Älä sade murjo hortensioitani!

Hydrangea paniculata Grandiflora 29.7.2024

 
Hortensioiden kukinta on tänä kesänä runsasta ja kukinnot isokokoisia. Leikkaan syyshortensioista keväisin vanhat kukinnot pois, lyhennän pitkiä oksia ja poistan hennoimpia ja huonokuntoisia kokonaan. Näin olen toimnut vuosia. Niin myös tänä vuonna. Hortensiat vihertyvät monia muita kasveja hitaammin. Alkuun päästyään ne ottavat muut kiinni nopeasti niin lehtien kuin oksienkin kasvussa.

Rankkasade 4.8.2024

Syyshortensiat eivät yleensä kaipaa tukemista. Pallohortensioita olen tukenut, koska niiden varret ovat hennompia ja suuret kukinnot painavia. Heinäkuun lopun ja tämän elokuun alun sateet ovat tulleet rajuina kuuroina. Tunnin pari sataa sellaisella voimalla, että kaikki lakoaa. Sitten saattaa olla puolikin päivää taukoa, jopa auringon paistetta. Kunnes jälleen saapuu puutarhaa piiskaava rankkasade, johon usein liittyy puuskainen tuuli. Taitavat olla enemmän ukkosmyrskyjä kuin tavallisia kesäsateita.

Viikon takaisessa myräkässä syyshortensiasta murtui iso oksa. Harmittihan se, mutta sainpa kerrankin kukintoja maljakkoon. Useat muutkin oksat nuokkuivat surullisina alaspäin, joten tuin niitä sitomalla ne takana olevaan marjakuuseen. Ravistelin litimärkiä kukintoja varovasti, jotta ne jaksaisivat nousta edes vähän pystymmäksi. Osa nousi, osa ei.

Hydrangea paniculata Grandiflora 10.8.2024

Tänään, lauantaina, aamuvarhaisella saapui jälleen kunnon kaatosade navakoiden tuulenpuuskien kera. Nyt syyshortensia on entistäkin nöyrempi ilmestys. Pahoin pelkään, ettei se tuosta enää virkisty. Varsinkin, kun voimakkaita sateita on luvassa tulevillekin päiville.

Jossain vaiheessa murehdin pihatöiden kasaantumista. Ihan turhaan. Pala palalta lista on lyhentynyt, vaikka sateista johtuen on ollut pakko pitää kokonaisia välipäiviäkin. Kanttausurat eivät enää vaadi jatkuvaa huoltoa. Kerran pari kesässä käyn ne kunnolla läpi kitkemällä rikkaruohoja. Muutaman kerran kesän aikana siistin istutusalueiden reunat trimmerillä. Sillä saa hyvin estettyä nurmikon valtausyritykset. Vanhalla ruohonleikkurilla pääsi lähemmäs istutuksia, jolloin kanttausuratkin pysyivät siistimpinä. Nykyisen ruohonleikkurin terän ulottuvuus on kapeampi, eikä se pääse leikkaamaan nurmikon ja istutusalueen rajapintaa riittävän hyvin. 

Akulla toimiva trimmeri on kätevä viedä mihin tahansa puutarhan nurkkaan. Sen ongelma on muoviset terät, jotka pieneenkin kiveen tai muuhun osuessaan katkeavat tai lentävät kokonaan johonkin pusikkoon. Taskussa on aina oltava vino pino ylimääräisiä teriä. Koko puutarhaa ei myöskään yhdellä akun latauksella siivota, vaikka meillä on akkujakin kaksi.

Pari vuotta sitten hankittu sähkötoiminen trimmeri on tehokas. Johdon kiskominen perässä ei ole vaivattominta touhua, mutta olen organisoinut reitit työn edistymiseksi sujuvasti.

Torstaina leikkasin ensin nurmikon ja sen jälkeen oli tarkoitus trimmata kanttausurien nurmikkoreunat. Muutaman pätkän sainkin hyvin hoidettua. Sitten trimmeristä loppui siima. Ei hätää, kun varakela kulki mukana. Edessä olikin uusi ongelma, sillä kelakotelon muovinen kansi oli murtunut niin pahasti, että se oli roskistavaraa. 

Siimakelakansi kuvattu sateisella terassilla lauantaina.

 
En yhtään tykkään keskeneräisistä töistä, mutta minkäs teet. Siimakela ei toiminut millään ilveellä ilman kantta. Maalasin jo mielessäni kauhuskenaarioita, että rikkoutuneen muoviläpyskän vuoksi joudun ostamaan kokonaan uuden trimmerin. Tietokone auki ja googlen ihmeelliseen maailmaan seikkailemaan. Ratkaisu löytyikin vikkelästi. Trimmeriin on saatavissa uusia kelakansia. Perjantaille tulikin sitten ostosreissu naapurikylään, josta varaosa löytyi. Harva se päivä jaksan kyllä ihmetellä, miksi vaativiinkin tehtäviin tarkoitettuihin työkaluihin laitetaan helposti rikkoutuvia muoviosia?

