maanantai 8. toukokuuta 2017

Ei huolta

Jaloangervo - ihan vauva vielä

Ystävät, puutarha vetää nyt niin tehokkaasti puoleensa, että postaukset ja kommentit jäävät väkisinkin vähemmälle. Parissakin blogissa on jo esiintynyt anteeksipyyntöjä blogielämän unohtumisesta. Puutarhahommat menevät ihan ehdottomasti ykköseksi heti, kun vähänkin sää sallii ja aikaa liikenee. Ei siis huolta, eikä anteeksipyyntöjä. Kyllä taas kylmien ilmojen koittaessa ja viimeistään talven kolkutellessa ovelle aikaa blogien päivittämiseen ja lukemiseen riittää.

Tuomi 5.5.

Luvassa on ilmeisesti vähän viileämpi viikko, joten kenties ehtii tehdä edellisten päivien rästihommat. Ja jollei taivaalta ihan sentään jääkalikoita sada, paras vain laittaa enemmän vaatetta ja tehdä niitä pihahommia, joita vain voi ja kykenee.


Kevät etenee omaan tahtiinsa. Iloa, eloa ja positiivista mieltä viikkoonne, oli sää millainen tahansa. Mitäpä sitä murehtia asioita, joille kukaan ei mitään voi.
 

perjantai 5. toukokuuta 2017

Aurinko ja lämpö sai vipinää kinttuihin

Pioni, mutta mikä?

Vapun jälkeinen viikko on ollut kiireistä. Kaiken mahdollisen ajan olen viettänyt pihamaalla, eikä sekään ole riittänyt. Kuvaamisetkin ovat jääneet muutamaksi pikaräpsyksi. Pihan olen sentään kiertänyt vähintään kerran päivässä ja ihmetellyt kaikkea mullasta nousevaa. 

Käykö teille muille niin, ettette muista edelliskesän istutuksia. Minä ainakin joudun näin keväällä miettimään, mitä ihmettä tuostakin nousee, vaikka mukamas pidän niin hyvää kirjaa kaikista istutuksistani.

Varjolilja

Alapihalle tulevan metalliverkkoaidan pystytys siirtyy ainakin viikolla, sillä emme saaneet kaikkia tarvittavia osia. Suursäkki multaa on tilauksessa ja samassa kuormassa myös koivuklapeja. Edellisvuoden multatilauksesta on vielä vähän jäljellä, mutta alkuviikosta säkin keskiosa oli edelleen jäässä. Suursäkeissä tilaan yleensä puutarhamultaa, joka käy vähän kaikkeen. Yleismultaan sekoitettavaksi tai kokonaan sitä korvaamaan rahtaan muutaman kerran kesässä auton takapaksissa säkkimultaa. Nytkin sitä pitäisi hakea, mutta aikataulu paukkuu sen verran, että jäänee ensi viikkoon.

Pioni Coral Charm

Alapihalle tulevan aidan tieltä kaivoin ylös 60 kuusentainta ja siirsin ne talon päätyyn. Alkuun kuvittelin, että kuuset voisivat jäädä metalliaidan oheen, mutta sehän oli ihan järjetön idea. Kasvaessaan kuuset olisivat mahdollisesti kaataneet aidan ja toisaalta aidan lomasta kuusia olisi myöhemmin vaikea kaivaa pois. Talon päätyyn olin ajatellut istuttaa tuijia aidaksi, koska ne kasvavat nopeasti tuoden näkösuojaa ja varjoa. Kuuset ovat hitaampia, mutta ehkä siedän paljautta talon päädyssä sen aikaa, kun kuuset saavat vähän enemmän mittaa. Kesän myötä alueelle nousee sentään töyhtöangervoa, joka tuo viherrystä paljaaseen ympäristöön.

Kuolanpioni - Paeonia anomala

Lehtikomposteista sain kolme vihdoin käännettyä ja siirrettyä alapihan laitaan. Neljäs oli alaosasta vielä jäässä, mutta sain kammettua lautakehikon sen ympäriltä pois ja pian voin varmaan kärrätä hyvin maatuneen ja vihdoin sulaneen kasan pensaiden alustoille. Niin alapihan kuin yläpihankin olen haravoinut varmaan kolmeen kertaan, mutta joka ikinen pienikin tuulenpuuska pyörittää hakkuualueelta lehtiä meidän pihaan. Enää en jaksa niistä piitata. Isompia oksia nappaan ohimennessäni pois kulkuväyliltä.

