Kevään ja kesän muisto -haaste, osa 1

Daucus - Villiporkkana, taustalla punaisena hehkuva villiviini

 

Lappalainen etelässä -blogin Nila haastoi muistelemaan kevään ja kesän kukkia. Mikäs sen mukavampaa, kuin uppoutua omien kuvien parissa katselemaan kevään muuttumista kesäksi ja muistelemaan kasvukauden parhaita paloja.

Puutarha on täynnä herkkuja ja siksi esiteltävien valinnasta tuli vaikea. Päätin keskittyä joihinkin uudempiin asukkaisiin ja muutamiin sellaisiin kasveihin, jotka tällä kaudella vetivät tavallista enemmän huomiota puoleensa.

MAALISKUU

Kurkut itämässä kasvilampun valossa 9.3.2020

Koin herkkiä hetkiä lokakuisen harmaana sunnuntaina selatessani kuva-arkistoa. Kevät on aivan ihanaa aikaa, täynnä odotusta ja lupauksia. Käytännössä puutarhaihmisen kevät alkaa heti joulun jälkeen, kun kaikkein pisimmän esikasvatuksen vaativat kasvit kylvetään potteihinsa. Muuten ei ole kuitenkaan kiirettä, vaan aikaa on suunnittelemiseen ja unelmoimiseen. Uusi ja kiivaampi spurtti otetaankin maaliskuussa, jolloin on aika ryhtyä aktiivisempaan kylvämiseen.

Corydalis 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus 8.3.2020

Intensiiviset pihakierrokset ja mullan tutkiminen alkaa heti, kun ensimmäiset pälvipaikat ilmestyvät puutarhaan. Kuluneen vuoden talvi olikin merkillinen, sillä etelässä lunta ei käytännössä ollut laisinkaan. Talvi oli muutenkin hyvin lauha, mikä pelasti monien kasvien selviytymisen ilman lumen tarjoamaa suojaa.

Clematis alpina - Alppikärhö 13.3.2020

Kärhöjen kevät oli kaikin puolin aikainen. Silmut ilmestyivät vikkelästi ja kasvu tyvestäkin ilmestyi näkyviin varhain ja runsaana. Yleensä kärhöjen heräämistä saa arvuutella pitkälle alkukesään, mutta nyt monet jalokärhötkin yhtyivät voimalla muiden kasvien keväiseen intoon. Ensimmäisenä kärhöistä heräävät tietenkin alppikärhöt.

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu 20.3.2020

Nuput jouluruusuissa eivät ole maaliskuussa mikään ihme. Silti ne herättävät joka kerran ansaittua ihastusta. Minulla on sekä vaalea että tumma Double Ellen, joista tumma ehti nupulle ensimmäisenä. Pitkään tämän nupun avautuminen kesti ja sitä odotellessa pelkäsin peuran sen syövän alkupalakseen. Ei syönyt. Pääsin ihastelemaan kukkaa myöhemmin.

 

 HUHTIKUU

Corydalis 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus 15.4.2020

Täysin ilman lunta ja "takatalvea" ei keväästä nytkään selvitty. Huhtikuun puolivälissä märkää lunta satoi, mutta plussakelissä se suli nopeasti pois. Pystykiurunkannuksen nouseminen varhain  keväällä oli suuri ilon aihe. Harmikseni peura kävi sitä useampaan otteeseen napostelemassa, mikä himmensi iloa jonkin verran.

Iris reticulata 'George' - Kevätkurjenmiekka 24.4.2020

George-kevätkurjenmiekkaa olin ihaillut jo aiempina vuosina toisten blogeissa. Onnekseni löysin sitä syksyllä 2019 ja istutin Ruusupenkkiin. Voi, miten kaunis väri näissä onkaan. Kerrankin olin ollut kaukoviisas ja istuttanut pikkuiset sipulit melko lähekkäin. Ryhmänä nämä ovat paljon hienompia, kuin sinne tänne yksittäin ripoteltuina.

Scilla bifolia - Pikkusinililja 25.4.2020

Miksikähän en ole aiemmin istuttanut pikkusinililjaa? Niin kaunis tämä pikkuinen kasvi on jo nuppuisena. Jälleen erinomainen esimerkki siitä, miksi puutarhurin kannattaa laskeutua polvilleen ja tiirata kasvejaan läheltä. Kukat yllättävät usein hienoilla yksityiskohdillaan.

Tavallista scillaa tontilta löytyy nykyisin ihan joka paikasta. Toivottavasti myös pikkusinililja aloittaa puutarhan valloituksensa ja tulevina vuosina löydän sitä yhä uusista paikoista. Tietenkin autoin häntä vähän istuttamalla uusia sipuleita.