Kesäkuun alussa ripottelin pussillisen köynnöstävien kesäkukkien siemeniä isoon ruukkuun. Pussissa mainittiin mm. krassit, joiden taimia mullasta pian pilkistikin. Eräs voimakaskasvuinen, isolehtinen kasvi ihmetytti. En nimittäin ihan heti osannut odottaa, että kesäkukkaköynnösten joukosta versoisi kurpitsa. Kurpitsa kukkii runsaasti, mutta yhtään hedelmää ei ole kehittynyt. Mikähän kurpitsa hän lienee? Varsi venyy ja kasvaa voimalla. Aikoo ilmeisesti siirtyä terassilta meille sisälle.

Kurpitsa siis voi hyvin, krassit vastaavasti eivät. Niihin ilmaantui toukkia, jotka ovat kaiketi kaaliperhosen toukkia. Tämä ei ole mikään yllätys. Näin on käynyt krassien kanssa ennenkin. Yläpihan toisessa paikassa isossa ruukussa kasvaviin krasseihin ei vielä ole toukkia tullut. Kaipa sekin vielä tapahtuu.

Sadepilvinäkymä 10.8.2024

Sadepilvet seilaavat taivaalla, mutta lännessä näkyy jo hieman kirkasta. Nyt on hyvin märkää, sillä viimeisen tunnin aikana vettä tuli vajaa 10 mm.  Puutarhan kuivumista odotellessa on sopiva rako tehdä kotihommia. 

Alkuviikon perhosia, vaan ei kotipihassa.

Kesällä saa kuin saakin sataa. Kunhan se ei murjo hortensioitani.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Uusia asukkaita ja vanhojen muuttoja

Austin-ruusu Emily Brontë

 

Puutarhassamme alkaa olla jo aika täyttä. Se ei kuitenkaan vähennä innostusta uusien kasvien hankintaan. Lapion ja taimen kanssa on vaan tehtävä useampia kierroksia sopivaa istutuspaikkaa etsiessä. Tai sitten jokin jo reheväksi kasvanut vanhempi puska joutaa tehdä tilaa tuoreemmille. Olen kaventanut nurmikkoa jo niin paljon tai poistanut kokonaan, ettei istutusalueita oikein järkevästi voi enää laajentaa. 

Keväällä päässäni syttyi älynväläys, joka johti uuden istutusalueen syntymiseen. Tai paremminkin vanhan alueen kasvillisuuden täydelliseen vaihtumiseen. Poistin kasvimaan päädystä huonovointiset vadelmat ja istutin paikkaan muita kasveja. Alue kantaa edellisten asukkaidensa nimeä eli se on Vattupenkki.

Malus 'Aamurusko' - Koristeomena

Vattupenkin puiston puoleiseen päätyyn istutin koristeomena Aamuruskon. Sellainen meillä jo onkin yläpihan Pikkupuutarhassa. Olisihan noita koristeomenoita muitakin löytynyt, mutta pidän Aamuruskon vaaleanpunaisesta kukinnasta. Puun koko täysikasvuisenakin on juuri tuohon paikkaan sopiva. Se tuo kasvimaalle aikanaan kaivattua varjoa.

Aamuruskon tyvelle ilmestyi kosmoskukan taimi. Toistaiseksi siihen ei ole tullut kukkaa, mutta vielähän tuo ehtii.

Austin-ruusu Emily Brontë

Vattupenkin toiseen päähän istutin Austin-ruusu Emily Brontën. Paikka on Emilylle ehkä liian tuulinen, mutta toisaalta se saa nauttia koko päivän auringonpaisteesta. Emily on kotiutunut oikein hyvin. Postauksen ensimmäisessä kuvassa on yksi sen kukkaryppäistä. Hyvin hento varsi jaksaa kannatella ruuhkaista kukkarykelmää.

Suurin osa ensimmäisistä kukista on jo kuihtunut tai kuihtumassa. Uusia nuppuja on jo esillä. Tämä ruusu se ei turhia kursaile, vaan kukkii täysillä. Sopii minulle.

Sanquisorba obtuse - Nuokkuluppio korvatkoon punaluppion kuvan.

Vattupenkki ei ole kovin leveä, mutta pituutta sillä on useampi metri. Tein pari vuotta sitten marjapensaiden ja lehtikompostien väliin uuden puskalämpäreen, johon istutin Purppuraheisiangervo Diabolon, syyshortensia Vanille Fraisen ja punaluppion. Istutusalue tuntui koko ajan tyhmältä ja paikkaan sopimattomalta. Niinpä Vattupenkin rakentuessa, siirsin Diabolon ja Vanille Fraisen keskelle uutta penkkiä. Myös punaluppio siirtyi Vattupenkkiin. Pensaiden entisen paikan muutin takaisin nurmikoksi. Nurmikko on helpompi leikata, kun ei tarvitse ahtaassa paikassa pyöriä ympyrää.

Imperata cylindrica 'Red Baron' - Hurmesilkkiheinä

Vattupenkin takareunaan istutin nettikaupasta tilaamani kolme hurmesilkkiheinää. Ne olla möllöttivät pitkään sen näköisinä, etten ollut varma niiden juurtumisesta. Heinäkuussa niihin alkoi tulla uutta eloa eli uusia lehtiä on tullut ja mittaakin vähän enemmän.

