Yhtä sun toista kivaa

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Tämän jutun kuvat on otettu viime keskiviikkona ennen torstaina alkanutta lumisadetta. Pakkasöitäkin on ollut, mutta toistaiseksi näyttäisi, ettei mikään kasvi ole niistä erityisesti ottanut nokkiinsa.

Tarhakylmänkukkia on noussut eri paikoissa. Etenkin vanhemmat istutukset ovat jo hyvin kasvussa. Pari vuotta sitten istutetuissa on jo eloa. Viime kesänä istutetuissa ei vielä kaikissa.

Pulmonaria 'Majeste' - Tähkäimikkä

Tähkäimikän istutin Keittiöpenkkiin keväällä 2022. Kyllä se istutuspaikassaan pärjäsi, mutta oli jäädä valkotäpläimikkien alle. Viime vuonna loppukesällä siirsin tähkäimikän alapihan Vapaapenkkiin. Jonkin aikaa istutuksen jälkeen huomasin, ettei kasvista ole näkyvissä yhtään mitään. Laitoin paikkaan merkin, jotta en epähuomiossa siinä mylläisi.

Nyt pääsin iloitsemaan, sillä tähkäimikkä on selvinnyt talvesta ja nousee parhaillaan terhakkaana mullasta. 

Tähkäimikän lehdet ovat kirjavat, hopeanhohtoiset. Kukat samankaltaiset kuin valkotäpläimikällä. Kukkien sanotaan houkuttelevan pörriäisiä.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

Valkotäpläimiköitä kasvaa sekä Keittiö- että Makkaripenkeissä. Ensimmäiset valkotäpläimikät istutin Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin, jossa ne alkoivat rehottaa vähän liiankin tehokkaasti. Netin mukaan valkotäpläimikkä sopii maanpeitekasviksi puolivarjoon tai varjoisaan paikkaan. Siinäpä siis oivallinen kasvi Keittiö- ja Makkaripenkkeihin, jotka ovat varjoisimpia paikkoja pihassani. Näihin paikkoihin kolataan lunta, jolloin se junttaantuu kovaksi, jopa jäätyy. Katoltakin saattaa pudota lunta.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

 
Siirsin imikät riskillä pois Kriikunapenkistä. Se riski kannatti. Keväisin Keittiö- ja Makkaripenkki ovat varsin rytöisen näköisiä. Ei haittaa, sillä harmaanruskeaa on monessa muussakin paikassa. Talvella taasen on lumista ja pimeää, joten istutusalueita ei tule liiemmin katselleeksi. 

Sieltä ne taas nostavat päätään. Kuivien lehtien, niin omiensa kuin kaikkien muidenkin keskeltä. Nuppujakin on jo näkyvissä. Toukokuussa alue on täynnä hyväkuntoisia lehtiä runsaine kukkavanoinen. 

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Bermudan eli sisäänkäynnin edustan penkissä koreaköynnöskuusamassa oli lehtiä läpi talven. Nyt siinä on kaiken aikaa kasvavia ja lehtiin puhkeavia silmuja. Serkkunsa, alapihalla kasvava ruotsinköynnöskuusama 'Belgica Select' on myös hereillä.

Eniten ilahduttaa viime keväänä puretun leikkimökin tilalle rakennetun köynnösnurkkauksen ruotsinköynnöskuusama 'Serotinojen' herääminen. Saanko nähdä niiden kesällä kukkivan? Toivottavasti.

Clematis alpina 'Columella' - Tarha-alppikärhö

Ei liene ihme, että alppikärhöt pukkaavat jo silmua. Sekä sininen alppikärhö, että vaaleanpunakukkainen Columella. Kumpikin Pikkupuutarhan Köynnöskäytävän kaariportissa. Myös Olopihan tarha-alppikärhöt 'Purple Dream' ja 'Willy' sekä tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' ovat jo hereillä. Muissa kärhöissä ei heräämisen merkkejä ole näkyvissä. Tosin ihan kaikkia en ole kovin tarkkaan edes tutkinut. Kärhöt ovat tunnetusti hitaita ja oikukkaitakin köynnöksiä. Ei siis kiirehditä niiden kanssa.

Corydalis solida 'Purple Bird' - Pystykiurunkannus

Monta kertaa olen jo teillekin murehtinut peurojen syömiä pystykiurunkannus 'Beth Evanseja'. Onneksi Betit ovat tehneet sinne tänne siementaimia, joissa parissa on jopa kukkia. Onneksi peurat jättivät  kiskomatta kasveja kokonaan mullasta. Kukintaa on odotettavissa taas ensi vuonna.

