihin vain, vartta tai lehteä pitkin mönkii isompia ja pienempiä kotiloita, kukinnoissa majailee yksi tai kaksi ja kasvien tyvessä ja seassa niitä vasta onkin. 

Kuivina kesinä kotilot pysyvät mullan sisässä. Tulevat esille lähinnä sateiden aikaan ja jälkeen. Useamman peräkkäisen kuivan kesän ansiosta ehdin jo kuvitella, että kotilot ovat vähentyneet radikaalisti tai kenties kuolleet kokonaan. Ei suinkaan. Ovat vain odottaneet sopivia olosuhteita ja tämä kesä on niiden toiveet täyttänyt. Olen kerännyt kotiloita niin muiden puutarhatöiden ohessa kuin vartavasten kotilojahtiin lähtemällä. Pesuainepurkkeja on täyttynyt useita. Olen ripotellut Ferramolia paikkoihin, joissa tiedän kotiloiden erityisesti majailevan. 

Kotiloita sujahtavat purkkiin ilman valokuvausta. Muut pörriäiset ikuistetaan.

 
Olen sanonut, etten ole yhtäkään kasvia menettänyt kotiloiden vuoksi. Tämän sanomani allekirjoitan yhä. Pitsisiä lehtiä kotilot kyllä kasveihini tekevät. Eikä kyse ole mistään kauniista Rauman pitsistä, vaan välillä reikiä on enemmän kuin itse lehteä. Uskokaa huviksenne, että kotilot ovat myös erinomaisia kiipeilijöitä. Niitä voi ja kannattaakin jahdata myös yläilmoista. Kahden metrin korkeudessa kiipeilevästä kärhöstä löytyy tämän tästä isoiksi kasvaneita kotiloja. Ovatpa sitten  korkeasta sijainnistaan huolimatta helpompia napata pesuainepurkkiin.

Ensimmäiset itse kasvatetut tsinniat.

 
Vielä kesäkuussa olin hiukan stressaantunut, kun koin tekemättömien töiden listan vain kasvavan. Toivoin jokaiseen viikkoon yhden ylimääräisen päivän ja jokaiseen päivään muutaman ylimääräisen tunnin. Ympärilleni katsoessa näin kitkemättömiä kukkapenkkejä, retkottavia kasveja, hoitamattomia kanttausuria. Muu elämä tuppasi varastamaan aikaa puutarhassa työskentelyltä.

Begonia 'Florence'

 
Otin tehtävän kerrallaan urakakseni. Loput jätin sovinnolla odottamaan aikoja parempia. Hellepäivänä saatoin hoitaa kastelun ja muuten köllötin sohvalla romaanin kanssa. Viileämpänä viikonloppuna pakkasin aamulla kottikärryihin lapion ja muut tykötarpeet, työnsin ne työmaan äärelle ja ryhdyin toimeen. Päivällä pidin ruokatauon, iltapäivällä kahvitauon ja illalla työt lopetettuani menin suihkuun. Näin työlista lyheni, rikat tuli kitkettyä, retkottavat kasvit tuettua, kanttausurat huollettua. Istutusta ja siirtoa odottavatkin pääsivät suunniteltuihin paikkoihin. 

Kosmoskukat pysyvät hyvin pystyssä tukematta.

 
Puutarha ei suinkaan työlistan päätyttyä pysähdy niille sijoilleen odottamaan siisteyden ihastelua. Jos yhden rikan olenkin saanut ylös juurineen, vieressä mullan sisällä on todennäköisesti toinen samanmoinen aloittamassa kasvuaan. Puutarhaelämä on jatkuvaa huoltamista, kohentamista, nyppimistä, tukemista. Jos rikat vähenevätkin, puutarhuri keksii kyllä itselleen lisää tekemistä. Harva kasvi lopettaa kasvunsa jollain tietyllä kellonlyömällä, kaikki jatkaa rehottamistaan koko kasvukauden. Jostain niitä uusia taimiakin ilmestyy istutuspaikkaa odottamaan. 

Ukkonen lähestyy ke 24.7.

 
Puutarhaelämä on myös päämäärätöntä kasvien keskellä haahuilua, kukkien ihastelua, ötököiden ihmettelyä ja silkkaa silmäniloa ja omien käsien aikaansaannoksista nauttimista. 

Hauskempaa olisi, jos tänään alkaisi kesäkuu. Ei ala kesäkuu, eikä heinäkuukaan. Siirrymme jouhevasti elokuuhun. On siis edessä vielä kolmasosa kesästä. 

Tervetuloa elokuu! Mitä kivaa meille tarjoatkaan!