Samaan penkkiin piti laittamani nettikaupasta niinikään tilaamani kellukka Pink Fluffyt. Ne tulivat juurakoina, jotka istutin ruukkuihin kasvamaan ja vahvistumaan. Kolmesta vain yksi heräsi ja sekin kuihtui lähes samantien. Kahdesta muusta ei näkynyt vilaustakaan. Laitoin kauppiaalle palautetta. Sain kuin sainkin rahat takaisin, mikä on minusta asiallista asiakaspalvelua.

Geranium hyprid 'Rozanne' - Jalokurjenpolvi

Lisäksi istutin Vattupenkkiin jalokurjenpolvi Rozannea. Ajattelin, että mitä nopeammin kasvit täyttävät penkin, sitä vähemmän on tilaa rikkaruohoille. Rozannen kasvutapa on kyllä turhan rento. Se kasvattaa pitkiä maassa makaavia versoja. Kuvauksen mukaan se on tiivis ja tuuheakasvuinen, minkä vuosi se sopii hyvin maanpeitekasviksi. Annan siis Rozannelle aikaa kotiutua kunnolla ja lunastaa lupauksensa. Sen iso, sinilila kukka on näyttävä ja kaunis.

Clematis 'Summer Snow' (Paul Farges) - Lumikärhö

Monilla on varmasti kokemuksia leikkaamattomista vuorimännyistä. Kuinka niistä kasvaa honteloja kummituksia. Oikearinteessä kasvaa malliesimerkkejä hoitamattomista vuorimännyistä. Niiden ulkonäkö on vuosien aikana hieman parantunut, kun ymmärsin vihdoin alkaa niitä typistämään. 

Syksyllä sahasimme pari liian korkeaksi kasvanutta haaraa pois. Saattaa olla, että loputkin vuorimännyt vielä lähtevät, mutta toistaiseksi ne saavat armonaikaa. Sahattujen tilalle jäi ammottava aukko, joka ei silmää miellytä. Pää kipeänä mietin, miten näkymää parantaisin. Lopulta keksin istuttaa lumikärhön, joka viihtyessään kasvaa jätiksi. Näin se täyttäisi tyhjää tilaa ja viherryttäisi ankean paikan nopeasti. 

13.5. istutetusta pienestä lumikärhön taimesta on kasvanut jo iso pehko. Laitoin sille avuksi puolikaaren muotoisen metallituen, jotta köynnös olisi ilmavasti irti maasta. Jotta kärhö saavuttaisi kuvan oikean laidan ulkopuolelle jäävän vuorimännyn rungon, laitoin pari metallista säleikköä ohjaamaan köynnöstä eteenpäin.

Clematis 'Summer Snow' (Paul Farges) - Lumikärhö

Uudessa kärhössa on jo runsaasti nuppuja. Kuten on Päivänliljapenkin korkeassa harjaterästuessakin kasvavassa vanhemmassa lumikärhössä. Sen leikkasin syksyllä aivan alas, kun kärhö oli valtava risukasa. Lumikärhön herääminen vei tavallista enemmän aikaa, mutta heräsipä kuitenkin. Vielä se ei ole entisissä mitoissaan. Ehtii kyllä. Jollei tänä kesänä, niin ensi vuonna sitten.

Hydrangea arborescens 'Pink Annabelle', Hydrangea arb. 'Sweet Annabelle' - Pallohortensiat

Oikearinteen alareunaan jäi edelleen aukko, jota ylemmäs istutettu lumikärhö ei täyttäisi. Eikä ole tarkoituskaan. Siihen istutin kaksi pallohortensia Sweet Annabelleä ja yhden pallohortensia Pink Annabellen, joka on valkoisen pallohortensian vaaleanpunainen muunnos. Kumpikin vaaleanpunainen pallohortensia on täysikasvuisena noin 1-1,5 m. Äkkiseltään katsottuna ovat muutenkin melko samanlaisia.

Ajan mittaan toivon mukaan tuuheutuvat, kasvavat korkeutta ja kukkivat kesäisin runsaina.

Lonicera periclymenum 'Serotina' - Ruotsinköynnöskuusama

Olopihalle uusia istutuksia tuli tänä kesänä vähemmän. Tarpeettomaksi käynyt, lahoava leikkimökki lähti muille maille vierahille. Sen paikalle teimme köynnösnurkkauksen (josta kerron mm. täällä). Nurkkauksen harjaterästukiin istutin kaksi ruotsinköynnöskuusama Serotinaa ja kaksi säleikkövilliviiniä.

Köynnökset ovat jo kiivenneet parimetrisen harjateräksen laelle. Odotan kovasti Serotinan kukkivan. Vielä ei ole nuppuja näkynyt.

Parthenocissus inserta - Säleikkövilliviini

Säleikkövilliviini on myös kiivennyt vikkelästi ylöspäin. Taidan leikata taustalla kasvavista syreeneistä muutaman köynnösnurkkausta hipovan oksan pois, jotta villiviini ei lähde seikkailemaan puihin. Tontin toisessa päässä tukimuurin reunalle istutettu villiviini ei odotusten mukaisesti verhoa harmaata muuria vaan kiipeilee syreeneissä.

Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka

Harmaakäenkukka Oculataa minulla kasvaakin jo useammassa paikassa. Ihmettelin alkukesästä, kuinka kaikki harmaakäenkukat alkoivat kukkia valkoisina. Minne olivat hävinneet pinkkikeskustaiset? Minne olivat hävinneet Saaripalstan Sailalta saadut ja Muhevaiselta ostetut punaiset? 

Ei pitäisi olla niin hätäinen. Puutarhalla on oma tahtinsa. Valkoisiin tuli ihan itsestään pinkki keskusta. Sailan punainen harmaakäenkukka nousi sieltä, mihin se oli istutettukin. Myös ostetut harmaakäenkukat ovat punaisia. Minusta on kiva, että harmaakäenkukka muodostaa iloisia väripilkkuja muiden perennojen joukkoon. Samoin tekee etelänruusuruoho.

Päivänpesän elämää -blogin Katja totesi, että harmaakäenkukan punainen ei oikeastaan ole puhdas punainen. Ei olekaan. Enemmänkin tumma syklaaminpunainen.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Pikkupuutarhan näkyvin uusi asukas on koristeomena Royalty. Se ei ole aivan sitä, mitä halusin. Vuosi sitten istutin kovasti ihastelemani japaninkirsikka Royal Burgundyn, jossa on tummahipiäiset lehdet ja kerrotut vaaleanpunaiset kukat. Surukseni japaninkirsikka ei selvinnyt talvesta. Odotin ja toivoin, vaan elo oli puusta kadonnut. Kiersin puutarhamyymälöitä, soitin useampaan paikkaan ja selasin verkkosivuja. Loppu kaikkialta. Yhden löysin kauempaa, mutta sen hinta kirpaisi liikaa.

Niin sitten päädyin hankkimaan koristeomena Royaltyn. Sen lehdet ovat tummat, vaikkakaan eivät aivan yhtä tummat, kuin Burgundyssä. Royalty kukkii touko-kesäkuussa viininpunaisin kukin. Nekään eivät korvaa Burgundyn vaaleanpunaisia unelmia, mutta aina kaikki toiveet eivät täyty. Olen jo tottunut ajatukseen, että Pikkupuutarhan entisessä Kriikunapenkissä asustaa nyt koristeomena Royalty. Jospa se tekisi keväällä ensimmäiset kukkansakin.

Euphorbia spp. 'Ascot Rainbow' - Tyräkki

Kirjavalehtiset tyräkki Ascot Rainbowt tilasin nettikaupasta. Olivat juuri sitä, mitä odotinkin. Istutin ne Pikkupuutarhan Kivipenkin etureunaan, johon ovat kotiutuneet hyvin. Kukinta taitaa jäädä tältä kesältä. Hyvin ehtivät ensi kesänä. Aika kivan näköinen kasvi minusta.

SAATUJA

Kaikki seuraavat kasvit sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Jos meikäläisellä on jotain kasvia yksi tai kaksi kappaletta, Nilalla niitä on 10 kpl tai 20 kpl. Kasveja on aina kiva antaa ja saada. Jos toinen kuopaisee omasta puutarhastaan pussitolkulla taimia, tulee ainakin minulle hiukan nolo olo. Miten korvaisin saamani kasvit, kun minulla ei ole mitään sellaista, joka toiselta puuttuisi? Eikä moni kaipaa kotiloitakaan, joita kasveissani saattaa olla. 

Olen hyvin iloinen ja kiitollinen saamistani kasveista. Kaikille on löytynyt paikka. Kiitos Nila!

Aster alpinus - Alppiasteri
Corydalis solida - Pystykiurunkannus
Hydrangea arb. - Pallohortensia
Iris, taivaansininen
Iris germanica, keltainen
Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka
Sedum - Maksaruoho

Phlox Peppermint Twist - Syysleimu

MUUTTANEITA TAI JAETTUJA

Seuraavat kasvit ovat muuttaneet paikasta toiseen joko kokonaisina tai jaettuina.

Karhunlaukka (Allium ursinum) uhkasi hukkua Makkaripenkissä valkotäpläimiköiden sekaan. Siirsin sen kasvimaan talon puolella sijaitsevaan Vapaapenkkiin, purppuraheisiangervon oksiston varjoon.

Nilalta pari vuotta sitten saatu Rusettinukki (Androsace sempervivoides) löysi uuden paikan Ovaalipenkin naapurin puoleisesta päästä. Toivottavasti se viihtyy siellä paremmin, kuin Oikearinteessä, jossa sulkaneilikka kasvoi rusettinukin päälle.

Kesäkukkatarhalta vuosi sitten ostettu Punahattu (Echinacea purpurea) siirtyi Pikkupuutarhan Kivipenkistä alapihan Syyspenkkiin. Siellä on jo ennestään punahattuja. En tiedä tämän punahatun lajikenimeä. Se on muita punahattuja huomattavasti matalampi.

Valkovarjohiippa - Epidemium x youngianum 'Niveum'

Tarhavarjohiippa (Epidemium Rubrum) ja Valkovarjohiippa (Epidemium x youngianum 'Niveum') asuivat aiemmin Makkaripenkissä. Niille oli käymässä samoin kuin karhunlaukalle eli valkotäpläimikät uhkasivat hentoja hiippoja. Siirsin hiipat alapihan Kurgaanin varjoiselle puolelle, josta sammalleimu oli ajat sitten lähtenyt ja jättänyt jälkeensä sopivat kasvinmenevät aukot.