Pikkupuutarhaan peurat eivät ole menneet. Kiitos verkkovirityksieni. Siellä kukinnan on aloittanut purppurainen 'Purple Bird'. Myöhemmin niin Pikkupuutarhassa kuin alapihallakin kukkimaan ryhtyvät siniset 'Craigton Bluet', jotka olen saanut Lappalainen etelässä -blogin Nilalta.

Fritillariat eli Keisarinpikarililjat

Keisarinpikarililjat ovat pakkasten ja lumen vuoksi harrastaneet ahkerasti joogaa. Muutamana aamuna ne ovat olleet lähes kaksinkerroin. Päivän mittaan ovat kuitenkin suoristaneet selkänsä. Yhtenä yönä kävin laittamassa keisarien päälle harson, kun pelkäsin pakkasen tekevän niille pahoja kolttosia. Seuraavina öinä unohdin harson, mistä ei näytä olleen haittaa.

Alapihan Päivänliljapenkin keisarit ovat kaikkein pisimmällä (kollaasin vasen kuva). Yläpihan Allaspenkissä tulevat hyvin perässä (kollaasin oikea alakuva). Viime kesänä nämä keisarit kukkivat huonosti. Katsotaan, kuinka nyt käy. En ole käynyt tutkimassa nupputilannetta.

Kollaasin oikeassa ylälaidassa on keltaiset keisarit eli 'Luteat'. Ne ovat olleet vähän huomaamattomassa paikassa jo vuosikausia. Viettivät pitkään aikaansa kukkimattomina, kunnes parina viime kesänä ne ovat innostuneet kukkimaankin. Elän jännittäviä hetkiä niiden kanssa.

Iris ret. 'Purple Hill'

Kevätkurjenmiekkojen kukinta on jo valtaosin ohi. Ruusupenkin 'Purple Hillit' ovat aina nousseet muita myöhemmin. Niinpä ne ovat edelleen hyväkuntoisia. Kuvan ulkopuolelle jää toinen, vähän isompi ryhmä, joka on selvästi laajentunut. 

Kevätkurjenmiekkojen kukinta oli tänä keväänä runsasta. Jopa pari vuotta kukkimattomana noussut 'Frozen Planetkin' teki kaksi kukkaa. Iriksiä on ehdottomasti kannattanut istuttaa. Aion jatkaa niiden lisäämistä, kun näyttävät viihtyvän hyvin.

Iris ret. Katherine Hodgkin

Toinen Matti tai Maija Myöhäisten kevätkurjenmiekkojen keskittymä on Pikkupuutarhan Kivipenkissä. Paikka on valoisa, mutta lumi sulaa tästä monia muita paikkoja myöhemmin. Karherinet ovat alkaneet runsastua, mistä iloitsen. Takana osin iristen päällä rötköttää talven jäljiltä resuinen, tummalehtinen mantelityräkki (Euphorbia amygdaloides). Elossa on eli tässä vaiheessa ei mitään moitittavaa.

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu

Lauantai-aamun luminen pakkasmaisema on vihdoin muuttunut aurinkoiseksi +8 asteen lupaavaksi kevätsääksi. Päivä on mennyt kotihommissa, koska niitäkin on välillä tehtävä. Istahdin myös tietokoneen äärelle päivittääkseni kasvilistojani. Ensi töikseni yhdistin Istutusalueiden kasviluetteloon sipulikasvit, jotka tähän saakka ovat olleet omalla listallaan. Kätevämpää nähdä yhdellä silmäyksellä tietyn penkin istutukset kuin että kuskaisi mukanaan monia eri listoja. Paitsi että harvemmin listoja pihalle vien, vaikka toisinaan syytä olisi.

Prunus padus - Tuomi

Sunnuntain sää näyttää lupaavalta. Ei haittaa, vaikka olisi viileämpääkin, kuhan ei sada mitään eikä pohjoistuuli puhalla. Keväisiä töitä puutarhassa riittää eli sunnuntain aion viettää pihalla. 

 

Viluiset valkovuokot

Viluiset valkovuokot

 
Säätiedotukset ovat pitäneet hyvin paikkansa. Torstai-iltana lumisateen ennustettiin alkavan klo 20. Hivenen taisi hiutaleet tulla etuajassa, vaan ei paljon. Koko illan valkoista töhnää sitten tulikin kovan tuulen siivittämänä. Aamulla herättiin lumiseen maailmaan, mutta ei sentään umpihankea ollut yön aikana kehittänyt.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja Päivänliljapenkissä

Kirjastosta tuli muistutus eräpäivän lähestymisestä, joten oli pakko lähteä liikkeelle. Auto oli aamulla vielä luminen ja tuulilasikin kaipasi rapsuttamista. Katsoin parhaaksi lähteä kirjastoon kävellen. Käsineet ja pipo olivat tarpeen. Menomatkalla ei tullut vilu, mutta palatessa kylmä tuuli jäädytti naaman peruslukemille.