Pel. 'Concolor Lace'

Liljoista herukoihin

Lilium l. 'Tiger Babies'

 

Pionien lopettaessa kukintansa tulee hätä, tässäkö ne kaikki nyt olivat? Ei suinkaan, vielä riittää kukkijoita. Nyt näyttämölle astuvat värikkäät liljat. Tiikerililjoista ensimmäiseksi ehti 'Tiger Babies', joka on runsastunut kivasti. Tänä vuonna ne ovat aika korkeita ja kukat kookkaita. Nuput ovat selvästi vaaleanpunaisia, kukat avauduttuaan hennosti oranssinkeltaisen vaaleanpunaisia. Tai miten tuon värin kuvailisi? 

Perinteiset oranssit tiikerililjat ovat vielä nupulla. Samoin kerrotut tiikerinlilja Flore Plenot.

Lilium 'Spring Pink'

Spring Pink -liljan istutin neljä vuotta sitten. Samalla nimellä on myös kerrottua, enemmän vaaleanpunaista liljaa. Tämä omani on yksinkertainen, aavistuksen vaaleanpunainen. Terälehtien reunojen ohut viininpunainen raita on kuin hienoin siveltimenveto. Minusta tämä on tyylikkään kaunis lilja. Tämä on myös kestävä lilja. Se on lisääntynyt ja kukkii uskollisesti joka kesä.

Lilium 'Sweet Surrender'

Lempililjoihini kuuluu ehdottomasti kermanvärinen tiikerililja Sweet Surrender. Olen istuttanut sitä useampaan paikkaan ihan vain siksi, että sitä katselee mielellään vaikka monta kertaa päivässä tai päivän kerrallaan. Nuokkuva kukka vaatii kuvaajalta notkeutta, jos haluaa saada ikuistettua kukan "kasvot" kokonaisuudessaan.

Lilium Asiatic Mix

Vuosien myötä on tullut istutettua monenvärisiä liljoja. Mix-pussukoiden sipuleista ei tiedä, mitä väriä niistä nousee. Toisinaan värit ovat ihan muuta, mitä pussin kuva lupaa. Tai väriyhdistelmät eivät välttämättä miellytä silmää. Tuntuu, että varhaisimmista liljoista parhaiten vuodesta toiseen kukkivat voimakkaan oranssit ja keltaiset liljat. Sisäänkäynnin Bermuda-penkkiä katsellessani kummastelen, olenko tosiaan istuttanut sellaisen määrän oransseja liljoja. Kukapa muu niitä olisi penkkini multaan käynyt kätkemässä?

Lilium 'Mapira'

Liljakukkoja löytyi heti, kun kirjopikarililjat nousivat. Ensimmäiset punatakkiset liljakukot nitistin kylmästi sormieni välissä. Vaatii hieman suunnitelmallisuutta metsästää liljakukkoja. Käsi kannattaa viedä kukkoa kohden alasuunnasta siten, ettei käden varjo osu liljakukkoon. Silloin se pudottautuu selälleen, eikä mustamahaista liljakukkoa sitten mullasta helposti löydä. 

Kokeilin puutarharyhmän vinkkiä suihkuttaa valkosipuliuutetta liljoille. Liljakukot kuulemma hakeutuvat liljoille niiden hajua seuraten. Valkosipuli sekoittaa ötököiden suunnistuksen, jolloin liljat säästyvät. Suihkutuskierroksia olisi kannattanut tehdä useammin. Jonkun verran olen löytänyt vioituksia, mutta vinkki toimi silti mielestäni aika hyvin.

Karviainen

Karviaiset eivät ole vielä aivan kypsiä. Niitä on kypsymässä kaksi pensaallista. Marjapensaamme kasvavat aurinkoisessa paikassa. Herukat kypsyivät, joten linnoittauduimme Pojan kanssa viikko sitten lauantaina marjapuskiin herukoita keräämään. Oksat notkuivat marjojen painosta. Osa oli jo niin kypsiä, että oli oltava tarkkana, etteivät varisseet maahan. Etenkin punaherukat ovat tänä vuonna kookkaita. Pienen osan pakastin rasioihin kokonaisina. Muut keitin mehuksi.

Kaksin poiminta sujui sutjakkaasti kuulumisia vaihdellen ja maailman asioista jutellen. Ukkokulta kävi välillä tekemässä väliaikatarkastuksia ja maistelemassa marjoja.