Verikurjenpolvi (Geranium sanquineum 'Elke') taasen koki olonsa syyshortensia Vims Redin ahdistamaksi. Sille löytyi uusi paikka Vattunpenkin päästä, koristeomena Aamuruskon ja aidan välistä.

Iris germanica 'Ellenida' (mikäli se Ellenida on) siirtyi Majalispenkin liian varjoisasta paikasta Kurgaanin kentän puoleiselle sivulle, jossa aurinkoa on enemmän tarjolla.

Tähkäimikkä (Pulmonaria Majeste) oli alunperinkin liian ahtaasti Keittiöpenkissä. Sen siirsin Vapaapenkkiin, pienestä syyshortensia Sundae Fraisesta oikealle.

Patjarikko (Saxifraga x arendsii) voi huonosti Pikkupuutarhan Kivipenkissä. Siirsin sen kokeeksi alapihan Ovaalipenkkiin, jossa luulen sen viihtyvän paremmin. Saapa nähdä.

Nukkapähkämö (Stachys byzantina) rehotti Pikkupuutarhan Kivipenkissä kaatuillen käytävälle. Siirsin sen vastakkaiselle puolelle Muuripenkkiin. Jos se ei sielläkään halua seisoa pystyssä, mietitään asia uudelleen. Nukkapähkämö houkuttelee pörriäisiä, jonka vuoksi koitan saada sen viihtymään.

Tiarella cordifolia - Rönsytiarella

 
Rönsytiarella (Tiarella cordifolia) on viihtyessään erinomainen maanpeitekasvi. Kauniskin. Laitoin pari jakopalaa Valkeakuulaan alle, jossa toivon sen valloittavan tilaa. Keväällä hedelmäpuun alustat ovat sinisenään scilloista. Myöhemmin samaiset paikat ovat enimmäkseen mulloksella.

Saamme joka päivä sadetta. Välillä sentään on poutaisempaa ja lämpöä edelleen riittää ihan mukavasti. Harmillisesti sade tulee valtavalla voimalla. Kasvit alkavat olla aika kärsineen  näköisiä toistuvasta rummutuksesta. Lauantai-illan rankkasade painoi syyshortensia Grandifloran oksat maahan, jolloin yksi isompi oksa murtui kokonaan irti. Isokokoiset kukinnot eivät ole muutenkaan keveitä, puhumattakaan runsailla sateilla kostutettuina.

Ihan vähän aikaa sitten blogissa oli puhetta hortensioiden tukemisesta. Mainitsin, ettei pallohortensioita lukuunottamatta muut kaipaa tukea. Ensimmäisen kerran jopa isokokoinen ja paksuoksainen Grandiflora olisi tarvinnut tukemista. Muutaman maassa roikkuvan oksan sidoin runkoon, jotta oksanhaara ei murtuisi.

Kerrankin on syyshortensian kukintoja reippaasti maljakossa. Yksi Pink Annabellen oksakin sinne pääsi. 

Toivon aurinkoisia päiviä märkää puutarhaa kuivattamaan.
Myös teille kaikille kivaa alkavaa viikkoa!

Kolmasosa kesästä vielä edessä

Dahlia 'Cafe au Lait'

 

Täällä etelärannikon läheisyydessä on ollut useampi melko kuiva kesä. Kahtena kolmena edellisenä kesänä on ollut pitkiä helleputkia ilman sateen sadetta. Tonttimme valo-olosuhteet muuttuivat totaalisesti kuusi vuotta sitten. Suojaavan metsikön poistumisen myötä aurinko ja tuuli kuivattavat entistä enemmän. Olen jo ehtinyt unohtaa, miltä tuntuu jatkuva kosteus ja toistuvat sateet, rankatkin sellaiset. 

Viime vuosien pitkinä hellejaksoina iso osa energiasta on kulunut murehtimiseen, miten kasvit selviävät viikkojen kuivuudesta? Pitäisikö taas kastella, mitkä kasvit tarvitsevat vettä eniten, minkä voisi jättää vielä odottamaan sadetta? Tänä kesänä kaiken energian on voinut suunnata muihin asioihin. Sadepilvet ovat hoitaneet hommansa kiitettävän usein ja riittävässä määrin.

Dahlia 'Edinburg'

Kaksi 220 litran sadevesitynnyriä on ollut jatkuvasti täynnä. Kerran sain jo toisesta pohjan näkymään, mutta seuraavan yön rankkasade täytti taas tynnyrin. Kesäkukkaruukkuja on voinut kastella yksinomaan sadevedellä. Myös yläpihan tämän kesän istutetuille tynnyreistä on vettä riittänyt. Kunhan on vain jaksanut kastelukannuja ympäri pihaa kiikuttaa. 

Alapihalle on sentään porakaivoletku ollut vedettynä koko kesän. Olen täyttänyt kaivovedellä kasvarin nurkalla seisovan 200 litran tynnyrin ja kasvarissa Blumatia varten olevan 150 litran vesisäiliön. Olen myös laittanut sadettimen kastelemaan kasvimaan lavakauluksia. Alapihan istutetuille olen muutaman kerran lorottanut vettä suoraan letkusta. Muulloin olen kantanut niille vettä kannuilla ja ämpäreillä. 