Kamera oli tietenkin mukana. Koskaan ei tiedä, josko jotain mielenkiintoista tulee vastaan. Pientareella jään läpi puskee vihreyttä. Tässä kasvi on saanut jäisen helmen hatukseen.

Vuohenputkia ei paljon pakkaset ja pohjoistuulet hetkauta. Tuoreen vihreitä versoja katsellessani tuumasin, että tässähän olisi päivän salaattiainekset. En alkanut niitä kävelytien kupeesta keräilemään. Astuin nimittäin hetki ennen tätä vuohenputkikeskittymää koirankakkaan. Se takertuu kengän pohjaan tosi tiukasti. Loppumatkan taisin melkeinpä raahata toista jalkaa pyyhkiäkseni kakkaläjän tavalla tai toisella kengästä pois.

Pajunkissa

Pajuissa on tänä vuonna valtavasti kissoja. Siis pajunkissoja. Monissa pajunkissoissa eli kukintosilmuissa on jo näkyvissä varsinaiset pajun kukat. 

Sunnuntaina onkin palmusunnuntai, jolloin pikkuiset noidat kiertävät virpomassa alueen asukkaita. Lapset ovat askarrelleet hienoja vitsoja, joita sitten antavat virpomisen jälkeen virvotuille. Palkaksi annan heille yleensä suklaamunia. 

Virpomisikäisten lasten määrä meidän alueella vaihtelee. Nyt taitaa olla enemmän ihan pieniä, joista ei vielä ole virpojiksi. Olen kuitenkin varautunut palkitsemaan virpojia.

Kirjastoreittini yksi osuus muodostuu kujasta, jota kävellessäni tapaan katsella oikealla kasvavaa hienoa lehtikuusta. Nyt tiirailin, näkyisikö sen latvassa sepelkyyhkyä, jonka kuulin aikaisemmin siellä huhuilevan. Eipä näkynyt. Sen sijaan vasemmalta kuului reipas määkäisy. Lammas siellä aidan takana tuijotti minua. Aiemmin tässä talossa on ollut ankkoja. Nyt kaksi tai kolme lammasta. Tällä kertaa näin vain yhden.

Marjapensas alueen tulppaaneja.

Kotipihaan päästyäni piti tietenkin kiertää tsekkaamassa, mitä kuuluu lumessa kärvisteleville kasveille. Valaita tai delfiinejäkö siellä sukelteli? Ei suinkaan. Marjapensasalueella nousussa ovat tulppaanit, joita peura eikä metsäkauris ehtineet vielä napostella.

Torstaina alkuillasta näin vastapäisen naapurin pihalla loikkivan peuran. Samassa Ukkokulta tuli sisään. Hän oli jahdannut samaisen peuran rajanaapurin terassilta pois. Yrittikö päästä vieraisille naapuriin?

Kevätvirkkuja valkosipuleita

Ukkokullan valkosipulit ovat heränneet. Viime vuonna useimmille valkkareille kävi köpelösti. Olivat mädäntyneet, mihin syynä luulen olleen laatikkoon keväällä syntyneen jääkannen. Edelliskeväänä jääkansi oli vielä paksumpi, mutta silloin valkosipulit pärjäsivät paremmin. Tänä vuonna ei jäätä ole ollut. Pelkästään lunta ja sitäkin varsin vähän.

Krookuksista moni on jo kukkimisensa kukkinut. Metsäruusun törröttävien juurakoiden keskellä kasvaa muutama sinne mm. multatöiden ohessa eksynyt krookus. Tämä yksilö ei osaa päättää, avautuisiko osittain vai kokonaan. Tai sitten se yrittää matkia kevätkurjenmiekkoja.

Metsäruusun kaivuprojekti etenee. Palaan siihen, kun on jotain konkreettisempaa kerrottavaa.

Uusi Zilga-tuki ja puutarhaportti sekä kivikannas ovat vielä kesken

Aloitin uuden työmaan edellisenä viikonloppuna. Tämä on taas niitä hommia, jossa yksi asia johtaa toiseen ja kolmanteen. Istutin vuosia sitten viiniköynnös Zilgan kasvihuoneeseen, mikä oli idiootti tempaus. Eihän sinne Zilgan viihtyessä olisi muuta kohta mahtunutkaan. Älysin erheeni nopeasti ja yhtä nopeasti lapioin viiniköynnöksen Päivänliljapenkin päähän. Siellä se olla nyhjötti niin vaatimattomana, että ajattelin sen kuolleen. Hankin meille uuden Zilgan, jonka laitoin yläpihalle pergolan päätyyn. Siellä se kasvaa ja kukoistaa oikein hyvin.