Kotilot ovat heränneet. Ensimmäinen mateli käytävällä vastaan eilen aamulla, kun olin lähdössä. Niin kiire ei koskaan ole, ettenkö kaikkein röyhkeimmät kotilot ehdi etikkaan hukuttaa. Onneksi olin jo sijoittanut muutaman etikalla höystetyn pesuainepurkin talon nurkille. Eipä tule houkutusta nakata kotiloita kauemmas. Sieltähän ne vyöryvät joukolla takaisin ja siinä matkalla napostelevat minun kasvejani.

Omenapuut luovat hauskoja varjoja

Ukkokulta on pessyt tiilikatolta pois sammalta ja talven aikana sinne kertynyttä roskaa. Tänään on menossa kolmas pesupäivä ja varmasti vielä riittää hommaa yhdeksi päiväksi. Pikkaisen tuli viivästystä, kun painepesuri hajosi ja sitä piti lähteä kaupasta ostamaan.

Mikään homma ei mene näköjään kerralla putkeen, vaan katon pesemisestä aiheutuu runsaasti lisätyötä. Katolta vesipesun mukana tuleva sammalmössö pitää haravoida ja kuskata pois käytäviltä. Ikkunat ovat nyt aivan täynnä likaisia vesiroiskeita ja valumia. Terassi pitää pestä. Samoin pergolan valokate, jonne myös roiskuu sammaleista kuravettä. Eilen meinasin viedä pyykkiä ulos kuivumaan, vaan enpä vienytkään. Ensin piti pestä pyykkiteline, kuten myös mattoteline. 

Omenapuun silmut pullistelevat. Tässä Huvitus.

Keskiviikkona kiikutin autotallista muovisiin purkkeihin istuttamani daaliat, japanin ihmekukat, lukinliljat ja tuoksumiekkaliljat kasvihuoneeseen. Kasvarissa on lämpöä päivisin +35 astetta, joten hyvin siellä tarkenevat. Automaattisesti avautuvan ikkunan lisäksi olen pitänyt ovea auki. Suurin osa mahtui kahteen metallihyllykköön, joiden ympäri kiedoin harsoa. Harsot avaan aamuisin, etteivät kasvit läkähdy. No, aika harvassa purkissa vielä mitään mullan pinnalla näkyy. 
 
Jouluruusu - Helleborus 'Double Ellen'
 

Tekemistä on normikevättä enemmän. Kylmyyden vuoksi moni asia tuli siirrettyä ja moni asia oli pakkokin siirtää lämpimämpien kelien päiville. Ympäröivän metsikön muuttuminen avohakkuualueeksi on lisännyt työlistaan aidanrakentamisesta ja monia muita käytännön tehtäviä. 

Huomaan jo tottuvani uuteen maisemaan, vaikka pihalla työskennellessä onkin aika alaston olo. Ennen näkyvyys meidän pihalle on ollut hyvin rajallista, mutta nyt ollaan kaiken aikaa kuin tarjottimella. Tuntuu oudolta. Sen sijaan valosta, joka ympäröi meitä aamusta iltaan, nautin ja iloitsen suunnattomasti. Usein sisälläkin saatan pitkään katsella olohuoneen ikkunoista näkyvää horisonttia ja taivaalla lipuvia pilviä. Ennen taivaan nähdäkseen piti kurkotella ylös tai tihrustella kapeaa näkymää työhuoneen ikkunasta.


Niin mukava, kuin pihalla olisikin viettää vaikka kaiket päivät, ei se ole mahdollista. Arjen pyörittäminen vaatii oman osansa ja lepoakin ihminen vaatii. Keskiviikkoiltana huomasin, että olisi ehkä aika lopettaa päivän hommat, kun vähän jo väsähtäneenä pudotin yhden tuoksumiekkaliljapurkin kasvarin hyllyltä päähäni. Multa rapisi hiuksiin ja paidan sisään ja sipulit lentelivät pitkin kasvaria. Nauratti, mutta samalla myös hiukan potutti. Lisähommaa tuli, kun piti sipulit istuttaa uudelleen ja siivota mullat kasvarin lattialta.