Pulsatilla vulgaris 'Rode Klokke' - Tarhakylmänkukka 30.4.2020

Lilan väristä tarhakylmänkukkaa minulla on ollut jo viisi vuotta. Valkoista ja punaista istutin Pikkupuutarhan Kivipenkkiin 2016, mutta ne ovat kukkineet huonosti. Niinpä istutin keväällä Ovaalipenkkiin uuden pehkon punaista tarhakylmänkukkaa siinä toivossa, että siitä tulisi vuosien mittaan lilan kaltainen pöheikkö.

 

Tarhakylmänkukka on koristeellinen melkein joka vaiheessaan. Sateen jälkeen se kerää pisaroita ylleen kuin kyynelvirran. Ja kukinnan jälkeiset siemenhahtuvapallot ovat niin kuvauksellisia. Tarhakylmänkukka on arka talvimärkyydelle, mikä selittää sen viihtymisen Vasenrinteessä. Punaisen istutin Ovaalipenkkiin, jossa ei myöskään märkyys ole ongelma. 

Tulipa pulchella 'Persian Pearl' 30.4.2020

Yksi lempitulppaanejani on pikkuinen tähtitulppaani Persian Pearl. Näin niitä muutama vuosi sitten jonkun blogissa ja siltä istumalta päätin hankkia omaankin puutarhaan. Persian Pearl kuuluu niihin kasveihin, jotka sävähdyttävät ihan joka vaiheessa. Sitä pitää käydä ihastelemassa ja kuvaamassa heti ensimmäisten nuppujen ilmestyessä ja ilman muuta kukkien avauduttua. Nämä kuuluvat sipulikasvieni "täytyy istuttaa' -ryhmään.

TOUKOKUU 

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma 7.5.2020

Teen äitienpäiväkukaksi aina oman ehdotuksen. Markettiruusun sijasta otan vaikka istutusmultaa tai jonkun monivuotisen kasvin. Äitienpäiväksi 2016 Ukkokulta kävi hakemassa puutarhamyymälästä minulle Kevätsuudelman. Varmistin etukäteen, mistä näitä koristekirsikoita löytyisi ja kirjoitin vielä lapulle tarkan nimen.

 

Ensimmäisen kesän Kevätsuudelma vietti Pikkupuutarhassa. Pian totesin, että paikka on tälle kaunottarelle ihan väärä ja siirsin hänet alapihan Kiemurapenkin päähän. Joka vuosi kirsikkaan on tullut muutama kukka, mutta tänä vuonna pieni puu laittoi parastaan. Kukkia oli jo enemmän, kuin ehdin ja viitsin laskea. Hanami jäi tältä keväältä juhlimatta, mutta siinäpä aihetta ensi vuodelle.

Ribes sanguineum - Ruusuherukka 9.5.2020

Ruusuherukka minulla oli jo muutama vuosi sitten. En perehtynyt riittävästi sen kasvupaikkavaatimuksiin, ja myönnettäköön, etten myöskään huolehtinut siitä riittävästi. Ruusuherukka kuoli. Asia jäi kalvamaan mieltä, kunnes vihdoin tänä keväänä päätin tehdä ongelmalle jotain. Hankin samalla kertaa peräti  kaksi ruusuherukkaa. Toisen istutin Oikearinteeseen ja toisen Naapuriaitakakkoseen, uuden koristeomena Maka-mikin eteen. Pienet pensaat olivat ostohetkellä täynnä nuppuja, jotka aukesivat uusilla asuinpaikoilla. Hyvin näyttävät kotiutuneen, mutta ensi  keväänä sitten nähdään, jaksavatko kukkia.

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi 26.5.2020

Kotkansiipisaniaisen seuraaminen on yksi kevääseen kuuluvista vakioasioista. Heti maan paljastuttua on kierrettävä kaikki kasvustot ja tarkkailtava, milloin niihin ilmestyy eloa. Vähitellen kuivan näköisistä möykyistä alkaa kiertyä ilmoille nöyrän näköisiä vihreitä palluroita, jotka hitaasti suoristavat selkänsä. Kotkansiivessä valot ja varjot leikkivät lumoavasti aina syysruskan ilmaantumiseen saakka.

Spiraea x 'Tracy' Double Play® Big Bang - Pensasangervo 19.5.2020

Kasvien suhteen olen auttamaton yllytyshullu. Eipä tarvitse kuin teidän hienoja kuvianne katsella, niin tämä nainen ryhtyy oitis googlettamaan mahdollista hankintapaikkaa. Hölmöintä on, etten aina muista tarkastaa, löytyykö kullekin kasville sopiva istutuspaikka. Niin sitä sitten pyöritään ympäri tonttia lapion ja uuden kasvin kanssa pähkäilemässä, mihin sen tyrkkäisi.

 

Näin löysi tiensä meille hienon värinen Tahvosten Proven Winners -kokoelmaan kuuluva pensasangervo, jonka väri vaihtelee oranssinpunaisesta kellanvihreään kasvun edetessä. Vaaleanpunainen kukkakin on kaunis, muistuttaa ruusuangervon kukkaa.