Tapaan leikata muutamia vanhempia oksia herukkapensaista marjojen keräämisen jälkeen. Nyt piti sateiden vuoksi odottaa pari päivää töihin päästäkseen. Kovin montaa oksaa en poistanut. Muutaman lamo-oksan poistin ja joitakin pitkiä oksia lyhensin, etteivät roiku marjojen painosta maassa. Lopuksi kaivoin pois marjapensasalueelle levittäytyneet nukkapähkämöt ja sinipiikkiputket. Vähensin myös kaikkialle rönsyileviä ahomansikoita. Viimeisenä kitkin rikkaruohot ja siistin kanttausurat.

Saman kohtelun sai kasvihuoneen sivussa kasvava valkoherukka ja sen istutusalue. Vauhtiin päästyäni olisin siivonnut muitakin alueita, mutta vaihteeksi alkoi satamaan. 

Perusteelliseen kitkemiseen menee yllättävän paljon aikaa. Sitä kun huomaa siinä kitkiessä monia muitakin asioita, jotka tietenkin pitää juuri sillä hetkellä hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Haluan saada aina yhden kokonaisuuden kerralla tehtyä. En tykkää keskeneräisistä asioita. Jos taas ahmii liikaa tekemistä, onkin selkä jäykkänä ja totaalisesti uupunut olo. Mutta mieli hyvä. Varmaan olisi viisaampaa hoitaa kitkennät ja siistimiset pieninä annoksina.

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna kirjoitti jutussaan (Yksi teko hyönteisten hyväksi), kuinka myös puutarhan janoiset hyönteiset kannattaa ottaa huomioon. Puutarhassani on jalallinen lintujen juottoallas, jossa vesi ei pysy, vaan valuu saumoista pois. Joskus olen laittanut astian esimerkiksi perhosille, mutta muita hyönteisiä en ole älynnyt huomioida. Laitoin muutama kesä sitten kahdella eurolla ostamani peltisen astian alapihalle, marjapensaiden viereen. Siinäkään vesi ei pysynyt. 

Vein pari mattoa pesulaan ja samalla reissulla kävin Ikeassa etsimässä sopivaa astiaa. Löysinkin laakean, metallisen lautasen tai tarjottimen tai mikä lieneekään muutamalla eurolla. Laitoin sen syyshortensioiden läheisyyteen, tekemäni betonisen rapskulehtimaljan (maljassa ei vesi kauaa pysy) päälle. Minnan vinkistä laitoin astiaan myös pari kiveä, jotta ötökät eivät suotta huku.

Idea on niin kiva, että laitoin sitten toisenkin vesiastian marjapensaiden läheisyyteen. Paikka ei ehkä ole paras mahdollinen, joten astia varmaan vielä muuttaa toisaalle. Kaunis, vihreä, kasvikuvioinen astia on keraaminen. Se on muistettava hakea syksyllä pois, koska astia tuskin kestää halkeamatta pakkasta.

Rosa 'Sointu' - Tarhakurtturuusu

Sävelen ja neilikkaruusun kukinnan yltyessä, Sointu hidasti tahtiaan. Olihan se aloittanut paljon edellisiä aiemmin. Leikkasin Soinnusta kaikki kuihtuneet kukinnot pois. Siitä se kiitti aloittamalla kukkimisen uudelleen. Saman operaation tein teresanruusulle ja kohta pitäisi käydä operoimassa myös Sävel. Ei mene montaa päivää, kun uusia nuppuja ilmestyy näihin ruusuihin, jos niiden kuihtuneita kukintoja vain jaksaa ja muistaa leikata.

Hymenocallis - Lukinlilja

Vuosia sitten kevätmessuilta ostamani lukinliljat avasivat nuppunsa. Vaikka kukkavanoja oli useampi ja jokaisessa kolme nuppua, oli kukinta nopeasti ohi. Lukinliljan kukka on hauskan näköinen. Joku kimalainen on kanssani samaa mieltä. Se on kömpinyt lukinliljan kukan sisään.

Nostan lukinliljan sipulit syksyllä pois ruukusta samoihin aikoihin daalioiden kanssa. Säilytän sipuleita kellarissa. Keväällä istutan sipulit uuteen multaan. Viime vuonna laitoin sipulit liian aikaisin ruukkuun, jonka pidin pitkään kellarin lämmössä. Lilja nousi pintaan ja teki pari kukkavanaa pian ulostuonnin jälkeen. Tänä vuonna yritin olla viisaampi ja toin ruukun heti ulos, kun olin laittanut sipulit multaan. Sipulit saivat rauhassa herätä talviunestaan. Kukkivatkin sitten enemmän oikeaan aikaan, kuin vuosi sitten.

Kesäkukka Vaula

Kelloköynnöksissä on ensimmäiset nuput. Avautumista saa vielä odottaa. Keijunmekko on kukkinut jo pitkään. Ensimmäisen kerran ostin kesäkukaksi vaulan. Se olisi varmaan näyttävämpi amppelissa. On se ihan riittävän hieno kukkalaatikossakin peittäessään terassin kaidetta.