Olemme tottuneet omiin systeemeihimme. Mutta jos nyt rakentaisin tai remontoisin taloa, panostaisin kastelujärjestelmän suunnitteluun ja asentamiseen. 

Dahlia 'Arabian Night'

Pilvien hoitama kastelu on keveintä ja mieluisinta niin puutarhurille kuin kasveillekin. Se säästää aikaa ja selkää. Runsaissa sateissa on myös nurja puolensa. Lämmön ja kosteuden vuoksi kaikki kasvaa tänä vuonna niin leveyttä kuin korkeutta. Monet kasvit vaativat normaalistikin tukemista. Nyt vielä enemmän, kun hoikat varret eivät kykene pysymään pystyssä sateen hakatessa niitä voimalla. 

Kelloköynnös avaa kohta ensimmäisen nuppunsa.

 
Kaikki kasvit eivät selvästikään tykkää runsaista vesisateista. Liljat kukkivat lyhyemmän aikaa ja kukat menevät nopeasti huonokuntoisiksi. Joissakin kärhöissä on ruskeita lehtiä. Jopa niin runsaasti, että pelkään niihin iskeneen lakastumistaudin. Princess Katesta leikkasin yhden pitkän verson kokonaan pois, kun lehdet olivat alas saakka menneet ruskeiksi.  

 
Puutarhassa surisee ja pörisee jos jonkinlaisia ötököitä. Ne eivät häiritse, päinvastoin. Sen sijaan kotiloista en tykkää. Nyt niitä on tajuttomat määrät. Katsoo mihin vain, vartta tai lehteä pitkin mönkii isompia ja pienempiä kotiloita, kukinnoissa majailee yksi tai kaksi ja kasvien tyvessä ja seassa niitä vasta onkin. 

Kuivina kesinä kotilot pysyvät mullan sisässä. Tulevat esille lähinnä sateiden aikaan ja jälkeen. Useamman peräkkäisen kuivan kesän ansiosta ehdin jo kuvitella, että kotilot ovat vähentyneet radikaalisti tai kenties kuolleet kokonaan. Ei suinkaan. Ovat vain odottaneet sopivia olosuhteita ja tämä kesä on niiden toiveet täyttänyt. Olen kerännyt kotiloita niin muiden puutarhatöiden ohessa kuin vartavasten kotilojahtiin lähtemällä. Pesuainepurkkeja on täyttynyt useita. Olen ripotellut Ferramolia paikkoihin, joissa tiedän kotiloiden erityisesti majailevan. 

Kotiloita sujahtavat purkkiin ilman valokuvausta. Muut pörriäiset ikuistetaan.

 
Olen sanonut, etten ole yhtäkään kasvia menettänyt kotiloiden vuoksi. Tämän sanomani allekirjoitan yhä. Pitsisiä lehtiä kotilot kyllä kasveihini tekevät. Eikä kyse ole mistään kauniista Rauman pitsistä, vaan välillä reikiä on enemmän kuin itse lehteä. Uskokaa huviksenne, että kotilot ovat myös erinomaisia kiipeilijöitä. Niitä voi ja kannattaakin jahdata myös yläilmoista. Kahden metrin korkeudessa kiipeilevästä kärhöstä löytyy tämän tästä isoiksi kasvaneita kotiloja. Ovatpa sitten  korkeasta sijainnistaan huolimatta helpompia napata pesuainepurkkiin.

Ensimmäiset itse kasvatetut tsinniat.

 
Vielä kesäkuussa olin hiukan stressaantunut, kun koin tekemättömien töiden listan vain kasvavan. Toivoin jokaiseen viikkoon yhden ylimääräisen päivän ja jokaiseen päivään muutaman ylimääräisen tunnin. Ympärilleni katsoessa näin kitkemättömiä kukkapenkkejä, retkottavia kasveja, hoitamattomia kanttausuria. Muu elämä tuppasi varastamaan aikaa puutarhassa työskentelyltä.

Begonia 'Florence'

 
Otin tehtävän kerrallaan urakakseni. Loput jätin sovinnolla odottamaan aikoja parempia. Hellepäivänä saatoin hoitaa kastelun ja muuten köllötin sohvalla romaanin kanssa. Viileämpänä viikonloppuna pakkasin aamulla kottikärryihin lapion ja muut tykötarpeet, työnsin ne työmaan äärelle ja ryhdyin toimeen. Päivällä pidin ruokatauon, iltapäivällä kahvitauon ja illalla työt lopetettuani menin suihkuun. Näin työlista lyheni, rikat tuli kitkettyä, retkottavat kasvit tuettua, kanttausurat huollettua. Istutusta ja siirtoa odottavatkin pääsivät suunniteltuihin paikkoihin. 

Kosmoskukat pysyvät hyvin pystyssä tukematta.