Rhododenron impeditum 'Moeheim' - Atsalea 26.5.2020

Yhden ainoan kerran olen ollut Türin kukkamarkkinoilla Virossa, toukokuussa 2016. Kaverinani oli paikalla ennenkin käynyt ja toki sain hyviä vinkkejä ostoksiin ja niiden kuskaamiseen jo etukäteen. Silti olin täysin pöllämystynyt kävellessäni kasvimyyjien ja heidän tuotteidensa keskellä. Jälkiviisaus sanoi, että olisi pitänyt ostaa sitä, tätä ja tuota. Sehän se on sitä parasta - ja ehkä myös turhinta viisautta.

Reissusta kotiutui sinikukkainen atsalea, Moeheim. Istuttamisen jälkeen se olla möllöttänyt, eikä tehnyt nupun nuppua. Tänä keväänä siirsin Moeheimin alapihan Ovaalipenkistä yläpihan Syreenipenkkiin. Siinäpä Moeheim kehitti peräti kaksi nuppua, joista toisen onnistuin ajoissa kuvaamaan. 

 

Kesän mittaan huomasin, että Syreenipenkki on kyllä keväällä valoisa, mutta kesän mittaan liiankin varjoisa. Siirsin Moeheimin uudemman kerran. Tällä kertaa Pikkupuutarhan Kivipenkkiin, jossa uskon sillä olevan paremmat mahdollisuudet uuteen elämään. Ainakin se on sinne selvästi juurtunut, sillä uusia lehtipareja on atsaleaan tullut kiitettävästi. Pitänee parantaa kasvien kohtelua ja miettiä niiden istutuspaikat alunperinkin huolellisemmin. Moinen muuttoruljanssi tuskin ketään ilahduttaa.

 KESÄKUU

Dodecatheon meadia - Vuorijumaltenkukka 1.6.2020

Vuorijumaltenkukka minulla oli Päivänliljapenkissä muutama vuosi sitten. Arovuokko valloitti jumaltenkukalta tilan niin tehokkaasti, että näkyvästä väristä huolimatta koko kasvi upposi valkoiseen vuokkomereen. Niinpä päätin siirtää jumaltenkukan Vasenrinteeseen, jossa sillä olisi mielestäni parempi ja näkyvämpi paikka. Ei tykännyt siirrosta, otti ja kuoli.

Toukokuun lopussa näin rautakaupan taimipihalla vuorijumaltenkukan, joten mukaanhan se siitä lähti. Nyt istutin sen mielestäni parempaan paikkaan, jossa se saa olla sekä rauhassa että myös edukseen. Sen ohi ei voi kulkea katsomatta kaunista kukkaa. Koska kasvi lakastuu kukinnan jälkeen niin, että sen löytäminen voi olla vaikeaa, merkitsin paikan nimilapulla. Ainakin siihen saakka, kunnes varmasti muistan sen osoitteen.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena 5.6.2020

Joka kevät katselen koristeomenapuitani ja ihmettelen, miten olen pärjännyt aiemmat vuodet ilman niiden upeaa kukintaa. Istutin keväällä 2015 Pikkupuutarhaan sekä vaaleanpunaisen Aamuruskon että viininpunaisen Royaltyn. Kahtena ensimmäisenä vuotena kukkia ei ollut kovin paljon, mutta sen jälkeen kukinta on runsastunut vuosi vuodelta. Tänä kesänä sattui kukinnan aikaan muutama kunnon sadekuuro, joka vauhditti kukkien lakastumista.

Parasta  näissä kahdessa puukaunottaressa on, että ne näkyvät tiellä kulkijoille ja myös makuuhuoneen ikkunasta kurkistaessa. Iloa riittää siis monelle taholle ja moneen suuntaan.

Syringa vulgaris 'Andenken an Ludwig Späth' - Jalosyreeni 15.6.2020

Vuosi sitten toteutin toisen jalosyreenihaaveen eli istutin Andenken an Ludwig Späthin. Tänä keväänä se teki jo pari kukkaakin, vaikka puu on vasta pienikokoinen. Voin hyvin kuvitella, miten kaunis tämä syreeni on isommaksi kasvaessaan. Kukan väri on luonnossa punaisempi, mitä kuvassa. 

Ja mikä on se toinen jalosyreenihaaveeni? No, Moskovan kaunotar eli syringa vulgaris 'Beauty of the Moscow'. Sekin haave on toteutettu, sillä istutin Moskovan kaunottarin tänä keväänä Oikearinteeseen. Toiveissa olisi tulevina vuosina sen kukinnan katseleminen työhuoneen ikkunasta.