Vain kolme kuvaa: Heinäkuu

HASSU HAGLEY HYBRID

Kärhö Hagley Hybrid hassuttelee kurottamalla otteen oman kasvupaikkansa yläpuolella olevan syreenin oksaan. Ilmeisesti korkeammalla on mukava tiirailla ympäristöä. Kärhö on kehittänyt runsaasti nuppuja. Nyt ne ovat avautuneet entistä komeammiksi kukiksi.

Kärhö ei kasva aivan syreenin tyvellä. Syreenin alimmat oksat sen sijaan riippuvat alaspäin ulottuen pidemmälle. Huomasin tilanteen vasta siinä vaiheessa, kun köynnös oli kietonut useita kärhiään oksaan. Irrottaminen olisi vahingoittanut kärhöä, joten annan sen hassutella mielensä mukaan. Ainoa pelko on ollut, että tuuli heiluttaa liiaksi oksaa aiheuttaen kärhölle hankaluuksia. 

Syreenin käyttö tukena on fiksu oivallus Hagley Hybridiltä. Mahdollisesti avustan kärhöä ensi kesänä suuntaamaan kasvunsa jälleen syreenin oksalle, ellei se sitä itse huomaa tehdä.

HEDELMÄINEN HEMEROCALLIS STELLA D'ORO

Päivänliljojen vuoro kukkia on taas alkanut. Keltainen Stella d'Oro tuo mieleeni joka kesä banaanin. Ei kukka, vaan nuput aivan siihen saakka, kun terälehdet ovat täysin auki. Kun yksi avautunut kukka kuihtuu, seuraava on jo vuorossa. Päivänliljojen nimi tuleekin siitä, että yksi kukka kestää noin vuorokauden ajan. 

Suomalaisessa puutarhassa oikeat banaani eivät kasva. Stella d'Oroa katselemalla voi hetkellisesti ajatella viettävänsä kesää hedelmäisessä trobiikissa.

Mesiherttalehti 18.7.2024

HERTTALEHDET - MESIHERTTALEHTI (APTENIA CORDIFOLIA)

Viime kesänä istutin sisäänkäynnin korkeisiin ruukkuihin ensimmäisen kerran kirjavalehtistä mesiherttalehteä. Ihastuin sen ulkonäköön ja erityisesti kasvuvoimaan. Laitoin kumpaankin ruukkuun kesäkuun alussa yhden mesiherttalehden verililjapuun viereen. Tässä vaiheessa kasvi on täyttänyt ruukun yläpinnan ja suuntaa nyt ruukun reunojen yli kohti maata. Ennen kesän loppua se myös tavoittaa maan, minkä todistin vuosi sitten.

Löysin kasvin viime vuonna paikallisen kesäkukkakasvattajan tarhalta. Hän kuitenkin päätti jäädä eläkkeelle ja lopetti kesäkukkamyynnin. Tein aika lailla töitä ja ajelin sinne tänne löytääkseni mesiherttalehteä myyvän liikkeen. Eräs lähiseudun myymälä on kasvattanut sitä aiempina vuosina, mutta juuri tänä vuonna ottikin sen tilalle kokeiltavaksi kokonaan toisen kasvin. Meinasin jo luopua toivosta, kunnes ihan muissa merkeissä satuin Karkkilassa sijaitsevaan Sundströmin Puutarhaan.  Sieltä niitä löytyi - mesiherttalehtiä. Muutenkin paikka, johon kannattaa mennä. Kesäkukkien lisäksi siellä on myös perennoja.

Mesiherttalehti tekee hyvin vaatimattoman, punaisen kukan. Komeaa kukintaa odottavan ei siis tätä kasvia kannata hankkia.

Mesiherttalehti 30.7.2023

Sen verran rikon kolmen kuvan sääntöä, että laitan vielä kuvan mesiherttalehdestä viime heinäkuun lopulla. Tuosta se vielä venyi maahan saakka.

Vain kolme kuvaa -haaste on Kristiina K:n alulle laittama. Välillä kunkin kuukauden ensimmäisellä kirjaimella alkavien sanojen löytäminen vaatii pientä pähkäilyä. Monet ovat keksineet hienoja kirjainsanoja. Kokeile sinäkin!