Kädet on sentään tullut pestyä todella hyvin, sillä tiskikone hajosi ja astianpesu on nyt hoidettava manuaalisesti. Ei vaan ole ollut aikaa lähteä tiskikoneostoksille. Omaishoitokin on jälleen varsin aktiivisessa vaiheessa, sillä ohjelmassa on isän glaukoomahoitoa silmäklinikalla ja isän muistipoliklinikkakäynti, puheluja kotihoitoon ja äidin kaihileikkauksen alullepanoa. Pitäisi myös selvittää, mistä vanhemmille siivousapua. Ja sen miettimistä, miten idean ulkopuolisesta siivousavusta saa myytyä vanhoille ihmisille, jotka ovat aina tottuneet tekemään kaiken itse. Ja jotka ensimmäiseksi olettavat, että kyllähän ne lapset tarvittaessa siivoavat. Käytännössä siis minä. Mutta, kun en millään kaikkien muiden töiden päälle enää ehtisi ja jaksaisi.


Aurinkoa ja lämpöä on luvassa vielä huomiseksi. Sitten näyttäisi olevan muutama viileämpi päivä. Kylmyys ei tietenkään tunnu mukavalta, mutta voihan sen ottaa pienen lepopaussin ja suunnittelutauon kannalta. Huomenna menen Kotipuutarhalehden "Kasvata syötävää laatikoissa" -kurssille. Tekemistä riittää välillä vähän liiaksikin, mutta on tämä kevät aivan mahtavaa aikaa. Otan kyllä siitä ilon irti ihan täysillä.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille ihanille puutarhaihmisille ja ihmisille ylipäätään!
 
 

maanantai 1. toukokuuta 2017

Motivaatio-ongelmia


Auringolla on ihmeellinen vaikutus. Heti, kun se ilmaantuu taivaalle, mieliala kohoaa ja monenlaiset suunnitelmat vilisevät päässä. Ei haittaa, vaikka ei niin lämmintä olisikaan. Pääasia, että pihalla voi työskennellä juoksematta jatkuvasti sateensuojaan. Pääasia, että aurinko antaa edes lupauksen etenevästä keväästä ja lisääntyvästä lämmöstä.

Näkymä työhuoneen ikkunasta iltapäivällä 29.4.2017.

Viime päivinä tuota auringon mahtavaa vaikutusta on kaivattu enemmän, kuin koskaan. Enpä muista huhtikuuta, jolloin ikkunanäkymät olisivat aamu toisensa jälkeen olleet yhtä masentavat, kuin tänä keväänä. Jos välissä onkin yksi tai kaksi aurinkoista päivää, kolmantena jo taivaalta on satanut rakeita, räntää ja lunta. Vesisadekin on helpompi hyväksyä, sillä se ei sentään peitä alleen niitä vähäisiäkin keväänmerkkejä, jotka toistuvat räntäkelit ovat alleen haudanneet.

Näkymä työhuoneen ikkunasta vappuaaton aamuna 30.4.2017.

Pyrin etsimään asioista kuin asioista positiivisia näkökulmia, mutta ei sitäkään loputtomiin jaksa. Kylmä ja pitkittynyt kevät kaikkine räntäsateineen syö tämän naisen energiaa ja aiheuttaa merkittäviä motivaatio-ongelmia. Ympäristön metsän kaatumisen aiheuttamat monenlaiset lisätoimet pihan ja puutarhan hyväksi eivät asianlaitaa helpota. Varsinkin, kun lumisateiden vuoksi on vaikea mitään toimenpidettä saada vireille.