Crataegus × media ´Paul´s Scarlet´ - Ruusuorapihlaja 16.6.2020

Ruusuorapihlajaa olen tainnut hehkuttaa ihan kyllästymiseen saakka. Vaan se on niin kaunis kukkiessaan, ettei sitä voi kehumatta ohittaa. Tässäpä kukkiva pikkupuu ihmiselle, joka haluaa pihalleen miljoona ruusua. Pikkuisia ruusujahan nuo kukat ovat ja taatusti niitä oli tänäkin kesänä vähintään miljoona.

Geum 'Totally Tangerine' - Tarhakellukka 18.6.2020

Kellukoista tulikellukka ja Mai Tai puutarhassani on ollut jo useamman vuoden. Kun törmäsin  kaupassa Nonnaan ja Totally Tangerineen, en tietenkään voinut niitä ohittaa. Ajankohta uusille kellukoille oli muutenkin sopiva, sillä olin suunnitellut kellukoiden keskittämistä uudistuksen alla olevaan Ruusupenkkiin. Näin sitten tapahtuikin ja nyt kellukoista muodostaa oma ryhmä Ruusupenkissä. Katsokaa nyt tuota Totally Tangerinea. Eikö olekin hurmaava?

Kellukat ovat ylipäätään varsin vaivattomia kasveja, jotka palkitsevat kukinnallaan. Pidän myös niiden lehdistä, jotka sopivat hyvin vihertämään kukkapenkin etualaa.

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka 21.6.2020

Hans-poika vei sydämeni kertaheitolla elokuisella (2019) Puutarha Tahvosten vierailulla. Esimakua tämän kasvin kauneudesta olin ammentanut jo Hiidenkiven puutarhassa -blogista. Tahvosilta ostamani taimi oli muhkeaakin muhkeampi. Istutin sen Syyspenkkiin, josta se nousi keväällä virkeänä ja kukkimisen aloitettuaan kukkikin pitkään. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan vinkistä jaoin Hansin pehkon kukkimisen jälkeen kahtia. Näin sain lisättyä tätä ihanuutta. Istutin jaetut taimet edelleen lähelle toisiaan, jotta kasvustosta tulisi iso ja näyttävä.

Hansin kukkavana nousee korkealle (50-80 cm) lehtiruusukkeen yläpuolelle, mikä kannattaa huomioida istutuspaikkaa valittaessa. Kasvi pääsee hyvin oikeuksiinsa, vaikka ei kukkapenkin reunassa olekaan.

Astrantia major 'Star of Fire' - Isotähtiputki 29.6.2020

Isotähtiputki Star of Fire on minusta huikean hienon värinen. Itse asiassa väri on todellisuudessa tummempi, kuin tässä kuvassa. Viininpunainen, sanoisin. Isotähtiputkista on varoitettu, että kohta piha on niitä täynnä niiden runsaan siementuotannon vuoksi. Neljän vuoden aikana meille ei ongelmaa ole muodostunut. Paikallaan tämä Star of Fire on pulskistunut, mutta sateliitteja ympäristöön se ei ole lähettänyt.

Phlox subulata Candy Stribes' - Sammalleimu 13.6.2020

Candy Stribes on edellisen kesän markettimyymälän halpahankinta. Kiva, että kotiutui ja ryhtyi kukkimaan, sillä tämä sammalleimu on kaunis sekä läheltä että kaukaa. Tätä kuvaa katsellessa keksin, että taidanpa siirtää kasvin Ovaalipenkistä kuukausi sitten kunnostettuun Oikearinteeseen. Siellä se pääsee paremmin esille ja tilaa on leviämiseenkin. Hyvä, että idea pulpahti juuri nyt, koska siirto onnistuu tässä vaiheessa vielä hyvin ja kasvi pääsee heti  keväällä aloittamaan uudessa paikassa.

Ehkä haasteita ei ole lupa muokata, mutta postauksesta olisi tullut aivan liian pitkä. Niinpä jaoin sen kahteen osaan, joista tämä on ensimmäinen ja toinen osa tulee parin päivän päästä. Tapani jaaritella ei ehkä kaikkia miellytä ja kuvatulvan katseleminenkin on helpompaa pienemmissä erissä.

Eli postaus jatkuu...

Sienistä Zilgaan

Lämpimän sään vuoksi nurmikko kasvaa edelleen kohisten. Viikolla nurmikkoa leikatessani olin törmätä komeaan kärpässieneen. Kiersin sen leikkurilla kohteliaasti, jotta voisin myöhemmin kuvata sienen. Kaikki taitavat tietää, ettei kärpässientä parane valmistaa ruoaksi. Onneksi naapuri toi taas mukavan satsin kantarelleja, joiden seassa oli muutama suppilovahverokin. 

Tein kantarelleista jälleen tämän syksyn herkukseksemme muodostunutta ruokaa eli kantarellirisottoa. Ohjeen nappasin Meillä kotona -sivuston resepteistä. Kermainen kantarellimuhennoskin on todella hyvää, mutta risotto meni nyt selkeästi ohi.