Näitäkään ei sovi unohtaa

Lilium martagon 'Manitoba Morning'

 

Kesä etenee vauhdilla ja puutarhassa riittää esiteltävää ja ihailtavaa. Pionit, ruusut ja kärhöt ansaitsevat ilman muuta kaikki kehut ja katseet. Ei kuitenkaan sovi unohtaa pienempiä kohteita, vaikka kuinka meinaisivat jäädä isompiensa jalkoihin. Suunnittelen usein jättäväni osan kasviesittelyistä talvi-iltojen iloksi. Mutta ei niitä sitten kuitenkaan malta säilöä kuva-arkiston uumeniin, kun kaikki ovat niin ihania ja itselle tärkeitä.

Lilium martagon 'Arabian Night'

Joitakin vuosia sitten en tainnut edes tietää, että varjoliljojen lisäksi on myös muita marhanliljoja. Sitten valo syttyi päässäni ja taas minua vietiin. Piti saada pilkullista, piti saada oranssinpunaista, piti saada auringossa loistavaa tummaa viininpunaa. Marhanliljoja ei ole kovin hyvin saatavissa. Sipuliluetteloita kannattaa kahlata tarkkaavaisena, jotta mikään ihanuus ei pääse livahtamaan ohi silmien. Sitten vain tilaamaan tai kaupan hyllyltä koriin laittamaan.

Lilium martagon

Syksyllä 2016 istutin viininpunaisen marhanliljan alapihan Kiemurapenkkiin. Se kukki heti ensimmäisenä kesänään ja kaikkina sen jälkeenkin. Voi, miten monta kertaa olen hypellyt sen ympärillä kameran kanssa. Auringon paistaessa alkuillasta tontin puistopäädyn suunnasta, säteet osuvat turbaanien tummanpuhuviin terälehtiin saaden ne säihkymään lumoavan kauniisti.

Lilium martagon var. cattaniaea

Tämä auringon valossa niinikään kiiltävä tummanpunainen varjolilja on kotoisin Päivölän ruusukoetilalta. Hämärästi muistelen, etten ihan heti ollut valmis ottamaan tätä omaan puutarhaan. Minkäs sille mahtaa, ettei äly aina heti kilkata kellojaan. Tässä Cattaniaea-tapauksessa kiitän itseäni, että pyörsin päätökseni ja kasvi pääsi pihani multaan.

Lilium martagon 'Guinea Gold' - ehkä

Kuvittelin olevani hyvin perillä istuttamieni marhanliljojen nimistä. Nyt kyllä tuntuu siltä, että olen totaalisesti sekaisin, mikä on mikin. Tämän kuvassa olevan olen istuttanut Guinea Goldina. Saattaa se sellainen ollakin. Tai sitten ei. Joka tapauksessa tykkään siitä aivan yhtä paljon, kuin muistakin marhanliljoistani.

Lilium martagon 'Claude Shride'

Claude Shride vaikuttaa olevan kestävin ja parhaiten lisääntyvä marhanlilja. Ainakin meillä se nousee ja kukkii uskollisesti joka kesä. Tänä kesänä se kasvoi korkeaksi ja avasi varteensa lukuisia turbaaneja.

Lilium martagon - Varjolilja

Varjoliljat kukkivat tänäkin kesänä runsaana. Helteet tosin kiihdyttivät kukintaa niin, että se meni nopeasti ohi. Olen kerännyt varjoliljoista siemeniä useana vuotena ja ripotellut niitä eri paikkoihin. Tämä alkaa kantaa hedelmää, sillä varjoliljoja putkahtelee sieltä täältä. 

Sipulikasveja voi myös siirtää. Olen huomannut, että oli sitten kyseessä lilja tai narsissi, niiden sipulit ovat kaivautuneet syvälle. Pahimmassa tapauksessa onnistun lapiolla halkaisemaan sipulin.

Lilium martagon - Varjolilja, valkoinen

Valkoinen varjolilja minulla oli vuosia sitten. Kunnes se katosi. Menetys harmitti niin paljon, että hankin uuden 2016. Sepä ei edelleenkään alkanut kukkimaan, mutta pysyi sentään hengissä. Nyt valkoinenkin on ilokseni vihdoin kukkinut. Se on lilanpunaista hennompi, eikä se tunnu lisääntyvän sitten millään. Fiksuna olisin hommannut niitä heti alkuun useamman kappaleen.

Digitalis purpurea - Sormustinkukka

Sormustinkukka on akileijan tapaan puutarhan kulkija. Olisi kiva saada niitä iso joukko jollekin istutusalueelle matalampien taakse. Sitä olen joskus yrittänytkin. Sirottelin siemeniä ja siirsin pieniä lehtiruusukkeita mielestäni sopivaan paikkaan. Muutama sormustinkukka näin nousikin. Yhtenä kesänä. Seuraavana kesänä ne taas kasvoivat tismalleen siellä, missä itse tykkäsivät.