Vuotta myöhemmin istutin lumikärhön Päivänliljapenkin viiniköynnöksen lähelle omaan tukeensa. Zilga taisi tykätä kärhöseurasta, koska kolmen viime vuoden aikana se on ottanut hurjan kasvuspurtin. Pohdin jo sen ylös kaivamista ja muualle siirtämistä. Viiniköynnös työntää tunnetusti juurensa syvälle. Niinpä luovuin ylöskaivuajatuksesta ja päätin jättää Zilgan niille sijoillensa.

Talven hiljaisuudessa harmaat aivosolut tekevät omaa kehitystyötään. Keksin laittaa Zilgalle oman tuen, jotta se ei sotkeentuisi lumikärhön kanssa. Näin syntyi idea alapihan uudesta puutarhaportista, joka toimisi samalla viiniköynnöksen kasvutukena. Päivänliljapenkin ja marjapensasalueen väliin tulee siis kakkoskakkosista ja raudoitusverkosta köynnöstuki/portti. Portin laelle tulee poikkipuita, kunhan sää lämpiää sen verran, että Ukkokulta tarkenee nakutella vasarallaan.

Päivänliljapenkin toisen pään keskeneräinen kivikannas.

Päivänliljapenkin molemmissa päissä on ollut kapea nurmikannas. Olen saanut nurmikon leikattua jotenkuten kallistamalla ruohonleikkuria kannasten kohdalla. Nyt kaivoin nurmikon pois molemmista kannaksista. Laitoin alueille kivituhkaa, johon upotan kiviä. Tämäkin työ on vielä kesken. Kulkeminen onnistuu myös kottikärryjä työntäen. Nurmikonleikkuu väheni jälleen parin palasen verran.

Yöllä satanut lumi alkaa olla jo sulanut, mutta edelleen on hyvin kylmä. Lauantaiksi luvataan lisää lumisadetta. Sen jälkeen pitäisi jälleen lämmetä. Toivottavasti ennusteet toteutuvat. Olisi kiva päästä jatkamaan pihatöitä.

Mukavaa viikonloppua ja lämpimämpiä kevätpäiviä kaikille!

Pieni ja punainen

 
Kristiina K:n huhtikuun haasteen aiheena on Pieni ja Punainen. Kiitos hänelle näistä hauskoista kuukausihaasteista. 

Siihen nähden, että punainen on yksi mieliväreistäni, sitä löytyy yllättävän vähän niin vaatteista kuin tavaroistakin. Miettiessäni sopivaa kohdetta haasteeseen, tuijotin työhuoneen hyllyä. Kas, sieltä se kohde löytyykin. Kirkkaanpunainen Palaset-kuutio, jonka olen ostanut 80-luvulla. Tämä punainen oli pitkään tyttären huoneessa. Samanlainen Palaset-kuutio valkoisena toimi jonkin aikaa korurasiana pikkuvessan pöytätasolla.

Kuutiossa on kolme vetolaatikkoa. Yhdessä laatikossa säilytän muistitikkuja ja kameran muistikortteja.

Toisessa laatikossa on pinssejä, magneetteja ja muuta pientä sälää.

Kolmannessa laatikossa on ohjelmistolevykkeitä, joista osa on jo tarpeettomia. Esimerkiksi kameroiden mukana aiemmin tulleet ohjelmistot voi nykyisin ladata netistä. Joskus olen laittanut käytöstä poistettuja romppuja roikkumaan siimalla marjapensaiden lähelle lintujen pelotteeksi. Olen luopunut tavasta, koska räkättejä ei pahemmin meidän puskissa käy.

Tiesin Palaset-kuutioiden olevan kotimaista tuotantoa. Niitä valmistetaan edelleen. Yllätyin kuitenkin näiden tuotteiden mielenkiintoisesta historiasta. 

Alla muutama Palaset -yhtiön sivuilta poimimani tieto. Lisää pääset lukemaan tästä.

"Tarinamme alkaa vuodesta 1959, jolloin pääkonsuli Heikki Tavela halusi tarjota pankeille jotain uutta. Hän ei ehkä tuolloin arvannutkaan millaisen historiallisen säästölippaiden tarinan hän aloitti, tarinan, joka jatkuu edelleen.

Kaikki sai alkunsa Maapallo-säästölippaasta. Tätä seurasi Possu, Roope Ankka, Hippo, Faunit ja monen monta muuta monille tuttua hahmoa. Säästölippaiden eri versioita onkin toimitettu jo miljoonia kappaleita ympäri maailmaa.