 
Puutarha ei suinkaan työlistan päätyttyä pysähdy niille sijoilleen odottamaan siisteyden ihastelua. Jos yhden rikan olenkin saanut ylös juurineen, vieressä mullan sisällä on todennäköisesti toinen samanmoinen aloittamassa kasvuaan. Puutarhaelämä on jatkuvaa huoltamista, kohentamista, nyppimistä, tukemista. Jos rikat vähenevätkin, puutarhuri keksii kyllä itselleen lisää tekemistä. Harva kasvi lopettaa kasvunsa jollain tietyllä kellonlyömällä, kaikki jatkaa rehottamistaan koko kasvukauden. Jostain niitä uusia taimiakin ilmestyy istutuspaikkaa odottamaan. 

Ukkonen lähestyy ke 24.7.

 
Puutarhaelämä on myös päämäärätöntä kasvien keskellä haahuilua, kukkien ihastelua, ötököiden ihmettelyä ja silkkaa silmäniloa ja omien käsien aikaansaannoksista nauttimista. 

Hauskempaa olisi, jos tänään alkaisi kesäkuu. Ei ala kesäkuu, eikä heinäkuukaan. Siirrymme jouhevasti elokuuhun. On siis edessä vielä kolmasosa kesästä. 

Tervetuloa elokuu! Mitä kivaa meille tarjoatkaan!

Pel. 'Concolor Lace'

Liljoista herukoihin

Lilium l. 'Tiger Babies'

 

Pionien lopettaessa kukintansa tulee hätä, tässäkö ne kaikki nyt olivat? Ei suinkaan, vielä riittää kukkijoita. Nyt näyttämölle astuvat värikkäät liljat. Tiikerililjoista ensimmäiseksi ehti 'Tiger Babies', joka on runsastunut kivasti. Tänä vuonna ne ovat aika korkeita ja kukat kookkaita. Nuput ovat selvästi vaaleanpunaisia, kukat avauduttuaan hennosti oranssinkeltaisen vaaleanpunaisia. Tai miten tuon värin kuvailisi? 

Perinteiset oranssit tiikerililjat ovat vielä nupulla. Samoin kerrotut tiikerinlilja Flore Plenot.

Lilium 'Spring Pink'

Spring Pink -liljan istutin neljä vuotta sitten. Samalla nimellä on myös kerrottua, enemmän vaaleanpunaista liljaa. Tämä omani on yksinkertainen, aavistuksen vaaleanpunainen. Terälehtien reunojen ohut viininpunainen raita on kuin hienoin siveltimenveto. Minusta tämä on tyylikkään kaunis lilja. Tämä on myös kestävä lilja. Se on lisääntynyt ja kukkii uskollisesti joka kesä.

Lilium 'Sweet Surrender'

Lempililjoihini kuuluu ehdottomasti kermanvärinen tiikerililja Sweet Surrender. Olen istuttanut sitä useampaan paikkaan ihan vain siksi, että sitä katselee mielellään vaikka monta kertaa päivässä tai päivän kerrallaan. Nuokkuva kukka vaatii kuvaajalta notkeutta, jos haluaa saada ikuistettua kukan "kasvot" kokonaisuudessaan.

Lilium Asiatic Mix

Vuosien myötä on tullut istutettua monenvärisiä liljoja. Mix-pussukoiden sipuleista ei tiedä, mitä väriä niistä nousee. Toisinaan värit ovat ihan muuta, mitä pussin kuva lupaa. Tai väriyhdistelmät eivät välttämättä miellytä silmää. Tuntuu, että varhaisimmista liljoista parhaiten vuodesta toiseen kukkivat voimakkaan oranssit ja keltaiset liljat. Sisäänkäynnin Bermuda-penkkiä katsellessani kummastelen, olenko tosiaan istuttanut sellaisen määrän oransseja liljoja. Kukapa muu niitä olisi penkkini multaan käynyt kätkemässä?

Lilium 'Mapira'

Liljakukkoja löytyi heti, kun kirjopikarililjat nousivat. Ensimmäiset punatakkiset liljakukot nitistin kylmästi sormieni välissä. Vaatii hieman suunnitelmallisuutta metsästää liljakukkoja. Käsi kannattaa viedä kukkoa kohden alasuunnasta siten, ettei käden varjo osu liljakukkoon. Silloin se pudottautuu selälleen, eikä mustamahaista liljakukkoa sitten mullasta helposti löydä. 

Kokeilin puutarharyhmän vinkkiä suihkuttaa valkosipuliuutetta liljoille. Liljakukot kuulemma hakeutuvat liljoille niiden hajua seuraten. Valkosipuli sekoittaa ötököiden suunnistuksen, jolloin liljat säästyvät. Suihkutuskierroksia olisi kannattanut tehdä useammin. Jonkun verran olen löytänyt vioituksia, mutta vinkki toimi silti mielestäni aika hyvin.

Karviainen

Karviaiset eivät ole vielä aivan kypsiä. Niitä on kypsymässä kaksi pensaallista. Marjapensaamme kasvavat aurinkoisessa paikassa. Herukat kypsyivät, joten linnoittauduimme Pojan kanssa viikko sitten lauantaina marjapuskiin herukoita keräämään. Oksat notkuivat marjojen painosta. Osa oli jo niin kypsiä, että oli oltava tarkkana, etteivät varisseet maahan. Etenkin punaherukat ovat tänä vuonna kookkaita. Pienen osan pakastin rasioihin kokonaisina. Muut keitin mehuksi.