 

Pergolan seinustalla kasvava viiniköynnös Zilga teki ensimmäiset rypäleensä. Pieniä ovat ja aika kirpeitäkin. Meinasi mennä nämäkin vähät sivu suun, kun mustarastaat kävivät niitä napsimassa. Keräsin rypäleet pois ja puhdistuksen jälkeen mitattuna sato oli peräti runsaat 2 dl. Ei siis tarvinnut riisua sukkia ja kenkiä viinin polkemista varten. 

Keitin rypäleet ja paseerasin ne siivilän läpi siten, että jäljelle jäi oikeastaan vain siemenet. Sakeasta mehusta keitin hillosokerin kanssa hyytelöä. Hyvä, että taloudesta löytyi yksi pieni , vajaan kahden desilitran lasipurkki, joka täyttyi juuri sopivasti hyytelöstä. Aika hyvää tuli. Ehkä säästän rypälehyytelön johonkin parempaan hetkeen. Vaikkapa joulunaikaan jäätelön tai pannacotan lisukkeeksi. 

Colchicum 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja

Syyssipuleita ei enää pitänyt ostaa. Enkä tiedä, oliko ollenkaan järkevää ostaa kuvan kaltaisia syysmyrkkyliljoja. Olivat lähteneet kasvuun lämpimässä myymälässä. Sipulit olivat kuitenkin kiinteitä ja hinta reippaasti pudotettu, joten ostin kolme Waterlilyä ja kaksi Giantia. Istutin ne heti kotiin päästyäni maahan.

Lökar&Knölarilta tilatuista sipuleista ei ole kuulunut mitään. Yrityksessä on kuulemma vakava sairastapaus, joten lienee ymmärrettävää, että syksyn toimitukset saattavat jäädä tekemättä. Sen verran lämmintä nyt on ollut, että hyvin vielä ehtisi sipuleita maahan kätkeä. Olen istuttanut jo tulppaanitkin, vaikka niiden suhteen maa taitaa olla liian lämmintä. Tekemistä on muutenkin riittävästi ja siksi halusin saada sipuliurakan pois päiväjärjestyksestä.

Kesäaika imee meikäläisen niin tehokkaasti omaan pihaan, ettei tule harrastettua tavallisia kävelyretkiä. Viikonvaihteessa päätime Ukkokullan kanssa pitkästä aikaa lähteä katsomaan, mitä kylänraitille kuuluu. Toista järveä ohittaessamme rannasta kuului törähdyksiä. Näin peräti seitsemän joutsenta ja epäilen kaislikossa olleen vielä lisää. Aika kaukaa jouduin lintuja tähtäilemään, sillä asuintalon vuoksi lähemmäs rantaa ei tuolla kohtaa ollut mahdollista mennä.  

Tanacetum vulgare - Pietaryrtti

Komeista syysväreistä huolimatta sää oli kävelyretkellämme kesäisen lämmin. Katse etsiintyi väkisinkin pientareille, jossa kukki lupiinit ja pietaryrtit. Ihmisten lailla luonto nauttii valosta ja lämmöstä ennen talven kylmyyteen vaipumista.

Kävelyreitin varrella oli erään talon aidan vieressä valtava auringonkukkapehko. Kauniita kukkia katsellessa tuli mieleen, että itsekin voisi istuttaa keväällä auringonkukkia sellaiseen paikkaan, jossa niistä pääsisivät nauttimaan myös ohikulkijat. Tämä idea täytyy laittaa korvantaakse otettavaksi käyttöön heti kevään tullen. Paikkakin on jo mielessä.

 Sienten tanssi

Kuusen alla tanssi alkaa
sienten kanssa yhtä jalkaa.
Silkkilakit tahtiin keinuu,
viehkeästi heltat heiluu.

– Tuomo Lahdelma –

 

Ennakointi ei ole huonon onnen manaamista

Kuka tahansa voi sairastua tai loukkaantua vakavasti, ikään ja kuntoon katsomatta. Kukaan meistä ei myöskään ole kuolematon. Pysähdypä miettimään, kuka hoitaa asioitasi ja miten, jos sinä jonain päivänä makaat sairaalassa kykenemättä ilmaisemaan tahtoasi ja toiveitasi. Muutama päivä, pari viikkoa, kuukausikin vielä sujuu väliaikaisin järjestelyin. Entä, jos sairautesi ja  kykenemättömyytesi omien asioidesi hoitoon jatkuukin kuukaudesta toiseen, ehkä lopun elämäsi? Voiko joku ilman sinua maksaa laskusi, hoitaa sopimuksesi, huolehtia velvollisuuksistasi? Hoidetaanko sinua ja asioitasi siten, kuin olet aina toivonut ja halunnut? 

 
Oletko tehnyt tisellesi edunvalvontavaltuutuksen? Oletko laatinut hoitotahdon? Löytyvätkö sähkö- ja kännykkäoperaattorisi sopimukset kotisi lipaston laatikosta vai tärkeiden asioiden kansiosta? Onko kaikki tärkeät asiasi tietokoneellasi salasanojen takana?