Tänä kesänä Oikearinteeseen ilmestyi hauska sormustinkukkien keskittymä. Useampi yksilö kokoontui yhteen paikkaan kasvamaan ja kukkimaan. Täyttivät kivasti vuorimännyn poistamisesta syntyneen tyhjän aukon. Kukkiminen alkaa jo olla ohi. Jätän siemenkodat paikalleen kuivumaan. Jospa kukkisivat samassa paikassa tulevinakin vuosina.

Geranium pratense 'Summer Skies' - Kyläkurjenpolvi

Niin runsasta ja rehevää kuin tämän kesän kasvu ja kukinta onkin, muutamat kasvit ovat tavallista vaisumpia. Esimerkiksi Summer Skies -kyläkurjenpolvi teki vain muutamia kukkia. Lisäksi kasvin lehdet menivät nopeasti ruskealäikkäisiksi. Olisiko syynä kaatosateet ja kosteus?

Astrantia major 'Star of Fire' - Tähtiputki

Tähtiputkista tykkään kovasti. Meillä ne eivät ole tehneet sanottavammin siementaimia. Alkukesän koleudessa murehdin pörriäisten puutetta. Hellepäivät toivat kaikenlaiset pörriäiset ja ötökät puutarhaan. Aina niitä ei edes huomaa, kunnes siirrän kuvia kamerasta tietokoneelle. Silloin saa todeta jos jonkinlaisia mönkijöitä kasvien lehdillä ja kukkien terälehdillä.

Kosmoskukkien varsissa on paikoin mustanaan  kirvoja. Eipä aikaakaan, kun kosmoksiin ilmestyi myös leppäkerttuja. Tulivat luultavasti paimentamaan kirvakarjaansa.

Astrantia major 'Sunningdale Variegated' - Tähtiputki kirjavalehtinen

Valkokukkainen tähtiputki asustaa toista kesää Pikkupuutarhan Muuripenkissä. Siirsin sen pois Kivipenkistä, joka on tupaten täynnä korkeaksi kasvavia kultakärsämöitä, syysleimuja ja kyläkurjenpolvea. Kirjavalehtinen tähtiputki oli vaarassa jäädä muiden jalkoihin, vaikka ei sekään mikään kitukasvuinen ole. 

Uudessa paikassaan tämä tähtiputki on kohdannut toisen uhan, kun maahumala yrittää kietoutua sen lehtien ympärille. Meillä on maahumalaa kyllästymiseen saakka. Pitäisikö ryhtyä myymään sitä kesäkukkaruukkujen reunuskasviksi? Tuskin rikastuisin, mutta muutaman uuden perennan rahoilla voisin ostaa.

Alllium christophii - Tähtilaukka

Kaikkea on kiva kokeilla. Siihen ei tarvita kummoisiakaan mainospuheita. Näin puutarhaani muutti pari syksyä sitten tähtilaukka. Sen kukintoa voisi kutsua jopa jättipalloksi, sillä ne voivat kasvaa jopa 20-senttisiksi. Kuvasta näet, mistä tämä laukka on todennäköisesti saanut nimensä. Lilasävyinen tähti on tähden vieressä. 

Tähtilaukka kukki meillä kesäkuun lopulla. Silloin monet muut kasvit ovat jo täysikasvuisia. Mielestäni istutin tähtilaukan sipulit lähelle istutusalueen reunaa, jotta ne olisivat paremmin näkyvissä. Nousivat kuitenkin enemmän iristen ja päivänliljojen lehtien seasta. Vaikka tähtilaukan kukka on iso, varsi ei silti ole kokoon nähden kovin korkea. Ansaitsee näkyvyyden vuoksi siis avaramman kasvupaikan, minkä otan seuraavien istutusten aikaan huomioon.

Dianthus deltoides 'Arctic Fire' - Ketoneilikka

Kurgaanin alalaidassa on 2021 istutettua Artic Fire -ketoneilikkaa. Tämä on kukkinut yllättävän kauan, kuten toisaalla kasvava punainen ketoneilikkakin. Kiva, tiiviskasvuinen ja mataluutensa vuoksi reunuskasviksi sopiva kukka. Kestää myös hyvin kuivuutta, mikä tuossa Kurgaanissa on vallitseva ominaisuus.

Dianthus plumarius - Sulkaneilikka, vielä hiukan nuppuisena

Tätä vaaleanpunaista pörhöneilikkaa minulla on ollut jo kauan. Sain sen vanhemmiltani heidän asuessa Lohjalla. Isä oli saanut neilikkaa joltain tuttavaltaan, mutta kasvin nimeä hän ei tiennyt. Isä kutsui tätä kartanoruohoksi, mikä se ei tietenkään ole. Pitkään etsin kasville nimeä. Lopulta löysin samantyyppisen, sulkaneilikaksi mainitun. Niinpä omani on ollut siitä lähtien sulkaneilikka (Dianthus plumarius).