1972 markkinoille lanseerattiin Ristomatti Ratian suunnittelema, muovisiin Palaset-kuutioihin perustuva tuotesarja, joka valloitti markkinat laajasti. Palaset-moduulikalusteet toivat värit suomalaisiin koteihin. Muuntuviin ja värikkäisiin Palaset-moduuleihin pakattiin niin kirjat, LP-levyt kuin viinipullotkin. Palaset-kuutioiden ydinajatus oli luoda tilaa kaikenlaisiin koteihin. Kuutiot olivat iloisen värisiä, monikäyttöisiä ja ajattomia muodoiltaan. Sarjasta tuli heti suosittu niin Suomessa kuin muissakin pohjoismaissa.

Vuonna 1975 Kuutioiden perhe sai jatkoa, kun Ristomatti Ratia suunnitteli kooltaan pienemmän laatikkosarjan kodin pientavaroiden säilytystä varten. Neljä vuosikymmentä myöhemmin nämä tuotteet ovat edelleen tuotannossa ja ne ovat haluttuja tuotteita koteihin ja toimistoihin ympäri maailmaa."

Maaliskuun sukat

 

Kutominen on jatkunut maaliskuussakin. Lähinnä iltaisin Ukkokullan seurana telkun äärellä.

Ystäväpariskunnalle kudoin tuliaisiksi villasukat. Miehelle tummanharmaasta 7veikasta raidallisin varsin. Raitoihin sain käytettyä pieni nöttösiä.

Vaimolle taasen Merja Ojanperän HelmiOrvokit viininpunaisesta ja valkoisesta 7veikasta. Unohdin kuvata sukat, joten tämä kuva on kahden vuoden takaa samanlaisista sukista.

HelmiOrvokki on kaunis malli, jota olen kutonut useissa väreissä. Alkuperäisessä mallissa varressa on muutama virkattu kukka. Ne jätän pois kahdesta syystä. Olen huono virkkaaja ja pullottava kukka tekee sukanvarresta liian paksun esimerkiksi saapikkaisiin tai nilkkureihin.

Vihreästä (330) 7veikasta tein vaihteeksi itselleni villasukat. Varteen laitoin kuviota. Kädenjälki on näissä harvinaisen epätasaista. Osittain se johtunee etusormessa olleesta haavasta, johon tökkäsin puikolla monta kertaa, vaikka kuinka yritin varoa.

Ukkokullalle kudoin tummansiniset (170) sukat vaaleansinisillä (103) raidoilla. Hän ei ole vielä näitä sukkia saanut. Maaliskuun sukkapino odottaa edelleen työhuoneen pöydällä siirtymistä joko odottavien laatikkoon tai suunnittelemilleni vastaanottajille.

Tykkään Novitan Nummi-langasta, jossa on seassa sekavärisiä pilkkuja. Etsin lankaa monesta kaupasta sitä löytämättä. Lopulta tilasin muutaman kerän suoraan Novitalta.

Samalla harjoittelin tummaruskealla langalla kirjoneuletta, jotta oppisin pitämään langat riittävän löysinä kiristystä välttääkseni. Lankana on näissä beige Nummi-lanka (947).

Nummi-lankaa on myös vaaleanpunaista (948). Nämä valmistuivat edellisen beigen värisen sukan mallilla.

Matalavarsisukkia on mukava ja nopea kutoa. Tässä ketunruskeat (273) matalavarsisukat 42:n koossa.

Samaan syssyyn tein toisetkin matalavarsisukat. Käytin tummansinistä (170) 7veikkaa. Sukan kooksi tuli 43-44.

Yhtenä iltana kudoin myös kirkkaanpunaisen solmupannan Satun Tuulian blogista löytämälläni ohjeella. Samanlaisia olen kutonut ennenkin. Panta jäi kuvaamatta.

Huhtikuun ensimmäisenä aloitin polvisukat saamastani 7veikan Raitalangasta. Työ on edennyt hitaasti, kun olen viettänyt vapaa-aikaa enemmän pihatöiden parissa. Valmistuvat sitten kun valmistuvat. En pidä niiden kanssa kiirettä.

Koska kukkii -haaste: 1. raportti

Crocus 'King of the Striped'

 

On aika raportoida Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan laittamasta "Koska kukkii" -haasteen tilanteesta, johon tartuin 24.2.2025. Haasteeseen valitsemani kasvit ovat seuraavat:

Crocus 'King of The Striped' - Kevätsahrami, kukkii 12.4.
Puschkinia scilloides - Posliinihyasintti, kukkii 18.4.
Hyacinthus 'Woodstock' ja 'Pink Surprise', kukkii 25.4.
Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus, kukkii 28.4.

Kasvien kukkimisajankohtia valitsessani ajattelin sinne tänne heilahtelevan kevään vaikuttavan enemmänkin kukkimisajankohtaan, mitä sitten on tapahtunut. Loppujen lopuksi kasvien syntymäpäiväajankohta taitaa olla tallennettuna niiden sipuleihin. Näin ne heräävät melko samoihin aikoihin säistä riippumatta. 