Näitä kysymyksiä voisi esittää pitkän rivin. Useimmat meistä joutuvat varmasti vastaamaan ei, ei ja vielä kerran ei. Harva meistä edes ajattelee tilannetta, jossa olisimme kyvyttömiä hoitamaan omia asioitamme. Loukkaantumisesta, vakavasta sairastumisesta tai kuolemasta puhuminen koetaan tabuna. Ikäänkuin manaisimme ikäviä tapahtumia elämäämme, jos ryhtyisimme ennakoimaan kyseisiä tilanteita varautumalla niiden aiheuttamiin konkreettisiin ongelmiin.

 
Olen tiennyt edunvalvontavaltuutuksesta ja hoitotahdosta jo aiemmin. Käytännössä törmäsin niihin kolme vuotta sitten veljeni äkillisen kuoleman yhteydessä. Saatoin sivusta seurata, miten paljon työtä, turhaakin, veljenvaimo joutui tekemään paperiasioita selvittäessään. Jos tärkeät asiat olisi kerätty kansioon elämän ollessa hyvin, moni asia olisi sujunut helpommin ja nopeammin kuoleman jälkeisessä tilanteessa. Suuren surun keskellä voimavaroja oli muutenkin vähän, eikä enää olisi jaksanut taistella operattoreiden ja pankin kanssa.

 
Veljen kuolema ja oma kahden vuoden takainen vakava loukkaantuminen ravistelivat sen verran lujasti, että laadimme Ukkokullan kanssa edunvalvontavaltuutukset ja teimme hoitotahdot. Kirjasin hoitotahtoon niinkin yksityiskohtaisia asioita, kuin sen, että haluan hiukseni pestävän riittävän usein. Esimerkiksi hoivakodeissa tällaiset asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Rakensimme kumpikin kansiot, joihin kerättiin tärkeät asiat helposti löydettäviksi. Myös pankkiasioita olemme järjestelleet siten, että onnettomuuden tai kuolemantapauksen johdosta kumpikin selviää, kunnes asiat on saatu järjestykseen. Tiedätkö, että puolison kuollessa hänen pankkitilinsä jäädytetään? Selviätkö sinä oman pankkitilisi turvin vai maksaako puolisosi vuokran tai lainanlyhennykset?

Kahden vuoden tauon jälkeen olen jälleen iäkkäiden ja sairaiden vanhempieni hoitoringissä. Isä ei voi enää itse muistisairaana edunvalvontavaltuutusta tehdä. Nyt, 92-vuotiaalta muistisairaalta, lähes kokonaan sokealta ja puolikuurolta on turha kysyä, millaisen sähkösopimuksen tai vakuutuksen hän on itselleen hankkinut. Tai mistä ne löytyvät.
Jo ennen muistisairauden diagnosointia isällä oli tapana järjestellä papereitaan. Jälkikäteen olen miettinyt, että ehkä hän papereita järjestelemällä koitti samalla saada tolkkua lisääntyvien muistiongelmien aiheuttamaan kaaokseen. 

 
Isä on aina huolehtinut vakuutuksista, sähkösopimuksista ja muista sen tyyppisistä asioista. Äiti ei ole niihin puuttunut, eikä 87-vuotiaana enää pysty niitä opettelemaan. Nyt pitäisi uusia mm. sähkösopimus. Ei mikään helppo tehtävä, kun olemassa olevat sopimuspaperit ovat kadoksissa, kuten moni muukin tärkeä paperi. Laskut sentään tulevat e-laskuina ja niistä löytyy asiakasnumero, jonka kanssa voi alkaa soitella ja selvittää asioita. 

Vanhemmille on myös laitettava kännyköihin markkinointiesto, sillä kumpikaan ei oikein ymmärrä heille tarjottavia asioita. Ihan riittävästi aikaa kuluu siihen, kun selvittää, mitä joku viranomainen tai kotihoito on soittaessaan sanonut ja tarkoittanut.

 
Tehkää ihmiset itsellenne jonkinlainen tärkeiden asioiden kansio, josta ulkopuolinenkin löytää arjen elämään liittyvät paperit. Listatkaa pankkiyhteytenne, puhelinoperaattorinne, yhdistysjäsenyytenne, vakuutustietonne, lehtitilauksenne. Tehkää hoitotahto (Muistiliiton mallilomake), jossa kerrotte, miten haluatte tulla hoidetuksi, kohdelluksi. Hoitotahdon voi liittää Omakantaan, jossa se on myös virallisen tahon käytettävissä. Tärkein paperi lienee edunvalvontavaltuutus, joka on ihan jokaisen järkevää itselleen laatia. Näistä tärkeiden paperien olemassa olosta ja sijoituspaikasta on hyvä kertoa jollekin läheiselle, jotta ne tositilanteessa löytyvät helposti ja nopeasti. 