Saaripalstan Sailan heinäkuun alun postauksessa oli aivan samannäköinen kukka, jonka hän nimesi vuorineilikaksi (Dianthus gratianopolitanus). Hämmennyn näistä nimisotkuista. Ei kai se niin nokonuukaa ole, minkä niminen kasvi pihassa kasvaa. Kunhan siitä tykkää. Minusta on vaan kovin mukava tietää puutarhani asukkaiden oikeat nimet. Kenties ryhdyn tätä "kartanoruohoa" kutsumaan vuorisulkaneilikaksi tai sulkavuorineilikaksi.

Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki

Tämän kasvin istutin viime syksynä jättitähdikki Sochina (ornithogalum ponticum 'Sochi'). Ennestään lähes samassa paikassa kasvoi nuokkutähdikkiä (ornithogalum nutans). Koitin netissä seikkailemalla tutkia, kumpi tämä on. En tullut hullua hurskaammaksi. Nuokkutähdikki ainakin kukkii kesä-heinäkuussa. Tänä vuonnakin aika pitkään. Sille tulee korkeutta noin 30-45 cm eli ei heti huku muiden joukkoon.

Malva moschata - Myskimalva ja Euphorbia dulcis 'Chamelleon' - Metsätyräkki

Monet ovat taitavia yhdistämään puutarhansa kasveja toisiinsa sopivin tai korostavin värein. Minulla ei kärsivällisyys siihen riitä. Moni kasvi tulee pyytämättä ja yllättäen, jolloin kierrän pää kivistäen ympäri puutarhaa lapion ja istutettavan kanssa miettien, mihin ihmeeseen tämänkin taas tyrkkään. 

Joskus minullekin sattuu kivoja yhdistelmiä. Päivänliljapenkissä metsätyräkit ovat riehaantuneet kasvuun ja tilanvaltaamiseen. Myskimalva sopii hyvin niiden kaveriksi. Se saa jopa tarpeellista apua, kun jäykkävartiset metsätyräkit toimivat kaatuilevan myskimalvan tukena.

Verbascum chaixii - Ranskantulikukka

Kesällä 2016 olin Päivölän ruusukoetilalla retkellä. Tutustumisen lisäksi vierailijat vaihtoivat keskenään omia jakotaimiaan. Samanaikaisesti siellä oli myös mm. Mama's garden -blogin Minna, jolta sain ranskantulikukan taimen. 

Moni on sanonut, että yhden ranskantulikukan puutarhaansa istutettuaan on kohta kaikkialla ranskantulikukkia. Kului monta vuotta ja tulikukat pysyivät hyvin istutuspaikassaan. Ehdin jo miettiä, että meillä ranskantulikukasta ei muodostu kitkettävää. Nyt on meneillään toinen kesä, jolloin tulikukan lehtiruusukkeita on ilmaantunut sinne tänne. Korkeampien kasvien joukosta ei välttämättä tulikukan tainta edes huomaa. Kunnes sieltä nousee kukkavanat, kuten ylläolevassa kuvassa. Siinä ne kököttävät soihtunauhuksen vieressä.

Tulikukkaa ei isompana enää noin vain kiskaista pois. Varsi napsahtaa poikki, mutta juuret jäävät maahan. Syksymmällä on siis tiedossa lapiohommia. Kaikkia en tietenkään kaiva pois, mutta hiukan täytyy tämän ranskalaisen kulkua rajoittaa. Myös kukkavanojen poistamisen kanssa on syytä olla valveilla, ettei siemeniä leviä yltympäriinsä.

Lychnis coronaria 'Oculata' - Harmaakäenkukka

Harmaakäenkukkaseikkailustani olen tainnut jo mainitakin. Pinkkikeskustaista Oculataa olen joskus kasvattanut siemenistä. Kivoja ovat, mutta olen jo pitkään kaivannut punaista harmaakäenkukkaa. Asia tuli puheeksi Saaripalstan Sailan kanssa, joka toikin minulle viime kesänä taimia omasta puutarhastaan. Istutin ne ja aloin odottamaan tätä kesää.

Harmaakäenkukat aloittivat sitten kasvunsa, kuten pitääkin. Nuppujen vihdoin avauduttua ihmettelin, kun kaikki olivat valkoisia. Punaisista harmaakäenkukista alkoi tulla minulle päähänpinttymä, jonka vuoksi kävin ostamassa niitä Muhevaiselta. Löysin sieltä kolme 'Gardeners World' -harmaakäenkukkaa, joiden piti olla punaisia. Avauduttuaan olivatkin valkoisia.