Tarkoitus on jatkaa talon päädyn tuija-aitaa saadaksemme sinne sekä näköestettä että tuulensuojaa ja myös vähän varjoa alueelle istuttamilleni metsäkasveille. Kävimme vappuviikolla parin ketjuliikkeen pihamyymälöissä katsomassa heidän mainostamiaan kartiotuijan paakkutaimia. Kuraisella taimipihalla olisi pitänyt kaivaa puuhäkkiin makaamaan pinotuista kuraistakin kuraisemmista tuijista itselleen sopivan määrän. Sateet olivat hakanneet verkkoon pakattujen juurien ympäriltä mullat ja levittäneet ne sitten tasaiseksi kerrokseksi tuijien päälle. Oli vaikea erottaa tuijien rungot kuran seasta. Toisessa kaupassa tuijat oli sentään nostettu pystyyn. Ostopäätös siirtyi myöhemmäksi. Kukapa niitä tuolla lumisateessa olisi istuttanutkaan.


Kun nyt ruikuttamisen aloitin, jatketaan sitä sitten vielä vähän eteenpäin. Aika monta vuotta olen keväisin siemenestä kasvattanut niin hyöty- kuin koristekasvejakin. Täytyy sanoa, että tämä kevät on ollut kaikista surkein. Samettikukat itivät hyvin ja selviytyivät koulinnastakin. Sen jälkeen niistä yksi toisensa jälkeen heitti henkensä ja vain muutama isosamettikukka Vanilla on jäljellä. Tomaatit ovat sentään vähän paremmin pärjänneet, mutta aikamoista katoa on niilläkin ollut. Ja edelleen taimet ovat paljon pienempiä kuin muina vuosina samaan aikaan.

Verenpisara, jonka tämän kuvan jälkeen latvoin toistamiseen.

Kukkia ja koukeroita -blogin Tuulikilta sain oivallisen kasvilamppuvinkin. Tilasin sellaisen, jotta saisin taimilleni vähän valoa ja voisin laajentaa taimikasvatusta, kun ikkunalautatilaa on aivan liian vähän, eikä se muutenkaan alla olevien sähköpattereiden vuoksi ole kovin hyvä ratkaisu. Odotin tilattua lamppua kolme viikkoa ja sitten soitin perään. Saan kasvilamppuni toukokuun toisella viikolla, joten aika myöhäiseksi menee. Hyvällä tuurilla pääsen hyödyntämään kasvihuonetta ennen lampun saapumista ja kasvilamppu jää sitten odottamaan ensi kevättä. Ei mene oikein mikään nyt putkeen.


Kaktus, joka kukkii runsaana marras-joulukuussa, päätti aikansa ulos katseltuaan, että laitetaanpa pystyyn uusi kukinta. Kuuli varmaan saman uutisen, jonka minäkin eli tänä vappuna on enemmän lunta maassa kuin jouluna. Juuri hetki sitten meteorologi Matti Huutonen sanoi, että lämpötila on nyt vajaan 10 astetta normaaliajankohtaa vähemmän. Aika paljon, sanoisin.

Pelargonia 'Inspire Pink'

Sen verran runsaasti on pikkulintuja käynyt marjakuusessa roikkuvalla ruokinta-automaatilla, että kävin laittamassa sinne lisää siemeniä. Olin ajatellut lopettaa ruokinnan tältä keväältä, kunhan automaatti tyhjenee, mutta vaikeaa lintujen on lumesta ruokaa löytää. Aika lailla kirjava seurakunta siellä päivittäin vierailee. Viherpeippoja, punatulkkupariskunta, peipposia, punarintoja, varpusia, sini- ja talitiaisia, käpytikkoja, mustarastaita. Ainakin. 

On ollut hauskaa seurata, miten mustarastaat oppivat lentämään ruokinta-automaattia lähimpänä olevalle oksalle ulottuakseen siitä syömään. Alkuun ne yrittivät maasta käsin pyrähtää nokkaisemaan siemenen kerrallaan laskeutuakseen sitten napostelemaan sitä maahan. 


Maanantaiksi luvattiin aurinkoa ja lämpöäkin ehkä jopa yli 10 astetta. Vappuaaton taivaalla purjehtii paksuja ja mustia pilviä, mutta niiden välistä pilkahtaa välillä aurinkokin. Kummasti kukkapenkeistä lumi jo nyt sulaa, vaikka mittarissa on nelisen astetta. Voin siis hyvin kuvitella, että lisälämpö taikoo nopeasti lumet tiehensä. 