Edunvalvontavaltuutus on voimassa vasta sitten, kun maistraatti on sen lääkärin lausunnon perusteella vahvistanut. Ei siis tarvitse pelätä, että edunvalvontavaltuuksen vuoksi joutuisi huijatuksi.

Omia tärkeitä asioita kansioon arkistoidessa on hyvä muistaa, että jonkun läheisen työtä helpottamalla auttaa samalla myös itseään. Auttaja jaksaa huomattavasti paremmin olla tukena, kun ei tarvitse käyttää hirvittävää määrää aikaa ja energiaa paperiasioiden pyörittelyyn ja vakuutus- ym. yhtiöiden asiakaspalveluun jonottamiseen. Tärkeintä on, että arjen sujumiseen kuuluvat asiat hoituvat mahdollisimman pitkälle oman tahdon ja toiveiden mukaisesti silloinkin, kun itse ei niitä  pysty hoitamaan.

Pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta!

Loistavia väreja ja vieraileva puutarhatiikeri

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämpimämmin, kuin monesti kesällä konsanaan. Meidän mittari näytti +23 astetta, eikä siinä ole pisaraakaan liioittelua. Oikeastaan pihalla oli jopa omituinen tunnelma ruskaväreihin sonnustautuneen vaahteran pudotellessa lehtiään samalla, kun puutarhuri kuori ylimääräisiä vaatteita sen kupeessa. Riisuttiin siis kumpikin, muttei sentään alastomaksi.

Puistoaitaan istutin pari kesää sitten kiipeilemään halvalla hankittuja villiviinejä. Yksi näyttäisi olevan säleikkövilliviini, muut kolme imukärhivilliviinejä. Näkösuojaa ne eivät koskaan tarjoa, koska itse aitakaan ei 150 senttisenä mitään piilota. Eipä ole tarkoituskaan sen enempää aidan kuin villiviinienkään taakse piiloutua. Aita rajaa tonttimme kunnan puistosta ja muodostaa puutarhalle seinän. Tykkään villiviinien syysväristä. Nyt niistä pääsevät nauttimaan puistossa kulkijatkin.

Villiviini on jo jonkin aikaa punastellut koko vartalonsa voimalla. Eniten terassin kupeessa, johon siirsin vuosi sitten autotallipäädystä onnettoman rääpäleen varautuneena siihen, ettei se jaksaisi juurtua. Eikä mitä, sehän tykkäsi uudesta paikasta ja lähti ripeään kasvuun tavoittelemaan korkeuksia.

Pistokkaasta kasvuun lähtenyt säleikkövilliviini tukimuurilla

 

Talon L-kulmauksessa kasvava säleikkövilliviini on sen sijaan edelleen täysin vihreä. Harvoin se ehtii edes väriä saada ennen lehtien varisemista. Tyhmään paikkaan istutettuna leikkaan sen syksyisin matalaksi. Jos antaisin sen kasvaa oman tahtonsa mukaan, emme pian näkisi olohuoneen ikkunasta ulos laisinkaan. Kunhan terassin puutasot joskus uusitaan, kaivan villiviinin kokonaan pois.

Kolme vuotta sitten laitoin osan leikkaamistani säleikkövilliviinin oksista maljakkoon. Niihin kasvoi juuret. Lykkäsin hädissäni syksyn viime metreillä pistokkaat puuvajarinnettä tukevan muurin reunalle, syreenien joukkoon. Siellä se nyt kasvaa innokkaasti syksyn väreissä loistaen.

Kummassakaan tuurenpihlajassani ei ole vilaustakaan mistään ruskaväristä. Ihan vihreinä ovat. Luotan siihen, että vielä jonain syksynä pääsen häikäistymään oman tuureni loisteessa. Toisessa oli kaksi isoa marjarypästä, joista ei tämän kuvan jälkeen enää ole vilaustakaan. Mustarastaita on hyppinyt pihassa ahkerasti, ehkä ne ovat popsineet pihlajamarjat omiin suihinsa.

Kotkansiipisaniaiset muuttuivat melkein yhdessä yössä kellertäviksi. Niitä katsellessa mielen valtasi haikeus, sillä kotkansiivet ovat minulle kevään airueita. Niiden hitaasti auki kiertyviä kärkiä jaksan päivä toisensa jälkeen joka kevät seurata. 

Kaksi kunnan istuttamista mongolianvaahteroista, takana meidän aita.

Kunta istutti tie- ja kunnallistekniikkarempan päätteeksi kolme mongolianvaahteraa aitamme lähelle. Yksi niistä on varsin huonossa hapessa. Ei se kuollut ole, mutta eipä paljon puutukaan. Sen sijaan kaksi muuta ovat virkistyneet ja vähän kasvaneetkin. Istutuksen yhteydessä mongolianvaahteroiden tyvelle laitettiin kuoriketta, jonka läpi rikkaruohot pyrkivät voimallisesti kasvamaan. Isompia rikkoja olen käynyt kiskomassa pois, jotta ne eivät turhaan tukahduttaisi pienikokoisia puita.