Hätähousuna en malttanut odottaa, vaan ryhdyin tapani mukaan etukäteen murehtimaan. Ei olisi kannattanut, sillä valkoisten keskusta muuttui muutaman päivän aikana pinkiksi eli suurin osa on Oculataa. Kävi vielä niin onnellisesti, että loput nuppuiset ovat kuin ovatkin punaisia. Ne Sailan antamat. Muhevaisen ovat kaikki Oculataa.

Achillea filipendulina - Kultakärsämö

Kesällä 2015 sain naapurin miniältä kultakärsämön taimen. Istutin sen Pikkupuutarhan Kivipenkkiin, jossa se yhä asuu. Onneksi en laittanut  mihinkään pieneen lämpäreeseen matalien kasvien eteen. Kultakärsämö on korkea kasvi. Se saattaa venyä jopa 120-senttiseksi. Pienestä taimesta on vuosien myötä kasvanut komea pehko, joka kukkiessaan houkuttelee monenlaisia pörriäisiä. Kultakuoriaisenkin tapaa usein mönkimässä keltaisessa kukassa.

Taustalla näkyy harjaneilikat, joita on tänä kesänä vähän joka nurkalla. Ja minä kun pohdin vuosia, miksi en saa harjaneilikkaa menestymään. Ensimmäiset esikasvatin ja istutin pieninä taimina pariin paikkaan. Sen jälkeen olen ollut omavarainen harjaneilikoiden suhteen. Osa harjaneilikoista on jo kukintansa loppusuoralla. Siementäköön jatkuvuuden takaamiseksi.

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputki on pörriäisten jokavuotinen kesämatkakohde. Tuossa niille on sopiva laskeutumisalusta, josta ne kömpivät patukan kylkeen viettämään päiväunia. Ehkä ottavat aurinkoa ja lepäävät ennen seuraavaan kukkaan menemistä.

Alppipiikkiputki hoitaa varsin tehokkaasti leviämisen. Se on sentään aika helppo kitkeä pois. Toistaiseksi alppipiikkiputki on pysynyt yhdessä penkissä. Toisin on sinipiikkiputken kanssa, jonka kasvustoa minun pitäisi kaivaa pois herukkapensaan vierestä. Niitäkään en raaski kompostiin kantaa, vaan uusi paikka on jo katsottuna.

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko

Syysvuokko on yksi loppukesän lempikasveistani. Olen istuttanut aika monta syysvuokkoa ja jokaisen menettänyt. Kunnes tämä yksi hopeasyysvuokko päätti ryhtyä Kiemurapenkin vakioasukkaaksi. Viime talvi oli monelle kasville liian ankara. Niinpä keväällä pelkäsin ja jännitin, kuinka syysvuokon kanssa käy. Sieltä se taas heräsi ja ryhtyi kasvamaan. Jopa entistä suuremman puskan voimin. Useita nuppujakin on jo näkyvillä. Pienet on meikäläisen ilot. Ja jotkut niistä pienistä muita suurempia - kuten tämän syysvuokon pärjääminen.

Kesä ei ole puutarhaihmisellekään pelkkää kasvia ja kukkaa. Monenlaista sutinaa on kesääni kuulunut, eikä aika ole missään vaiheessa käynyt pitkäksi. Tämä kesä on ollut siitä mukava, että sateita on tullut säännöllisin välein. Joitakin rankkasateitakin. Yläpihan kaikki kesäkukat ja monet istutetutkin olen saanut kasteltua sadevedellä. Kaksi 220 litran sadevesitynnyriä on täyttynyt sopivasti juuri, kun pohja on alkanut paistaa.

Kirjojenkin parissa olen ehtinyt aikaa viettää. Tässä yhteydessä suosittelen Tommi Kinnusen tuoreinta kirjaa, Kaarnaa. Ehkä Tommi Kinnunen on ollut entisessä elämässään nainen. Niin taidokkaasti hän osaa kirjoittaa tarinoita naisen näkökulmasta. Jälleen kerran Kinnusen kirja tempasi minut mukaansa ja liikutti tunteitani.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenan lehdet ilta-auringossa

Tuli taas kirjoitettua pitkät jorinat. Juttelen näitä teille, kun lähipiirissäni ei ole intohimoisia puutarhaihmisiä. Ukkokullallekin kaikki kasvit ovat kirjovehkoja. Toivottavasti jaksoit lukea.

Mukavaa lähestyvää viikonloppua ihanille puutarhaihmisille! Ehdottomasti myös kaikille muille!