Loppukoon siis ruikutus tähän. Suunnataan katse kohti aurinkoisempia ja lämpimämpiä ilmoja. Yksikin hyvä puutarhapäivä poistaa motivaatio-ongelmat ja palauttaa tutun innostuksen. Sitä kohti siis, ystävät!

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Hauskaa Vappua!


En halua lähteä juhlimaan
mihinkään hämärään kuppilaan.
Avaan kevääseen ikkunan,
siihen kukkakimpun asetan.
Lasillisen helmeilevää kohotan
Sulle hauskaa Vappua toivotan!

- Birgit Ahokas -

Hauskaa Vappua kaikille!
 

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Ystäväkirja

Krookukset 6.5.2016

Niin Elämää ja elämyksiä -blogin Pirkko kuin Saaripalstan Sailakin osallistuivat Ystäväkirja-haasteeseen. Kun ulkona vuoroin sataa vettä, räntää, lunta ja rakeita ja edellisten lisäksi siellä tuulee ja on kylmä, päätin ottaa haasteen käsittelyyn. 

Kaikki postauksen kuvat ovat vuoden 2016 toukokuun 1.-8. päiviltä. Aika lailla on nyt keväällä kirimistä, jos näihin kukkimisiin edes lähellekään yltää.

Kerrottu esikko 6.5.2016 (kukkivana ostettu ja maahan istutettu)

Nimeni on

Opiskeluaikana kevennettiin hyppytunteja kirjoittamalla ystävän kanssa siirappisia rakkaustarinoita, joissa aatelisherrat ratsastivat valkoisilla oriillaan kosiskelemaan kartanoiden kauniita tyttäriä. Mitä enemmän kliseitä saatiin yhteen tarinaan, sen parempi. Pitihän meillä olla myös aiheeseen sopivat salanimet ja minä olin
Wera de Betweenland

Sininen esikko 1.5.2016

Jotkut kutsuvat minua...
 
Varsinaista lempinimeä minulla ei ole koskaan ollut, mikä varsinkin lapsena tuntui suorastaan surulliselta. Opiskeluaikojen ystävä muistaa tuon hömppöharrastuksemme ja kutsuu minua välillä Weruskaksi. 
Lapsille olen Äiskä tai Mammakulta.

Pinkki kevätkirjotähti 1.5.2016

Olen syntynyt

Eurassa, mutta asunut 3 ensimmäistä kuukautta lukuunottamatta elämäni pääkaupunkiseudulla.

Kevätkirjotähdet ja scillat 1.5.2016

Pienenä olin ihan varma, että minusta tulee

Kirjailija, sillä kirjat olivat parasta, mitä maailmasta löytyi. Kirjat ja lukeminen kuuluvat tänäkin päivänä oleellisena osana elämääni.
Seuraavaksi haaveilin argeologin urasta, sillä lukemisinnossani uppouduin Kansojen historia -kirjasarjaan ja niissä kiehtoi eniten antiikin Kreikka ja faaraoiden Egypti.

Sinivuokko 6.5.2016

Mutta minusta tulikin

Konttorirotta tai virallisemmin sihteeri, josta työstä ylenmääräinen hohto ja seikkailu on aina puuttunut, mutta kyllä sillä leipänsä on tienannut. Kohta ei sihteereitä enää tarvita, kun kaikki tekevät tai pakotetaan tekemään hommansa itse tietokoneillaan. Ja jos joku sihteeri onkin, hän kutsuu itseään vähintäänkin assistentiksi.

Jossain vaiheessa työpaikallani kulki sanonta: "Jollet voi antaa alaisellesi lisää palkkaa, anna hänelle isompi pöytä tai hienompi titteli."

Valkovuokko 8.5.2016

Kolme parasta piirrettä minussa
 
Perfektionisti, josta on sekä hyötyä että haittaa.
Herranjestas, miten itsensä kehuminen on vaikeaa... olen minä mielestäni myös aika kiltti. Tai oikeastaan liiankin kiltti ja sitä ominaisuutta monet pyrkivät tietoisesti tai tiedostamattaan käyttämään hyväksi. Samaa aihetta Saila sivusi omassa postauksessaan puhumalla EI:n sanomisen opettelemisesta.