Arvaukseni näyttävät menevät pieleen ihan kunnolla. Muitakin vastoinkäymisiä tämän haasteen puitteissa olen kokenut.

Crocus 'King of The Striped' Ovaalipenkissä 4.4.

Crocus 'King of The Striped' oli Vasenrinteessä nupulla 31.3. Niistä avautui 1.4. ainoastaan kaksi. Muut söi metsäkauris. Ovaalipenkissä kasvaa samaisia krookuksia, joissa nuput ilmestyivät 4.4. Avautumista hidastaa kylmä sää.  

Arvio 12.4. - toteutunut 1.4.

Puschkinia scilloides - Posliinihyasintti Vattupenkissä 31.3.

 
Kakkokseksi valitsemani Puschkinia scilloides - Posliinihyasintti nousi esiin ja tuli nupulle 4.4. Parissa muussa paikassa se jo kukkii samaisena päivänä. Seurantaan valitsemassani Ruusukolmiossa nuput ovat edelleen hyvin pieniä. Avautuminen saattaa hyvinkin osua veikkaamalleni päivälle 18.4., jos hyytävät säät väistyvät. 

Arvio 18.4. - toteutunut: avoin.

Hyacinthus 'Woodstock' ja 'Pink Surprise' Vasenrinteessä 4.4.

 
Kolmas kukintaveikkaus on Vasenrinteen hyasintit 'Woodstock' ja 'Pink Surprise' 25.4. Kolmea viikkoa näiden nuppujen avautumista tuskin tarvitsee odottaa, vaikka kuinka kylmää pääsiäiseen saakka olisi. Missähän ajatukseni ovat olleet arvauksia tehdessäni?

Arvio 25.4. - toteutunut: todennäköisesti arvausta aiemmin.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus Allaspenkissä 3.4.

 
Pystykiurunkannus 'Beth Evansin' kukkimisajan arvaukseni meni mönkään vielä enemmän, mitä hyasinttien arvaus. Nämä olisivat avanneet nuppunsa ehkä jo pe 4.4., kun arvaamani ajankohta oli 28.4. Metsäkauris kävi popsimassa nämä Allaspenkin kiurunkannukset, kuten myös muihin paikkoihin istuttamani. 

Arvio 28.4. - toteutunut: todennäköisesti arvausta aiemmin.

Pieleen mennyt veikkaus ei harmita, ei sitten yhtään. Paljon enemmän harmittaa menetetyt kasvit. Onneksi sorkkaelukka ei sentään kiskonut näitä irti maasta, kuten se tekee tulppaaneille. Yhden tulppaanin sipulin löysin portailta, jonne se oli Syreenipenkin tulput lyhennettyään ilmeisesti lörppähuulistaan pudottanut. 

Corydalis solida 'Craigton Blue' 5.4. Vattupenkissä

Onneksi muutama pystykiurunkannus saattaa minua kukinnallaan ilahduttaa. Jos vain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu sinikukkainen 'Craigton Blue' selviää näiden päivien kylmyydestä. Myös Pikkupuutarhan purppurainen 'Purple Bird' on jo nupulla ja toistaiseksi ehjänä.

Hyytävän kylmä aamu

Eranthis hyemalis - Italiantalventähti

Aurinkoisten ja lämpimien päivien jälkeen heräsimme lauantaina hyytävän kylmään aamuun. Yön aikana maahan oli satanut untuvaista lunta. Kasvihuoneen mittarin mukaan yöllä oli ulkona ollut alimmillaan -4.5℃. Tämä oli ennusteiden mukaan odotettavissa, mutta lumi ja pakkanen tuntuvat silti ikäviltä. Sama meno jatkunee ainakin viikon verran eteenpäin. Sunnuntaivastaiselle yölle pakkasta on luvassa jopa -7℃ tänne etelään.

Auringonpaiste sulattaa lumet varmasti päivän mittaan kokonaan pois. Tai sitten ei, kun lämpöä ei ole luvassa yhtä astetta enempää. Monet sipulikukat varmaan pärjäävät, kun muutenkin nousevat usein sulavan lumen keskelle. Entä perennat, puut ja pensaat? Tuurenpihlajassa silmut ovat jo avautumassa vihreiksi hiirenkorviksi. Marjapensaista mustaherukassa on jo lehdet.

Mustaherukka

Miten käy marja- ja hedelmäsadolle? Viime vuonna sato oli ylitsevuotavan runsasta. Aikooko luonto nyt tasata tilannetta, jotta ehdimme tyhjentää pakastimista sinne säilötyt omenalohkot ja mehut ennen ensi vuoden satoa?