Kaksin poiminta sujui sutjakkaasti kuulumisia vaihdellen ja maailman asioista jutellen. Ukkokulta kävi välillä tekemässä väliaikatarkastuksia ja maistelemassa marjoja.

Tapaan leikata muutamia vanhempia oksia herukkapensaista marjojen keräämisen jälkeen. Nyt piti sateiden vuoksi odottaa pari päivää töihin päästäkseen. Kovin montaa oksaa en poistanut. Muutaman lamo-oksan poistin ja joitakin pitkiä oksia lyhensin, etteivät roiku marjojen painosta maassa. Lopuksi kaivoin pois marjapensasalueelle levittäytyneet nukkapähkämöt ja sinipiikkiputket. Vähensin myös kaikkialle rönsyileviä ahomansikoita. Viimeisenä kitkin rikkaruohot ja siistin kanttausurat.

Saman kohtelun sai kasvihuoneen sivussa kasvava valkoherukka ja sen istutusalue. Vauhtiin päästyäni olisin siivonnut muitakin alueita, mutta vaihteeksi alkoi satamaan. 

Perusteelliseen kitkemiseen menee yllättävän paljon aikaa. Sitä kun huomaa siinä kitkiessä monia muitakin asioita, jotka tietenkin pitää juuri sillä hetkellä hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Haluan saada aina yhden kokonaisuuden kerralla tehtyä. En tykkää keskeneräisistä asioita. Jos taas ahmii liikaa tekemistä, onkin selkä jäykkänä ja totaalisesti uupunut olo. Mutta mieli hyvä. Varmaan olisi viisaampaa hoitaa kitkennät ja siistimiset pieninä annoksina.

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna kirjoitti jutussaan (Yksi teko hyönteisten hyväksi), kuinka myös puutarhan janoiset hyönteiset kannattaa ottaa huomioon. Puutarhassani on jalallinen lintujen juottoallas, jossa vesi ei pysy, vaan valuu saumoista pois. Joskus olen laittanut astian esimerkiksi perhosille, mutta muita hyönteisiä en ole älynnyt huomioida. Laitoin muutama kesä sitten kahdella eurolla ostamani peltisen astian alapihalle, marjapensaiden viereen. Siinäkään vesi ei pysynyt. 

Vein pari mattoa pesulaan ja samalla reissulla kävin Ikeassa etsimässä sopivaa astiaa. Löysinkin laakean, metallisen lautasen tai tarjottimen tai mikä lieneekään muutamalla eurolla. Laitoin sen syyshortensioiden läheisyyteen, tekemäni betonisen rapskulehtimaljan (maljassa ei vesi kauaa pysy) päälle. Minnan vinkistä laitoin astiaan myös pari kiveä, jotta ötökät eivät suotta huku.

Idea on niin kiva, että laitoin sitten toisenkin vesiastian marjapensaiden läheisyyteen. Paikka ei ehkä ole paras mahdollinen, joten astia varmaan vielä muuttaa toisaalle. Kaunis, vihreä, kasvikuvioinen astia on keraaminen. Se on muistettava hakea syksyllä pois, koska astia tuskin kestää halkeamatta pakkasta.

Rosa 'Sointu' - Tarhakurtturuusu

Sävelen ja neilikkaruusun kukinnan yltyessä, Sointu hidasti tahtiaan. Olihan se aloittanut paljon edellisiä aiemmin. Leikkasin Soinnusta kaikki kuihtuneet kukinnot pois. Siitä se kiitti aloittamalla kukkimisen uudelleen. Saman operaation tein teresanruusulle ja kohta pitäisi käydä operoimassa myös Sävel. Ei mene montaa päivää, kun uusia nuppuja ilmestyy näihin ruusuihin, jos niiden kuihtuneita kukintoja vain jaksaa ja muistaa leikata.

Hymenocallis - Lukinlilja

Vuosia sitten kevätmessuilta ostamani lukinliljat avasivat nuppunsa. Vaikka kukkavanoja oli useampi ja jokaisessa kolme nuppua, oli kukinta nopeasti ohi. Lukinliljan kukka on hauskan näköinen. Joku kimalainen on kanssani samaa mieltä. Se on kömpinyt lukinliljan kukan sisään.

Nostan lukinliljan sipulit syksyllä pois ruukusta samoihin aikoihin daalioiden kanssa. Säilytän sipuleita kellarissa. Keväällä istutan sipulit uuteen multaan. Viime vuonna laitoin sipulit liian aikaisin ruukkuun, jonka pidin pitkään kellarin lämmössä. Lilja nousi pintaan ja teki pari kukkavanaa pian ulostuonnin jälkeen. Tänä vuonna yritin olla viisaampi ja toin ruukun heti ulos, kun olin laittanut sipulit multaan. Sipulit saivat rauhassa herätä talviunestaan. Kukkivatkin sitten enemmän oikeaan aikaan, kuin vuosi sitten.

Kesäkukka Vaula

Kelloköynnöksissä on ensimmäiset nuput. Avautumista saa vielä odottaa. Keijunmekko on kukkinut jo pitkään. Ensimmäisen kerran ostin kesäkukaksi vaulan. Se olisi varmaan näyttävämpi amppelissa. On se ihan riittävän hieno kukkalaatikossakin peittäessään terassin kaidetta.