Kotkansiipisaniainen 8.5.2016

Kaupunki

Helsinki, jossa olen kahdesti asunut melko lyhyen ajanjakson kummallakin kertaa. Vaikka koenkin itseni oikeastaan aika lailla espoolaiseksi (jossa asumisesta alkaa siitäkin jo olla melkoinen tovi), ei Espoo mikään oikea kaupunki ole. Helsinki on.
Muista kaupungeista olen avoimesti kiinnostunut riippuen siitä, missä kulloinkin vierailen. 
Viimeksi kävin Berliinissä ja siitä kyllä tykkäsin kovasti.

Suikeroesikko 8.5.2016

Biisi
Mielibiisejä on runsaasti. Sekä vanhaa että uutta. Kotimaista että ulkomaista.
60-70 -luvuilla tehtiin paljon hienoja biisejä, joista on tullut suorastaan klassikoita.
Ikkunoita on kiva pestä Santanan "Oye como va":n tahdissa. 
Jos siis ikkunoita on ylipäätään kiva pestä. 
Tykkään myös klassisesta musiikista.

Vuorenkilpi 6.5.2016

Juoma
 
Vesi, rasvaton piimä, valkoviini, punainenkin käy, tumma olut.
 
Tulipa Persian Pearl 8.5.2016
 
Sarja

Skandinaaviset- ja brittidekkarit
Master Chef of Australia - heti, kun se taas pyörähtää käyntiin.
 
Varjolilja 8.5.2016
 
Kosmetiikkatuote
 
Huulirasva ja käsivoide.
Huulivoidetta pitää olla joka huoneessa ja kaikissa käsilaukuissa. Jopa auton kolikkolokero on pyhitetty huulirasvalle, jotta se on helposti ja nopeasti saatavissa. Jotkut ovat koukussa tupakkaan, minä huulirasvaan. Pitäisikö mennä huulirasvan vieroituskurssille?

Käsivoidetta kuluu etenkin talviaikaan ja jostain syystä myös tämä kevät on ollut varsinaista käsivoiteen kulta-aikaa. Johtuisiko kylmistä ilmoista?
 
Alppikärhö 1.5.2016
 
Sovellus
 
Etupäässä joku nettiselain, jonka avulla luen uutisia, lehtiä ja seikkailen blogimaailmassa.
 
Jalopähkämö 1.5.2016
 
Instagrammaaja
 
Tunnukset on Instagrammiin, mutta aika ei vain riitä kaikilla mahdollisilla foorumeilla pyörimiseen. Muutenkin tulee ihan liikaa vietettyä ruutuaikaa niin pakollisten asioiden hoitamiseksi kuin vapaa-ajalla uutisia ja blogeja lukien. 
En vastusta tietotekniikkaa enkä digitalisaatiota, mutta kohtuus ja järki siinäkin olisi suotavaa.
 
Punapäivänkakkara 1.5.2016
 
Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen

Muutama lisätunti olisikin oivallinen juttu. Olisi niin paljon kaikenlaista kivaa ja vähemmän kivaa tekemistä, mutta tuppaa joka päivä aika loppumaan kesken. Puoliltaöin on pakko kömpiä sänkyyn, jotta jaksaa ja ehtii taas seuraavan päivän pakertaa.

Kevätkaihonkukka 6.5.2016

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä

En kuuntele Spotifytä. Muutama vuosi sitten raahasin kellariin kaikki musiikkivehkeet  pois tilaa viemästä, radiota lukuunottamatta. Vahvistin tai kaiuttimet toimivat huonosti ja kiukutti kuunnella rätinää ja äänen ajoittaista katoamista. Vinyylit, cd:t ja kohta varmaan historiallisiksi muinaisjäänteiksi luokiteltavat c-kasetitkin ovat edelleen kirjaston hyllyissä ja kaapeissa. Monta vuotta kotona soi aina musiikki. Nyt olen pitkän aikaa nauttinut eniten hiljaisuudesta kotona ollessani. Autossa soi yleensä radio, jotta kuulen samalla mahdolliset liikennetiedotteet. Tiedän valita kotiinpaluureitin sen mukaan, missä on vähiten kulloinkin ruuhkaa.