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Minne ovat kömpineet viime päivien leppäkertut ja krookuksilla ahkerasti pörränneet kimalaiset? Toivottavasti niille löytyy lämpimiä paikkoja, joissa odottaa keväisempiä säitä. Erään meteorologin mukaan kylmyys jatkuu, kunnes pääsiäisen jälkeen se muuttuisi lämpimämmäksi. Toivottavasti ei puhu läpiä päähänsä vain miellyttääkseen meitä. Tuskin ammatti-ihminen sellaiseen taipuu.

Taponlehden uudet lehtikääröt valmiina kasvuun.

Perjantaina kiersin puutarhassa katselemassa ja kuvaamassa. Monessa paikassa peurat ja metsäkauriit ovat napostelleet kasvirakkaani tyngiksi. Pikkupuutarha on edelleen verkkoviritelmien suojassa. Päätin, että verkot saavat olla paikallaan läpi kesän. Niitä piti vähän siirtää ja kohentaa, etteivät liikaa haittaisi kasvien elämää.

Helleborus - Jouluruusu

Pikkupuutarhassa kasvaa suurin osa jouluruusuistani. Olen ostanut tämänkin vaalean ihanuuden 'Pretty Ellen Mix' -nimellä. Kuvaamista varten nuokkuva kukka on nostettava hellästi ylöspäin. Saaripalstan Sailan jouluruusukuvia aamulla katsellessani mietin, että pitänee keksiä jokin helposti mukana kulkeva ja kukkia vahingoittamaton väline, jolla kukan asennon saisi hetkeksi nostettua kuvaamista ja yksityiskohtien katselemista varten.

Helleborus - Jouluruusu

Tässä samainen jouluruusu suorilta jaloilta kuvattuna. Selkä on hiukan jäykkänä muista hommista, joista myöhemmin tarkemmin.

Helleborus - Jouluruusu

Tämän Pikkupuutarhan Harkkopenkissä kasvavan jouluruusun olen ostanut ja istuttanut 'Double Elleninä'. Viime kesänä siinä olikin kerrottuja kukkia. Ehkä se on saanut vaikutteita muilta jouluruusuilta ja päättänyt jättää ylimääräiset röyhelöt pois.

Helleborus - Jouluruusu

Tässä kokonaiskuva edellisestä jouluruususta. Osa lehdistä on kärsinyt talvesta. Uusia lehtiä on tulossa tyvestä.

Pikkuinen vaahteravauvakin näkyy (alareunassa) siellä nousevan. Aika monta ipanaa nypin eilen ohi kulkiessani. Yhtä paljon jäi varmasti nyppimättä. Niiden ilmestymiseen sopii hyvin suomalainen sanonta: "Nousee kuin sieniä sateella".  

Tässä syy selkäni jäykkyyteen. Keskiviikkoaamuna saapui Hankkijalta tilaamani lavallinen mustaa multaa. Kuljetusfirman kaveri on tuonut samanlaisen kuorman kahdesti aiemminkin. Nyt hän jo muistaa varoa, ettei anna trukkinsa painua varaparkkipaikan hiekkaan. Tornimainen säkkikasa laskeutui nätisti, joskin varaparkkipaikan käytön kannalta melko keskelle. Niinpä tiedossa oli siirtourakka.

Meillä ei enää ole sopivaa paikkaa avokuorman kippaamiselle. Suursäkkejä tilasin aiemmin, mutta niiden hinnat kuljetuksineen ovat nousseet aika paljon. Lisäksi kuljetuskustannuksissa säästääkseen pitäisi tilata samanaikaisesti useampi suursäkki kerrallaan. 

Mahdollista on myös multasäkkien kuskaaminen vaikkapa ruokakauppareissuilla takakontissa. Viisi 45 litran säkkiä alkaa olla maksimi, minkä ruokaostosten lisäksi tavalliseen henkilöautoon viitsii pakata. Silloin vielä auton etupyörät pysyvät maassa. Muutaman säkin erissä hankittuna multa on aina lopussa eli pikareissuja mullan hakemiseksi on saanut tehdä erinäisen kerran.

Perjantaina oli sopiva hetki 65 multasäkin siirtämiseen. 13 säkkiä kärräsin alapihalle. Neljä säkkiä kannoin viereiseen Pikkupuutarhaan mm. katemullaksi eli istutusalueilla olevien kuivien lehtien ja muun sälän piilottamiseen. Loput 48 säkkiä pinosin varaparkkipaikan reunaan. Siinä niillä on tilaa olla ja odottaa käyttöä. Loppukesästä vien osan kellariin ja osan alapihalle. Kuinka monta säkkiä sitten onkaan edelleen jäljellä.