Villiviini laittaa parastaan, takavasemmalla koristeomena Musta Rudolf

 

Kunta käy kesäkuusta alkaen kerran kuussa leikkaamassa puiston nurmikon. Syyskuussa ei näköjään enää leikattu. Minä leikkaan aitamme puiston puolelta muutaman metrin verran nurmikkoa aina mongolianvaahteroille saakka. Joku saattaa ajatella, että omin kunnan maata. Siitä ei kuitenkaan ole kyse. Kunta ei tule leikkureineen siistimään aitamme vierustaa. Minä haluan pitää senkin alueen siistinä ja se sujuu samalla, kun leikkaan omankin nurmikon. Samalla estän monenkirjavien rikkaruohojen etsiytymisen meidän puolelle, kuin myös kotiloiden pesiytymisen leikkaamattomaan heinikkoon. 

Cotoneaster - Tuhkapensas

Tuhkapensaassa on yleensä hienot syysvärit. Iäisyys sitten meillä oli muutama tuhkapensas reunustamassa tonttia tien varressa. Tuija-aidan istuttamisen myötä tuhkapensaat lähtivät. Pari niistä siirsin tonttimme alapihan taaimmaiseen kulmaukseen. Kunnan metsikkö vei kaiken valon kyseisestä paikasta, mutta metsikön kaaduttua tuhkapensaskin on löytänyt uuden alun elämälleen. Se on rehevöitynyt ja nauttii silmin nähden syysauringosta. 

Lauantaina puutarhassamme vieraili Mamis-kissa. Elokuussa se oli muutaman päivän kadoksissa pelästyttyään tappelua mustan kollin kanssa. Mamiksen emäntä kierteli naapurustossa kyselemässä kissansa perään ja huuteli sitä pitkin metsiä. Lopulta Mamis oli palannut kotiin hiukan tappelusta haavoittuneena. 

Mamis on kovin arka, eikä anna ollenkaan koskettaa itseään. Pari kertaa se on tullut avoimesta ovesta sisällekin, mutta spurttaa vauhdilla ulos ihmisiä nähdessään. Minun puolestani Mamis saa hoitaa hiiri- ja myyrähommat pihassamme. Niin se todistetusti tekeekin. Maanantaiaamuna näin sen loikkaavan Pikkupuutarhasta käytävälle hiiri suussaan.

Tiedän Mamiksen liikkuvan pihapiirissämme säännöllisesti. Ihailen sen notkeutta, kun se limboaa aidan ali meidän pihalta puiston puolelle. Nytkin se kulki haistelemassa ja tutkimassa kasveja ja pysähtyi Syreenipolulle tuijottamaan hetkeksi kohti kameraani. Sitten se käänsi selkänsä ja tassutteli ilmeisesti kohti kotia.

Aronia

 
Tätä postausta kirjoittaessani kiukkutasoni on kellonviisarien vilkasta etenemistä katsellessa noussut nollasta sataan. Sovin viime viikolla erään talonmiespalvelun kanssa, että he tulevat leikkaamaan tuija-aitamme maanantaina ennen puolta päivää. Korkeaa tuija-aitaa on 17 metriä. Aidan toisella puolella olevan ojan vuoksi leikkaamista varten ei voi virittää tikkaita. Eikä oma pituus ja voimat riitä heiluttamaan oksasahaa korkeuksissa.

Ei ole näkynyt miestä, ei ole tullut puhelinsoittoa peruuntumisesta. Soitin ensimmäisen kerran puoli kolmelta, toisen  kerran neljältä. Kysyäkseni, mikä mättää. Puhelu menee vastaajaan, jonne jätin viestin. Mielenkiinnolla odotan selitystä. 

Järjestin päivän vartavasten vapaaksi, jotta olen kotona vastaamassa mahdollisiin kysymyksiin ja kuittaamassa tehdyn työn. Yleensä meidän talossa ja pihassa tehdään kaikki itse. Kun kerrankin ajattelin maksaa ammattilaiselle, ei vaivauduta edes paikalle. Murrr...

Ajatukset ovat sielun kasvimaa.
Jos tahdot tietää,
kuinka ajatusmaailma itää,
niin kysy sitä keväältä.
Kuinka kuihtuu,
kysy syksyltä.
Kevät katsoo aina eteenpäin,
syksy aina taaksepäin,
mutta syksyllä on se etu,
että se voi katsoa eteenpäin
uusiin keväisiin.

- Zacharias Topelius -

 

Tänään alkaa syksyn toinen kuukausi, lokakuu.
Olisikohan sopiva aika ryhtyä haravoimaan!