Jouluruusu 1.5.2016

Pakkaan mukaan matkalle

Vuosi vuodelta vähemmän kamaa matkalle mukaan. Ulkomaille tietenkin passi, luottokortti ja sen verran käteistä, että ainakin alkuun pärjää. Kamera tietenkin ja yleensä myös joku halpa pokkari, jonka voi luettuaan jättää vaikka hotelliin - ja jonka joka kerta kuitenkin raahaan takaisin kotiin. Joka kerran reissuun lähtiessäni kuvittelen lukevani jo lentokoneessa, mutta hauskempaa on katsella muiden ihmisten touhuja.

Krookukset 1.5.2016

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe

Kuljen verkkareissa ja t-paidassa. Näki joku tai ei. Lapsena piti aina vaihtaa kouluvaatteet kotivaatteisiin ennen, kuin alkoi läksyjä tekemään. Se on jäänyt jonnekin takaraivoon ja niinpä kotona ollaan kotivaatteissa, ellei ole joku juhlavampi tilaisuus.

Posliinihyasintti 1.5.2016

Viimeisin sisustusostokseni
 
Taitaa olla se keraaminen Sulo Vilén -kurpitsa, jonka ostin 4 eurolla pihamaalle. Tuolla se nököttää pergolassa odottamassa lämpimämpiä päiviä ja parempaa sijoituspaikkaa. 
 
Mukulaleinikki 1.5.2016
 
Paras tapa tuhlata 50 euroa
 
Talviaikaan saisin helposti tuon summan kulumaan kirjakaupassa.
Kesällä 50 euroa hupenisi hetkessä jossain taimikaupassa.
 
Kevätsuudelma 6.5.2016
 
Ohjenuorani elämässäni
 
 Tee pakolliset hommat heti. Tekemättöminä ne kuormittavat enemmän mieltä kuin mitä niiden tekemiseen kuluu aikaa.
 
Haasteen voi vapaasti ottaa ja jakaa eteenpäin, ken haluaa. Olkaapa hyvä!
 
PS.
Blogger ei suostunut yhteistyöhön fonttikoon muokkauksessa ja rivityksessä, joten pahoittelen postauksen ulkonäköongelmia.
  

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Kotipihan valtaajat


Sain luettavakseni Into Kustannus Oy:n julkaiseman "Kotipihan valtaajat - opas haitallisten vieraslajien torjuntaan" -kirjan. Kirjan ovat kirjoittaneet maatalous- ja metsätieteiden tohtori Miia Jauni ja haitallisiin vieraslajeihin erikoistunut biologi Markus Seppälä

Miia Jauni on useiden vuosien ajan tutkinut haitallisia vieraskasveja sekä selvittänyt niiden menestymiseen vaikuttavia tekijöitä. Hän on puuhannut haitallisten vieraslajien parissa niin luonnonsuojelujärjestössä, lainsäädännön valmistelussa kuin kotipihallakin.

Markus Seppälällä on vuosien kokemus vieraslajeihin liittyvästä neuvonnasta, koulutuksesta ja luennoimisesta sekä torjuntatoimien suunnittelusta ja koordinoinnista. Seppälä on Suomen luonnonsuojeluliiton edustaja kansallisessa vieraslajiasiain neuvottelukunnassa ja on sen kautta osallistunut lainsäädännön ja haitallisten lajien listan kehittämiseen.


Vieraslajit ovat levinneet maahan ihmisen toiminnan seurauksena, joko tahattomasti tai tarkoituksellisesti tuotuina. Vieraslajit eivät kuulu Suomen alkuperäiseen lajistoon. Vieraslajiksi määritellään myös laji, joka on saapunut alun perin ihmisen avustamana naapurivaltion alueelle ja sen jälkeen levinnyt maahamme omin voimin (kuten supikoira).