Tilasin tämän lavallisen Biolanin Mustaa multaa Hankkijan verkkokaupasta. Lavassa on 65 kpl 45 litran multasäkkiä. Hinta oli 289 € kuljetuskustannuksineen. Eräässä kaupassa sama määrä kuljetuksineen on nyt tarjouksessa 20 euroa edullisemmin. Useimmissa muissa lavan hinta on samalla tasolla tai kalliimpi kuin käyttämässäni yrityksessä. Kannattaa vertailla.

Corydalis solida 'Purple Bird'

Pikkupuutarhaan Eurobulbista 2023 tilattu 'Purple Bird' -pystykiurunkannus oli jo perjantaina valmis avaamaan nuppunsa. Nyt se varmaan kuuraisena pyörtää aikomuksensa.

Corydalis solida 'Beth Evans'

Ilokseni löysin Vasenrinteestä yhden pystykiurunkannus 'Beth Evansin'. Sitä metsäkauris ei ollut huomannut popsia. Suurin osa niin Olopihan Allaspenkissä kuin sisäänkäynnin Bermudassa kasvavista Bethistä on kaluttu surkeiksi.

Dicentra spectabilis' - Särkynytsydän

Sipulikasvien lisäksi monenlaista muutakin kasvia on hyvin heräämässä. Siis olivat eilen. Lauantain kylmyydessä ilman käsineitä kuvaaminen oli niin jäätävää, etten koko kierrosta tarjennut tehdä. Alapihan Kiemurapenkin särkyneetsydämet ovat viime päivinä kasvaneet söpöiksi pinkeiksi hattivateiksi. Särkynyttäsydäntä kasvaa muuallakin puutarhassa. Yhtä paikkaa lukuunottamatta niissäkin on jo eloa näkyvissä. Sen yhden olen unohtanut tsekata.

Anemone nemorosa - Valkovuokko

Valkovuokkojen lehtiä näin jo viikko sitten. Nyt niissä on nuppuja, osa jo avoinna. Ai niin, näilläkin nuput ovat varmasti sulkeutuneet odottamaan säitä lämpimämpiä.

Valkovuokkoja on ilmestynyt viime vuosina marjapensaiden tyvelle, Kiemurapenkkiin ja Metsäpuutarhaan eli talon puistopäätyyn. Metsikön ollessa vielä pystyssä, siellä kasvoi valkovuokkoja runsaasti. Yhtään en ole omatoimisesti pihalleni siirtänyt. Ihan itse ovat tulleet.

En koe valkovuokoista haittaa istutusalueilla. Keväällä nousevat ja kukkivat. Sitten ne katoavat ilmestyäkseen seuraavana keväänä uudestaan.

Tsinniat itää

Huhtikuun ensimmäisenä sunnuntaina kylvin tsinnioita ja kurkkuja. Tsinniat ovat näköjään nopeita itämään. Edellisen satsin jo koulin ja pian pääsen koulimaan nämäkin. Myös kurkuissa on jo muutamia "koukkuja" näkyvissä. 

Pari viikkoa sitten terassille ruukkuun istutettujen hyasinttien kukat ovat kasvaneet. Nämä punaiset ovat taustalle piiloon jääviä sinisiä korkeampia. Hajuaistin menetin keväällä 2018, mutta alttius voimakkaalle tuoksulle saa silmät kirvelemään ja vuotamaan vettä. Sisälle en voi näinollen hyasintteja tuoda joulunakaan. Vaikka minusta ne tuovat joulun tunnelmaa ja lapsuudenmuistoja.

Kukkansa ehti ensimmäisena avata 'Apricot Whirl'

Niinikään pari viikkoa sitten ostin Kraudasta kaksi narsissiruukkua, joista toisessa on valkokeltaisia 'Westward'-narsisseja ja toisessa oransseja 'Apricot Whirl'-narsisseja. Näitä olen ennenkin ostanut ruukuissa ja istuttanut ne myöhemmin maahan. Kuten aion tehdä näidenkin kanssa. 

Kukkatalosta ostin edullisesti tete-narsisseja ja neljä pientä purkillista sinisiä helmililjoja. Kaikille näille löytyi paikka sisäänkäynnin laatikosta ja ruukuista. Nyt mietin, pitäisikö kukille laittaa seuraaviksi öiksi harso pakkasten vuoksi? 

Crocus species 'Fuscotinctus' ja kimalainen 1.4.

Kevään keikkuminen on meidän leveysasteillamme tavallista. Kesäisen lämpimät säät olisivat mukavia näin huhtikuun alussakin. Niin paljon ilmastomuutos ei ole edelleenkään säätämme muuttanut, etteikö takatalvi tähän aikaan vuodesta ole mahdollista. Ulkona sataa parhaillaan lunta tätä juttua kirjoittaessani. Jääköön silmiimme mieluummin kuva kimalaisesta keltaisilla krookuksilla.

Mukavaa viikonloppua!