Tulokaslajeiksi taas kutsutaan sellaisia maassamme uusia lajeja, jotka ovat levinneet lähialueilta Suomeen omin avuin, ilman ihmisen avustusta. Tulokaslajit ovat siis luontaisesti laajentaneet omaa levinnäisyysaluettaan (esim. merimetso, neitoperhonen ja rusakko).

Monet vieraslajit ovat saapuneet Suomeen jo kauan sitten ja ne voidaan saapumisajankohdan perusteella jakaa muinaistulokkaisiin ja uustulokkaisiin.

Vain pieni osa vieraslajeista pystyy vakiintumaan uudelle alueelle ja vain pieni osa vakiituneista vieralajeista aiheuttaa vakavaa vahinkoa alkuperäiselle lajistolle, ekosysteemeille, maa- ja metsätaloudelle tai muille elinkeinoille. Ekologisen ja taloudellisen haitan lisäksi vieraslajista voi olla myös terveydellistä haittaa. Vahinkoa aiheuttavia vieraslajeja kutsutaan haitallisiksi vieraslajeiksi.


Haitallisten vieraslajien haitat ovat moninaisia
  • uhkaavat luonnon monimuotoisuutta 
  • taloudelliset kustannukset torjunnasta ja hävittämisestä
  • terveydelliset haitat (esim. jättiputken ihoreatkiot ja marunatuoksukin allergisoiva vaikutus
  • esteettiset haitat (kurttulehtiruusujen valoittamat rannat, kanadanhanhien jätökset puistoissa ja uimarannoilla)

Tiesitkö, että esimerkiksi Iso-Britanniassa japanintatar alentaa jo merkittävästi kiinteistöjen arvoa ja vaikeuttaa asunto- ja kiinnelainojen saamista. 

Kirja on selkeä ja helppolkuinen. Alkuosan yleisen osuuden jälkeen on omat osionsa kasveille ja eläimille. Kunkin kasvin/eläimen kohdalla kerrotaan tuntomerkit, elinympäristö, miten leviää, alkuperä ja levinneisyys Suomessa, haitat, miten toimia ja mihin voi sekoittaa. Lyhyesti ja ytimekkäästi.

Kirjan lopun liitteissä on mm. luettelo EU:n haitallisista vieraslajeista, pieni sanasto, aakkoselliset lajihakemistot ja kirjavinkkejä aiheesta lisälukemiseksi.


Olen toki tiennyt vieraslajeista ja haitallisista vieraslajeista jo pitkään. Aihe kolahti konkreettisesti vasta, kun halusin päästä eroon tuttavalta saadusta jättitatarista. Työtä tatarin hävittämiseksi olemme tehneet nyt noin kolme vuotta, eikä loppua ole vielä näkyvissä. Voin siis hyvin kuvitella, miten työlästä ja kallista jonkun tietyn kasvin tai eläimen torjuminen on hiukankin isommassa mittakaavassa.

Kotipihan valtaajat on ensimmäinen kattava tietokirja kotipihojen ja puutarhojen haitallisista vieraslajeista. Kirjan avulla tunnistat luonnolle, kukkarolle ja terveydelle haitalliset vieraslajit ja opas antaa viimeisimpään tutkimustietoon perustuvia vinkkejä, miten päästä eroon valtaajista ja estää niiden leviäminen luontoon. 

Kirjassa on runsaasti meille kotipuutarhureillekin tuttuja kasveja, jotka jo kuuluvat haitallisiin vieraslajeihin. Joidenkin lajien aiheuttama uhka on jo nyt mittava, toisten suhteen ollaan vielä alkutaipaleella. Näin uuden istutuskauden kynnyksellä kirjan lukeminen avasi taas uusia näkökulmia ja laittoi pohtimaan, kuinka tärkeitä ja elämää suurempia voivat olla myös meidän jokaisen yksittäiset ratkaisut.

Miia Jauni  Markus Seppälä
Kotipihan valtaajat - opas haitallisten vieraslajien torjuntaan
Into Kustannus Oy 
ISBN 978-952-264-751-01

Lisäys 27.4.2017: Lisää tietoa haitallisista vieraslajeista löydät Luonnonvarakeskuksen Vieraslajit.fi -sivustolta, kuten Terrafiore alempana kommentissaan kertoo.